Tietoa mainostajalle ›
Monthly Archives

joulukuu 2016

, , , , , , ,

Viimeiseen pisaraan

28.12.2016

Uusi vuosi saapuu. Saapuu myös aika. kun useat tekevät lupauksia tai asettavat tavoitteita alkavalle vuodelle. En halua tehdä mitään suuria lupauksia ensi vuodelle. Ensi vuonna haluan kuitenkin tehdä monia ja monia asioita eri tavalla kuin kuluvana vuotena. Yksi näistä asioista on urheilu ja ennenkaikkea lenkkeily. Lenkkeily, joka oli yksi tärkeimmistä avustajistani melkoisen koettelevana alkutalvena ja keväänä. Avustaja, joka antoi minulle tekemistä, antoi minulle muuta ajateltavaa. Avustaja, joka kuitenkin muutti juoksemisen kohdallani jopa pakkomielteeksi.

Ei ole optimaalisen hyvä vaihtoehto nukkua huonosti, syödä pelkkiä pähkinöitä ja huuhtoa ne alas proteiinijuomilla. Tämän päälle vielä juosta päivittäin puolentoista tunnin lenkki. Painoni putosi, hemoglobiini laski lähelle riskirajaa ja kehon suolatasapaino meni sekaisin kuin pää vanhassa kunnon Enterprisessa Linnanmäellä. En usko, että kaikki vaivani johtuivat suoranaisesti juoksemisesta, mutta varmasti silläkin oli vaikutuksensa.

Vuonna 2017 haluan alkaa taas nauttia lenkkeilystä. Toki siitä olen koko ajan nauttinut, mutta nyt täytyy ottaa järki mukaan tuohonkin hommaan. Tulen ilmoittautumaan Helsinki City Runille ja aloitan tavoitteellisen harjoittelun kyseiseen tapahtumaan. Syön terveellisemmin ja etsin itselleni jonkun hyvän juoksuohjelman. Ohjelman, jonka teemana ei ole hukuttaa surua ja yksinäisyyden tunnetta. Ohjelman, jonka teemana on harjoitella maltilla ja järkevästi omiin aikatauluhin sopivasti.

Viimeiseen pisaraan, järjellä ja hyvällä fiiliksellä! (Niin ja puolikas alle 1h 45min.)

-Esko-

P.S. Olihan tänään aikasen pramia keli juoksennella, auringon laskiessa selkäni takana.

Comments (18)
, , , ,

Kuvia uudesta (jo nyt) rakkaasta asunnostani

27.12.2016

Istun lattialla ja vain tuijottelen ympärilleni. Vähän on jopa hämmentynyt fiilis. Onnellinen naimakauppa pankin kanssa on alkanut. Painotan sanaa onnellinen. Jo tässä vaiheessa olen ihan onnessani, kun avaan uuden minikaksioni oven. Enpäs olisi muutama kuukausi sitten uskonut, että minulla on oma asunto. Asunto, jonka ensimmäiset asukkaat ollaan minä ja pikkumimmini. Keittiön kaapeissa on vielä muovit, jotka repäistessä repäisen samalla irti itsestäni myös vuoden 2016. Rypistän ja heitän roskikseen. Siinä ne kaapinovet kiiltevät. Uusina ja valmiina vastaanottamaan uudet asukkaat, uusissa tunnelmissa.

Tohon tulee sänky. Tohon tulee telkkari. Noi plafondit lähtee. Vuodesohva vai laitanko sohvaa ollenkaan? Haluan nauttia prosessista. Yleensä olen mies, joka haluaa kaiken heti ja nyt. Mutta joku viisas on todennut ettei tärkein ole se määränpää, vaan matka. Tämä matka on mielenkiintoinen ja tähän asuntoon tulen miettimään jokaisen yksityiskohdan todella tarkasti. En hätiköi, vaikka malttamaton mieleni sanoisikin, että kyllä tuo vaseliinipurkilla kasattu Ikean hyllykkö sopisi tuohon portaiden juureen.

Nyt vaan sisustusideoita kehiin. Niin, ja tietäisikö kukaan mistä löytäisin tyylikkään hieman minimalistisen vuodesohvan? En ole millään löytänyt sopivaa ja sohva on kuitenkin niin vallitseva osa asuntoa, että apujahan tässä kaipaillaan.

Mukavaa tiistaita!!!

-Esko-

Comments (65)