Tietoa mainostajalle ›
, , , ,

Suuresti vai pienesti ja kauniisti?

6.12.2016

Kuusi vuotta sitten soitin veljelleni Kätilöopistolta. Kuusi vuotta sitten satoi lunta aivan mielettömästi. Kuusi vuotta sitten en osannut vielä pukea villapukua tai talvihaalaria. Kuusi vuotta sitten emme veljeni kanssa saaneet turvaistuinta kiinni ihan vaivattomasti. Kuusi vuotta sitten tuli myös Linnanjuhlat. Kuusi vuotta sitten oli tyttäreni ensimmäinen yö omassa tai siis vuokratussa kodissamme. Kuusi vuotta sitten en nukkunut silmäystäkään. Kuusi vuotta sitten katselin ja ihmettelin. Katselin ja ihmettelin ihmistä. Uutta ihmistä, joka seuraa mukanani kokonaisen ihmiselämän. Kuusi vuotta sitten olin onnellinen.

Kuusi vuotta myöhemmin polttelen yksiössäni Kelohongan tuoksuista kynttilää. Taustalla pyörii Linnanjuhlat. Linnanjuhlat ovat pääosin iloiset ja onnelliset juhlat. Linnanjuhlathan perinteisesti liimaavat perheet yhteen sohvalle. Hieman arvostellaan pukuja ja yksimielisyyteen linnan kuningattaresta ei päästä ihan helpolla. Joko on laahus liian pitkä tai nänni paistaa liikaa valojen loisteessa. Linnanjuhlissa saa näyttää onnen. Onnen siitä, että on saanut syntyä Suomeen. Itsenäiseen Suomeen.

Saako Suomessa ilman uuta näyttää onnea? Eli saako somessa näyttää onnen, vilpittömän onnen? Tämmöisen kysymyksen keskelle jouduin tänään tahtomattani. Zuckerberg nosti silmieni eteen keskusteluketjun, joka taas hieman muistutti netin raadollisuudesta. Minä haluan ihmisille ainoastaan onnea.  Onnihan on hienointa mitä ihminen elämässään voi kokea. Onnea ei kukaan halua keneltäkään ottaa pois. Onni on asia, jota varmasti jokainen tavoittelee. Joku sen onnen tavoittaa aiemmin. Joku odottaa sitä oikeaa onnea rauhassa. On onnellinen itsekseen. On ajoittain onneton itsekseen. Kaikki ihmiset ovat erilaisia. Kaikki ihmiset kokevat asiat eri tavalla. Kaikki ihmiset saavat näyttää onnensa. Tavan onnensa näyttämiseen voi myös ihminen valita itse. Voit tehdä sen suuresti. Tai pienesti ja kauniisti. Minä olin tänään niin onnellinen, kun aurinko paistoi ja pieni kaunis lintu lensi kädelleni. Nappasi pähkinän ja lensi tiehensä. Myös pieni, kaunis lintu oli varmasti onnellinen.

Kuusi vuotta sitten söin onnellisena kanakääryleitä ja suklaamoussea. Kuusi vuotta myöhemmin syön ihan onnellisena Chalupan salaattia ja isäni tuomia vaahtokarkki-joulupukkeja. Taas astui joku laahuksen päälle. Taas siitä saa mies kuulla seuraavan vuoden iltapalapöydässä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (21)

You Might Also Like

21 Comments

  • Reply Opeopiskelija 6.12.2016 at 20:32

    Oii miten kaunis teksti! Todellakin onni on asia, joka saa näkyä <3

    • Reply Esko Kyrö 6.12.2016 at 20:42

      🙏 Kiitos…Niin saa!!

  • Reply Heli 6.12.2016 at 22:19

    Elämäni vaikeinpana aikana ajattelin pitkään, että olen maailman surullisin ihminen ja se oli murskaavaa, mutta silti toivoin muille onnea, ajattelin että minun vuoroni on myöhemmin. Vaikka tuo mennyt aika saa hetkeksi edelleen kyyneleet silmiini niin myös se, että nyt olen onnellinen niin monesta asiasta 🙂 Keskeneräisyyskin tekee onnelliseksi. Voihan se olla, että onni myös tarttuu kun se näkyy 🙂

    • Reply Esko Kyrö 6.12.2016 at 22:21

      Iltaa Heli!
      Samoja fiiliksiä, niin samoja fiiliksiä. Kiitos viestistä ja hyvää itsenäisyyspäivää!!…🙏

  • Reply Tinka 7.12.2016 at 00:01

    Uskon tietäväni kenen blogitekstiin ja kommenttiosioon viittaat ja suurin osa lukijoista tietysti myös, koska tämän ko. blogin kautta aika moni on päätynyt lukijaksesi.

    Hieno asenne sinulla! On lupa näyttää oma onni, olen samaa mieltä, mutta samaa mieltä myöskin siitä, että sen voi tehdä pienesti ja kauniisti ja myös sitten suuresti ja noh, vähemmän kauniisti…ja sitä se mielestäni kyseisessä tapauksessa oli.

    Kirjoitat mukavaa blogia, vaihtelua lukea miehen kirjoituksia ja ajatuksia. En mitenkään kuvittelekaan tuntevasi edellisen suhteesi kiemuroita ja eroon johtaneita syitä, vaikka tietynlaisia mielikuvia meille lukijoille tietysti tekstien perusteella välittyy (ja toki tiedostan, että ne voivat olla täysin vääriäkin), mutta haluan vain sanoa, ja uskon, että olet niin tehnytkin: Mieti rauhassa kaikkea edelliseen suhteeseen liittyvää, positiivisia ja negatiivisia juttuja, asioita joihin olisit voinut vaikuttaa ja asioita, joissa et ole valmis joustamaan, sitä mitä odotat ja toivot uudelta suhteelta ja mitä et ole valmis sietämään jne. Valitettavasti ”ekalla kierroksella” ei näitä usein ole mietitty tarkkaan ja se johtaa törmäyskursseihin. Ja onhan se niinkin, ettei esim lapsiperhearkea voi kuvitella ennen kuin sitä itse elää. Itse elän ydinperhe-elämää, 10 vuotta tulee pian täyteen, ja vaikka en aio erota lasteni ja arvojeni vuoksi, ja koska puolisoani rakastan, niin ymmärrän miksi ihmiset eroavat ja kieltämättä se käy hankalina hetkinä mielessä, miltä tuntuisi jos olisin löytänyt aikoinaan enemmän samankaltaisen ihmisen, jonka kanssa ei tulisi vääntöä samalla tavalla… Onneksi meillä on myös paljon hyvää suhteessa, ja tiedostan, ettei täydellistä ihmistä ja suhdetta ehkä ole, vai onko jonkun mielestä? Ja mitä olet mieltä Esko? Tästä voisit joskus kirjoittaa postauksen? Eli mitkä asiat olisi niitä kynnyskysymyksiä, mitkä eivät niin tärkeitä, ja voiko löytyä täydellistä tai edes lähes täydellistä suhdetta? Itsellä olisi tosi erilaiset ja viisaammat lähtökohdat suhteelle tämän kaiken elämänkokemuksen myötä, ja siksi luulen että tavallaan tunnistaisin paremmin nyt mitä suhteelta haen ja kaipaan. Luulen, että tässä on myös yksi syy moniin eroihin. Vasta sen yhteisen arjen kokemukset näyttävät miten yhteiselo sujuu ja mitä jää puuttumaan sellaista mitä kaipaa, ja eron jälkeen on paremmat lähtökohdat onnistua, kun tietää mitä hakee. Mikäli kykenee tarkastelemaan myös omia virheitään ja heikkoja kohtiaan, mikä on myös hyvin tärkeää, ellei halua taas ajautua eroon. Itseään kun ei pääse karkuun vaan aina olet se suhteen toinen osapuoli.

    Eroihin vaikuttaa varmasti myös se, että osa meistä vaatii suhteelta niin paljon, että vaikka se olisi toisen osapuolen mielestä ’ihan hyvä, vaikka onhan niitä ristiriitojakin’, niin toinen osapuoli näkee ne ristiriidat liian suurina. Koemme asiat niin eri tavalla omien persooniemme takia. Huomaan tämän parisuhteessani usein. Se vaatiikin suhteelta enemmän, kumpi kokee kaiken herkemmin (usein se on nainen ainakin oman tietämykseni perusteella) ja kummalla parisuhde on ykkönen ja menee kaiken muun edelle ja kaukana jäljessä tulevat vasta kaverit ja harrastukset ym. Joillekin taas ne kaverit ovat niin tärkeitä, että tavallaan korvaavat jotain mitä parisuhteessa ei ole. Asiantuntijoiden mukaanhan ei edes pitäisi olettaa, että parisuhteesta saa kaiken, vaan se missä puolisot eroavat toisistaan voivat ystävät korvata, esim. vaikka tarve keskusteluun tai syvälliseen analysointiin voi olla erilainen.

    Tällaisia pohdintoja..saa tarttua aiheeseen!:)

    Tsemppiä! Toivon ja uskon, että löydät ajallasi ihmisen, jonka kanssa saat jakaa onnellisen elämän. Sinusta välittyy toisia ihmisiä kunnioittava hieno tyyppi, jolla on arvot kohdallaan, joten ajan kysymys vain milloin 🙂

    • Reply Esko Kyrö 8.12.2016 at 20:24

      Kiitos Tinka, kiitos!! Pohdin viestiäsi tarkemmin ja vastaan pidemmin myöhemmin. Mukavaa alkavaa viikonloppua!!

  • Reply Kaarina 7.12.2016 at 10:25

    Molempia blogeja seuranneena on pakko kommentoida, että onhan tämä nyt ihan naurettavan surkuhupaisaa, että ihmiset kokevat asiakseen rynnätä exäsi blogiin moittimaan häntä sinun mielesi pahoittamisesta! Villi veikkaus, ettei sama olisi tapahtunut toisinpäin. Joidenkin naisten osalta toisiin naisiin suhtautuminen menee välillä yli ymmärryksen.

    • Reply Esko Kyrö 8.12.2016 at 20:22

      Tähän en osaa sanoa muuta, kun että en edes itse tiennyt pahoittaneeni mieltään mistään. Tai olen. Tästä ulkona vallitsevasta säästä. Tulisi nyt se valkoinen joulu!!…:)

  • Reply laurie 7.12.2016 at 19:33

    Juuri näin Kaarina! Asettumatta kummankaan puolelle, mielestäni olisi myös erittäin reilua ja korrektia Eskolta, jos hän esittäisi toiveen, että hänen eksänsä jätettäisiin rauhaan – tämän toiveenhan vastapuoli esitti Eskoa koskevien kommenttien osalta jo aiemmin. Tietysti jos ei jostain syystä halua, niin juttu on toinen.

    • Reply Esko Kyrö 8.12.2016 at 20:19

      En kommentoi täällä kenenkään muiden asioita ja en tietenkään halua, että täällä kenenkään asioita ruoditaan heidän sitä tahtomattaan. Hyvää minä haluan. Hyvää…:) Kuten sinullekin Laurie!!

  • Reply Minttu 7.12.2016 at 23:09

    Huh, huh. Kävin myös lukemassa Karoliinan postauksen ja ikävää että lähdettiin tälle tielle. Onni ja ihmisen onnellisuus on ihana asia . Miten sen kertoo julkisessa blogissa on sitten toinen asia. Mielestäni vaikka on erottu niin pitäisi säilyttää kunnioitus entistä kumppania kohtaan. Niissä kuvissa mentiin hyvän maun alapuolelle. Tsemppiä Esko! Parisuhde ei yksin ole onnellisen elämän avain. Tee tämänhetkisestä elämästäsi mahdollisimman hyvää.

    • Reply Esko Kyrö 8.12.2016 at 20:11

      Heippa Minttu!
      En kommentoi täällä muita, kun henkilökohtaisia höhellyksiäni. Hyväksi tämä on tässä pikkuhiljaa rakentumassa. Kiitos ja kivaa alkavaa viikonloppua!!

  • Reply reija 8.12.2016 at 08:12

    Ai että eron jälkeen ei saisi julkaista kuvia uudesta kumppanista kun se loukkaa eksää?? No jo on aikoihin eletty!

    • Reply Esko Kyrö 8.12.2016 at 20:02

      Heippa!
      Kaikki saavat elää elämäänsä juuri haluamallaan tavalla. Ja ihmiset saavat julkaista aivan mitä itse järkeväksi kokevat. Jos minua eksänä tarkoitat, niin en ole kyllä mistään loukkaantunut. On eletty ja toivottavasti saataisiin tähän elettyyn elämään valkoinen joulu.

  • Reply venhok 8.12.2016 at 13:32

    Osasitpa itse sanoa tuon(kin) asian hienosti! Kaikki on ytimekkäästi jo otsikossa. Onni on hieno asia, eikä sitä tarvitse piilottaa – mutta ”onnellinen” ihminen itse lopulta valitsee, kuinka suuresti sitä kuuluttaa – tai pienesti ja kauniisti sitä ilmaisee. Tuo pienesti ja kauniisti ilmaiseminen sisältää usein myös muista ja muiden onnellisuudesta välittämistä, ja silloin jakaa ja lisää onnea itsensä ulkopuolellekin.

    Kyse ei ole siitä, saako olla onnellinen. Kyse ei ole myöskään pahoittaako joku mielensä vai ei. Kyse on siitä, minkä tavan ilmaista itseään valitsee ja ajatteleeko muidenkin kuin sitä omaa ”onnea”. Onni ei kai yhä vieläkään = se mitä julkaisee netissä? Toivon ainakin niin! Siis että oma onni ei suurene tai pienene sen myötä, onnellisuus ei ole riippuvainen siitä miltä se ”näyttää” somessa? Sen sijaan että kysymme vain, saako onnea näyttää, (oma vastaus: saa tietenkin) pitäisi ehkä kysyä myös, onko se ehdottoman välttämätöntä ihan kaikenlaisilla kuvilla näyttää? Mutta summa summarum: kukin kertoo itsestään omalla tavallaan, ja näinhän se aina on ja tulee olemaan joka tapauksessa. Muuta emme edes voi kuin hyväksyä se.

    Onnellisuutta sinulle ja kaikille muillekin joka tapauksessa!

    • Reply Esko Kyrö 8.12.2016 at 19:59

      Moikka Venla!
      Hienosti summasit asian. Kaikki elävät elämänsä juuri haluamallaan tavalla, toivottavasti myös onnea on matkassa mukana. Kiitos, samoin myös sinulle!!

    • Reply Malla 8.12.2016 at 20:44

      Kyllä, tämä oli VenhoK hienosti sanottu. Täysin samaa mieltä. Ihan yleisesti ottaen myös tuntuu, että joidenkin ”onni” riippuu nykyään siitä kuinka paljon huomiota se saa muilta (some). Sillä kun ei vaan minun mielestäni ole mitään tekemistä sen aidon onnellisuuden kanssa. Keskityttäisiin ennemmin siihen onnen hetkeen ja niihin rakkaimpiin kuin siihen, että on kiire laittaa siitä instaan hieno kuva. Onnellista joulun odotusta kaikille! 💛

      • Reply Esko Kyrö 8.12.2016 at 21:20

        Iltaa Malla!
        Se on tämä nykymaailma semmoista…Itse laitan kuvia aina hampurilaisista. Harmittomia onnentuottajia…🍔😊

        • Reply Malla 8.12.2016 at 21:36

          Minäkin laitan aina ruokakuvia! 😄👍 hyvä me! 👏😄

          • Esko Kyrö 8.12.2016 at 21:38

            👌👌👌👌👌🍔🍔🍕🍕🍕🍕

  • Reply Kuinka asioita kannattaa tänne blogiin kirjoitella? | E2O 13.9.2017 at 17:12

    […] Vaaleanpunaisten ajatusten vallatessa mieleni. Kuinka tämän asian täällä blogissani avaan? Suuresti, vai pienesti ja kauniisti? Sitähän ei voi vielä tietää eikä ennakoida. Tärkeimpänä asiana ja ohjenuorana on […]

  • Leave a Reply