Tietoa mainostajalle ›
Monthly Archives

huhtikuu 2016

, ,

PV= perjantain vanhat. Ja vuoden huonoin kasvattaja on…

29.4.2016

// Tämmöisillä vanhoilla, mutta ajankohtaisilla mietteillä perjantaihin.//

”Se on sitten vain yksi karkki.” ”EEEEIIIII, ISIII HALUAAAAN KAKSI!!” ”No, okei saat, kaksi karkkia.” ”Tänä yönä nukut sitten omassa sängyssä!!” ”…mutta isi, pelottaa…” ” No, okei minä voin nukkua sohvalla.” ” Hesestä et saa sitten lelua!!” ” ISIIII, TARVITSEN TUON KOIRAMÄEN TUUBIHUIVIN!” ” Joo, totta. Syksy on tulossa ja kaulaan saattaa vihmoa. Saat sen.” Ennen lapseni syntymää taisin miettiä mielessäni, että olen sitten jämäkkä kasvattaja, enkä anna helposti periksi. Kappaleen alussa esitetyt esimerkit ovat kuitenkin suoria lainauksia tästä neljän ja puolen vuoden isyystaipaleelta.

Jokaikinen kerta, kun annan F:lle periksi tiedän toimineeni väärin. Miksi sitten teen niin? Niinpä. F alkaa olla jo niin fiksu mimmi, että hän alkoi tiedostaa isänsä heikon kohdan. Pusu poskelle, koiranpentuilme ja muutama rakkaudentunnustus. Isä on myyty ja tekee mitä vaan. Mutta ei tee enää. Kesäloman alkaessa päätin, että vaikka ollaan vapailla ja meininki on hieman rennompaa aloitan F.n kanssa tiukemman linjan. Olemme ottaneetkin aika rajusti yhteen tässä menneinä kuukausina. On itketty, huudettu, paiskottu ovia, mutta välimme ovat jopa paremmat kuin koskaan. Suurinta rakkautta on asettaa rajat. (ja pitää niistä kiinni) Toki olen tämän aina tiennyt, mutta mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa niin kasvaa tämän lauseen merkitys samassa suhteessa.

Ihan yhtä hyvä isä minä olen lapselleni vaikka en anna kuin yhden karkin. Ihan yhtä hyvä isä minä olen vaikka käännytän lapseni omaan sänkyyn neljältä aamuyöllä. Ihan yhtä hyvä isä minä olen vaikka Mauri Kunnaksen tuubihuivi jääkin sinne Hesen tiskille. Loppuun vielä yksi huomio, jonka olen tehnyt tässä vuosien varrella. Yleisimpiä paikkoja joissa törmäät toisiin isiin tyttäriensä kanssa: McDonalds, videovuokraamo ja Br-lelut. Mikä lie näissä paikoissa vetää isiä puoleensa?

Hymyä alkavaan syksyyn!//

Mukavaa viikonloppua!!

-Esko-

Comments (8)
, , , ,

Elämä ja kaapit järjestykseen

28.4.2016


OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

                                                                     Yhteistyössä Orthex group ja Suomen Blogimedia

-Jätkä on hyvällä tuulella, totesi opettajakollegani sohvalle istuessaan. Kyllä, minä olen nykyään jo usein hyvällä tuulella. Nauran, heitän tarinaa ja olen se iloinen, ikuinen pikkupoika. Elämä alkaa pikkuhiljaa palailemaan järjestykseen. Ajoittain varmasti pakka sekoittuu, mutta luottavainen olen, että tunteiden siivoustiimimme laittaa sen taas järjestykseen.

Jos on elämä palailemassa järjestykseen, ei samaa voi sanoa asunnostani. Jätesäkki, jätesäkki, jätesäkki ja vielä kerran se jätesäkki. Olen varmaankin perinyt äidiltäni ”hamstraajageenin”. Tiedättehän? Hyvin yleistä. Ehkä minä vielä tarvitsen tuota sedän Thaimaasta tuotua hihatonta Singhan feikkipaitaa. Ei, Esko et sinä sitä tarvitse.

Orthex groupin yhteistyö osui aivan timanttiseen saumaan. Näin heidän säilytyslaatikoitaan ja olin vaikuttunut. Todella hienoja ja nuo bambunväriset kannet, tyylikästä. Nyt minulla on mahdollisuus laittaa myös tavarani järjestykseen. Puitteet ainakin ovat kunnossa ja noita laatikoita kehtaa laittaa myös näkyville ja se on harvinaista, kun puhutaan muovisista säilytyslaatikoista. Näitä tyylikkäitä bokseja voit hankkia ainakin seuraavilta jälleenmyyjiltä: Anttila, Kodin1, Citymarket, Prisma, Bauhaus, Minimani, Kärkkäinen ja Veljekset Keskinen. Useilla edellämainituista liikkeistä löytyy myös nettikauppa, joten eikun tilaamaan ja kesäksi kaapit kuntoon.

Bokserit ja mennyt rypeminen yhteen laatikkoon ja bambukansi päälle. F:n pehmot ja pelit yhteen ja kansi ikuisesti auki. Uusi elämä ja avaimet yhteen, kansi raolleen.

-Esko-

 

Comments (10)
, , ,

Poliisi, palomies, terveydenhoitaja, lääkäri ja opettaja

26.4.2016

IMG_20160425_141749

Opettajuuteen liittyviä kysymyksiä tuli paljon. Tässäpä muutamia vastauksia.

Opettajan työn plussat ja miinukset?

PLUSSAT:

  • Lapset, heidän iloisuus ja motivaatio uusien asioiden oppimiseen.
  • Vapaus opettaa juuri omanlaisella tyylillä.
  • Onnistumisen kokemukset.
  • Jokainen päivä on erilainen.
  • Yhteistyö vanhempien kanssa.
  • Opettajanhuoneen brunssit.

MIINUKSET:

  • Kiire
  • Välillä riittämättömyyden tunne. Tuntuu, jotta tarvitsisi myös lääkärin, poliisin, psykologin, talonmiehen, siivoajan ym.pätevyyden.
  • Opehuoneessa kahvi usein loppu.

Oliko opettajan ammatti sinulle jonkinmoinen kutsumus?

Ei ollut kutsumus. Vanhempani ovat täysin eri alalla. Veljeni on opetusalalla ja hänen esimerkkiään olen seurannut pikkupojasta asti. Onneksi olen seurannut, koska veljeni on meistä se järjen ääni. Hyvä valinta, en ole katunut.

Miten/miksi päädyit luokanopettajaksi?

Menin armeijan jälkeen kehitysvammaisten kouluun avustajaksi. Siellä vierähtikin kaksi ja puoli vuotta. Innostuin työstä todella paljon. Aloin suorittamaan kasvatustieteen ja erityispedagogiikan opintoja avoimessa yliopistossa.

Ylioppilaskokeista en kirjoittanut kovin mairittelevia arvosanoja, mutta onneksi vielä minun aikanani sai lisäpisteitä työkokemuksesta ja opinnoista OKL-haussa. Lisäksi Kajaanissa opettajankoulutuslaitoksen kokeissa sai pisteitä myös liikuntanäytteestä. Sattui vielä koripallon rannesyöttö yhdeksi aiheeksi, hyvä tuuri.

Haastatteluja ennen minulla alkoi vuotaa verta nenästä ja astelin haastatteluraadin eteen tuppo nenässä. Katsoivat varmaan, jotta on erikoinen heppu. Otetaan säälistä sisään. Eli pääsin opiskelemaan. Opiskelin Kajaanissa kaksi vuotta ja sain siirron Helsingin yliopistoon. Helsingissä tein maisterin opinnot ja valmistuin vuonna 2010.

Onko sulla jatkokoulutussuunnitelmia?

Kyllä. Ajattelin suorittaa monimuoto-opiskeluna erityisluokanopettajan opinnot. Kehitysvammaisten opetus kiinnostaa paljon ja tuo pätevyys avaisi paljon uusia ovia.

Mitkä on vahvuutesi/heikkoutesi opettajana?

Vahvuudet:

  • heittäytyminen -> koko persoona peliin
  • oppilaslähtöinen ote
  • auktoriteetti 
  • humoristinen opetustyyli
  • iso koko…:)
  • matala ääni
  • annan oppilaille aikaa ja tykkään keskustella heidän asioistaan
  • kiinnostus alaani kohtaan
  • karttakepin käyttö

Heikkoudet:

  • liian korkealentoiset suunnitelmat
  • puhun liian paljon -> tunnit ei tahdo riittää
  • todella heikko musikaalisuus
  • huono muisti -> Post it -laput elintärkeitä

Mitä vinkkejä antaisit tällä hetkellä opettajaksi opiskeleville?

Nauttikaa opiskeluajasta. Ottakaa kaikki mahdolliset opit irti harjoitteluista. Niistä on todellakin hyötyä. Haastatelkaa ja kyselkää asioita ohjaavilta opettajiltanne. Suorittakaa yksi pitkä sivuaine -> merkittävä vaikutus palkkaukseen.

Tehkää mahdollisuuksien mukaan paljon sijaisuuksia ja eri kouluissa. Tämä antaa perspektiiviä ja sitä ”oikeaa” kuvaa koulumaailmasta. Valmistuttuanne pysykää omina itsenänne. Kuunnelkaa oppilaita ja jos itse vedät hyvällä meininigillä, myös oppilaat vetävät hyvällä meiningillä. Jos luokassa vallitsee positiivinen ja rento ilmapiiri; on opettaminen varmasti mielekkäämpää. Siinäpä jotain vinkkejä. 

Oppimisen iloa!

-Esko-

Comments (10)
, , ,

Uusi puoliso

25.4.2016

Tämä seuraava kirjoitus on täysin fiktiivistä mielenmaalailua. Saattaapa kuitenkin joskus olla ajankohtaista, joten tässä näkemykseni seuraavasta asiasta.

” Mikä hemmetin Urpo siellä pyörii?” ”Kuka juntti leikkii lapseni kanssa? Ja vielä minun ostamalla Ryhmä Haun Rollella, Prkl!” Kuukausia takaperin ajatus siitä, että joskus joku ihminen jakaa arkea lapseni ja puolisoni kanssa tuntui aivan hirveältä. Tuli kateus. Kateus siitä, että joku ottaa paikkani. Paikkani perheenjäsenenä. Tekee juuri niitä ”meidän” juttuja. Minä ryven yksiössäni ja toiset paistavat lettuja ja laittavat päälle suurinta herkkuani, Nutellaa.

Ei, eihän noin voi ajatella. Mieli kirkastuu päivä päivältä ja myös asioiden analyyttinen ja järkevä ajattelu  onnistuu. Tämä täytyy nähdä mahdollisuutena. Eräs hieno ihminen totesikin minulle: ” Älä todellakaan ajattele noin. Uudet ihmiset tuovat mukanaan lapselle mahdollisuuden saada elämäänsä lisää läheisiä ja turvallisia aikuisia.” Kyllä, näinhän se todellakin on. Toisen ihmisen onni ja onnellisuus luo varmasti onnea ja onnellisuutta myös ympäristöönsä.

Jos joskus tämmöinen ”Urpo” on ajankohtainen, niin toivottavasti voin paiskata hänen kanssaan ylävitoset. Käydä läpi Sm-liigakierroksen tulokset ja tarjota illallisen. Saa kyllä tyytyä bravuuriini jauhelihakastikkeeseen. Tai voin toki tehdä myös kalapuikkoja leivänpaahtimella.

Yhteen hiileen on puhallettava.

-Esko-

Comments (21)
, , ,

Kuka sinä olet?

24.4.2016

Oma blogi on nyt nähnyt päivänvalon ja muutama viikko kirjoittelua on takana. Tämmöistä starttia ja vastaanottoa en olisi ikinä osannut odottaa. Kirjoittaminen on ollut hyvin antoisaa ja teidän aktiivinen kommentointi on antanut minulle paljon.

Nyt olisikin mukava tietää kenelle blogiani kirjoitan ja minkälaisia ihmisiä siellä ruudun toisella puolella mahtaa olla? Kerroppas siis itsestäsi eli kuka sinä olet?

Toivottavasti vuorovaikutteinen meininki jatkuu. Olkaa aktiivisia.

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

 

Comments (239)
, , , , , , , ,

Laastarisuhde ja muutama muu

23.4.2016

Iltoja!

Vastailin taas muutamiin kysymyksiin. Edelleen kiitos kysymyksiä lähettäneille. Opettajan työhön liittyviä kysymyksiä tuli paljon. Teen niistä kokonaan oman jutun.

Kirjoita niistä tunteista, jotka liittyvät eroon ja erosta selviämiseen/toipumiseen. Ja vielä syvemmälle tuosta, että miksi tunsit niin?

Prosessi on mennyt minulla järjestyksessä: järkytys, shokki, suuri suru, viha, ymmärrys, toipuminen.

En koskaan voinut kuvitellakaan millaisen tunteiden mylläkän tämä sai aikaan. Mieli ei pysynyt mukana siinä pyörityksessä ja tipuin kyydistä. Nyt muutaman kuukauden jälkeen askeleita ylöspäin on otettu. Se tuntuu todella hyvältä ja vapauttavalta. Elämä voittaa. Ei ole sellaista voimaa, joka tämän uskomuksen murskaisi.

Onneksi tein pohjakosketuksen. Tuli ainakin käsiteltyä asioita huolella ja toivon, ettei ne enää tulevaisuudessa pulpahtele pintaan. Nyt kirkkaamalla mielellä asioita näkee monelta eri kantilta ja nyt jo hymyilyttää. Taas lainaan Jenni Pääskysaarta: ”Jonain päivänä huomaat hymyn viivähätävän huulillasi, joten tiedät, että se tulee uudestaankin”

Onko tämä koko tilanne opettanut sinulle täysin jotain uutta jostakin, esim.itsestäsi?

On opettanut paljonkin. Tämä on opettanut minulle avoimen keskustelukulttuurin tärkeyden. Asioita ei voi varastoida sisälleen, vaan ajoittain täytyy keskustella ja puhua ne ulos sieltä.

Jo tällä hetkellä olen jo varmasti parempi ihminen kuin aiemmin. En halua toistaa vanhoja virheitä ja useat omat ”ärsyttävät” piirteet ja heikkoudet osaa tunnistaa ihan eri tavalla.

Tämä on myös opettanut sen, että kaikesta selviää.

Harrastatko ”laastarisuhteita”?

En harrasta laastarisuhteita. Laastarisuhteeseen hyppääminen on todella väärin ennenkaikkea sitä toista ihmistä kohtaan. Jos asioiden käsittely on täysin kesken, kaatuu ne helposti tämän uuden laastarisuhteen niskaan. Ei ole reilua, mutta en kyllä mieltäisi mahdollisesti tulevaa suhdettani ”laastarisuhteeksi”. Juuri tämän takia asioiden huolellinen prosessointi oli tärkeää. Ettei ne pompahda pintaan tulevaisuudessa.

En harrasta oikein mitään muitakaan suhteita. En osaa käydä treffeillä ja uskon siihen, että oikea ihminen tulee vain jostain ja vie mukanaan. Toivottavasti tämmöinen ihminen löytyy. Vahvasti näin uskon.

Mitä aiot tehdä kesällä?

Kesälomahan tuo kohta jo alkaakin. Tulee kyllä todella hyvään saumaan. Ollut aikamoinen kevät. Kesällä vietän varmasti paljon aikaa F:n kanssa. Yritän tarjota hänelle paljon elämyksiä Suomen kesästä. Uimarantaa, puistoja, pyöräilyä ja tietysti paljon jätskiä.

Ja vastapainona aion käydä useilla rokkifestivaaleilla: Sideways, Provinssirock, Ruisrock,  Ilosaarirock ja Flow. Saa nähdä jaksaako vanha mies enää…

…niin ja tietysti matkustaa Barcelonaan. Aurinko, shoppailu ja Gaudin arkkitehtuuri. Siihen ei kyllästy millään.

Mukavaa viikonloppua!

-Esko-

Comments (15)
, , , ,

PV= perjantain vanhat: Kuoleman serkkupoika

22.4.2016

Tämä postaus oli pakko nostaa uudestaan esiin, koska tämä asiakin on taas vähän nostanut päätään. Mikä ei ole varsinaisen mukava juttu.

////”Idiootti ei unta rakasta, ei pidä kuoleman serkkupojasta…Unettomuus tekee mut seniiliksi, instabiiliksi, kärsii mekanismi…” Näin lauleskelee lahtelainen reggae-artisti Raappana. Syksyn kynnyksellä osasin mukautua hyvin tämän kappaleen tekstiin.

Unenlahjani eivät ole koskaan olleet hyvät. Muistan, kun jo pienenä kesämökillämme kaikki muut lapset nukahtivat sormia napsauttamalla ja nukkuivat sikeää unta aamun sarastukseen asti. Automatkoilla veljeni nukahti jo Lykynlammen kohdalla (n. 8km. Joensuun keskustasta). Itse katselin nukkuvaa veljeäni Helsinkiin asti. Yleensä hän heräsi Keravalla, viimeistään Käpylässä.

Kyllä, tämä kuulostaa varmasti kummalliselta, mutta olen nukkunut F:n syntymän jälkeen lähes jokaisen yön olohuoneen sohvallamme. Tähän ratkaisuun päädyttiin aikanaan, kun Karoliinan oli helppo imettää F:ää heidän nukkuessaan samassa sängyssä. Itse jaksoi myös paremmin käydä töissä, kun sai nukkua sohvalla ”rauhassa”. Tämä käytäntö on nyt jotenkin jäänyt päälle. Toivottavasti esim. F:n aloittaessa koulun voisi siirtyä takaisin sänkyyn. (F tulee edelleen lähes joka yö sänkyymme ja minä heikkounisena herään tähän niin, etten saa enää unta)

Opettajan kesäloma on pitkä ja tämä kesä oli todella kiva ja tapahtumarikas. Töistä tuli irrottauduttua hyvin, jopa liiankin hyvin. Syksyllä kaikki tulikin ryminällä päälle. Paluu arkirutiineihin, Iholla-sarjan alku, F:n päivähoito. Menetin uneni lähes täysin kuukaudeksi. En nukkunut juuri lainkaan. Menin kyllä nukkumaan ihan normaalisti, mutta yöllä heräsin yhden aikaan ja sitten pyörinkin ja tuijottelin kelloa herätyskellon soittoon asti. Mietin työasioita, mietin mitä kummallisempia asioita. Kierre oli valmis ja aloin pelkäämään nukkumista.

Jo näin lyhyessä ajassa minusta tuli vihainen, perheestä piittaamaton haamu. Järjettömän tummilla silmänalusilla. Töissä jaksoin kitkutella. Urheilua en jaksanut harrastaa. Kavereille keksin tekosyitä, etten kerkeä nähdä heitä. Puhelimen painoin äänettömälle. Tajusin, ettei elämä voi jatkua näin, ja päätin suunnata Helsingin uniklinikalle.

Diagnoosini: toiminnallinen unettomuus, joka on hyvin yleistä muutoksien saapuessa elämään. Sain Surmontil-nimistä lääkettä, jota voidaan käyttää pieninä annoksina juuri unettomuuteen. Tavoitteena lääkkeen aloituksessa oli säilyttää jatkuva uni ja estää yöheräämiseni.

En ole varma vaikuttiko juuri lääkeaine minuun. Söin lääkettä jonkin aikaa ja nukuin kyllä paremmin. Luulenpa vaikutuksen olleen kuitenkin ennemmin päänsisäinen juttu. Pelkästään jo tieto siitä, että kaapista löytyi unilääkepurkki – ilman että edes otin sieltä välttämättä yhtään lääkettä – rauhoitti mieltäni.

Enää en ole lääkettä juurikaan syönyt. Arki on tasaantunut ja nukun jo paremmin. Lyhyestä haamujaksosta johtuen osaan arvostaa unen merkitystä ihan eri tavalla. Ilman unta kulkee kuin sumussa ja epämiellyttävät vaikutukset alkavat hyvin nopeasti.

Olin viime viikolla kuuntelemassa unilääketieteeseen erikoistuneen neurologin, professori Markku Partisen pitämää Uni-luentoa. Hän lopetti luentonsa lauseeseen: ” Paras unilääke on puhdas omatunto. ”

Tavallaan olen Partisen kanssa samaa mieltä: Kun mielen päällä ei ole mitään stressiä, tulee unikin paremmin. Varsinaisen omatuntoni pitäisi kuitenkin olla ihan puhtoinen.

Olisi mukava kuulla, jos teillä olisi jotain poppakonsteja unettomuuden taltuttamiseen? Lääkkeiden olemassaolo on hyvä juttu, mutta ei niitä haluaisi vedellä yhtään enemmän kuin on pakko. Entä onko linjoilla muita unettomia sieluja tai sohvanukkujia?////

Unirikasta viikonloppua!

-Esko-

Comments (21)