Tietoa mainostajalle ›
, , , , , ,

Aistit auki elämälle

2.6.2016

20160521_120825000_iOS

20160521_121553000_iOS” Aistit auki elämälle, sille mitä osuu tielle. Ei kulkematonta matkaa voi koskaan päästä perille…” Näin laulaa hyvä ystäväni Kim Herold. Ja laulaapa muuten osuvasti tämänhetkisiin fiiliksiini. Moni kyseli tuossa maanantain kirjoituksen jälkeen, jotta lopetanko kokonaan syvällisen kirjoittelun. En lopeta, en todellakaan.

En vain halua enää palata tuonne kuukausien taakse. Aina, kun sinne palasin ja kirjoitin. Repäisin omia haavojani auki. Tein itselleni kehän, josta en päässyt pois. Yritin ja yritin. Tunnelmat vaihtelivat ja jokaisen kirjoituksen olen tehnyt tunteella ja täysillä. Kirjoittaessa tunteet tulivat pintaan ja eteenpäin meno vaikeutui entisestään. Kirjoittamisella on parantava vaikutus, mutta vaikutus voi olla myös päinvastainen.

En todellakaan ala nyt tuuletella, jotta olenpas iloinen ja kaikki on kondiksessa, en. Taulut ovat edelleen lattialla ja eriväriset verhot roikkuvat ikkunan edessä. Haluan, että maailmani ei pyöri paikallaan, vaan se saa uusia sävyjä. Aistit ja ovet on nyt vihdoin osattava avata. Joku kommentoikin todella hienosti, että jokaisessa päivässä on paljon hyvää ja iloa. Niin on. Nyt on kanavoitava mieli noihin iloisiin ja hyviin asioihin. Semmoinenhan minä olen. Iloinen ja huumoria hersyvä ikuinen pikkupoika.

Kirjoitinko itseni ikuiseksi peräkammarin pojaksi? Olenko ihmisten mielissä vain itsetunnoton ja hymytön möykky? Niin, näitä asioita on tullut myös pohdiskeltua. Tämän aika varmasti näyttää. Kaksi päivää töitä ja sitten mennään kohti erikoista kesää. Tuo mukanasi kärpäsiä, rokkia, mansikoita,  pusuja, pehmiksiä, huvipuistoja ja paljon aurinkoa.

-Esko ja palanut nenä-

//Kuvat: J.Lehtonen//

Comments (30)

You Might Also Like

30 Comments

  • Reply Maarit 2.6.2016 at 20:28

    Ilo irti vaikka syän märkänis !!! Ei muuta kuin nauttimaan elämän uusista ulottuvuuksista! Mennyt on mennyttä,tulee ei kukaan tiedä…eläkäämme siis hetkessä!

  • Reply Esko 2.6.2016 at 20:45

    Iltoja Maarit!
    …syän märkänis…. Näin se juuri on!! Hetkessä ja hetkittäin!! Kivaa iltaa!!

  • Reply Nippe 2.6.2016 at 20:57

    Asiaa!!!
    Kesä. Se paras aika elämästä.
    Elämä on laiffii…😅

    • Reply Esko 2.6.2016 at 21:29

      No, senhän taisi tietää jo Nykäsen Masakin…:)

  • Reply Hekku 2.6.2016 at 22:19

    Joku minulle aikoinaan sanonut että erosta toipumiseen menee puolet siitä ajasta kuinka kauan suhdetta kesti. Eli 10 vuoden suhde on viiden vuoden surupesti,yhdenyön suhteen suruaikaa ei ehdi edes huomaamaan. Jotenkin tuon allekirjoitan,ei sillä ettei tuona aikana voisi aloittaa merkityksellisiä ja onnellisia uusia suhteita,mutta se sellainen kipuilu yms. kestää. Koko ajan tietysti vähemmän ja vähemmän mutta kuitenkin.. Moni ystävistäni teorian tyrmää,olenkin todennut että taidan vain olla hidas kaikessa 😁
    Aurinkoa ja onnenpilkahduksia sulle 🌞🌞

    • Reply Esko 3.6.2016 at 19:59

      Aurinkoa myös sinulle!

  • Reply Outi 2.6.2016 at 22:28

    Sitten ajatellaan uhmaikäisiä. Huutavat ja raivoavat, koska jäävät jumiin tilanteisiin. Haluaisivat painaa hissin nappia, mutta eivät pysty hyväksymään sitä tosiasiaa, että joku muu teki sen jo. Meni jo. Tilanteessa ei lohduta se, että voisi painaa seuraavalla kerralla. Eikä se, että ajettaisiin takaisin, ja saisi painaa hissin napin uudelleen. Pitäisi kääntää kelloja taaksepäin ja palata siihen hetkeen, jolloin joku muu ei ollut vielä ehtinyt painaa hissin nappia.

    Näin on rakkaudessakin. Kiellämme todellisuuden. Rikkovien tapahtumien jälkeen suhteet loppuvat monesti myös siksi, että halutaan kieltää särkyminen, halutaan palata tilaan ennen särkymistä. Sellaista ei enää ole. Ei vain ole. Vaikka kuinka haluaisit, se on ohi. Mennyttä.

    Päästä irti.

    Palaan tähän hetkeen. Miksi pelkään päästää irti? Pelkään, että menetän irtipäästämällä jotain uniikkia. Menetän ihanan ja rakkaaksi tulleen ihmisen. Pelkään, että menetän mahdollisuuden.

    Ikään kuin tässä kivussa roikkumalla pitäisin tuosta mahdollisuudesta kiinni. En uskalla ajatella, että irtipäästäminen tarkoittaa sitä, että kaikki on mahdollista. Ihan kaikki.

    Päästän irti. Jälleen kerran päästän irti ja jätän jotain taakseni. Putoan veteen, tilaan jossa en tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu, kenet seuraavaksi kohtaan.

    Irtipäästämisen haaste on siinä, että jättää taakseen tuttua ja rakasta. Jättää taakseen unelman tulevaisuudesta. Jättää taakseen tarinan johon uskoi ja jota kohti kulki. Putoaa tyhjään tilaan, jossa ei ole tuttua, ei tarinaa, ei vielä unelmaakaan. Siellä ei ole vielä mitään.

    Mutta juuri tyhjyydessä on kaikki. Tyhjyydessä ei ole lukkoja, ei polkuja, ei vielä mitään. Siksi siellä on kaikki – kaikki on mahdollista. Jos on riittävän rohkea rakastamaan.

    • Reply Lähteet kunniaan 2.6.2016 at 23:18

      Olisi kiva jos mainitsisi samalla tämän olevan Keiju Vihreäsalon teksti ; http://hidastaelamaa.fi/2016/03/rakkauden-haudalla/

    • Reply Veera 3.6.2016 at 05:21

      Olipahan melkoisen hienosti kirjoitettu Outi!
      Kyllä kosketti.
      Mun on tänään päästettävä irti jostain hyvin rakkaasta. ehkä palaan tähän tekstiin vielä illalla, kun olen siellä tyhjässä kuopassa, jossa kaikki mahdollisuudet ovat läsnä…

    • Reply Esko 3.6.2016 at 19:59

      Kaunis teksti!

  • Reply Sade 3.6.2016 at 01:03

    On ihan oikea tuntea. On ihan oikein kirjoittaa miltä tuntuu.
    On ihan oikein voida huonosti ja olla onnellinen myös.
    Olla rehellisesti se mikä on.
    Tykätä itestään puitteineen ja hyväksyä ettei täydellisiä tai oikeita ” siivouspäiviä, ikkunaverhoja, taulupaikkoja ole ”.
    Show must go on joktap.
    Hyvää kesälomaa! Jätä ruoska opehuoneen lukkokaappiin ja heitä avain mereen.
    Oo armollinen ja kiltti itellesi niin kuin sinä aina muille.

    • Reply Esko 3.6.2016 at 20:00

      Jätän ja heitän!!!

  • Reply venla 3.6.2016 at 01:38

    Selkeesti on suunta eteenpäin ja kohti uusia elämän tuomia seikkailuja. On tärkeää saada käsitellä paha olo sen ollessa päällänsä, mutta ennemmin tai myöhemmin sitä huomaa, että se on nyt mennyttä. Sulla on tosi selkeä tapa tuoda kirjoittamalla ilmi, mikä on tän hetken fiilis. Ja jos nyt tuntuu, että pahin on ohi eikä sitä jaksa enää vatvoa, hyvä niin. Kirjoittaminen on varmasti aina terapeuttista, aihevalinnat vievät joko eteenpäin tai pitelevät paikallaan. Ihana huomata, että askeleita eteenpäin on otettu jo tosi monta. Tämmöisen selviytymistarinan sivustaseuraajana tuntuu voimaantuuvan itsekin ihan pelkästä myötätunnosta :’)

    • Reply Esko 3.6.2016 at 20:01

      Kiitos Venla ja kivaa viikonloppua!

  • Reply mummi 3.6.2016 at 09:49

    Sinä olet saanut niin hyviä kirjoituksia ja lempeitä elämän ohjeita tuossa edellä ( esim. Sade ja Venla), minulla ei ole niihin mitään lisättävää.
    Auringon säteitä pilkahduksin toivon sydämeesi.

    • Reply Esko 3.6.2016 at 20:01

      Kyllä ja kiitos!

  • Reply Laura 3.6.2016 at 10:35

    Moi Esko! Tuosta ilosta ja hyvästä mielestä vielä sanoisin, että jos oma mieli on synkkänä, niitä positiivisia asioita on joskus huomattavan vaikea edes havaita. Sitten kun niitä alkaa tietoisesti huomaamaan ja jopa järjestämään itselleen niitä juttuja mitkä tietää itselleen olevan hyväksi ja tuottavan hyvää oloa, ollaan jo aika pitkällä! Tietoinen, hyväksyvä läsnäolo on kai se juttu, mitä itsekin yritän joka päivä muistaa pitää mielessä. On muuten ollut ihan huikea, aurinkoinen ja lämmin toukokuu, joten jos koko kesästä tulee tällainen niin ou nou mikä kesä on edessä! 🙂 Sun loma onkin jo ihan nurkan takana, nautihan!

    • Reply Esko 3.6.2016 at 20:01

      No, todella nautin!

  • Reply Kotiviini 3.6.2016 at 13:32

    Monesti sanotaan myös, että kun vuoden kulun on käynyt läpi, niin helppaa ja minä yhdyn kyllä tähän. On kertaalleen ryydytty kaikki juhlapyhät yms. Toki niitä haikeuden hetkiä tulee vielä paljon myöhemminkin. Minä aikoinaan jäin 1-vuotiaan lapsen kanssa yksin todella yllättäin ja väittäisin, että täysin ennalta-arvaamatta. Pitkä suhde oli kyllä täynnä kaikenlaista paskaa, mutta ero tuli silti arvaamatta. Kaikki kävi niin nopeasti, että oma pää ei meinannut pysyä lainkaan mukana. Ja kolmas henkilö oli kuvioissa mukana välittömästi (toisella osapuolella).

    Muistan, kuinka jo heti omaan kämppään muuttaessa joissain tilanteissa tuli ekoja sellaisia yksittäisiä fiiliksiä, että jotain ei tapahdu enää koskaan (nämä oli siis positiivisia fiiliksiä) ja pikkuhiljaa näitä juttuja tuli useammin ja useammin. Varmaan jo vuoden päästä sanoin jollekin ensimmäisen kerran ääneeni sen, että olin kiitollinen siitä, että mut jätettiin. Koska itse olisin varmaan vieläkin siinä suhteessa hyvin onnettomana. Nykyään, kun olen kohta 16 vuotta tuossa sivusta seurannut ex-miehen säälittävää sähläämistä ja suhteesta toiseen hyppimistä, niin en voisi onnellisempi olla siitä, että hänestä eroon pääsin 🙂 Ja mun itsetuntoni, se on jotain aivan eri luokkaa kun ennen eroa – oikein vihaksi pistää, kun ajattelenkin ”vanhaa itseäni”. On ollut niin ihanaa huomata, että perkules, mä pärjään itseksenikin ja hyvin pärjäänkin 🙂 !

    Anna itsellesi aikaa; välillä pitää käydä kunnolla pohjalla, jotta voi sitten taas nousta ylös. Sitähän ihmiselämä on – aaltoilua tunteesta toiseen. Ei pidä vältellä niitä suruja, koska jossain vaiheessa ne kuitenkin on käsiteltävä, mut tietty parhaansa mukaan kannattaa myös koittaa kanavoida sitä ajatusmaailmaa myös niihin iloisiin asioihin, niin kun varmaan teetkin.

    Mukavaa kesää sinulle; tee kaikkea sellaista mikä tuo sulle hyvää mieltä!

    • Reply Esko 3.6.2016 at 20:01

      Kiitos, mukavaa kesää myös sinulle!!

  • Reply nimetön 3.6.2016 at 14:44

    En oikein kyllä huomaa uusia tuulia eli samoja asioita jauhetaan täällä edelleen vaikka eron käsittelyn piti olla juhlallisesti luvattuna taakse jäänyttä elämää. Ah surkeutta ja sitten lohdutukseksi voimaannuttavia sanoja. Homma kuopii nyt paikallaan sekä blogissa että kommenteissa. Kyllästyttää.

    • Reply Esko 3.6.2016 at 20:02

      Heippa Nimetön!!
      Kivaa viikonloppua!

  • Reply tiina 3.6.2016 at 17:58

    Miksi sä edelleen jauhat erosta? Ettekö te juuri päättänet olla puhumatta siitä täällä blogissa?! Ja mitä sä teet????!!!!!!

    • Reply Esko 3.6.2016 at 20:02

      Kivaa viikonloppua Tiina!

    • Reply -M 3.6.2016 at 21:20

      Nimettömälle ja Tiinalle, eiköhän blogin kirjoittajalla ole oikeus kirjoittaa ihan mistä lystää omaan blogiinsa. Sitä lukee ne, jotka haluavat. Näköjään myös ne jotka näennäisesti eivät halua, mutta kuitenkin kiinnostaa tulla kurkkimaan mitä tällä kertaa on luettavissa. Hohhoijaa!

  • Reply sekasin 3.6.2016 at 19:44

    En tiedä kirjoitanko nimettömänä väärälle foorumille. Haluan kuitenkin avautua omasta elämästäni ja ei en halua sanoa että aina jollain voi olla asiat huonomminkin. Jokainen on yksilö. Itse olen ollut mielisiaraaloissa ja lastenkodeissa. Tällä hetkellä jo parikymppinen. Yhä edelleenkin asiat menee päin helvettiä. Masennus voi kestää kaun ja itse en vieläkään nää muuta kuin pelkkää mustaa. Mulla ei oo mitään tulevaisuutta ja kaikki ihmiset vihaa mua. Siitä huolimatta en oo lähdössä ja en edes tiedä miltä tuntuu olla aidosti onnellinen. Mulla ei oo ketään läheisiä oon täysin yksin ja hukassa. Liikunta on ainut mikä pelastaa mut ruoka sen sijaan jää kurkkuun kiinni ja päivät menee samoilla silmillä. Toivon todella tätä blogia lukiessa ,että sä pääset yli erosta ja pahasta olosta. Kaikkea hyvää elämääsi ja muista sulla on huippuduuni ja oma lapsi ja tukiverkosto. Sitä ei nimittäin kaikilla ole.

    • Reply Esko 3.6.2016 at 20:03

      Kyllä! olen onnellinen kaikesta mitä minulla on, todellakin. Sinulle haluan toivottaa kaikkea hyvää elämääsi!! Aurinkoa!!

  • Reply Timo 3.6.2016 at 22:37

    _M

    No miksi sitten kovaan ääneen täällä viikon alussa toitotellaan, että erosta ei enää postata ja poistetaan edellisen päivän postauksia, koska kirjoittajalle tullut hieman ylilyöntejä, niin muutaman pvän jälkeen täällä taas jauhetaan samoista asioista?!! En ymmärrä.

    • Reply -M 4.6.2016 at 10:47

      Timo, eihän siinä postauksessa annettu ymmärtää etteikö erosta voisi millään muotoa enää kirjoittaa! Itse ymmärsin, että nimenomaan toista osapuolta loukkaamatta ja siteeraamatta. Omista tunteistaan lienee saa kirjoittaa ja siihen jokaisella oikeus. Ei ero ole asia, joka unohtuu parissa kuukaudessa, suru vaatii surutyönsä ja se varmasti vaikuttaa elämän muillakin osa-alueilla. Näin kuvittelen, vaikkei itsellä erosta olekaan kokemusta.. Minun mielestä blogi pikemminkin tuntuisi teennäiseltä, jos se yrittäisi olla jotain muuta kuin se sisimmiltään kaikkine tunteineen on.

  • Reply nimetön 5.6.2016 at 08:50

    Minä kyllä ymmärsin yhdessä laaditusta postauksesta että koko asiasta ei kirjoiteta enää. Eiköhän tässä nähty kuka pitää puheensa ja lupauksensa? Lieneekö näin ollut ajassa ennen eroakin?

  • Leave a Reply