Tietoa mainostajalle ›
, , , , , ,

Olin hullu, hullu, hullu!

31.7.2016

Sade ropisee ikkunaan ja tulipas tarve kirjoitella hieman syvällisempää pohdintaa. Syvällisempää pohdintaa, joka on ihmiselle kuin ihmiselle tärkeää ajoittain. Itse sitä on tullut harrastettua muutamassa kuukaudessa enemmän kuin kymmenissä vuosissa aiemmin. Olimme  viikonloppuna viettämässä serkkuolympialaisia mökillämme ja kävimme siinä kuulumisia läpi. ” Miten Esko sun kesä on mennyt?” No, mun kesä on mennyt todella hyvin. Tämä kesäloma tuli todella optimaaliseen paikkaan. Tämä on ollut elämäni tärkein kesäloma. Miksi?

Olen kulkenut elämäni tasaista polkua. En ole joutunut kohtaamaan mitään suuria takaiskuja tai yllättäviä menetyksiä. Opinnoissa olen pärjännyt ja valmistunut hyvään ammattiin. Upeita ystäviä on tarttunut matkalta mukaan paljon. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole valmentaneet minua tunne-elämän koukeroihin. Hieman ennen joulua nukkui pois minulle todella tärkeä isoäiti ja hieman sen jälkeen nukkui pois parisuhde. Sitten huomasin kuinka unessa oli minun tunteiden käsittelytaidot. Tai ei ne olleet edes unessa, koska tuntui ettei niitä ole edes olemassa.

Minusta tuli hullu. Tunne-elämän tasolla. Ikäänkuin ajatukseni olisivat irrallaan vartalostani. En ollut yhtään oma itseni. Taistelin katkeroitumista vastaan. Taistelin irtipäästämistä vastaan. Nykypäivänä tässä taistelussa on yksi uusi vihollinen vastassa ja se on digitalisaatio ja sosiaalinen media. Tämä asia tuo ihmiset niin lähelle ja toisten elämien seuraaminen on jopa liian helppoa. Whatsapp mahdollistaa hyvin impulsiivisen viestinnän ja näyttääpä se minuuttitarkasti paikallaolosi. Muut some-kanavat tuovat ihmiset virtuaalisesti eteesi yhdellä kosketuksella. Tätä kosketusta käytin aivan liikaa ja se mutkisti asioita entisestään.

Junnasin paikallani ja tuntui ettei asiat mene millään eteenpäin. Ei millään. Keskustelin ja juttelin. Useimmat sanoivat, että aika parantaa. Tämä ohje näissä tilanteissa tuntui aina yhtä helvatan huonolta. Aika ja aika. Ei se minulle mitään tee. Kyllä se tekikin ja neiti Aika en voi sinua kyllin kiittää. Olet ihan super! Olen itseeni äärimmäisen tyytyväinen. Tällä hetkellä näen sen rypemisen ja epätoivon elämäni tärkeimpinä asioina. Vaikeat asiat pakottavat ihmiset ottamaan sen seuraavan askeleen elämässään. Joillekin se on helpompaa, joillekin vaikeampaa.

Kesä on tarjonnut minulle mahdollisuuden olla yksin, itsenäistyä. Kasvattaa juuret tähän uuteen elämään. Ilman itsenäistymistä ja oman itsensä tuntemista on hyvin vaikea mennä eteenpäin. Vaikea nauraa ja nauttia. Tuntea vilpitöntä hyvää oloa. Tällä hetkellä tunnen vilpitöntä hyvää oloa ympärillä olevien ihmisten onnesta. Tunnen jo vilpitöntä onnea itsekin. Se on upea tunne.

Onhan tuota kesääkin vielä!!

-Esko-

Kuva: Jere Lehtonen

Comments (21)

You Might Also Like

21 Comments

  • Reply Piitu 31.7.2016 at 10:59

    Hyvältä kuulostaa, Esko😊

    • Reply Esko 31.7.2016 at 11:26

      Heippa Piitu!
      Voisikohan tähän todeta, onneksi!…:) Kivaa päivää!!

  • Reply Veera 31.7.2016 at 11:02

    Ero on usein shokki, joka pysäyttää ajan kulun.
    Itse muistan, kuinka selviytyminen puolen tunnin päähän tuntui ihan mahdottoman vaikealta.
    Aika oli tahmeaa ja kulki hitaasti, kun elämä oli jumissa epäuskoisena pahan olon kanssa.
    Siksi luhdutukseski tarkoitettu fraasi ”aika parantaa” tuntui niin sikamaiselta. Kun ei aika tuntunut kulkevan ollenkaan.
    Mielelläni toki olisin pakannut itseni kuin talviturkin mummon vinttikomeroon odottamaan sitä parempaa päivää. Mutta kun ulos oli lähdettävä, oli syötävä ja juotava, nukuttava ja maksettava sähkölaskukin, vaikka maailmassa ei tuntunut olevan mitään järkeä.
    No, aika aikanaan paransi. Laimensi ja etäännytti. Tuli uusia asioita kalenteriin, uusia juttuja, mitä odottaa. Vaikka jonnekin syvälle se jäi. Arpi. Ei se vuoda enää vuosien jälkeen, mutta arka se on, jos sitä painelee.

    • Reply Esko 31.7.2016 at 11:28

      Heippa Veera!
      Kiitos hienosta viestistäsi. Kyllä, arpi jää. Se arka arpi.
      Kivaa päivää ja alkavaa viikkoa!!!

  • Reply Päivi65 31.7.2016 at 12:37

    Hieno kirjoitus. Ne arvet…nehän on elettyä elämää eikä niitä kannata peitellä, ehkä hieman kuitenkin varo.
    On hienoa kuulla että kesä on tehnyt tehtävänsä. Nyt on hyvä lähteä uusiin seikkailuihin ja toivotan niihin onnea.
    Mukavaa loman loppua.

    • Reply Esko 31.7.2016 at 13:12

      Heippa Päivi!
      Kyllä, varoa täytyy ja toivottavasti arpi olisi postiivisesti sulkeutunut. Kesä oli tärkeä kyllä ja oikein kivaa loppukesää sinullekin…✌😀

  • Reply Menja 31.7.2016 at 12:49

    Toivottavasti uusi milentilasi ja asenteesi näkyy myös sanoissasi ja teoissasi. Katkeroituminen ja vihaaminen kun vie eniten energiaa vain sinulta itseltäsi.

    • Reply Esko 31.7.2016 at 13:14

      Heippa Menja!
      Sinua en tunne lainkaan, muuten kuin kommenttiesi perusteella. Uskaltanen hieman ihmetellä kuinka tunnet sanani ja tekoni, muuten kuin täällä ”virtuaalimaailmassa”. Kiitos, että jaksat kommentoida ja oikein virikkeellistä loppukesää!!…☀☀✌

    • Reply Diudiu 31.7.2016 at 16:57

      Tuntuu oudolta, että toistuvasti Menja samaa mantraa hoet.. Muka huolissaan ja ihmeellistä vihjailua!

  • Reply oranssiaedelleen 31.7.2016 at 12:59

    Mulle tuli tästä kirjoituksesta niin hyvä olo. Välillä on sellainen olo että jospa pystyisi tekemään enemmän, olemaan enemmän läsnä.

    Mulla on ollut myös kasvamisen vaihe tässä kolmen vuoden ajalla. Uudessa vaihtotyöpaikassa sain kasvaa itsenäiseksi kasvattajaksi, ja se oli tarpeen. Nyt palaan huomenna takaisin vakipaikkaani, entistä vahvempana, itsevarmempana ja tyytyväisenä elämääni ja työntekemiseen. Yritän nähdä asiat positiivisena, iloisena ja ”tästä selvitään”- asenteella. Oli tilanne mikä tahansa.

    Kiitos että kirjoitat blogia omana itsenäsi. Toi sos. Media on just paha. Itsekin kamppailen sen kanssa, mitä jaksa ja kenen kanssa. Missä anonyyminä ja missä omalla nimellä. Toisaalta, mitä väliä ja toisaalta, on sillä väliä.

    Sille omalle henk.koht.porukalle ne tietyt jutut ja sit laajemmalle yleisölle myöhemmin jos tarve vaatii.

    Kivaa kesäloman jatkoa ja ehkä taas tapaamme!

  • Reply oranssiaedelleen 31.7.2016 at 13:02

    Kirjoitusvirhe. (pahuksen ennakoivasyöttö). ”Mitä JAKAA ja kenen kanssa” -pitäisi lukea. Niin lopullisia nää kommentit.

    • Reply Esko 31.7.2016 at 13:16

      Heippa!
      Eihän tämmöistä blogia,oikein voisi kirjoittaa kuin omana itsenään. No, tiedät varmasti itsekin. Kiva kuulla, että kirjoitus herätti fiiliksiä ja tässä tapauksessa vielä positiivisia. Kivaa loppukesää ja lenkkikerho kokoontuu taas!!…✌✌

  • Reply Nippe 31.7.2016 at 13:58

    Olen miettinyt, onko elämän tarkoitus vain kasvaa ihmisenä?
    Kasvaa kohti henkistä mielenrauhaa, rakastamisen taitoa, epäitsekkyyttä?
    Mitä vielä? Kyllä tämä osin on ollut utopiaa, arpapeliä, suuria kolautuksia.
    Hetkittäin suurta autuutta, onnea, heittäytymistä.
    Ehkä selviytymiskyvyssämme se elämäntaito punnitaan—mene ja tiedä!
    Mutta itselleen täytyy osata nauraa ja olla armollinen!😇

    • Reply Esko 31.7.2016 at 18:35

      No se on Nippe juuri näin!!!…🙏✌

  • Reply Kaisa 31.7.2016 at 18:07

    Hei Esko!

    Olen ollut kaksplus-ajoista asti ex-kumppanisi kolumnin ja sittemmin blogin seuraaja, ja ilolla otin sinunkin blogisi vastaan. En oikein ole näitä kommentointi-ihmisiä, ensimmäistä kertaa tuli nyt sellainen olo, että haluaisi jotain sanoa. Ja sanon tämän hyvällä, en kritisoi tai väitä tietäväni tuntemattomien ihmisten asioista mitään muuta kuin mitä ruudun kautta välittyy.

    Omasta erostani on kolme vuotta. Ja nyt vähitellen voin sanoa, että alan olla toipunut. Miten ihmeessä voi edes kuvitella pääsevänsä muutamassa kuukaudessa yli asioista, jotka ovat satuttaneet enemmän kuin mikään koskaan? Ethän käsitä väärin, toki toivon, että olosi on hyvä ja onnellinen, mutta kovin nopealta teidän kummankin toipuminen vaikuttaa. Jokainen tyylillään, ja tyylejä on monia, mutta halusin vaan sanoa että niin on meitäkin, jotka työstävät asioita hitaasti. Ei ole ollenkaan tuulesta temmattu se ”neuvo”, että suhteesta on toipunut silloin, kun erossa on kulunut puolet suhteen kestosta. Tai sitten olen vaan hidas hämäläinen, joka ei osannut kuukausissa laskien edes tuntea oloaan kotoisaksi ”sinkkuna”, ilosta tai uusista suhteista puhumattakaan.

    Aika parantaa. Eikä sitä parantavaa aikaa kannata väkisin yrittää saada lyhyemmäksi tai kulumaan nopeammin.

  • Reply Esko 31.7.2016 at 18:43

    Heippa Kaisa!
    Kiitos viestistäsi ja tosi kiva, kun kommentoit. Ei kai tästä ikinä tule koskaan täysin pääsemään yli, tai siis yhteinen maailman tärkein ihminen sitoo meitä yhteen koko loppuelämämme. Ja arvethan tämmöinen jättää. Sehän on selvä.
    On ollut vaan kesällä helpottavaa huomata, että ne pahimmat ajat alkavat toivottavasti olla taaksejäänyttä elämää. Voi tuntea jo vilpitöntä onnea, joka tuntui alkukeväästä niin kaukaiselta, oi niin kaukaiselta.
    Mitäänhän ei väkisin voi tehdä, ei tietenkään. Oikein kivaa loppukesää sinulle hitaalle hämäläiselle!!…😀✌

  • Reply Sade 1.8.2016 at 01:24

    Aika on armollinen kaikessa.
    Hetki kerrallaan, sitten päivä, parempina kaksi ja niin se etenee.
    Nyt mennään jo tässä.
    Sinä selvisit hienosti. Menit tunteitasi kohti ja elit tunnetilat läpi.
    Olet hengissä taas ! <3 tiktaktiktaktiktak

    • Reply Esko 1.8.2016 at 16:20

      No, näinpä Sade!!! Kivaa työ tai lomaviikkoa sinulle!!

  • Reply Maarit 1.8.2016 at 07:41

    Omasta erosta on kohta 20v. Aika rientää,näin sen huomaa,mutta muistissa on vielä monet tuntemukset. Ne heräsivät aika herkästi kirjoituksestasi johtuen,mutta ei iskenyt ahdistusta tai paniikkia 🙂 Isoin tunne oli tuo irtipäästämisen vaikeus. Vaikka tavallaan oli ”jättäjä”,iski järkky pelkotila toisen menetyksestä,varsinkin,kun hän löysi melko pian uuden kumppanin. Mutta siitäkin koettelemuksesta selvittiin ja sekin piti kait kokea,että pääsi omassa elämässä eteenpäin. Kyse oli kuitenkin turvallisesta ja totutusta luopumista.
    Tsemppiä jatkossakin ja loppukesää! <3

  • Reply Esko 1.8.2016 at 16:21

    Heippa Maarit!
    Kiitos ja oikein kivaa loppukesää sinullekin!!!…✌☀

  • Reply Aamu 5.8.2016 at 21:10

    Tosi hienoa, että voit paremmin! Kohti vielä ihanampia päiviä! <3

  • Leave a Reply