Tietoa mainostajalle ›
, , , ,

Ja viikko käyntiin…

21.8.2017

Saunavuoro, siinä ollaan kyllä syvällä suomalaisuuden ytimessä. Kyseinen hetki on varmasti tuttu lähes jokaiselle suomalaiselle. Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta ja työssäni tämä merkittävä juhlavuosi näkyy monella eri tavalla. Lähes aina puhuttaessa suomalaisista traditioista, nousee sauna aina keskusteluihin. Ja hyvä niin. Onhan saunavuoro hieno hetki tänne arjen keskelle. Täällä meidän minitaloyhtiössämme on alakerrassa todella viihtyisä pieni sauna ja onnekseni olen saanut sieltä kaksi vuoroa viikossa. Toisen perjantaille ja toisen otin tarkoituksella maanantaille, koska lenkin (ehkä salibandytreenien) ja saunan saattelemana on mahtava pyyhkäistä uusi viikko liikkeelle.

Kesällä en käyttänyt saunaa juuri ollenkaan, mutta nyt kelien viilentyessä ja syksyn saapuessa on mukava käydä pari kertaa viikossa löylyissä makailemassa. Rentoutua ja istuskella löylyjen jälkeen hetki pihalla, omalla terassilla. Pikkumimmi rakastaa saunomista ja on kiva, että aina hänen saapuessaan Helsingin kotiin. On meillä mahdollisuus päästä saunomaan. Tästä on muodostunut jo tärkeä traditio. Kaupasta haetaan perjantain kunniaksi saunajuomat ja herkkuja. Näitä on sitten kiva napostella saunanraikkaina leffan pyöriessä taustalla.

Saunominen on lisännyt suosiotaan kaupunkilaisten keskuudessa ja varsinkin Helsingissä tämä trendi on näkynyt todella selvästi. Sompasaaren sauna on ollut paljon otsikoissa, hieman kyseenalaisista syistä kylläkin ja uusia saunakeitaita on noussut tasaiseen tahtiin. On Löylyä, Allas Sea Poolia ja Kalliossa perinteitä pitävät yllä Arlan sekä Kotiharjun saunat. Näistä olen käynyt ainoastaan Löylyn lauteilla. Täytyisi käydä myös joskus katsastamassa nuo muutkin. Ainakin Kotiharju. Siellä olisi tarjolla myös kuppausta, huh.

Sauna päälle ja viikko käyntiin! Onnekas olen, että se löytyy tuosta noin viiden metrin päästä.

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like

, , , , ,

Toteutunut: Osittain

18.8.2017

Laittaessani eilisen kirjoitukseni tänne internetin syövereihin eksyin vuoden 2017 alussa kirjoittamaani postaukseen, johon olin listannut asioita. Asioita, joita pyrin toteuttamaan tänä kuluvana vuonna. Olemme menossa elokuun puolessa välissä, joten otetaanpas pieni katsaus mitä on tullut tehtyä ja mitä on vielä tekemättä. Vaikka tuossa jokin aika sitten kirjoittelin, ettei vanhoja kannata tuijottaa. Tätä listaa tuli kuitenkin tuijoteltua, niin kerkiää vielä laittaa retuperällä olevat asiat kuntoon.

Vuonna 2017 minä olen:

Vahva, omilla jaloillaan seisova ihminen.

Toteutunut: Osittain

Se mikä ei tapa, vahvistaa. Tämä kulunut sanonta sopii tähän kohtaan oikein hyvin. Vahvempi varmasti kuin aiemmin. Omilla jaloillani seison ja aika suuri tuulenpuuska saa tulla, että 44,5 Converset enää lentoon lähtisivät.

Velallinen, keskiluokkainen suomalainen mies.

Toteutunut: Täysin

Avioliitossa Nordean kanssa vielä vuosia ja vuosia. Rakkausavioliitossa, ainakin toistaiseksi. ”Sivutyöni” nostaa tulotason ajoittain ylempään keskiluokkaan, mutta useimmiten voin kuitenkin todeta olevani keskiluokkainen suomalainen luokanopettaja.

Vähintään kymmentä eri ruokalajia valmistava entinen katastrofikokki.

Toteutunut: Osittain

Kokkaaminen ei vaan juurru tuonne selkärankaani. Treeniä, treeniä. Ja ennenkaikkea motivaatiota.

Juossut puolimaratonin alle 1h45min.

Ei toteutunut

En ole vielä osallistunut mihinkään tavoitteelliseen juoksutapahtumaan. Taitaa olla jo liian myöhäistä?

Saanut taulut seinälle.

Toteutunut: Täysin

Ja hienot taulut onkin.

Luonut itselleni ja tyttärelleni kodin, jossa on yksinkertaisesti hyvä olla.

Toteutunut: Osittain

Rakastan kotiani. Pikkumimmin kommentti: Mä en tykkää tästä, mä rakastan tätä. Valmista ja viihtyisää alkaa olla ja tuo F:n kommentti merkitsi minulle paljon. Muutamia fiksauksia vielä vaatii.

Kutsunut paljon ystäviä kotiini.

Toteutunut: Osittain

Tupaantuliaisia en ole vielä(kään) pitänyt. Ystäviä on luonani vieraillut, muttei suinkaan tarpeeksi. Saunavuorot täytyy laittaa aktiivisempaan käyttöön syksyn ja talven koittaessa.

Parempi valokuvaaja.

Toteutunut: Osittain

Hankin kameraani huomattavasti paremman objektiivin ja kuvieni taso on tämän myötä noussut. Ainakin omasta mielestäni. Blogini on ns. reality-blogi, jonka yksi tavaramerkki on tietty rosoisuus. Eli ottamani kuvat eivät yllä kuitenkaan ihan sinne ammattivalokuvaajien tasolle.

Onneksi lähellä on kuitenkin todella taitavia valokuvaavia ystäviä, joten ajoittain kirjoitusten kuvitukset ovat ihan täyttä priimaa.

Panostanut blogini visuaaliseen ilmeeseen.

Toteutunut: Osittain

Rasmus Lahesta toteutti todella hienon bannerin. Kiitos. Kuva ja teksti täytyy vaihtaa jossain vaiheessa.

Reippaan koululaisen isä.

Toteutunut: Täysin

Vaikkei koulu alkanutkaan siinä opinahjossa, mikä oli suunnitelmissa, kun tätä vuoden 2017 tavoitelistaa silloin tammikuussa kirjoittelin.

Maailman paras isä pikkuF:lle.

Toteutunut: Täysin

Kaikkeni olen tämän asian eteen tehnyt. Ja tulen aina tekemään.

Kokonaisvaltaisesti onnellinen.

Toteutunut: Osittain

Paljon olen onnellisuuteni eteen tehnyt, todella paljon. Ajoittain kuitenkin… eilen asiasta kirjoitin.

Katsonut yhden kokonaisen elokuvan Netflixistä.

Ei toteutunut

Hoitanut selkäni kuntoon.

Toteutunut: Täysin

Tällä hetkellä selkäni voi oikein hyvin. Saapa taas nähdä, kun on paluu salibandy- ja koriskentille.

Aloittanut kirjan kirjoittamisen. (Pöytälaatikkoon)

Ei toteutunut.

Ideoita olisi kyllä vaikka ja kuinka.

Muistanut laittaa kurahousut hoitoreppuun.

Toteutunut: Osittain

Nykyään pakataan jo koulureppua. (Virtuaalisesti.)

Todella hyvin itsensä tunteva, omista virheistään oppinut mieskandidaatti.

Toteutunut: Osittain

Tunnen itseni hyvin, vähän on vielä tämä rooli hakusessa. Virheistä olen todellakin oppinut, enkä tule niitä enää koskaan toistamaan, toivottavasti. Mieskandidaatti, noh. Edelleenkin mieskandidaatti.

Pitänyt aktiivisesti yhteyttä vanhempiini.

Toteutunut: Täysin

Soittelemme usein ja pikkumimmin kanssa pyrimme käymään mummolassa niin usein kuin mahdollista.

Pitänyt aktiivisesti yhteyttä ystäviini.

Toteutunut: Täysin

Kesällä hengailin todella paljon ystävieni kanssa ja samalla sykkeellä täytyy jatkaa. Vaikka arki pyyhältääkin päälle.

Työstään aidosti nauttiva luokanopettaja.

Toteutunut: Täysin

Rakastan työtäni. Töissä on todella mukavaa ja luokkani kanssa on erittäin antoisaa touhuta.

Avoin, ystävällinen, aito oma itseni.

Toteutunut: Melkein

Avoin, ehkä ajoittain liiankin. Ystävällinen pyrin olemaan aina niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Aito, oma itseni. Kyllä, toivottavasti…

Ei ole pahoja. Kyllä minä noihin pystyn.

On niistä osa aika pahoja. Osittain, osittain ja osittain. No, on tässä vielä vuotta jäljellä vaikka ja kuinka.

Mukavaa viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (2)

You Might Also Like

, , , , ,

Yksi pahimmista peloistani, joita isänä voin kohdata…

17.8.2017

Käsi kädessä saapuu koulun eteen vanhempi ja se pieni keltanokka. Keltanokka, joka on aloittanut sen kauan odotetun koulutaipaleensa. Tähän hellyttävään näkyyn olen törmännyt jokaisena työaamunani ja tulen varmasti vielä useana aamuna törmäämään. Tuossa hetkessä mieleeni pyrkii ajatus siitä, kuinka tämä roolini vanhempana, jokatoinenviikonloppuisänä ei olekaan ihan helppoa. Vaikka kuinka yrittää todistella voivansa hyvin. Elävänsä täysillä. Ei tämä alkanut arki olekaan ihan niin yksinkertaista. Tämä on ajoittain ihan h#####n vaikeaa. Päivittäin eteen tulee hetkiä, jotka muistuttavat arkisista hetkistä. Hetkistä, jotka olisi mahtavaa jakaa oman rakkaan tyttärensä kanssa.

Luin ajatuksella läpi kommenttejanne millaisen kuvan olen itsestäni kirjoitusteni kautta antanut. Monessa vastauksessa puhuttiin epävarmuudesta. Epävarmuudesta, jota pyrin peittämään kirjoituksillani. Kirjoitanko asioita kiiltävämmiksi kuin ne oikeasti ovatkaan? Tunnistan tuon asian. En kiillota pintaa. Tietynlaista epävarmuutta aiheuttaa varmasti tämä oman vanhemmuuteni löytäminen ja yritän tietoisesti tai tiedostamattani haudata leimaa, jota kannan. Viikonloppuisä.

Usein tuntuu, etten ole kokonainen ihminen ja nämä pienet arkiset tilanteet muistuttavat siitä, että osa sydämestäni on jossain muualla. Viikonloppuisä. Se ei ole asia, josta voisin koskaan olla ylpeä, en todellakaan. Se on aina ollut yksi pahimmista peloistani, jota isänä voi kohdata. Aina on yhtä vaivaannuttavaa ja vaikeaa vastata kysymykseen. Miten te nyt näette tyttäresi kanssa?

Kosketuspinta pikkumimmini arkeen muuttui melkoisesti. Ei rätisevä ja katkeileva videopuhelu ole sama asia, kun yhdessä tehdyt matematiikan tehtävät nikkaroimani ruokapöydän ääressä. Pusuemoji ei korvaa hyvänyönpusua ja sitä yhteistä selänpiirtelytuokiotamme. Koulumme ilmoitustaululla roikkuu muutamalla erivärisellä nastalla kiinni useiden urheiluseurojen harrastumainoksia. Vuosia odotin niitä hetkiä, kun voisin arki-iltaisin kuljettaa pikkumimmiä harjoituksiin. Omasta lapsuudestani on piirtynyt mieleeni ne tunnelmat, kun isäni kuljetti minua ympäri Joensuun jalkapallokenttiä. Täytti juomapulloni ja kopisteli harjoitusten jälkeen kuraiset pienet nappulakenkäni.

”Nyt sun Esko täytyy alkaa elää itsellesi. Sun vaan täytyy.” Näin sanoi minulle erittäin hyvä ystäväni. Minä yritän. Minä yritän ajatella asioista positiivisesti. Minä yritän elää itselleni. Tehdä asioita, jotka tuottavat minulle hyvää mieltä, hyvää oloa. Nämä kirjoittamani asiat ovat vain vaikeita sisäistää. Niitä ei voi ennakoida. Niihin on vaikea valmistautua ja ennenkaikkea näitä on vaikea selittää. Ei kukaan varmasti haluaisi painia tämmöisten ajatusten kanssa. Ei varmasti, mutta kun se ikävä iskee on silloin vaikea nauraa ja nautiskella. Tämän asian kanssa on vain nyt opeteltava elämään. Silloin ikävöin, kun siltä tuntuu. En edes yritä peittää sitä teennäiseen nauruun tai väkisinrakennettuun nautiskeluun.

Arki potkaisi vähän vasten kasvoja -> lenkkipolulle.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

P.S. Lukijani vinkkasi oheisesta kappaleesta. Kiitos. Siitä tuli minun uusi voimabiisi. Jos jossain törmään Kilpeläisen Tuureen, niin yläfemman heitän. Se on varma!

Comments (37)

You Might Also Like

, , , ,

…näin säästän aikaa ja todennäköisesti myös rahaa

15.8.2017

Napostellaanko teillä? Meillä napostellaan ja se pahin herkuttelija ei suinkaan ole perheen pienin. Se pahin napostelija olen minä, vaikka olen tätä pyrkinyt tietoisesti rajoittamaan. Aina ei onnistu, ei. Hammasterveys. Siinäpä asia, joka oli minulla aivan retuperällä monta vuotta. Nuo hampaissa olevat ongelmat, kun eivät varottele olemassaolostaan päivittäin. Tähän asiaan heräsin kunnolla oikein kunnon mutkan kautta. Menin valittamaan päivystykseen kipeää takahammasta. Tuo kipeä takahammas ei ollutkaan se pahin juttu. Röntgenissä kävi ilmi, että leukaluussani oli tikittävä aikapommi. Pommi, joka räjähtäessään olisi voinut johtaa vakaviinkin ongelmiin.

Onneksi tuo selvisi. Hampaaseeni oli tehty vuosia, vuosia sitten juurihoito. Juurihoito, joka ei ollutkaan onnistunut ja tämän johdosta hampaasta oli lähtenyt leviämään täysin kivuton tulehdus. Hammas revittiin kokonaan irti. Oli niin karmea kokemus, koska tulehduksen takia puudutusaine ei tehonnut kunnolla. Iso mies ei kehdannut itkeä vielä lääkärin tuolissa, mutta hypätessäni autoon tuli itku. Kivusta ja hammaslääkärilaskusta. Laskusta, johon oli laskettu tulevan suurremonttini kustannukset.

Tuolloin en ollut käynyt aikoihin hammastarkastuksessa ja reikiä oli hampaissani useampia. Niitä sitten pikkuhiljaa paikkailtiin ja kaikki saatiin silloin kuntoon. Kesällä oli aika taas palata hammaslääkärin penkkiin. Nyt olen viisastunut ja tiedän, että minulla on huono hammaskiille. Hampaani reikiintyvät helposti ja tähän minä löysin aiemmin netin syövereistä mahtavan lääkkeen. Kuukausimaksullisen hammashuollon.

Tällä hetkellä maksan kuukausimaksua television suoratoistopalvelusta, Imagen tilauksesta sekä hammaslääkäristä. Megaklinikka Helsingin Kampissa tarjosi aiemmin kuukausimaksullista hammashuoltoa, joka kattaa kaikki perustoimenpiteet. Tätä palvelua ei näemmä ole enää toistaiseksi myynnissä, harmi. Onneksi kerkesin tuohon ohjelmaan liittyä, koska nyt on matala kynnys mennä laittamaan legot kuntoon ja säännöllinen hoitoväli tekee tuommoiset tikittävät aikapommit mahdottomiksi. On myös oikein helpottavaa kävellä kassan ohi ja ainoastaan vilkuttaa vastaanoton virkailijalle.

Seuraavaksi ajattelin mennä poistamaan hieman hammaskiveä. Hoitoon pääsee lähes aina päivän varoitusajalla. Ja hoidon jälkeen voi taas vain hymyillä terveellä suulla virkailijalle. Terve suu. Tästä aion pitää huolta. Huolimattomuudesta minua muistuttaa ikuisesti tuo ammottava aukko tuolla oikeassa leukaperässä. Tämä kirjoitus ei ollut yhteistyö. Tämä kirjoitus oli ylistys kuukausimaksulliselle hammashuollolle, joka on ollut minulle todella positiivinen kokemus. Kariekselle ei.

14,99 euroa kuukaudessa voisi käyttää huonomminkin…

-Esko-

Comments (2)

You Might Also Like

, , , , , ,

Se oli semmoinen Flow

14.8.2017

Huhheijjaa. Nyt se on sitten virallisesti ohi. Festarikesä 2017. Kiitos ja kumarrus. Vuosi aikaa huilata ja sitten taas mennään. Nyt on aika kääntää katseet alkaneeseen arkeen. Arkeen, joka on ollut jo ihan tervetullut. Tervetullut oli kuitenkin myös viikonloppuna järjestetty Flow-festivaali. Festivaali, joka piti tänä vuonna sisällään kyllä melkoisia tapahtumia.

Jos ei suurimmaksi, niin ainakin puhutuimmaksi asiaksi nousikin ihan uusi pääesiintyjä, joka tuli aivan puskista. Putsasi pöydän ja lopetti koko festarin hetkeksi. Onneksi järjestäjät olivat kartalla tämän Klaaran liikkeistä. Asiallista, nopeaa ja järkevää toimintaa heiltä. Kyllähän tuo Klaara kuitenkin muutti lauantai-illan kuin aavefestariksi. Sadetakeissa, kaukaisesti haamuilta näyttäneitä ihmisiä vaelteli edestakaisin. Hyväntuulisia haamuja, joita ei myräkkä juurikaan lannistanut.

No, mutta se siitä Klaarasta. Toivottavasti ei esiinny Suomen festivaalikesässä enää ensi vuonna. Flow on itselleni tapahtuma, joka muistuttaa aina siitä, että työt ovat juuri startanneet. Tämän takia Flow on minulle enemmän vain fiilistelyfestari. Alueella on mukava pyöriä. Syödä hyvin, katsella ihmisiä ja ihastella visuaalista kauneutta. Tänäkin vuonna tein useasti niinsanottuja soolojuoksuja.

Lähdin vain kävelemään yksin ympäri aluetta. Menin seisoskelemaan jonnekin nurkkaukseen nauttimaan tunnelmasta. Kuulostaa varmasti erikoiselta, mutta jollain tavalla nautin siitä. Sunnuntaina vein tämän sooloiluni niin pitkälle, että lähdin festareille yksin. Harvemmin sitä lähtee festareille yksin ykköstavoitteenaan löytää herkullista ruokaa. Tänä vuonna sitä löytyi Beergerin burgeritiskiltä. Söin siellä kolme kertaa, ah.

Perjantaina olin Flowssa ensikertalaisen kanssa, joka sai ostettua lippunsa täysin yhtäkkiä ja yllättäen. Ohessa siis elämänsä ensimmäistä kertaa ex-temporena Flow-festivaaleilla käyneen tunnelmia:

” Flow:ta mainostettiin minulle etukäteen parhaana ja kauneimpana festarina (tai ainakin kaupunkifestarina) ikinä, joten odotukset olivat kovat. Voin sanoa, että odotukset täyttyivät. ”

” Ihastuin Flow:n valokollaaseihin rakennusten seinissä ja katoissa. Erinäisten teemabaarien sisustukset ulkotiloissa olivat upeita ja sisälle ei tarvinnut edes mennä perjantaisen hienon sään johdosta.”

” Musiikkivalikoima on Flow:ssa, hmm, erikoista? Erityistä? Erityisen erikoista. Perjantaina taisi esiintyä ehkäpä kaksi artistia, jotka tiesin ennestään. Toisen näistä halusin nähdä enemmän kuin mielelläni. Pelkästään London Grammarin näkeminen livenä kruunasi perjantaini. Niin ja ympärillä vallinnut rento ilmapiiri ja se yksi sydänvalokollaasiseinä.”

” Ensi vuonna uudestaan.”

Se oli semmoinen Flow-festivaali. Leppoisa ja mukava.

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like

, , ,

Ai, sä ootkin ihan hyvä tyyppi…

13.8.2017

Tässä kesän kuluessa on tullut juteltua ihan hirveästi uusien ihmisten kanssa. Tuntemattomien, lukijoideni. Se on ollut eriskummallista, kun heillä on tietty kuva minusta, joka siis on varmasti piirtynyt heidän ajatuksiinsa tekstieni ja sosiaalisen median kautta. Eilen Flow-festivaaleilla ennen sitä kohuttua myrskyä keskustelin lukijani kanssa ja hän totesi juttutuokion lopuksi, että: ”Ai, sähän ootkin ihan hyvä tyyppi…” Lähdin kävelemään ihmisjoukon keskelle ja tuo viimeinen lause jäi pyörimään mieleeni.

Olen kirjoittanut tänne blogiini hyvin avoimesti. Aluksi sydän täysin verellä. Haavat täysin auki. Sieltä on erinäisten ensiaputoimien kautta menty eteenpäin. Askel askeleelta. Ajoittain on menty yksi askel eteen, kaksi taakse. Olenko ollut liiankin avoin? Kirjoittanut itsestäni rakkautta huutavasti kaipaavan säälittävän lähes keski-ikäisen (joidenkin tutkimusten mukaan jo keski-ikäisen miehen). Vai olenko kirjoittanut vain inhimillisesti? Ihan normaalin ihmisen elämästä. Avoimesti ja hetkessä. Siinä hetkessä miltä on tuntunut ja mitä on päässä pyörinyt. Tällä linjalla aion edelleen jatkaa. Hetkessä ja avoimesti. Kyllä.

Blogiani aloitellessani sain eräältä lukijaltani hienon juttuidean. Kysy ja kartoita millaiset ihmiset kirjoituksiasi lukevat. Tähän postaukseen tuli ihan hirveästi kommentteja ja niitä vastauksia oli todella mukava lukea. Nyt heitänkin tämän idean päälaelleen. Tuo eilinen ja muutenkin kesäiset keskustelutuokiot ovat saaneet minut pohdiskelemaan, että millainenkohan kuva lukijoillani minusta mahtaa olla?

Millainen Esko sinne ruudun toiselle puolelle on välittynyt?

Antakaahan tulla, hetkessä ja avoimesti.

Mukavaa iltaa ja alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (61)

You Might Also Like

, , , , ,

Flow-fiilistelyt kertaa viisi

10.8.2017

On taas sen viikonlopun aika, kun Instagram täyttyy mitä upeimmista kuvista Helsingin Suvilahdesta. On taas Flow-viikonlopun aika. Festivaali, joka on visuaalisesti aivan älyttömän hieno, kaunis. Illan pimetessä valaistukset pääsevät oikeuksiinsa ja tuntuu, että jokainen nurkka ja kulma on mietitty aivan viimeisen päälle. Ja varmasti onkin. Flow on minulle vuosittainen se kesäloman kruunu. Työt ovat juuri alkaneet ja festivaalit päättyneet. Flow sen aina viimeistelee. Ja tyylikkäästi viimeisteleekin.

Aiemmin kesällä fiilisteltiin Ruisrockia ja Ilosaarirockia. Ja olivat molemmat jälleen kerran fiilistelyn arvoisia. Nyt Flow-fiilistelyt kertaa viisi.

  1. Visuaalisuus. Tätä on vaikea kirjoittaa. Tätä on vaikea kuvata. Se tulee kokea itse. Alueella on vain mukava kävellä ja katsella ympärilleen. Ei siihen koskaan kyllästy. Niin ja varsinkin elokuun pimenevässä illassa.
  2. Kotikenttäetu. On melkoisen kätevää polkaista festareille polkupyörällä. Ei ole Via Dolorosaa edessä. Ei ole sitä kuuden tunnin kotimatkaa Pohjois-Karjalasta.
  3. Ruokatarjonta. Vaihtoehtoja on aivan mielettömästi. Suurin ongelma onkin osata valita mitä syö. Tai sitten syö useita ja useita annoksia. Tämä on ollut usein minun taktiikkani.
  4. Lasten Flow. Sunnuntaisin järjestettävä lasten festari on todella hyvä idea. Lasten päivään on panostetttu vuosi vuodelta enemmän. Olemme käyneet F:n kanssa useampana vuotena. Lapsille on tarjolla paljon ohjelmaa, askartelua, musiikkia, sirkusta ja vieläpä välipalaakin. Tänä vuonna pikkumimmi ei pääse mukaan, mutta toivottavasti taas ensi vuonna. Itse menen kyllä, koska tykkään siitä lämminhenkisestä fiiliksestä.
  5. Ystävien määrä. Kolme metriä ja juttelutuokio. Kolme metriä ja juttelutuokio. Kolme metriä ja juttelutuokio. Niin mukavaa.

Siihen se sitten taas päättyy. Festivaalikesä 2017.

Luvattu vielä lähes hellettä. Kyllä muuten kelpaa.

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like

, , , , , ,

Huomenna alkaa koulu. Isällä ja tyttärellä

9.8.2017

” Tuossa istuu Esko. Esko on semmoinen luova kaveri. ” Jotenkin näin kollegani esitteli minut koulumme uusille opettajille. Tätä luovuuttani käytin, kun tuunasin itselleni iltalampun. Iltalampun, joka valaisee tuossa televisioni alla. Käväisin kesällä Design-museossa ja sieltä tarttui mukaani Harri Koskisen Block-valaisin. Block-valaisin mallia mini. Ja niin se olikin. Ihan liian mini tuohon suunnittelemaani paikkaan. Kollegani mielestä luovana miehenä katselin ympärilleni ja ikkunalaudallani oli tuommoinen vanha Tigerin ”kehikko”. Lamppu syttyi päässäni, (heh, sopipa hyvin tähän.) ja laitoin Blockin tuonne kehikkoon. Sinnehän se mahtui juuri sopivasti. Ja nyt se on kuin tehty televisioni alle.

Joskus sitä pohtii, että kuinka moni ikäiseni mies tuunailee asunnossaan iltavalaisimia? En tiedä, mutta huomenna tuunaillaan taas töissä nimikylttejä ja opekalenterin kansikoristeita. Huomenna on monella lapsella suuri päivä elämässään. Se päivä, joka tapahtuu ihmisen elämäntaipaleella tasan yhden kerran. Alkaa koulu. Alkaa se matka, joka kestää useita ja useita vuosia. Huomenna kouluun menee isä. Huomenna kouluun menee myös tytär. Toinen ensimmäistä kertaa. Merkittävä etappi pienen ihmisen elämässä. Toinen on käynyt hieman useammin, joten ei enää ihan niin merkittävä etappi isomman ihmisen elämässä.

Nyt videopuhelu tulevalle reippaalle ekaluokkalaiselle. Ekaluokkalaiselle, joka laittaa huomenna päähänsä sen ”keltanokka liikenteessä”-lippiksen. Ollaan me autoilevat aikuiset tarkkana, koska näitä pieniä keltanokkia vaeltelee siellä kaduilla niiden lähes itsensä kokoisten reppujensa kanssa. Aikamoisen aasinsillan kautta hyppäsin iltalampun tuunaamisesta koulun aloitukseen. Noh, illalla lamppu ja televisio päälle. Leffa pyörimään ja ajoissa nukkumaan, että on sitten pirteä opettaja vastassa oppilaitaan.

Tsemppiä huomenna kouluun suuntaaville. Pienille ja isoille!!

-Esko-

Comments (13)

You Might Also Like

, , , ,

Juuri nyt onnellisuus koostuu

8.8.2017

Minä tiesin tämän. Minä niin tiesin tämän. Ystäväni lähetti eilen Facebook-seinälleni linkin Hesarin juttuun, jonka otsikossa oli mainittu, että siivoojan palkkaaminen ja noutoruoka tekevät onnelliseksi. Jutussa, joka perustui kansainväliseen tutkimukseen oli muitakin vinkkejä, joilla voit tehdä syksystäsi paremman. Vinkkejä, joilla voit kontrolloida ajankäyttöäsi ja tätä kautta vähentää arjen mahdollista stressiä. Syksyhän ei ole vielä käsillä, mutta myönnettävä on, että yllättävän nopeasti se sieltä hiipii luoksemme. Loka- ja marraskuu eivät kuulu suosikkikuukausiini. Tai miksei kuuluisi? Itsehän sitä oman elämänsä rakentaa. Itsehän sitä voi tehdä myös noista kuukausista mieluisia. Noita Hesarin kirjoituksen otsikossa mainittuja asioita olenkin jo kokeillut. Jälkimmäistä hyvinkin ahkerasti.

Olen ihminen, joka ei nauti ruoanlaitosta. En sitten ollenkaan. F:n ollessa luonani toki teen perusruokia, mutta yksin ollessani en kokkaa juuri koskaan. Tämä ei ole todellakaan mikään ylpeilyn aihe. Ei vaan ole minun juttuni. Noutoruoka ja ulkona syöminen tekevät minut onnelliseksi. Nyt se on tutkimuksessakin todettu, joten jatkan tällä hyväksi havaitulla linjalla. Kyllä, hyvällä omalla tunnolla.

Siivoaminen nyt tuskin on hirveän monen ihmisen lempipuuhaa. Muutaman kerran käytin siivoojaa vanhassa asunnossani. Olihan se luksusta palata töistä kotiin. Täysin puhtaaseen kotiin ja oli vielä suklaakonvehdit pöydällä sekä kortti, jossa luki: Tervetuloa! Eihän tämäkään ole välttämättä ylpeilyn aihe, ettei mielellään jaksaisi minikaksiotaan siivota. Nyt se on tutkimuksessakin todettu. Täytyy siis tilata vesisateen piiskatessa ikkunoihin siivooja kotiin. Kyllä, hyvällä omalla tunnolla.

Kirjoituksessa oli lueteltu myös muita asioita, joilla teet syksystä paremman ja mahdollisesti onnellisemman. Oli penkkiurheilua, seksiä, lempimusiikkia ja halauksia. Nuo asiat varmasti vaikuttavat mieleen positiivisesti vuodenajasta riippumatta. Ajellessani tänään töistä kotiin mietin juttuja, jotka juuri nyt tuottavat minulle hyvää mieltä, onnellisuutta.

  • Videopuhelut pikkumimmin kanssa.
  • Hyvä ja miellyttävä työ sekä työpaikka.
  • Onnistunut parturikäynti eilen.
  • Oma asuntoni ja uudet satiinilakanat.
  • Spotifyn Acoustic covers-soittolista.
  • Kuntosalikauden aloitus ja infrapunasauna.
  • Pimenevät illat ja iltaiset autolenkit.
  • Ystävät.

Tänään sain uuden opettajan päiväkirjakalenterin. Tuo pitää sisällään hienoja mietelauseita, joista tähän loppuun on hyvä laittaa lainaus Ernest Hemingwaylta: ” Onni! Voi se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti.”

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen Lähde: HS 7.8 //

Comments (4)

You Might Also Like

, , , , , ,

Kyllä äiti osaa

7.8.2017

Yksi kesän tavoitteistani oli viimein saada asuntoni valmiiksi. Jes, ja siinä lähes (huom. lähes) onnistuin. Eihän se varmasti koskaan ole valmis, mutta pääpiirteittäin kaikki alkaa olla paikallaan. Tässäpä on jo alkanut hautua muutamia uudistusideoitakin päässäni. Nuo olisi ehkäpä ollut järkevämpi toteuttaa ennenkuin tuon tavaroitani sisälle. Asuntoni, kun oli muutaman viikon tyhjillään ennen muuttoani. Valkoinen lattia on hieman haastavahko tehdä huonekalujen ollessa paikoillaan. Jätetäänpäs tämä siis vielä hautumaan. Vai onkohan valkoinen lattia jo menneen talven lumia? En tiedä. Keittiön tiskialtaan ja kaappien välitilan voi toki laatoittaa ja yhden seinän maalata ilman sen suurempia ongelmia. Otetaan tavoitteeksi, ennen joulua.

Ottaessani oman asunnon hankinnan puheeksi äitini kanssa. Sanoi hän jo silloin, että saako hän hankkia minulle matot asuntooni? Tietystihän se sopi. Itse en matoista ymmärrä juuri mitään. Sen tiedän, että niitä halvimpia joudut imuroimaan jatkuvasti ja ne keräävät likaa aivan mielettömästi. Pesulassa pesu maksaa enemmän kuin itse matto. Äidilläni on hyvä maku ja hän on kyllä ajan hermoilla oleva mummeli, joten annoin hänelle täysin vapaat kädet. Nähdessäni hänen valintansa ei tarvinnut muuta kuin kiittää tuhannesti. Persialaiset matot sopivat asuntooni täydellisesti. Kyllä äidit osaavat.

Wikipediasta kurkkasin, että maailman vanhin persialainen matto on noin 2500 vuotta vanha. Löytynyt jäälohkareen sisältä eteläsiperialaisesta haudasta. Nämä minun mattoni tuskin säilyvät ihan yhtä kauaa ja ei välttämättä tarvitsekaan. Kauan ne kuitenkin varmasti kestävät ja ovat todella ajattomia. Sopivat asuntoon kuin asuntoon ja tulevat varmasti seuraamaan minua elämäni taipaleella. Samalla taipaleella mukana kulkevat myös äidiltäni saamani rautatuolit ja isoäitini vanha keittiöntuoli. Huonekaluissa säilyy henki ja se on hieno asia se.

Kiitos äiti!

-Esko-

// Matot saatu äidiltä. //

Comments (12)

You Might Also Like