Tietoa mainostajalle ›
, , ,

Ihan hyvän mie(h)len joulukalenteri: Luukku 5

5.12.2016
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luukku vitonen. Huomenna vietämme rakkaan Suomen 99-vuotisjuhlaa, joten se on lähes kaikilla vapaapäivä. Eli tämän päivän hyvän mielen teko. Odota illan pimenemistä ja lähde siihen omaan kotikaupunkiisi. Mene ja ihaile valoja. Niitä kaupunkisi jouluvaloja. Itse rakastan pimeitä iltoja ja kyllähän valaistu kaupunki on hieno näky. Itse kävin eilen illalla ihastelemassa hieman keskusteluakin herättäneitä Lahden jouluvaloja.

Nuo valot jakavat vahvasti mielipiteitä ja huhujen mukaan ovat poistumassa ikiajoiksi tämän talven jälkeen. Itselleni ne ovat olleet aina ne tutut ja turvalliset. Toisessa päässä aurinkolasipäinen aurinko ottaa vastaan ja on pupua, kuuta, lumiukkoa ym…Nuo tulivat vuoden 1989 MM-hiihtoihin ja juuri kyseisenä vuonna muutimme Lahteen. Paljon on siis noiden valojen katveessa tapahtunut.

Valoja kohti ja mukavaa joulukuun viidettä!!

-Esko-

Comments (%)

You Might Also Like

, , ,

Sinkun painajaispäivä

4.12.2016
img_20161202_154700

Viikonloput. Nehän ne olivat aina niitä niin odotettuja hetkiä. Aamulla oli upea nousta sieltä haaveasunnon makuusopesta. Pieni tyyppi pomppi päällä ja aamun touhut olivat valmiit alkamaan. Hitaita aamuja. Useita kuppeja kahvia. Ehkäpä kaupungilla pyörähdys ja iltaisin usein viettämään iltaa ystäväperheen kanssa. Lapset leikkivät ja aikuiset turisivat omia juttujaan. Onhan se todettava, että lauantaina pikkujoulujen jälkeen yksin asunnossa makaillessa kaipasin ensimmäistä kertaa niitä hetkiä. Ensimmäistä kertaa. Tuli todella yksinäinen olo. Se pieni sydänkin jyskytti noin 1600 kilometrin päässä.

Itsellä jyskytti päässä juhla. Iloinen juhla. Mutta aamu ja päivä ei sitten ollutkaan niin iloinen. Makasin sängylläni ja tuijottelin kattoa. Tuijottelin ja mietin, että mitähän tässä nyt sitten oikein tekisi. Keittiön pöydällä puoliksi syöty kebab. On se kontrasti vaan melkoisen suuri, joka perhe-elämän ja sinkkuelämän välillä vallitsee. Ajoittain sitä vaan näemmä tulee hetkiä, kun otetaan vähän askeleita takaisinpäin. Onneksi se suurin jättiloikka eteenpäin on kuitenkin jo tehty. Turha tässä on liikaa synkistellä. Serotoniinitasot alkoivat pikkuhiljaa palautumaan normaaleiksi ja illalla lähdinkin Lahteen vanhemmilleni.

Automatkalla tein taas kerran nopean läpiluotauksen elämääni. Minä voin hyvin. Minulla on vakituinen työpaikka. Minulla on laaja ystäväpiiri. Minulla on pankista lainalupaus omaa asuntoa varten. Minulla on maailman ihanin tytär. Minulla on mahtavat vanhemmat sadan kilometrin päässä, jonne voit ajaa täysihoitoon masentavien päivien päätteeksi. Minulla on ajoittain ihan h#####n yksinäistä, mutta mitä sitten? Se on asia, jonka kanssa on vaan opittava elämään. Parisuhteessa ollessaan oikein odotti niitä yksinäisiä hetkiä. Silloin sinulla oli kuitenkin tietous parisuhdeyksinäisyyden päättymisestä. Nyt sitä ei ole. Tuleeko sitä? Ei voi tietää, mutta ei ainakaan pakottamalla tai kiirehtimällä.

On nuo juhlan jälkeiset päivät kyllä melkoisia sinkun painajaisia. Lähtee ajatukset aina harhailemaan ihan väärille poluille. Onneksi niitä ei ole usein. Onneksi.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (10)

You Might Also Like

, , , ,

Ihan hyvän mie(h)len joulukalenteri: Luukku 4 PUNAINEN LAATIKKO

4.12.2016
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään onkin vuorossa ensimmäinen PUNAINEN LAATIKKO. Punaisesta laatikosta paljastuu aina jotain pieniä erikoisuuksia. Tämä ensimmäinen on todella hyvä. Todella hyvä. Käykäähän katsomassa INSTAGRAMINI @eskokoo.

Mukavaa sunnuntaita!!

-Esko-

Comments (%)

You Might Also Like

, , , ,

Naiset mielessä

2.12.2016
unspecified

cof

Perjantaisin koen aina viikossani yhden tähtihetken. Perjantaisin opettajainhuoneen pöydällä on uusin Anna. Nappaan lehden käteeni. Otan kupposen kuumaa sumppia ja istahdan takaosaston vihreille sohville. Edelleen osa varmasti oudoksuu suurta mieltymystäni ns. naisten lehtien lukemiseen. Miesten lehtiä, kun ei tehdä. Tai siis tehdään, mutta niiden lukemista opehuoneen takasohvalla kahvin ohessa oudoksuttaisiin varmasti vielä enemmän.

Annassa henkilöhaastattelun ohessa on osio: Miehet mielessä, jossa haastateltava miettii kuvailevaan adjektiivin mielestään osuvinta henkilöä. Itsehän tänään pikkujoulujen alkutunnelmissa mietin, mitä minä noihin kohtiin vastaisin. Vastasin siis käänteisesti kysymykseen: Naiset mielessä.

ÄLYKÄS: Linda Liukas

ROHKEA: Susanne Päivärinta

KAUNIS: Sara La Fountain

SITKEÄ: Saara Aalto

HILLITÖN: Krista Kosonen

ARVOITUKSELLINEN: Elli Haloo

RÖYHKEÄ: Sanni

HAUSKA: Maria Veitola

IHANA: Viivi Pumpanen

Mukavaa alkanutta viikonloppua!! Nyt kohti työpaikan pikkujouluja.

Tip ja Tap!

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Comments (%)

You Might Also Like

, , , ,

Älä itke oppilas. Älä itke opettaja.

1.12.2016
img_20161129_100656

cof

Tämä on yhteistyöpostaus nuoren Kajaanissa tutkimusta tehneen opettajaopiskelijan kanssa. Hän tutki kymmenen vuotta sitten kandidaatin tutkielmaansa opettajan roolimalliodotuksia ja opettajan ammatin näkyvyyttä mediassa. Hypoteesina tai ainakin valistuneena arvauksena oli tuolloin, että mediassa opettajan ammatti näyttäytyy usein valitettavasti, negatiivisessa valossa. Eipä ole tämän nuorehkon tutkijan olettamus hirveästi muuttunut kymmenessä vuodessa.

Lehdistä saa liian usein lukea kuinka opettajat itkevät töihin mennessään, itkevät sieltä lähtiessään, oppimistulokset ovat romahtaneet. Koulu on uuden opetussuunnitelman myötä vain paikka, jossa pelataan ja leikitään. Koulu kääntää selkänsä kiusaamiselle. En tiedä mitä minä teen väärin tai oikein, varmasti paljonkin, mutta minä nautin työstäni ja tuntuu todella kurjalta lukea, että moni ammatillinen kollegani voi todella huonosti. Olisi tämän ammatin edustajana todella lohdullista lukea ajoittain uutisia myös iloisesta, työstään nauttivasta opettajasta. Koulusta, jossa uuden opetussuunnitelman pääideaa oppilaan osallistamista aktiivisena toimijana tehdään onnistuneesti ja innostavasti. Koulusta, jossa kukaan ei itke päivittäin. Ei oppilaat, eikä opettajat.

Todella pahasti korvaan särähti jostain lause: Koulu vaan kääntää selkänsä kiusaamiselle. Ainakin jokainen tuntemani opettaja suhtautuu tähän asiaan todella vakavasti. Kiusaamista ei varmasti saada koskaan kokonaan kitkettyä pois koulumaailmasta, mutta varmasti opettajat tuon asian eteen parhaansa tekevät. En anna mitään ammatillisia vinkkejä, koska alle kymmenen vuotta tätä työtä tehneenä en varmasti ole siihen oikea ihminen. Kerronpas kuitenkin oman näkemykseni tähän asiaan.

Näen, että hyvä ryhmähenki on kaiken a ja o kiusaamisen kitkemisessä. Tietoisesti tingin lukuvuoden aluksi muista asioista. Panostan ryhmähengen rakentamiseen. Jos luokkaan saadaan luotua vahva ME-henki. Henki, jossa lapset ymmärtävät, että kiusaaminen ei johda yhtään mihinkään. Kiusaaminen ei ole ”coolia”. Kiusaaminen on typerintä mitä koulussa voi tehdä. Kiusaaminen jättää pahimmassa tapauksessa elinikäiset arvet kiusattuun oppilaaseen. Lapset oppivat tiedostamaan mikä on oikein, mikä väärin ja kaikista tärkeimpänä asiana. Tyhmästi toimittuasi osaat myöntää virheesi ja tiedostat itse toimineesi väärin. Saat opettajana aseman, että olet hyvä tyyppi, hyvä opettaja kenelle en edes halua toimia typerästi. Haluan olla tuolle opettajalle itsekin hyvä tyyppi. Tehdä parhaani oman koulunkäyntini eteen, oman tasoni mukaisesti. Antaa myös luokkakavereilleni saman mahdollisuuden.

Nyt tästä saa kuvan, että kehun itseäni ja minun luokissani aina homma toimii, ei se ei ole tarkoitus. On ryhmiä joiden kanssa ei mitkään poppaskonstit auta. Yhteishenki ei vain löydy vaikka mitä tekisit. Kaikki opettajat opettavat omilla tyyleillään ja tekevät varmasti ammatillisesti kaiken mahdollisen. Onhan tämä työnkuva muuttunut ihan kauheasti jo kymmenessä vuodessa ja tulee varmasti muuttumaan edelleen, toivottavasti valoisampaan suuntaan. Ainakin median silmissä ja toki muutenkin.

Minä haluaisin mennä lyhyellä kokemuksellani mennä jokaiseen Suomen opettajankoulutuslaitokseen puhumaan valmistuville opettajille. Mennä sanomaan, että olette tehneet hyvän valinnan ammatiksenne. Tämä on hienoa työtä. Ajoittain raskasta, mutta pääosin ihan älyttömän kivaa. Niin kivaa, että tänäänkin lähdin töistä hymy huulilla. Viimeisillä tunneilla kuului oppilaiden suusta lauseita: ” Tottakai saat lainata mun kynää.” ” Mä voin auttaa sua sahaamisessa.” ” Me voidaan opettaa.” ” Toi sun työ on niin älyttömän hieno.” Nuo lauseet todella lämmittävät tämän opettajan jouluista mieltä. Laitoin musat soimaan autossa. Aurinko paistoi ja kello oli 15.14.

Hymyä huuleen!

-Esko-

Comments (22)

You Might Also Like

, , ,

Tulkoon joulu. No, tuleehan se.

30.11.2016
18460_217842500479_4763302_n

e2o_v2

Huomenna on joulukuu. Johan on ollut vuosi. Kyllä on kaikennäköistä tähän vuoteen mahtunut, mutta siitäpä on hyvä kirjoitella ensi kuun viimeisinä päivinä. Joulukalenteri, no se kuuluu jouluun. Elikkäs E2O-blogin joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa huomenna.

Käykäähän tsekkaamassa ja mukavaa alkavaa joulukuuta.

-Esko-

Comments (4)

You Might Also Like

, , , , , , ,

Minne katositte?

29.11.2016
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen viettänyt tietoisesti musiikkivalinnoissani nostalgia-viikkoa. Musiikkilistalleni olen etsinyt bändejä, jotka ovat olleet ihan siellä Suomen musiikkimaailman kirkkaimmassa kärjessä, mutta sitten on tapahtunut jotain. Minä en tiedä mitä, mutta jotain. Tokihan aikaakin on kulunut ja harva yhtye pystyy tekemään enää Eppu Normaaleja tai Apulantoja. Usean näistä bändeistä olen nähnyt livenä isoilla areenoilla ja biisejä kuunneltuani lauloin lähes kaikki kertosäkeet ulkoa mukana.

Minä en ole mikään musiikin asiantuntija, mutta oletettavasti ”musiikkiskene” elää melkoista mullistuksen aikaa. Suoratoistopalveluiden merkitys on kasvanut valtavasti. Youtube on taas nostanut  musiikkivideot todella merkitykselliksi. En tiedä kuinka moni enää ostaa ihan originelleja cd-levyjä?Minä pyrin ajoittain näin tekemään. Varsinkin lempibändieni tai ystävieni tuotokset haluan mielelläni ihan konkreettisena pakkauksena. Vaikka eihän minulla ole kotona enää edes paikkaa, jossa levyjä voisi luukuttaa. Noh, autossa kyllä.

Kuinka moni muistaa ohjelman nimeltä: Jyrki? Itse seurasin ohjelmaa paljon. Pizza Pekkarinen, Minna O., MolliOlli ja kumppanit juonsivat iltapäivisin tullutta suoraa lähetystä ihan Helsingin ytimestä. Tämä oli todellinen näytön paikka ja ponnahduslauta monelle suomalaiselle yhtyeelle. Jyrki löysi paikkansa nuorison sydämissä ja voikin varmasti sanoa, että ohjelma oli osa sen aikaista nuorisokulttuuria. Jyrkin ajoista mieleeni on painunut ainakin Rasmus, Apulannan Tonin rastat, Bomfunk Mc´s, Speakers corner ym…

Näitä bändejä olen lähiaikoina kuunnellut. Laittakaapa rallit soimaan:

Huh. Kovia bändejä, kovilla biiseillä.

Mitäpä lisäisitte listalle?

-Esko-

Comments (6)

You Might Also Like