Tietoa mainostajalle ›
, , , , , ,

…juuri nyt haluan kehua ja kiittää

27.3.2017

Jokainen tietää, miten hyvältä kehut tuntuvat. Siksi niitä kannattaa opetella antamaan myös itse.” Näin totesi tutkija Anne Mäkikangas Kodin Kuvalehdessä. Hänen toteamuksensa pitää niin paikkaansa. Loppukesästä 2016 halusin kiittää ja kehua. Alkukeväästä 2017 haluan kiittää ja kehua.

  • Koulumme keittäjää. Aina iloinen ja pirteä. Työpäivä ja koko viikko alkoi tänään erittäin mukavasti. Koulumme keittiöstä leijaili aamulla todella hyvä korvapuustin tuoksu. Kävin ovella kurkkaamassa, tuoksuttelemassa ja toivottelimme hyvät alkavat viikot. Jokainen aamu voisi alkaa korvapuustin tuoksulla.
  • Kouluni vieressä sijaitsevaa huoltoasemaa ja sen pirteää kassaneitiä. Minulla on ollut ongelmia kahvinkeittimen kanssa ja viimeiset viikot olen hakenut aamukahvini Nesteeltä. Nykyään tervehdimme jo kaverillisesti ja aina minut nähdessäni muistaa tarkastaa onko kermakannu täytettynä. Ainoa miinus, että yksi kahvi maksaa kahvipaketin verran.
  • VOLT- vaateliikettä Helsingin Kampissa. Palvelu aivan priimaa. Tuonut ulottuville merkkejä, joita ei juuri muualta Suomesta saa. Käytän nykyään paljon pitkiä ja kapeita vaatteita. Aiemmin ollut vaikea löytää, mutta Voltista löytyy.
  • Ystäviäni, jotka ovat auttaneet blogikuvien napsimisessa. Viimeksi olimme Markuksen kanssa täysin pimeässä metsässä kymppiuutisten aikaan. Elämäni pelottavin kuvausreissu.
  • Kouluisäntäämme. Vie aina uusimman Annan suoraan lokerooni. Erikoinen mieltymykseni naistenlehtiin on kiirinyt näemmä hänenkin korviinsa.
  • Oppilaitani. Työpäiviä on jäljellä enää alle viisikymmentä. Tämä vuosi on mennyt todella, todella nopeasti. Pitävät minut ajantasalla nykylasten mieltymyksistä. Hyvin on hallussa täydellinen ”däppi”. Bottleflippejäkin osaan pudotella jo melkoisen hyvällä prosentilla.
  • Liikuntakeskus Fressiä Vantaalla. Vastaanoton mimmit jaksavat hymyillä aina. Hyvää treeniäkin toivottavat iloisen pirteästi. Mukava mennä, ihan jokaikinen kerta.
  • Rinnakkaisluokan opea. Oli askarrellut minulle viikonloppuna personoidun ikioman jääkaappimagneetin. Tuli ihan hirveän hyvä mieli.
  • Yläkerran naapuriani. Yllätyin, kun joku soitteli ovikelloani. Tuli vain tervehtimään ja toivottamaan tervetulleeksi taloon. Hyvin epäsuomalaista…:)
  • Pikkumimmiäni. Olimme eilen viettämässä hänen serkkunsa kaksivuotispäiviä. Hän leikkii pienen serkkunsa kanssa niin kypsästi. Tukee, halaa, pussaa ja auttaa nousemaan sängylle. Oli todella hellyttävää katseltavaa.
  • Teitä lukijoitani. Niin aktiivisesti jaksatte kommentoida tsempata, kannustaa ja ajoittain tietysti kritisoida kypsästi. Jatketaan samaan malliin. Juuri tämä molemminpuolinen vuorovaikutus on ollut alusta lähtien tavoitteenani.
  • Aurinkoa. Paistele, paistele juuri niin paljon kuin jaksat.

Tuo kuva herätti järjettömän korvapuustihimon. Pakko lähteä kahville ja korvapuustille.

Hyvää ja kehuntäyteistä viikkoa!!

-Esko-

Comments (6)

You Might Also Like

, , ,

Hääkuumeesta nuhakuumeeseen…

26.3.2017

Kevät. Kevät herättää ihmisissä usein erinäisiä kuumeita. Listasin tähän itselleni kuumeita, joita minussa voisi näin keväällä 2017 herätä. Faktaa tai fiktiota, niinpä.

AUTOKUUME:

Auto on minulle pääasiassa liikkumisen väline paikasta A paikkaan B. Autohan ei sijoituksena ole kovinkaan järkevä. Tämänhetkinen Nissan Jukeni on ollut todella hyvä valinta. Kohta olen sillä jo kolmisen vuotta huristellut ja eipä ole vikoja ollut. Keväällä lentelee kiviä ikkunoihin, mutta onnekseni minulla on lasivakuutus, joka säästää ylimääräiseltä stressiltä.

Nyt tuli markkinnoille kuitenkin uutuus, joka on herättänyt minussa minimaalisen autokuumeen. Toyotalta saapui markkinoille hybridi ”citymaasturi” CHR. Ulkoinen muotoilu hivelee silmää ja sisältäkin auto on todella hieno. 35 000 euron hintalappu kuitenkin säästelee maksimaalisen kuumeen syntymistä. Ehkäpä muutaman vuoden kuluttua, ehkäpä.

MATKAKUUME:

Tästä aiheesta kirjoittelin jo aiemminkin ja kiitos teille lukijoilleni hyvistä vinkkauksista. Matkaseuralaisenkin olen jo mukaani onnistunut hankkimaan. Nyt olemme jo alustavasti kohteita katselleet. Kreikkaan taitaa matkamme suuntautua. Nyt pitäisi matka vaan ottaa ja varata. Muuten jää lähtemättä jos liikaa venyttää.

Viikko auringossa kesäkuun alussa. Ah, se olisi mahtavaa!

ASUNTOKUUME:

Itselläni ei ajankohtainen. Hyvin monella muulla tuntunee olevan. Ja kyllähän asunnot näyttävät kevätauringossa paljon edustavimmilta. Varsinkin, kun pihoissa alkaa vihreys ja vehreys näkymään.

KESÄKUNTOKUUME:

Aloitin hienoisen tauon jälkeen kuntosaliharjoittelun. Otin kortin ensimmäistä kertaa elämässäni työkaverini nimeämälle ”porvarisalille”. En ole katunut. Sali sijaitsee aivan työpaikkani vieressä ja on todella kätevä mennä harjoittelemaan suoraan työpäivän jälkeen. Ja ei sitä infrapuna-saunaa voi olla hehkuttamatta.

Itse en niinkään treenaa täydellisen vartalon perässä, koska tiedän etten semmoista tule koskaan saavuttamaan näillä ruokailutottumuksilla. (Nimim. Viime viikolla neljä kertaa Naughtybrgrissa). Enemmänkin olen jumpannut selkääni kuntoon ja pyrkinyt saamaan vartaloni lihaksiston stabiiliin iskuun.

KONMARITUSKUUME:

Viimeisimmän muuttoni yhteydessä päätin, että nyt heitän kaiken ylimääräisen pois. Noh, se ei ihan onnistunut. Paras esimerkki tästä on vuosien ja vuosien takaisen naapurini minulle tuoma paita. Hän oli vaimonsa kanssa Thaimaassa parisen viikkoa. Toi minulle sitten postilaatikkonsa tyhjennyspalkkioksi hihattoman feikkipaidan. Kertaakaan en ole käyttänyt, mutta mukana on kulkenut tänne uuteen asuntooni asti.

Lueskelin viikonloppuna jotain nettilehteä, jossa puhuttiin uudesta villityksestä. Ihmissuhteiden ”marituksesta”. Kenetköhän marittaisin ensimmäisenä?

HÄÄKUUME:

Olen lähdössä huhtikuun lopussa Mikkeliin hotellilomalle. Lumikkiako tapaamaan?

NUHAKUUME:

Todennäköisin vaihtoehto. Kuvassakin pitää t-paita päällä keikistellä. Pakkasta taisi olla kuvaushetkellä.

Onko kuumeita päällä?

Oikein mukavaa viikkoa!!

-Esko-

// Kuva: Markus Suntila //

Comments (10)

You Might Also Like

, , , , , , , ,

…parempaa kuin erotiikka

25.3.2017

Aurinko, sileä asfaltti ja ystävä, jota ei ole nähnyt aikoihin. Kärkkäisen sikapäiviltä hankitut uudet juoksuvarusteet. Sikapäivät, nuo Hullujen päivien vastineet. Ei ole keltaisia haamuja, vaan ihan rehellisiä pinkkejä sikoja. Pääoven yläpuolella asiakkaat ottaa vastaan jättimäinen sika, jolla on vatsaan tatuoitu Kärkkäinen. Tai näin F asian ilmaisi. Aulassa esillä arvonnassa oleva auto, jota ajoi pahvinen possu. F sanoikin, että osallistu iskä arvontaan, osallistu. Vastasin tietysti myöntävästi, koska olisihan uusi auto aika makea voitto. Pikkumimmi totesi kuitenkin, että jos voitat, niin ei tuolla autolla mitään tee, kunhan saisi pahvisen porsaan kuskin paikalta. Osallistuin. Laitan sitten auton tänne myyntiin, jos arpa osuu.

Sikapäiviltä löytyi siis uusi juoksusetti. Asicsin mallikappaleet olivat suorastaan naurettavan edullisia. Trikoot, shortsit ja juoksutakki alle 60 euroa. Mielestäni hyvin kohtuullinen hinta. F:lle hankittiin samalla hänen itsensä valitsema nimpparilahja. Ei ollut enää poneja tai Ty-pehmoja. Oli rokkikitara ja mikrofoni. Ostin mielelläni. Vain elämää-uusinnat ja Suvi Teräsniska ovat tehneet tehtävänsä.

Mummolaan saavuttuamme oli aika pukea juoksutamineet päälle. Tavata ystävä, jonka olen tuntenut parisenkymmentä vuotta. Tunnin lenkki aurinkoisessa Lahden satamassa. Kuulumisten vaihto ja muutamat kärrynpyörät Sibeliustalon edustalla. Yksi tämän vuoden parhaista lenkeistä. Kevätaurinko, hyvä seura ja puhdas asfaltti on kyllä mahtava kombo. Uudet varusteet toivat myös uutta potkua juoksemiseen. Lenkin jälkeen odotti mummon paistama aito Tapolan mustamakkara, iloinen pikkutyttö, isän viimeismmät urheilu-uutiset ja juuri remontista valmistunut sauna.

Saunassa vedimme F:n kanssa Rollen ja Cajan uimahyppykisat, jotka voitettuaan pikkumimmi lähtikin isovanhempiensa kanssa touhuamaan alakertaan. Itse jäin vielä lauteille. Lisäsin löylyveteen rakastamaani Tervan tuoksua. Heitin kiukaalle. Vedin syvään henkeä ja siirryin makuuasentoon tervalepän tuoksuisille uusille lauteille. Mietin mielessäni: Jos elän hypoteettisesti 82-vuotiaaksi. Kaksi niistä vuosista menee päin helvettiä. On minulla kuitenkin prosentuaalisesti aika paljon enemmän niitä onnellisia vuosia elämässäni. Eilinen oli yksi niistä todella onnellisista päivistä. Heitin lisää löylyä kiukaalle. Tervan tuoksu täytti saunan ja olihan tuo lenkin jälkeinen fiilis parempaa kuin erotiikka. Ah, tuo on kyllä niin kliseinen juttu. Ja mikä minä olen tuommoista sanomaan, kun en edes muista mitä se on.

Lähtekää lenkille aurinkoon. Juoskaa tai kävelkää. On se ainakin parempaa kuin sohva ja…hmm. En tiedä.

-Esko-

// Kuvat: T.Piipponen //

Comments (19)

You Might Also Like

, , , , , , , ,

Keväisen perjantain keinuvat

24.3.2017

Perjantai ja pitkästä aikaa piisejä. Kotimainen kattaus tällä kertaa. Ultra Bra tekee kesällä paluun. Ah, Ruisrock ja Ultra Bra. Toiminee, vaikka onkin sunnuntaina.

Aurinkoista viikonloppua!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (2)

You Might Also Like

, , , , ,

Harrasteurheilun huumaa!! (Vieraskynä)

23.3.2017

Harrasteurheilusta olen kirjoittanut aiemmin itse. Nyt salibandyjoukkueemme Facebook-sivuille ilmestyi pelaajamme kuvaus yhdestä turnauksestamme. Kiitos Jussi, kiitos! Kirjoitus oli todella osuva ja ansaitsee ehdottomasti vieraskynän paikan blogissani. Kiteyttää hyvin harrasteurheilun huumaan. Ajoittain glamouria, ajoittain välttämättä ei.

Itse en tuohon turnaukseen päässyt selkävaivojen vuoksi. Vaivoja, vaivoja. Noh, en näemmä ollut ainoa..

///////  Lauantain alkuilta lopputalven sohjoisessa säässä Vantaalla. Kello lyö kohti avausvihellystä. Yksitellen pelaajat saapuvat hallille jo valmiiksi kiroillen ja harmitellen. Joukkueessa, jossa keski-ikä on yli 34 vuotta, on monilla lauantai-illoille parempaakin tekemistä. Ja niin toden totta tällä kertaa näyttää käyneen. Paikalle saapuu seitsemän kenttäpelaajaa ja maalivahti. Jo ennen pelin alkua yksi pelaajista tippuu pois, kuumetta. Jäljelle jää 1+6 ja edessä kaksi peliä tunnin tauolla kärkipään joukkueita vastaan. Tunnelma on latistunut ja jopa koominen. Ennen peliä teippaan yhden pelaajan polven, joka kestää hädin tuskin juoksua. Samalla kuulen toisella pelaajalla olevan häntäluu murtunut. Teippauksen jälkeen maalivahti kertoo, miten aikoo heittää minulle pitkiä avauksia. Heitot tulevat tosin vajaina, sillä hänellä on olkapää hajalla eikä se kestä täysimittaisia heittoja. Odotamme kaukalon laidalla edellisen pelin loppua. Vieressäoleva kaveri puhaltelee, oli mennyt ilta eilen pitkäksi.

Ensimmäinen peli on yllättävän tasainen, vaikka osan pelistä tuntuu kuin pelaisimme yhden miehen vajaalla. Peli on jotenkuten hallinnassa, taistelemme tiiviillä puolustamisella ja iskemme vastaan harppuunahyökkäyksillä. Kahden erän jälkeen tilanne on kutkuttava, 2-2. Vastustaja lisää kierroksia viimeiseen erään, roikumme mukana parhaan mukaan. Iskemme vastaan aina kun mahdollista, tolppa sisään tolppa ulos. Kaadumme saappaat jalassa, häviämme lopulta 4-2. Hiki virtaa, urheilujuoma tekee kauppansa, päällä on hyvä tsemppihenki.

Pelien välissä keräämme voimia parhaamme mukaan. Koko joukkue mahtuu istumaan yhden pöydän ääreen. Sivusilmällä huomaan kuinka tuleva vastustajamme ottaa lämpöä viereisellä kentällä. Lauma nuoria poikia, joilla on samanlaiset verryttelyasut. Osalla on hikinauhatkin, takin alla on varmasti myös puuhelmet. Ei helvetti, säbelijäbeleitä. Ennen peliä pieneen katsomoon ahtautuu katsojia, jotka ovat selvästi vastustajien kavereita. Kaljapullot kilisevät ja äänijänteet paukkuvat jo ennen peliä. Siisti homma, tästä tulee varmasti mukava lauantai-ilta. Pitikö näiden kaikkien jätkien saada intistä viikonloppuvapaat juuri samaan aikaan?

Tuomari viheltää pelin alkaneeksi. Ensimmäiset sekunnit määrittävät tulevan pelin kulun. Vastustaja liikuttajaa palloa, me juoksemme perässä minkä ehdimme. Vaikka olenkin urheiluoptimisti, oli selvää, että meillä ei tässä pelissä ole saatavissa mitään muuta kuin helvetillinen hiki. Hyvä toki sekin. Vastustaja iskee maalin, iskee toisen, katsomosta alkaa meille huutelu. Jollain on kaunis parta, toisella urpon näköinen juoksutyyli, kolmas ei vaan osaa pelata. Yritämme sen minkä pystymme, se ei tällä kertaa vain riitä. Maalivahtimme ottaa koppeja minkä ehtii ja yrittää pitää pelin hengissä. Teemme maalejakin, mutta muuten olemme sivuosassa nuorten miesten rynniessä pitkin kenttää villivarsojen lailla palloa somasti liikutellen. Olemme kuin keiloja luisteluradalla tai ristireimareita Suomenlahdella. Molemmilta puolilta saa mennä ohi ja niin sitä mennäänkin. Lopulta tuomari viheltää pilliin, peli on päättynyt. 13-3 turpaan. 3 x 15 min tuntui tällä kertaa useammalta tunnilta ja parasta siinä oli se, että se loppui.

Pelin jälkeen kiittelemme toisiamme, että tulimme paikalle pelaamaan pelit. Ei tarvinnut luovuttaa ja ottaa siitä hyvästä noloja sakkoja joukkueelle. Kello on vajaa puoli yhdeksän, kun pujahdan hallista ulos pimeään iltaan. Jalkoja särkee, päätä särkee, perse on hiessä. Silmissä vilisee sinikeltaisia pelaajia edelleen. Onneksi minulla on kyyti kotiin, saattaisi kotiin löytäminen olla muuten tuskan takana. Taisi kuskillakin olla samanlaisia oireita, sen verran kauan seikkailimme Vantaalla ennen pääsyä sieltä pois. Lopulta laskeudun kotiin, saan kylmän oluen kouraan, sauna on päällä, tunnen mielihyvän pulppuavan tehdystä urheilusuorituksesta. Salibandy, peli meille kaikille! //////////

Seuraava turnaus huhtikuun alussa. Siihen pääsen onneksi itsekin. Taitaa olla vielä pelien jälkeen kauden päättävä saunailtakin edessä. Noh, ne on sitten ihan omia tarinoita.

Aurinkoa ja urheilun iloa!!

-Esko-

// Teksti: Jussi Evinsalo, kuvat hieman vanhempaa materiaalia. Oli tuolloin akillesjänne revennyt…//

Comments (4)

You Might Also Like

, , , , , , , , , ,

Helsingin ja Suomen parasta sushia

22.3.2017

Hain tänään työpäivän päätteksi sushia vakiopaikastani Sushi-sanista Munkkivuoren ostoskeskuksesta. Tilausta odotellessani mietinkin, että miksen ole koskaan tästä paikasta vielä vinkkipostausta tehnyt. No, nyt korjaan tämän virheen. Tässä paikassa on hieman sellaista Netflix-dokkari Jiro Dreams of Sushi tunnelmaa. Paikka sijaitsee hieman syrjemmässä keskustasta. Asiakaspaikkoja on vain muutama. Paikkaa pyörittää asialleen omistautunut huippukokki, jo vuonna 1999 ensimmäisen sushiravintolansa Suomeen perustanut Kimmo Jylhä. Sanotaanko näin, että vuosien kokemus todellakin maistuu Sushi-sanin tarjoamassa sushissa.

En ole aiemmin ollut mikään suuri sushin ystävä. Suoraan sanottuna kummaksuin kaikkia ystäviäni, jotka tätä ruokaa ylistivät. Sushi-sanin grillattu lohinigiri muutti minun käsitykseni sushista. Tämä makukokemus nosti tuon kyseisen ruoan suosikikseni. Jos minulta kysytään lempiruokiani, on yksi niistä ehdottomasti: Sushi-sanin grillattu lohinigiri. Se on parasta mitä mies voi raakana suuhunsa laittaa. Tai no, hieman grillattuna. Vakioannokseni on Large-boksi. Large-boksi niin, että kaikki nigirit muutetaan grillatuiksi lohiksi. Tällä herkulla olen käännyttänyt monta sushia vieroksuvaa ystäväänikin grillattujen lohinigirien suurkuluttajiksi.

Paikka löytyy siis Munkkivuoren ostoskeskuksesta. Nostalginen ostari. Ostari, jossa on säilynyt vanha fiilis. Näin voin sanoa, koska olen käynyt tuolla lähes koko ikäni. Isovanhempani asuivat ihan kivenheiton päässä viitisenkymmentä vuotta. Munkkivuoren kirkon siluetti kruunaa tuon ostarin fiiliksen. On muuten Suomen vanhin ostoskeskus, joka on vihitty käyttöön vuonna 1959. 1964 sinne rakennettiin Suomen ensimmäinen metroasema. Metro ei kulje sinne ihan vielä, mutta kulkeeko ennen Länsimetroa? Saa nähdä.

Menkääpä tutustumaan. Sushi-saniin ja historialliseen ostariin. Vai onko jo tuttuja paikkoja?

Nigirit huuleen!

-Esko-

Comments (8)

You Might Also Like

, , , , , ,

Saako nukkuvaa ihmistä kuvata?

21.3.2017

Kuvissa näyttää, että olisin jo matkalla tuonpuoleiseen. Ehei, ei siitä ollut vielä onneksi kysymys. Olin matkalla elämäni makoisimmille päiväunille. Huoneessa leijaili greippiöljyn tuoksu. Kehoni ympäröi lämmitetty peite ja ammattitaitoinen Positive Beautyn kosmetologi Kati hieroi kevyesti kasvojani ja ylävartaloani. Takana kiireinen työpäivä ja maanantai. Nukahdin. Nukahdin elämäni toiseen kasvohoitosessioon.

Elämäni ensimmäiseen kasvohoitoon en olisi voinut nukahtaa kirveelläkään. Sain muutama vuosi sitten isänpäivälahjaksi kasvohoidon. Hoidon, jonka muistan loppuelämäni. Sen metallisen pienen vempeleen, jolla puristettiin kasvoistani kaikki rasvat pihalle, kirjaimellisesti. En ole synnyttänyt, eli kipua en vertaa siihen. Akillesjänteen repeäminen oli kevyttä kipua verrattuna ensimmäiseen kasvohoitokokemukseeni. Hoidon jälkeen peilistä katsoi mies, joka oli tehnyt aikamatkan pahimpiin teinivuosiinsa. Naama punotti kuin tulipesä ammattikoulun autopuolen tupakkipaikalla. Ensimmäinen kasvohoito jätti hienoisen huonot muistot, mutta nyt vuosien jälkeen uskaltauduin uudestaan.

Onneksi uskaltauduin. Kokemus oli todella positiivinen. Mies ja kasvohoito on yhtälö, joka herättää edelleen hieman ihmetystä. Ihmettelen, että miksi? Oli todellista arjen luksusta vaan olla. Nauttia ja hoidon jälkeen naamakin oli kuulaana ja valmiina ottamaan vastaan ne ensimmäiset keväiset auringonsäteet. Hoito tehtiin hieman eri tekniikoilla kuin elämäni ensimmäinen. Oli timanttihiontaa, kuorintaa ja hierontaa. Lempeää ja kivutonta.

Oma ihoni on ongelmallinen. Urheilen paljon ja en ole edelleenkään löytänyt itselleni sopivaa kasvovoidetta, enkä oikeita hoitotuotteita. Olen käyttänyt lähes kaikkien hintaluokkien voiteita ja rasvoja. Aina sama lopputulos. Joko liian kuiva tai liian rasvainen. Kati ehdotti minulle Essen tuotesarjaa. Hankin kattavan paketin ja josko ne oikeat tuotteet nyt löytyisivät.

Muistan, kun teinivuosina puristelin finnejä naamastani. Mietin, että ei sitten kolmekymppisenä tarvitse enää finnejä puristella. Nyt yli kolmekymppisenä puristelen niitä samoja finnejä ja mietin, että on todella suotavaa ja kannattavaa käydä ajoittain kasvohoidossa. Kati kertoikin, että on hienoa, kun äidit tuovat teini-ikäisiä poikiaan kasvohoitoon. Voi, kun minullakin olisi ollut teinipoikana sama mahdollisuus. Äiti olisi vienyt pojan hoitoon, joka olisi laittanut pilottitakin ja Panteran lippiksen naulakkoon. Kosmetologi olisi laittanut lämpöpeiton metrohousujeni päälle ja aloittanut hoidon.

En tiedä olisinko kehdannut kavereille kertoa. Nyt kehtaan ja suosittelenkin kasvohoitoa ihan jokaiselle miehelle. Kyllä tuosta arjen luksuksesta kuuluu miestenkin nauttia.

Positive Beauty Helsingin Kruunuhaassa tarjoaa blogini lukijoille mahtavan tarjouksen. Saat kaikista hoidoista kahdenkymmenen (20) prosentin alennuksen. Alennus voimassa 15.4.2017 asti. Suosittelen lämpimästi!!

Nukkuva ihminen antoi luvan kuvaamiseen ennen nukahtamistaan elämänsä miellyttävimmille päiväunille!

-Esko-

// Kasvohoito saatu blogin kautta. //

Comments (0)

You Might Also Like

, , , ,

Olisithan kiltti ja auttaisit minua?

20.3.2017

Voittaminen. Voittaminen on varmasti mukavaa. Itseäni on kaikki suuremmat voitot aina kiertäneet. Hippo-hiihdoissa olin viimeinen. Kuulemma hylättiin, kun käännyin maaliin liian aikaisin. Olisivat merkanneet reitin paremmin. Sotilaspoliisi-taitokisassa sijoituin kolmanneksi. Ampumaosuus ratkaisi. Tähtäsin väärällä silmällä ja hajonta oli auttamatta liian suurta. Taisi yksi mennä naapurin tauluunkin. Koripallo-harrastukseni myötä olen päässyt kilpailemaan jopa ihan siellä kotimaisella huipulla. 22-vuotiaiden SM-sarjassa neljäs sija. Joensuussa miesten korisliigan SM-pronssi. SenioriSM-sarjassa raivasimme tiemme finaaleihin Porvoon Tarmoa vastaan. Tuloksena karvas tappio ja hopeaa.

3.4.2016 julkaisin ensimmäisen kirjoitukseni. Lähes vuoden olen nyt omaa elämääni tänne internetin syövereihin taltioinut. Aloittaessani en ymmärtänyt blogimaailmasta juuri mitään, enkä voi sanoa, että vieläkään olisin ihan sisällä ”skenessä”. Todella mukaviin ihmisiin olen kirjoittamisen myötä törmännyt. Juuri itselleni sopivia yhteistöitä päässyt tekemään. Jos artistit laulavat elämänsä kiemuroista, teen minä sitä kirjoittamalla. Kirjoittamalla siitä ihan tavallisen miehen elämästä. Nyt tämä tavallinen mies sai mukavan tunnustuksen.

E2O-blogi on ehdolla Inspiration Blog Awardseissa kategoriassa ”VUODEN TULOKAS”. Ei, ei mennäänpäs vähän taaksepäin. Onhan tämä mies yhdestä taistelusta selvinnyt voittajana. Otimme pikkupoikina veljeni kanssa sovitun tappelun vanhempiemme sängyllä, jonka hävisi se, jolta valui ensimmäisenä verta. (Isä ja äiti, nyt uskallan jo tunnustaa.) Otin voiton, koska taistelun ensimmäisillä sekunneilla veljeni kolautti itseään polvella nenään ja vertahan sieltä alkoi vuotamaan. Kyllä, tuon minä voitin. Nyt olisi siis mahdollisuus ottaa toinen voitto.

Elikkäs jos olet tykännyt tämän ukkelin kirjoitteluista, niin annathan minulle äänesi.

Äänestää voit TÄÄLTÄ!!!

Toivottavasti selvitään tällä kertaa ilman verenvuodatusta.

Kiitos ja kiitos!

-Esko-

Comments (35)

You Might Also Like

, ,

Jos mä olisin sä, en mäkään olisi mun kaa!

19.3.2017

”Kuka olisit, jos saisit olla sinä? ” Näin kuuluu Stockmannin uusi mainosslogani. Vastaisin tuohon kysymykseen, että olisin minä. Minä, Esko Sakari Kyrö. Omistuasunnossa asuva. Luokanopettajan virassa työskentelevä yhteishuoltaja-isä. Sinkku. Tuo viimeinen sana on ollut minulle hyvin vaikea sisäistää. Olen kokenut jotenkin häpeällisenä oman statukseni ja sen, että lapseni asuu osan ajasta eri osoitteessa. Ei, se ei ole häpeällistä. Se on osa elämää ja on vapauttavaa nähdä yksin eläminen, (ajoittain kaksin) jo jopa hyväksyttävänä elämäntapavaihtoehtona.

Minun ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, etten täytä viikonloppujani treffailulla. En koe, että nyt minun on löydettävä joku. Joku vaan. Se on mielestäni kohtuuttomin ajattelumalli ennenkaikkea sitä toista ihmistä kohtaan. Kuinka moni haluaa elää suhteessa, suhteessa, jossa olet toiselle se joku. Se joku, joka oli vain löydettävä, kun ei osaa olla yksin. Bruce Fisher toteaa kirjassaan todella osuvasti: ” Koko ilta voidaan kuluttaa yhdessä jakamalla, ei vain tarvitsemalla.

Tuohon lauseeseen kiteytyy niin paljon. Toivon toki, että jossain vaiheessa elämääni elän vielä parisuhteessa. Parisuhteessa, joka on syntynyt nimenomaan jakamisen, aidon halun, rakkauden ja elämän jakamisen tarpeesta. Ei siitä, että toinen on vain tarve. Tarve täyttää tyhjiö, jonka pitkä parisuhde ja yksinelämisen pelko on synnyttänyt. Arvostan maailman eniten tapaamiani ihmisiä. Arvostan heitä ja sitä ettei kukaan alkanut rakentaa parisuhdetta tämmöisen itseään etsivän, epävarman ihmisen kanssa.

En olisi ollut siihen valmis, todellakaan. Cheekin biisiä hieman mukaillen: ” Jos mä olisin ollut sä, EN mäkään olisi ollut mun kaa…” Edes täysin ehjä ei voi rakentaa rikkinäistä ehjäksi. Yksinolo, yksinäiset illat ja ennenkaikkea yksinäiset sunnuntait karaisevat ja kasvattavat. Ottaa aikaa kasvaa kokonaiseksi ihmiseksi. Olla olematta vain puolikas, puolikas, joka etsii sitä kadonnutta puoliskoaan, kuten Fisher kirjassaan toteaa.

Olisiko ollut Maajussille morsian-ohjelman mainos, jossa joku toteaa jotenkin näin: ” Kyllähän se tuntuisi kivalta, että joku ajattelisi minua päivänsä aikana.” Kyllähän se tuntuisi, joskus, ehjää ihmistä.

Nämä sunnuntai-illat saavat ajatukset juoksemaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Kuva: Pasi Salervo //

Comments (13)

You Might Also Like

, , , , , ,

Kuka muistaa? Katso kuvat!

18.3.2017

Kaikki ovat varmasti elämänsä aikana törmänneet joihinkin kuvissa olleista asioista. Tein työviikon päätteeksi pienen kierroksen koulullamme ja napsin kuvia todellisista klassikoista. Tein digiloikan, tai ainakin nostalgialoikan hieman ajassa taaksepäin. Tee testi. Osaatko yhdistää kuvat ja pienet tekstipätkät?

” Ei sen aina tarvitse olla Qvinoaa, ei täysin vegaanista, ei spiruliinaa, ei sitä trendikkäintä. Sen voi tarjoilla muovilautasilta. Ympäristönä sali, jonka seinällä pienten taitelijoiden teoksia ja liikennevalot, joita ei löydy ihan jokaisesta ravintolasta. Lounasaikana paikka on lähes aina täynnä. Jonojakin saattaa ajoittain syntyä. Ruokalista vaihtuu viikottain. Tietyt klassikot ovat säilyneet asiakkaiden toiveista listalla jo vuosikymmeniä. Taloustilanteen heilahtelujen takia kermaviilikastike ei kuulu enää automaattisesti kalapuikkojen kanssa.”

” Musta muoviläpyskä, joka tallentaa muistosi. Tai ainakin murto-osan niistä. Hd-tasoista videokuvaa ei tuo läpyskä tunne, eikä tarvitsekaan. Kunhan voitti vanhan kilpakumppaninsa lerpun, riittää se hänelle. Pilven reunalle on siirtynyt tuo läpyskä, kirjaimellisesti…”

” Ja sieltä se lähtee. Ylämummoon! Komposiittimaila taipuu tämän nuorukaisen käsittelyssä ja reppu rävähtää! Mailoja menee kaudessa kymmeniä ja ei taida ihan kymmenen euroa riittää tuommoisen hankintaan. Entäs nämä kirkkaimman tähden ja metsän kuninkaan mukaan nimetyt? Lapa on suojattu muovierkalla. Ei tarvitse miettiä oikeita kuviointeja. Ylämummoon jo vuodesta 1960. ”

” Ratkaise koodi ja tunne itsesi puku päällä istuvaksi päälliköksi, jonka tärkeimmät neuvottelut hoitaa tumma kaunotar. Laita punaista, keltaista ja vihreää juuri oikeisiin kohtiin. Ole ovelampi kuin vastustajasi. Ole niin ovela, ettet hävitä yhtään pelinappulaa. Suunnittelijoille (todennäköisesti edesmenneille) vinkkeinä, että sataa nuppineulan kokoista nappulaa on vaikea olla hukkaamatta. ”

” Kumpi oli ensin? Dymotus-laite vai riekko talvipuvussa? ”

” Kädet hikoaa. Aivosi ovat tehneet kaikkesi. Toivot sitä maailman eniten. Olisinpa onnistunut. Tartut molemmilla käsillä reunoilta kiinni ja teet hallitun ja nopean kääntöliikkeen. Avaat kannen ja ei perkele! Ei tuo kuvio näytä yhtään siltä mikä tuossa vihossa on. Ei muuta, kun alusta, taas kerran. Luovuttaa ei voi. Koukuttavaampaa kuin Clash of Clans.”

” Ja se naapuriluokan Malla oli taas unohtanut laittaa sen vasemman keuhkon paikalleen. Viimeksi näin se opehuoneen tiskipöydällä.”

” Jes, tuli matchi. Jos en kerro kenellekään. Lainaan tätä korttipakkaa. Palautan varmasti huomenna samaan paikkaan mistä otinkin. Treffikumppanisi istuu sinua vastapäätä. Hiukset on kammattu. Kaulalle suihkautettu sitä Byredoa. Sitä vähän arvokkaampaa. Edessä täydellisen sydänvaahdotuksen saaneet latet. Nyt  on aika kaivaa pakka takataskusta. ” Kuvitteletko koskaan olevasi poplaulaja?” ” Tuntuuko sinusta joskus kuin kaikki olisi päin mäntyä? ” ” Milloin tekee mielesi purkkaria? ” Tässä vaiheessa saatat istua pöydässä jo yksin ja miettiä olisiko tuo viimeinen kysymys kannattanut kysyä ensimmäisenä? Se purukumi olisi voinut avata tunnelmaa. Korttipakka takaisin koulun lautapelihyllyyn. Siellä sen on parempi olla.”

” Kyllä hiekkakuoppa Seutulassa on ihan kuin Suez. Pahvista palmua kukaan erota aidosta. Kyllä meidän Taisto kaksvee voi tehdä lavasteet. Vähän terottaa niitä hiekkakakun reunoja. Menee pyramidista.”

” Verkkokalvolla ja maailman parhaalla koripalloilijalla on sama numero.”

” Veivaa, veivaa, veivaa. Laita meille tänne Suomeenkin vähän aurinkoa. Kouluisäntä vaihtoi lampun viime viikolla. Aurinko paistaa kirkkaampana kuin koskaan.”

Kuinka moni sai kaikki oikein?

-Esko-

Comments (2)

You Might Also Like