Tietoa mainostajalle ›
Monthly Archives

marraskuu 2016

, , ,

Tulkoon joulu. No, tuleehan se.

30.11.2016

e2o_v2

Huomenna on joulukuu. Johan on ollut vuosi. Kyllä on kaikennäköistä tähän vuoteen mahtunut, mutta siitäpä on hyvä kirjoitella ensi kuun viimeisinä päivinä. Joulukalenteri, no se kuuluu jouluun. Elikkäs E2O-blogin joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa huomenna.

Käykäähän tsekkaamassa ja mukavaa alkavaa joulukuuta.

-Esko-

Comments (4)
, , , , , , ,

Minne katositte?

29.11.2016

Olen viettänyt tietoisesti musiikkivalinnoissani nostalgia-viikkoa. Musiikkilistalleni olen etsinyt bändejä, jotka ovat olleet ihan siellä Suomen musiikkimaailman kirkkaimmassa kärjessä, mutta sitten on tapahtunut jotain. Minä en tiedä mitä, mutta jotain. Tokihan aikaakin on kulunut ja harva yhtye pystyy tekemään enää Eppu Normaaleja tai Apulantoja. Usean näistä bändeistä olen nähnyt livenä isoilla areenoilla ja biisejä kuunneltuani lauloin lähes kaikki kertosäkeet ulkoa mukana.

Minä en ole mikään musiikin asiantuntija, mutta oletettavasti ”musiikkiskene” elää melkoista mullistuksen aikaa. Suoratoistopalveluiden merkitys on kasvanut valtavasti. Youtube on taas nostanut  musiikkivideot todella merkitykselliksi. En tiedä kuinka moni enää ostaa ihan originelleja cd-levyjä?Minä pyrin ajoittain näin tekemään. Varsinkin lempibändieni tai ystävieni tuotokset haluan mielelläni ihan konkreettisena pakkauksena. Vaikka eihän minulla ole kotona enää edes paikkaa, jossa levyjä voisi luukuttaa. Noh, autossa kyllä.

Kuinka moni muistaa ohjelman nimeltä: Jyrki? Itse seurasin ohjelmaa paljon. Pizza Pekkarinen, Minna O., MolliOlli ja kumppanit juonsivat iltapäivisin tullutta suoraa lähetystä ihan Helsingin ytimestä. Tämä oli todellinen näytön paikka ja ponnahduslauta monelle suomalaiselle yhtyeelle. Jyrki löysi paikkansa nuorison sydämissä ja voikin varmasti sanoa, että ohjelma oli osa sen aikaista nuorisokulttuuria. Jyrkin ajoista mieleeni on painunut ainakin Rasmus, Apulannan Tonin rastat, Bomfunk Mc´s, Speakers corner ym…

Näitä bändejä olen lähiaikoina kuunnellut. Laittakaapa rallit soimaan:

Huh. Kovia bändejä, kovilla biiseillä.

Mitäpä lisäisitte listalle?

-Esko-

Comments (6)
, , , , ,

Miksi ne aikuiset miehet haluaa?

28.11.2016

img_20161128_182346Nouset sängystä. Kierähdät jo vuosien kokemuksella opitulla tyylillä kyljellesi ja sitä kautta onnistut nousemaan sängystä. Nostat kädet kohti kattoa ja venytät itsesi niin pitkäksi kuin mahdollista. Alaselästä kuuluu pari naksahdusta. Tiedä sitten onko nämä naksahdukset hyviä vai huonoja? Noh, nyt olet kuitenkin jo voittanut pahimman ja päässyt ylös sängystä. Tai ei, ei se ollutkaan pahin. Kyllä haastavinta on sukkien laitto jalkaan. Näin sinkkumiehenä ei ole edes apuvoimia, mutta tähänkin olen löytänyt jo oman asentoni, kuinka saan sukat jalkaan ilman pahempaa kipua. Ajoittain menee väärinpäin, mutta se annettakoon anteeksi.

” Taisi olla pelit viikonloppuna?”, kysäisee iloinen koulunkäyntiavustaja aina maanantaiaamuna. Katselee naurua pidätellen vierestä, kun yritän noukkia työkenkiäni kenkätelineestä. Samalla vahvasti puhallellen, toinen sukka väärinpäin. Oli pelit, kyllä. Ajoittain sitä itsekin pohtii, miksi ne aikuiset miehet haluaa. Miksi ne aikuiset miehet haluaa vielä juosta sen pallon perässä? Vaikka pelien jälkeen jokaista paikkaa kolottaa ja aamut ovat kuvailemani tyyppisiä. Joku siinä vaan vetää puoleensa. Itsekin joukkueurheilua koko ikäni harrastaneena en voi elää ilman sitä joukkueen mukanaan tuomaa yhteisöä ja niitä pukukoppihetkiä.

Olen kasvanut urheilun parissa. Pukukoppielämä on varmasti ollut mukana muokkaamassa minusta tämmöistä ihmistä joka olen. Joukkueen jäsenenä totut jo pienenä erilaisiin ihmisiin. Osaat ottaa toisia huomioon. Tappion hetkellä ne murheet murehditaan yhdessä ja voiton hetkellä ne ilot ja onnistumiset jaetaan yhdessä. Kaikkien kanssa et varmasti ole paras kaveri, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Tiukalla hetkellä pyritään jokaisesta joukkuekaverista kaivamaan juuri se paras ominaisuus esiin. Olla aidosti iloinen toisien onnistumisista. Toisien onnistumisista joukkueen eteen.

Enää en toki urheilua huipputasolla harrastakaan, mutta pelailen edelleen koripalloa ja salibandya harrastelumielessä. Treenaminen on nykyään aivan muuta, kun mestaruuksien tai mitalien tavoittelua. Treenit ovat sosiaalinen tapahtuma, jossa ainakin kerran viikossa törmäät kavereihin. Törmäät kavereihin ja päivität kuulumiset. Äärimmäisen tärkeää tässä joillekin niin hektisessä arjessa. Niin, ja tietysti se kerran kaudessa järjestettävä saunailta. Sehän on sitten ihan oma lukunsa.

Pitäisi vaan jossain vaiheessa itsekin ymmärtää, että kroppa ei ole enää kuin parikymppisenä. Ei jokaisen pallon perään tarvitse enää syöksyä ja Esko, et sinä enää donkkaa, edes tennispallolla. Itse olen näinä aikuisurheiluvuosina onneksi säästynyt pahemmilta loukkaantumisilta. Mitä nyt yksi akillesjänne repesi ja alaselkä vihoittelee viikottain. No, on se sen arvoista.

Ostin viimekaudella koripallopeleihin lisenssin. Lisenssi löytyi valikosta: Seniorilisenssi. Kyllä, seniorilisenssi. Olikohan tuo vihje?

Kuulostaako tutulta ja onko lähipiirissä tämmöisiä henkilöitä, jonka aamutoimet kuulostavat kirjoittamiltani?

-Esko-

P.S. Eilen oli muuten 90-vuotias naishenkilö Leppävaaran Pyrinnön joukkueen aloitusviisikossa. Todella suuri kunnioitus ja siinäpä tavoitetta.

Comments (8)
, , , ,

Kuka Urpo jakaa elämäänsä kaikelle kansalle?

27.11.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

” On parempi luoda jotain, mitä muut arvostelevat, kuin olla luomatta mitään ja arvostella sitä mitä muut tekevät.” Tämmöinen hieno lausahdus tuli eteeni Instagramia selatessani. En tiedä, kenen alkuperää tämä sanonta mahtaa olla. Hienosti kuitenkin sanottu ja varmasti moni luovaa työtä tekevä tuon pystyy allekirjoittamaan. Itseäni tuo koskettaa tämän kirjoittamishomman kautta. Tuli siellä telkkarissakin pyörähdettyä ja se oli kyllä semmoinen valmennuskurssi näihin ulkopuolisiin arvosteluihin, että oksat pois.

Kyllähän sen jokainen omaa elämäänsä avoimesti jakava ihminen ymmärtää, että siinä heittäydyt kehään. Kehään, jossa ei ole mitään sääntöjä. Jos yrität nostaa ja heiluttaa valkoista lippua, saatetaan sekin repiä riekaleiksi. Olet vapaasti arvosteltavissa. Itselläni tämä luova työ on oma elämä. Oma elämä erilaisine kiemuroineen. Kiemuroineen, joista kirjoittamisessa on kuitenkin järki ja yksityisyyden kunnioitus mukana. Moni varmasti ihmettelee, miksi jotkut haluavat omia asioita jakaa julkisesti? Blogirahojen toivossa, taisi jossain kommentissa lukea. Ei, sitä se ei ainakaan kohdallani ole.

Kirjoittaessa havainnoi ympärillä vilisevää elämää huomattavasti tarkemmin. Tarttuu aiheisiin. Aiheisiin, jotka herättävät ajatuksia. Näitä aiheita tulee sitten mietiskeltyä tarkemmin ja niitä kirjoittaessa prosessoi asioita ajoittain huomaamattaankin. Voin jo lyhyen ”kirjoittamisurani” perusteella todeta, että olen nykyään paljon rohkeampi ja avoimempi ihminen kuin esimerkiksi vuosi sitten. Viisaampikin saatan olla. Tai, no siitä en tiedä. Minulle tämä ”reality”-blogin kirjoittaminen tekee hyvää. Monella tavalla.

On parempi luoda jotain mitä muut arvostelevat…Näinhän se varmasti on ja osa teksteistäni on herättänyt hyvin kiivasta kommentointia puolesta ja vastaan. Hyvä niin. Jatkakaa ihmeessä kommentointianne. Myös itsetuntooni tämä kirjoittaminen on vaikuttanut hyvin positiivisesti. Iholla-sarjan aikainen pyörähdys Vauva.fi:ssä antoi hyvän preppauksen ja nykyään minua koskevat ilkeät kommentit eivät suoraan sanottuna tunnu juuri missään. Parannusehdotukset otan tietysti tosissani, mutta suoranaiset minuun kohdistuneet haukut osaa jo ottaa toisesta korvasta sisään ja päästää toisesta ulos. Joillakin niitä on aina tarve kirjoittaa ja kasvottomana on helppo yrittää satuttaa sitä lukevaa ihmistä, jolla on kasvot, ihan oikeat semmoiset.

Paras kommentti, jonka olen joskus itsestäni lukenut kuului juurikin näin: ”Ultimate-inhokki. Näyttää takaapäin ihan Marilyn Monroelta ja edestä ihan Esa Pakariselta…”

Lentävä kalakukko ja hyvää sunnuntaita! On muuten hieno biisi…

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (8)
, , , ,

Maissihampaasta jenkkihymyyn?

25.11.2016

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hammashommia, hammashommia. Osa on Netflixin kuukausijäsen, osa kirjakerhon, osa maksaa kuukausijäsenyyttä kuntosalille. Minä olenkin erään Helsinkiläisen hammaslääkärikeskuksen kuukausiasiakas. Kyllä, minulta menee kuukausittain tietty summa suoraveloituksena hammaslääkäriin. Hammasterveys on asia, johon heräsin kunnolla vasta kaksi vuotta sitten. Menin päivystykseen näyttämään kipeää takahammasta. Sieltä löytyi reikä, mutta vierestä löytyi huomattavasti vakavampi juttu.

Hammas oli juuresta niin tulehtunut, että tulehdus oli levinnyt jo osittain poskiluuhun asti. Ei muuta, kun lähete yksityiselle lääkärille. Maailman kivulian operaatio ja koko hammas pois suusta. Sattui niin älyttömästi. Kovan tulehduksen takia puudutus ei tehonnut kunnolla. Harvoin sitä kivusta itkee, mutta silloin itketti ja kunnolla. Nyt on oikealla takana muisto (kuoppa) tästä Hakunilalaisen kerrostalon alakerrassa tehdystä hampaanpoistosta.

En tajua mikä minun hampaissani on. Aamuin illoin harjaan hampaat mielestäni hyvin. Lisäksi käytän joka ilta hammaslankaa. Silti minulta löytyy reikiä tasaisin väliajoin ja kuukausimaksulle tulee tarvetta. Myönnän, että napostelen aika paljon. Lisäksi F:n syntymän jälkeen litkin etuhampaideni kiilteen lähes kokonaan pois energiajuomilla. Olihan se kuitenkin hereillä pysyttävä. Sitä vaan hetkautti korviansa väitteelle, että liikaa käytettynä sokeri tuhoaa purukalustosi. Kyllä, tässä väitteessä on perää.

Lähiaikoina on vastaani tullut useassa paikassa tämä täysin luonnollinen hampaidenvalkaisu ja hoitojauhe. Olin Jumbossa ostamassa melatoniinia ja uskaltauduin kysymään, josko heillä olisi tätä mustaa kultaa, (eri mistä JVG laulaa). Heiltähän löytyi yksi purkki ja en voinut olla ostamatta. Nyt olen pari päivää tuota Warpaintia iltaisin käyttänyt. Pesun aikana näytät lähinnä Uuno Turhapurolta, mutta pari minuuttia harjattuasi suusi on yllättävänkin raikas. En ole vielä suuria muutoksia huomannut ja minun keltainen hammasluuni tuskin ihan jenkkihymyyn tulee koskaan taipumaan, mutta pitäähän kaikkea luonnollista ja kehuttua kokeilla.

Oletteko testailleet?

Black friday, suussa.

-Esko-

Comments (12)
, , , ,

Se yksi hetki. Se yksi hetki, johon ei vaan totu…

24.11.2016

12832585_10208364324047105_2345139300710169261_nTämä on yhteistyöpostaus Ukko Ylijumalan kanssa. Vähän jo tuossa lupailit, että Suomeen saataisiin ennätysaikainen upea talvi. Ja mitä vielä! Viikko meni ja nyt seilataan taas lonkerolasissa ja pimeydessä. Vesi loiskuu jalkojen alla. Pimeää on, kun lähdet töihin ja vielä pimeämpää on, kun palaat töistä. Tänään on ollut mollivoittoinen päivä. Kyllä, on ollut. Nyt kitisen ja valitan. Hyvällä omallatunnolla. Ei aina tarvitse nauraa ja tanssia ja nyt ei tanssita, ei!

On tämä uudenlainen vanhemmuus kyllä melkoista opettelua ja tunteiden vuoristorataa. Ajoittain tuntuu todella kivalta ja mukavalta, ajoittain tuntuu niin s#####n pahalta. Nykyään sitä oppii arvostamaan asioita, jotka eivät aiemmin olleet ihan niitä vanhemmuuden high life-hetkiä. Eilen pesin aivan kuraisia ja hiekkaisia kurahousuja. Tein sen hymy huulilla. Tasaisin väliajoin kuului olohuoneesta (ainoa huoneeni) ” Miten kirjoitetaan Chloe- kissa?” Istuminen uimakoulun ajan noin sata-asteisessa pukuhuoneessa. Olen tyttärelleni luvannut niin tehdä. Aina samaan aikaan hän tulee tarkastamaan olenko siellä. Iskee silmää ja lähtee takaisin treeneihin. Yöllinen herääminen siihen, kun jalat painautuvat kylkiluiden väliin. Saavat painautuakin, jos turvaavat hyvät ja iloiset unet. Molemmille.

Arki toimii meillä päivä päivältä paremmin. Alkaa syntyä niitä omia juttuja. Alkaa syntyä ihan uudenlainen yhteys. Me olemme nyt kaksikko. Hyvällä tavalla hullu ja herkkä kaksikko. Edelleen on kuitenkin se yksi hetki, johon en vain totu. Kaikkeen, ihan kaikkeen muuhun on jo tottunut, mutta se yksi hetki. Se hetki, kun viet pikkumimmin päiväkotiin ja tiedät, että iltapäivällä kotona on taas hiljaista. Rolle ja Caja jääneet aamun leikeistä lattialle. Puoliksi syöty Play- jogurtti keittiön tasolla. Pikku-F menee aina samaan päiväkodin ikkunaan. Tekee pienistä käsistään sydämen ja pompottaa sitä aina sen saman kolme kertaa. Auton ikkunasta heitän lentopusun ja hymyilen takaisin. Kulman takana puristan aina rattia ja yritän nollata tilanteen. Nielaisen pari kertaa ja laitan Staminan soimaan.

Ikävä on karu, mutta samalla niin lohdullisen kaunis tunne. Ikävä on merkityksellinen todiste siitä, kuinka tärkeä tuo pieni tyttö on minulle. Ja aina on tietous siitä, että hänellä on kaikki hyvin ja pianhan me taas nähdään. Tuohon kirjoittamaani hetkeen tuskin tulee koskaan tottumaan, mutta ei kai siihen tarvitsekaan tottua. Tämmöisenä sateisen harmaana päivänä tunnetilat, varsinkin hieman vaikeammat maksimoituvat. Täytyypä siis laittaa lenkkitossut jalkaan ja lähteä ulos. Suihkun jälkeen mieli on taas parempi ja oma aika on valmis alkamaan.

Toive sinulle senkin Ukko Ylijumala. Lähde sinä nyt pitämään sitä Akkaasi hyvänä. Keitä vaikka kahvit. Puhalla nuo harmaat pilvet pois. Ja jos nyt väkisin meidän päälle jotain haluat tiputtaa. Tiputa se lumihiutaleiden muodossa. Kyllä me mielummin kolataan, kun kahlataan!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (45)
, , ,

Elämäni tyttö taas vastaushommissa…

23.11.2016

Erinäisissä blogeissa on kiertänyt lapsi vastaa-haaste (Tämä tehty Vau mikä vauva-blogin inspiroimana). Lähinnä nämä ovat liittyneet äidin ja lapsen väliseen keskusteluun. Ajattelinpas kuitenkin isä-ihmisenäkin jutustella hieman tyttäreni kanssa. Näitä on kiva tehdä ja isänpäivähän tuossa juuri hurahti, niin on hieman ajankohtainenkin. F vastaili viimeksikin niin hauskasti. Just liikkis tyyppi!

1. Mitä isäsi aina sanoo sinulle?

Oot rakas ja käydään täydentämässä meidän herkkuvarastoa.

2. Mikä tekee isän onnelliseksi?

Minä ja nukkuminen 30:n Ty:n vieressä.

3. Mikä tekee isän surulliseksi?

Jos ei saa nukkua Ty- pehmojen kanssa. Jos joku oppilas lähtee pois sen luokalta.

4. Miten isä saa sinut nauramaan?

Zootropolis-vitsillä. Helikopteri-kyydillä. (Oma keksimämme hieman erikoinen kantotekniikka.)

5. Millainen isäsi oli lapsena?

Utelias ja leikki aina mäkihyppääjää. Ihan Amadeuksen näköinen. (Tenavista)

6. Kuinka vanha isäsi on?

50, hmm!

7. Kuinka pitkä isäsi on?

Kattoon asti.

8. Mikä on isäsi lempipuuhaa?

Tehdä mun kanssa Aqua petsejä…(silitysraudaton vaihtoehto Hama-helmille)

9. Mitä isäsi tekee, kun et ole itse paikalla?

Tekee aikuisten juttuja. On kavereiden kanssa. Ja juoksee.

10. Jos isästäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?

Tää on nyt vähän vaikee.

11. Missä isäsi on tosi hyvä?

Kaikessa.

12. Missä isäsi ei ole hyvä lainkaan?

Kasvien hoitamisessa. Huono siivoamaan.

13. Mitä isäsi tekee työkseen?

Opettaja.

14. Mikä on isäsi lempiruokaa?

Sushi. Kimmon Sushi. (Sushi San, Munkkivuori)

15. Miksi olet ylpeä isästäsi?

Koska se on niin hyvä kaikessa.

16. Jos isäsi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?

Gami (alligaattori) My Little Ponysta.

17. Mitä sinä ja isäsi teette yhdessä?

Kaikkea. Käydään tempparissa, uimassa ja leikitään etanoilla.

18. Mitä samaa on sinussa ja isässäsi?

Samanväriset silmät.

19. Mitä eroa teissä on?

Iskä ei pelkää. Minä pelkään välillä.

20. Mistä tiedät, että isäsi rakastaa sinua?

Siitä, koska se antaa aina pusuja.

Laitetaanpas tuohon kuvaksi kesäinen ilopilleri. Sopii hyvin tähän hieman harmaaseen syys/talvipäivään.

Keskiviikkoja!!

-Esko-

Comments (7)
, , , ,

Sydän, ankkuri ja risti

22.11.2016

cof

Viime perjantaina järjestettiin ensimmäistä kertaa Lapsi mukaan töihin-päivä. Toivon ja myös varmasti moni lapsi toivoo ettei tempaus jäänyt vain kertaluontoiseksi kokeiluksi. Asiasta kuultuani olin vakuuttunut, että haluan ensi vuonna koulutaipaleensa aloittavan F:n mukaan katsomaan ihan oikeaa koulupäivää. Onneksi otin mimmin mukaan, koska päivä meni aivan nappiin.

Aamulla kyytiin hyppäsi ihan koululaisen oloinen tyttö. Oli reppu valmiiksi selässä. Reppuun pakattu penaali, ulkohousut ja sisätossut. Mielikin oli niin hyvä ja odottava. Itseäni hieman jännitti kuinka F jaksaa istua paikallaan, koska minunhan oli hoidettava myös opetusvelvollisuuteni. Usein vanhemmat ja aikuiset keskustelevat, että kuinka se meidän lapsi on niin kiltti koulussa ja jaksaa istua monta tuntia omassa penkissään? Samaa minäkin mietin, koska F on vapaa-ajallaan kohtalaisen vilkas ja menevä mimmi, hyvä niin.

Sieltä se F otti nopeasti paikkansa eturivistä. Laittoi reppunsa tuolinselkämykselle ja aloitimme uskonnon oppitunnin. Siellä hän tökötti hiirenhiljaa paikallaan. Kuunteli, kun isi tarinoi ja opetti luokkaansa. Käsittelimme tunnilla erilaisia symboleja. Kysyinkin, että tietääköhän kukaan mitä tarkoittaa symbolit: Ankkuri, sydän ja risti. Eturivistä nousi pienen lettipään käsi, joka vastasi: ” Toivo, usko ja rakkaus.” Hymy ja ylpeys valtasi mielen. On minulla melkoisen fiksu pikkumimmi.

Välitunneille isi ei saanut tulla edes mukaan, koska F halusi leikkiä luokkani oppilaiden kanssa. Ja he leikkivät niin hienosti. Pari kertaa kävin ikkunasta kurkkaamassa ja siellä mentiin reppuselässä, leikittiin hippaa ja kiipeiltiin telineissä. Kyllä olin äärimmäisen ylpeä myös omista oppilaistani. Ottivat pienen kouluuntutustujan niin hienosti vastaan. Ruokailussakin minun piti mennä istumaan ihan eri pöytään kuin ison tytön, joka pisteli nugetteja suuhunsa ottamalla isommista esimerkkiä. Suklaavanukas meni hyvällä ruokahalulla. Siihen ei tarvittu edes esimerkin näyttäjää.

Päivän päätyttyä oli hellyyttävä katsoa, kun F halusi antaa halauksen jokaiselle luokkani oppilaalle. Ja ensimmäisen lause, kun hyppäsimme autoon oli: ” Milloin pääsen uudestaan isi sun kouluun?” Eli päivä oli varmasti kiva ja ikimuistoinen, kaikille. Kyselin äsken pikkumimmiltä päivän kohokohtia, ja ne olivat:

  • Välkällä oli niin kiva mennä repparissa.
  • Ruokalassa oli kiva syödä, kun sä olit eri pöydässä.
  • Omasta vaakunasta tuli hieno.
  • Oli kiva piirtää taululle.
  • Sun luokan oppilaat oli kivoja ja ne halus olla mun kaa.
  • Kaikki oli kivaa.

Ensi vuonna uudestaan ja mahdollisuuksien mukaan aiemminkin. Oli myös helpottavaa huomata, että kyllä se meidänkin tyttö jaksaa istua tarvittaessa tunteja paikallaan.

Kivaa iltaa!

-Esko-

Comments (4)
, , ,

Ja herkuttelemaan lähtee…

22.11.2016

Yhteistyössä: Suomen Blogimedia ja Kotipizza

Olihan arvonta. Niin kiva järjestää tämmöisiä, kiitos Kotipizza mahdollisuudesta. Osallistujia oli Instagramissa ja blogin puolella yhteensä reilusti yli tuhat. Tuhat, aikamoinen määrä.

Ja voittajat ovat:

BLOGISTA:

JEPPU : Mitä lihaisampi sen parempi! Pepperoni, kinkku jne…

MIILA: Savuporo, kylmäsavulohi ja koskenlaskija…päälle rucolaa.

LAURA: Jauheliha, tomaatti, feta, vihreä pepperoni.

INSTAGRAM:

@ronjahiltunen

@roosalaakkonen

ONNEA VOITTAJILLE!! Laittaisitteko minulle meiliä osoitteeseen: kyro.esko@gmail.com

Laitetaan lahjakortit matkaan ja pizzat uuniin.

-Esko-

Comments (0)
, , , ,

Positiivisia, positiivisia…

21.11.2016

14980732_10210418798007670_6651506261187320773_n

14590465_10210211155096727_4417024291146664156_n

Ah, olenkin unohtanut kirjoittaa viime kuukausien positiivisia, joten korjataanpas virhe näin maanantai-illan kunniaksi. Tehdään siis lähiaikojen positiiviset:

  • Parrankasvuni on nopeaa. Kasvanut jo lähes vanhaan mittaansa.
  • Täällä piipahtanut talvi. Onhan lumi ja valoisuus paljon parempi, kuin tällä hetkellä vallitseva loska/vesi ja harmaus.
  • Viime perjantaina ensimmäistä kertaa järjestetty Lapsi töihin-päivä. Meni aivan nappiin.
  • Salibandy-joukkueemme loistava aloitus nelosdivarissa. Ja se meininki, mikä joukkueessa vallitsee. Just hyviä äijiä!
  • Pankista saatu lohdullinen lainalupaus. Minä ehkä saatankin jonain kauniina päivänä saada ikioman asunnon täältä Helsingistä.
  • Helsingin iltainen valaistus. Ajoittain lähden kotoani. Ajan bussin päättärille ja kävelen ympäri Helsinkiä. Ihailen kauniita taloja ja iltavalaistuksia. Kuitenkaan tuijottelematta liikaa ihmisten koteihin.
  • Lapsen joulun ja syntymäpäivien odotus.
  • Lauantaina olleet Kunnon ihmiset ry:n pikkujoulut. Lahteen perustettiin 15 vuotta sitten yhdistys. Yhdistys, jonka ideana on saada sama vanha kaveriporukka kasaan pari kertaa vuodessa. Niin kiva oli tavata kavereita, jutut jatkuivat juuri siihen mihin oli aiemmin jääneet. Juttujen tasosta voidaankin sitten olla montaa mieltä.
  • Töissä rullaa edelleen todella hyvin. Joka aamu on kiva astua luokkaan.
  • Sain myös uutta ideointia työrintamalle -> tästä ehkä myöhemmin lisää.
  • Uusi tyyny. Pieni asia, mutta pienetkin asiat saattavat vaikuttaa uneen melkoisesti.
  • Olen pysynyt toistaiseksi todella terveenä. Flunssat ovat vielä kiertäneet minut. (Puuhun koputus.)
  • Nastalenkkarit ja niiden tuoma fiilis juoksemiseen. Todella mukavaa hommaa pimeinä iltoina.

Tulihan niitä. Hyvä niin.

Mukavaa viikkoa!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (2)