Tietoa mainostajalle ›
, , , , ,

Taas mennään!

23.9.2016
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ykkönen oli hyvä. Kakkonen oli hyvä. Nyt on kolmannen Eskon lenkkikerhon aika. Syksyinen pimenevä ilta. Hieman jo hengitys höyryää. Merenrantamaisemat. Ympärillä toivottavasti hyvää seuraa. Eikö kuulosta aika passelilta?

Eli tule mukaan lenkkeilemään. TORSTAINA 29.9 KELLO: 18:00 MUNKKINIEMEN LIPPAKIOSKI.

Ottakaa kaverit messiin ja liikkeelle!!

-Esko-

P.S Käykäähän osallistumassa sivubannerissa sijaitsevaan lukijatutkimukseen. Kaikkien vastanneiden kesken arvontaan kaksi Iittalan 100 euron lahjakorttia.

Comments (2)

You Might Also Like

, , , , , ,

Onhan tämä nyt välillä ihan perseestä!! vol.2

22.9.2016
14303722_10209846041289110_576938257_o

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikaisemmin kirjoittelin samantyyppisen jutun hieman eri kulmalla. Otsikko sopi tähänkin, joten vedetään vol.2 ja omat töhöilyt. Noniin, laitetaanpa se Rainbow Dash tuohon pöydälle odottamaan. Siinä se sitten tököttää, että muistetaan varmasti ottaa mukaan lelupäivään. Lelupäivä, tuo lapsen lempparipäivä ja vanhemmalle ajoittainen painajainen. Puhelin herättää ajoissa. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Hoitovaatteet viikattu valmiiksi tuolille. Aamiainen odottelee jääkaapissa ja omat aamukahvit ladattu valmiiksi keittimeen. Verhon raosta pilkottaa jo aamuiset upeat auringonsäteet.

Napsautan kahvinkeittimen päälle. Minuutti ja keitin savuaa ja pitää kauheaa meteliä. Unohdin lisätä vettä. Jää kahvit juomatta. Tipautan Berocan kuppiin ja odottelen vitamiinipommini valmistumista. Odotellessa menen vessan peilin eteen höyläämään viikseni kuntoon. Ensimmäinen veto ja ammottava haava huulessa. Kyllä, vaikka olisi kuinka kiire on hyvä käyttää partavaahtoa. Ei ole laastareita, joten teippaan Claes Ohlsonin teipillä vessapaperin palan naamaani. F syö rauhassa omaa murolautastaan ja ihmettelee tämän kaistapään toimintaa.

Berocca, tuo punainen aamujen pelastaja poreilee valmiina lasissa. Nappaan sen käteeni ja menen laittamaan työavaimia kaulaani. Astun matkalla F:n leikeistä jääneen ponien teräväkulmaisen karkkiautomaatin päälle. Varmaan tiedätte sen pistävän kivun, joka jalkapohjaan iskee. Kivusta aiheutunut terävä hyppy ilmaan ja samalla tuo poreileva aamujeni pelastaja lentää lattialle ja osittain tietokoneeni päälle. Onneksi kone toimii ja mahdollistaa tämän unelmapäiväni muistiin kirjaamisen. Ei se meinaan vielä tähän päättynyt.

F hakee pyyhkeen ja auttaa isäänsä kuivaamaan vitamiinipommia lattialta. Kurkkaan kelloa ja olemme jo viisitoista minuuttia peruslähtöaikaa jäljessä. Kiiruhdamme autoon ja puolessa välissä matkaa päässäni syttyy lamppu. Punainen lamppu. Se Rainbow dash jäi sinne pöydälle tököttämään värikkäässä tuuheassa harjassaan. Yritän korjata tilannetta ja antaa peruutuspeilissä roikkuvaa Kaustis-lelua mukamas hauskana faijana tilalle. Asia konkretisoituu pienen ihmisen päässä ja kyllä. Katastrofi. Emme kerkeä enää kääntyä, joten lapseni joutuu menemään lelupäivään peruutuspeilistä irrotetun Kaustisen kanssa. Kyllä tuli isälle huono omatunto.

Hirveä tunne jättää pikkumimmi pahalla mielellä hoitoon. Ja pahalla mielellä täysin oman kiireen ja epäonnistuneen aamun takia. Kurvaan työpaikan pihaan ja yöllinen kylmyys on yllättänyt samalla parkkipaikalla olevan punaisen auton ikkunat. Ei ollut kuski jaksanut raaputtaa ikkunoitaan ja meinaapa peruuttaa suoraan kylkeeni. Onneksi refleksit toimivat ja vältän kolarin. Tässä vaiheessa suustani pääsee jo muutama voimasana. Siitä sitten työpäivän viettoon mukavan ja onnistuneen aamun johdattamana.

Kurkkaan itseäni peilistä ja siinähän roikkuu edelleen musta ilmastointiteippi ja vessapaperin palanen. Onneksi vuoto on sentään tyrehtynyt. Tyrehtynyt oli myös työpaikkamme kopiokone, joten suunnitelmat uusiksi ja ovenkahvapedagogiikka käyttöön. Tunnit rullaavat mukavasti ja mukavasti rullaa myös oppilaiden juoksuaskel, kun suoritamme valtakunnallista Move-testiä koulumme kentällä. Testi tehdään tarkan äänimerkin mukaan ja tuo äänimerkkihän lakkaa toimimasta kaksi kertaa testiä suorittaessamme. Elikkäs se siitä testistä. Ensi viikolla uusi yritys. Ruokailu ja ruokana perunapurjokeittoa. Miten juuri tämmöisenä päivänä on perunapurjokeittoa? Itse syön kyllä suuren lautasellinen ja on todella maukasta. Ei kuitenkaan ihan jokaisen pikkuhepun lempiruokaa. Maistaa pitää. Kyllä, maistaa pitää sanon ainakin viisitoista kertaa. Aika moni tekee mukamas huomaamattani lusikallaan legendaarisen ympärilautastanäyttääsyödyltä-klassikon.

Työpäivä pulkassa ja pikkuheppu kyytiin. Onneksi liukumäestä syliin juoksee iloinen mimmi. Yritän koko ajan vältellä kysymystä kuinka meni lelupäivä. ”Kerroin siinä lelupiirissä, että isi otti sen aamulla peruutuspeilistä.” Justjust. Maailman parhaan isän palkintoa odotellessa kurvaamme kotiin. Nopea tankkaus ja kohti uimakoulua. Uimalasit jäävät roikkumaan kylppärin patteriin. Eihän tämä ole enää todellista, totean mielessäni. U-käännös ja lasit kyytiin.

Iltapala, iltasatu, iltapusut ja rauhoittuminen. F nukahtaa viereeni ja itse saavun vielä koneelle. Mitä nyt siinä matkalla potkaisen vielä lattialle unohtuneen täyden kaakaolasin lattialle. Oli pakko ottaa kuva ja ikuistaa. Noniin, uusi yritys. Rauhoittuminen ja nyt pääsen saapumaan koneelle kaakaot siivottuani. Avaan Facebookin ja nyt menee Zuckerberg jo v#####n puolelle. ”Haluatko jakaa muistosi neljän vuoden takaa?” Makaan kuvassa tippaletku kädessä Lahden Akuutti-24:ssä. Juuri revennyt akillesjänne korismatsissa. En halua jakaa. Haluan unohtaa tämän päivän ja käpertyä F:n viereen peiton alle. Eihän tämmöiselle päivälle voi, kun nauraa. En valita, huomenna kaikki on paremmin.

Miten kaikki voi sattua samana päivänä, miten?

-Esko-

Comments (27)

You Might Also Like

, , , , , ,

Tee joku toinen onnelliseksi

21.9.2016
OLYMPUS DIGITAL CAMERA


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhteistyössä: Zadaa ja Suomen Blogimedia

Muutto. Siinä olisi ollut se mahdollisuus. Siinä olisi ollut mahdollisuus pakata uuteen asuntooni mukaan vain ne luottovaatteeni ja ne joita tiedän varmasti käyttäväni. Toiseen tai toisiin pusseihin olisi voinut pakata ne, joita en itse enää käytä, mutta osuvat varmasti jonkun toisen vaatekaappiin. Vaatteita ostelen todella paljon ja tuo niin paljon puhuttu Konmari-menetelmä ei ole tämän miehen mieleen piirtynyt millään tavalla. 30 neliön yksiössä asuvana voisi joku kyllä sen kirjan minulle lukea, vaikkapa iltasaduksi.

Kirpputoreja harrastin ennen lähes säännöllisesti. Myyntimielessä enemmänkin. Aina sinne lähtiessä mietti, että ei kukaan näitä miesten kamppeita sieltä osta, mutta joka kerta tuo olettamus murtui. Kengät ym. oli viety käsistä jo ennenkuin ne oli kunnolla kerennyt edes esille laittaa. Kirppareissakin on vaan niin paljon eroja. Joissain paikoissa vyölaukussani saattoi olla satoja euroja ja joissain vyölaukku oli tyhjä ja hyvä, että pääsi omilleen pöytävuokran jälkeen. Myynti-ideologiani on aina ollut, että ”tee joku toinen onnelliseksi” . Eli myyn laadukasta tavaraa halvalla ja yritän mahdollistaa jollekin ihmiselle hyvän mielen kaupan. Ajoittain kuitenkin ärsytti se tinkiminen. Jos myyt Makian talvitakin kympillä, niin joku vielä tinkaa siitäkin. Saisinko yhdeksällä eurolla? Ah, tietysti saat. Kirppareilla en ole hetkeen käynyt ja enpäs menekään, koska sain kuulla tästä Zadaa-applikaatiosta. Zadaa oli suunnattu aikaisemmin vain naisille, mutta onnihan tässä potkaisi. Nyt sieltä löytyy myös miesten vaatteita ja toivottavasti koko ajan enemmissä määrin.

Zadaan avulla on helppo löytää itselleen juuri oikeankokoisia ja oikeanhenkisiä vaatteita. Palvelu mahdollistaa ”tekstiilikaksosten” vaatekaappien synkronoinnin. Kirjautuessasi syötät kenttiin omat  tietosti vaatekoosta, tyylitoivestasi, rinnanympäryksen kautta farkkukokoosi. Ihan strategisimmat mitat voit kuitenkin pitää omana tietonasi, halutessasi. Kokosi ja tietosi syötettyäsi palvelu etsii juuri sinulle parhaita mahdollisia vaatekappaleita. Timantin löytyessä teet pankkikortillasi maksusuorituksen ja odottelet paketin saapumista lähimpään Matkahuollon pisteeseen, joita ovat R-kioskit, Siwat, Valintatalot ym. Löytyy siis varmasti melkein jokaisen lähettyviltä. Itse juuri parhaillaan odottelen ostamaani hieman lämpöisempää kauluspaitaa saapuvan tuohon viereiselle ärrälle. Tulispa jo, koska sieltä se syksy taas saapuu. Yhtäkkiä ja yllättäen.

Nyt minäkin karsin, nyt minä todellakin karsin. Zadaa tekee siitä niin helppoa. Kaiken voit hoitaa puhelimellasi. Napsaiset kuvan ja eikun myyntiin. Eilen laitoinkin jo ensimmäisiä vaatteitani esille ja heti syntyi kauppoja. Tuli hyvä mieli. Kuljetuksestakaan ei tarvitse huolehtia, koska Zadaalla ja Matkahuollolla on sopimus. Kunhan heittää paketin lähimpään Matkahuollon pisteeseen ja toivoo, että vastaanottaja avaa sen hymy huulillaan. Hymy huulille toivottavasti tulee jollekin, koska nyt päätin laittaa todellisen klassikon, eli lintupaidan myyntiin. Tämä ei ollut helppo päätös, ei todellakaan. Kovasti lupailin, jotta  tuosta paidasta en koskaan luovu. Menköön nyt. Hienon kotimaisen sovelluksen kunniaksi. Tehköön se jonkun ihmisen iloiseksi. Niin, ja lähtipä sinne yksi paita, joita on olemassa tasan yksi koko maapallolla. Lataa appi täältä (App Store ja Google Play). Menehän tarkastamaan Eskon erikoiset!!

Vaatekaapit kiertoon, tai sisältö ainakin!

-Esko-

 

Comments (5)

You Might Also Like

, , , ,

Todellinen taistelija

19.9.2016
img_20160918_223246

Taistelija. Ei voisi paremmin tuota miestä kuvailla. Taistelija oli koripallokentällä. Pienestä koostaan johtuen joutui tekemään vielä sen yhden pykälän töitä enemmän kuin joukkuekaverinsa. Ja Mika todellakin teki. Jo ensimmäisistä yhteisistä harjoituksista lähtien tuli selväksi, että tämä mies ei luovuta eikä anna periksi. Kentällä antoi aina kaikkensa ja taidettiinpa siellä muutaman kerran ottaa yhteenkin. Pukkarista lähdettyämme kaunat unohdettiin. Asuimme samassa suunnassa, joten menimme lähes aina treeneistä samaa matkaa kotiin ja välillemme syntyi side. Side joka onneksi on säilynyt näihin päiviin asti.

Joensuun ajoista parhaiten mieleeni on jäänyt seuraavia asioita: Voittamamme miesten koripallon Sm-sarjan pronssimitalit, joita Mikan kanssa fiilistelimme koko seuraavan viikon. Useat ja useat illat, jolloin pelasimme minihuoneessani vanhalla PC:llä mäkihyppypeliä. Kerrankin Mika saapui ovelleni iltakymmenen aikaan ihan vaan yrittääkseen uutta mäkiennätystä lentomäessä. Yksi asia, jossa Mika ei ainakaan noihin aikoihin antanut kaikkeaan oli siivoaminen. Tulen aina muistamaan heidän kimppakämppänsä keittiön. Se oli noooh, ei niin siisti.

Tulen myös aina muistamaan hetken, kun veljeni soitti eräänä kesäisenä päivänä. Soitti ja kertoi veneonnettomuudesta, johon Mika oli joutunut. Kyllähän se pysäytti ja kunnolla. Menimme katsomaan Mikaa noin pari viikkoa tapahtuneen jälkeen. Siellä se ukkeli makaili sairaalan pedillä. Puhekykynsä menettäneenä ja toinen puoli kropasta ei toiminut. Silti, todella vaikeasta tilanteesta huolimatta Mikasta huokui usko tulevaan ja usko selviämiseen. Hän vastaili kysymyksiimme nostaen peukkua ylös. Muistan vielä, kertaakaan ei peukku alaspäin osoittanut.

Alkoi taistelu. Taistelu, joka kuulostaa lähes uskomattomalta. Viime kesänä Joensuussa ollessani kävimme Mikan kanssa pitkästä aikaa syömässä. Siihen kaveri polkaisi omalla fillarillaan omasta asunnostaan. Siinä  me jutusteltiin varmaan parisen tuntia. Siinä hetkessä tuli taas mieleen tämä tuttu lause: Pienistä asioista ei tulisi valittaa. Ei ole Mika kertaakaan ainakaan minulle tilannettaan valittanut. Hänelle tämä oli uusi alku elämässään. Elämässään, jossa hän haluaa auttaa ja rohkaista muita ihmisiä. Mika, olet mahtava jätkä. Ja se lentomäen mäkiennätys on muuten edelleen nimissäni.

-Esko-

// Kuva: Mika Piironen //

Comments (8)

You Might Also Like

, , , ,

Irti pyörteestä!

15.9.2016
14340003_10209846044689195_1198881088_o

14329150_10209846043409163_511719936_oKirjoitus jatkaa eilisellä teemalla. Kaikesta selviää, olkoon se näiden tekstien lyhyt ja ytimekäs sanoma. Isku vasten kasvoja, tulevaisuus uusiksi, matto lähtee jalkojen alta oikein isoimman kaavan kautta. Pieni tyttö mukana kuvioissa, jonka elämää ei saisi liikaa hetkauttaa. Tottakai se hetkahtaa, mutta millä tavalla ja kuinka paljon, on vanhempien käsissä. Tässä lähtötilanne, joka veti tämän miehen keskelle pyörrettä. Pysäyttämätöntä pyörrettä. Asioita vilisi silmien ohi ja itse pyrit pitämään edes jollain tavalla laidoista kiinni. Oli pakko päästä irti pyörteestä ja itse en siihen kyennyt. Onneksi ystävät ja erinäiset tahot tekivät sen mahdolliseksi. Tuohon mustaan pyörteeseen en halua enää koskaan joutua. Jos joudun on minulla nyt paremmat työkalut raivata tieni ulos sieltä.

Pitkästä aikaa palailin blogini alkuaikojen todella diippeihin kirjoituksiin. Kirjoittaminen oli yksi keino kiristää otetta laidoista ja yrittää suojata kasvoja pyörteen aiheuttamista haavereista. Joku silloin laittelikin palautetta, että olisiko pitänyt hieman harkita blogin aloittamista tuossa mielentilassa ja elämäntilanteessa. Olisiko? Mielestäni ei ja yhtäkään kirjoitusta en kadu. Jokainen kirjoitus on aito omassa raadollisuudessaan. Jokainen kirjoitus on minulle tärkeä ja on ollut upea huomata kuinka paljon ne ovat antaneet ihmisille. Ne viestinne ovat olleet todella tärkeitä ja vertaistukea on toivottavasti saatu puolin ja toisin. Elämä ei aina ole Gladen tuoksukynttilöitä ja pehmeitä vilttejä. Elämä on välillä todella karua ja kylmää. Sen halusin myös tuoda avoimesti esille.

Eilen sivusin myös eron aiheuttamaa häpeän tunnetta. Itselleni se oli tiukka paikka. Tämä sosiaalinen ja eloisa mies olikin yhtäkkiä yksiössään. Ikkunan edessä roikkui pinkki ja harmaa verho. Lattialla matto, jolla pelasimme kuukausi sitten kolmistaan Afrikan tähteä. Otsassa oli leima: eronnut. Eronnut mies, joka maksaa elatusmaksuja. Tuntui, että sosiaalinen statukseni oli pommitettu palasiksi. Eihän sitä ollut mihinkään pommitettu. Itse pommitin itseäni ja mietin liikaa mitä muut nyt minusta ajattelevat. Varmasti ajattelivat, että Esko elää elämänsä tiukinta vaihetta. Autamme häntä parhaamme mukaan. Hän on tehnyt kaikkensa, hän on hyvä jätkä ja hän varmasti tulee ulos tuolta mustasta ja synkästä pyörteestä. Vahvempana kuin koskaan.

Toivottavasti tuolta pyörteestä irroittautuminen antaa uskoa edes yhdelle ihmiselle. Antaa fiiliksen, että kaikesta selviää vaikka mieli olisi kuinka musta ja kaikki tuntuu täysin merkityksettömältä. Antaa kipinän ja rohkeuden hakea apua. Jos olet täysin umpisolmussa, niin joku sen osaa aina avata. Oli se sitten paras ystävä, äiti tai kiharatukkainen psykiatri. Elämä on erikoinen. Elämä on lohdullinen. Elämä on mahtava. Täällä eletään vain kerran ja loppuelämäni pyrin elämään niin mahdottoman onnellisesti. Tämä kulunut kliseinen lause on niin totta: Se mikä ei tapa, vahvistaa. Vahvistaa ja vapauttaa!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (4)

You Might Also Like

, , , ,

Ex-onneton vai ex-onnellinen?

14.9.2016
14303926_10209833062764655_1556418394_o

On tämä elämä ihmeellinen asia. Vuosi sitten jännittynein ja vapisevin käsin availin rapua elämäni ensimmäisissä rapujuhlissa. Rapujuhlissa upeassa syksyisessä hämärtyvässä illassa mökillä Keski-Suomessa, ex-appivanhempieni tarjoillessa herkullista ruokaa syötäväkseni. Alkukeväästä jännittynein ja vapisevin käsin availin nettisivua, josta etsin suoraa numeroa psykoterapeutille ja psykiatrille. Jännittynein ja vapisevin käsin pakkasin jätesäkkeihin vanhaa elämääni. Kahden viikon päästä availen rapuja elämäni toisissa rapujuhlissa ilman sen suurempaa jännitystä ja vapinaa. Kyllä kerkeää vuodessa tapahtua paljon oli rapuja tai ei.

Rankasta punttitreenistä vapisevin käsin painoin maanantaina kolmosen päälle kello yhdeksän. Sieltä alkoi Johanna Vuoksenmaan uusi sarja nimeltään Ex-onnelliset. Ystäväni soitteli minulle ja kysyi: Miltä tuntuu katsoa tuommoisia ero-ohjelmia? Tuntuu siltä, että niistä löytyy paljon yhteyskohtia omaan elämääni. Hauskoilla mausteilla. Paljon näin itseäni tuossa maanantain jaksossa. Oli urheilua nelosdivarissa, oli keskeneräisiä koteja, oli yksinäisiä itkun täyttämiä hetkiä, oli hymyä ja naurua. Oli myös todella hyvä lapsinäyttelijä. Pääosaeroperheen tyttö oli jakson parasta antia. Tyttö, joka suhtautui asioihin todella fiksusti ja kypsästi. Ajoittain tuntuukin, että nuo pienet ihmiset käyttäytyvät huomattavasti loogisemmin kuin vanhempansa.

Eilen touhutessa tyttäreni kanssa minut täytti onnellisuuden tunne. Olimme juuri laulaneet päättömästi autossa ja kämppääni päästyämme hypimme vuorotellen sängylleni pellehyppyjä keittiösaarekkeeltani. Oli sängynjouset melkoisen kovilla. Kovilla oli keväällä myös isompi hyppijä. Hyppijä oli todellakin ex-onnellinen. Ex-onnellinen, joka tunsi suurta häpeää elämäntilanteestaan. Oli noloa olla eronnut. Epäonnistuja. Epäonnistuja, joka sätti itseään tekemistä ja tekemättä jätetyistä asioista. Antoi olonsa näkyä ja kuulua. Olisiko kaikki voinut mennä toisin? Ei olisi piste. Ex-onnellisesta on tullut ex-onneton. Eilen sen taas tunsi. Hienoja tuommoiset kehontäyttävät onnellisuuden yllätyshyökkäykset.

Missäköhän syön rapuja vakaalla kädellä ensi syksynä?

– Esko ex-onneton –

Comments (7)

You Might Also Like

, , , , , , , ,

Vinkkaa, linkitä, linkitä ja vinkkaa!

13.9.2016
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syksystä, ajankäytöstä ja villasukista tuossa jo kirjoittelinkin aiemmin. Tänä syksynä haluaisinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja  sukeltaa tähän Suomessakin hyvin kirjavaan ja eläväiseen blogimaailmaan. Myönnän, olen todella huono seuraamaan aktiivisesti mitään tiettyä blogia. Bloggareita seuraan Instagramissa ja Snäpissä, mutta intensiivinen lukeminen on jäänyt vähemmälle. Blogithan ovat juuri optimaalista luettavaa busseihin, juniin, tauoille ym. Ne skaalautuvat kännyköiden ja pädien näytöille täydellisesti ja lukeminen on tehty miellyttäväksi.

Hyvää tässä blogien lukemattomuudessa on se, että oma alustani pysyy itseni näköisenä, koska ei ole oikein vertauskohtia. Huonoa, todella huonoa on se, että menee ohi varmasti upeita kirjoituksia, kirjoittajia ja inspiraation lähteitä. Suomesta löytynee todella laadukkaita ja mielenkiintoisia blogeja.

Olethan ystävällinen ja LINKKAAT MINULLE BLOGISI tai VINKKAAT mielenkiintoisista blogeista.

Koostan myöhemmin omista toivottavasti löytyneistä blogeista postauksen. Tämähän palvelee myös teitä lukijoitani. Jos teillekin löytyisi syksyisille illoille uutta mielekästä luettavaa ja seurattavaa.

Nyt linkkailemaan ja vinkkailemaan!

-Esko-

Comments (18)

You Might Also Like

, , ,

DIY ideas

12.9.2016
img_20160911_085921

KOALA WC-LUKKO

Tarvikkeet: Mustaa teippiä ja sakset

Valmistus: Leikkaa pienet palat mustaa teippiä. Muotoile niistä korvien muotoiset ja liimaa lukon yläpuolella. Tarvittaessa voit käyttää jälkikasvua liimausapuna. Jos ruuvit/silmät eivät ole samassa asennossa. Voit ruuvimeisseliä apuna käyttäen korjata ongelman.

Hinta: Teippikulut alle 10 senttiä.

img_20160912_163250

HYMYILEVÄ KOALA WC-LUKKO

Katso valmistusohjeet ylempää. Koalan saat esittämään valloittavan hymynsä asettamalla lukon ”varattu” asentoon.

sdr

HAJUTON KAUSTINEN- AUTOKORISTE

Tarvikkeet: Pätkä lankaa ja oma oikeankokoinen suosikkilelusi.

Valmistus: Leikkaa tarpeeksi vahvasta langasta oikeanmittainen palanen. Kiinnitä lelu omavalintaisella solmulla lankaan ja auton peruutuspeiliin. Käytä taas mahdollisuuksien mukaan jälkikasvua tai nuorempaa polvea apuna. Heidän luovuudeestaan syntyi myös tämä autokoristeeni.

Yleensä autotuoksut ovat niin voimakkaita, että vedet valuvat silmistä ja hajumuisto palauttaa lähes välittömästi sinne papan vuoden 1982 Datsuniin. Tämä on hajuton ja allergeenivapaa vaihtoehto.

Hinta: Lelu 2e ja langanpätkä alle 5 senttiä.

sdr

IKEAN PUSSINSULKIJA- PURISTIN

Tämä viimeinen on enemmän niksiosastoa. Usein pariskuntien riidoista puhuttaessa nousee esiin seuraavanlaiset asiat: wc-pöntön kansi jätetään auki tahtomattaan, wc-paperirulla on väärinpäin telineessä ja hammastahnatuubia puristetaan väärästä kohdasta. Suuria ongelmia kaikki kolme. Todella suuria.

Keksinkin oivan ratkaisun tähän viimeiseen ongelmaan. Toimii lähes kaikissa rasva-, vaha, hammastahna- ja parranajogeelituubeissa. Usein näihin tuubeihin jää ihan turhaan hyvää tavaraa sisään. Tosiaan joku on saattanut puristaa ja aloittaa sen ihan väärästä kohdasta. Kamalaa. Ikean pussinsulkijalla pystyt tehokkaasti tyhjentämään pakkauksen kuin pakkauksen.

Asettamalla sulkijan tiukasti tuubin ympärille ja oikealla työntötekniikalla saat liutettua kaiken sisällyksen tehokkaasti käytettyä. Toimii.

Hinta: Ehkäpä alle euron.

Tämmöistä tänään. Helpolla ja halvalla iloa elämään.

-DIY Esko-

Comments (10)

You Might Also Like

, , ,

Mielikuvituskaveri

11.9.2016
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mukava aurinkoinen viikonloppu vietetty. Kävimme Linnanmäen IIK-weekissä ja Kattilahallin lastentapahtumassa. Tänä aamuna jutustelimme F:n kanssa mielikuvituskavereista. Tiedättehän nämä kaverit, jotka seuraavat mukana, tuovat tukea ja turvaa. Tyttäreni esittikin minulle kysymyksen: Millainen isi olisi sinun mielikuvituskaveri? (F:lle en vastannut ihan näin pitkästi…)

Mielikuvituskaverini hyväksyy minut sellaisena kuin olen. Osoittaa minua kohtaan tunteita, antaa minulle ajateltavaa ja saa minun oloni tuntumaan turvalliselta. Saa tuntemaan minut  tärkeäksi ihmiseksi. Kysyy minulta kuulumisiani ja jaksaa oikeasti kuunnella vastaukseni. Näkee minut tärkeämpänä kuin mobiililaitteen sinistä valoa heijastavan näytön.

Mielikuvituskaverini näkee tulevaisuuden suunnitelmat ja haaveet kanssani samalla tavalla. Antaa minun toteuttaa omia haaveitani, kannustaa ja tukee minua ajoittain hulluissa suunnitelmissani. Haluaa viettää tulevaisuudessa kanssani urbaania perhe-elämää.

Mielikuvituskaverini ei ohjaile liikaa tekemisiäni. Antaa minulle omaa aikaa. Antaa minun urheilla, kirjoittaa ja juosta tuntien mittaisia lenkkejäni. Antaa minun saunoa ja laulaa silloin, kun laulattaa. Arvostaa ystäviäni ja sosiaalisia suhteitani. Juhlii kanssani aamuyön tunneille. Heräilee kanssani ja silittää jomottavaa päätäni. Hymyilee ja tuo lasin keltaista Jaffaa.

Mielikuvituskaveri saa minulle olon, että häneen voi luottaa. Voi luottaa asiassa kuin asiassa. Ei käytä liian mustia sukkia. Eikä anna minullekaan syytä niitä käyttää.

Mielikuvituskaveri sanoo minulle vastaan. Ei anna mitään liian helpolla. On ajoittain haastava. En halua sellaista mielikuvituskaveria, joka myöntyy kaikkeen ja vain nyökyttelee. Ei, semmoinen ei sovi minulle.

Mielikuvituskaverini antaa minun kantaa hänen kassinsa. Antaa minun avata hänelle oven. Antaa minun tarjota hänelle sateenvarjoani. Antaa minun suukottaa, kun suukotuttaa.

Tuo mielikuvituskaverini voisikin olla aika hyvä tyyppi. Oiskohan tuollaisia olemassa ihan tosielämässä?

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (16)

You Might Also Like