Tietoa mainostajalle ›
, , , ,

Milloin saa ihastua?

1.5.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

EskoKyrö-7

Sinkku yh-isä, ei kuulosta hyvältä. Yksinelävä sinkku yh-isä, kuulostaa vielä pahemmalta. Bloggaava kovaa vauhtia keski-ikäistyvä sinkku yh-isä, ei helvata! Sanassa sinkku on jotenkin erikoinen kaiku. En osaa sisäistää itseäni sinkuksi. En halua liittyä Tinderiin, koska en jaksa käydä treffeillä. Kammata aina tukkaa kuntoon ja tuskailla oikeiden vaatteiden kanssa. En halua kokeilla onneani eliittikumppaneissa, koska luokanopettajan statuksella sinne ei varmaan edes pääsisi. En halua mennä päivätansseihin. Astun kuitenkin varpaille viimeisessä valssissa.

Yhden asian olen kuitenkin jo sisäistänyt. Silloin, kun olen tyttäreni kanssa, olen hänen kanssaan sataprosenttisesti. Silloin kun olen yksin, saan tehdä aivan mitä huvittaa. Tämän asian sisäistäminen otti aikaa, mutta nyt on vapauttavaa huomata, että oman aikani viettämiseen ei kukaan puutu. Asiat nyt ovat menneet näin. Uusi elämä on edessä ja nyt tästä täytyy osata nauttia. Nauttia, nauraa, iloita ja elää ihan normaalia arkea. Normaalia arkea erilaisilla mausteilla.

Milloin saan ihastua? Onko se kiellettyä? Onkohan tälle määritelty joku aikaraja? Täytyykö minun olla vuosia yksin, täytyykö minun harrastaa lukuisia merkityksettömiä molempien mielien pahoittavia pussailuja? Ei, noihin en usko. Elämä ei ole käsikirjoitettua ja tiettyjen normien mukaan menemistä. Mikäli jostain tupsahtaa ihminen. Ihminen, joka on minulle hyvä. Olen valmis tutustumaan. Olenkohan valmis ihastumaan? Miltäköhän se taas tuntuikaan? Muuttuuko maisema vaaleanpunaiseksi? Muuttuuko illat loputtomiksi viestittelyiksi, jota kumpikaan ei haluaisi lopettaa? Sitä se varmasti on. Se olisi mukava kokea.

Minä uskon sattumaan.

Noita kuvien repliikkejä ei liene kannata käyttää?

-Esko, jolla taisi jäädä vaaleanpunaiset vappulasit päähän-

Comments (38)

You Might Also Like

38 Comments

  • Reply Susanna 1.5.2016 at 20:03

    Mä oon tyyppinä sellainen joka ihastuu aika helposti, vaikka vastaantulevaan. Silmiin katson ihan ekana. Ne on sielun peili…kliseistä mutta niin totta!

    Mutta että sais sitten vastakaikua, se onkin toinen juttu. Ja ei mitään pinnallista vaan sitä et joku oikeasti haluaisi tutustua sinuun. Eikä vain ulkokuoreen.

    Noh, omalla kohdalla tämä ei ole eikä tule (kunnes kuolema erottaa..) olemaan ajankohtaista mutta välillä kyllä pistää miettimään jos pitäisi joskus aloittaa ihan alusta, mistä sitä löytäisi..

    Ei kai aikarajaa aseta kukaan muu kuin sinä? Missä vaiheessa lakkaa se laastarisuhteiden olemassaolo? sukulaisetkin ja ystävätkin varmaan haluavat että olet onnellinen?

    Anna itsellesi aikaa ja kyllä sä sen ihmsen vielä löydät. Tai hän löytää sut.

    Virtuaaliystävänhali!

    • Reply Esko 1.5.2016 at 21:28

      Iltoja Susanna!
      Ei kai sitä aseta, ei…Ja varmasti kaikki haluavat nähdä onnellisen Eskon. Myös Esko itse…:) Kiitos ja oikein mukavaa alkavaa viikkoa!!

  • Reply nimetön 1.5.2016 at 20:21

    Mitä sä nyt enää tämmöisiä kyselet? Eikös sulla ole jo uusi? Näin ainakin pikkulinnut salpausselän tienoilla laulaa…

    • Reply Tsädääm 1.5.2016 at 20:32

      Mut ensin kannattaa kato odottaa et kaikki ❤️❤️❤️❤️-lukijamuijat antaa siunauksensa ni sit voi sopivan 1,5 kuukauden jälkeen tulla ulos kaapista uuden mirkun kaa. Sattumalta.

      • Reply Esko 1.5.2016 at 21:31

        Iltoja Tsädääm!
        Juuri tämä oli suunnitelmani…:) Oikein mukavaa alkavaa viikkoa sinulle. Ja ”lukijamuijat” ei ehkä ole kaikista kaunein ilmaisu.

      • Reply Pikkis 2.5.2016 at 17:31

        Melkosen tympee tuo ”❤️-lukijamuijat” nimitys. Ei kai Esko tartte, eikä hae mitään siunausta meiltä lukijoilta. Kunhan pohtii asioita…
        Mut joo, Eskolle: Noita kuvien repliikkejä en ihan heti käyttäis. Toki jos parempaan ei pysty, ni kaikkea on yritettävä. 😀 Sä kyllä pystyt!
        Ihastumiselle ei voi asettaa mitään aikarajoja. Ihastuahan voi nopeastikin, mutta onko siitä sitte mihinkään muuhun, ni on asia erikseen.
        Joskus ihan pelkkä ihastuminenkin on piristävää.
        Mä olin joskus aikoinaan kovin ihastunu erääseen tyyppiin. Me vietettiin paljon aikaa yhessä, mut ikinä me ei oltu mitään muuta ku hyviä kavereita. Ei, vaikka mä kovin ihastunut olinkin. En ees tiiä miks juttu jäi vaan kaveruuteen. Hänen muutettuaan meiän kaveruus ikävä kyllä loppui.
        Nähtiin muutaman vuoden päästä. Siinä juttelun lomassa selvis, että oltiin kumpikin oltu toisiimme ihastuneita. Sillon kirpas hieman, muttei enää!

    • Reply huhhuh 1.5.2016 at 21:28

      Pikkulinnut= faktatieto?

    • Reply Esko 1.5.2016 at 21:29

      No, jo on Salpausselän harjuilla aikamoisia pikkulintuja…:) Oikein mukavaa alkavaa viikkoa sinulle Nimetön!

  • Reply Minttu 1.5.2016 at 20:38

    Mitä mitä?! Kerro lisää niistä vaaleanpunaisista vappulaseista!

    • Reply Esko 1.5.2016 at 21:31

      Ne oli semmoiset vaaleanpunaiset vappuhaavelasit…:) Oikein mukavaa alkavaa viikkoa sinulle Minttu!

      • Reply Minttu 1.5.2016 at 22:03

        Pidä sit hyvä ihminen päässä ne juhannukseen asti ainakin. Ulkopuolisen silmin saattaa näyttää hassulta kun vappusi venyy, mutta tuo sinulle selkeästi onnellisen olon. Ja se jos joku on tärkeintä! Olet onnesi ansainnut, joten go Esko, go!

  • Reply Riikka 1.5.2016 at 20:49

    Sä et kyllä pitkään yksin joudu olemaan, oot niin ihana tyyppi! Se on ihan sun oman fiiliksen mukaan mentävä, milloin tuntuu hyvältä aloittaa uusi, oma elämä. Älä kuitenkaan hötkyile, etene rauhassa. Kaikkea hyvää sinulle! <3

    • Reply Esko 1.5.2016 at 21:32

      Kiitos Riikka! Kaikkea hyvää myös sinulle…:)

  • Reply Outi 1.5.2016 at 21:15

    Ei sille ihastumiselle voi koskaan laittaa aikarajaa, se tulee kun on tullakseen.
    Kivaa sunnuntai-iltaa ♡

    • Reply Esko 1.5.2016 at 21:34

      …näin minäkin asian olen ajatellut. Oikein kivaa iltaa ja alkavaa viikkoa sinulle Outi!

  • Reply Kaukokaipuun Nella 1.5.2016 at 21:19

    Komppaan Outia, ei ole olemassa mitään aikarajaa ja vielä vähemmän kenenkään muun mielipiteitä siitä, milloin on oikea aika.

    Vain sinä tiedät sen. <3

  • Reply typykkä 1.5.2016 at 21:30

    Ehkä sille ei voi määritellä sopivaa aikaa, vaan se tapahtuu kun on tapahtuakseen. Kyllä sen sitten tietää. Mitäpä jos vaan käykin niin, että oikea henkilö kävelee elämään, vaikkei erosta olisi kulunut vielä ”tarpeeksi pitkää aikaa”, sitten on vain kuulosteltava miltä itsestä tuntuu. Itsellenihän kävi juurikin niin, että erosin 7 vuotta kestäneestä suhteesta (aivan yllättäen ilman ennakkovaroituksia), ja ajattelin että nyt sitten ollaan sinkkuna ja toivutaan rauhassa ja katsellaan. Mutta 3kk myöhemmin vähän vahingossa aloin tapailla mukavaa puolituttua (eli tosiaan, tapahtuu kun sitä vähiten odottaa 😉 ). Hän kyllä tiesi tilanteeni, ja kovasti aluksi koetin laittaa vastaan ja sanoa ettei voida alkaa millekään. Mutta mies ei vähästä lannistunut, ja sitten vain kävi niin, etten enää osannut enkä halunnut kieltäytyä hyvästä seurasta, vaan ajattelin että katsotaan nyt sitten, että mitä tästä voisi tulla. En enää jaksanut välittää ”järjen äänestä” ja muiden mielipiteistä. Ja 3kk seurustelun alun jälkeen tiesin, että tämän miehen kanssa haluan viettää loppuelämäni, löysin puuttuvan puoliskoni. Toki edellisestä suhteesta ja erosta toipuminen tapahtui sitten vasta uuden parisuhteen alkuhuuman jälkeen, mutta sain kumminkin selviteltyä eroasiat ja pidettyä itseni kasassa, vaikkakin hiukan kummallista aikaa se kyllä oli. Nyt olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin, maailman upeimman miehen vaimona, ja kahden lapsen äitinä <3 tästä on hyvä jatkaa 🙂

    • Reply Esko 2.5.2016 at 08:53

      Heippa! Kiitos viestistäsi. Hieno kuulla ja oikein hyvää kevättä!!

  • Reply Päivi65 1.5.2016 at 21:36

    Älä mieti sanoja…
    – Milloin?
    – Koska?
    – Voinko?
    – Saanko?
    Vaan elä hetkessä ja tee niinkuin jus sillä hetkellä parhaalta tuntuu.
    Älä mieti, mitä muut ajattelevat.
    Älä mieti, onko ajankohta hyvä.
    Älä mieti, puhuuko joku seläntakana. ( Kyllä ne puhuu, halusitpa sitä tai et.)
    Älä välitä , vaan anna mennä niikuin hyvältä tuntuu!
    Mitä se kenellekkään kuuluu, ei edes minulle vaikka kyllähän se toki minuakin kiinnostaa. 😜
    ☀️:ta viikkoa!

    • Reply Esko 1.5.2016 at 21:38

      Iltaa Päivi!
      Kiitos kivasta viestistäsi. Oikein mukavaa viikkoa sinulle!!…:)

      • Reply Päivi65 1.5.2016 at 21:42

        👍

  • Reply Esko 1.5.2016 at 21:37

    Iltaa, iltaa…:)
    Niinpä, vain minä tiedän sen. Kaikkee hyvää Nella ja toivottavasti Salomonit on ollu kovassa käytössä.

  • Reply Mia 1.5.2016 at 21:51

    Kaikkeen ihanaan, joka ei loukkaa kanssaihmisiä, kannattaa aina heittäytyä! 🙂 Mutta eikös yh-isä oo vähän väärä termi, siinähän viitataan yksinhuoltajuuteen, ja oletan että teillä huoltajuus säilyy yhteisenä 🙂

    • Reply Esko 2.5.2016 at 08:54

      Heippa Mia!
      Näinpä!! Termit on hieman hakusessa. Itse tarkoitin tekstissäni yh:lla yhteishuoltajaa…:) Kivaa aurinkoviikkoa!!

  • Reply Veera 2.5.2016 at 03:20

    Yh = yksinhuoltaja. Siis sellainen aikuinen, jonka huollettavana on ihan yksin alaikäinen lapsi tai lapsia. Näitä on korttelissa paljon vähemmän kuin niitä eronneita vanhempia, joilla on lapsiinsa yhteishuoltajuus.
    ***
    Kun sinulla, Esko, nyt kerran on oma ulko-ovi, saat varmadti itse päättää, keitä ja milloin siitä sisään kulkee. Kaipa sille ”toiselle kierrokselle” voi lähteä, kun itsestä siltä tuntuu. Itse olen kasvatettu ajattelemaan, että ihmisen on hyvä osata olla myös yksin: en tarvitse kumppania ollakseni minä, kokonainen. (Kumppanin kanssa olen varmasti sitten ainakin puolitoistakertainen 😉).

    • Reply Esko 2.5.2016 at 08:55

      Kyllä, näinhän se on. Yh:lla tarkoitin yhteishuoltajaa…termit on näemmä ukkelilla hieman hakusessa. Ja ei yksinolossa mitään pahaa ole, todellakaan.

  • Reply Heidi 2.5.2016 at 08:29

    Ei sille voi mitään aikarajaa asettaa, että milloin on taas valmis. Sen kyllä tietää itse 🙂 Oon ollut itse kaksi kertaa pidemmässä suhteessa. Toinen suhde tuli sattumalta puoli vuotta ensimmäisen loppumisen jälkeen. Rakastuin nopeasti ja mitään en kadu. Kun tämä suhde loppui, niin huomasin olevani aivan rikki. Olin vielä enemmän hajalla kuin ensimmäisen eron jälkeen. Olen ollut nyt sinkkuna reilu vuoden ja pikkuhiljaa alkaa tuntua että olisin valmis uuteen suhteeseen. Itse koen olevani valmis silloin kun huomaan kaipaavani parisuhdetta ja mikä tärkeintä pystyn puhumaan suhteesta/erosta itkemättä ja muistelen niitä hyviä asioita suhteesta. Niin kauan kun edellinen suhde, eron syyt ja miksi-kysymykset pyörivät päässä en ole kokenut olevani valmis.

    • Reply Esko 2.5.2016 at 08:56

      Heippa Heidi!
      Kiitos viestistäsi ja oikein aurinkoista viikkoa!! Kaikelle on aikansa…

  • Reply MariaKoo 2.5.2016 at 08:51

    Tietysti kannattaa kuulostella et onko oikeasti valmis uuteen suhteeseen ja lähtemään siihen täysillä vai haluaako vain kokea sen ihastuminen tunteen. Itse oon vuosia ollut yksin. Ihan hyvin oon pärjännyt itseni kanssa ja olen tuntenut olevani kokonainen ilman parisuhdetta. Mielipiteiden vaihto on ollut hieman yksipuolista. Tänä vuonna tuli tunne, et nyt ehkä voisi heittäytyä parisuhteeseen, jos hyvä tyyppi sattuu kohdalle, siis sellainen, joka saa minusta parhaat puolet esiin.

    • Reply Esko 2.5.2016 at 08:57

      Heippa MariaKoo!
      Tämä on juuri se tärkein pointti. Kumppanin tulee tuoda esiin juuri ne parhaat puolesi. Ja semmoisia ihmisiä ei ihan joka nurkalla liene pyöri? Oikein hyvää viikkoa!!

  • Reply Nippe 2.5.2016 at 09:26

    Kesä ja vaaleanpunaiset kärpäset!×÷) Kyllä aurinko tuo uutta iloista syvyyttä elämään.
    (Miten me pysytellään täällä harmaalla kamaralla suht järjissään koko loppu vuosi…?)
    No ei ehkä täysin pysytäkään, mutta tuon kesän takia, edelleen jaksaa!!
    Paras kohtaaminen olisi kuin töytäisy kirkkaalta taivaalta…helppoa, huoletonta, niin romanttista♡

    Et usko, mutta kerran nuorempana tutustuin kohtalonomaisesti ohikävelevään mieheen kadulla.
    Okei, kommenttini, jolla hänet pysäytin, oli ystävämielessä heitetty, mutta siitä kehkeytyi lyhyt ja romanttinen sielunkumppanuussuhde. En ole unohtanut häntä vieläkään, vaikka hän asuu Amerikassa nykyään. Kaikenlaista voi tapahtua…

    • Reply Esko 2.5.2016 at 19:10

      Iltoja Nippe!
      Kyllä, nimenomaan. Kaikenlaista voi tapahtua. Mukavaa iltaa!!

  • Reply Jensku 2.5.2016 at 11:34

    Eksyin blogiisi ja paljon samoja ajatuksia kuin mullakin eron jälkeen, mutta miehisestä näkökulmasta. 11 vuoden suhde päättyi vuosi sitten. Kahden jo vähän isomman pojan äiti, mutta silti ikää vielä alle 30 ja vähän ymmällään edelleen ”Kuinka olla sinkku nykypäivänä”:)
    On varmasti yksilöllistä mikä on hyvä aika mennä eteenpäin ja varmasti kiinni myös siitä koska tapaa sellaisen ihmisen, jonka kanssa se tuntuu mahdolliselta. Kaikenlaista on jo tässä vuoden aikana nähty, joten jos sellainen ihminen tupsahtaa sun elämään, niin ”go for it” 😀
    Kivaa kevättä!

    • Reply Esko 2.5.2016 at 19:09

      Iltaa Jensku!
      Kivaa kevättä myös sinulle ja kiitos viestistäsi!!

  • Reply Maarit 2.5.2016 at 20:55

    Sähän oot nyt semmoinen julkimo . Eikös heillä/teillä ole hiukan vaikea luottaa,että lähestyykö ihmiset heidän itsensä/teidän itsenne takia vai julkisuuden himossa? Toivottavasti koet hyviä kohtaamisia,kun sen aika on.

    • Reply Esko 2.5.2016 at 21:34

      Heippa Maarit!
      En mia oikeen mikään julkimo ole. Tämmöinen perusukkeli. Toivon huomaavani sen oikean lähestymisen. Eiköhän jotain, jossain, joskus ole luvassa…:) Mukavaa iltaa

  • Reply Tinttu 10.5.2016 at 21:38

    Kyllä sen itse tietää kun on oikeasti valmis ja oikeasti ihastuu. Sitä odotellessa. 😁😁
    Mukavaa kevättä 😊

  • Reply Aamu 12.5.2016 at 22:42

    Sit kun oot valmis, niin sulla varmasti riittää kysyntää sinkkumarkkinoilla, koska käsittelet eroosi ja varmaan moneen muuhunkin asiaan liittyviä asioita terapiassa, kuten oot kertonut blogissa ja sitä kautta oot hankkiutunut eroon monista mielen solmuista ja painolasteista, jotka hyvin usein rasittavat parisuhteita. Lisäksi oot oppinut käsittelemään tunteitasi, kun kirjoitat niistä tässä blogissa. Nää tekee sen, että sitä oman elämän painolastia ei siirretä suhteeseen, vaan voidaan keskittyä rakkauden antamiseen ja ilon tuottamiseen. Usein miehille nää ongelmien käsittelyt ja tunteet on paljon vaikeampia, joten hienoa, että oot ryhtynyt hommaan!

    Sun kirjotukset tunneasioista tekee myös tästä blogista paljon mielenkiintoisemman ja siksi luen tätä paljon mieluummin kuin lukuisia naisten blogeja, jotka käsittelee pääasiassa vain muotia ja sisustusta. Kauniit asiat on ihan kiva, mut ne ei tuo syvyyttä ja niiden taakse voi blogimaailmassa helposti kätkeytyä ja bloggaaja jää etäiseksi. Lukijoiden on helppo samaistua, kun kerrot vaikeistakin asioista. Kiitos rohkeudesta ja kiitos, kun avaat sydäntäsi!

  • Leave a Reply