Tietoa mainostajalle ›
, , , ,

Minilomalle…

23.4.2017

Rakas kotimaamme tarjoaa paljon nähtävää. Tarjoaa myös hyvin erikoisia sääilmiötä, josta tämä sunnuntai oli hyvä esimerkki. Lähtiessämme F:n kanssa kaupungille satoi räntää. Muutamaa tuntia myöhemmin keinuessamme viereisessä leikkipuistossa kaivoimme aurinkolasit päähämme. Toivottavasti saa taas ensi viikonloppuna kaivaa aurinkolasit päähän, kun suuntaamme ystäväni Ollin kanssa kaupunkiin, jossa en ole koskaan yöpynyt. Ohi olen ajanut satoja kertoja, mutta tällä kertaa Juke jää parkkihalliin yöksi ja pojat pääsevät nauttimaan minilomasta.

Eilen suunnittelimme F:n kanssa kesälomareissuja. F:n kanssa emme ole vielä ulkomailla käyneet. lukuunottamatta laivareissujamme. Kotimaan sisäpuolella olemme matkustelleet mm. Oulussa, Hämeenlinnassa, Vantaalla, Porvoossa ym… Vaikka olet lähellä, niin tunnet kuitenkin olevasi kaukana ja ennenkaikkea lomalla. F:n suurimpana toiveena olisi matkustaa uudestaan Ouluun. Ouluun siksi, jos vaikka törmäisi hänen suurimpaan suosikkiinsa Suvi Teräsniskaan. Oulu olikin todella mukava kaupunki ja siellähän oli vaikka mitä. Päällimmäisenä jäi mieleeni Pannukakkutalon pannarit. Täytynee siis kesällä suunnata taas kohti Oulua, tuota Pohjois-Suomen keskusta.

Palataanpas takaisin tuohon ensi viikonlopun minilomaan. On siis aika tankata Nissan ja suunnata kohti kaupunkia. Kaupunkia, josta jo legendaarinen Kummeli räppäsi eräässä sketsissään. Kaupunkia, jossa asustelee suomalaisten miesten ihannenainen: Lumikki. Täytynee pakata vähän siistimpää vaatetta, jos tuohon tummaverikköön sattuisi törmäämään. Kaupunkia, jossa sijaitsee ehkä Suomen tunnetuin vahakabinetti ja lyhytkätisin tyrannosaurus. Kaupunkia, jonne on todella kiva lähteä. Minimatkakuume päällä.

Nyt en kysele vinkkejä New Yorkiin, en Lombokille, en Milanoon. Nyt kyselen vinkkejä Mikkeliin. Visulahteen mennään ainakin, mutta hyviä ravintoloita, kahviloita ja ehkä käydään lasillisillakin.

Mikkeliin mänijöitä?

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (22)

You Might Also Like

, , , , , , ,

Youtube-video, jota et voi olla katsomatta loppuun

21.4.2017

Nyt on todella mukaansatempaava video (ensimmäisenä). Kannuja paukuttelee vanha kollegani, jonka kautta tämä helmi löytyikin. Samalla muistelin ja lisäsin myös kappaleita, jotka ovat olleet jollain tavalla merkittäviä elämäntaipaleellani.

Jeah! Tänään saapuu pikkumimmi. Niin kivaa, tärkeää ja voimaannuttavaa!!

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

 

Comments (6)

You Might Also Like

, , , ,

Sosiaalisen median pelle!

20.4.2017

Ensivaikutelma. Ensivaikutelma on siitä raaka, että sen voi antaa tasan yhden kerran. Ensimmäinen mielikuva ihmisestä syntyy todella nopeasti. Joidenkin tutkimusten mukaan noin yhdeksässäkymmenessä sekunnissa. Olemalla oma itsensä ei nämä kohtaamiset voi mennä pahasti mönkään. Tai jos menevät, niin sitten menevät. Jos jotain on tähän ikään mennessä oppinut elämästä, niin aitous tulee säilyttää ja aina tulee olla vahva oma itsensä. Esittämällä ja mielistelemällä ei tässä maailmassa kovin pitkälle pötkitä. Sitäkin olen harjoittanut. Harjoittanut ja elänyt ulkopuolella omasta syvimmästä itsestäni.

Sosiaalinen media tarjoaa oivat mahdollisuudet esittää itsestään vain niitä puolia, joita haluaa muille itsestään näyttää. Keskustelin erään ihmisen kanssa aiheesta. Hän kertoi, että koki havahtumisen. Havahtumisen, kun oli liian syvällä sosiaalisen median maailmassa. Hän eli ikäänkuin sosiaalisen median kautta. Teki semmoisia asioita, joista koki hänen seuraajansa kiinnostuvan. Oikean elämän raja hämärtyi. Näin omasta elämästään kirjoittavana tuolle hämärälle rajalle olisi todella suuri vaara joutua.

Itse olen kirjoittanut blogia ja käyttänyt sosiaalista mediaa hyvin aktiivisesti reilun vuoden. Olen pyrkinyt näyttämään itseni niin aitona, kuin mahdollista. En tiedä millaisen vaikutelman olen ihmisille tätä kautta itsestäni antanut. Tämä vuosi on ainakin ollut kirkkaasti elämäni tapahtumarikkain. Mollia ja duuria on riittänyt. Jotkut näkevät minut varmasti ihan täysijärkisenä, työssäkäyvänä, syvällisesti asioita pohdiskelevana avoimena ja ajoittain hauskana miniperheen isänä. Joillekin olen varmasti sosiaalisen median pelle, joka katkeruudessaan roikkuu vanhassa elämässään, tilaa kuvittajalta eksiensä kuvia banneriinsa ja etsii bloginsa kautta itselleen päiväkahviseuraa.

Kyllähän sitä itsekin toivoisi, että tämä elämä voisi olla hieman tasaisempaa. Tasaista ja seesteistä tässä jo olikin. Pieni tai siis iso (snap back-lippiksessä kolmannessa reissä) pääni oli jo akkomodoitu nykyiseen elämäntilanteeseen. Nettipankissa lainavälilehti muistutti siitä omasta rakkaasta asunnostani, turvapaikastamme. Yhtäkkiä täysin tahtomattaan kiskaistiin keskelle draamasarjaa. Ilman repliikkejä, ilman koekuvauksia. Tässä sarjassa harmittavinta on se, että tämä on sitä tositeeveetä, realityä. Olisi se yksi seikkailu niissä ympyröissä jo voinut riittää.

Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia, jotka kommentoivat viime viikolla julkaisemaani fiktiivistä bussireissua. Tuli paljon informaatiota, tsemppiä, asiallista keskustelua, ei niin asiallista keskustelua ja satusedäksikin joku taisi sanoa. Tove Jansson. Tuo rakastettu kirjailija on kertonut ehkä hänen tunnetuimman tarinan eli Muumilaakson synnystä. Muumilaakson, joka syntyi sodan keskellä maailmaksi, jossa kirjailijakin oli turvassa. Tove Jansson on kertonut tunteneensa itsensä niin epätoivoiseksi, että alkoi kirjoittaa satuja. Onneksi ei olla sodassa, ei 1940-luvun alussa. Jansson kehitti epätoivoisissa tunnelmissa rakastetut Muumit. Mitäköhän tämän satusedän kynästä kehittyy?

Toivottavasti oikeaoppisia kärrynpyöriä, uskoa rakkauteen, rehellisyyttä ja lämpöä!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen, lähde: Luokanopettajan kalenteri 2016-2017 //

Comments (23)

You Might Also Like

, , , ,

Sydän jää paikalleen…

19.4.2017

Kaikki lähtee edelleen sydämestä, eli se jää paikalleen. Pidän blogini logosta todella paljon, mutta ajoittain on hyvä tehdä pientä uudistusta. Logo säilyi lähes samanmoisena, mutta banneri sai ympärilleen hieman lisää visuaalisuutta. Olen jo vuosia ihaillut nuoren lahtelaisen Rasmus Leppäsen taidetta. Ensimmäisen kerran törmäsin hänen kädenjälkeensä lahtelaisessa putiikissa Petit St.Louisissa. Rasmus oli suunnittelut Lahti-aiheisen Support Your Local- logon. Nähtyäni tuon, etsin hepun käsiini Instagramista.

Instagramista bongasin lisää Rasmuksen tekeleitä. Yksi niistä löytyy tällä hetkellä kehystettynä olohuoneeni seinältä. Näin kevään korvilla ajattelin, jotta blogini ulkoasua voisi hieman elävöittää. Onnekseni Rasmus mukavana ja ystävällisenä kaverina ojensi auttavan kätensä.

Pidän tuosta hänen tyylistään todella paljon.

Mitäpä tykkäätte?

-Esko-

Comments (19)

You Might Also Like

, , , ,

Im gonna be a lawyer!

18.4.2017

”Im gonna be a lawyer!” Näin vastasin ruotsia äidinkielenään puhuvalle kummisedälleni. Hän kysyi aikoinaan mummuni siskon syntymäpäiväjuhlilla unelma-ammattiani. Ei, en ole koskaan halunnut päätyä lakialalle. Liian paksut pääsykoekirjat ja ei, ei minusta varmasti tuohon ammattiin olisikaan. Vastaukseni on sukumme nuorison keskuudessa jo yleinen vitsi. Vastaukseni kysymykseen johtui vain ja ainostaan englannin kielen puhumisen pelosta ja silloin osittain myös taitamattomuudesta. Maailma ympärillämme muuttuu ja samalla myös kielitaidon merkitys korostuu entisestään.

Ympäröivän maailman osittain tahaton kielikylpy alkaa nykylapsilla jo todella aikaisin. Padit, pelit, elokuvat, televisio, mainokset ja musiikki antavat antavat jo pienestä pitäen lapselle hyvin paljon virikkeitä tutustua vieraisiin kieliin ja ennenkaikkea englannin kieleen. Koulumaailmassa työskentelevänä ajoittain yllättää oppilaiden valmiudet englannin kielen opiskeluun. Omassa lapsuudessani virikkeitä antoivat lähinnä Hulk Hogan ja Blackie Lawless. Kotipuhelimessakin oli vain pyöriteltävät numerot, jotka osasin kyllä kolmosluokan jälkeen luetella ykkösestä kymppiin. Yksi asia on jäänyt kolmosluokasta mieleeni. Kokeessa tai jossain tehtävässä kysyttiin lempibändiä ja vastasin siihen: Eppu Normal. Eikös se mennyt oikein?

Ymmärrän englantia hyvin ja puhun sujuvasti. Koulutaipaleen lisäksi minua on kielitaidon kehittymisessä valmentanut koripalloharrastukseni. Pelatessani muutaman kauden miesten Sm-sarjassa, oli joukkueessamme aina amerikkalaisvahvistuksia. Treenit vedettiin englanniksi ja vapaa-ajalla vietettiin paljon aikaa yhdessä. Puhumisen pakko opetti todella paljon. Tehdessäni maisterin opintoja Helsingin yliopistossa oli myös suuri osa tenttikirjoista englanniksi. Kyllä, ajoittain oli Google Translator kovassa käytössä. Onneksi opetan koulussa enkkua, niin säilyy kosketuspinta tuohon tärkeään kieleen, jonka merkitystä yritän myös oppilailleni korostaa. Heidän hakeutuessa työmarkkinoille voisin kuvitella, että kielitaidon merkitys on entistä suuremmassa roolissa. Eikä pelkästään englannin.

Miksipä tämmöiset asiat tulivat mieleeni? Viime viikolla kävellessäni kaupungilla suuri turistilauma saapui eteeni. Olivat hieman eksyneen näköisiä. Tuli varmasti monelle suomalaiselle tuttu tilanne eteen. ”Osaan kyllä, mutta älkää vaan kysykö minulta mitään, älkää vaan kysykö. En kerkiä enää vaihtaa kadun toiselle puolelle.” Vielä joudun enkkua heille puhumaan. Kysyivät ja onnistuin kuin onnistuinkin neuvomaan heidät kulman takana sijainneeseen Kampin keskukseen.

Miksi minulle tuli yllättäen se sama efekti kuin mummuni siskon synttäreillä reilu kaksikymmentä vuotta sitten?

Have a wonderful week!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (7)

You Might Also Like

, , , , , ,

Täydellinen kymmenen

17.4.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Huawei

Ympäröivä maailma. Ympärillä vilisee koko ajan hetkiä, joita olisi hieno ikuistaa. Ympärillä on lukuisia upeita paikkoja, joita olisi hieno ikuistaa.”Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa…” Tämä vanha ja ehkä hieman kulunutkin sanonta pitää kyllä paikkaansa. Kuvat säilövät sisäänsä lukemattomia muistoja ja hetkiä. Iloisia, surullisia, äkillisiä ja suunniteltuja.

Blogia kirjoittavana ihmisenä tulee eteen usein tilanteita, joissa tulisi äkkiä kaivaa kamera esille. Ei, ei se ole koskaan mukana silloin, kun pitäisi. Nyt on ja laadukas semmoinen. Olen saanut onnekseni tutustua Huawein P- sarjan malleihin jo ensimmäisestä P8:sta lähtien. Nyt minulla on käsissäni tämän P-perheen uusin tulokas, P10. En ole koskaan ollut mikään puhelinhifistelijä, mutta kyllähän tekniikan kehittyessä valtavaa vauhtia myös käyttäjän vaatimustaso ja odotusarvot nousevat. Itselleni puhelin on viestintävälineen lisäksi myös työkalu. P10:n loistavan kameran ansiosta entistä tärkeämpi työkalu.

P10:ssä valokuvausominaisuudet on viety niinsanotusti nextille levelille. Huawein ja legendaarisen Leican yhteistyö on poikinut puhelimeen todella hyvän kameran. Olen ihastunut. Olen ihastunut P10:n mustavalkokuvausominaisuuksiin. Mustavalkokuvista tulee tämmöisen amatöörinkin ottamina todella vaikuttavia. Ei tarvitse kuin pyyhkäistä valikkoa sivulle ja valita mustavalkomoodi. Tämä pyyhkäisyn tehtyäsi tunnet itsesi huippukuvaajaksi. Tulee hetkeksi valokuvaajan itseluottamus.

Myös lopputulos on useimmiten onnistunut, koska kaikki on tehty jo valmiiksi niin helpoksi. Et tarvitse filttereitä, et mitään säätöjä. Enkä itsekään enää tarvitse ”oikeaa” kameraani mukaani joka paikkaan. Uusi Huaweini on taskussani tallentamassa niitä vieressäni viliseviä hetkiä. Mustavalkoisia ja värillisiä.

Huawei P10:n kampanjan kasvona on Suomessa Jenni Vartiainen. Jenni Vartiainen, jonka uusimman kappaleen nimi on Turvasana. P10:ni avaamiseen ja käsittelyyn en tarvitse turvasanaa. Tarvitsen oman sormenjälkeni, jonka puhelimeni tunnistaa. Tämän jälkeen edessäni on kaikki mitä matkapuhelimeltani tarvitsen. Yhteys läheisiin, yhteys ystäviin ja yhteys maailmaan.

”Täydellinen älypuhelin epätäydellisessä maailmassa.” Hieno mainoslause.

-Esko-

// Kuvat otettu Huawei P10-matkapuhelimella. (Paitsi 1 ja 6). Kuvaajina: J.Roitto, M. Suntila //

Comments (2)

You Might Also Like

, , , , , ,

Vitanova-Jonnet muistaa!

16.4.2017

Onpas ollut aktiivinen pääsiäinen. Olen tarkoituksenmukaisesti täyttänyt päivät tekemisellä ja touhulla. Tähän mennessä olen ehtinyt tavata lähes kaikki Lahden ystävät, keskustella vanhempien kanssa, urheilla, järjestää Lahen lenkkikerhon ja olen myös katsonut monta live-keikkaa. Perjantaina Tirrassa Martti Servo ja Napander, sekä alakerran Torvessa Tiisu. Lauantaina sain kokea Lahden Sibeliustalossa todella upean musiikillisen kokemuksen. Tämä kokemus oli Pyhimyspassio. Eli räppäri Pyhimys kuorrutettuna Lahden kaupunginorkesterilla ja upealla visuaalisuudella. Todella kova keikka, todella.

Musiikkia olen kuunnellut paljon lenkkeillessäni ja Spotify ehdottikin minulle soittolistaa: Jonnet ei muista. Listalta löytyi Gunnareita, TikTakia, Jeff Buckley:ta ym…Jonne, siis ES-Jonne. Erittäin käytetty sana, varsinkin hieman vanhempien lasten ja nuorten puheissa. Tarkoittaa Euroshopperin energiajuomaa lipittelevää teiniä. Ei ollut minun teinivuosina mitään energiajuomia. Vitanovaa oli. Pienessä pullossa, jossa oli vetäisykorkki. Aiheutti vertavuotavan haavan lähes joka kerta. Ruskeaa Batterya. Saakohan enää mistään?

Vitanovasta tulikin mieleeni kymmenen asiaa, joita meidän nykyisten Vitanova-Jonnejen tulisi muistaa:

  1. Roope Ankan kolikot. Kaikkien aikojen paras makeispussi. Hampaisiin juuttuivat. Ei haitannut.
  2. Puhelinkopit. Markalla kerkesi sanoa moi! Vitosella kertoa kuulumiset.
  3. Styroksiset hampurilaispakkaukset. Kaksi Clubia yhden hinnalla. 19,90mk.
  4. Nokian Ringo. Matkapuhelin, jolla voi ainoastaan soittaa ja vastaanottaa puheluita.
  5. Lentokoneissa sai polttaa tupakkaa. Verhojen takana nortti kärysi ja ei nuo verhot ihan kaikkea suodattaneet.
  6. Speden Spelit. Viihdeohjelma, joka taisi tulla joka päivä. Vieraat kilpailivat erinäisissä lajeissa. Kortin värin arvaus, kuminauhajalkapallo, värinopeustesti…Mitä niitä vielä oli?
  7. Kuvaputkitelevisio. Ostin 32-tuumaisen herkun. Tämä herkku painoi muistaakseni 62 kiloa. Muuttajan unelma.
  8. Kari Grandi. Viiksekäs autiomaiden herrasmies. Grandit oli pakattu pyramiditetroihin. Appelsiini oli ehdoton suosikkini.
  9. Vic 20 ja Commodore 64. Urheilupelit, joissa joystick sai kyytiä. Ladattiin kasetilta. Loading…
  10. Vitanova

Huomenna vielä vapaata töistä ja päivä onkin jo täynnä toimintaa. Aamulla Jeren kanssa kuvailemaan. Kodin kautta Malminkartanon portaisiin ja suihkun kautta Kisahallille katsomaan Seagulls-Kataja korismatsia.

Ainiin, tänään vielä Lihamyrskyn keikalle Tavastialla.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

Comments (18)

You Might Also Like

, , , ,

Pojasta kasvoi mies

14.4.2017

Ai, että! On maha täynnä äidin tekemiä herkkuja. Pääsiäisen ehdottomia suosikkejani ovat rahkapiirakka sekä nuo kuvissa näkyvät pääsiäisrakeet. Koostumus on muuttunut vuosien saatossa huonompaan suuntaan, mutta maistuu silti hyvin, liiankin. Tänään tuli taas yksi vuosi lisää tälle elämäntaipaleelle. Olen juhlistanut syntymäpäivääni siivoamalla Helsingin kodin, niin sinne on mukavampi palata. Kävin myös katsomassa Lahden suurhallissa perinteistä Pääsiäiskoripalloturnausta. Siellä on joka vuosi kiva käydä. Olen tainnut vierailla jokaisessa turnauksessa. Aluksi pelaajana ja nyt myöhemmin katsojana noin kahdenkymmenen vuoden ajan.

Pojasta on kasvanut mies ja onhan synttärit edelleen spesiaalipäiviä, vaikkei niitä ihan yhtä suurella innolla odotakaan kuin aiemmin. Nykypäiväni sadat Facebook-onnittelut muistuttelevat vuosien karttumisesta ja niistä tulee aidosti hyvä mieli. Sitä yhtä pahvista postikorttia ei enää tullut mummultani. Pilvenreunan postipalvelu ei sitä enää kuljettanut. Elämä on kuljettanut aika moneenkin suuntaan ja myös opettanut todella paljon. Tässäpä muutamia asioita, joita tuo pieni pellavapää on vuosien varrella ymmärtänyt:

  • Kuukausimaksullinen hammashoito on kuin lottovoitto huonohampaiselle ihmiselle. Lähtiessäsi voit vain toivottaa kassavirkailijalle mukavaa päivänjatkoa uusi viimeisen päälle hiottu paikka takahampaassasi. Kävin eilen. Toimii!
  • Sisäänpääsy yliopistoon on yllättävänkin suuri asia. Ei sitä paksua kirjettä silloin osannut niin arvostaa. Nyt vakituisen työpaikan omaavana osaa todella arvostaa. Varsinkin melkoisen tuulisessa yhteiskunnassamme.
  • Ympäröivässä maailmassa on todella paljon ilkeyttä ja negatiivisuutta.
  • Ympäröivässä maailmassa on todella paljon aitoa hyvää, välittämistä ja positiivisuutta.
  • Ystävät ovat timanttia. Kaikki. Kymmenien vuosien tai kymmenien kuukausien takaa. Tärkeitä.
  • Sovellusrakkauskulttuuri ei ole vielä tavoittanut ajattelumaailmaani. Täytyy yrittää hypätä kelkkaan. Ei niihin lavatansseihin ole kutsuja tullut! Turhaan hankin perunajauhot ja Pomarit.
  • Kasibittisen Nintendon Super Mario ykkönen on edelleen maailman paras konsolipeli. Mistä minä saisin sen, mistä?
  • Kuva kaurapuurosta voisilmällä kalpenee nykyisten ruokatrendien ykkösjutun smoothiebowlin rinnalla.
  • Elämä on mittaamattoman arvokas asia.
  • Elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan.
  • Kaikkia ihmisiä täytyy kunnioittaa ja heidän ajattelumaailmaansa ymmärtää.
  • Lapsilta oppii niin paljon. Ja tietty lapsenmielisyys tulee säilyttää aina.
  • Avoimuus ja aitous kunniaan!
  • Pojastakin kasvaa mies.

Nyt ystävän kanssa lenkille ja saunaan. Huomenna sitten kello kymmenen Lahen ensimmäinen lenkkikerho!

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

Comments (10)

You Might Also Like

, , , ,

Kuinka paljon pahuutta on tarpeeksi?

13.4.2017

Monilukutaito on asia, joka on sisällytetty uuden opetussuunnistelman laaja-alaisen osaamisen yhdeksi lohkoksi. Monilukutaito kätkee sisäänsä useita eri osa-alueita, joista yksi on medialukutaito. Nykymaailmassa kasvojemme eteen tulvii useista eri vastaanottimista tietoa, jota täytyisi osata suodattaa. Mikä on totta? Mikä ei? Kuinka suhtaudun ympärillä velloviin asioihin ja miten ymmärrän lukemaani tekstiä tai katselemaani visuaalista näytöstä.

Puhun nyt itsestäni kirjoittajana. Minulla on oma blogi. Se on minun kanavani viestiä erilaisia asioita. Minulla on oikeus kirjoittaa omasta elämästäni juuri mitä haluan. Juuri mitä haluan, loukkaamatta muita ihmisiä. Teillä lukijoilla on oikeus ymmärtää kirjoittamani tekstit juuri haluamallanne tavalla. Kommentoida ja keskustella. Tiistaina kirjoittamani teksti aiheutti paljon keskustelua ja hyvä niin. Aihe on herkkä, todella herkkä.

Nykytekniikka mahdollistaa myös hyvin impulsiivisen viestinnän. Kiihtyneessä tilassa on helppo istua näppäimistön eteen ja kirjoittaa juuri mitä mieleen juolahtaa. Varmasti kaikille on joskus näin tapahtunut, että esimerkiksi ystävän kanssa riidan keskellä Whatsapp-viestiin saattaa lipsahtaa muutakin kuin pelkkä savua korvistansa päästävä hymiö. Viesteillä on aina myös vastaanottaja, vaikkei sitä ihan aina muistaisikaan läppäriä tai puhelimen näyttöä näpytellessä. Yleensä tällä vastaanottajalla on myös tunne-elämä ja sydän.

Sinä menetät tyttäresi ja tällä keräät sääli pisteitä (säälipiste on muuten yhdyssana KORJAUS) naisilta. Viime vuosi meni eroa itkiessä, tyttären menetys on nyt tämän vuoden aihe…” Tämä kommentti on pakko nostaa esille. Jos säännöllisen yhteyden tyttäreeni menettäisin tai hänelle mitään pahaa ikinä koskaan tapahtuisi. Kyllä, sitä varmasti itkisin, itkisin ja paljon. Ei varmasti vuosikaan riittäisi. Kuinka paljon pahuutta on tarpeeksi? Tai kuinka karmaisevasta aiheesta tulisi kirjoittaa, jotta ei siihen joku tarttuisi ja piikiteltävää keksisi?

Tämänikäisenä ukkelina ja Iholla-ryöpytyksen kokeneena osaan suhtautua näihin loukkaaviin ja negatiivisiin kommentteihin melkoisen neutraalisti. Päivittäin teen työtä kiusaamisen kitkemisen ja hyvän ryhmähengen rakentamisen kanssa. Eihän ilkeyttä ja huonoa käytöstä voi koskaan pitää hyväksyttävänä. Se ei saa muuttua itsestäänselvyydeksi, mutta kaikki elävät elämäänsä omalla parhaaksi valitsemallaan tavalla. Elämä on oppimista ihan kaikille meille. Itse opin tämmöisiä hienoja sanoja pieneltä, söpöltä jänikseltä:

Kukaan ei pysty kaikkeen ja kaikki tekee virheitä, mutta sehän tekee meistä tasapuolisia. Mitä enemmän opimme ymmärtämään toisiamme, sitä ainutlaatuisempia meistä tulee…

– Judy Hopps, Zootropolis-

Viisas pääsiäispupu!

Herään huomenna vuoden vanhempana ja ehkäpä viisaampana. Joo, kyllä tämän vuoden jälkeen voi sanoa käsi sydämellä, että myös viisaampana.

-Esko-

// Kuva: Pasi Salervo //

Comments (44)

You Might Also Like

, , , , , ,

Lahen lenkkikerho

12.4.2017

Kevät, pääsiäinen, toivottavasti aurinko, Lahden satama ja hyvä porukka. Lähdetäänpäs siitä rakentamaan E2o-blogin historian ensimmäistä toiseen kaupunkiin sijoittuvaa lenkkikerhoa. Yksi ehdottomia lempijuoksulenkkejäni näet sijoittuu Lahden sataman ympäristöön. Olen juossut kyseisen lenkin varmasti satoja ja satoja kertoja. Aina sen vain jaksaa hyvällä fiiliksellä.

Useamman kerran on kysytty, josko järjestäisin lenkkikerhon Lahden tutuissa maisemissa. Nyt sen teen. Tämä on TÄYSIN AVOIN kutsu. Eli kaikki mukaan! Peruskunnolla ei ole mitään väliä.

Paikka: KAHVILA KARIRANNAN EDUSTA, LAHTI

Aika: LAUANTAI 15.4 KELLO: 10.00

Rohkeasti mukaan! Jos ei tule ketään, hölköttelen yksin. Jos tulee yksi, juostaan kahdestaan. Jos tulee enemmän, vedetään porukalla.

Liikkeelle!

-Esko-

Comments (7)

You Might Also Like