Tietoa mainostajalle ›
, , , , , , , ,

DIY: Kitchen table eli tee se itse: Keittiönpöytä

19.1.2017

Artek, ei sovi. Hay, ei sovi. Ikea, ei sovi. Design by Esko, sopii. Keittiönpöytää metsästin useasta eri liikkeestä ja millään ei löytynyt pieneen asuntooni sopivaa. Ystäväni vinkkasi minulle, että tee itse. Minä ja itsetehty pöytä. Ei kovinkaan uskottava yhdistelmä. Noh, päätin kuitenkin kokeilla ja tänään todellakin yllätin itseni. Siellä se valmis pöytä on koulumme teknisen työn tilassa kuivumassa. Huomenna noudan ja sijoitan suurella tunteella uuteen asuntooni.

  • Pöytälevyn hankin Bauhausista. Otin vahingossa hieman liian ison, joten jouduin sitä tänään hieman vannesahalla pienentämään. Hyvä tuli. Hioin sivut ja ei pitäisi enää jäädä tikkuja sormiin. Hinta: 32 euroa plus hiomapaperi noin 1 euro.
  • Halusin pöytään ehdottomasti pinnijalat, koska ne ovat tyylikkäät ja kevyennäköiset. Sopivat hyvin minimalistiseen tyyliin. Vaan eipäs ollutkaan kovin helppo projekti löytää tuommoisia. Googlen kautta eksyin jonnekin blogiin, josta löysin Vantaalaisen seppämestari Jouko Niemisen. Otin Joukoon yhteyttä. Lähetin kuvaehdotelman jaloista ja viikon päästä minulla oli neljä kappaletta käsintehtyjä pinnijalkoja Nissanini takakontissa. Aivan upeaa työtä ja pääsinpäs käymään vielä Joukon pajalla opastetulla kierroksella. Suosittelen!!! Hinta: 45e/ jalka.
  • Pintakäsittelyyn käytin läpikuultavaa valkoista petsiä, joka jättää puunsyyt näkyviin. Levitin sen ”sienisiveltimellä”. Hinta. Sain ystävältäni puolikkaan ”jämäpurkin.”
  • Lopuksi sipaisin pintaan vielä suojaavan puuöljyn. Hinta noin 15 euroa/ purkki, josta meni vain murto-osa.
  • YHTEISHINTA: n. 230 euroa.

Nyt on uudessa asunnossa design-pöytä, joita löytyy maailmasta yksi kappale. Yksi kappale, jonka olen itse osittain valmistanut. Tulee varmasti näyttämään vielä hieman tyylikkäämmältä ”oikeassa” sisustuksessa kuin tuossa teknisen luokan lattialla.

Pitäisikö laittaa massatuotantoon?

-Puuseppä-Esko-

Comments (10)

You Might Also Like

, , , ,

Miehiä väheksytään parisuhteissa! Oikeasti?

18.1.2017

” Ah, nyt se on purettu…” Viimeinen muuttokuorma Mikkeliin oli purettu. Lumikki (jatkokertomus) sulki oven perässään ja hyppäsi kaulaani. Siinä olimme me. Minä ja Lumikki. Meidän perhe. Vuoden jaksoin matkustaa Mikkeliin junalla ja ajoittain omalla autolla. Yhteiset hetkemme olivat aina niin ainutkertaisia. Aitoa naurua ja täydellistä yhteyttä. Whatsapp-viestittelyssä osasimme aina ennustaa mitä toinen oli kirjoittamassa. Telepatiaa. Sain työpaikan Mikkeliläisestä alakoulusta ja tein päätöksen. Pakkaan tavarani ja muutan Mikkeliin. Milli-kissa katosi yllättäen viime keväänä. Karkasi avonaisesta ikkunasta. Koskaan ei palannut. Ei palannut vaikka useita viestejä laitoimme lähikaupan ilmoitustaululle ja Mikkelin kadonneet kissat Facebook-yhteisöön. Zyrtecillä olin saanut allergiaoireetkin kuriin. Nyt Milli on enää magneetti jääkaapin ovessa.

Elämämme oli kuin sadusta. Aamuyöhön venyneitä iltoja ja mustan kahvin ryydittämiä seuraavia työpäiviä. Suudelmia kauppajonossa. Vienoja niskaanpuhalteluja yhteisillä kävelylenkeillämme. Yhteisiä irtokarkkipusseja, josta aina ajoittain syötimme toisillemme niitä pehmeitä punaisia ja mustia liskoja. Minä tykkäsin mustista ja ” Lumppari ” punaisista. Joskus teimme Kaunottaret ja Kulkurit omenaremmeillä. Ne Lumikin sokerikuorrutteiset huulet tulen aina muistamaan. Tulen aina muistamaan myös ne hetket, kun ei ollut väliä jos pesin mustat ja valkoiset pyykit samassa pesukoneessa. Tai täytin tiskikoneen esipesemättömillä astioilla. Tai sen, kun kerran päästin äänekkään paukun peiton alle. Silloin se vain nauratti. Nauratti sekin, kun läheisyydenkaipuussani istuin sohvalla viereen koiranpentuilmeelläni. Pääsin kainaloon.

Lumikki sai uuden työn ja hänen päivänsä venyvät usein Salattujen elämien alkuun asti. Halusin tukea ” Lumpparia ” uudella urallaan. Hän tulee kotiin. Valittaa ensitöikseen näennäissiivotusta asunnosta. Ei ole otettu tarpeeksi hyvin sohvan alta. Ja pesuaine ei täyttänyt nykyaikaisia ekostandardeja, aiheuttaa kuulemma pääkipuakin. Jääkaappiin valmistin ruoankin valmiiksi. Ei kelpaa enää sekään. Makaronilaatikossa olisi pitänyt käyttää vegaanijustoa, vaikka monta vuotta on normaali Emmentali-raaste kelvannut. Yhteiset lenkit ovat vaihtuneet tabletilta katsottaviin Power-tuokioihin. 20 minuutissa saa kuulemma täydellisen uuman. Näin tekee työpaikan Saarakin. Helsingistä muuttanut luova johtaja.

Power-jumpan jälkeen on aika istahtaa sohvalle. Istumme sohvan reunoissa. Matkapuhelimen sininen valo heijastaa kasvoihimme. Käyn vessassa ja treenaan peilin edessä koiranpentuilmeeni kuntoon. Siirryn Lumikin eteen ja vetäisen bravuurini, yritän puhaltaa hieman niskaan. Vasemman korvan takana on tuttu luomi. Läheisyysnappulaksi sitä ennen leikkisästi ennen kutsuttiin. Tuo nappulakin on mennyt epäkuntoon. Aiheuttaa nykyään ainoastaan vaivautuneen tuhahduksen. Siirrymme makuuhuoneen puolelle. Söin töissä hieman liikaa kouluisännän vaimon leipomaa meetvursti-piirakkaa. Ilmaa on kertynyt vatsaani enkä voi pidätellä. Äänekäs paukkuhan sieltä kajahtaa ilmoille ja samalla ilmoille kajahtaa myös Lumikin tiuskaisu. Mene sohvalle! Minulla on huomenna tärkeä palaveri!

Tässä minä nyt sohvalla makailen. Tuijottelen kattoa ja mietin milloin minusta tuli tuolle nauravaiselle ja ihanalle Lumikille vain 1,6 litrainen bensiinimoottori. Milloin minusta tuli vain huolimaton näennäissiivoaja. Milloin minusta tuli vain Lumikin apupoika tähän parisuhteeseen. Tähän parisuhteeseen, joka alkoi Visulahdesta. Sieltä lyhytraajaisen dinosauruksen alapuolelta. Siellä me toisillemme sanottiin.” Juuri näin tämän kuuluukin olla ”ja tilasimme taksin karaoke-ravintolaan. Lauloimme yhdessä Johanna Kurkelan Rakkauslaulun. Minä kylläkin vain availin suuta ja imaisin välillä pinkillä pillilläni Sinistä enkeliä.

Vein tänään F:n uimakouluun ja odotellessani pukuhuoneessa luin eilisen Iltalehden. Aukeaman juttu oli aiheesta, kuinka miehet vihdoin puhuvat kuinka heitä väheksytään parisuhteissa. Kuinka joku kuorsaa liikaa tai ruuhkavuosien runtelemat haamut vain tiuskivat toisilleen. Rajuja olivat lainaukset ja minähän en ole mikään parisuhde-ekspertti. Eikö ne kuitenkin toimi paremmin jos molemmat kunnioittavat toisiansa? Näkevät toisen ihmisen maailman parhaana tyyppinä. Eivät anna sen läheisyysluomen tehon koskaan tyrehtyä ja ottavat toisen kainaloon. Ottavat toisen kainaloon vielä moottorisoidussa seniorisängyssäkin.

Onneksi Lumikki oli vain mielikuvitushenkilö Mikkelistä.

-Esko-

Comments (22)

You Might Also Like

, , , , ,

Voihan muutto!!

17.1.2017

Ja lauantaina taas mennään. Voisihan näin varmasti todeta, koska viimeisimmästä muutosta on aikaa tuommoinen kahdeksan kuukautta. Muutto, tuo asioista ei kaikista mieluisin. Enpähän valita, koska päämäärä on pienimuotoinen unelma. Oma pieni unelma, jonne on hyvä rakentaa se oikea uusi alku. Se oikea uusi alku vaatii vielä kuitenkin hienoisia valmisteluja.

Muuttoa varten tarvitset:

  • Suunnitelmallisuutta
  • Kärsivällisyyttä
  • Hamstraajageenin täydellistä tuhoamista -> nyt on aika luopua tavaroista, joita en oikeasti tarvitse.
  • Sähkösopimuksen siirron
  • Nettiliittymän siirron
  • Pakettiauton vuokrauksen
  • Muuttoavun haalimisen -> Kiitos kaverit. Suuri kiitos kaverit. Lupaan, etten muuta ihan lähiaikoina.
  • Muuttolaatikoita -> Ikeasta saa hyviä, edullisia pahvilaatikoita.
  • Jätesäkkejä ja maalarinteippiä. Säkit kannattaa nimetä. Ei tarvitse repiä kaikkia auki, etsiessäsi kuumeisesti puhtaita boksereita.
  • Muuttoilmoituksen tekemisen.
  • Ehjän selän
  • Huumorintajua

Vanhassa asunnossa pakkaaminen on mielestäni huomattavasti työläämpää, kun uudessa asunnossa järjesteleminen. Uudessa asunnossa saat kaikessa rauhassa fiilistellä. Miettiä, minkä laittaisin minnekin. Ja todella saankin miettiä, koska tiedän jo nyt olevani lirissä säilytysratkaisujen suhteen. Uudessa asunnossani ei ole vielä mitään vaatekaappeja tai säilytystiloja. En jaksa asiasta stressata. Olen henkisesti valmistautunut asustelemaan ystävieni, jätesäkkien keskellä jonkin aikaa. Pikkumimmille täytyy raivata kuitenkin miellyttävä kulmaus leikeille ja touhuamiselle. Pienen ihmisen ei ole mukava olla kaaoksen keskellä ja siinäpä onkin oiva kannustin säkkien suhteellisen ripeään tyhjentämiseen.

Asuntooni tulee ainakin yksi erikoisuus. Todellinen erikoisuus. Nimittäin minun itseni valmistama keittiönpöytä. Sopivaa ja miellyttävää ei löytynyt, niin teinpä perhana itse. Vielä on homma hieman kesken, mutta valmiista tuotoksesta ja valmistusprosessista lisää myöhemmin. Tulee hieno ja uniikki, toivottavasti.

Mitäpä unohdin muuttajan listasta? Tai hyviä vinkkejä?

-Esko-

Comments (32)

You Might Also Like

, , , , , ,

Talven suurimpiin karnevaaleihin lähtee…

16.1.2017

Yhteistyössä E2O-blogi ja Lahti 2017

Tämä oli jälleen hieno arvonta. Tämän arvonnan palkinto oli myös hieno. Voittaja saa itselleen kahden hengen lippupaketin Lahdessa järjestettäviin MM-hiihtoihin.

Osallistujia oli jälleen kerran todella paljon ja voittaja on:

JOHANNA Kommentti: ”Mun parhaan ystävän. Hiihdettiin lapsena kilpaa ja jännätään nykyisin aina hulluna kotisohvalla hiihtoja katsellessa. Monet kaverit täällä Helsingissä kyselee, että katotaanko me oikeesti hiihtoja. Kyllä katotaan 🙂”

Laittaisitko Johanna minulle sähköpostia osoitteeseen: kyro.esko@gmail.com ? Saisin lippupaketin perille, ONNEEAAA ja nähään Lahessa!!

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like

, , ,

Suomalaisten miesten unelmien nainen on…

15.1.2017

Tämä on yhteistyöpostaus Mikkelissä majaansa pitävän 36-vuotiaan tummaverikön kanssa. Hänellä on vihertävät silmät. Hän on normaalivartaloinen. Lumikin loppuelämäksi kaavailema suhde on päättynyt harmillisesti eroon, jonka syitä hän ei halua tarkemmin kertoa. Edellistä suhteestaan hänellä on kaksi ihanaa lasta sekä Milli-kissa. Milli on harmaa maalaiskissa. Ihana ja seurankipeä. Sisäkissana joutuu Lumikki häntä pitämään. Kerran on karannut. Naapurin Markku onneksi löysi ja palautti karkulaisen takaisin. Perhosen perään oli lähtenyt.

Lumikki tunnetaan ystävien keskuudessa lämpimästä, suuresta sydämestään. Aina hän jaksaa kuunnella muiden iloja ja suruja. Osaa lohduttaa ja osaa myös olla lohdutettavana. Ja osaahan Lumikki myös irrotella. Yleensä työpaikan juhlissa karaoken ensimmäisessä varauksessa lukeekin. ”Aikuinen nainen” Esittäjä: ”Lumppari”. ”Lumppari” laittaakin aina sen pullon pyörimään jossain vaiheessa iltaa. Viimeistään jatkoilla. Myös ulkonäköä Lumikilta löytyy ja ystäväporukassa yleinen vitsi onkin, kun Lumikki katsoo peiliin, sanoen: ” Ken on maassa kaunehin?”…Siihen kaikki nauraen vastaavat: No, sinä tietysti.

Lumikilla on useita rakkaita harrastuksia. Ei ole päivää, jolloin ei työpaikan käytävillä kuuluisi upeaäänistä tulkintaa Jenni Vartiaisen tunnetuksi tekemästä biisistä. ”Missä muruseni on?”. Liekö sattumaa, että miesasioihin jo hieman kyynistynyt Lumikki tätä laulaa, lurittelee? Lapsivapaina viikonloppuna Lumikki pakkaa rinkkansa ja suuntaa Visulahteen. Siellä hän tykkää retkeillä ja majoittua muiden retkeilijöiden keskuudessa. Aina hän muistaa ottaa hauskuutuksena kuvan hieman lyhytraajaisesta Visulahden dinosauruksesta ja lähettää sen ystävilleen. Lumikki harrasti pianonsoittoa teini-ikään asti, mutta silloinen poikaystävä: Pate oli ilkeä. Hän sanoi Lumikille, että minä tai mustavalkoiset näppäimet. No, ei ollut poolopaitaisella teinitytöllä vaihtoehtoja. Lumikille jäi kuitenkin palo soittamiseen ja joka ilta hän soittaa lapsilleen tutun unilaulun. Dave Lindholmin Pieni ja hento ote.

Näkisinkö itseni Lumikin tulevana miesehdokkaana? En tiedä. Menopaluu junalla Mikkeliin maksaa noin 60 euroa. Noh, se vielä menisi. Milli-kissa saattaisi olla yksi kynnyskysymys. Minulla on kova kissa-allergia ja uskon, että vaakakuppi kallistuisi Lumikilla rakkaaseen Milliin. Zyrtecillä voisin yrittää aluksi huijata. Yölliset hengenahdistukset paljastaisivat kuitenkin viimeistään. Inhlaattoria on vaikeampia ottaa piilossa. Iältään ja luonteeltaan Lumikki olisi kuin tehty minulle. Lauluääntä minulla ei ole, mutta voisimme vetää duettona Raptorin Oi Beibin. Minä vetäisin räpit ja ” Lumppari” Kertsin. Visulahteen olen itsekin aina halunnut mennä. Vaha-Niinistö on edelleen näkemättä. Lasten kanssa tai ilman.

Tämä juttu perustuu viime viikolla IS:ssä julkaistuun juttuun, jossa selvitettiin millainen on suomalaisten miesten unelmien nainen? Tulokset perustuivat nettideittisivuston suosituimpiin hakukriteereihin. Suomalaisten miesten unelmanainen on Lumikki. 36-vuotias tummaverikkö Mikkelistä. Liekö kannattaa Jukureita? Hyvin ovat liigan aloittaneet.

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

//Lähde: IS 11.1.2016//

Comments (5)

You Might Also Like

, , ,

…opeta vähän, mutta syvällisemmin…

14.1.2017

Puhelinta selaillessani menin Facebook-statusten alkulähteille. Ensimmäinen statukseni kautta aikojen (julkaistu 9.10.2007) oli niinkin spesiaali, kuin SLEEPING. Nooh, tuossa taas sutkautuksia vuosien ja vuosien takaa…

…ja kaikki yllättävä tapahtuu aina silloin kun sitä vähiten odotat.

 

…ja ahkeruus on tietty hermostollinen häiriö, joka kohtaa nuoria ja kokemattomia ihmisiä.

 

…ja gradu ja hienoinen epätoivo.

 

…opeta vähän, mutta syvällisemmin.

 

…aikuistuu.

 

…hyppää Tuonen pakuun ja suuntaa Nummirokkiin…

 

…kaljuuntui yhtäkkisesti.

 

…vapaa-aikanani olen Pohjoismaiden johtavia inkluusiotutkijoita.

 

…kolmosen äikänkirjassa oli vitsi: Miksi paloauto on punainen? Sitä vedetään letkusta…oli koomista selventää vitsin ideaa…

 

Ensilumi on tosi kiva, ainakin välitunteja valvovan opettajan mielestä.

 

Tänä vuonna tein gradun ja lapsen. Mitäköhän seuraavaksi?

 

Noh, onhan tässä ollut vähän kaikenlaista. Oikein hyvää viikonloppua!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (0)

You Might Also Like

, , , , ,

Iholla, taas ollaan Iholla!!

13.1.2017

Tänään julkaistiin Iholla-sarjan neljännen tuotantokauden esiintyjät. Viisi rohkeaa jo julkisuudesta tunnettua suomalaisnaista osallistuu matkalle, joka on melkoisen mielenkiintoinen reissu. Sille matkalle, kun et oikein voi valmistautua mitenkään. Kaikki kulkevat oman matkansa. Oman matkansa omine mausteineen. Itse olen myös tuon reissun heittänyt. Reissun, joka on enää dvd:n muodossa tuolla vaseliinipurkilla kasatussa Ikean lipastossa.

Muistan päivän, kun meidän nimemme julkaistiin erinäisissä medioissa. Fiilikset olivat todella omituiset. Täysin pystymetsästä revityt viisi ukkelia olisivat kohta suomalaisten olohuoneissa jokaisena arkipäivänä ja vieläpä viikonloppuna uusintojen muodossa. Elämässä omaa elämäänsä. Omaa täysin normaalia elämäänsä. Ja mielestäni siinä on tämän hienon formaatin ydin. Ihminen ja hänen arkinen elämänsä. Siinä on jotain kiehtovaa ja siitä on helppo löytää samaistumiskohtia omaan elontaipaleeseensa.

Omaa eloani kuvatessa elin juuri todella onnellista vaihetta. Valmistelimme muuttoa Lahdesta takaisin Helsinkiin. Saimme asuntomme myytyä ja olimme löytäneet unelmakodin pääkaupungistamme. Oli työpaikka varmistunut. Kaikki oli hyvin. Kaikki oli oikein hyvin. Elämän suurimmat ongelmat taisivat tuohon aikaan liittyä vääränvärisiin kakkukynttilöihin ja koripalloharjoituksissa tulleisiin selkäkramppeihin. Se oli semmoinen elämänvaihe se. Jos Iholla-kauteni olisi kuvattu viime vuoden alkutalvesta lähtien olisi tullut hieman erityyppistä materiaalia. Olisin todennäköisesti ostanut mustia kakkukynttilöitä, ainakin itselleni. Krampit olivat siirtyneet selästä aivojen rakkauskeskuksiin. Semmoista on se elämä. Vaiheita, josta jokaisesta jää jälki. Pinkki tai musta.

Täytyisikin kaivaa dvd:t tuolta laatikosta. Laittaa popparit kulhoon ja aloittaa kunnon Iholla-maratoni. Omat kohdat voisi skipata, mutta muiden miesten tarinat aukeasivat nyt varmasti ihan eri tavalla. Jukka, Tero, Patrick ja Yrjänä ovat hienoja miehiä ja hyviä ystäviäni edelleen. Itseasiassa juuri saimme saunaillan sovittua tuonne muutaman viikon päähän. Ai,että. Niin mukava nähdä noita rohkeita miehiä, jotka ovat myös osallistuneet tuolle matkalle, joka pelottaa, hämmentää, naurattaa, myötähävettää ja helpottaa. Matkalle, jonne ei saa lippuja edes kohta alkavilta Matkamessuilta.

Iholle!

-Esko-

// Kuvat: Iholla Facebook-sivu (kuvakaappauksia jaksoista) //

Comments (4)

You Might Also Like

, , ,

Seuranhakuilmoitus suomalaisuuden ytimestä

12.1.2017

Taas on aika raapaista kuvitteellinen ilmoitus, menköön sekin nyt sitten tuohon samaiseen kategoriaan, joita olen jo kaksi aiempaakin tehnyt. Liian kauan jatkunut seuranhakuilmoitus-blogi jatkuu edelleen. Pillifarkut saan jo pois jalasta ja eihän kynttilöitäkään tarvitse enää itse puhaltaa, pattereilla toimivat. Kokeillaan iskeä suomalaisuuden ytimeen. Sinne mistä kaikki on aikanaan lähtenyt.

 

Joku syö orgaanisia luomusmoothieita.- Ja mä vaan hiihdän.

Joku käynnistää kaksipaikkaisen Bemarin.- Mä hiihdän.

Joku parkkeeraa sen omistamansa kreatiivisen mainostoimiston eteen. – Mä vaan hiihdän.

Joku syö lounaaksi täydellisesti aseteltuja tortellineja – Mä hiihdän.

Jos jaksat yksin vielä yhden mäen yli, ei haittaa vaikka sen jälkeen olisi kuinka monta mäkeä. Minä jaksan kantaa sinut niiden yli. Jaksan, jaksan, ja, ja, ja jaksan.

Joku varaa ajan kello 18.30 alkavaan Body Combatiin. – Ja mä vaan hiihdän.

Joku kuivaa treenin jälkeen täydellisen vartalonsa pellavapyyhkeeseen. – Mä hiihdän.

Joku ulkoiluttaa pomeraniaan merenrantamaisemissa. – Mä vaan hiihdän.

Joku kyllästyy Suomen talveen ja varaa kahden viikon rauhoittumisretriitin Karibialle. – Mä hiihdän.

Jos jaksat yksin vielä yhden mäen yli, ei haittaa vaikka sen jälkeen olisi kuinka monta mäkeä. Minä jaksan kantaa sinut niiden yli. Jaksan, jaksan, ja, ja, ja jaksan.

Sua ei haittaa se, että. – Mä vaan hiihdän.

Me nähdään tähtiä. – Yhdessä. Monot jalassa.

 

Ei olisi pitänyt kuunnella tänään ilmestynyttä hieman erikoista korvamatoa repeatilla lenkkipolulla.

-Esko-

Comments (12)

You Might Also Like

, , , , ,

Tahdon rakastaa niinkuin Ryan Gosling

11.1.2017

Kuka on tämä mies? Kasmir laulaa tästä kaverista. Tämä heppu on lähes jokaisen tuntemani naispuolisen henkilön unelmien mies. Ei, olenhan minäkin tehnyt tästä itseni kanssa kuin kaksi marjaa kuvan. Se nyt oli vain semmoinen omasta mielestäni hirveän hauska juttu. Ulkonäöllisestihän meissä ole mitään muuta samaa kuin silmälasit. Ja, nekin vain ajoittain. Nyt luettuani ja nähtyäni hänen puheensa voitetun Golden Globe- palkinnon jälkeen, liityin minänkin hänen arvostuskerhoonsa.

Minäkin haluan vielä pitää puheen, jossa voin varauksemattomasti kehua elämänkumppaniani ja omaa tytärtäni sanoen: ” Se on kuin taivas. Kuin kävelisi kukkaniittyjen läpi joka päivä. Kuin asuisi enkelien kanssa. Se on kuin auringonsäde pimeänä aikana.” Näin voisin kuvailla elämääni. Elämääni, joka olisi päivittäistä kukkaniittyä. Lähinnä tunnetasolla. Onkohan tuommoisia niittyjä enää edes olemassa vai onko ne kaikki jo kaavoitettu kovan rahan asunnoiksi? Helsingissä tuntuu ainakin näin olevan. Tarvitsenko päivittäistä kukkaniittyä, vai millaista tunne-elämää oikein on mahdollista tavoitella?

Ilmoitan usein jo ensimmäisillä treffeillä, että seuraava parisuhteeni tulee olemaan maailman paras parisuhde, tai niin ainakin haluan ajatella. Tässä vaiheessa aika moni on hönkäissyt varmasti nougatpullan väärään kurkkuun. Ja osittain ihan aiheesta. Näen itse asian kuitenkin niin, että ”huvikseen” ei voi eikä kannata enää suhteita rakentaa. Nuorempana sitä hyppäili suhteisiin hieman turhankin kevyesti. Kevyesti, koska menoon hyppäsi vain yksi kenkäpari. Nyt kenkäpareja on kahdet. Neljäneloset ja kolmeykköset. Kolmeykköset, joiden askeleiden tulee olla turvalliset, tasaiset ja hyvällä pidolla varustetut.

Olen sen ihmisen kanssa, jonka kanssa minun kuuluukin olla. Hän on Eva Mendes. En etsi mitään muuta.” Joskus tulevaisuudessa olisi mukava todeta myös näin hienosti kuin Ryan Gosling sanoi puheessaan. Siis, tuskin tulen Eva Mendesiä sanoissani mainitsemaan. Tuohon lauseeseen kiteytyy kuitenkin koko parisuhdetunne-elämän ydinajatus. ”Ihminen, jonka kanssa minun kuuluukin olla.” Niinpä.

Käytiin äsken F:n kanssa uimakoulussa ja pikkumimmi kertoi, kun päiväkotikaveri oli laulanut hänelle: ” Sä oot mun perjantai ja maanantai…” Sekin on muuten hienosti sanottu. Kevätlukukausi on selvästi alkanut. On kevättä näköjään kirjoittajankin rinnassa. Jos nyt ei vielä rinnassa, niin ainakin herra Goslingin puhe teki sen ajatuksen tasolle.

Mukavaa keskiviikkoa ja missäköhän tuommoisen puheen pitäisin?

-Esko-

Comments (24)

You Might Also Like

, , , ,

Havuja, perkele!

10.1.2017

Yhteistyössä E2o-blogi ja Lahti 2017

Kaksi pellavapäätä tuijottelee Kiveriön mäeltä (kaupunginosa Lahdessa) ilotulitteiden valaisemaa taivasta. On vuosi 1989 ja Lahdessa järjestettävät MM-hiihdot. Kisoissa on kansaa ennätysmäisesti. Joidenkin tietojen mukaan kisoissa kävi viikon aikana lähes 460 000 silmäparia. Hurja luku. Hurja luku oli myös suomalaisten mitalitaulukko. Kirvesniemi, Määttä, Matikainen ja havuja perkele! Perkele, mikä mitalisade. Mitalitaulukon kärjessä kimalteli Suomi ja kisamaskotti Nestori joutui hikipäässä ojentamaan mitaleita hiihtosankareiden kaulaan. Ja, se Puikkosen telemarkki. Se napsahti kohdilleen valtavassa huutomyrskyssä. Myös pienet, juuri Lahteen muuttaneet pellavapäät olivat mukana huutamassa.

Vuoden 1989 kisoista ei itselläni ole ihan tarkkoja muistikuvia, mutta vuoden 2001 kisat ovat paremmin muistissa. Ystäväni asusteli ihan Lahden torin kupeessa, jonka katolta katselimme usein palkintojenjakoa. Palkintojenjakoa, jotka saivat myöhemmässä vaiheessa hieman mollivoittoisia piirteitä. Uudenlaisia piirteitä sai myös hiihtolajien kavalkadi. 2001 kisoissa olivat ensimmäistä kertaa lajeina myös yleisöön menevät sprinttimatkat sekä uudenlainen takaa-ajokilpailu. Oheisohjelmaa oli järjestetty paljon ja myös niissä tuli kaveriporukalla pyörähdettyä. Toppahousut eivät ole paras pukeutuminen yökerhoon. Nimim. Kokemusta on.

Kestääkö Pärmäkosken, Niskasen, Heikkisen ja kumppaneiden tämän kauden hyvä vire vielä helmikuun lopulla? Kestääkö hyppyrimäkien uusi tuuliverkko? Kestääkö kaakao lämpimänä termarissa? Kestääkö Juutilaisen kisamakkaroiden syöntiennätys? Mahtuuko Mielensäpahoittajan kisakatsomon nahkakantisiin muistiinpanovihkoihin kaikki väliajat? Kestääkö vieruskaveri kuunnella, kun laulat nuotin vierestä Antti Tuiskun hittibiisejä tanssien toppahousuissasi?

Tänä vuonna. Suomen juhlavuonna on taas mahdollisuus päästä todistamaan kaikkea edellämainittua. Lahdessa järjestetään 22.2-5.3 Suomen suurimmat juhlat, todelliset hiihtolajien karnevaalit. On ilo päästä osallistumaan näihin kisoihin. On ilo päästä kirjoittamaan muutama juttu näistä talvikarnevaaleista. On ilo päästä arpomaan teille kahden hengen lippupaketti historialliselle TORSTAILLE 23.2. Kommentoi kommenttikenttään, kenen kanssa haluaisit lähteä Lahteen nauttimaan ainutlaatuisesta kisatunnelmasta. (Arvonta päättyy sunnuntaina 15.1 kello 20.15.)

Pitoa pohjaan!

-Esko-

Comments (85)

You Might Also Like