Tietoa mainostajalle ›
, , , ,

Se yksi hetki. Se yksi hetki, johon ei vaan totu…

24.11.2016

12832585_10208364324047105_2345139300710169261_nTämä on yhteistyöpostaus Ukko Ylijumalan kanssa. Vähän jo tuossa lupailit, että Suomeen saataisiin ennätysaikainen upea talvi. Ja mitä vielä! Viikko meni ja nyt seilataan taas lonkerolasissa ja pimeydessä. Vesi loiskuu jalkojen alla. Pimeää on, kun lähdet töihin ja vielä pimeämpää on, kun palaat töistä. Tänään on ollut mollivoittoinen päivä. Kyllä, on ollut. Nyt kitisen ja valitan. Hyvällä omallatunnolla. Ei aina tarvitse nauraa ja tanssia ja nyt ei tanssita, ei!

On tämä uudenlainen vanhemmuus kyllä melkoista opettelua ja tunteiden vuoristorataa. Ajoittain tuntuu todella kivalta ja mukavalta, ajoittain tuntuu niin s#####n pahalta. Nykyään sitä oppii arvostamaan asioita, jotka eivät aiemmin olleet ihan niitä vanhemmuuden high life-hetkiä. Eilen pesin aivan kuraisia ja hiekkaisia kurahousuja. Tein sen hymy huulilla. Tasaisin väliajoin kuului olohuoneesta (ainoa huoneeni) ” Miten kirjoitetaan Chloe- kissa?” Istuminen uimakoulun ajan noin sata-asteisessa pukuhuoneessa. Olen tyttärelleni luvannut niin tehdä. Aina samaan aikaan hän tulee tarkastamaan olenko siellä. Iskee silmää ja lähtee takaisin treeneihin. Yöllinen herääminen siihen, kun jalat painautuvat kylkiluiden väliin. Saavat painautuakin, jos turvaavat hyvät ja iloiset unet. Molemmille.

Arki toimii meillä päivä päivältä paremmin. Alkaa syntyä niitä omia juttuja. Alkaa syntyä ihan uudenlainen yhteys. Me olemme nyt kaksikko. Hyvällä tavalla hullu ja herkkä kaksikko. Edelleen on kuitenkin se yksi hetki, johon en vain totu. Kaikkeen, ihan kaikkeen muuhun on jo tottunut, mutta se yksi hetki. Se hetki, kun viet pikkumimmin päiväkotiin ja tiedät, että iltapäivällä kotona on taas hiljaista. Rolle ja Caja jääneet aamun leikeistä lattialle. Puoliksi syöty Play- jogurtti keittiön tasolla. Pikku-F menee aina samaan päiväkodin ikkunaan. Tekee pienistä käsistään sydämen ja pompottaa sitä aina sen saman kolme kertaa. Auton ikkunasta heitän lentopusun ja hymyilen takaisin. Kulman takana puristan aina rattia ja yritän nollata tilanteen. Nielaisen pari kertaa ja laitan Staminan soimaan.

Ikävä on karu, mutta samalla niin lohdullisen kaunis tunne. Ikävä on merkityksellinen todiste siitä, kuinka tärkeä tuo pieni tyttö on minulle. Ja aina on tietous siitä, että hänellä on kaikki hyvin ja pianhan me taas nähdään. Tuohon kirjoittamaani hetkeen tuskin tulee koskaan tottumaan, mutta ei kai siihen tarvitsekaan tottua. Tämmöisenä sateisen harmaana päivänä tunnetilat, varsinkin hieman vaikeammat maksimoituvat. Täytyypä siis laittaa lenkkitossut jalkaan ja lähteä ulos. Suihkun jälkeen mieli on taas parempi ja oma aika on valmis alkamaan.

Toive sinulle senkin Ukko Ylijumala. Lähde sinä nyt pitämään sitä Akkaasi hyvänä. Keitä vaikka kahvit. Puhalla nuo harmaat pilvet pois. Ja jos nyt väkisin meidän päälle jotain haluat tiputtaa. Tiputa se lumihiutaleiden muodossa. Kyllä me mielummin kolataan, kun kahlataan!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (45)

You Might Also Like

45 Comments

  • Reply Maria 24.11.2016 at 18:28

    Etävanhemmuus ei itseäni kosketa, mutta kyllä tekee pahaa katsoa läheisen etävanhemman taistelua oikeudesta olla oman lapsen kanssa. Lapsi asuu satojen kilometrien päässä ja lähivanhempi yrittää tietoisesti tehdä tapaamisista hankalaa. En toivoisi kenellekkään samanlaista tilannetta, enkä kyllä ymmärrä miksi lähivanhempi asiasta niin äärettömän vaikean tekee. Minusta se on vain ilkeyttä, puhdasta ilkeyttä ja ehkä hieman epävarmuuta. Suomessa etävanhemman (varsinkin isän) on kyllä vaikea saada tukea, jos lähivanhempi haluaa hankalaksi alkaa 🙁 Tsempit niihin hetkiin kun rattia puristat ja nieleskelet 🙂

    • Reply Esko Kyrö 24.11.2016 at 19:03

      Kiiitos tsempeistä ja voimia myös läheisellesi!! Lenkkihän piristi…✌

    • Reply mesi 24.11.2016 at 19:28

      Olikos tässä kirjoituksessa jostain taistelusta kysymys? Olen ymmärtänyt, että asiat sujuvat joustavasti ja ainakin kuvista ja kirjoituksista päätellen lapsi on isällään hyvinkin usein ja paljon, vai olenko käsittänyt väärin? Yksinhän se toinenkin osapuoli on silloin, kun lapsi on isällä. Isät vaan saavat säälipisteitä aina enemmän, väitän.

      • Reply Esko Kyrö 24.11.2016 at 19:36

        Heippa Mesi!
        Ei ollut mistään taistelusta kysymys. Lähinnä päivän fiilikset yritin pukea sanoiksi. Hieman erikoista, että kirjoitat ihan mitä vaan, niin aina ne jotenkin kääntyy sääliksi, ruikuttamiseksi, ininäksi ym…mutta itsepä kirjoittelen. Kivaa päivää sinulle!!…🙏

      • Reply S-E 24.11.2016 at 20:42

        Täällä toinen lukija, joka lukee myös kolmistaan blogia, ihmettelee miten VÄHÄN lapsi saa olla isällään! Todella ikävä juttu, että eron tullessa lapset lähes aina jäävät asumaan äidilleen ja isää näkevät aivan liian harvoin. Se on itsekästä ja epäreilua 🙁 Esko vaikuttaa mitä mahtavimmalta isältä, joten vaikea ymmärtää miksi tytär on hänen luonaan niin vähän. Itseäni myös häiritsee kuinka toinen osapuoli puhuu blogissaan siitä kuinka tyttö on yöpymässä isällään tai hänellä on ”isäpäivä”. Todella typerää korostaa sitä, että lapsi on vaan hoidossa isällä vaikka isän koti pitäisi olla koti siinä missä äidinkin ja päivät isän kanssa sitä samaa arkea eikä mitään ”isäpäiviä” !!! -.-

        • Reply Esko Kyrö 24.11.2016 at 20:46

          Kiitos viestistäsi! Mukavaa iltaa…🙏

        • Reply mesi 24.11.2016 at 21:48

          Minä edelleen… En tarkoittanut sinun kirjoittamaasi ruikutukseksi vaan sitä miten se ja siinä käitellyt tunteet tulkittiin taisteluksi lapsesta toisen kommentoijan toimesta. Kun tässä nyt on tätä asiaa käsitelty niin uteliaana kyselen (ja vähän oma lehmä ojassa :)) että kuinka usein lapsi on luonasi yötä tai muuten? Kuinka monta yötä tai iltaa kuukaudessa suunnilleen?

          • Esko Kyrö 24.11.2016 at 22:03

            Heippa Mesi!
            En koe tarpeelliseksi puhua tapaamisajoista täällä. Ymmärtänet tämän. Mukavaa alkavaa viikonloppua!…✌

          • S-E 24.11.2016 at 22:15

            Ymmärrän, että et halua vastata Mesin kysymykseen, mutta tiedonsi vain että Kolmistaan blogissa K on avoimesti kertonut, kuinka usein tapaat tytärtäsi… Sen takia harmittelinkin, että noin vähän:(

          • Esko Kyrö 24.11.2016 at 22:22

            Itse en kuitenkaan koe tarpeelliseksi avata täällä yhteisen lapsemme tapaamisaikoja. Ja toki saat antaa kommenttejasi. Tietysti. Mukavaa alkavaa viikonloppua!!…🙏

          • Maria 24.11.2016 at 22:23

            En kyllä tarkoittanut mitenkään kommentoida Eskon kirjotusta taisteluksi. En todellakaan, kerroin ihan muista tilanteista ja ihmisistä. Toiset tapaa lastaan viikoittain, toiset tapaa joka toinen viikko ja toiset vielä harvemmin. Enkä tarkoita, että kaikki lähivanhemmat tekee tapaamisista vaikeita, mutta on niitäkin tilanteita joissa ollaan ihan solmussa kaikkien asioitten suhteen. En kyllä itse ajatellut, että Esko kirjoitti taistelusta, enkä siitä kirjottanut itsekkään. Yritin kertoa, että samassa tilanteessa on varmasti jokainen lapsestaan erossa oleva.

          • Esko Kyrö 24.11.2016 at 22:26

            🙏

  • Reply venla 24.11.2016 at 20:31

    Mun mielestä tää oli hieno kirjoitus. Rivien välistä saa luettua kyllä vaikka ja mitä niin halutessaan. Mut mä tulkitsin tän ihan vaan omien tuntojen sanoittamisena ja toiveena kunnollisesta talvesta (oikeesti, onko mitään kamalampaa kuin tipauttaa hetkeksi lumet maahan ja sen jälkeen laittaa syyssateet tulemaan?)

    Ikävä on kurja tunne, mut niinkuin tässä tekstissä Esko toitkin ilmi, se MIKSI sitä ikävää kokee on kuitenkin valoisa asia. Se kertoo siitä, että välittää. Ja jos uudenlainen vanhemmuus vaatii aikuiselta opettelua, niin vaatii se opettelua lapseltakin. Jotenkin vaan tuntuu, että joskus lapset suhtautuvat asioihin mutkattomammin kuin aikuiset. Toisaalta lapsen ei kuulukaan tietää kaikkia aikuisten asioita, joita eroon kuuluu. Toivottavasti teilläkin on puhuttu pikku tyypin kanssa siitä, miltä hänestä tämä kahden kodin elo tuntuu. Ja melkeinpä toivon, ettei niitä tarvis blogista lukea, pysyköön yksityisasioina… 😉

    • Reply Esko Kyrö 24.11.2016 at 20:35

      Iltoja Venla!
      Kiitos viestistäsi. Kyllähän tämä varmasti vaatii ihan kaikilta opettelua ja kokemuksien kauttahan sitä parhaiten oppii. Joo, ei täällä ruveta kaikkea ruotimaan. Todellakaan. Tämäkin lähinnä siis oman sadepäivän fiilis…🙏 Mukavaa iltaa!

      • Reply Elviira 24.11.2016 at 23:34

        Kolmistaan blogia lukeneena pakko sanoa,että siellä nimenomaan Karoliina korostaa kuinka lapsella on vain 1 koti. 🙁

        • Reply reija 25.11.2016 at 13:51

          Jos lapsi asuu suurimman osan lähivanhemman luona eikä esim. vuoroviikkoasumisessa niin silloin lapsella on juridisesti vain yksi koti, vaikka toista osapuolta säälittelevät kommentoijat pahansuovasti muuta väittäisivätkin. Myös vuoroasumisessa lapsella on vain yksi virallinen osoite koska kahdessa paikkaa ei voi olla kirjoilla. Se ei kylläkään kerro sitä, kuinka paljon lapsi voi viettää siitä huolimatta aikaa myös etävanhemman kanssa. itse olen saanut sen käsityksen, että Esko on varsin paljonkin ja usein tyttärensä elämässä mukana, koska vanhemmat asuvatkin ihan vierekkäin. Eikä kumpikaan ole kyllä kummassakaan blogissa kertonut, kuinka usein lapsi tapaa isäänsä (tämän oikein tarkistin) , siitä pisteet molemmille osapuolille, että osaavat pitää nämä asiat keskinäisessä keskustelussaan, vaikka lukijat kyllä ovat näkevinään yhtä ja toista ”rivien välissä” – aina sen mukaan kuka ja mikä sattuu miellyttämään.

          Sitä en tiedä sitten, kuinka pitäisi ilmaista, että lapsi on isällään, onko se isäpäivä vai isin luona vai iskällä. Kamalan keinotekoisiin ilmauksiinkaan ei ehkä parane mennä, sillä se kuulostaa lähinnä naurettavalta. Tämä on varmaan ihan jokaisen perheen oma asia ja riippuu siitä, mitä kieltä missäkin perheessä puhutaan ja mitä ilmaisua on totuttu käyttämään.

          Eiköhän liene meidän lukijoiden parasta hoitaa vaan omaa tonttiamme eli kommentoida hyviä ja avartavia kirjoituksia, eikä arvostella kummankaan osapuolen valintoja, jotka he ovat ilmeisen hyvässä yhteisymmärryksessä kypsinä ja fiksuina ihmisinä tehneet. Muistaakseni he molemmat ovat jopa aikaisemmin yhdessä näissä blogeissaan toivoneet, että toisen osapuolen arvosteleminen blogissa jätettäisiin kommentoijien taholta tekemättä, sillä he itse haluavat hoitaa asioitaan keskenään hyvässä hengessä.

          Mukavaa viikonloppua !

          • Esko Kyrö 25.11.2016 at 14:17

            Mukavaa viikonloppua ja kiitos viestistäsi!!!

  • Reply Ellen 24.11.2016 at 20:50

    Osaat hyvin pukea sanoiksi tunteita ja ajatuksia joita itsekin käyn läpi. Ei ole ensimmäinen kerta kun luen kirjoitustasi ja ajattelen että just näin se menee! Hiljainen koti kun lapset ovat isänsä luona, milloin siihen tottuu.. Iloa ja valoa sinulle marraskuun pimeydestä huolimatta. 🙂

    • Reply Esko Kyrö 24.11.2016 at 21:00

      Iltaa Ellen!
      Mukava, että kirjoitukset herättävät fiiliksiä…Eiköhän siihenkin joskus totu…Lenkki auttaa ja kynttilät palamaan. Nyt vielä minttucrisp-suklaata levyllinen…✌ Kivaa iltaa!!

  • Reply Nukka 24.11.2016 at 21:02

    <3

    • Reply Esko Kyrö 24.11.2016 at 21:05

      🙏

  • Reply Katja 24.11.2016 at 23:33

    En tiedä, mitä sanoa. Muuta kuin sen, että marraskuu lisää aina oman painonsa ja viiltävyytensä murheisiin ja sielun kipuihin. Hienosti olet selvinnyt ja tulet selviämään.

    • Reply Esko 25.11.2016 at 14:13

      Näinhän se vähän tuntuu menevän…✌ Hyvinhän tässä hurisee…ajoittain on hyvä pysähtyä ja pohtia…Kivaa viikonloppua!!

  • Reply Katja 24.11.2016 at 23:50

    Lisäys: Ootko muuten maistanut sitä Fazerin rusina-hasselpähkinä- suklaata? Oli jotenkin erityisen suussasulavaa.

    • Reply Esko 25.11.2016 at 14:13

      Tänään maistan. Kiitos vinkistä!

  • Reply nuttura 25.11.2016 at 00:11

    Olipa hyvä postaus! Taitavasti kuvasit tuntojasi ja vertauskuvat olivat aivan loistavia. Karun kaunis kuvaus joka herätti ajatuksia. Kiitos!

    • Reply Esko 25.11.2016 at 14:14

      Ole hyvä Nuttura…🙏

  • Reply Anna 25.11.2016 at 02:52

    Taas hyvä ja rehellinen kuvaus tuntemuksista joita erovamhemmat kokevat.
    Entäpä jos ongelmana on se, että etävanhempi ei halua nähdä vaikka kuinka yrittää tsempata ja pitää säännöllisiä tapaamisia yllä? Entä jos toinen vanhempi toivoo koko ajan vähemmän ja lyhempiä aikoja lastensa kanssa – omien rakkaiden lastensa? Kokonainen lomaviikko on täysi mahdottomuus. Miten selittää se lapsille – vaurioittamatta yhtään enää asiaa. Osaatko sanoa oman yleisen näkemyksesi siitä, miksi toinen vanhempi tekee pitkän vanhemmuuden/eron jälkeen noin? Sattuu hirveästi nuorten tyttöjeni puolesta.

    • Reply Esko 25.11.2016 at 14:15

      Kiitos! En ehkäpä ole paras kommentoimaan muiden tyylejä hoitaa elämänkiemuroita…Toivottavasti ymmärrät. Kivaaviikonloppua!!…✌

  • Reply Nippe 25.11.2016 at 11:40

    Häpeä, itsekkyys, päihdeongelmat…
    On monia syitä, miksi toinen vanhempi pysyy etäisenä, eikä ”uskalla” usein tavata lapsiaan.
    Silloin sen toisen vanhemman on pysyttävä henkisesti entistä vahvempana. Syyllistämättä ketään.
    Lasten vuoksi.
    Voimia!!

    • Reply Esko Kyrö 25.11.2016 at 14:18

      Kiitos Nippe viestistäsi!!

  • Reply Nippe 25.11.2016 at 13:21

    Ja toivon lunta kuin lapsi joulupakettia! 🐥
    HARTAASTI…🐹

    • Reply Esko Kyrö 25.11.2016 at 14:18

      Sama…❄

  • Reply Henna 26.11.2016 at 10:57

    Kirjoitat kyllä todella kauniisti! Rivien välistä on luettavissa paljon ja vertauskuvat ovat tosi hienoa. Pitäiskö sinunkin harkita kirjan tai jonkun novellikokoelman kirjoittamista? Serkkupojalta saisi varmaan vinkkejä ja apua? Tällaista tekstiä lukisi mielellään enemmänkin 🙂

    • Reply Esko Kyrö 26.11.2016 at 12:44

      Heippa Henna!
      Kiitos ja kiitos! Serkkupoikani on ehkä vielä himppasen edellä näissä kirjoitushommissa…😀 Kirja, olisihan se mieletön juttu.

  • Reply lotte 26.11.2016 at 20:16

    Aivan ihanasti kirjoitettu. Tippa silmässä luin. Tässä näkee, että myös miehet voivat osata pukea tunteensa sanoiksi. Ja vielä kirjoitetuksi tekstiksi. Tyttösi on onnellinen omistaessaan noin rakastavan isän.

    • Reply Esko Kyrö 26.11.2016 at 20:30

      Kiitos ja kiitos…

  • Reply Sigrid 27.11.2016 at 14:13

    Sulla todella on sana hallussa!
    F on onnekas mukula kun hänellä on sinunlainen isä. Rakastava ja osallistuva.
    Tää aika vuodesta vetää usein mieltä maahan vaikka kaikki olisikin periaatteessa elämässä hyvin. Tuntuu että voisi käydä talviunille ja herätä joulun pyhiksi ja jatkaa taas maalis-huhtikuuhun asti.

    • Reply Esko Kyrö 27.11.2016 at 14:23

      Oi, kiitos Sigrid…🙏 Kiva kuulla. Parhaani pyrin pikkumimmin hyvinvoinnin vuoksi tekemään…Eiköhän tuota lunta vielä sada, tai siis kyllä on pakko sataa!!

  • Reply Sade 30.11.2016 at 02:36

    Esko, minusta sie oot ihana ja tuo mitä kirjoitit on varmasti syvältä. Sinä saat kirjoittaa omista fiiliksistä niin paljon kun ikinä tahot ja ne ovat varmasti silloin aitoja ja oikeita. Kiitos niistä ! Sinä oot huippu tyyppi. Älä ikinä unohda sitä, silloinkaan kun missään ei oo mitään järkeä. Ja muista ne keillä kaikki on aina mahtavaafantsuuupeetaisohymy- paskat on.
    Voi hyvin !

    • Reply Esko Kyrö 30.11.2016 at 16:35

      Kiitos, samoin…🙏

  • Reply Heli 30.11.2016 at 05:17

    Tykkään siitä, kun kerrot tästä kasvusta uudenlaiseen vanhemmuuteen aidosti, etkä ole ”puuhamaa” isä. Tunnistan sen hetken viiltävän kivun, kun lapsi menee toisen vanhemman luokse, enkä kyllä vielä osaa nauttia omasta ajasta, mutta ehdottoman tärkeää lapselle on aika molempien kanssa. Itse olen sitä mieltä, että joillakin vanhemmilla oleva viikko/viikko jako on lapsen näkökulmasta yleisesti ottaen pahin mahdollinen ja onneksi näitä sopimuksia ei enää paljoa tehdä. Usein se on vain vanhempien näkökulmasta ajateltu. Miltä itsestä tuntuisi pakata laukku joka viikko eri paikkaan…

    • Reply Esko Kyrö 30.11.2016 at 16:34

      Kiitos! Mukava, että tykkäät…🙏
      Ajoittain se oma aika tuntuu jotenkin väärältä, mutta eiköhän tuohonkin jotenkin opi tottumaan. Kyllähän näissä monimutkaisissa kuvioissa tulisi aina ajatella ennenkaikkea lapsen etua…Kiitos viestistäsi…✌

  • Reply Myy 1.12.2016 at 18:44

    Olen lukenut blogiasi aina, kun vaan on aikaa. Osaat kirjoittaa niin taitavasti, että itkeä pillitin tekstiä lukiessani ja mies ihmetteli vieressä, että mitä nyt:D Kun on itsellään lapsi ja ajattelee omalle kohdalle, niin sitä jotenkin herkistyy.. Ihanan rehellistä tekstiä, sellaista on mukava lukea!!

    • Reply Esko Kyrö 1.12.2016 at 18:48

      Kiitos Myy, kiitos…🙏 Miehelle terveiset.✌

    Leave a Reply