Tietoa mainostajalle ›
, , , , , , , , , ,

12 kuukautta, 12 kulttuuria: Lahen helmi

23.2.2017

Tammikuussa tutustuttiin gruusialaiseen keittiöön. Helmikuussa vuorossa italialaiset maut. Ja mielestäni Suomen parhaat semmoiset. Lahdesta puhuttaessa usein moni sanoo: ”Niin, siellä on se hyvä pastaravintola..” Niin on ja se pastaravintola on Mamma Maria. Mamma Maria on varmasti tuttu paikka jokaiselle lahtelaiselle ja myös Lahdessa vierailleelle ihmiselle. Ja tätä en ihmettele. Edullinen, kodikas, helppo ja maut. Ruoka on niin hyvää ja koskaan ei tarvitse nälkäisenä poistua. Annoskoko on kohdillaan, kuten myös makumaailma. Tarjoilijat ystävällisiä ja palvelu nopeaa. Tästä syntyy konsepti, joka on ilahduttanut Lahdessa jo vuodesta 1995.

Olen itse vieraillut kyseisessä ravintolassa jo vuonna 1995. Mamma Maria sijaitsi Vesijärvenkadulla legendaarisen kuntosalin Gym1:sen välittömässä läheisyydessä. Vakioannokseni Pollo e Panna löytyi jo silloin listalta. Kermainen kanapasta, joka vie kielen mennessään. Vuosien saatossa olen laajentanut skaalaani ja nykyään tilaukseni on lähes aina seuraavanlainen: Alkupalaksi Della Casa- leivät, Penne Lahti- pasta ja jälkkäriksi Mamma Marian paikanpäällä valmistettua jäätelöä. Tuon koko setin saat hieman yli 20 eurolla, eli hintataso on todella kohtuullinen. Suosittelen testaamaan, todella!

Tänään kävin Mamma Mariassa lounaalla ja tilasin omaksi yllätyksekseni kokin suosituksen. Kokki suositteli näin lumiseen keskiviikkoon pastaa, joka koostui perunapastapalloista, tomaattikastikkeesta, vuohenjuustosta, pestosta, rucolasta sekä pancettasta (Italialaista pekonia). Maistuva ja täyttävä annos. Jaksaa tänään lähteä kisamonttuun kannustamaan suomalaisia sprinttihiihtäjiä koviin suorituksiin.

Italialainen keittiö, toimii. Mamma Maria, ei petä koskaan. Kannattaa käydä, kauempaakin.

Oletteko vierailleet?

-Esko-

P.S. Erityismaininta alkusalaatille. Maailman yksinkertaisimman näköinen, mutta se maku, ah. Maku, jonka Mamman oma salaatinkastike antaa on uniikki. Uniikki, erikoinen ja todella hyvä.

Comments (0)

You Might Also Like

, , , , , ,

Lempiasentoni

22.2.2017

Kirjoittelin eilen vanhemmuudesta ja asiasta, jonka olen sitä kautta oppinut. Oppinut ja sisäistänyt, että itseasiassa tämä todella tärkeä asento seuraa meitä lähes koko elämäntaipaleemme läpi. Ja se on polviasento.

  • Polviasennossa lattialla -> Moni elämä saattaa saada alkunsa. Pahimpia hiertymiä voi välttää laittamalla viltin tai maton polvien alle pehmusteeksi.
  • Polvilleen lattialle -> Meinaa pudota, kun vapisevin käsin leikkaat kätilön käskystä napanuoraa poikki ja katkaiset ruumiillisen yhteyden äitiin. Nyt alkoi vastuu.
  • Polviasennossa lattialla -> Harjoittelet vaippojen pujotusta kiemurteleviin jalkoihin.
  • Polviasennossa lattialla -> Teet niitä typeriä ilmeitä lapsellesi ja esittelet ylpeänä isovanhemmille ja ystäville kuinka se meidän vauva jo hymyilee.
  • Polviasennossa lattialla -> Leikit Barbeilla, autoilla, olet läsnä. Selkää kolottaa, mutta ihan sama.
  • Polviasennossa alttarilla -> Lapsesi on alba päällä ensimmäisellä ehtoollisella. Pappi vahvistaa hänen uskoaan ja valmistaa nuorta matkalle, purjehtimaan aikuisuuden vesille. Ostat rippilahjaksi salaatinottimet. Lapsesi kiittää myötätunnosta, vaikka olisi huomattavasti mielummin ottanut saman käteisenä tai H&M:n lahjakorttina.
  • Polviasennossa metsän siimeksessä -> Lapsellani on nykyaikana mahdollisuus jonottaa vapisevin, kylmin käsin pakkiinsa alikersantin tarjoilemaa makkarasoppaa. Toivottavasti muistaa pakkipussit. Isältä pääsi aika usein unohtumaan ja loppuviikosta oli sekaisin koko ruokalista. Maanantain kanaviillokki oli muuttunut pohjalla jo hieman vihertäväksi.
  • Polviasennossa -> kosii puolisoehdokas. Vapisevin käsin tarjoaa samettista sormusrasiaa. Toivottavasti keksii jonkun omaperäisen idean. Isä ei ole vielä keksinyt. Kohtelee tytärtäni hyvin ja asettaa hänet aina etusijalle. Muuta ei tarvitse tehdä.
  • Suorin jaloin -> Silittää ryppyistä poskeani ja harmaita hiuksiani. Katsoo silmiin ja sanoo: KIITOS ISI!

Kyllä. Asentojen aatelia.

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (2)

You Might Also Like

, , , , , ,

Tapahtuipa meille mitä tahansa, olen isäsi

21.2.2017

” Jokainen nainen on tytär, jokaisella on isä.” Tällä lauseella alkaa Jenni Pääskysaaren ja Mikko Kuustosen kirjoittama teos: Isän tyttö, Tytön isä. Eilen F:n nukahdettua hiippailin sohvalle ja luin kirjan loppuun. Todella hyvä ja puhutteleva teos. Herätti todella paljon ajatuksia. Minä olen isä ja minulla on jo kuusivuotias tytär. Tytär, joka on opettanut ja antanut minulle näiden vuosien aikana niin paljon. Lähes jokainen päivä pitää sisällään hetkiä, jolloin miettii, että kunpa aika vaan pysähtyisi ja hetket voisi elää aina uudelleen ja uudelleen. (Tapahtui juuri oikeassa hetkessä…)-> Kirjoittelen tätä juttua kahvilassa ja viereisessä pöydässä puhua pölpöttää pieni tyttö. Sivukorvalla kuuntelen juttuja hyönteispölytyksestä ja merien suolaisuusasteista. Kyllä, noista pienistä elämäniloisista tarinankertojista me aikuiset voimme oppia uutta joka päivä. Noustessani pöydästäni on pakko antaa pikkumimmille yläfemma ja sanoa, että pysy aina tuommoisena höpöttelijänä.

Ihmislapsi on syntyessään niin pieni ja heiveröinen. Ei pärjäisi ilman vanhemman apua ja lämpöä hetkeäkään tässä maailmassa. Kätilön käsistä alkaa seikkailu, sekä vastasyntyneellä, että hänet tähän maailmaan saattaneilla vanhemmillaan. Vanhemmuus on asia, joka kestää läpi elämän. Oli tilanne mikä tahansa. Tilanne on minulla loppuelämäni toinen, johon olin Kätilöopistolla valmistautunut. Kirjassa asia kiteytyy yleisesti todella hyvin: ” Lapsi ei ole valinnut syntyä näille vanhemmille, vaan vanhemmat ovat valinneet saada lapsen tietäen, että vanhemmuus on elinikäinen sitoumus, sitovampi kuin parisuhde.” Kyllä, näin se menee. Nimim. Kokemusta on.

Saadessani lapsen elämääni. Olin täysin untuvikko isä. En minä tiennyt kuinkapäin vaipat laitetaan tai mikä on Nenäfriida. En minä tiennyt mitä rasvaa laitetaan taiveihottumaan tai milloin voidaan aloittaa kiinteä ruoka. Vuodet tähän valmensivat. Vuodet vierivät ja minusta tulikin yhteishuoltaja-isä. Olin täysin untuvikko yhteishuoltaja-isä. En minä aina muista pakata kurahousuja hoitoreppuun. En minä osaa tehdä kuplalettiä. Vuodet tähänkin toivottavasti valmentavat. Vanhemmuuden tärkeimmän asennon olen vuosien varrella oppinut ja se on polvillaan lattialla. Polvillaan lattialla, mukana lapsen leikeissä. Antaa hänelle aitoa aikaa ja olla ajoittain Fluttershy tai Rolle. Näitä hetkiä ei saa enää takaisin vuosien päästä. En halua sitten vuosien päästä harmitella asioita, joita en lapseni kanssa ole tehnyt tai touhunnut.

Vuosi on tätä uutta vanhemmuutta takana ja päivä päivältä tämä rooli alkaa sujua paremmin ja paremmin. Aluksi koin suurta syyllisyyttä ja päänsisäistä häpeää tilanteestani. Ja olihan se alku melkoista harjoittelua. Harjoittelua tämä on varmasti läpi elämän, mutta nykyään pystyy jo helposti keittelemään pastaa, laulamaan Suvi Teräsniskan biisejä sekä leikkimään vasemmalla kädellä Shopkinsseilla. Pyykkikoneen laulaessa taustalla. Onhan tämä myös päivä päivältä rikkaampaakin. Autossa kuunnellaan nykyään Frank Sinatran My Wayta. -> Kiitos Sing-elokuvan. Iltaisin voidaan katsella Ruudusta Vain elämää uusintoja -> Kiitos Suvi Teräsniskan. Ei tarvitse enää katsoa keltapaitaista pientä kaljupäätä Kaapoa, jonka tunnussävelmä on ah, niin tarttuva. Ei tarvitse seurata Pipsa Possun isää, joka ei ollut se ns. penaalin terävin kynä. Tai, hienoja hetkiä nuokin. Kuuluvat varmasti jokaisen lapsiperheen elämään. Aikansa kaikkea.

Tapahtuipa meille mitä tahansa, olen isäsi.” Näihin sanoihin päättyy teos: Isän tyttö, Tytön isä. Näitä sanoja mietiskelen tänään, kun peittelen oman maailman rakkaimman höpöttelijäni nukkumaan. Pussaan ja teen uuden yhteisen juttumme ”ponihieronnan.” (Hieron selkää My little Ponyn harjalla…) Toivon, että se on turvallinen paikka nukahtaa, nyt ja aina.

Tässähän vallan herkistyy. Hiihtolomalla.

-Esko-

// Lainaukset: Jenni Pääskysaari, Mikko Kuustonen: Isän tyttö, Tytön isä //

Comments (22)

You Might Also Like

, , , , ,

Tällä yksinkertaisella vinkillä ratkaiset pienen kodin säilytystilaongelmat

20.2.2017

Ideahan ei siis ole mikään uusi. Jo aikoja ja aikoja on myyty sänkyjä, joiden alla on laatikostoja. Minulle tämä idea oli kuitenkin täysin uusi ja ei olisi tullut mieleenikään käyttää yleensä niin turhaa sängynalustilaa hyödyllisesti. Tästä haluan kiittää erästä ystävätärtäni. Hän sanoi, että otahan jalat pois sängystä ja laita tuonne alle jättimäiset laatikostot. Ei tarvitse täyttää kaikkea seinätilaa kaapistoilla, joka tekee pienestä asunnosta helposti ns. käytävämäisen. Olin siinä suhteessa onnekas, että sain itse suunnitella asuntoni säilytysratkaisut, jotka puuseppä toteutti. Tämä oli oikeastaan aika lottovoitto. Lottovoitto siinäkin suhteessa, että sänkyni on erikoismitoitettu ja sen alle olisi ollut lähes mahdoton löytää sopivia laatikoita.

Laatikostot ovat koko sängyn levyiset. Eli n. 153 cm pitkät. Tavaraa mahtuu tuonne sisään ihan älyttömästi. Eilen, kun vihdoin tyhjentelin jätesäkkejä, niin oikein yllätyin kuinka paljon nuo laatikot ”imivät” tavaraa sisäänsä. Ei voi muuta sanoa, kun pienen asunnon pelastus. Vielä, kun saan häkkikomeroni avaimet, niin voin lopettaa turhan panikoinnin säilytyksen suhteen. Äidiltäni perityn hamstraajageenin haluaisin kuitenkin irroittaa vartalostani. En taaskaan raaskinut heittää pois tiettyjä tavaroita. Tavaroita, jotka olivat jätesäkeissä vielä edellisen muuton jäljiltä. Esko ja Konmari ei ole oikein hyvä pariskunta.

Jalat pois ja sängynalustila käyttöön!! Siinäpä vinkkiä kerrakseen…

-Esko-

Tsekkaa myös: Sohva, timantti, keittiönpöytä, asunto…

Comments (6)

You Might Also Like

, , , ,

…kun elät, muttet elä…

19.2.2017

Perjantaina keskustelimme miesten kanssa kaikenmoisista aiheista maan ja taivaan väliltä. Minulle jäi jostain syystä pyörimään päähäni yksittäinen lause: ” Kun ”kuolee”, ennen kuolemaansa…” En ihan tarkalleen muistanut missä asiayhteydessä tuo lausahdus nousi esille. Eilen nukkumaan mennessäni pohdin tuota asiaa ja sain päähäni keskustelun, mistä tuo lainaus juonsi juurensa. Puhuin itsestäni ja kerroin kuinka iloisesta, elämänhaluisesta, lapsenmielisestä, elämää hengittävästä ihmisestä katoaa kaikki tämä. Elät, muttet elä. Keskustelimme kuinka voi ”kuolla” ennen kuolemaansa. Lopettaa elämisen. Hävittää ilon, onnen, lapsenmielisyyden ja halun oppia ja kokea uusia asioita. Termi on hyvin raadollinen, mutta voi, niin ymmärrettävä.

Suuri mullistus tai kriisi elämässä siirtää ihmisen reunalle. Reunalle, josta voit joko pudota tai valita toisen tien. Tien, jonka seurauksena tulet takaisin elämään. Elämään, jossa sinulla on aina mukanasi ilo ja sataprosenttinen tyytyväisyys omaan elämääsi. Prosentit voivat ajoittain heitellä, mutta keskiarvo-onnellisuusaste on jatkuvasti lähellä sataa. Toinen vaihtoehto on putoaminen elämään pienellä liekillä. Liekillä, joka on ajoittain jo lähellä hiillosta. Vaikka ympärillä olisi kaikki asiat kunnossa, muttet itse koe olevasi tyytyväinen elämääsi ja onnellisuusprosenttisi ei nouse sataan kuin kerran kuukaudessa lauantaisaunan jälkeen. Ja ei, ei se aina edes vaadi mitään kriisiä. Elämä voi valua haluamattaan myös tuohon pisteeseen.

Tässä nykyajan hektisyydessä täytyisi aina välillä pysähtyä. Katsoa peiliin ja kysyä itseltään: ” Olenko minä onnellinen?” ” Olenko minä tyytyväinen elämääni? ” Jos näihin kysymyksiin vastaa usein negatiivisesti tulee kysyä seuraavaksi: ” Voinko vaikuttaa asioihin, joilla voisin parantaa elämänlaatuani?…” Eläminen tyytymättömänä omaan elämään ajaa ihmisen helposti ihannoimaan muiden ihmisten onnea ja syntyy sana: kateus. Kehä on valmis. Ah, nyt tämä alkaa kuulostaa liikaa elämäntapaoppaalta. Tarkoitus oli kirjoittaa vain eilisistä ajatuksistani ennen nukkumaanmenoa.

Hiihtoloma ja viikon loma. Onni ja onni!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (10)

You Might Also Like

, , , , , , ,

IHOLLA, kirjaimellisesti!

18.2.2017

Mitä sinulle on jäänyt käteen Iholla-teeveesarjasta? Minulle on jäänyt käteeni ja elämääni monta hyvää ystävää. Tämä miesten välinen ystävyys televisio-sarjan takaa on todella hienoa. Eilen kokoonnuimme pitkästä, pitkästä aikaa taustatiimissä hyörineen Iiron kotiin syömään, saunomaan ja päivittämään elämäntilanteemme. Vaikka olemme ihmisinä erilaisia, todella erilaisia. Joku meitä yhdistää ja juttu jatkuu aina juuri siitä kohdasta mihin se oli viimeksi jäänyt. Viimeksi olimme jääneet Yrjänän Tshernobylin matkaan ja sen jutun ruodimme tällä kertaa loppuun asti. Ei noussut säteilevästä tarinasta huolimatta kesäkuun matkakohteideni top kolmoseen.

Postaustoiveissa joku toivoi, että kertoisin kuinka etenee miesten saunaillat? Tässähän onkin oiva sauma vastata kyseiseen kysymykseen. Saavuimme Iirolle noin puolen tunnin sykleissä. Halasimme, hymyilimme ja ” Onpas sairaan siisti nähdä…” lausahdus pääsi tasaisesti kaikkien suusta. Istuimme keittiön pöydän ääreen ja päivitimme kuulumiset. Kuulumiset, jotka olivat kaikilla positiivissävytteisiä.

Yrjänä tekee edelleen vuorotyötä, kasvattaa ja touhuaa valloittavan Tyyne Myyn kanssa. Haaveilee tatuoinnesta ja odottelee lumien sulamista, jotta voisi kaivaa prätkänsä esille. Hypätä punavalkoisen unelmansa selkään ja ajaa, jonnekin… Tero tanssii edelleen päivätöidensä ohessa intohimoisesti. Jukka kävi Laajasalo-opiston ja Jukan äänen on joku saattanutkin kuulla Radio Helsingin taajuuksilla. Jos näette Jukkaa biojäte-roskiksillanne, niin heittäkää tälle hyväntuuliselle herrasmiehelle yläfemmat. Patrick oli estynyt saapumasta paikalle työvelvotteidensa takia. Harmi.

Sauna. Sehän kuuluu olennaisena osana miesten illanviettoihin. Siirryimme hyvin tunnelmalliseen vanhan koulukunnan saunaan. Kellastuneet paneelit loivat juuri sen oikean tunnelman. Lauteilla tapahtuu usein ”Miesten vuoro”- efekti. Siellä ollaan vierekkäin, Iholla, kirjaimellisesti. Jutut kääntyivät hieman syvällisemmiksi. Aiheissa vilisivät ajoittain sanat, depressio, lapsettomuus, ero, miehen oikeudet, erikoisoluet ja niiden valmistusprosessit. Nämä valmistusprosessit siirsivät keskustelut takaisin hieman kevyempiin aiheisiin ja olikin aika siirtyä katsomaan huippukokkimme Iiron ruuan valmistusprosessien lopputulosta.

Tämä lopputulos oli mahtava. Ribsejä, itsetehtyä coleslawta ja maissia. Yksinkertaisuudessaan todella toimiva kombo. Itse kokki ei ollut aivan tyytyväinen ribsien kimmoisuusasteeseen. Kukaan muu ei tämmöistä huomannut, vaan lihat hävisivät lautasilta todella nopeasti lähes täydellisen hiljaisuuden vallitessa keittiössä. Kävi tuttu efekti. Nälkäiset miehet saavat ruuat eteensä. Silloin syödään, ei keskustella. Juuri, kun eilen kirjoittelin sokerittomuusyrityksestäni, niin lankesin jälkiruokaan. Jos joku mies tekee itse mustikkapiirakan. Mustikkapiirakan, johon hän on hakenut kruunuksi mustikat äitinsä pakastimesta. Olihan se Teron valmistamaa mustikkapiirakkaa maistettava ja kyllä kannatti. Maukasta, kermavaahtokuorrutteella, tietysti.

Täydellä vatsalla jaksoi taas keskustella. Keskustella yön pikkutunneille asti. Toivottavasti jutut taas jatkuvat. Nämä ovat hienoja miehiä, tärkeitä.

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like

, , , , , ,

Viisi vinkkiä, jolla pidät sokeriaddiktion kurissa

17.2.2017

”Nyt olen irti. Olen irti karkista. En enää sorru. (Ehkä)” Näin olin aiemmin kirjoittanut. Hyvä, että olin lisännyt loppuun sanan: ehkä. En todellakaan onnistunut vierottamaan itseäni kokonaan karkista. En sokerista, en leivonnaisista, en Omar-munkeista, en opettajanhuoneen pöydällä olleista mokkapaloista. Olen sokeri-addikti. Se minä olen. Nyt olen vähentänyt. Tai siis lopettanut kuin seinään. Ensimmäiset viikot takana, ei ole helppoa.

Löimme kaverini kanssa vetoa, että pidämme aluksi kahden viikon täysin sokerittoman jakson. Siinä hetkessä ajattelin, jotta ei tuota mitään ongelmia. On tuottanut, ja paljon. Opehuone on tunnetusti paikka, jonka pöydillä on herkkuja lähes päivittäin. Kyläillessä pöytään tulee aina vähintäänkin jäätelöä tai voisilmäpullia. Noista tarjoiluista luopuminen näin himokkaalle miehelle on ollut todella vaikeaa. (Sokerihimokkaalle).

Listailen tähän viisi asiaa, jolla sokerieuforinen-Esko välttää sitä hetkeä, kun yksinäisenä iltana  sortuu Omar-munkkien pauloihin. Nuolee munkkien päälliset. Laittaa suuhunsa niin paljon kuin mahtuu ja lopuksi huuhtelee ne alas kylmällä maidolla. Koko kehossa euforinen olo, sokerieuforinen.

 

  1. Tyhjennä herkkukaapit.

Jokaisella on kotona kaappi, johon on kertynyt syömättä jääneet joulukonvehdit. Lasten synttäreiden ylijäämävaahtokarkit ja se yksi suklaalevy, josta piti vain maistaa yksi palanen. Roskikseen vaan kylmästi. (Tuntui pahalta heittää pois.)

 

  1. Korvaa herkut pähkinöillä

Olen ostanut opettajanhuoneeseen pähkinäpussin. Muiden herkuttelessa Oreo-juustokakulla voit itse popsia maapähkinöitä kilon pussista. Kyllä, jäät sosiaaliseen paitsioon. Se hinta on vain maksettava. Ja se Oreo-juustokakku on muuten aivan taivaallista.

 

  1. Juo sokeritonta mehukeittoa

Nykyään minulla on kotona aina sokeritonta mehukeittoa. Makeanhimon yllättäessä iso huikka suoraan tölkistä. Auttaa yllättävän paljon.

 

  1. Kierrä kaupassa herkkuosasto

Tuttu S-market. Tiedän jo reitin, jolla pystyn välttämään ne notkuvat irtokarkkihyllyt. Joudun kävelemään kääretorttujen ohi, mutta sen osaston kohdalla suljen silmäni. Avaan ne taas tuoretiskin kohdalla. Oikean reitin kautta saan aina tarvitsemani tuotteet ja päädyn yleensä Maritan kassalle. ” Ei, en ota pakasteita pussiin…”

 

  1. Syö säännöllisesti

Tasainen ateriarytmi pitää makeanhimon loitolla. Ei tarvitse välttämättä syödä kananmunia, lehtikaalia, goji-marjoja, spiruliinapihvejä tai panolihapullapastaa. Jotain sokeritonta suuhunpantavaa tasaisin väliajoin, niin et sorru niihin kummitätisi joululahjaksi antamiin Pandan juhlapöydän konveteihin, joista kuitenkin parhaat on jo syöty. Molemmista kerroksista.

Olenko huomannut jotain muutoksia itsessäni? En ole. Opettajanhuoneessa olen eristäytynyt sohvalle. Ystävänpäivänä jouduin selittelemään lapselleni miksi en syö hänen minulle antamaa Dumle-tikkaria. Noh, se oli helppo tilanne. Koska sai syödä sen itse. En varmasti tule elämään loppuelämääni ilman herkkuja, mutta jos sitä edes pikkuisen tämmöisen totaalikieltäytymisen jälkeen onnistuisi vähentämään.

-Euforia-Esko-

Comments (4)

You Might Also Like

, , , , ,

Jos minä olisin koti-isä…statuksia, statuksia

16.2.2017

#throwbackthursdayn kunniaksi jälleen vanhojen statusten kimpussa. Tulviipahan taas muistoja mieleen. Suosittelen kokeilemaan. Selailet vanhaa Facebook-feediäsi vuosia takaperin…Noh, kuvien kanssa ei niin viihdyttävää. Artikkelikuvana elämäni ensimmäinen profiilikuvani. Päivityksiä siis:

…kolme tuntia uimahallissa= 120 uutta kaveria.

 

Yksvuotiskemut on huomattavasti rankemmat, kun esim. kolmekymppiset tai täysi-ikäistyminen. Onnea F!

 

Semmonen homma, jotta huomenna yllärinä ruotsin sijaiseks yläkouluun. Onkohan vielä Nya Vindarit? Jag heter Eskobaaar.

 

Nettideitti-Esko täyttää kaikki vaatimukset.

 

Kävin tankkaamassa –> unohdin maksaa –> soittivat perään. Hävetti!

 

Oikeaoppinen hook-heitto, noi on harvinaista herkkua, timanttinen!

 

Ja silloin, kun Pelimies pärähtää soimaan, on aika poistua paarista.

 

Jos minä EskoSakari olisin koti-isä, ni en tiedä miten rullais. Tänään päivällisenä aitoa Tapolan mustaa makkaraa voissa paistettuna. Iltapalaksi munkkipossut ja mokkapaloja.

 

Syö omasta puskasta karviaisia, enp ois uskona muutama vuos takaperin.

 

Oma sohva, järvinäkymä, upia eka ihkaoma asunto. Kyllä tämän vuoksi kannatti 3 viikkoa rehkiä. Jäihän tuota lomaa vielä 6vk. jälelle, Footbeach!

 

…puoli vuotta sitten lenkkeilin Töölönlahdella, ai niin ja sain myös tytön.

 

Esko, Osaatko tehdä ryijysolmun? – En.

Mukavaa torstai-iltaa!!

-Esko-

Comments (0)

You Might Also Like

, , , , , , ,

Maailman hienoin kello

15.2.2017

Tuo kello elää vielä vuodessa 2015. Tuo kello eli ensimmäiset yhdeksän kuukautta lattialla. Siellä se eleli ilman sydäntä, eli paristoja. Eilen ystävänpäivänä se heräsi henkiin. Vuoteen 2015 on edelleen jämähtänyt. (En saanut vaihdettua siihen vuotta 2017.) Eilen remonttimies porasi sille paikan seinään. Kiviseinään, joka on minulle kirosana. Iskuporakone, kiviseinä ja Esko. Se ei ole hyvä yhdistelmä. Nyt tuo unelmieni kello on ansaitsemallaan paikalla. Olohuonekeittiöni seinässä. Sisällään S-marketin halvimmat alkalisydämet. En raaskinut ostaa Duracelleja. Täytyy vaan tahdistaa hieman tiheämpään tahtiin.

Näin tuommoisen hienouden joskus vuosia sitten jonkun toimiston seinällä. Katsoin jo silloin, että onpa omalla tavallaan tyylikäs. Yksinkertaisen tyylikäs. Monissa kuvissa olen nähnyt, että ihmisillä on omien tietokoneidensa taustakuvina tuommoinen kello. Olen sitä itsellenikin yrittänyt ladata. Köyhin tuloksin. No, ei tarvitse enää, koska nyt minulla on konkreettinen Flip Flap-kello seinässä, kiviseinässä.

Tilasin tuon kellon Habitatista jo muuttaessani edelliseen väliaikaiseen yksiööni. Hapertuvan kiviseinän takia se siis oli lattialla eiliseen päivään asti. Lähes joka päivä mietin, että miltäköhän se näyttäisi seinällä? No, nyt sain vastauksen. Näyttää todella hyvältä ja sopii asuntoni sisustukseen vallan mainiosti. Vielä, kun saisi vuosiluvun vaihdettua.

Tällä hetkellä elämässäni vallitsevana teemana on asuntoni laittaminen kuntoon. Miehen sisustuspostauksia (sohva, timantti) on tullut ja on varmasti myös tulossa. Eilen remonttimies teki kellon asennuksen lisäksi myös säilytyskalusteet kämppääni. Voin sanoa, että on muuten toimivat pieneen asuntoon. Esittelen ne välittömästi, kun saan hommat hahmoteltua.

-Innon Esko-

Comments (4)

You Might Also Like

, , , , ,

Matkaoppaat, prkl!

14.2.2017

Matkakuume. Tai siis auringon ja lekottelun kaipuu. Se on minulle nyt iskenyt. Se voi näemmä saada kimmokkeen hyvin erikoisesta asiasta. Istuin kuntosalin infrapunasaunassa. Avasin seinässä olevan jättimäisen Sharpin television ja sieltä tuli Matkaoppaat. Matkaoppaat huolehtivat suomalaisten turistien onnistuneista lomista Turkin Alanyassa. Aika tapahtumarikasta hommaa, olettaisin. Katselin ohjelmaa ja mietin, että milloin olen viimeksi ollut nauttimassa etelän auringosta. Siitä on aikaa kuusi ja puoli vuotta. Ensi kesänä tekisi mieli taas lähteä.

F:n kanssa harrastamme varmaankin tänä kesänä vielä kotimaan matkailua. Tarkoitukseni olisi siis yllyttää joku ystävä mukaan ja lähteä lämpöön. Ihailen ihmisiä, jotka pakkaavat repun. Pakkaavat repun ja ottavat totaalisen irtioton kaikesta. Matkustavat kuukausiksi esimerkiksi Thaimaahan. Seuranaan kahden euron bungaloweissa on vain kirja ja seinillä vilisevät hyönteisiä pitkällä kielellään napsivat gekko-liskot. Minusta ei ole siihen. Haluan mahdollisimman lyhyellä lennolla kohteeseen, jossa on varma aurinko. Hyvä hotelli, pehmeät valkoiset lakanat ja turkoosi meri.

En myöskään suunnittele kuukausien reissua, eikä se olisi edes mahdollista. Eli viikon totaalirentoutuminen olisi matkani tarkoitus. Aamu alkaisi terveellisellä aamiaisella. Siitä suoraan aamulenkille ilman paitaa auringon jo heittäessä ensimmäisiä säteitään asfaltin pintaan. Hyvä lounas ja loppupäivä altaalla tai merenrannassa. Illalla kävelemään  ja syömään jonnekin tunnelmalliseen ravintolaan. Etelässä yksi parhaista hetkistä on se, kun illalla on täysin pilkkopimeää. Ravintolat täyttyvät kokonaisista perheistä ja puheensorinaa sekä tunnelmaa riittää. Tai näin ainakin muistelen, en ole hetkeen kokenut.

Useat opettajakavereistani varaavat matkan päivä tai pari kevätjuhlien jälkeen. Mielestäni tuo ideologia on todella hyvä. Lähtee loma heti käyntiin ja Suomessa on kesäkuun alussa usein vielä todella huonot kelit. Räntääkin saattaa sataa. Viikko etelän auringon alla antaa hyvän rusketuksen lisäksi täydellisen irtioton menneestä lukukaudesta. Palatessasi olet jo täysin lomalla ja kerkeät vielä nauttia Suomen kesästä sen yhdeksän viikkoa. No, joo tätä nyt ei lienee kannata liikaa mainostaa. Ammatin etuja.

Kreikka? Kroatia? Bulgaria? Mitä kohdetta voisitte suositella totaalirentoutumiseen tämmöiselle kokemattomalle pakettimatkaajalle? Vaatimuksena siis: varma aurinko, lyhyet lennot, hyvät hotellit, turvallisuus, turkoosi meri, järkevä hintataso…

Perhanan infrapunasauna ja Matkaoppaat! Kuumeen saitte aikaan.

-Esko-

Comments (39)

You Might Also Like