Tietoa mainostajalle ›
Monthly Archives

heinäkuu 2016

, , , , , ,

Olin hullu, hullu, hullu!

31.7.2016

Sade ropisee ikkunaan ja tulipas tarve kirjoitella hieman syvällisempää pohdintaa. Syvällisempää pohdintaa, joka on ihmiselle kuin ihmiselle tärkeää ajoittain. Itse sitä on tullut harrastettua muutamassa kuukaudessa enemmän kuin kymmenissä vuosissa aiemmin. Olimme  viikonloppuna viettämässä serkkuolympialaisia mökillämme ja kävimme siinä kuulumisia läpi. ” Miten Esko sun kesä on mennyt?” No, mun kesä on mennyt todella hyvin. Tämä kesäloma tuli todella optimaaliseen paikkaan. Tämä on ollut elämäni tärkein kesäloma. Miksi?

Olen kulkenut elämäni tasaista polkua. En ole joutunut kohtaamaan mitään suuria takaiskuja tai yllättäviä menetyksiä. Opinnoissa olen pärjännyt ja valmistunut hyvään ammattiin. Upeita ystäviä on tarttunut matkalta mukaan paljon. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole valmentaneet minua tunne-elämän koukeroihin. Hieman ennen joulua nukkui pois minulle todella tärkeä isoäiti ja hieman sen jälkeen nukkui pois parisuhde. Sitten huomasin kuinka unessa oli minun tunteiden käsittelytaidot. Tai ei ne olleet edes unessa, koska tuntui ettei niitä ole edes olemassa.

Minusta tuli hullu. Tunne-elämän tasolla. Ikäänkuin ajatukseni olisivat irrallaan vartalostani. En ollut yhtään oma itseni. Taistelin katkeroitumista vastaan. Taistelin irtipäästämistä vastaan. Nykypäivänä tässä taistelussa on yksi uusi vihollinen vastassa ja se on digitalisaatio ja sosiaalinen media. Tämä asia tuo ihmiset niin lähelle ja toisten elämien seuraaminen on jopa liian helppoa. Whatsapp mahdollistaa hyvin impulsiivisen viestinnän ja näyttääpä se minuuttitarkasti paikallaolosi. Muut some-kanavat tuovat ihmiset virtuaalisesti eteesi yhdellä kosketuksella. Tätä kosketusta käytin aivan liikaa ja se mutkisti asioita entisestään.

Junnasin paikallani ja tuntui ettei asiat mene millään eteenpäin. Ei millään. Keskustelin ja juttelin. Useimmat sanoivat, että aika parantaa. Tämä ohje näissä tilanteissa tuntui aina yhtä helvatan huonolta. Aika ja aika. Ei se minulle mitään tee. Kyllä se tekikin ja neiti Aika en voi sinua kyllin kiittää. Olet ihan super! Olen itseeni äärimmäisen tyytyväinen. Tällä hetkellä näen sen rypemisen ja epätoivon elämäni tärkeimpinä asioina. Vaikeat asiat pakottavat ihmiset ottamaan sen seuraavan askeleen elämässään. Joillekin se on helpompaa, joillekin vaikeampaa.

Kesä on tarjonnut minulle mahdollisuuden olla yksin, itsenäistyä. Kasvattaa juuret tähän uuteen elämään. Ilman itsenäistymistä ja oman itsensä tuntemista on hyvin vaikea mennä eteenpäin. Vaikea nauraa ja nauttia. Tuntea vilpitöntä hyvää oloa. Tällä hetkellä tunnen vilpitöntä hyvää oloa ympärillä olevien ihmisten onnesta. Tunnen jo vilpitöntä onnea itsekin. Se on upea tunne.

Onhan tuota kesääkin vielä!!

-Esko-

Kuva: Jere Lehtonen

Comments (21)
, , , ,

Liikuntaa, liikuntaa, Snäppiä, Snäppiä

29.7.2016

Eilen taas juostiin. Juostiin porukalla. Isolla porukalla. Toinen lenkkikerho kokoontui sateiseen torstai-iltaan Munkkiniemessä. Ensimmäisellä kerralla mukana oli viisi lenkkeilijää. Tavoitteeni on aina lisätä osallistujamäärä viidellä. Ja, itseni mukaanlukien tavoite täyttyi. Meitä oli kuin olikin kymmenen reipasta liikkujaa matkassa. Tällä kerralla iltaan sisältyi myös ripaus kulttuuria, koska kääntöpaikkamme sijaitsi hienoissa Gallen Kallelan museon maisemissa. Olipa yksi lenkkiseuruestaamme nähnyt untakin kyseisen talon asukkaasta. (Sekoitti kyllä talon Ville Valon asumuksen kanssa). Siinä ihmettelimmekin, jotta harvempi näkee unia Gallen Kallelasta.

Sateesta huolimatta oli jälleen mukava ilta. Iloisia ihmisiä liikunnan parissa. Onhan se nyt mahtavaa ja eräs hieman vähemmän juoksua harrastanut mimmi päätti lenkin hurjaan loppukiriin ja iloiseen tuuletukseen, vau!! Eilen teinkin päätöksen, jotta kerran kuukaudessa tämä lenkkikerho kokoontuu ja niin se kokoontuu Joensuussakin. Joensuun lenkkikerhon loistava videotervehdys saapui taas. TSEK!!

…ja sitten ihan eri hommiin. Minä myöhäsiherännäisenä ukkelina päätinkin aloittaa Snapchatin käytön. Snapchat, tuo jokaisen ihmisen oma Iholla- ohjelma. Kauan mietin, että enhän minä nyt tuommoista, mutta nyt sitä noin viikon aktiivisesti käyttäneenä täytyy muuttaa mielipidettä. Snäppääminenhän on vallan mukavaa ja liikkuvan kuvan seuraaminen ja tuottaminen on mielekästä.

Tänään on luvassa erikoispäivä. Vietimme pikkupoikina veljeni ja serkkujeni kanssa kaikki kesät mökillämme ja joka kesä ohjelmaan kuului kesäolympialaiset. Lajeina: Keihäänheitto (Papan tekemällä Kataja-keihäällä), koivulle juoksu, aitajuoksu, kuulantyöntö ja tietovisa. Olemme aikuisiällä yrittäneet järjestää tapaamista varmaan kymmenen vuotta ja nyt siinä vihdoin onnistuimme. Eli tänään kokoonnumme vanhalla pikkupoikaporukalla kymmenien vuosien tauon jälkeen mökillemme ja kesäolympialaisiin. Samat lajit tietysti. Tunnelmia mökkihommista voit seurata, mistäpä muualta kuin Snäpistä. Ota haltuun!

IMG_2016-07-29_08-30-02

Hölkkäilemisiin ja Snäppäilemisiin!

-Esko-

Comments (21)
, , , , ,

We love kesäHesa! (Designmuseo)

27.7.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

” Isi, mikä on design? ” ” No, se on semmoinen jonkun suunnittelijan suunnittelema teos, esine, asia.” Ah, niin vaikea yrittää selittää viisivuotiaalle. ” Onko Rainbow Dash ja Apple Jack designeita? ” No, onhan ne, tavallaan. Tavallaan myös My little Ponytkin ovat designia. Tai, ainakin sitä kautta tämä vaikea sana edes jollain tavalla aukeaa myös pienelle ihmiselle.

Kesämme tavoitteena oli F:n kanssa tutustua kattavasti Helsingin kulttuuritarjontaan. Tämä kaupunkihan tarjoaa vaikka mitä koettavaa ja nähtävää. Otan tästä kyllä hieman syitä niskoilleni, koska tavoite ei ole oikein toteutunut. Linnanmäki, Linnanmäki, Kumpula, Kumpula. Näitä paikkoja F rakastaa ja näissä paikoissa on sitten tullut myös käytyä. Kyllä, helpoimman kautta on faija vetänyt tässä asiassa.

Onneksemme saimme mahdollisuuden päästä tutustumaan Helsingin Punavuoressa sijaitsevaan Designmuseoon. Bussilla huristelimme melkein oven eteen ja pihalla sijainneet Eero Aarnion värikkäät eläimet saivat jo pikkumimmin innostumaan. Tällä innostuksella melkein jaksoikin kierrellä ensimmäisen kerroksen, jossa oli koottuna suomalaisten suunnittelijoiden merkkiteoksia. Merkittävimmät teokset F:n mielestä olivat äidin sakset seinässä (Fiskarsin oransseista saksista tehty teos) ja Angry Birds- peli I-padilla. Itselleni mieleen jäi parhaiten vanhan ajan sairaalahuone. Karu ja kaunis.

Kapusimme toiseen kerrokseen, jossa oli esillä Eero Aarnion näyttely. Näyttely oli todella hienosti toteutettu ja teokset oli laitettu liikkumaan ympäri kerrosta robottien avulla. Pienelle ihmiselle tämä homma ei tyylikkyydessään ihan auennut ja museo-oppaan kanssa pidättelimme hymyä, kun F kysyi oivallisesti: ” Miksi nuo robotti-imurit siivoaa täällä koko ajan?” Aika arvokas robotti-imuri tuo Eero Aarnion klassikko: Pallotuoli.

Alin kerros olikin sitten nappilöytö. Puuhahuone, jossa sai itse väritellä, rakennella ja ihastella Aarnion eläinaiheisia esineitä. Alakerrassa vierähtikin lähes tunti ja reissusta piirtyi molemmille oikein mukava kuva. Ja piirtyi myös hienoja kuvia museon seinälle. Meistäkin tuli hetkeksi suunnittelijoita, designereita. Pieni ja iso.

Kannattaa käydä pyörähtämässä ja katsomassa Suomen arvokkainta robotti-imuria…:)

Hellettä!

-Esko ja F-

P.S. F on niin taitava tuon kameran kanssa. Melkein on parempia kuin isänsä ottamat kuvat.

// Sisäänpääsy saatu: Kiitos Riikka (Lasten PR.) ja Designmuseo //

Comments (12)
, , , ,

Auta minua!

24.7.2016

20160603_120243000_iOSHeinäkuun helteet. Lomailua jo useita viikkoja takana ja kolme vielä edessä. Voin kyllä todeta, että tämä kesäloma on tullut todellakin tarpeeseen. Erilainen loma, jota aluksi jopa hieman pelkäsin. Kuinka päivät täyttyvät? Kuinka käytännön asiat rullaavat? Päivät ovat täyttyneet hyvin ja touhua on riittänyt. Vapaa-aika ja aurinko ovat tehneet minulle todella hyvää. Niin hyvää, että syksyn kiemuroita kohti lähtee eheytyneempi Esko.

Blogia olen naputellut nelisen kuukautta. Näiden neljän kuukauden aikana nälkä kirjoittamista kohtaan on vain kasvanut. Tämä on hommaa, jota voin sanoa rakastavani. Tavoitteet blogini suhteen ovat suuret ja syksylle takaraivossa muhii isoja suunnitelmia. Avoimuus ja aitous ovat blogini kulmakiviä ja näin tulen toimimaan jatkossakin. Useat ihmiset kyselevät miten paljon kirjoituksiani luetaan ja avoimesti haluan sen teille kertoa, joten tässä hieman tilastotietoa menneistä neljästä kuukaudesta. En laita niitä tähän ylimielisyyttäni tai tarpeella kehua saavutuksiani. Te tätä luette ja se on hienointa mitä tästä voi saada.

  • Sivustoklikkauksia: n. 720 000
  • Uniikkeja kävijöitä: n. 82 000
  • Kirjoitettuja juttuja: 116
  • Kommentteja: 3035
  • Youtube- kanavani katseluita: n. 100 000

Blogini aloitin täysin tyhjästä eikä alustallani ollut yhtään kirjoitusta. Näinpä päätin, että aluksi tuotan sisältöä kovaan tahtiin. Ja, niin teinkin. Postasin päivittäin ja näin olen tehnyt heinäkuuhun asti. Yhtään juttua en ole väkisin kirjoittanut, vaan aiheita on riittänyt ja kirjoittamisen flow on ollut kohdillaan. Kesäfestareilla useat ihmiset tulivat juttelemaan ja palautetta tuli paljon. Jokainen palaute on arvokas, mutta itselleni mieleenpainuvin oli seuraava kommentti: ” Sinulla on avoin, omanlainen ja tunnistettava tyyli kirjoittaa…” Tämä lämmitti amatöörikeltanokkabloggaajan mieltä todella paljon.

Heinäkuun (helteet) ovat tyhjentäneet aivoni, joten auta minua! Anna minulle kirjoitusaiheita. Laita siis kommenttikenttään aihepiirejä, joista toivoisit tämän ukkelin kirjoittelevan.

Kiitos ja kiitos!

-Esko-

Comments (55)
, ,

PV= perjantain vanhat: Esko ja toisen lapsen dilemma. Kyllä vai ei?

22.7.2016

67828_478036985479_1774865_n

10150707_10152309249170480_2176905409829018984_nLueskelin tuon vanhan kirjoitukseni läpi. Luin, luin ja herätti kyllä paljon ajatuksia. Tämä asia se on heittänyt täydellisen kuperkeikan. Jos aihe tulee vielä joskus ajankohtaiseksi, ollaan hieman eri tilanteessa. Tilanteessa, että tätä hommaa on lähestyttävä täysin uudelta kantilta. Maailma muuttuu Eskoseni, vai kuinka se sanonta meni? 

////”Jos mä saan sen siskon, ni voisko sen nimi olla sitten Keksi Kyrö, eiku ei Keksi, Sofia, eiku Anna, eiku joo Elsa” Tämä oli suora lainaus käymästämme keskustelusta ennen F:n nukkumaanmenoa. Toinen lapsi vilahtelee tämän talouden keskusteluissa lähes joka toinen tunti. Kuukausi sitten kyllästyin aiheeseen ja tästä aiheutuneen riidan lopputuloksena sanan vauva käyttö kiellettiin puoleksi vuodeksi. Ei ole pitänyt.

F:n onnellisesti tähän maailmaan saatuamme olin ja olen pitkään ollut sitä mieltä, että haluan vain ja ainoastaan yhden lapsen. Suoraan sanottuna en osannut nauttia yhtään F:n vauva-ajasta. Kätilö antoi ohjeen, että nukkukaa aina, kun voitte. Tätä olisi pitänyt noudattaa. Pieni tyttömme nukkui päivät ja valvoi yöt. Ja itse sitten valvoi päivät ja valvoi yöt. Oli refluksia, oli sitä ja oli tätä. Jokapäiväinen kolmetuntinen vaunulenkkikin alkoi jossain vaiheessa puuduttaa. Nyt, kun kodissamme touhuaa maailman ihanin pieni tyttö, voi nuo vauva-ajan kurjuudet jo unohtaa.

Olen useana iltana nukkumaan mennessäni pyöritellyt tätä lapsiasiaa päässäni. Kyllähän sisarus F:lle olisi varmasti kultaakin kalliimpi. Itselläni on kaksi vuotta vanhempi isoveli. Hän on minulle oman perheeni jälkeen tärkein ihminen. Hän on näyttänyt suuntaviivat elämälleni, ollut aina tuki ja turva asiassa kuin asiassa. Hänen kanssaan olemme kokeneet upeita juttuja, ottaneet rajusti yhteen ja myöhemmin nauraneet näille yhteenotoille. Mieleenpainuvimpana riita, kun heitin häntä luistimella. Riidan syy: kumpi veljeksistä saa nauhoittaa McHammerista kertovan dokumentin omalle VHS:lleen.

Osaako sisarusta rakastaa yhtä paljon kuin tätä ensimmäistä? Onnistuuko toisen lapsen saaminen? Mitä jos puolisoni taas kaatuilee ratikkakiskoihin mahalleen? Mitä jos saisikin toisen näin ihanan pienen ihanan ihmisen elämään? Tässä vielä pohdittavaa moneen iltaan.////

Hyvää helleviikonloppua!! Tai, mikä helle?

-Esko-

Comments (23)
, , , ,

Eskon lenkkikerho: OSA 2

20.7.2016

cof

” Voisitko taas järjestää semmoisen yhteislenkin?…” No, tottakai voin. Tai eihän tässä ole mitään järjestämistä, kunhan kutsun ihmiset paikalle. Ensimmäinen kerta onnistui yli odotusten ja siinä yhdistyi kaikki ne mitä salaa olin toivonutkin. Hyvä, aurinkoinen lenkki mukavassa seurassa ja vielä kivoissa maisemissa. Yhtään hiljaista hetkeä ei lenkkiimme mahtunut ja jäätiinpäs me vielä heittämään juttua limppareiden ääreen juoksun jälkeenkin. Osa ihmisistä löysi liikunnan kipinän ja eräs oli vasta muuttanut Helsinkiin ja sai tätä kautta kosketuspintaa uuteen kotikaupunkiinsa ja sen ihmisiin. Näistä tuli minulle niin hyvä mieli.

Viimeksi paikalla oli viisi toisilleen tuntematonta tyyppiä, ja tällä tulevalla kerralla määrä on tuplattava (tai niin ainakin toivon). Eli kaikki vaan rohkeasti mukaan. Lenkkeily on kivaa!!

ESKON LENKKIKERHO KOKOONTUU: TORSTAINA 28.7 kello: 18.30 -> MUNKKINIEMEN LIPPAKIOSKI

Liikunta yhdistää ja tekeepä se vielä hyvääkin! Tervetuloa mukaan!

-Esko-

P.S Suomen kiertue suunnitteilla ja saapukohan taas videotervehdys Joensuusta?…:)

Kuva: Jussi Roitto

Comments (16)
, , , ,

Ilon taika

18.7.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saviset Martensit. Hiekkaa ja likaa kynsien alla. Lompakossa on jäljellä enää mikroaaltouunin vanha haalistunut takuukuitti. Vartalo on väsynyt, mutta mieli on iloinen. Iloinen syystä, jota äsken ystävieni kanssa automatkalla pohdittiin. Mikä saa meidät lähtemään satojen kilometrien päähän kesä toisensa jälkeen? Kesä toisensa jälkeen maanantaiaamuna autoon nousee entistä kalpeampia, mutta iloisempia kavereita. Mikä on se Ilosaaren taika, joka saa meidät toistamaan tämän saman rituaalin vuosi vuodelta?

Ruisrock oli tänä vuonna loistava, aivan loistava. Ilosaarirock oli tänä vuonna loistava, aivan loistava, mutta eri tavalla. Ilosaari on lupsakkuuden ja leppoisuuden festivaali. Joensuulaiset ihmiset ovat todella lämminhenkistä ja avointa kansaa. Mie ja sie murre varustettuna hymyllä on valloittava yhdistelmä. Tähän yhdistelmään, kun lisää vielä rokkifestivaalin hiekkarantamaisemissa. Kyllähän siinä kääntyy omakin suu hymyyn. Hymyyn ja iloon.

Eilinen, yllätys, yllätys Olavi Uusivirran keikka rantalavalla kiteytti tämän vuoden Ilosaarirockin taian. Pieni, noin kaksi metriä pitkä vanerikoroke liimasi meidät yhteen. Tämän korokkeen päällä tanssi ja lauloi veljeni ja ne lapsuudenystävät. Veli ja ne ystävät joiden kanssa on kasvettu nuorista aikuisiksi. On naurettu ja riidelty. On oltu mukana iloissa ja suruissa. Suurimalla osalla on lapsia, on upeita vaimoja, on vastuullisia työpaikkoja, mutta eilen siinä tanssi vain se meidän jengi. Se jengi, joka toivottavasti tanssii yhdessä iloissa ja suruissa vielä vuosia ja vuosia eteenpäinkin.

Ystävyys on kyllä upea asia ja niin on rokkifestaritkin. Kiitos Ruisrock, Ilosaarirock ja festivaalikesä 2016. Ensi vuonna taas, se on varma!

Kiitos myös teille, jotka tulitte juttelemaan. Minulla on kyllä todella mukavia lukijoita. Rok ja huh!

-Esko-

Comments (11)
, , ,

Suomen surkein sinkku

17.7.2016

20160705_123550000_iOS 1Nyt tuntuu todella hyvältä. Siis niin ihanaa ja onpa helppoa olla. Tämähän voisi olla loppuelämäni suhde. Arkiset asiat tuntuvat niin kivoilta. Jopa kaupassa käynti ja siivoaminen kirvoittaa hymyn huulille. Olen avoin, hempeilen, hehkutan kauneutta ja kannan kukkia. Epäsuomalaisen sosiaalisena miehenä täytyisi osata olla välillä hiljaa. Tämä on heikkouteni. Hyppään ja heittäydyn aina täysillä mukaan. Sinkkupeli on peli, jossa minulla on säännöt hukassa ja pahasti.

Vielä muutama kuukausi takaperin en olisi koskaan voinut kuvitella, että voin tuntea näin. On helpottava huomata elävänsä. Huomata olla se iloinen, hersyvä oma itsensä. Huomata elävänsä ilman vihan liekkejä ja katkeruuden kahleita. Huomata, että voin vielä välittää jostain ihmisestä aidosti, ottaa kädestä kiinni, katsoa silmiin ja sanoa ne kolme kauneinta sanaa. Niiden sanojen kanssa tulee olla kuitenkin todella tarkka.

Painajaismaisen kevään jälkeen vastakkaisen sukupuolen antama huomio tuntuu vielä sata kertaa spesiaalimmalta ja hivelee omaa uudenlaista itsetuntoa erikoisella tavalla. Tavalla, joka minun täytyy oppia käsittelemään. Sinkkupelini pahin ongelma on juuri se, että hyvänolontunteen vallattessa vartaloni saatan päästää suustani asioita, jotka tuntuvat siinä hetkessä juuri oikeilta. Oikeilta, mutta niin vääriltä. Sanat, jotka saavat toisen ihmisen uskomaan ja heittäytymään. Sitten tuleekin se 0,1 prosentin ahdistus ja yksi asia on varma. Toinen ihminen loukkaantuu ja pettyy. Kevään kuluessa päätin, etten enää koskaan, ikinä halua ketään satuttaa, joten sinkkupelin ohjekirja täytyisi opetella ulkoa sanasta sanaan.

Suurin mentorini on rakas veljeni. Hän on ihminen, jota olen seurannut pienestä asti. Ihaillut ja arvostanut hänen tekemisiään. Hän on nykyään onnellisesti naimisissa eikä varsinaisesti minua tässä asiassa osaa auttaa, mutta pirautinpas hänelle silti ja näillä hänen sanoillaan on hyvä lähteä katselemaan tulevaisuuden kiemuroita. ” Älä lupaa liikoja. Tapaile. Sinulla ei ole mihinkään kiire. Ole se oikea, aito sinä. Kyllä se sydän sanoo, kun tunnet oikeasti rakastavasi..”

Amor, minun mieleni on terävä. Mites sinulla? Onko nuoliesi teroittelu vielä pahasti kesken? Niin, ja muista kiillottaa sinne se yksi täydellinen.

-Esko-

Comments (21)