Tietoa mainostajalle ›
Monthly Archives

tammikuu 2017

, , , ,

Mä en tykkää tästä, mä rakastan tätä!

30.1.2017

Tammikuu jo loppumaisillaan. Ja sehän muuten meni todella nopeasti. Olenkin kirjoittanut lähes kaikkiin tärkeisiin papereihin vielä vuoden 2016. Ei ole pää edes vielä sisäistänyt, että mennään jo vuotta 2017. Ja siitäkin jo ensimmäinen kuukausi kohta takana. Onkin aika listata tammikuun positiiviset:

  • Muutto hoidettu. Muuttaminen on kyllä yksi ärsyttävimmistä hommista mitä voi tehdä housut jalassa. Ei varmasti olisi yhtään mukavampaa vaikka tekisi ilman housuja. Selkä vähän kärsi muuttopäivästä, mutta eiköhän sen vielä kuntoon saa. Pääasia, että tavarat ovat nyt täällä uudessa asunnossa.
  • ” Mä en tykkää tästä, mä RAKASTAN tätä…” Tämä oli F:n kommentti uudesta kodistamme. Meinasi tirahtaa kyynel silmäkulmaan tuon kommentin jälkeen. Merkitsi minulle todella paljon.
  • Isänpäivä-postauksessa toivoin ihan salaa ja vitsillä lahjaksi autopaikkaa. Nyt minulla on semmoinen. Semmoinen ja vielä kaksi metriä kotiovestani. Voisi kutsua jopa arjen luksukseksi.
  • Ilosaarirockin muuttuminen kolmepäiväiseksi. Ja perjantaina esiintyy Millencolin, ah!
  • Tein lähes itse keittiönpöydän. Kyllä, hion, pintakäsittelin ja kokosin. Tuli hieno ja sopii tänne mainiosti.
  • Uuden objektiivin löytyminen kameraani. Ja vielä edullisesti.
  • LähiKiinalaisen ravintolan Kung Po- kana. Ja ennenkaikkea paikan omistajamies. Muistaa aina tuoda F:lle sen punaisen Angry Birds- muovimukin.
  • Sing-elokuva. Todella hyvä! (Molempien mielestä.)
  • Vuoden käytössäni ollut Macbook Pro. Ei ole ollut ongelman ongelmaa.
  • Ne harvat (yksi tai kaksi) keväältä tuntuvaa päivää. Aurinko, ah.

Onhan noita, onhan noita…

Mukavaa alkanutta viikkoa!!

-Esko-

// Mallailukuvani: Pasi Salervo //

Comments (15)
, , , , ,

Veikö stressi hiuksetkin päästä?

29.1.2017

Olin ajelemassa partaani viime viikolla. Katselin itseäni peilistä ja mietin, että nyt pitää räväyttää. Olen impulsiivinen mies, joten ajelin samalla myös hiukseni pois. Kurkkasin peiliin ja aluksi säikähdin. Aamullakin vielä säikähdin, että kuka tuo kummallinen ukkeli on, joka minua tuijottaa. Minulla on ollut lyhyt tukka viimeksi varmaankin noin viitisen vuotta sitten ja pikkuhiljaa siihen alkaa jo tottumaan. Helpottavin kommentti tuli elämäni tärkeimmältä tytöltä: ” Isi, oot tosi komee. ” Huh.

Olin jo pidemmän aikaa hieman ”kriiseillyt” hiusteni kanssa. Edellinen mallini, kun löytyy tällä hetkellä noin 95 prosentilla suomalaisista miehistä. Eikä siinä mitään vikaa ole, mutta itse olen aina halunnut jotain hieman poikkeavaa. Hyvähän se on mallia vaihdella muutaman vuoden välein. Ensimmäinen ideani oli kasvattaa pitkä ”surffitukka” takaisin. Tämän olisin varmasti tehnytkin, mutta kevättalvella sattunut rankka elämänmuutos vei hiuksetkin päästä. Varmasti oman mausteensa antoi myös pilven päällä istuva parturi, joka uskoo luonnolliseen poistumiseen. Keväällä ihmettelin, kun harjatessa päästä irtoaa ihan järjettömiä tuppoja ja ympäri päätä on lähes hiuksettomia länttejä. Joku tiesi kertoa, että kovalla stressillä on osuutta myös hiusten putoamiseen. Uskon ainakin osittain tuohon teoriaan.

Hiukseni olivat todella huonossa kunnossa, joten tämä oma koneellinen käsittely varmasti tekee hiuspohjalleni hyvää. Tällä mallilla mennään nyt vähän aikaa. Sitten katselee oliko hiusten tippumisen takana stressi vai luonto. Jos kyseessä on ensimmäinen syy, aloitan kahden vuoden kasvatusprojektin. Jos kyseessä on jälkimmäinen, vedän Juha Tapiona loppuelämäni. ei huono sekään.

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (38)
, , ,

Tämän taidon minä haluan oppia

27.1.2017

Vuoden 2017 yhtenä tavoitteena on nostaa blogini visuaalista ilmettä. Minulla on ollut ilo saada olla muutaman todella taitavan ystävän kuvattana. Tai siis, sehän on muodostunut hieman ongelmaksi. Ongelmaksi, koska näiden supertyyppien kuvien jälkeen omat kuvani eivät ole oikein erottuneet edukseen. Toisaalta, blogini on tämmöinen sekametelisoppa. Välillä tyylikästä ja välillä rosoisuutta. Kuvissa ja teksteissä. Hyvä ystäväni Pasi vinkkasi minulle hyvästä objektiivista, jonka saisi kameraani hyvällä alella. Ajattelin, että ei se uusi objektiivi mitään vaikuta. Ja muuten vaikuttaa.

Eilen kävimme Pasin kanssa lenkillä Tervasaaressa. Pasi opasti kädestä pitäen uuden objektiivini käytössä. Minä oppipoikana kuuntelin ja harjoittelin. Harjoittelin ja räpsin. Räpsin muutamia kuvia lenkiltämme. Vielä on paljon treenaamista, todella paljon. Tämän taidon haluan oppia. Nyt on ainakin minun tasolleni riittävät välineet kunnossa.

Ohessa muutamia otoksia ensimmäiseltä treenireissultamme.

Hyvää perjantaita!

-Esko-

Comments (9)
, , , , ,

Tinder vai Kinder tekee arjesta hauskemman?

26.1.2017

Joku tuossa esitti minulle kysymyksen kuinka postaukseni syntyvät? Täältä löytyy vastaus, mutta tästäpä on hyvä tehdä hieman tarkempi kuvaus. Eli usein arjen keskellä kerään puhelimeni notepadiin joitain sanoja tai lausahduksia, jonka ympärille lähden kirjoitusta rakentamaan. Joistakin syntyy ihan kokonaisia postauksia, jotkut jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi. Selailin notepadiani ja tämmöisiä raapustuksia sieltä löytyi. Osasta ei varmasti ymmärrä yhtään mitään, kukaan muu kuin allekirjoittanut.

” Viis minsaa mutakakku…”

” Kolme promillea. ”

” 1,6 litrainen sydän…”

” Miksi minä lähdin, mummo…”

” Netflix and chill…”

” Alaston totuus…”

” Lahtljelain köyhä opettaa…”

” Onko sulla isi tyttöystävä?…”

” Kavennus, kinkunsyönti…”

” Konmari, parisuhde, muutto…”

” Tunteva dildo…”

” Tinder vai Kinder tekee arjesta hauskemman?…”

” Näiden tähtien alla…”

” Jotts Lapsi muutumton…”

” Synttärijrttu kohalles, takiainen takaraivoon…”

” Riita, helppo saada aikaan, mutta vaikea sopia…”

” Seuranhaku, mitn nainen haluaa. Missä Kaitsu?….”

” Kunpa isi ja äiti osaisivat hoitaa kaiken oikein…”

Täytyi osan kohdalla hieman itsekin miettiä, että mitäköhän on tuossa vaiheessa mielessä liikkunut, kun olen tuon notepadiini naputellut. Esimerkiksi: Missä Kaitsu? Ei auennut ihan heti itsellenikään.

Saapa nähdä rakentuuko noista ikinä postauksia? Sehän on kohta taas viikonloppu, je!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (20)
, , , ,

Minä kävelen!

25.1.2017

Viikko takana pingviinikävelyä. Viikko takana väärinpäin olevia sukkia. Viikko takana huonosti nukuttuja öitä. Maanantai alkoi Myyrmäen Terveystalolta ja OMT-fysioterapeutti Marko Virtasen vastaanotolta. Tilanne äityi sunnuntai-maanantai välisenä yönä niin pahaksi, että onnistuin juuri ja juuri pyörähtämään sängystä lattialle ja siitä muutaman jumppaliikkeen avustamana ylös ja suoraan Markon käsittelyyn. Ammattimies, mikä ammattimies. 45 minuuttia minua väänneltiin ja käänneltiin hierontapöydällä. Avattiin suojatilassa olevia lihaksia ja käsittelyn jälkeen päässä vaan humisi. Humisi ja tuntui oudolta. Oudolta tuntui myös se, että pystyin kävelemään vastaanotolta parkkihalliin lähes normaalisti.

Sain myös vinkkejä hyviin jumppaliikkeisiin, jolla voisi ennaltaehkäistä vastaavia tapahtumia, sekä vahvistaa syviä vatsalihaksia. Marssinkin suoraan työpaikkani lähellä sijaitsevaan liikuntakeskukseen ja liityin jäseneksi. Edellisessä asunnossamme talomme alakerrassa oli kuntosali ja siellä tuli käytyä säännöllisesti. Tässä on ollut hieman taukoa kuntosaliharjoittelusta, mutta nyt päätin, että kesään asti pyrin käymään vähintään pari kertaa viikossa salilla. En halua enää kovin montaa tämmöistä viikkoa. Viikkoa, jolloin jokainen liike tuntuu jossainpäin kehoa.

Tavoitteeni ei ole saada Fabion tyyppistä täydellistä vartaloa vaan laittaa kropan lihaksisto balanssiin. Lähinnä jumpata ja vahvistaa isoja lihasryhmiä pienillä painoilla ja yksinkertaisilla liikkeillä. Eilen kävin jumppailemassa ensimmäistä kertaa ja olihan miellyttävä kokemus. En ole käynyt juuri koskaan uudentyyppisillä ”täyden palvelun” saleilla. Astuessani sisään, minut toivotti tervetulleeksi kolme erittäin pirteää nuorta neitokaista. Saattoivat lähes kädestä pitäen miesten pukuhuoneen ovelle.

Kamppeet niskaan ja hikoilemaan todella viihtyisään tilaan. Suuri, avara ja valoisa kuntosali, josta löytyi kyllä kaikki mahdolliset laitteet ja välineet. Treenin jälkeen Unisex-infrapunasaunaan istumaan ja lukemaan mitäpäs muutakaan kuin uusinta Annaa. Onneksi muistivat vastaanoton tytöt mainita, että infrapunasauna on Unisex. Tajusin mennä pyyhe päällä. Mielikuva herrasmiehestä lauteilla ilman pyyhettä lukemassa uusinta Annaa, noh…

Pilatekseen ja Joogaan aion kyllä mennä kevään aikana. Niin ja kiitos kaikille teille selkävaivaisille, jotka jaoitte kokemuksianne ja annoitte vinkkejä tälle laksatiivipingviinikävelijälle.

Taistelu kivutonta arkea vastaan alkakoon!!

-Esko-

// Kuva vanhan asuntomme ”kotisalilta”.//

Comments (2)
, , , ,

Miten olet muuttunut eron jälkeen?

24.1.2017

Laitetaanpas tähän tiistain ratoksi ensimmäinen vastauspostaus. Kysymyksiä tuli jälleen todella runsaasti ja vastailen niihin muutaman kirjoituksen muodossa. Kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille.

Mistä tällä hetkellä unelmoit? Tavoittelet?

Unelmoin hyvästä, virikkeellisestä, tasapainoisesta elämästä. Tavoittelen tilaa, jossa minulla on kokonaisvaltaisesti hyvä olla. Jos itselläni on hyvä olo, heijastuu se lähelläni oleviin ihmisiin. Tällä hetkellä yksi unelmistani on toteutunut uuden juuri näköiseni asunnon myötä. Unelmoin ja tavoittelen läheisten välejen säilymistä F:n kanssa. Niin, että hän voi vielä teini-iän pahimmissakin karikoissa tulla viereen ja ottaa kädestä kiinni, tarvittaessa.

Oletko edelleen laiska ja saamaton mies, joka menee monessa asiassa sieltä mistä aita on matalin?

Tämä on yksi piirre, josta en ole itsessäni yhtään ylpeä. Aikaisemmin olin varmasti huomattavasti laiskempi ja tämä heijastui mm. kotitöihin. Viime aikoina olen opetellut tästä tavasta eroon, mutta toki jotkut asiat jätän aina viime tinkaan. Kyllä aidanrima on noussut ja pyrin hoitamaan asiani niin hyvin kuin mahdollista.

Koetko, että et saa viettää aikaa niin paljon tyttäresi kanssa, kun haluaisit?

Kyllähän ydinperheajatus on varmasti kaikilla mielessä, kun sitä suuresti odotettua jälkikasvua siunaantuu. Myös minulla. Tottakai sitä haluaisi antaa sen hyvän yön suukon jokaikinen ilta, mutta tilanne on tämä. Sen kanssa on opittava elämään. Onneksi on aina mahdollisuus virtuaalipusuun.

Miten olet muuttunut eron jälkeen?

Hyvin paljon. Ensimmäiset puoli vuotta meni melkoisessa sumussa. Asiat vain vilisivät ympärillä ja mihinkään ei oikein osannut tarttua. Kesällä ja alkusyksystä aloin pääsemään jaloilleni ja ymmärrys tapahtuneesta pikkuhiljaa muuttui konkretiaksi. Kävin todella pohjalla ja sieltähän ei ollut kuin yksi suunta, eli ylöspäin. Hyvä, että kävin. Itsensä rakentaminen uudestaan lähes nollapisteestä on aika eheyttävä kokemus.

Eron jälkeen olen keskustellut ja keskustellut ja keskustellut. Minusta on varmasti tullut paljon avoimempi ja epäitsekkäämpi kuin aikaisemmin. Kääntöpuolena olen tunnepuolella hyvin epävarma ja uusien ihmissuhteiden rakentaminen tuntuu haastavalta. Toivon, että ajan kanssa nämäkin asiat korjaantuvat.

Haluaisitko joskus muuttaa takas Lahteen?

Lahti on minulle hyvin rakas kaupunki. Käyn/Käymme siellä vähintään kerran kuukaudessa. Vanhempieni lisäksi useat ystäväni asuvat siellä edelleen ja pyrin myös heitä morjestamaan Lahessa käydessäni. Lahen lenkkikerho on piristävä jengi ja siinä on juoksemisen ohessa hyvä päivittää kuulumiset.

Tällä hetkellä elämä on Helsingissä. On asunto, vakituinen työpaikka, ystäviä ja F:n tulevaisuus rakentuu tänne, niin muutto Lahteen lähitulevaisuudessa ei ole laskelmissa.

Minkä makuisen metrilakun valitsisit ekana jos niitä olisi tarjolla?

Aivan ehdottomasti banaanin.

Mistä saat ideasti postauksiin?

Kirjoitan aika fiilispohjalta. En niinkään suunnittele juttujani. Usein ihan perusarjesta nousee tilanteita, joista tekee mieli kirjoittaa ja pohdiskella asioita. Bloggaamisessa hyvänä puolena on se, että tarkastelee ja havainnoi ympärillä tapahtuvaa elämää hieman tutkivammalla silmällä.

Lähestymistapani arjen tilanteisiin tai polttaviin aiheisiin on hieman erikoinen ja kirjoittelen usein vahvasti omaa mielikuvitusta käyttäen. Tällä hetkellä arkeni yksi polttavista aiheista on uusi asuntoni, jonka ”valmistusprosessista” varmasti tulen paljon kirjoittamaan.

Mistä ammennat onnea ja iloa elämääsi?

Arjen pienistä hetkistä ja kaikesta ajasta, jotka vietän pikkumimmini kanssa. Kyllähän siihenkin arkeen mahtuu myös niitä haastavampia tilanteita, mutta pääosin yhteinen aikamme on naurun ja positiivisen toiminnan värittämää.

Urheilu on itselleni lähes henkireikä ja lenkkipolku hyvällä musiikilla tarjoaa tähän hyvät puitteet. Hankin kevääksi myös kuntosalikortin, joten painojen nostelu ja selän jumppaaminen tuovat iloa arkeen. Hyvä ruoka ystävien seurassa saa myös suun kääntymään hymyyn.

Niin ja kyllähän oma arkityö ja touhuaminen huippuluokkani kanssa on lähes aina palkitsevaa. Vahvasti olen päättänyt, että vuosi 2017 on elämässäni muutoksen vuosi. Positiivisen muutoksen.

Olipahan mukava vastailla. Jatketaan taas lähiaikoina. Aurinkoa!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (6)
, , , , ,

Side silmille ja käsiraudat käteen. Se on menoa nyt!!

23.1.2017

Yhteistyössä: Suomen Blogimedia ja Truescape Helsinki

Taas sidottiin silmät ja laitettiin käsiraudat käteen. Ei, tämä ei ollut Fifty Shades Of Grey. Tämä oli Prison Break-pakohuonepeli Helsingin Punavuoressa. Kävimme aiemmin lähes samalla porukalla pelaamassa Hannibalin. Läpäisimme sen vain muutamaa vinkkiä apuna käyttäen. Prison Breakiin lähdimme kovalla itseluottamuksella. Tavoitteemme oli päästä pois sellistä vain omaa loogista ajattelua ja järkeä käyttäen. Pohdimme, tsemppasimme toisiamme, uppouduimme peliin, mutta kaksi kertaa jouduimme apua kysymään. Selvisimme ulos, mutta vähän jäi taas hampaankoloon. Tehtävät olisivat olleet itsekin ratkaistavissa. Jälkipuinnit olivat kovat ja onhan se Truescapen kolmaskin peli Ghost Photolab mentävä kokeilemaan.

Useat tuttuni ovat kyselleet, että mikä tuo pakohuonepeli oikein on? Voiko sinne mennä lasten kanssa? Voiko sinne mennä kahdestaan? Oheisesta linkistä löytyy tarkempaa tietoa, mutta näin lyhyesti kerrottuna. Pakohuonepeli on seikkailupeli, jossa 2-6 henkilön peliporukan on selvittävä ulos lukitusta huoneesta. Peleihin voi osallistua myös lapsia, mutta ikäraja on yleensä 7-10 vuotta (Paitsi Hannibal K-18). Pelinhoitajamme kertoikin eräästä perheestä, joka oli ratkomassa Prison Breakia. Viimeiset ja ratkaisevat vinkit eivät tulleetkaan isältä tai äidiltä vaan perheen pienimmiltä. Pelit vaativatkin loogista ajattelua, nokkeluutta ja hyvää yhteishenkeä. Voimalla et saa muuta, kun laskun takataskuusi.

Kaksi pakohuonetta läpäistynä ja tässäpä ystävieni mietteitä Hannibalista ja Prison Breakista:

” Kaksi pakohuonetta vedetty läpi ja molemmat todella siistejä. Tulee juuri sellaista flow-meininkiä, mitä arkipäiviin pitää saadakin. ” 

” Kaksi hyvin erilaista huonetta läpäistynä. Prison Break sopii mielestäni kaikille melkeinpä vauvasta vaariin. Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että osa pulmista on todella haastavia ja ratkaistavaa on todella paljon. Siinä riittää varmasti pähkäiltävää kokeneimmillekkin konnille.

Hannibal oli kokemuksena todella jännittävä, eikä missään nimessä sovellu kaikkein herkimmille. Muutenkin se tarjosi hyvin moniulotteisen pelikokemuksen verrattuna ihan perinteiseen pakohuoneeseen. 

Molemmat olivat todella hyvin järjestettyjä ja rekvisiitta oli korkealaatuista. Voin ehdottomasti suositella näitä molempia huoneita. Kumpi on sitten sopivampi, riippuu paljon pakoa yrittävän ryhmän rakenteesta.

Mukavaa vaihtelua ja nastaa aivojumppaa kaveriporukan arki-illan (ja myös viikonlopun) ohjelmaksi. Niin ja pakko mennä vetämään vielä se Ghost Photolab. ”

Menkää ihmeessä kokeilemaan ja tarjoankin lukijoilleni hyvän ale-tärpin. Varaa peli tammikuun loppuun (31.1.2017) mennessä. (Pelin voit tietysti pelata myöhemminkin). Mainitse varausta tehdessä ” Esko Kyrön blogi-ale ” ja saat 20 euron alennuksen. Alennus koskee kaikkia kolmea peliä. 

Pelinhoitajamme kertoi myös liikuttavan tarinan vastarakastuneesta pariskunnasta, jotka olivat ratkaisemassa Prison Breakia. Vaikka he olisivat saaneet toistensa käsissä olleet käsiraudat pois, eivät he niitä halunneet ottaa. Yhdessä ollaan niin myötä- kuin vastamäessä.

Näinhän se menee ja eikun pelaamaan. Raudoilla tai ilman.

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila ja Sini Marttinen //

Comments (0)
, , , , ,

…on muuten rasittava vaiva, todella rasittava!!

22.1.2017

Jätesäkki, teippirulla, jätesäkki, teippirulla, Burana, Panadol, jätesäkki, teippirulla. Näistäpä on viimeiset päiväni rakentuneet. Jätesäkit varmasti kanssani asustelevat vielä tovin, mutta toivon, että nuo Burana ja Panadol poistuisivat pois arjestani. Syön särkylääkkeitä äärimmäisen harvoin, mutta nyt on ollut pakko. Pakko ja paljon. Olen kärsinyt koko aikuisikäni jonkinmoisista selkävaivoista. Ajoittain on hetkiä, kun sukkien jalkaan laittaminen on mahdottomuus ja kävely muistuttaa laksatiiviyliannostuksen ottanutta henkilöä.

Juuri sopivasti ennen muuttoa liukastuin lenkkipolulla. Käytän talvella aina nastalenkkareita. Luotin hieman liikaa nastojen pitoon. Vetäsin peilijäässä olevan alamäen hieman liian kovalla itseluottamuksella, liukastuin, kaaduin ja selkään tuli pistävä kipu. Ajattelin, että sen on sitä samaa vaivaa, joka menee ohi Buranalla ja etureisivenytyksillä. Vaan, eipä ole mennyt. Muuton ja kantamisen hoidin särkylääkkeiden avustuksella. Tämä päivä on ollut ns. hieman tuskainen. En pysty istumaan ollenkaan, koska ylösnouseminen on lähes mahdottomuus. Täytyy olla koko ajan liikkeessä tai tehdä hölmönnäköisiä jumppaliikkeitä.

Jos ei ensi viikolla helpota, joudun kyllä menemään lääkärin tai fysioterapeutin pakeille. Suomalaisena miehenä sitä ei lääkäriin liian helpolla mennä. Tiedän kyllä mistä nämä vaivat ainakin osittain johtuvat. Olisi silloin nuorempana täytynyt ottaa ne valmentajan antamat lihashuoltoharjoitteet tosissaan. Eikä tehdä aina sitä samaa näennäisvenytystä. Kantapäät yhteen ja lähelle pakaroita. Näytti, että venyttelee. Usein puhutaan myös syvistä vatsalihaksista. Onkohan minulla semmoiset? Varmasti on, mutta oletettavasti hieman heikot ja niin syvällä, etten niiden olemassaoloa edes tunnista. Tunnistan kyllä nyt, kun selkärankani on aivan vinossa, koska keskivartaloni kontrolli on olematon.

Joogaa olen ajatellut. En sen trendikkyyden takia, vaan ihan täysin hyvinvointitarkoituksessa. Vartaloni on kirjaimellisesti rautakanki. Se oli vielä viisi vuotta sitten ihan hauska juttu, muttei todellakaan ole enää. Jooga saattaisi auttaa minua saamaan hieman liikkuvuutta lisää ja toivon, että vartalon liikkuvuusominaisuuksien ollessa kunnossa ei tarvitsisi enää koskaan miettiä, kuinka pääsen ylös autoni penkistä. En vaan kehtaa mennä joogatunnille. Nauravat minut pihalle, kun en yllä eteentaivutuksessa edes polviin.

Olimme tänään Jeren kanssa kuvailemassa Espoon Nokkalan majakalla. Oli muuten hieno paikka, suosittelen. Postauksen kuvassa istahdin lumipenkalle. Istahdin enkä päässyt ylös. En päässyt ylös ilman kuvassa esiintyvää alkavaa aurinkotervehdystä. Olihan taas ohikulkijoilla ihmeteltävää.

Onhan nämä selkävaivat nyt todella ärsyttäviä. Selkä, kun vaikuttaa ihan kaikkeen tekemiseen.

Muita selkävaivaisia linjoilla? 

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (30)
, , , ,

Kysy ja kysy!

21.1.2017

Täällä minä uudessa asunnossa istun lattialla ja naputtelen. Ympärillä on miljoona jätesäkkiä ja kamppeet ihan levällään. Vaan onpas silti hyvä fiilis. Muutto hoidettiin todella reippaasti ja hyvällä meiningillä. Onhan tämä järjestely uudessa asunnossa nyt sata kertaa mukavampaa. Eilen pakatessani huomasin myös kuinka paljon minulla on turhaa tavaraa, lähinnä vaatteita. Teenkin jonain iltana kavereilleni penkojaiset. Levitän nuo kaikki jätesäkit tuohon keskelle lattiaa ja sieltä saavat ystävät poimia mitä haluavat. Loput vien sitten kierrätykseen tai niitä enemmän tarvitseville.

Toteutin blogini alkuaikoina kysymyspostauksen ja pyrin silloin vastaamaan lähes kaikkiin minulle esitettyihin kysymyksiin. Eräs lukija tuolla kommenttikentässä kyselikin Q/A postauksen perään. Matkalla on varmasti hypännyt mukaan myös uusia lukijoita, joten heitänpäs pallon teille.

KYSYKÄÄHÄN IHAN MITÄ VAAN!! Minäpä sitten vastailen. Se on muuten äärimmäisen mukavaa ja kysymyksenne saavat aina pohtimaan omaa elämää vähän eri kulmista. Antakaahan tulla ja mukavaa viikonloppua!!

-Esko-

P.S. Aloitin muuten myös InstaStoriesin käytön. Menkäähän katsomaan @eskokoo ,jos tämän ukkelin höhellys kiinnostaa.

Comments (25)