Tietoa mainostajalle ›
Monthly Archives

toukokuu 2016

, , , ,

Rauhaa!!

30.5.2016

Kun kirjoittaa julkista blogia omasta elämästään, tulevat myös ne ei niin julkiseksi toivotut asiat väkisinkin monen nähtäväksi ja ruodittavaksi. Se on hinta, mikä pitää maksaa… Vai pitääkö? Mitä jos yrittäisi itse toimia toisin. Jopa esittää sen toiveen muille, teille lukijoille.

Minun ja Karoliinan elämä ja blogi olivat joskus yhteiset, mutta eivätpä ole enää. Me molemmat olemme jatkaneet omia elämiämme ja kirjoituksiamme tahoillamme, yhteistä meillä on enää historia ja tietysti se kaikkein tärkein, eli lapsi.

Olisi ollut teennäistä jatkaa omia blogeja ilman ainuttakaan eroaiheista tekstiä, mutta samalla kun niitä on tehty, on monesti tullut mieleen, ettei kuitenkaan olisi pitänyt tehdä niin. Se on ollut dilemma, jonka kanssa me molemmat olemme kamppaillut viimeisten kuukausien aikana.

Päätimme nyt, yhdessä, että emme kirjoita omissa blogeissamme erosta enää mitään. Se on nyt aihe, joka on ruodittu varmasti sen verran kun siihen on ollut tarvetta. Nyt aiheeksi saa kelvata tämä hetki ja tuleva.

Ja jos saamme esittää, toivomme, että nyt myös teidän lukijoiden tasolla asia jätetään taakse. Erityisesti vihapuhe ja se vastakkainasettelu, joka aika yllättäenkin joihinkin postauksiin on tullut. Emme usko, että kukaan sitäpaitsi jaksaisi loputtomasti pyöriä blogissa, josta huokuisi huono henki.

Meidän blogit eivät ole toistensa vastakohtia. Ne eivät kilpaile, saati ole koko ajan – ainakaan meidän silmissämme – jotenkin vertailtavissa keskenään. Ne ovat omat erilliset yksikkönsä ilman erityisiä kytköksiä toisiinsa. Samoin kuin mekin.

Jatketaan kesää ja blogeja hyvässä hengessä!

-E&K-

Comments (36)
, , , , , ,

Sisustusvinkkejä sunnuntaille

29.5.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oma huoneeni vanhemmillani. Teinipoika, sivuilta kalju tukka ja vasemmassa korvassa kultainen harjoituskorvis. Vaatekaapissa pilottitakki ja leveät samettihousut. Roaccutan- kuurin takia ei voinut nauttia perjantaisin naapurin poikien käyttämää kotiviiniä. Akne oli muutenkin tarpeeksi kova pala kasvavalle nuorelle miehelle. Stereoissa pauhasi ruotsalainen skeittipunkki. Millencolin, No fun at all ja 59 times the pain soi taukoamatta. Tyttöjä, öö. Yksi Sanna. Ei syttynyt.

Sisustus ei näemmä myöskään sytyttänyt teini-Eskoa, noh ei varmasti sytytä kovin montaa muutakaan tuon ikäistä haituvaviiksistä miehenalkua. Nuo seinät kätkevät sisälleen monia, oi niin monia muistoja. Tiedän, että vanhempani lukevat kirjoituksiani, niin ihan kaikkia ei viitsi tänne avata, mutta kyllähän aina muutaman voi raottaa. Huoneessani on juhlittu Namika Lahden ensimmäistä koripallon Suomen mestaruutta. Muutama kuoharitahra seinässä muistuttaa tästä tapahtumasta. Huoneessani on pidetty ensimmäistä bändikämppäämme. Kymmenen sentin viilto parketissa muistuttaa huonosti kiinnitetystä pedaalista. Kirjoituspöytäni valepohjan alle oli piilotettu Red Mooret ja Satisfaction Jackson- niminen kokoillan elokuva. Onpa täällä huoneessa tainnut tapahtua myös elämäni suurimpia asioita. Niitä tahroja ei onneksi ole enää missään.

Täältähän voisi poimia sisustusvinkkejä uuteen kotiinikin. Esimerkiksi tuon Alicia Silverstonen julisteen voisi kehystää ja laittaa paraatipaikalle. Alicia on nähnyt kyllä kaikenmoisia tapahtumia ja varmasti tulisi niitä myös uuden asuntoni seinältä näkemään.

Lapikkaita en seinälleni laita. Aurinkoista sunnuntaita!

-Esko-

Comments (11)
, , , , ,

PV= perjantain vanhat: Juokse poika, juokse!

27.5.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt on tämän pojan taas hyvä juosta ja juosta. Tuulettaa päätään raittiissa ulkoilmassa.

/// Karsea verenmaku suussa. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Uudet mainoksen mukaan parhaat lenkkarit ovat hiertäneet kantapään rakoille. Täähän on aivan perseestä! Tässä tuntemuksia, kun aloittelin juoksuharrastusta vuosia sitten. Juoksimme kaverini kanssa kolmen kilometrin pururataa, josta usein kävelimme puolet. Olin urheillut koko ikäni, mutta lenkkeily ei ollut kuulunut harjoitusohjelmaani. Juokseminen oli tuntunut aina vastenmieliseltä.

Juoksuharrastuksen aloittaminen on pitkäjänteistä hommaa. Ei ole oikotietä onneen. Aloittaessani tunnin yhtäjaksoinen juokseminen tuntui mahdottomalta. Kärsivällisesti hinkkasimme sitä tuttua kolmen kilometrin pururataa kuukausia ja kuukausia ja kuukausia. Pikkuhiljaa peruskunto alkoi kehittyä ja se mahdollisti yhä pidempien lenkkien juoksemisen.

Nykyään voin sanoa nauttivani juoksemisesta. Kunto on kehittynyt siihen pisteeseen, jotta pitkienkin lenkkien tekeminen on mahdollista. Lenkkeily on oiva harrastus. Lenkkarit voit ottaa mukaan lähes minne tahansa ja sitä voi harrastaa kaikkialla.

Eskon vinkit aloittelevalle lenkkeilijälle:

Hanki jalallesi sopivat kengät.
Suostuttele kaveri mukaasi lenkkipolulle.
Aloita rauhassa. Juokse -> kävele -> juokse -> kävele
Jos juokset yksin, kuuntele musiikkia.
Älä juokse liian pitkiä matkoja -> motivaatio häviää muuten nopeasti ja sohva vie voiton.
Nauti siitä rauhasta, jonka voit kokea lenkillä ja varsinkin sen jälkeisestä olotilasta. Välillä jopa parempaa kuin sek..amehu.
Pidä vapaapäiviä ja syö silloin paljon kaikkea mahdollisimman epäterveellistä (saa motivaatiota lähteä taas lenkkipolulle).
Siirry juoksutrikoisiin vasta, kun koet lenkki-itsetuntosi olevan tarpeeksi korkealla.
Älä välitä, vaikka aluksi Kanadanhanhet tekevät näyttäviä ohituksia molemmilta puolilta.
Haasta kaveriporukkasi ja osallistu johonkin juoksutapahtumaan. ///

Mukavaa aurinkoista viikonloppua!

-Esko-

//Salomonin tuotteet saatu//

Comments (9)

Käsi pystyyn virheen merkiksi

26.5.2016

Poistin eilen julkaisemani kirjoituksen. Tein virheen ja nostan käteni pystyyn.

Eilisen tekstini tarkoitus ei ollut mustamaalata ketään, ei aliarvioida kenenkään tunteita. Todella moni ymmärsi sen hyökkäyksenä ja mollaamisena. Täällä blogissa minä kerron avoimesti tunteistani ja tämä  ero on ollut ja tulee olemaan minulle vaikea. En kuitenkaan halua pahoittaa kenenkään mieltä ja en halua sotkea tänne ketään heidän haluamattaan.

Jos itseni pään ympärillä on hetkittäisesti negatiivisuuden kehä, ei sitä tarvitse ympärilleen luoda. Näin tein ja se alkoi näkyä myös kommenttikentän hengessä. Haluan pitää tämän kuitenkin asiallisena alustana.

Ystävällisesti!

-Esko-

Comments (%)
, , , , , , , ,

Hampurilaisrakkaus

23.5.2016

IMG_8948

20160521_120236000_iOS

sdr

Isket hampaasi siihen. Mehut valuvat poskillesi. Otat toisen haukun ja kolmannen. Se viimeinen on paras. Maut ovat sekoittuneet täydellisesti ja ah, se oli siinä. Paras burgeri, jonka olen koskaan syönyt. Nyt se on löytynyt. Tämä täydellisyys löytyy Helsingin Lönnrotinkadulta, Naughty brgrista. Hampurilainen on paikan nimikkosetti: Naughty brgr. Itse otan burgerin aina kahdella pihvillä ja kyytipojaksi bataattiranskalaiset aioli-dipillä. Tämän, kun kulauttaa alas oikealla Cokiksella ja lasipullosta tietysti. Voiko hampurilaiseen syntyä rakkaussuhde? Minulla on syntynyt ja tämä purilainen on saatava kerran viikossa.

Paikka on mieluisa, tarpeeksi yksinkertainen ja vaikka viikonloppuisin on usein jonoa, niin vaihtuvuus on nopeaa ja aina olen päässyt istumaan ja syömään vaivattomasti. Sisustuksessa ei ole turhia pröystäilty ja pöydissä olevat talouspaperirullat tuovat mestaan juuri oikeaa rosoisuutta.

Niin ja sitten nuo kengät. Tässähän mennään rumuuden ja hienouden rajalla. En oikein itsekään osaa sanoa kumpaa nuo edustavat. Hampurilaispäissäni hankin ja kyllähän minä noita olen käyttänyt, paljonkin. Hyvät, maukkaat, miellyttävät ja kevyet. Vähän kuin hampurilainen lukuunottamatta viimeistä kohtaa. Ostan usein vaatteita niiden erikoisuuden takia. Kaapista löytyy nyt siis nuo hampurilaiskengät, lintu-, auto-, kalapaita ja tietysti Hipsteri-mursu college. Kyllä, hipsteri-mursu. Kuvastaa minua.

Mistä löytyy mielestänne kaikkien aikojen burgeri?

Majoneesit poskille!

-Esko-

Kuvat: J.Lehtonen

Comments (21)
, , , , ,

Miksi ihminen pettää?

22.5.2016

Perheväkivalta, alkoholinkäyttö ja uskottomuus. Listaus asioista, jotka hiertävät eniten suomalaisten parisuhteita. Uskottomuus mainitaan samassa lauseessa kahden todella surullisen asian kaverina. Katsoin viime viikolla ensimmäisen kerran ohjelmaa nimeltä: Temptation Island – Viettelysten saari. Katsoin, katsoin ja yritin ottaa sen tarjoamaa sisältöä viihteenä ja naureskelinkin sarjassa tapahtuneille käänteille. No, mutta naurattiko minua oikeasti? Ei, ei naurattanut. Saatan olla vanhanaikainen ja tosikko, mutta uskottomuus ja viihde ei mielestäni ole hirveän toimiva kombo. Tunteet eivät ole pelimerkkejä. Niitä ei voi verrata Monopoli-rahoihin, joita puhallellaan tuuleen pelin ratkettua.

Jos kyselet alakoululaisilta hyvän ystävän piirteitä. Lähes jokainen mainitsee sanat: rehellinen ja luotettava. Näin ajattelee jo pieni ihminen. Näin toivoisi ajattelevan myös meidän isojen ja aikuisten ihmistenkin. Sormusten laittaminen ylälaatikkoon ja ihan viaton tanssi sen viehättävän kaverin kanssa. Ei siinä ole mitään. Hauskanpitoa vain. Ei siitä kukaan saa tietää. Ei välttämättä saakaan paitsi omatunto. Omatunto on oiva ystävä. Jos yhteys tähän kaveriin tökkii, tökkii yhteys varmasti myös kaikkeen muuhun. Jos yhteys tuohon ystävään loppuu kokonaan, olet hukassa. Tuota ystävyyttä kannattaa vaalia.

Puhuessani työssäni koulukiusaamisesta, käytän aina aluksi ”puhtaan ja sileän paperin” esimerkkiä. Tätä samaa esimerkkiä voi käyttää myös sanaan: luottamus. Rypistät sileän paperin mytyksi ja heität sen lattialle. Nostat takaisin käteesi ja avaat sen. Kyllä saat sen suoraksi, mutta niitä pieniä ryppyjä et siitä enää koskaan saa pois. Luottamuksen menettäminen on kuin tuo paperi. Voit saada sen takaisin suoraksi, mutta täysin sileäksi et sitä enää koskaan saa. Et koskaan.

Ei olisi kannattanut katsoa Viettelysten saarta, kun näin syvälliseksi vetää. Mennyt minullakin viihde ja vellit sekaisin.

Tulitte tänne saarelle pariskuntana ja niin edelleen. Nukkumatti, viettele minut tänään ajoissa unille. (Heti matsin jälkeen, kiitos.)

-Esko-

Kuva: J.Lehtonen

Comments (26)
, , , , ,

Uusi löytö!

22.5.2016

cof

sdr

sdr

Uusin ihastukseni ei liity ihmissuhteisiin. Se liittyy urheiluun ja tarkemmin ulkokuntosaliin. Vanhan asuntomme alakerrassa oli punttisali ja siellä tuli käytyä melkoisen ahkerasti. Kartoittelin uuden asuinalueeni liikuntamahdollisuuksia ja yllättäen kesken juoksulenkkini törmäsin meren rannassa, metsän siimeksessä sijaitsevaan timanttiin.

Tämä se on loistava keksintö. Juoksulenkin ohessa voit pysähtyä merenrantaan harjoittamaan lihaskuntoa. Kyllä siinä on kiva tehdä kuntopiiriä tuommoisissa maisemissa. Juoksen kolme/neljä kertaa viikossa noin tunnin lenkin ja tämä limenvärinen keidas on avannut harjoitteluuni ihan uusia ovia. Lihaskuntotreenini koostuu seuraavista liikkeistä:

  • 4 x 10 dipit
  • 4 x 10 jalkojen nosto (vatsalihakset)
  • 4 x 20 pystypunnerrus
  • 4 x 20 jalkaprässi

Käykäähän etsimässä kotikaupungeistanne tämmöisiä helmiä. Toivottavasti sää jatkuisi koko kesän näin hienona. Siellä olisi kiva vuodattaa hikipisaroita auringonpaisteessa.

Liikunnan iloa!

-Esko-

// Kuvat otettu: Huawei P9 //

Comments (14)