Tietoa mainostajalle ›
, , , ,

Työsuhde-etuna tarrakuvat

27.9.2016

cof

Taas on tämä aika vuodesta. Saavut opettajanhuoneeseen ja kahvipöydällä on kasassa henkilökunnan koulukuvat. Kauhunsekaisin tunnelmin kaikki kaivavat kasasta omiaan ja lopulta todetaan yhteen ääneen miten vuodet ovat tehneet tehtävänsä. Siis parempaan suuntaan tietysti. Joissain ammateissa työsuhde-etuihin kuuluu autoedut, yksityinen terveydenhuolto, kuntosalikortit ja saattaapa menestyneet työntekijät lähteä firman kustantamalle lomareissullekin. Me saamme työsuhde-etuna tarrakuvat, mutta myös paljon muuta ja arvokasta.

Paljon puhutaan nykypäivänä opettajien työn kuormittavuudesta ja jatkuvasta kiireestä. Jo minun lyhyellä työuralla olen tämän ilmiön huomannut. Avustajien määrät on vedetty minimiin ja se kirjaamisen määrä, ah sitä vaan tulee lisää ja lisää. Itsekin sain alkupotkun ammatinvalintaani avustajan työn kautta. Saipa siitä lisäpisteitä OKL:n pääsykokeisiinkiin. Moni opettajan ammatin valinnut ystävänikin toimi ennen yliopistopolkua koulunkäyntiavustajana. En ymmärrä, minne ovat kaikki nuoret avustajat kadonneet. Tai ymmärrän, ei heille ole enää työpaikkoja.

Niin, ja se kirjaaminen. Jokainen asia tulee nykyisin kirjata ylös ja se lippusten ja lappusten määrä tässä työssä on loputon. Olisi niin tärkeää, että opettaja voisi keskittyä päätyönään opettamiseen ja aitoon oppilaidensa kohtaamiseen. Koen, että aito keskustelu lapsen kanssa antaa paljon enemmän kuin kirjaaminen. Kirjaaminen vaikkapa siitä, että Petteri heitti Kaisan lenkkarit vessanpönttöön tai Petra huijasi Jussin syömään kastematoja. Itse en varmasti ole paras opettamaan pedagogisesti täysin oikein, en jaksa laminoida jokaista nimikylttiä, en istu tunteja työpäiväni jälkeen työpaikallani, mutta oppilaita osaan mielestäni kohdata oikealla tavalla.

Kastemadoista takaisin kunnon kansalaisiin. Ammattini arvokkaimpiin asioihin kuuluu ehdottomasti se,  jos saat lapsen ja nuoren innostumaan aidosti koulunkäynnistä ja ymmärtämään asian, että koulua ei käydä vanhempia tai opettajaa varten. Koulua käydään omaa itseä varten ja tässä nykyään aika raadollisessa maailmassa koulutuksen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Sydäntäni on ihan kauheasti lämmittänyt vanhojen oppilaideni kohtaamiset ja lähetetyt sähköpostit, joiden sanomana on ollut se, että olen saanut omalla erikoisella opetustyylilläni heidät panostamaan koulunkäyntiin. Saanut heidät valitsemaan siellä murrosiän taitekohdassa sen oikean polun. Kannatti siis välillä saapua luokkaan kärrynpyörällä, kannatti seisoa käsillään luokan edessä. Heittäytyä, pistää oma persoona peliin. Peliin, josta haluaa päästää maailman kiemuroihin itseään kunnioittavia, hurtilla huumorilla varustettuja lapsia ja nuoria.

Tarrakuva-arkki tuossa pöydällä ja sen vieressä luokkakuva. Luokkakuva, jossa 24 oppilasta. Mitäköhän heistäkin tulee ”isona”? Toivottavasti kaikki löytävät sen oman ja oikean polkunsa, jolle minä pyrin antamaan mahdollisimman hyvät lähtökohdat. Toivottavasti he voivat vuosien päästä katsoa kuvaa ja todeta. ” Tuo meitä puolet pidempi rillipää oli kyllä outo äijä. Opettaja, joka oli meidän puolella, oli kaikille tasapuolinen ja antoi reppuihimme hyvät eväät tulevaisuuteen.”

Kuka haluaisi vaihtaa tarrakuvan?

-Esko-

Comments (17)

You Might Also Like

17 Comments

  • Reply Reetta 27.9.2016 at 19:51

    Mä haluaisin vaihtaa! 😀 työsuhde-etutarrat täälläkin. Mulla upea hetki oli se, kun entinen oppilas saapui yhteisopettajuusluokkaani sijaiseksi ja saimme tehdä työtä yhdessä. Nyt hän on OKL:ssä. Mietin vaan että miten voi olla kun vasta muutama vuosi sitten olin siellä itsekin.. 😀

    • Reply Esko 27.9.2016 at 22:46

      No, eikun vaihtoon Reetta! Varmasti mukava hetki tuo ja entisiin oppilaisiin on aina kiva törmäillä…✌ Mukavaa loppuviikkoa!!

  • Reply tätio 27.9.2016 at 20:11

    Minä! Jos sellaisia omistaisin, juuri ihailin nuorteni kuvia.. Ne ovat tainneet menettää merkityksensä, Vaihdetaanko niitä enää ystävien kesken?

    Viimeiset tarrakuvat sain kun olin abivuonna opettajan sijaisena 1,5vkoa ja sattumoisin oli valokuvaus sillä viikolla 🙂 ihania muistoja löytyy tarroista ja omistan edelleenkin ala ja yläastevuoteni kaverien kuvia.

    Ps. En pääse lenkkikerhoon. To on mun sählypäivä, mut juuri saikulla olleena, en taida mennä sinnekään.

    Kännykännäpyttely ollut oikeesti pannassa!
    Tsemppiä lenkkiin!

    • Reply Esko 27.9.2016 at 22:49

      Heippa TätiO!
      Toivottavasti vaihdeltaisiin, sehän oli kivaa puuhaa se…:) Harmi, ettet pääse. Ensi kerralla sitten taas. Luvattu vähän huonoa keliä, mutta sittenpä hölkkäilen yksikseni sateisessa, syksyisessä merenrannassa..👌

      • Reply tätio 28.9.2016 at 10:30

        Selailin tossa vanhoja valokuvia ja kappas, kohtalo puuttui peliin. Kuvien välistä tippui kaksi tarrakuvaa vuodelta 1994. Ihan oikeesti. En huijaa. Kyllä on tämä ihmeellistä.

        Nyt mulla olis kuvat…

        • Reply Esko 28.9.2016 at 17:49

          Noniin…😀😀👍

  • Reply Maria 27.9.2016 at 21:23

    Minä niin toivoisin, että sinun kaltainen opettaja tulisi omalle pojalleni. Olet niin ihanan avoin ja varmasti aivan mahtava opettaja.

    • Reply Esko 27.9.2016 at 22:50

      Iltoja Maria!
      Pojallesi tulee varmasti mahtava opettaja. Tämmöinen erikoinen opettaja mie vaan olen. Kivaa viikkoa!!!…✌😀

  • Reply Jenna 27.9.2016 at 23:04

    Tähän teksiin oli jotenkin helppo samaistua. Opiskelen lastentarhanopettajaksi ja juurikin ajatus siitä, että todella voi saada tuollaisia tunteita niissä lapsissa aikaan on se, minkä vuoksi palo alaa kohtaan on niin suuri! Hyvin kirjoitettu Esko! 🙂 Ja sen tarrakuvan vaihtaisin koska tahansa! 😀

    • Reply Esko 28.9.2016 at 17:50

      Kiiiitos…😀 No, täytyypä vaihtaa, kun valmistut ja pääset nauttimaan tästä edusta…✌👍

  • Reply Katja 27.9.2016 at 23:53

    Hienoa, että hymy ei ole kuvissa vuosien varrella hyytynyt. 😊 Ja komia on kuva. Luin tän postauksen vähän itku silmässä, tunnut olevan niin oikealla alalla. Ja se, jos mikä, on ihan mahtavaa. Ja niin tärkeää.

    • Reply Esko 28.9.2016 at 17:51

      Hymy ei hyydy…enää…😀😀

  • Reply Katriina 28.9.2016 at 12:20

    Vaikutat todellakin olevan niin oikealla alalla! Ajatuksesi opettajan työstä ovat niin järkeviä ja oikeita. Lapsen ja nuoren kohtaaminen lämmöllä ja oikein, se on kaikista opettajan tärkeistä tehtävistä kuitenkin tärkein. Voi kun kouluissamme olisi enemmän kaltaisiasi opettajia.
    Aihe koskettaa minua jotenkin erityisen syvältä, sillä opiskelin itse opettajaksi, mutta tajusin että minua ei ole luotu siihen hommaan enkä tekisi sitä täydestä sydämestäni, joten päätin jättää homman sikseen.

    You rock, olispa kaikki opet Eskoja!!

    • Reply Esko 28.9.2016 at 17:52

      Kiiiitos!!! Varmasti oikeassa työssä. Enpä ehkä muuta osaisi oikein tehdäkään. Rohkea ratkaisu. Saako tiedustella, jotta mihin hommiin suuntasit?…👍

      • Reply Katriina 29.9.2016 at 22:12

        Toki, henkilöstöhallinnointihommiin suuntasin ja nyt on hyvä 👍🏼

  • Reply Nippe 28.9.2016 at 13:59

    Oisit kyllä Esko ope mun makuun! Keskittymishäiriöinen, herkkä ja taiteellinen tarkkailija/ideoija ilmoittautuu apuluokallesi! =>
    Mie hakkaan kangaspuita käsityöasemalla torstaina lenkkikerhon ajan–Mutta hei, liikkuuhan ne jalat ja kädet etänä silloinkin!
    Huippua lenkkiä teille 😀

    • Reply Esko 28.9.2016 at 17:53

      Kiiiitos ja etänä liikkuu, etänä liikkuu…😀😀👍

    Leave a Reply