Tietoa mainostajalle ›
, , , , , , ,

…kun mieli särkyy

3.4.2016

20160320_102246000_iOS
EskoKyrö-6

EskoKyrö-20-2

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole hakea sääliä. Tämän kirjoituksen tarkoitus on antaa edes yhdelle ihmiselle toivoa ja uskoa. Toivoa ja uskoa paremmasta huomisesta.

Itkun turvottaneet silmät tuijottavat minua peilistä. Identiteetti on murentunut pieniksi palasiksi jonnekin. Itsetunto ja itsekunnioitus on irtautunut vartalosta. Kuka minä olen? Mitä minulla on? Miten onnistun rakentamaan elämäni taas aivan alusta? Häpeän, syyllisyyden ja epäonnistumisen leima otsassa. Katkeruus on vallannut mielen.

En osannut käsitellä näin vaikeita asioita. En ollut koskaan kokenut mitään vastaavaa. Menin täysin henkiseen umpisolmuun. Elämän iloinen liekki sammui. Nyt oli tehtävä jotain. Tässä olisi ollut mahdollisuus jäädä loppuelämäksi rypemään tuonne katkeruuden mustaan ja synkkään suohon. Avata korkki ja antaa mennä. Itse kuitenkin suljin lenkkareiden nauhat entistä kireämmälle, lähdin ulos ja päätin, että taistelen itseni ylös tuolta suosta ja nousen sieltä vahvempana kuin koskaan.

Psykiatri. Psykoterapeutti. Kyseisten ammattien edustajat eivät ole aiemmin kuuluneet elämääni. Nyt kuuluvat ja olen ylpeä itsestäni, että hain ulkopuolista ammattiapua. Alkoi pitkä tutkimusmatka itseeni. Haluan avata kaikki solmut minussa. Haluan, että täältä surun pyörremyrskystä kävelee mies, joka tuntee itsensä paremmin kuin koskaan. Käsittelee tämän eron viimeistä kyyneltä myöden. Olen joskus mietiskellyt voiko stabiilin, iloisen, sosiaalisen ja elämänjanoisen ihmisen mieli särkyä. Kyllä se voi.

Haluan murtuneen sydämeni pohjasta toivottaa entiselle elämänkumppanilleni kaikkea hyvää hänen elämässään. Haluan edelleen laulaa hänelle syntymäpäiväonnittelut nuotin vierestä. Haluan leipoa hänelle F:n kanssa lösähtäneen äitienpäiväkakun. Haluan hänelle onnea ja iloa. Tulen aina rakastamaan F:lle parasta mahdollista äitiä. Rakkaus on vain muuttanut muotoaan. Rakkaus asuu siinä pienessä ihmisessä, siinä tärkeimmässä.

Rakastakaa, silittäkää poskea ja kysykää mitä oikeasti kuuluu.

Valoa kohti, joskus.

-Esko-

Tästä kappaleesta tuli minulle todella tärkeä. Olen kuunnellut sen lähiviikkojen aikana varmasti satoja kertoja. Jokaisella kerralla tulee kylmät väreet ja kyynel pyrkii silmäkulmaan. Egotrippi, hieno biisi.

//Postauksen kuvat: Jere Lehtonen//

Comments (126)

You Might Also Like

126 Comments

  • Reply Katja 3.4.2016 at 18:37

    <3

  • Reply Essi 3.4.2016 at 18:47

    Mieli on hauras ja helposti särkyvä. Silloin on vahvuutta hakea apua. Itse koen että se on ainoa oikea tie minuuteen, omien heikkouksien ja vahvuuksien äärelle. Niin paljon terapiaa käyneenä tiedän että se todella auttaa. Voimaa Esko matkallesi, tuokoon se sinulle sen mitä eniten toivot.

    • Reply Esko 3.4.2016 at 19:22

      Kiitos! Näin on vain uskottava.

  • Reply Elinapelina 3.4.2016 at 18:48

    Joskus vahvinta on sanoa ääneen, miten heikko on. Voimia matkalle, jokainen askel on eteenpäin – lopulta.

  • Reply TätiO 3.4.2016 at 18:49

    Pysäytti. Hait apua, moni ei olisi pystynyt. Hyvä, deep kirjoitus. Pysäyttävä. Ehkä moni tajuaa luettuaan että apua voi hakea kuka vaan. Ja helpommin. Itseään on ajateltava.

    Jotenkin ajattelinkin että teidän välit on vielä hyvät, vauhtimimmin takiakin.

    Tukea sataa täältä virtuaalisesti tuhat kiloa, voisinpa tukea jotenkin muutenkin. Iso Virtuaalihali myös.

    Sä selviit. Sä oot selviytyjäluonne. Mutta kestäähän se aikaa. Kaikki kriisit, tuskat ja surut on käytävä läpi ennenkuin niistä pääsee yli.

    Kirjoittaminen on itselleki selviytymiskeino. Aloitin kirjeiden kirjoittamisen (kyllä etanapostia nykyaikana!) vuosi sitten uudelleen ja herätin henkiin vanhan kirjeystävyyden. Käsi väsyy mutta on se sen arvoista. Olen myös vaikeina aikoina kirjoittanut vihkoseen, jos en ole halunnut laittaa julkiseksi. Parisen vuotta sitten kaikki kirjoittaminen jäi eikä se ollut hyvä juttu…

    Ja nyt yritän toisinaan päivittää blogiakin, mutta tässä kuussa pitäis keskittyä lukemiseen… Sekin selvinnee blogissa jossain vaiheessa… 😉

    Auringonpilkahduksia viikkoosi. Yritä nähdä jokaisessa päivässä jotain hyvää. Liikunta on hyvä, mutta sitäkään ei voi pakolla tehdä.
    (sori mun pitkät kommentit, en osaa kirjoittaa lyhyesti.)

    S

    • Reply Esko 3.4.2016 at 19:23

      Kiitos!! Ei haittaa kommenttien pituus. Niissä on asiaa.

  • Reply Kevät tullee 3.4.2016 at 18:59

    Hädin tuskin koskaan kommentoin mitään blogikirjoituksia, tämä lienee eka kerta.

    Hienoa, rehellistä puhetta. Itsensä ja omien pelkojen ja kaiken kohtaaminen on parasta ja kamalinta tässä elämässä. Mutta vain siten voi löytää pysyvän tai ainakin pysyvämmän rauhan ja onnen omasta sisimmästään.

    Toivon sulle voimia ja iloa tähän kevääseen ja työhösi opena!

    Itse samalla alalla työskentelevänä ja omaa eroa tänä keväänä kipuilleena voin samastua sun fiiliksiin. Luokan eteen marssiminen voi tuntua joskus ylitsepääsemättömän hankalalta, mutta onneks lapset myös antaa älyttömästi ja pitää kiinni elämän pienten ihmeiden äärellä.

    Ja aivan huippu veisu on tuo, oi kyllä!

    • Reply Esko 3.4.2016 at 19:24

      Kiitos. Kyllä työ tekee hyvää. Siirtää ajatukset muualle. Oikein hyvää lukukauden loppurutistusta sinulle!

  • Reply Pikkis 3.4.2016 at 19:08

    Hieno kirjoitus!

    On mahtavaa huomata, ettei katkeruudella saavuta mitään hyvää tai kaunista. Siinä kärsii lopulta eniten itse ja samalla kärsii muut läheiset, jos ja kun se heijastuu omaan käytökseen tietyissä tilanteissa.

    Itse olen joutunut käsittelemään katkeruuden tunteita liittyen lapsuuteni rankkoihin tapahtumiin. Voisin tänä
    päivänä syyttää monista asioista äitiäni ja jopa isääni, mutta se on turhaa. Asiat ovat tapahtuneet, niitä ei voi enää muuttaa,
    vaikka kuinka haluaisinkin. Tietysti tapahtumat ovat jättäneet minuun jäljet,
    mutten ole katkeroitunut.
    En edes silloin, kun äitini lähti viettämään ”parempaa elämää”, eikä halunnut nähdä
    lapsiaan vuosiin. Mun kohdalla vuosia vierähti reilut 11. Soitteli vaan silloin tällöin.

    Voisin jatkaa vieläkin, mutta taidampa jättää tähän.

    Mutta siis, hienoja oivalluksia ja kauniita ajatuksia Karkista!!

    • Reply Esko 3.4.2016 at 19:25

      Kiitos Pikkis viestistäsi ja tarinasi jakamisesta. Elämää ei voi koskaan käsikirjoittaa.

  • Reply Anniina 3.4.2016 at 19:09

    <3 Ei nyt löydy sanoja edes, siksi saat sydämen.

    Anniina

    • Reply Esko 3.4.2016 at 19:25

      Kiitos Anniina.

  • Reply Esmes 3.4.2016 at 19:15

    Ajattelemisen aihetta ihan jokaiselle. Pysäytti ja kosketti! Ja mukana menossa pysytään niin blogissa kuin instassa! Peukkua Esko!

    • Reply Esko 3.4.2016 at 19:25

      Peukku myös sinulle.

  • Reply niina 3.4.2016 at 19:20

    Hieno juttu kun olet hakenut apua. Elän olosuhteiden pakosta vielä hetken suhteessa, jonka takia hakeuduin juttelemaan terapiaan. Enää toisinaan harmittaa miksi en tehnyt sitä jo aiemmin. Monta mutkaa selkiytynyt. Asioita joiden merkitystä en osannut yhdistää edes mihinkään. Olen saanut niin paljon varmuutta ja valoa elämään. Oikeastaan moni asia kääntynyt päälaeleen. Että hei, en se minä niin paska tässä suhteessa olekaan.
    Voi kun kaikilla olisi mahdollisuus ulkopuoliseen ammattiauttajaan!

    • Reply Esko 3.4.2016 at 19:26

      Apua täytyy yrittää hakea silloin, kun sitä oikeasti tarvitsee. Kiitos viestistäsi.

  • Reply bloPPshop-Heidi 3.4.2016 at 19:29

    Hain itsekin apua eron keskellä! Olen kasvanut, olen muuttunut, ja olen parempi oma itseni! Ikävä on aina – sitä, mitä se ehkä olisi voinut olla! Mutta näillä mennään, ja usko tai älä, joku silittää vielä sun poskea ja kysyy mitä sulle kuuluu!
    Tsemppiä sunnuntai-iltaan!

    • Reply Esko 3.4.2016 at 19:43

      Kyllä, niin on. Kiitos, samoin sinulle/teille mukavaa sunnuntai-iltaa!!

  • Reply Johanna 3.4.2016 at 19:36

    Rohkea kirjoitus. Kaikkea hyvää sulle, paljon onnea tulevaan.
    P.s. Egotripillä kohti uutta, ei huano… 😊

    • Reply Esko 3.4.2016 at 19:44

      Kiitos! Tuo biisi on vaan niin hieno.

  • Reply jenny 3.4.2016 at 19:37

    Paljon tsemppiä sinne! Hienoa, että olet hakenut apua tilanteeseesi 🙂 liian harvoin varsinkin miesten kuulee kamppailevan ongelmien kanssa vain itsekseen, ylpeys kun muka ei anna periksi muulle kuin pullonsuulle.

    Aurinkoista kevättä sinulle ja F:lle! 🙂

    -vasta itsekin eronnut yh-äiti

    • Reply Esko 3.4.2016 at 19:44

      Kiitos ja valoa sinun kevääseen!!

  • Reply Henna 3.4.2016 at 19:38

    Onnittelut avunhakemisesta! Se tekee älyttömän kipeetä, mutta kannattaa. Mullakin alkaa syksyllä todnäk. Psykoterapia, että saisin omat kipupisteeni käsiteltyä.

    Ihanaa että avasit oman blogin! Oon aina tykänny sun teksteistä ja ajatuksista. Tsemppiä ja halauksia tähän kevääseen!

    • Reply Esko 3.4.2016 at 19:44

      Kiitos tsempeistä!!!!

  • Reply Pia 3.4.2016 at 19:45

    Ihan loistava kirjoitus ja vaikka aihe onkin surullinen ja tapahtunut muuttaa teidän kolmen koko elämän, on mahtavaa lukea miehen ajatuksia tälläisestä. Olet ihana ja tunteva mies etkä ”sairastu vahvuuteen” vaan uskallat hakea ja pyytää apua. Siitä avoimuudesta ja uskalluksesta pidin jo Iholla sarjan aikana. Te kaikki miehet olitte osoitus että erilaisia miehiä on. Voimia ja hyvää kevättä

  • Reply Piitu 3.4.2016 at 19:46

    Tsemppiä Esko ♡
    Itselläni ero astui voimaan helmikuussa. Työskentely jatkuu, vaikka jo vuosi sitten erottiin. Mua auttoi ystävät, perhe ja mindfulness. Hienoa, että olet apua hakenut. Tätä blogia tulee varmasti seurattua.
    Hyvää kevään jatkoa ja voimia!

    • Reply Esko 3.4.2016 at 20:08

      Kiitos!! Oikein hyvää kevättä myös sinulle!!!

  • Reply Annikki 3.4.2016 at 19:49

    <3

  • Reply Pullanen 3.4.2016 at 20:07

    Askel kerrallaan. Välillä eteenpäin, välillä taaksepäin. Vahvakin saa olla heikko, iloinen surullinen,
    Voimia, tähän iltaan, yöhön ja aamuun.

    • Reply Esko 3.4.2016 at 20:09

      Näinhän se menee. Kiitos ja oikein hyvää alkavaa viikkoa!!

  • Reply Malla 3.4.2016 at 20:09

    Rohkea, rehellinen, aito, upea, koskettava, kaunis.. Niitä ja paljon muuta tämä kirjoitus on. Saman olen todennut kenen tahansa mieli voi särkyä. Mutta se voi myös parantua, vahvistua, voimaantua! Pikkuhiljaa, vähitellen, omaan tahtiin, pakottamatta katse kohti valoa!

  • Reply Esko 3.4.2016 at 20:13

    Iltoja Malla!
    Kiitos! Toivottavasti. Valoa kohti ja nimenomaan pakottamatta.

  • Reply Lilleri 3.4.2016 at 20:14

    Wau, miten hienosti osaat pukea tunteet sanoiksi! Vierähti kyynel poskelle tätä tekstiä lukiessa ja kappaletta kuunnellessa! Voimia! <3

  • Reply Esko 3.4.2016 at 20:20

    Tuo kappale kyllä on vieräyttänyt aika monta kyyneltä poskelle. Kivaa alkavaa viikkoa!!

  • Reply Suvi 3.4.2016 at 20:31

    Tsemppiä, voimia ja valoa Esko! En tunne sinua, mutta luulen jotenkin tietäväni blogia seuranneena. Minulla on vahva usko siihen, että selviät voittajana tästä kaikesta. Itsekin olen käynyt läpi aika rankkoja asioita ja uskallan sanoa, että syvyyttä ja toisen ihmisen ymmärrystä on tullut lisää. Vaikka kärsimys on syvältä, se kuuluu elämään. Kaikki sävyt värittävät elämän polkua, jota pitkin kuljemme. Seuraavan mutkan takana voi olla mitä vain😊

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:00

      Toivottavasti valo tulisi ainakin ensimmäisen kulman takaa. Kiitos ja oikein kivaa alkavaa viikkoa!!

  • Reply Sebastian Sorsa 3.4.2016 at 20:37

    Tsemiä Esko! Hyvä teksti. Respect.

    -SS

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:00

      Kiiiitos Sebastian!! Tsemiä alkaneeseen kauteen!!

  • Reply Maria 3.4.2016 at 20:44

    Ei jäänyt paljoa sanoja. Vain kiitos ja suuri halaus!
    Itse erotessani kuulin erään ihanan neuvon: Murehtiminen ei poista huomisen huolia, mutta vei pois tämänpäiväisen rauhan. Tsemppiä tälle tutkimusmatkalle!

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:01

      No, on muuten osuva neuvo!! Kivaa alkavaa viikkoa!!

  • Reply mummi 3.4.2016 at 20:52

    Mieli särkyy paljon pienemmistäkin asioista. On hyvä että olet hakenut apua. Toivon että haitte jo yhdessäkin apua. Juuri tätä varten me ammattilaiset olemme! Me kaikki tuemme sinua matkalla eheyteen. Kuljetaan pienin askelin ja ajan kanssa.

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:01

      Mummi! Kiitos ja arvostan!

  • Reply Mikaela 3.4.2016 at 20:53

    Ero takana, joskin viime kesänä. Tunnistan sanat häpeä ja epäonnistuminen, varsinkin kun itse halusin onnistua ja rakastin tätä elämäni ihmistä niin paljon. Olen saanut apua terapiasta, perheestä, ystävistä. Elämä jatkuu, mutta se tuntuu ja näyttää erilaiselta.
    Egotrippiä lainatakseni
    ”mietin onko minusta jatkamaan,
    mutta nyt katson ikkunasta
    
ja näen jotain kaunista

    on uusi aamu uusi aika”

    Tämän haluan vielä kokea! Kaikkea hyvää sinulle.

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:02

      Kiiitos Mikaela! Kaikkea hyvää myös sinulle!!

  • Reply Ouna 3.4.2016 at 21:01

    Hienon rehellisesti kirjoitettu! Kovasti tsemppiä toipumiseen! Suunta on eteenpäin! 🙂

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:09

      Kiitos. Toivottavasti!

  • Reply Memmu 3.4.2016 at 21:06

    Puhutteleva ja rehellinen kirjoitus. Kaikkea hyvää jatkoon ja uuden alkuun <3 Iholla sarjasta muistuu mieleen vain hymysi ja asenteesi lapsen kanssa touhamiseen.

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:10

      Tämä hymy ollut hieman piilossa lähiaikoina. Eiköhän se vielä sieltä joskus palaile. Lapsen kanssa touhuaminen on kyllä vaan niin …<3

  • Reply Heidi 3.4.2016 at 21:08

    Olipa ihanan rehellinen kirjoitus! Jään ehdottomasti seuraamaan blogiasi 🙂

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:11

      Kiva ja kiitos!

  • Reply Anniina 3.4.2016 at 21:08

    Vielä tulee päivä kun sydän ei ole enää niin sykkyrällä. Kiitos kun jaoit tämän kaikkien kanssa, respect <3

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:32

      Toivottavasti…Kivaa alkavaa viikkoa!!

  • Reply Kristiina 3.4.2016 at 21:26

    Ikävää, että blogi tosiaan sai alun noin surullisen tapahtuman kautta, mutta hienoa, että aloitit oman blogin pitämisen. Tykkään blogin ulkoasusta ja tyylistäsi kirjoittaa.
    Tsemppiä asioiden käsittelemiseen. Hienoa, että hait apua! Mulle kanssa tulossa psykoterapia tutuksi tässä kevään aikana… Nyt toistaiseksi vielä mennään psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa juttelulla.
    Syyt on toki eri mitä sulla, mutta apua haettu täälläkin justiinsa niiden kaikkien solmujen avaamiseen…
    Päivä kerrallan, tunti kerrallaan, hetki kerrallaan tai vaikka ihan vaan henkäys kerrallaan <3 !

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:32

      Näinpä! Kiitos viestistäsi!! Kaikkea hyvää sinulle…

  • Reply Neiti S 3.4.2016 at 21:31

    Voi Esko, ikävä kuulla surustasi. Olet kuitenkin täysin oikealla tiellä, onneksi hait apua.

    Tuttavani on vastaavassa tilanteessa, mutta täysin lukossa. Ei pysty puhumaan edes ystäville. Olisipa hänellä tilaisuus vertaistukeen, koska miehet vatvovat välillä näitä keskenään liian vähän, kun taas naiset yhdessä analysoivat nämä läpi kotaisin ja yli. Hänkin tarvitsisi tosin ammattiapua.

    Valoa päiviisi, olet hyvä mies.

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:41

      Toivottavasti hänen lukkonsa aukeaa.
      Kiitos!! Valoa sinullekin.

  • Reply Nanna 3.4.2016 at 21:34

    Rehellinen. Avoin. Tuleva selviytyjä. = Sie.

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:41

      Toivottavasti!!

  • Reply Lina 3.4.2016 at 21:42

    Rehellinen, aito, rohkea, kaunistelematon ja kaunis kirjoitus. Sellainen kirjoitus, että ani harvoin blogeja kommentoivana ihmisenä nyt on pakko jättää oma puumerkki. Toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää <3 Askel kerrallaan eteen päin, pala palalta ehjempänä ja vahvempana. Muista, että särkyneitä siruja ei heitetä pois, vaan niistä muovautuu jonain päivänä jotain ehjää ja kaunista. Uutta ja kestävää. Kliseisiä sanoja, mutta uskon, että ne ovat totta.

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:55

      Iltaa Lina!
      Olipa hienosti kirjoitettu. Kaikkea hyvää sinulle!!

  • Reply Jutu 3.4.2016 at 21:48

    Erittäin tyylikäs blogi ja ennen kaikkea valtavan rehellinen sekä koskettava teksti. Jään seuraamaan matkaasi myös tulevaisuudessa.

    Itsekin käyn läpi joulun aikoihin minulle yllätyksenä tullutta eroa. On ollut monia päiviä, kun purskahtaa itkuun työpäivän päätteeksi ja miettii, miten ihmeessä saisi kerättyä itsensä edes sen verran kasaan, että jaksaisi nousta ja lähteä kotiin. Voimat ja elämänilo ovat olleet kokonaan poissa. Mutta usko tulevaan on kova ja on ollut ihana huomata, että tuskan taakka pienenee päivä päivältä, vaikkakin hitaasti – mutta silti.

    Kesä tulee. Kaikkea hyvää sinulle ja tyttärellesi, pitäkää te yhtä!

    • Reply Esko 3.4.2016 at 21:56

      Varmasti pidämme!! Kiitos tekstistäsi. Kaikkea hyvää myös sinulle ja voimia!!

  • Reply taru 3.4.2016 at 22:02

    Rehellinen ja rohkea kirjoitus vaikeasta aiheesta. Hienoa, että olet osannut hakea apua. Tuntuu että monet yrittävät vastaavissa tilanteissa pärjätä turhan pitkään yksin, vaikka ei tarvitsisi. Jotenkin uskon, että selviät kaikesta entistä vahvempana. Voimia!

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:33

      Heippa Taru! Toivon itsekin näin. Kiitos!!

  • Reply Eerika 3.4.2016 at 22:14

    Tuon häpeän ja epäonnistumisen tunteen kyllä tunnistan täältä erokriisin syövereistä. Koko identiteettikin on pirstaleina ja se haaveiden tulevaisuus kadonnut johonkin. Se, mikä ei sellaisenaan olisi koskaan toteutunut. Sitä on heittäytynyt henkisen pyörremyrskyn syövereihin, jotenkin tuntuu kuin pitäisi elämänsä lisäksi rakentaa itsensäkin pala palalta uudelleen. Sanotaan, että erotessa sitä on vaan käytävä tämä kaikki läpi, elettävä sen surun ja kivun keskellä ja lopulta tulee eheämpänä toiselta puolelta ulos. Samalla mietin, kuinka eheissä parisuhteissa elävien ei ole käytävä tällaista henkisen kasvun prosessia läpi, opittava nyt vaan olemaan yksin ja rakastamaan itseään ja olemaan tukeutumatta siihen toiseen jos se kerran on ihmisenä kasvamisen kannalta niin kovin tärkeää.

    Niin paljon ajatuksia, tunteita, kipua ja kyyneliä. Hyvä että kirjoitat. Blogin lisäksi itseäni auttaa erityisesti vihko, mihin kirjoitan tunteeni ja ajatukseni erityisesti silloin kun tuntuu pahalta. Intuitiivinen kirjoittaminen on terapeuttista keskustelua itsensä kanssa. Onneksi on kevät ja aurinko paistaa uusille aluille. Ja lapsi pitää kiinni elämässä ja arjessa. Voimia ja valoa uuteen alkuun täältä! Aika parantaa, ne sanoo, välillä uskonkin sen!

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:34

      Kiitos Eerika viestistäsi. Voimia myös sinulle ja aurinkoista alkanutta viikkoa!

  • Reply Leena 3.4.2016 at 22:51

    Jaksamista ja kaikkea hyvää!

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:34

      Kiitos samoin!

  • Reply Katjannh 3.4.2016 at 23:06

    Ei näin koskettavan ja hienosti muotoillun tekstin jälkeen voi kun laittaa <3 ja tulemaan *virtuaalihali*.

  • Reply Petra 3.4.2016 at 23:18

    Aito ja pysäyttävä, kaunis teksti. Hienoa, että hait apua ja vielä uskallat kertoa aiheesta näin julkisesti. Kiitos myös siitä, että jatkat blogin kirjoittamista. Olet mahtava isä, sinun ja F:n välistä sidettä on ollut ihanaa seurata blogin välityksellä. Perhe ei katoa mihinkään. Paljon voimia ja jaksamista sinulle, asioilla on aina tapana järjestyä. <3
    T. 17-vuotias eroperheen lapsi

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:35

      Perhe ei katoa, onneksi! Kiitos sinulle ja kivaa päivää!!

  • Reply katja 4.4.2016 at 03:09

    Tsemppiä! <3

  • Reply Veera 4.4.2016 at 06:33

    Esko, kirjoita sinä, niin minä kommentoin.
    Hienoa, että sait oman blogin pystyyn. Jo tässä on ehditty kaivatakin.

    Särkynyt mieli tarvitsee aikaa parantuakseen murtuneen reisiluun tavoin. Ja niinkuin murtuneen luun, kovin usein ammattiavusta olisi apua myös murtuneen mielen hoitamisessa. Mutta aika, sen voimaa ei voi vähätellä.
    Sillä vielä koittaa sekin päivä, ettei tunnu sietämättömältä.
    Pian sen jälkeen löydät vielä pävän, jolloin on ihan ok.
    Ja usko vaan, näitä päiviä seuraa sekin päivä, kun tuntuu hyvältä.
    Jopa ihan uskomattoman hyvältä. Ehkä paremmalta kuin koskaan ikinä.
    Joskus.
    Läkiirehtimällä se ei vaan tule. Ei etsimällä, mutta eläen.

    Ps. Ja kun on Egotripin löytänyt, on jo aika hyvällä tiellä 😉
    Ota seuraavaksi kuunteluun Egotripin Huhtikuu.

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:36

      Näin se on vaan uskottava. Kiitos ja onneksi löytyi Egotrippi. Huhtikuu soi myös repeatilla.

  • Reply Piia 4.4.2016 at 08:00

    Avun hakeminen on aina mahtava juttu. Tästä tekstistä voisi päätellä eropäätöksen olleen aika yksipuolinen. Tekin olitte niin ”vähän” aikaa yhdessä, että pariterapia, suhleleirit yms. olisi varmasti auttanut pahimpien aikojen yli,mutta ilmeisesti toista osapuolta ei kiinnostanut panostaa tai tehdä sen enempää töitä suhteen eteen, mennään siittä mistä aita on matalin. Kumpikaan teistä tuskin muuttui eri ihmiseksi viime vuosina.
    Onneksi maailma on täynnä ihania ihmisiä joilla ei vielä ole sitä poskea mitä silittää, eteenpäin avoimin mielin!

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:37

      Ero syitä ym. en ala täällä ruotimaan. Ymmärtänet sen. Maailma on täynnä ihmisiä ja jonain päivänä sitä toivottavasti on valmis kohtaamaan niitä maailman ihmisiä. Kivaa päivää!!

  • Reply pk1 4.4.2016 at 08:28

    Kiitos Esko blogista ja rehellisestä avautumisesta. Toivon, että kirjoitat jatkossakin syvällisesti pohdiskellen, elämän kepeyttäkään unohtamatta. Täällä me sinua luetaan ja virtuaalisesti tuetaan. <3

    Uskon, että miehetkin ovat löytäneet blogisi, mutta jostain syystä me naiset ollaan innokkaampia kommentoimaan. 🙂

    Erityiskiitos myös blogisi kuvista: ne ovat visuaalisen komeita, yllätyksellisiä ja tyylikkäitä.

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:38

      Oi, kiitos. Kiva, että olet mukana.
      Kuvista voi kiittää todella taitavaa ystävääni @jerelehtonen!!

  • Reply KIM 4.4.2016 at 08:57

    Tuo kappale saa vielä aivan uuden merkityksen kun sitä katsoo sinun näkökulmastasi, sinä voisit itse olla tuo mies videossa. Koskettava kirjoitus kaiken muun blogihömpän keskellä, olet aito. Tärkeintä on säilyttää positiivisuus ja sopiva pilke silmäkulmassa vaikka elämä onkin välillä vakavaa. Toivo sinulle onnea ja kohti uusia seikkailuja.

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:39

      Kyllä, niin voisin. Kiitos mukavista sanoista! Kaikkea hyvää sinulle!!

  • Reply Marjo 4.4.2016 at 11:32

    Kiitos!Kevät saa tunteet valloilleen.Itsekin joskus keväällä eronnut.Kaikki ollaan yksilöitä,kukin suree tavallaan.Surtavahan se on,koska ero on aina pieni kuolema.Ja todella hienoa että pystyt puhumaan exästäsi noin kauniisti.Moni ei siihen kykene.Lapset kestää ja toipuu kaikesta nopeammin kuin aikuiset,itse olen aina sanonut etten koskaan lapsistani eronnut vain miehestäni.Ja koskaan en päätöstäni katunut.Kevät on henkisesti raskasta aikaa omasta mielestäni.Valon määrä on huikea ja taas kaikki alkaa kasvamaan uudestaan taöven jälkeen,se on shokki joka vuosi.Mutta sinulle toivon että se on kasvua positiivisessa mielessä.Tsemppiä ja valoa ❤!

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:40

      Kiitos viestistäsi. En näe mitään syytä alkaa ”sotimaan” kenenkään kanssa. Lapsen paras menee aina kaiken edelle. Kiitos tsempeistä ja mukavaa alkanutta viikkoa!!

  • Reply Agarina 4.4.2016 at 12:41

    Hei Esko!

    Halusin kommentoida jotain, mutta en ole ihan varma, mitä. Ainakin halusin sanoa, että on todella hienoa, että olet hakenut apua. Vanhempani erosivat jokin aika sitten 34 vuoden suhteesta, ja olin äärimmäisen ylpeä isästäni, joka myös haki apua ja meni juttelemaan ammattilaisen kanssa. Suomalaisten miesten vahvuus ei ehkä aina ole ollut puhuminen, mutta se todellakin kannattaa ja autttaa.

    Itsekin eroja läpikäyneenä voisin vinkata, että kannattaa tehdä kaikkea sitä, mikä tuottaa iloa ja onnea. Kotiin ei missään nimessä saa jäädä rypemään, ja olenkin varma, ettet ole sitä tyyppiä. Vaikutat ihanan rennolta, aurinkoiselta ja lupsakalta persoonalta. Olen ihan varma, että vaikkei nyt ehkä aina tunnukaan siltä, tulet nousemaan tästäkin suosta voittajana 🙂

    Loppuun vielä yksi lempisitaattini viisaalta, jo edesmenneeltä Tommy Tabermannilta: ”Murheeseen suhtautukaamme kuin raskaan lumen painama oksa. Joko kestän tai katkean, mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa.”

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:41

      Kiitos kannustavasta viestistä! On Tabermann kirjoittanut kauniisti ja osuvasti. Mukavaa päivää!!

  • Reply Eveliina 4.4.2016 at 13:15

    Kaiken kauniin ja suuren tässä maailmassa on luonut pelkkä ajatus tai tunne ihmisen sisimmässä.
    – Kahlil Gibran

    Tsemppiä Esko ja kaikkea hyvää elämääsi!

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:41

      Kiiiitos Eveliina!

  • Reply SiiriN 4.4.2016 at 14:03

    Itse psykologian opiskelijana ja siis tulevana psykologina harmittelen sitä todella paljon, miten negatiivinen leima avun hakemisella on. Että miten psykoterapian ajatellaan vieläkin olevan sairaille ja psykologilla kävijöiden olevan vakavasti ongelmaisia. Silti suuri osa erilaisista vakavammista häiriöistä ehkäistään nimenomaan silleen, että mennään jo oireiluvaiheessa puhumaan. Tai mennään etsimään itseään uudessa elämänvaiheessa. Tai hitto vaikka vain silloin kun tuntuu siltä! Puhuminen auttaa aina (eikä vain kaverin kanssa puhuminen vaan myös ammattiapu, joka on erilaista kuin ystävän tuki). Olen iloinen puolestasi, että olet rohkeasti puhumassa tämän asian puolesta ja että olet tehnyt itsesi kannalta varmasti hyvän päätöksen. Tsemppiä ja haleja salaiselta fanilta jo iholla -ajoilta! 🙂 <3

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:42

      Kiitos viestistäsi. Haluan todellakin avata solmut minussa ja olla sitä kautta parempi ihminen. (toivottavasti)
      Kiitos tsempeistä!!

  • Reply Jwoman 4.4.2016 at 14:16

    On valtavan tärkeää ja arvokasta, että näistä asioista puhutaan. Aivan liian usein omillaan pärjääminen tuntuu tärkeämmältä kuin avun hakeminen. On hienoa, kun osaa ja uskaltaa sanoa ”Minä tarvitsen apua, tarvitsen jonkun, joka auttaa minut uudelleen jaloilleni.”

    Kiitos, että sinä sanot sen ääneen, puet sanoiksi.

    Tekstistäsi ja jakamstasi kappaleesta tuli mieleen Anna Puun kappaleen sanat:

    ”Herään, ehkä vielä toivunkin
    ja toivon, joskus vielä uskonkin
    se saapuu, lohtu, jonka aavistin”

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:43

      Tuttu biisi.
      Kiitos viestistäsi ja mukavaa aurinkoista päivää!!

  • Reply Sara 4.4.2016 at 14:25

    On ollut mielenkiintoista seurata tätä teidän eroanne täällä sosiaalisessa mediassa. Vähän jopa kauhistuttaa teidän puolesta, etenkin tyttärenne, joka ei edes varmasti tiedä, mitä kaikkea täällä teistä kirjoitellaan. Teidän eronne myötä, Karoliinan annetaan olevan teistä kahdesta se vahvempi, jolle elämänmuutos ei näin ulkoisesti tuntunut juuri missään ja uutta elämää on jo kovasti suunnittelemassa. Kun taas sinä olit se, johon tämä kolahti kovasti. Jokainen voi siis vetää omat johtopäätöksensä siitä, kumpi jätti kumman. Toivotko tulevaisuudessa lisää lapsia? Ja hyvää kevään jatkoa!

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:45

      Heippa Sara!
      Kaikki kokevat muutokset elämässä omalla tavallaan. Puhun täällä vain henkilökohtaisista tuntemuksistani. Tulevia lapsia en ole juuri tähän hätään hirveästi miettinyt, näin suoraan sanottuna.
      Oikein hyvää kevättä ja kiitos viestistäsi.

  • Reply Sampsa 4.4.2016 at 15:48

    Hieno elämänmakuinen kirjoitus. Rehellisyys itseä kohtaan kantaa pitkälle. Matka tervehtymiseen on kivinen, mutta joka askeleen arvoinen. Voisin kuvitella, että lenkilläkin tuska vähenee, Kun jaksaa juosta riittävästi.
    Aurinkoa ja iloa!

    • Reply Esko 4.4.2016 at 16:46

      Pitää juosta muuten hemmetin pitkä ultrajuoksu…:)
      Kiitos kannustavasta viestistä ja kaikkea hyvää sinulle Sampsa.

  • Reply Karoliina // Miljonäärimutsi 4.4.2016 at 18:43

    Oot sä huikea. Arvostan. Aitous ja rehellisyys ovat jotain uniikkia, vaikeasti löydettävissä ja siksi ehkä harvinaista. Mutta se on meissä jokaisessa ja sä näytät sen. Rikkinäisenäkin.

    Paitsi aitous, arvostan tätä kirjoitustasi. Sillä näitä tabujen murtamisia tarvitaan. Ihan niinkuin me kaikki ollaan joskus oltu flunssassa, on mielikin ollut kipeä. Ja ihan niin kuin sieltä flunssasta on toivuttu, niin on mielikin kirkastunut.

    Mä toivotan sulle parhainta ja kiehtovinta matkaa itseesi, se on kaiken menneen ja edessä olevan arvoista!

    • Reply Esko 4.4.2016 at 21:10

      Iltaa!
      Kiitos kivasta viestistäsi. oikein kivaa iltaa!!

  • Reply Eveliina 5.4.2016 at 16:28

    Tiedän, että sä Esko vielä löydät sen elämänjanoisen ja iloisen ihmisen sisältäsi. Kunhan pöly laskeutuu.. Tuleen voi jäädä makaamaan, mutta hienosti tosta sun kirjotuksesta nousee esille se, että sä et oo niitä ihmisiä jotka sinne jää. Vaikka se tarkottas sitä, että tarvitsee ulkopuolista apua. Se on rohkea joka uskaltaa ja kehtaa pyytää apua. Avun pyytäminen on jo pilkahdus siitä elämänjanoisesta ihmisestä joka nousee tuhkasta 🙂 Kivaa kesän odotusta! Tiedä mitä kaikkea se tuo tullessaan. Ainakin valoa.

    • Reply Esko 5.4.2016 at 21:20

      Iltaa Eveliina!

      Kiitos kivasta viestistä. Mukavaa iltaa!!

  • Reply Iina 5.4.2016 at 20:44

    Eskoseni,
    Itse terapian jälkeen parasta on juoksuterapia.
    Tuosta Ekotripin kaveriksi rytmistä selviytymishenkistä rytmiä soittolistalle tossua kuljettamaan.

    https://m.youtube.com/watch?v=ABbBTbB3Bxc

    Oldschool kamaa mutta toimii!
    Aurinkoa päiviisi! ☀️

    • Reply Esko 5.4.2016 at 21:21

      Iltaa Iina!
      Kiitos biisitä, tuttu ralli ja hyvä semmoinen.
      Kiitos, aurinkoa myös sinulle!!

  • Reply Veera 5.4.2016 at 21:06

    Kiitos.

    Kolmistaan seuraaminen on vuosien aikana tehnyt suuren vaikutuksen vilpittömyytenne ja aitoudenne ansiosta. Varmasti samoista syistä teidän osalta Iholla-jaksot aiheuttivat suurempia tunnereaktioita kun mikään ”viihde” ikinä.

    Totta puhuen seisahdin hetkeksi lauantaina etäämmälle miettimään viitsinkö lähestyä koska tuntui siltä että haluaisin joillain tavoin, sanoin tai elein, viestiä siitä myötäelämisestä ja arvostuksesta jota tällaisesta asiasta julkisesti puhuminen ja avoin läpikäynti saa aikaan. Hetken puntaroinnin jälkeen annoin asian olla koska en osannut ajatella olisko se ollut vain itsekästä vai molemmille jotain antavaa.

    Se että oot tehnyt tuollaisen pyörremyrskyn keskellä selkeän päätöksen hoitaa itsesi kuntoon ja työstää kaiken pahan olon pois on todella hieno asia ja tietenkin tärkeä juttu ennen kaikkea pikku F:a ajatellen.

    Olet sympaattinen ja valloittava persoona. Teidänlaisille jos kenelle toivoo uuteen tarinaan valoista alkua mahdollisimman pian!

    Edessä päin odottavat päivät jolloin on helpompi hengittää <3

    • Reply Esko 5.4.2016 at 21:23

      Oi, Veera!
      Tämä oli niin hieno viesti ja kiitos, että sen lähetit. Kyllä, jos itse on hyvä olla, on lapsella hyvä olla. Näinhän se oletettavasti menee. Toivottavasti edessä on paljon happirikkaita päiviä. Iltoja!!

  • Reply Minttu Lahesta 5.4.2016 at 21:56

    Paljon tsemppiä ja voimia sinulle. Kaikki järjestyy, vaikka nyt tuntuu pahalta.
    Olen tosi iloinen, että aloitit kirjoittamaan omaa blogia! Tykkään tyylistäsi ja tavasta kirjoittaa. Ja pakko sanoa näin Lahtelaisena että pidän myös siitä, ettet ole unohtanut kotikaupunkia ja Lahtipostauksia saa jatkossakin tulla 😊

    • Reply Esko 6.4.2016 at 20:29

      Heippa Minttu!
      Kiva, että tykkäät. Lahti-juttuja todellakin tulossa!!…Mukavaa iltaa!!

  • Reply Moona 6.4.2016 at 07:56

    Mulle tuo sama biisi oli hyvin tärkeä vuosi sitten kun erosin reilun kolmen vuoden suhteesta, jossa oma identiteetti oli kadonnut täysin ja jossa olin tukeutunut liikaa toiseen. Hienoa että oot löytänyt keinoja tutustua itseesi ja käsitellä asioita, ja iso peukku siitä että mieskin uskaltaa julkisesti kirjoittaa näistä asioista. Paljon tsemppiä projektiisi!

    • Reply Esko 6.4.2016 at 20:30

      Iltaa Moona!
      Kiitos tsempeistä!!

  • Reply Maarit 6.4.2016 at 08:23

    Hieno kirjoitus ja hieno asia sekin,että hait apua. Itse olen hakenut apua muutaman kerran ,en eroni tiimoilta vaikka ois ollut silloinkin ihan aihetta,mutta sairauteni vuoksi. Oli kyllä hieno huomata että se kannattaa kyllä ja itselläni auttoi. Ammattiauttajan kanssa keskustelu tuo uusia näkökulmia,kun ystävien kanssa pyöritään niissä totutuissa. Ammatti-ihmisen edessä on helpompaa olla myös täysin rehellinen itselleen.
    Entisen puolison ja yhteisen elämän arvostus on kyllä hienoa ja vanhemmuushan ei pääty vaikka yhteinen elämä puolisison kanssa saa uuden muodon.
    Nokka pystyyn ja voimia tulevaan! Hyvin se menee 😉

    • Reply Esko 6.4.2016 at 20:31

      Heippa Maarit!
      Kiitos viestistäsi. Nokka se on vaan laitettava pystyyn! Mukavaa iltaa!!

  • Reply LiikuttunutLukija 7.4.2016 at 15:25

    Itke ja salli suru itsellesi <3. Terapia ja hyvä terapeutti on minullekin ollut niin huippu. 10 kertaa kävin. Vaikka olin itselleni selvitellyt monet asiat eikä ns. kysymyksiä miksi olen tämmöinen juurikaan ollut. Tarvitsin terapeutin kuuntelemaan minua. Sanoin häntä maksetuksi ystäväksi, jolla pystyin olla täysin avoin. Kuulostaa pahalta sillä minulla kavereita on, mutta se sielunkumppani puuttuu. Mieheni kanssa täydennämme toisia erillaisuudellamme ja "kasvatamme" myös toisiamme kokoajan. (10v naimisissa)

    Minulla oli kauan musta möykky sisällä joka otti minusta säännöllisesti vallan. Masennuin hetkellisesti ja taas sain itteni jotenkin kuntoon ilman ulkopuolista apua. Tiesin että joskus minun pitää mennä terapiaan etten vajoa liian alas. Kun mieheni sanoi ettei enään jaksa minun hetkellisiä notkahduksia hain apua. Tuohon aikaa kun oli pahin tilanne erehdyin hakemaa sitä "jotain" elämään kolmannesta pyörästä (tämän vuoksi voin väittää että ihminen voi vahingossa pettää vaikkei olisi humalassa….ihminen voi tehdä tyhmiä tekoja kun mieli ei ole tasainen..). Onneksi järkeni sanoi, että minun ongelmat ei ratkea sillä että eroan lasteni isästä. Järkeni sanoi ettei minulla ole mitään syytä erota miehestäni, ei siis mitään syytä. Mieheni ei ole minua saanut voimaan pahoin vaan erinlaiset asiat joiden ympärillä lapsena on elänyt (huomautan että turvaa, lämpöä ja rakkautta on ollut, mutta monenlaista haastetta perhe joutunut kohdata).
    Olihan se vaikeaa, teki mieli paeta ja erota ja aloittaa kaikki alusta. Mutta tietäähän se että omia pään sisällä olevia ongelmia ei karkuun pääse missään. Olihan se parisuhteen rakentaminen vaikeaa, mutta nyt mieli herkistyy jo pelkästä ajatuksesta että niin olisi käynyt……..Minä luovuin myös työpaikastani koska sen työajat ja kolmaspyörä oli siellä. Luovun siis kuukausipalkasta jotta saamme perhe elämämme kuntoon. Vaikka seinät kaatuisivat ympäriltämme kun jaksamme rakastaa, ymmärtää ja hyväksyä niin selviämme mistä vain.

    Sinäkin selviät mistä vain kun rakastat ympärillä olevia ihmisiä ja ITSEÄ! F on onnekas kun hänellä on viisaat vanhemmat.

    Varmasti on erittäin iso kasvunpaikka teillä vanhemmilla……..Aurinkoa ja iloa sinun kevääseen <3

    P.s Vinkkejä terapiassa käyvälle (niitäkin voi olla huonoja ja nämä sinä varmasti tiedät/tajuat itsekin):
    1. Älä koskaan valehtele tai salaa mitään terapeutilta
    2. Oikaise heti jos mielestäsi terapeutti päätteli/avasi jotain väärin (Vaikka minulla oli ihana terapeutti, mutta muutaman kerran joudun oikaista hänen yhden väärän tulkinnan)

  • Reply LiikuttunutLukija 7.4.2016 at 15:29

    Huono kirjoittaja oikoo, että luovun työpaikasta myös huonojen työaikojen vuoksi. Paljon on asiaa, niin kädet ei kerkeä kirjoittaa. 😀

    • Reply Esko 7.4.2016 at 15:55

      Heippa!
      Kiitos, kun jaoit tarinasi. Hienoa, että olet taistellut perheenne eteen.
      Kaikkea hyvää sinulle ja aurinkoa päiviisi.

  • Reply Suvi 11.4.2016 at 13:39

    Huh, enpä muista, koska viimeeksi olisin lukenut jotain yhtä vaikuttavaa tekstiä! Kiitos, että jaoit sun tarinasi. Mun kohdalla tää kirjoitus ainakin antoi just sitä uskoa ja toivoa, että paremmat päivät on vielä edessä. 🙂
    Mulla on itselläni kesken surutyö 6,5 vuoden suhteen päättymisen takia ja ihan samat kysymykset risteilee päässä. En olis koskaan voinut uskoa sitä, että mä voisin hajota näin pieniksi palasiksi tai että mä olisin siinä tilanteessa, että en tiedä mihin suuntaan lähteä. Nyt mä oon kuitenkin joutunut kohtaamaan sen, että omat voimat ei vaan jossain kohtaa riitä ja sillon rohkeutta on se, että pyytää apua. Mutta päivä päivältä vaan eteenpäin, elämä on kuitenkin huonoimpinakin päivinä mielettömän ihmeellinen juttu.

  • Reply Esko 11.4.2016 at 17:43

    Heippa!
    Onpa kiva, että tarinani upposi. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia sekä aurinkoa kevääseen.

  • Reply Lotta 11.4.2016 at 19:11

    Tsemppiä! Onneks kevät on jo pitkällä ja aurinko meitä ilahduttaa 🙂 Mahtavaa, että hait apua. Monesti ulkopuolinen ihminen saa ajattelemaan asioita eri perspektiivistä 🙂 Ite erosin pari kuukautta sitten kymmenen vuotta kestäneestä suhteesta. 15-vuotiaasta asti kun on ollut, niin tuntuu kyllä välillä, että menikö tuo aika ihan hukkaan. Varmaan se on sitä katkeruutta sitten :D!

  • Reply Esko 14.4.2016 at 13:41

    Heippa Lotta!
    Kiitos tsempeistäsi! Aurinkoa!!

  • Reply Outi 14.4.2016 at 16:21

    Oi joi joi. Tälläisrä uutista en odottanut lainkaan, tämä tuli oikeastaan ihan puun takaa! Mutta itse kaksi vuotta sitten eronneen ja lähteneen täytyy vain sanoa että kyllä näistä vaan jotenkin selviää. Samanlaista ihmistä minusta ei koskaan tule enää kuin ennen eroa mutta uudenlainen. Henkisesti ehkä vahvempi, ei alistettu. Priorieetit menevät uusiksi mutta maalissa olet voittajana. Kaikkea hyvää sulle Esko, koita jaksaa. Eronnut ymmärtää eeonnutta!

  • Reply Lauha 19.4.2016 at 20:51

    Ihan mahtava blogi, ihan mieletöntä, että sä kirjoitat näistä asioista! Toivottavasti moni vastaavassa tilanteessa oleva/ollut mies tai miksi ei nainenkin löytää tämän, tulee nimittäin tarpeeseen! Luen tätä mielenkiinnosta, ns. uuden kumppanin asemassa, vaikka olemmekin olleet jo useita vuosia yhdessä ja toistemme elämän rakkaudet. Hankala asema voi olla tämäkin, kun vain kumppanilla on lapsia, varsinkin, jos kumppani ja hänen eksänsä eivät olleet käsitelleet eroa kunnolla loppuun, kun tapasimme ja rakastuimme. Meillä kaikki kuitenkin nyt hyvin. 🙂 Kaikki on mahdollista!

  • Reply Kuvan Voima | E2O 15.5.2016 at 08:34

    […] Jeren ottamia kuvia voi katsoa myös täältä, täältä ja […]

  • Reply Välitilinpäätös | E2O 23.6.2016 at 14:54

    […] …KUN MIELI SÄRKYY […]

  • Reply Nyt on vuosi 2017, onneksi! | E2O 1.1.2017 at 20:13

    […] …KUN MIELI SÄRKYY […]

  • Reply Mistä kaikki alkoi? | E2O 31.10.2017 at 20:11

    […] lähti, ihan oma blogini ja kolmas huhtikuuta 2016 ilmestyi itselleni todella tärkeä kirjoitus…KUN MIELI SÄRKYY. Myös tuo Egotripin biisi postauksen lopussa on saanut elämässäni ihan uuden merkityksen. […]

  • Leave a Reply