Tietoa mainostajalle ›
, , , , , ,

Ero oli helvetti!…ahdistuslääkkeistä aurinkoon

21.10.2016

12803094_10208470938232393_397248533212960941_nTämä on yhteistyöpostaus ahdistuslääkkeiden, psykoterapian, psykiatrin, Bruce Fisherin, valon, auringon, ystävien, vanhempien ja Marja Hintikka Liven kanssa. Minua kysyttiin mukaan maanantain jaksoon, jossa käsitellään eroa. Mietin ja mietin hetken, kunnes suostuin mukaan. Eiköhän tästä asiasta ole jo tarpeeksi kirjoitettu, mutta ajattelin kuitenkin ainakin vielä kerran palata aiheeseen. Syvällisesti ja terävällä päällä. Alkukevään kirjoitukset olivat niin sydän verellä kirjoitettuja. Haavat olivat ammollaan auki ja kyyneleet valuen niitä kirjoittelin. Nyt on arpi sulkeutunut ja kyyneleet eivät enää tipu pitkin poskiani. Arvet varmasti hieman aukeavat semmoisina hetkinä, jolloin yhdessä pöytiä katettiin. Esimerkiksi syntymäpäivät ja joulu saattavat olla vaikeita näin ensimmäisenä vuonna. Tai sitten eivät. Kohtahan sen näkee.

Sydän verellä kirjoitin. Nyt kirjoitan jo järjellä ajatellen. Voin jo älyllisesti miettiä tuota taivaltani. Taivalta itkevästä, oksentavasta ja älyttömyyksiä suustansa päästelevästä haamusta jo elämästä nauttivaan aikuiseen mieheen. Alku oli hirveä, aivan hirveä. Ero oli helvetti! Mieleni heilahti ja muistan eräänkin päivän, kun makasin edesmenneen rakkaan isoäitini olohuoneen lattialla. Itkin ja huusin. Oli pakko soittaa isälle ja äidille, että tulkaa tänne ja auttakaa minua. En voi kuvitella miltä tuntuu nähdä oma lapsi tuossa kunnossa. Äiti sitten saattoi poikansa kädestä pitäen Dextraan hakemaan rauhoittavia lääkkeitä. Äkillinen stressireaktio. Oli äkillinen ja hyvin voimakas. Minusta irtosi kaikki. Itsetunto, itsekunnioitus, rakas haaveasunto, jokailtainen hyvänyön suukko, tulevaisuuden unelmat, kilot ja viimeisenä meinasi irrota järkikin päästä. Onneksi uskalsin hakea apua.

Pieni vaaleaseinäinen huone. Tyhjä tuoli. Pöydällä kello ja nenäliinoja. Istuin alas. Vastapäätä minua istui silmälasipäinen rauhallinen mies. Hän painoi varmoin ottein kellon päälle ja sanoi, että nyt voit puhua. Kirjasi ruskeakantiseen kirjaansa. Minä puhuin. Puhuin ja puhuin. Hän ei puhunut juuri mitään. Kyseli ja kyseenalaisti. Etsittiin yhdessä syitä tiettyihin käyttäytymismalleihini. Tämä auttoi. Tämä todella auttoi. Nyt tunnen itseni varmasti paremmin kuin koskaan. Näin ainakin uskon ja toivon.

Hyvä, että kävin pohjalla. Ymmärsin sen, kuinka merkitykselliseen suhteeseen sain oman rakkaan lapseni. Suhde merkitsi minulle todella paljon ja siksi se varmasti ottikin noin koville. Jokainen ihminen kokee eron eri tavalla. Minulle se oli karmea kokemus, jonka käsittelystä en itse olisi selvinnyt. Myönnän, ryvin aivan liikaa. En halunnut päästää irti ja se oli suurin virhe. Niin kauan kuin ajattelet edes 0,00001 prosentin mahdollisuudesta palata vanhaan elämääsi, et tule koskaan pääsemään asiasta yli. Rakkaus ei valitettavasti kuole sormia napsauttamalla. Eikä tarvitsekaan. Romanttinen rakkaus sen sijaan on tukahdutettava. Keinolla millä hyvänsä.

Itse sitä suomalaisena miehenä koki elävänsä ihan normaalissa parisuhteessa. Ajoittain salamat sinkoilivat ja oli niitä vaikeitakin hetkiä. Nyt jälkikäteen olen käynyt suhdettani läpi aika perusteellisesti. Kyllä, varmasti toimin väärin. Kyllä ihan varmasti toimin, mutta itseäni en halua mistään syyllistää. Asiat menivät nyt näin ja uudenlainen elämä on edessä. Toivon, että se näyttäytyy vain onnellisena ja ilontäyteisenä, meille kaikille.

Ero varmasti tulee koskettamaan jollain tavalla jokaista ihmistä heidän elämänsä aikana. Ei välttämättä osu omalle kohdalle ja ei sitä kenellekään toivo, mutta varmasti ystävä- sukulais- tai tuttavapiirissä eroja tulee väistämättömästi eteen. Erossa aina joku kärsii, harvoin kukaan voittaa, mutta se voi olla ainut vaihtoehto ja hetki aloittaa kaikki alusta. Nyt on aika aloittaa kaikki alusta. Rakentaa oma vanhemmuus uudella tavalla. Rakentaa ja nikkaroida se niin hyvin, että pieni apuri pystyy rakentamaan itselleen turvallisen ja onnellisen elämän.

Elämäämme tulee varmasti mukaan myös muita rakkaita rakentajia. Nämä rakentajat täytyy nähdä ainoastaan positiivisena asiana. Rakentavat ihmiset ehjiksi, vahvemmiksi ja tuovat pienen rakentajan elämään paljon lisää turvaa sekä aitoa rakkautta.

Minut on rakennettu jo melkein ehjäksi. Sydämeeni voi joku vielä oman huoneensa naputella, mutta muuten on villat ja ruuvit paikallaan.

Kaikesta selviää! Kyllä, ihan kaikesta. ” Meidän täytyy luopua elämästä jonka suunnittelimme, jotta voimme ottaa vastaan elämän, joka odottaa meitä.” – Joseph Cambell-

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (75)

You Might Also Like

75 Comments

  • Reply Aino 21.10.2016 at 09:40

    Wau! Oot huikee tyyppi, ja mieletöntä kehitystä… Ja kuin hienoa että voit nyt jo avata noin kipeetä muistoa. Aurinkoa elämääsi, sitä siellä varmasti jo onkin kun noin positiivisella, aidolla ja itselle rehellisellä otteella elät <3

  • Reply Marjo 21.10.2016 at 09:46

    Hieno kirjoitus. Todella. Respect <3

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:26

      Kiitos Marjo…🙏

  • Reply Annika 21.10.2016 at 10:09

    Hieno, koskettava kirjoitus. Tunsin tuon kaiken ihan oman ihoni alla. Arvostan ajatuksiasi tosi paljon. Ero on surullisimmista asioista, mitä ihmisen eteen tulee. Olen tosi iloinen, että pahin on jo takana, ja edessä näkyy valoa. Olet kultaa.

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:26

      Kiitos Annika…🙏

  • Reply Mikaela 21.10.2016 at 11:51

    Hei Esko, mahdottoman hieno kirjoitus, joka kosketti. Tiedän mistä puhut, sillä olen elänyt tuon kaiken viimeisen vuoden aikana. Terapiat, itkuhuudot, laihtuminen – been there done that. Mutta mikä parasta: vielä ollaan elossa – sinä siellä, minä täällä! Kaksi kertaa eronneena ja sitä ei-valinneena sanon, etten enää koskaan halua erota, jos suhteeseen päädyn. Mitään ei toki voi tietää, mutta sitä kohden ainakin.
    Kaikkea hyvää sinulle.

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:27

      Kaikkea hyvää myös sinulle Mikaela!…🙏

  • Reply Malla 21.10.2016 at 12:43

    Hieno kirjoitus! En ole omalta osaltani kokenut eroa (siis tässä mittakaavassa), mutta teksti oli silti hyvin kirjoitettu ja Marja Hintikka live, ihan huippu, pakko katsoa joka viikko!👍

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:27

      Kiitos Malla…🙏

  • Reply Diudiu 21.10.2016 at 13:13

    Nyt oli syvyyttä ja tunnetta kun opepostauksesta sitä jäin peräänkuuluttamaan..
    Rohkeaa Esko, arvostan. Olet selvästi tehnyt itsesi kanssa paljon työtä ja se varmasti kantaa pitkälle – onhan suhde omaan itseen se ainoa suhde, joka kestää koko elämän.

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:29

      Sitä suhdetta tuleekin vaalia…välillä syvällisemmin, välillä kevyemmin. Näinhän se menee ja kiitos viestistäsi Diudiu!!…🙏

  • Reply Pia 21.10.2016 at 15:39

    Mä arvostan todella rohkeuttasi avata tunteitasi erosta ja sen jälkeen. Pakko sanoa et rohkea kirjoitus, varsinkin kun eron toinen osapuoli hehkuttaa uutta elämäänsä ja onneaan.En siis tarkoita arvostella sitä, elämä jatkuu ja niin pitää.

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:30

      Kiitos Pia!…🙏 Ja elämän pitää nimenomaan jatkua…

  • Reply Jonna 21.10.2016 at 15:57

    Huoh, Olipa samaan aikaan koskettava, surullinen mutta kuitenkin valoisa puheenvuoro Sinulta! Rohkea mies. Joku saa sinusta ihanan avoimen ja ajattelevaisen kumppanin. Ja pieni tyttösesi on saanut jo nyt paljon, kun hänellä on tuollainen Isä. Kaikkea hyvää <3

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:30

      Kaikkea hyvää myös sinulle Jonna!!…🙏

  • Reply Katja 21.10.2016 at 18:46

    <3 <3 <3 <3

  • Reply Päivi65 21.10.2016 at 18:57

    Mahtava kirjoitus. Sinä olet selvillä vesillä, hienoa!
    Tuon tuskan voi melkein tuntea minkä olet kokenut, niin aidosti olit tuon kirjoittanut. Minä jopa liikutuin.😢
    Toivon että olet ”virheistäsi” oppinut ja löydät arvoisesi onnen.
    Olet hieno ihminen, vaikka en sinua henkilökohtaisesti tunnekkaan.
    Toivorikasta viikonloppua!

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:31

      Kiitos Päivi, hyvää viikonloppua sinulle!!…🙏

  • Reply Jenni I 21.10.2016 at 19:12

    Kuulosti kyllä ihan hirveelle, tuo kaikki, kokemuksena. Mutta, nyt olet varmasti vahvempi ihmisenä kaiken kokemasi jälkeen. Ero on kyllä sellainen, että sitä ei toivo kenellekään! Hieno kirjoitus! Aurinkoa elämääsi! Kyllä se sieltä vielä tulee pilkistämään ellei jo pilkistä! 🌞

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:32

      Kiitos Jenni…🙏

  • Reply Heidi 21.10.2016 at 19:21

    Huh, olipahan kirjoitus! Koskettava ja vaikuttava. Kiitos, että avaat elämääsi meille lukijoille. Tällaiset postaukset on aina parhaimpia missä selität omat tuntemuksesi ja tunteesi kaunistelematta. 🙂

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:33

      Kiitos Heidi!…🙏

  • Reply Pikkis 21.10.2016 at 19:23

    Upea ja koskettava kirjoitus! Eroon liittyviin kirjoituksiin on joskus todella hankala kommentoida mitään, ettei vaan tule väärinkäsityksiä tai loukattua kirjoittajaa vahingossa. Mä olen sitä mieltä, että ero on harvoin -jos koskaan- vain toisen osapuolen syytä.
    Tämän takia on ikävää, että toisen osapuolen jutuista saa käsityksen, että eroon oli vain yksi syyllinen.
    Saat jättää tämän viestin julkaisematta, jos siltä tuntuu…

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:33

      Kiitos Pikkis ja kiva, että kommentoit…🙏

  • Reply Marika 21.10.2016 at 20:55

    Kiitos Esko. Et arvaakkaan kuinka tämä sun kirjoitus tuo mulle toivoa ja uskoa, että kaikki kääntyy hyväksi.
    Hyvää viikonloppua! 😊

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:33

      Hyvä Marika! Tämä oli mahtava kuulla…🙏

  • Reply mummi 21.10.2016 at 21:25

    Minullakin on vakaa mielipide asiasta, oikeastaan sama kuin edellä muutamalla muullakin.
    Lämpimät ajatukseni sinulle. Rohkea poika, kun olet kertomassa asiasta Marja Hintikka Livessä.
    En voi sanoa enempää vaikka sanottavaa olisi. Olikos se sanonta niin, että ”tanssiin tarvitaan kaksi”……

    • Reply Mini 22.10.2016 at 00:47

      Tanssiin tarvitaan kaksi. Joskus joku talloo liikaa toisen varpaita.

      • Reply Esko 22.10.2016 at 09:36

        Kyllä. Itse en ainakaan osaa tanssia yhtään. Aina varpaille tallomassa. Kiitos Mini viestistäsi ja aurinkoista viikonloppua!!…🔆

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:35

      Heippa Mummi!
      Kiitos viestistäsi ja aurinkoista viikonloppua!!…🙏

  • Reply minttu 21.10.2016 at 22:14

    Hei Esko, niin koskettavasti ja upeasti kirjoitit ! Arvostan todella tapaasi näin avoimesti ja syvällisesti kirjoittaa tunteistani ja ajatuksistasi . Annat varmasti niin tärkeää tukea monelle tälläkin kirjoituksella. Olet hurjan matkan kulkenut. Upeaa, että aurinko on jo voittanut pimeyden! Aurinkoa ja kaikkea hyvää elämääsi tästä eteenpäinkin 🙂 !!

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:36

      Kiitos Minttu!!…🙏

  • Reply -T- 22.10.2016 at 00:29

    Hei Esko.Kiitti tosi hyvästä kirjoituksesta 🙂 Mä osaan niin samaistua tuohon kirjoitukseen. Itse saman tänä syksynä kokeeneena. Se alku oli just tuota. Ei pysytynyt syömään, nukkumaan ja se ahdistus rinnassa oli jotain aivan järkyttävää. Onneksi aika parantaa ( vaikka silloin tuntui,että vihaan tuota sanontaa), mutta nyt on tässä jo 3kk aikana huomannut, että se aika todellakin auttaa. Ja elämä jatkuu 🙂

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:37

      Elämä jatkuu ja kaikkea hyvää sinulle!!…Tsemppiä!!…🙏

  • Reply Mia 22.10.2016 at 00:45

    Eikö tämä aihe ole jo niin nähty… ja kuultu.

    • Reply Esko 22.10.2016 at 09:38

      Näemmä. Kiitos Mia viestistäsi ja aurinkoista viikonloppua!!!…🔆🔆

  • Reply Hämmästynyt 22.10.2016 at 10:31

    Luulin että et enää kirjoita erosta, tehän julkaisitte yhdessä postauksen, jossa ilmoititte lopettavanne molemmat erosta kirjoittamisen. Nyt sinä menit Hintikkaan puhumaan ja vähän aikaa sitten Karoliina oli jossain podcastissa erosta puhumasta.

    Kirjoitat kivasti ja olet symppis. Teksti on aitoa.

    Miksi puhutte taas aiheesta? Ihmetyttää valintasi avautua.

    • Reply Esko 22.10.2016 at 11:31

      Heippa hämmästynyt!
      Ymmärrän hämmästyksesi. Näin silloin aiemmin päätin, mutta tämä päätös on hieman lipsunut. Asia oli sen verran mullistava, että mahdoton oli kokonaan sivuuttaa ja sanelee myös hieman nykyistä ja tulevaa elämää.
      Niin, ja kiitos…🙏

  • Reply Nippe 22.10.2016 at 11:58

    Miksi pitäisi puhua tai kirjoittaa vain iloisista ja pinnallisista asioista?
    Elämä on paljon muutakin. Paljon syvällisempää.
    Pinnallisuus ei ehkä niinkään kosketa, mutta minä ainakin tahdon elämääni syvällisiä kokemuksia.
    Kun on nähnyt vierestä monta eroa, kokenut niitä itsekin, ja käynyt itsensä kanssa hyvin tummissa vesissä.
    Sen jälkeen oppii kiitollisuutta pienistä perusasioista.
    Jalat ja kädet toimivat. Pääkin toimii (suurimman osan aikaa!)
    Tyydyn vähempään, mutten vähättele itseäni.
    Rakastan lapsiani ja lähimmäisiäni. Ja näytän sen!
    Go, Esko Go! Elämä odottaa.

    • Reply Esko 22.10.2016 at 14:19

      Kiitos Nippe!!…🙏

  • Reply Salla 22.10.2016 at 12:30

    Moi Esko! Tää kirjoitus osu ja uppos. Itse erosin myös 7v suhteesta alkuvuonna ja prosessi jonka olet käynyt läpi kuulosti todella tutulta. Mutta uusi elämä on edessä. Kyllä eroissa ihminen aina kasvaa ihmisenä ja toivon mukaan pysähtyy miettimään mikä itselle on todella tärkeää elämässä ja miten tästä jatkaa elämää jatkossa mahdollisimman onnellisena.

    • Reply Esko 22.10.2016 at 14:20

      Kiitos Salla ja kaikkea hyvää!…🙏

  • Reply Ama 22.10.2016 at 13:47

    Hitto vie miten arvostan sua. Kaiken hankalan ja vaikeen jälkeen oot ihan supervahva ehkä just eniten siks, et hait apua ja analysoit itseäs todella todella ihailtavalla tavalla. F:llä on ihan paras iskä ja ootte superhyvä tiimi. Pelkästään kaikkea hyvää teille kummallekkin. Hah, oon jotenki ylpee susta (vaikka ei edes tunneta)!!

    • Reply Esko 22.10.2016 at 14:20

      Kiitos Ama!!…🙏

  • Reply Viiden lapsen mamma 22.10.2016 at 16:37

    Rohkea kirjoitus! Jotenkin osaan samaistua tilanteeseen ”elimme tavallista arkea..” Ja sitten kuitenkin. Oma näkemykseni on, että usein naiset vaatii liikaa itseltään ja puolisoltaan. Ei siinä auta sitten puolison vaihto- itse hankkiuduin terapiaan ja se auttoi. Vika ei ollutkaan puolisossa. Mutta tämä vain minun näkemykseni.
    Joka tapauksessa kaikkea hyvää elämääsi!

    • Reply Esko 22.10.2016 at 17:07

      Kaikkea hyvää myös sinulle…🙏

  • Reply Siiri 22.10.2016 at 16:41

    Tää koko blogi on alusta lähtien ollut treffienhaku blogi. Mistä vetoo sun nykyinen tyttöystäväsi on joku sun blogin seuraaja!!

    • Reply Esko 22.10.2016 at 17:08

      Aika huono ollut kyllä siihen tarkoitukseen…Vedonlyöntiä en juurikaan harrasta. Mm-lätkässä joskus Pitkävetoa. Mukavaa iltaa Siiri…🙏

  • Reply Maisa 22.10.2016 at 17:24

    Kiitos rehellisestä, avoimesta ja koskettavasta kirjoituksesta. Voit olla itsestäsi todella ylpeä, olet kulkenut pitkän matkan. Moni suomalainen, niin mies kuin nainen, voisi ottaa sinusta mallia. Kaikkea hyvää ja onnellista jatkoa❤️

    • Reply Esko Kyrö 22.10.2016 at 19:35

      Kiitos Maisa!…🙏

  • Reply Sonja 22.10.2016 at 19:48

    Hieno kirjoitus. Muistan, kun alkukesästä luin kirjoituksiasi ja pystyin täysin samaistumaan siihen tuskaan. Olin juuri eronnut. Kun julkaisit tämän tekstin muutama päivä sitten, palasin takaisin niihin synkkiin hetkiin. Tajusin, että aika oikeasti parantaa ne suolaisimmatkin haavat. Ajattelin, että nyt olen entistä vahvempi, eikä mikään voi enää minua musertaa. Miksi nyt palasin kommentoimaan.. Noh, eilen päättyi jälleen yksi suhde. Kovin tuore tämä oli, mutta silti se riipaisee ja syvältä! Miten sitä taas onkin siinä pisteessä, että uskoo tämän rinnassa puristavan ahdistuksen olevan lopullista. Ajattelee, ettei tämä helpota varmasti koskaan. Sisimmässäni tiedän että helpottaa. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin!

    • Reply Esko Kyrö 22.10.2016 at 21:00

      Eteenpäin Sonja, eteenpäin! Kaikkea hyvää sinulle!…🙏

  • Reply Ellen 22.10.2016 at 23:09

    Esko. Huh. Itku pääsi. Minut ”pudotettiin” helvettiin kun mieheni vaihtoi minut ja kaksi lastaan uuteen rakkauteen. Välillä tuntuu että voimat loppuvat, mutta jonain päivänä tiedän herääväni auringon paisteeseen. Kaikkea hyvää sinulle! Olet rohkea kun pystyt kertomaan kipeistä asioista. Annat monelle samojen asioiden kanssa kamppailevalle arvokasta vertaistukea.

    • Reply Esko Kyrö 23.10.2016 at 13:50

      Kiitos Ellen…🙏

  • Reply -M 23.10.2016 at 12:02

    Koskettava ja todella rohkea kirjoitus! Heräsi paljon ajatuksia mutten tiedä miten saisin edes jotain pientä niistä sanottua. Niin kuin joku edelläki totesi, parisuhde todellakin on kahden kauppa. Itselläni ei ile erosta kokemusta eikä oikein läheltäkään ole tullu nähtyä mutta tuntuu tosi pahalta ajatella, että erossa toinen osapuoli joutuisi syyllisyyden taaka alle, ikään kuin olisi vain ja ainoastaan yksin syyllinen eroon. Ei minusta toinen saa joutua ajattelemaan että tein kaiken väärin ja minä olen huono. Varmasti parannettavaa jokaisella on aina suhteessa muihin lähellä oleviin ihmisiin mutta ehkä sinä ihan sellaisenaan et vain jostain syystä riittänyt juuri hänelle ilman että olet huono. Jollekin toiselle taas riität varmasti juuri sellaisena kuin olet ja olet hyvä niin. Ihanaa että sinulla on F! Voimia kovasti edelleen kaikkeen elämään <3

    • Reply Esko Kyrö 23.10.2016 at 13:49

      Kiitos M!…🙏

  • Reply Tiina 23.10.2016 at 14:31

    Rohkea kirjoitus! Minä tein sen virheen aikoinaan, kun ensimmäinen mieheni vaihtoi minut tuoreempaan malliin (kesken meidän lapsettomuushoitojen) että jäin rypemään itsesääliin, ja odottamaan että hän tulisi ”järkiinsä”, odotin häntä vuosia… pohjalla kävin. Psykoterapian avulla ponnistin takaisin elämään, ja nyt 19 vuotta eron jälkeen, olen viimein löytänyt elämääni sen elämäni rakkauden, ihanan miehen.
    Ainoa mikä harmittaa, aika, minkä hukkasin ”mitä jos” -haaveisiin. Silti uskon, että kaikki se järjetön tuska ja suru piti käydä läpi, että olen nyt tämä ihminen, mielestäni parempi versio itsestäni, 2.0 🙂
    Sillä, nyt vihdoin olen todella onnellinen.
    Kaikkea hyvää ja rakkautta elämääsi, Esko!

    • Reply Esko Kyrö 23.10.2016 at 16:06

      Kiitos Tiina viestistäsi ja tarinasi jakamisesta!
      Kaikkea hyvää myös sinulle!!…🙏

  • Reply Lukija 23.10.2016 at 14:33

    En tiiä olenko ainoa mutta tätä tekstiä kun lukee niin rivien välissä on kyllä selvä syytös Karoliinaa kohtaan. Lopettasit jo tästä jauhamisen ja toisen syyttämisen? Se että länkytät tästä koko ajan ja se että Karoliina ei ja hän on mennyt elämässään eteenpäin saa sinut näyttämään ”syyttömältä”. Eroon tarvitaan aina kaksi, miksi pitää hakea syyllistä?

    • Reply Esko Kyrö 23.10.2016 at 16:05

      Heippa lukija!
      Minulla ei ole mitään tarvetta hakea mitään syyllisiä. Mitä minä siitä saisin? Ketä se hyödyttäisi? Ei varmasti yhtään ketään. Kiitos viestistäsi ja mukavaa alkavaa viikkoa!…✌

  • Reply Emmi 23.10.2016 at 22:12

    Heippa Esko!
    En yleensä seuraa blogeja, enkä varsinkaan kommentoi kirjoituksia mutta nyt halusin sulle kirjoittaa. Erosin itsekin viime syksynä ja todella muistan nuo hetket elävästi ku ahdisti ja sattui. Itkin, itkin ja itkin. Ehkä kuitenkin tärkein asia mikä auttoi oli puhuminen. Kävin terapiassa ja lähimmät ystäväni saivat kyllästymiseen asti kuunnella kun avauduin. Jälkeen päin mietin että hävettää kun sillä tavalla avauduin, mutta se oli myös minulle se keino miten siitä selvisin. On ollut kiva lukea näitä tekstejäsi, varsinkin näitä syvällisempiä. Ja on ollut kiva nähdä, että olet saanut pikku hiljaa kasattua itseäsi ehjemmäksi. Pakko kyllä sanoa, että välillä näitä lukiessani mietin että olenkohan ihan väärässä jos sanoisin että prosessisi on kuitenkin vielä kesken. Mutta tsemppiä elämääsi ja paljon rakkautta tulevaisuuteesi. Sitä ihan varmasti tulet saamaan ja jakamaan. Joku ihana muija saa susta hyvän miehen. <3

  • Reply -M 24.10.2016 at 10:16

    En ymmärrä näitä ilkeitä kommentteja :/ Eroon tarvitaan toki kaksi mutta se kokemus erosta voi myös molemmilla olla aivan erilainen. Miksi ei saisi kirjoittaa omia ajatuksiaan omassa blogissaan oman eroprosessin näkökulmasta? Miksi tunteista ei saisi ylipäätään puhua? Ei Esko tässä mielestäni mitenkään syytä eron toista osapuolta vaan hyvinkin asiallisesti kirjoittaa omista vaikeistakin tuntemuksistaan. Rasittavaa, että aina näihin tällaisiin postauksiin tulee samat syyttävät kommentit! Jaksavat kuitenkin edelleen seurata blogiasi vaikka aina suutahtavat teksteistä 😀 Esko peukku sinulle! 🙂

    • Reply Esko Kyrö 26.10.2016 at 13:33

      Heippa -M!
      Kiitos viestistäsi ja kiitos peukusta! Kaikilla ihmisillä oikeus omaan mielipiteeseensä. Täytyy kunnioittaa kaikkien sanomisia. Suorat loukkaukset ja varsinkin läheisiin ovat sitten eri asia. Hyvällä hengellä, hyvällä hengellä!!

  • Reply -S. 24.10.2016 at 20:41

    Kosketti. Itse olin todella rikki erään seurustelusuhteen päätyttyä yllättäen. Ja myös minulla tilannetta pitkitti se pieni toivonkipinä. En osannut, enkä halunnut päästää irti. Ero laukaisi masennustilan, josta en uskonut selviäväni koskaan, mutta jonka onneksi sain selätettyä terapian avulla. Monta vuotta tästä on jo kulunut, ja iloa ja surua on elämässä riittänyt. Ja tulee varmasti jatkossakin riittämään. Voimia! <3 🙂

    • Reply Esko Kyrö 26.10.2016 at 13:31

      Kiitos Saara viestistäsi, Voimia!!

  • Reply Sara 25.10.2016 at 11:28

    En nähnyt tekstissä syyttelyyn viittaavaa kirjoitusta myöskään, vaan ihmisen kertomista tunteistaan eron jälkeen. Itse olin käynyt eron läpi itseni kanssa jo vähän ennen eri osoitteita, mikä oli itselleni siten h-hetkellä helpompaa. Jälkeenpäin ymmärrettyäni oli eksäni kokenut eron vähän rankempana. Olisinpa osannut olla enemmän tukena silloin. Onneksi näistä on päästy yli, ja on paljon mukavampaa viettää tuleva joulukin yhdessä mummolassa eksän ja hänen avopuolisonsa kanssa. Samaa toivon kaikille. Peace!

    • Reply Esko Kyrö 26.10.2016 at 13:27

      Heippa Sara!
      Ei ole ollut tarkoituskaan ketään syyllistää. Upeaa toimintaa teiltä, rispekt!!

  • Reply Anna 28.10.2016 at 20:53

    Hieno, avoin ja rehellinen kirjoitus. Olen itse käynyt lähes samassa aikataulussa vastaavaa prosessia läpi. Tosin lapset jo teinejä. Olo on samanlainen – tästä selvitään ja valoa näkyy paljon tunnelin päässä. Kohta puoli vuotta aikaa on auttanut valtavasti.

    Tosi surullisia asioita tapahtuu joihin itse ei voi vaikuttaa, mutta silti lopulta selviää. Ihminen on rakennettu niin. Itselleen ja prosessille täytyy olla kuitenkin armollinen ja antaa aikaa. Juuri niin kauan kuin se vaatii. Haikeus Ydinperheen hajoamisesta ei katoa koskaan, vaikka puolison kumppanina on hyvästellytkin ja päässyt yli.

    Ennustan kuitenkin, että puolen vuoden päästä elämässäsi puhaltavat uudet iloisemmaksi tuulet ja melankolia hiipuu. Olet entistä vahvempi, erilainen mutta vahvempi.

    • Reply Esko Kyrö 28.10.2016 at 21:24

      Kiitos…🙏

  • Reply Susan 27.12.2016 at 22:38

    Viiveellä tämä kommentti, mutta hyvä kirjoitus! Pysy vahvana, sitä mäkin ja monet muut yrittää!

  • Reply Anne 17.3.2017 at 20:47

    Mielettömän hyvä kirjoitus. Koskettava. Pysähdyttävä. Herättävä. Kiitos Esko. <3

    • Reply Esko Kyrö 18.3.2017 at 13:13

      Kiitos Anne, kiitos!

  • Reply …ja sitten minä tapasin sinut | E2O 7.1.2018 at 19:40

    […] kulmakivi ja nyt tuntuu juurikin tältä, joten annetaan mennä. Kun olet kirjoittanut täysin toivottomasta hulluuden rajamailla käyneestä huutoitkusta juuri menehtyneen isoäidin lattialla, kun olet kirjoittanut psykiatrin punaisen oven takaa, kun […]

  • Leave a Reply