Tietoa mainostajalle ›
, , , , ,

Yksin, kaksin, kolmistaan

7.8.2016

_DSF2401Helsingin sanomissa julkaistussa kirjoituksessa (7.8.2016) tutkija toteaa, että sinkuilla on monin tavoin rikkaampi elämä kuin parisuhteessa olevilla. Luin kirjoituksen läpi useampaan kertaan ja nyt onkin tuoreen suomen surkeimman sinkun aika arvioida muutamia tutkijan tekemiä havaintoja. Tai siis varsinaisesti en ole tuore sinkku, mutta kesän aikana ymmärrys omasta elämäntilanteesta on realisoitunut päässäni. Kyllä nyt olen sinkkumies ja kalenterivanhempi. Elämääni en ollut ihan näin suunnitellut. Suunnitelmat muuttuvat ja nyt on tämän vaiheen vuoro. Jokaisessa päivässä on onnensirpaleita, kun ne osaa oivaltaa ja keräillä ympäriltään. Kun onnensirpaleita keräilee tarpeeksi, muodostuu loppujen lopuksi ehjä ja eheä kokonaisuus.

”Naimattomilla pyyhkii jopa yllättävän hyvin, huomioi sinkkututkimuksia ruotinut yhdysvaltalainen psykologi. Ensitreffit alttarilla, treffiappsit puhelimessa. Maailma tuntuu uskovan, että kaksin on aina kaunihimpi.” Tästä lainauksesta tartun noihin treffiappseihin. Deittikulttuuri on muuttunut todella paljon viime vuosien aikana. Muistan aikoinaan, kun ystäväni tekivät profiileja Suomi24- treffipalveluun ja käyttivät Facebookin Are you interested- toimintoa. Tämä kaikki tehtiin vähän punastellen ja oli noloa kertoa, että tapasin kumppanin netissä. Kuvia ei edes kehdannut laittaa. Jokuhan saattaisi nähdä, että siellä se yläkerran epätoivoinen urvelo on seuran tarpeessa. Tämä asia on heittänyt täydellisen kuperkeikan. Nykyään on outoa jos et sinkkuna ole Tinderissä tai käytä muita treffiappseja. Näistä on tullut hyväksyttyjä ja madaltavat huomattavasti kynnystä ihmisille tutustua toisiinsa. Ilman punasteluja ja nolosteluja.

”Sinkut ovat esimerkiksi keskimäärin seurallisempia kuin kuin avioliiton solmineet. He pitävät tiiviimpää yhteyttä sukulaisiin, ystäviin ja naapureihin.” Sinkkuushan omalla tavallaan pakottaa seurallisuuteen. Sosiaaliset kontaktit pitävät mielen virkeänä ja jokainen sosiaalinen kontakti antaa aina sinulle jotain. Tämä seurallisuus ja yhteydenpito saattanee liittyä myös ajankäyttöön. Yksinollessani minulla on vapaata aikaa huomattavasti enemmän kuin parisuhteessa ollessani. Silloinhan se on hyvä pirautella ystäville ja kysellä kuulumisia. Naapurien ovikelloja en ole vielä soitellut. Parisuhteessa elämä on ajoittain melko struktoroitua ja lapsiperheissä myös kiireistä. Tämä varmasti syö tiiviin yhteydenpidon mahdollisuutta.

”Sinkut ovat myös itsensä suhteen määrätietoisempia ja kokevat todennäköisemmin kasvavansa jatkuvasti henkisesti tai kehittyvänsä ihmisenä kuin naimisissa olevat, DePaulo luettelee. Mitä itsenäisempi sinkku oli, sitä vähemmän hän tunsi kielteisiä tuntemuksia.” Itse allekirjoitan tästä lainauksesta kaikki kohdat. Tai, no naimisissa en ole ollut, joten siihen en ota kantaa. Kaikkien sinkkujen historia ja elämäntarina on varmasti erilainen, mutta itselleni tämä sinkkuaika on ollut todellista henkistä kasvua ja kehitystä. Väitän tuntevani itseni nyt paremmin kuin koskaan aiemmin. Olen oppinut hyväksymään asiat ja näen myös toiminnassani useita epäkohtia, joihin osaa nyt tarttua toivottavasti paremmin kuin aiemmin. Pakko on kasvaa ja kehittyä, tutkiskella ja lopuksi oivaltaa ja oppia. Itsenäisyys on ensiarvoisen tärkeää. Olen aina ollut ihminen, joka ei osaa olla yksin. Pelkäsin yksinoloa. Ikäänkuin kotona yksin ollessani menettäisin jotain. Koko ajan pitäisi tehdä jotain. Ei, eihän se niin mene. Yksinolon taito on hyvä oppia. Vaikka sitten vasta tässä iässä. Itsenäisenä ihmisenä on varmasti helpompi lähteä kohti tulevaisuuden tuulia. Mitä ikinä tuovatkaan tullessaan?

”DePaulo ei kuitenkaan väitä, että kumpikaan tapa elää – yksin tai yhdessä – olisi parempi kuin toinen. ”Hyvään elämään ei ole yhtä kaavaa”, hän kiteyttää.”

Hyvin kiteytetty. Kaikki elävät tyylillään. Onnellisuus ja kokonaisvaltainen hyvänolon tunne lienee se tärkein asia. Oli se sitten yksin, kaksin, kolmistaan tai ihan kuinka vain.

Mukavaa sunnuntaita!

-Esko-

Kuvat: Jere Lehtonen

Lähde: Helsingin sanomat

Comments (14)

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply Nippe 7.8.2016 at 12:21

    Asiaa.
    Mie taas olen aina ihmetellyt, onko outoa, kun viihdyn niin hyvin omissa oloissani?
    Sosiaalinen kiintiö täyttyy aika pikaisesti. Ja sitten mieli vaatii paluuta omiin oloihin.
    Eihän se käytännössä aina onnistu 😉
    Yleensä minua sanotaan sosiaaliseksi kumminkin.
    Sinkkuna on saanut taatusti eniten ehkä aikaiseksi kehittää itseään.
    Nuorempana matkusteli varsinkin enemmän, harrasti vaikka mitä ( kuorolaulusta ihan seinäkiipeilyyn jne!)
    Sukurakas olen ollut aina. Naimisiin en ole vielä ”joutunut”.
    Varmasti, sekä sinkkuna, että parisuhteessa voi elää hienon elämän! Kaikki on itsestä kiinni.
    Itsenäisyys on hieno piirre, hyvä sinä! `🎩
    -Tutkimaton elämä ei ole elämisen arvoista-
    (Sokraattinen ajatelma)

    • Reply Esko 7.8.2016 at 14:27

      Heippa Nippe!
      Tietty vapaus antaa mahdollisuuden toteuttaa itseään monin eri tavoin, kuten tuossa mainitsitkin. Ja tuohan on vallan totta. Yhtä ja oikeaa tietä ei ole olemassakaan. Teitä on niin paljon, kun on meitä ihmisiäkin.
      Kivaa alkavaa viikkoa!!

  • Reply Katja 7.8.2016 at 20:46

    Mä en ehkä lähtisi jaottelemaan ihmisiä noin karkeasti sinkkuihin ja parisuhteessa eläviin. Tai siis, jotenkin ehkä outo ajatus mulle, että pelkästään ihmisen parisuhdestatus määräisi tosi paljon asioita ihmisen elämässä. Ihmisen elämä on kuitenkin kokonaisuus, ihmiselämä on jotain paljon suurempaa kuin joku sarake jossakin tutkimustuloksessa.

    Tai siis, yritän sanoa, että kaikki kai palautuu lopulta ihmiseen itseensä. Ei ihmisen tyytyväisyyttä omaan elämäänsä määrittele se, elääkö hän kattonsa alla yksin vai jokun toisen/toisten kanssa. Toki kaikki(tai suurin osa) varmasti kaipaavat kosketusta toiseen ihmiseen(niin henkistä kuin fyysistäkin).

    Mutta siis, uskon, että pelkkä parisuhde/perhe ei ole selittävä tekijä, jos ihminen ei ehdi pitää yhteyttä läheisimpiin ystäviinsä/sukulaisiin. Eikä se, että ihminen kehittää itseään henkisesti, mun mielestä vaadi sitä, että ihminen on sinkku. Kyllä parisuhteessa oleminenkin/perhearjen pyörittäminen voi syventää ihmistä ja kasvattaa häntä henkisesti hyvinkin paljon.

    Lopulta kaikki palaa mun mietteissä ihmiseen itseensä, hänen omaan persoonaansa. Sitä tietysti toivoisi, että kaikki tulisivat nähdyiksi, kuulluiksi ja hyväksytyiksi omana itsenään. Ja että nähtäisiin se, että on todella monia tapoja elää hyvää elämää. Ehkä nimittääin näin yksineläjänä joskus ”ahdistaa” jollakin tavalla se, että parisuhde ja perheen perustaminen nähdään jotenkin ainoana tienä onneen. Tai ehkä tietynlaiset ihmiset näkevät asian niin.

    Tuntuu, että mulla olis paljonkin sanottavaa tästä, mutta en oikein usko, että saan ajatuksiani kovin kirkkaasti ja selkeästi muotoiltua, joten jätän tämän nyt tähän….

    • Reply Esko 7.8.2016 at 20:52

      Iltaa Katja!
      Kyllä, kaikki elävät oman elämänsä omalla tavallaan ja onneksi tämä olikin vain tutkimus. Teki vain mieli kirjoittaa omia havaintoja peilaten tuohon tutkimukseen.
      Tämä oli oikein hyvä viesti. Kiitos siitä ja mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!!

      • Reply Katja 7.8.2016 at 21:42

        Pakko vielä lisätä, että ei mun ollut tarkoitus mitenkään ”hyökätä” tätä postausta tai tuota tutkimusta kohtaan. Päinvastoin, molemmat herättivät ajattelemaan. Ja kyllä, tottahan sekin on, että kyllä se, onko parisuhteessa vai ei, varmasti vaikuttaakin moneen asiaan, esim. juuri siihen, kuinka paljon omaa vapaa-aikaa on ja miten sen käyttää. Tottakai sinkun elämä on erilaista kuin perhe-elämää viettävän. Mutta niinhän sen kuuluukin olla. 🙂 En usko, että olisin parisuhteessa yhtään sen onnellismepi kuin sinkkuna, mutta en kyllä onnettomampikaan. Kaikissa elämäntilanteissa on omat rikkautensa ja taakkansa. Mutta nyt lopetan horinani tästä asiasta, kivaa viikkoa myös sinulle!

        • Reply Esko 7.8.2016 at 22:01

          Heippa Katja!
          En kokenut viestiäsi millään tavalla ”hyökkäävänä”…Pahoittelut jos vastauksessani oli tämmöinen henki…🙏

  • Reply Jenni 7.8.2016 at 21:58

    ”Naapurien ovikelloja en ole vielä soitellut.” Sait nauramaan! 😀 Iloista viikkoa!

    • Reply Esko 7.8.2016 at 22:02

      Iltaa Jenni!
      Hyvä!!!…😀 Nauru on aina just kova. Iloista viikkoa sinullekin!

  • Reply Daniella 7.8.2016 at 22:13

    Tällaiset jaottelut on toki aina mielenkiintoisia, mutta eihän tosiaan ihmisiä ihan niin karkeasti voi jaotella tai elämää pilkkoa eritellä eri osiin. Tai ainakin se sotii mun ihmiskäsitystä vastaan. Itse koen, että nimenomaan vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa, oli se sitten millainen vuorovaikutus tahansa, muokkaa meitä ja antaa mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä. Totaalisessa eristyksissä elävä ei kyllä samalla tavalla kasva ja kehity henkisellä ja emotionaalisella puolella kuin kiinteästi tai löyhästi osana selkeänä osana yhteiskuntaa elävä ihminen. Tältä kantilta on mun mielestä siis hassu väite, että sinkut kokisivat enemmän henkistä kasvua kuin parisuhteessa elävät. Toki näin voi olla yksilötasolla, mutta yleistyksenä väite on mielestäni outo. Itse olen elänyt saman ihmisen kanssa parisuhteessa lähes kymmenen vuotta ja koen nimenomaan kasvaneeni ihan hirvittävän paljon. Koska vieressä on koko ajan toinen ihminen (ja lapset päälle) ja kun molemmilla on vahva tahtotila pysyäkin yhdessä, on silloin pakko vähän väliä harrastaa itsetutkiskelua, jotta se yhteiselo ylipäänsä on mahdollista ja näkee metsän puilta. Selkeinä kasvunhetkinä on toki ainakin meillä ollut lähes väistämätöntä, että puolisoon on täytynyt ottaa hetkeksi vähän etäisyyttä ja sitten taas palata lähemmäs. Silloin on pystynyt tarkastelemaan, kuka minä tällä hetkellä itse asiassa olen, millaiseksi tuo toinen on kasvanut sitten viime tarkastelun ja miten nämä kaksi kasvavaa ja kasvanutta minää sopivat juuri nyt yhteen. Ilman sitä toista moni kasvunpaikka olisi jäänyt kokematta. Kuten Esko sinullakin, tätä sinkkuna koettua kasvupyrähdystä ei välttämättä olisi tapahtunut ilman sitä parisuhdetta. Ei ainakaan samanlaisena. En siis kritisoi sitä, kuka kokee eniten kasvavansa, vaan tutkimuksen aika yksinkertaistavaa ja mustavalkoista väitettä. Etenkin kun itse näen juuri parisuhteen yhtenä kasvattavimmista aikuisiän ihmissuhteista. Kun toinen on niin lähellä, väistämättä minä heijastun hänestä, eikä näky ole aina niin kaunis, eikä mikään ole niin hyvin todellisuutta vastaava peili kuin toinen ihminen.

    Hyvää arkeen paluuta!

    • Reply Esko 7.8.2016 at 22:22

      Iltaa Daniella!
      Kiitos todella kattavasta, fiksusta ja pohdiskelevasta kommentistasi…🙏
      Ja mukavaa viikkoa teille!!!

  • Reply Sade 8.8.2016 at 00:00

    Minä juttelin tänään rakkaan ystäväni kanssa tunteista tai oikeastaan siitä ettei enää saisi tuntea tai tunnetiloille pitää miettiä heti onko se hyväksyttävää tai ei. Jotenkin inhimillisyys saada voida huonosti, olla pettynyt, loukkaantunut, surullinen , murheissaan on jotenkin selitettävä. Antaa anteeksi ja olla katkeroitumatta kun sinut on petetty tai sydän särjetty, toiveet, unelmat hajoitettu.
    Paskat ! Eikä tarvii, oli terapiaistuntomme tulos. Jos joku kohtelee paskasti se riittää. Siinä on ihan tarpeeksi.
    Tunnetilat pitää saada elää läpi just niin kauan kun on tarvista. Ystävääni lainaten, jos vituttaa sata vuotta, sitten vituttaa. Muuten oon ihan kunnossa.
    Pikku-ihmisille opetetaan jo esim.kaatuessaan että ei haittaa, mami puhaltaa vähän ja eihän satu enää. Vaikka sattuu niin että kyyneleet on pitkään silmissä. Hiekkaa ja vaatteenriekaleet haavassa. Juu ei satu…..vaikka hirveimmät kaatumiset muistat iäti jo arvesta. Samahan se on suhdekiemuroissa.
    Tää ei varmaan liity milläänlailla postaukseen ja mielestäni sinä oot selvinnyt hienosti ja oot muutenkin niin positiivinen tyyppi ja ihana isä mutta silti.
    Näitä samoja mietteitä käy moni läpi mitä kirjoitat. Samoja elämänvaiheita. Vaikka jokaisella omat ristit kannettavana.
    Toivotat aina ystävällisesti kaikille kivoja asioita. Kiitos !
    Kivaa viikkoa Esko sinulle ! Iloavoimaavaloa.

  • Reply Esko 8.8.2016 at 09:54

    Heippa Sade!
    Kiitos sinullekin oikein kattavasta ja hyvästä kommentistasi. Toivotan myös sinulle ystävällisesti oikein hyvää viikkoa!!…😀🙏☀

  • Reply Susanna 8.8.2016 at 16:06

    Hyviä mietteitä kirjoituksessa.
    Näin kun on ollu liki puolet elämästään suhteessa ja vielä samaan ihmiseen, aina välillä miettii etten kyl oo sama ihminen ku 20v sitten. Saanutkin muuttua. Ja välillä taas,se,toinen ihminen ei tajua että kylläpä muutunkin. Näitä asioita kun ei kirjoteta oppaissa..
    Jos olisin sinkku… Jaa-a. Aika vapaata olisi! 😊

    Ihanaa viimeistä lomaviikkoa!!

    • Reply Esko 8.8.2016 at 18:54

      Kiitod Susanna lomatoivotuksista ja kommentistasi…☀✌

    Leave a Reply