Tietoa mainostajalle ›

…kirjan kannet kiinni!

27.4.2017

Ei ole ihan helppoa olla omasta elämästään kirjoittava suomalainen eronnut bloggaaja. Asiamme ovat suurennuslasin alla ja aihepiirien ollessa herkkiä on mahdollisuus hallitsemattomaan tilanteeseen. Tämä viimeisin käänne on saanut valtaisat ja kohtuuttomat mittasuhteet. Tarkoitukseni ei missään tapauksessa ole ollut arvostella Karoliinaa millään tavalla. Hän on F:lle maailman paras ja rakastavin äiti. Tätä en halua koskaan kyseenalaistaa. Käsittelin muuttoasiaa omaan tyyliini abstraktein ja vertauskuvallisin keinoin, joka mahdollistaa lukijalle hyvin monia erilaisia tulkintoja asioista. Kenenkään kommenteista en voi olla vastuussa, enkä kenenkään pään sisälle tunkeutua. Välttääkseni turhan ryöpytyksen, arvailun, spekuloinnin, väärinymmärrykset ja salaisuudet haluan kertoa tämän prosessin vaiheet ilman turistibusseja tai YT-neuvotteluja.

Olemme Karoliinan kanssa edelleen F:n yhteishuoltajia. Eikä hän ole koskaan halunnut antaa minulle ”potkuja” entisestä perheestämme. Sain tietää mahdollisesta muutosta jo marraskuussa ja Karoliina on useita kertoja halunnut asiasta kanssani keskustella. En ollut valmis juttelemaan, koska en voinut uskoa sen todellisuudessa tapahtuvan. Karoliina ja hänen miehensä tarjosivat minulle myös mahdollisuutta tavata lastani arkisin joka viikko heidän kotonaan, mutta se ei siinä hetkessä vaikuttanut sopivalle vaihtoehdolle.

Sovimme lastenvalvojalla syksyllä 2016 yhteisymmärryksessä tapaamissopimuksen, jonka sisällön mukaan lapsi on kanssani  joka toinen viikonloppu ja viikolla sovitusti. Olen tuon sopimuksen itse allekirjoittanut. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta emme ole entisestä lyhyestä välimatkastamme huolimattakaan ex-tempore-tyylillä tapaamisia ja vierailuja sopineet, eikä F ole ”seilannut” kotiemme väliä täällä Helsingissä asuessammekaan. Tapaamiset on aina sovittu erikseen ja etukäteen.

Kuultuani muutosta halusin puolustaa oikeuksiani ja viedä asian oikeuteen. Otin lakimieheen yhteyttä, mutta ennen varsinaisen haastehakemuksen toimittamista käräjäoikeuteen vedin kanteen pois ja sovimme asiat asianajajiemme välityksellä. Joka toinen viikonloppu-käytäntö on edelleen voimassa ja Karoliinan kanssa sovimme, että kulut ja matkat jaetaan puoliksi. Lisäksi lomilla näen tytärtäni useammin kuin aikaisemmin loma-aikoina. Kuten jo alussa sanoin ei Karoliina ole minua halunnut pois F:n elämästä rajata, vaan on pyrkinyt tukemaan meidän suhdettamme niin henkisesti kuin käytännön toimillakin.

Haluan olla lapseni äidin kanssa edelleen mahdollisimman hyvissä väleissä. Haluan todella, koska meillä on yhteinen tytär. Toivon teiltä lukijoilta ymmärrystä ja kunnioitusta kaikkia kohtaan. Nyt tälle asialle kirjan kannet kiinni. Samoin kommenttiboksille vähäksi aikaa stoppi päälle. Annetaan savun hälventyä.

Palaillaan vapun jälkeen hieman kevyemmillä aiheilla.

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (42)

You Might Also Like

42 Comments

  • Reply Nanna 28.4.2017 at 00:19

    Tämä oli hyvä kirjoitus Esko. Varmasti selvitti tilannetta ja toivottavasti lopettaa oudot kommentit (tai kai niitä aina tulee, mutta jos ainakin vähentäisi asiaa). Kyllä se tästä taas tasaantuu. Uudet rutiinit muotoutuu sinulle ja F:lle. Pääasia on tosiaan, että vanhempien kommunikaatio toimii ja siten hommat sujuu pehmeämmin. Tsemppiä sinne loppu keväälle – kohtahan se kesälomakin tulee! Nauti Vapusta ja uudesta asunnosta ja jopa tästä Uudesta Elämästäkin.

    Nanna Santa Monicasta

  • Reply Neiti Näkkäri 28.4.2017 at 05:46

    Arvasinkin että itkuvirressä ei kerrottu ihan kaikkea. Totuus ei ollutkaan niin mustavalkoinen mitä annoit ymmärtää. Oletkin tiennyt kaiken tulevasta muutosta ja ollut mukana sopimassa asioista. Miksi pitää viedä niin harhaan että jopa valehtelemisen termi täyttyy? Sympatiapisteitä näytit saavan sillä roimasti. Missä vaan ovat nyt kaikki ”sydämeni itkee verta kokemiesi vääryyksien vuoksi” -kommentoijat?

  • Reply sara 28.4.2017 at 10:27

    Miksi pitää hämmentää soppaa ja kirjoitella abstrakteja tekstejä, joissa vihjaillaan asioita, jotka eivät olekaan totta. Miten lukija voi tietää milloin kirjoitat omasta elämästäsi, joka kuitenkin on blogisi aihe ja milloin kyseessä on fiktio, jonka aihe kuitenkin liippaa omaa elämääsi.

    Lisäksi teksteissäsi vilisee myös lapsi, joka ei ole voinut antaa suostumustaan siihen, että hänen sanomisiaan kerrotaan kaikille. Esim. sanat mitä hän sanoo isälleen eivät minusta ole sellaisia, että ne saisi kertoa kaikille, vaikka toki siitä saa koskettavan tekstin. Tai ehkä hän ei oikeasti sanonutkaan niin kuin kirjoitit.

    Perhe/lapsiblogit on toki mielenkiintoisia ja niistä saa vertaistukea, mutta minua on alkanut häiritä se miten lapsen elämä avataan kaikille ilman että häneltä asiasta voidaan kysyä. Vai kuka kirjoittaisi samalla tavalla omasta puolisostaan, kaverista, sukulaisesta ilman että tältä on saatu suostumus.

    • Reply sisälukutaito 28.4.2017 at 15:52

      Miksi ihmeessä pitää kaikkeen tarttua sanatarkasti. Olihan se edellinen teksti selvästi tajunnanvirrassa kirjoitettu ja siinä avattiin henkilön omia tuntemuksia asiasta.

      Jos ei itse malta ajatuksella lukea, niin turha siitä on kirjoittajaa syyttää.

      Ihmetyttää asenne ettei kenellekkään saisi kertoa edes lapsen ensimmäisiä sanoja? Kaksi siteerausta viimeisen kuuden vuoden ajalta ei voi olla mitenkään tuomittavaa.

      Voimia Eskolle ja jaksamista tulevaisuuteen.

      • Reply sara 28.4.2017 at 22:09

        Tarkoitin noita lapsen sanoja ollaan isi aina yhdessä ja teethän kaikkesi että nähdään usein… minusta ne oli ihan sille isille sanottu. En minä ainakaan haluaisi blogista lukea mitä olen jollekin sanonut ns. sydämeni pohjasta. Tuomittavaa se ei sinällään ole ja tuskin lapen ensimmäisiä sanoja. 😉
        Toki osa teksteistä on tajunnanvirtaa ja kaikki sen varmaan tajuaa, mutta jostain syystä vihjailut ja dramatisointi ymmärretään monen kohdalla väärin. Silloin voi kirjoittajakin miettiä sanomaansa ja syitä sille miksi pitää julkaista tällaisia tekstejä, jotka kertovat somessa jo esillä olevista ja siten tunnetuista ihmisistä.

        • Reply Saparo 30.4.2017 at 19:30

          ”Ollaan isi aina yhdessä” kuultiin jo televisiossa lapsen itsensä sanomana, niin eipä pitäis haitata että se lukee myös täällä. Eikä muutenkaan!
          Mikä ihmisiä vaivaa? Mikään ei oo ikinä oikein, paitsi vissiin omassa elämässä kun on varaa huudella.

  • Reply katsoja 28.4.2017 at 13:46

    Eiköhän ne kuuluisat _sanat_ olleet ihan kaikkien kuultavilla Iholla-ohjelmassa jokunen vuosi sitten 🙄.

  • Reply Kukkam 28.4.2017 at 14:06

    Eli myönnät draamailleesi asioista jotka tulivat niin ’yllättäen’. Voi voi. Kyllä sä osaat mustamaalata ihmistä ja näemmä johtaa ihmisiä harhaan. Häpeäisit edes.

    Odotan kovasti, että joskus joku valottaa vielä enemmän faktoja koko tilanteeseen ja nähdään vielä paremmin, mikä olet miehiäsi.

  • Reply Teisu 28.4.2017 at 14:28

    Ei vaan käsitä taas ihmisten kommentteja :/ Pitäisi aikuisten ihmisten sen verran tajuta, että noissa sinunkin teksteissä on todella paljon tulkinnanvaraa eikä niitä tarvi ottaa sanatarkasti. Itselleni ei tullut kertaakaan sellaista oloa, että olisit huono isä tai K ei antaisi sinun koskaan enää tavata F:ää. Someen/nettiin ei todellakaan tarvitse kenenkään yksityiskohtaisesti kertoa asioista, varsinkaan, kun asiassa on mukana alaikäinen lapsi. Ja mitähän tyydytystä he saavat tuollaisista negatiivisista kommenteista, haukkumalla heille täysin tuntematonta ihmistä. Vaikka onkin ollut tv-sarjassa ja kahdessa blogissa esillä, ei anna heille sitä oikeutta. Kaikkea paskaa ei tarvitse suoltaa sieltä omasta päästä näppäimistön kautta koko kansan luottevaksi. Itsekin olen monesti huomannut, että kirjoitettu asia saattaa kuullostaa ihan erilaiselta entä sanottuna.

    Mutta E, olet todella onnellinen, että F on edelleen sinun elämässäsi mukana. Ja pieni neiti rakastaa sinua asuisittepa kuinka kaukana toisistanne. F muutti kuitenkin ”vain” 170 km päähän. Voin vain kuvitella tuon raastavan tunteen, kun lapsi ei ole enää siinä lähellä. Mutta teillä on nyt mahdollista luoda vieläkin tiiviimpi suhde mahdollisesti harventuvien tapaamisten myötä.

    • Reply Mai 28.4.2017 at 21:01

      Samaa voisi miettiä myös Karoliinan kannalta. Kun nyt tuli selväksi tämän kirjoituksen myötä, kuinka ”julma ja tunteeton” hän on todellisuudessa ollut, niin eiköhän aika monen ole ainakin mielessään myönnettävä, että aika kohtuutonta paskaa hän sai niskaansa. Ihan vaan siksi että paperille suollettiin ”tajunnan virtaa”… Joskus sitä virtaa kannattaisi miettiä vaikka seuraavaan päivään. Toivottavsti tämä oli opiksi.

      • Reply Teisu 2.5.2017 at 14:02

        Niin, ihmiset olettavat vähän liikoja teksteistä. Kukaan ei tiedä mitä E:n ja K:n välillä on sovittu. Se on ihan sama miten jompi kumpi kirjoittaa blogiin. Se on heidän asia. Ja spekulaatiot yms. voi jättää lukijat ja kommentoijat välistä. Varsinkin haukkuminen. Ymmärrän, että bloggaajat altistaa itsensä tällaiselle, mutta mitä iloa siitä oikeesti saa kun haukkuu tuntemattomia ihmisiä netissä kirjoituksesta jonka voi tulkita monella eri tavalla.

  • Reply Tiia 28.4.2017 at 14:40

    Itse näin tolkun ihmisenä ymmärsin aiemmistakin postauksistasi, että olet tiennyt tästä jo pidemmän päälle ja tietysti myös sopinut asiat parhaimpasi mukaan. Arvatenkin myös sokki on ollut alkuun suuri ja silloin aikuinenkin monesti toimii sen suuren tunteen pohjalta.
    En ymmärrä miksi täällä käy ihmiset lukemassa blogiasi, jos he odottavat eivät pidä sinusta tai tavastasi kirjoittaa. Ja odottavat kieli pitkällä jonkin ”totuuden” paljastumista. Voisiko tästä maailmasta nämä vihapuheet loppua, ei meillä kenelläkään ole aina helppoa ja jokaisen kannattaisi miettiä omalta kohdalta mitä tarvitsisi vaikeina aikoina. You get what you give.

    Itse luen tätä blogia, sillä pidän kirjoitustyylistäsi, mielestäni olet hienosti herkkä ihminen, todella hauska ja kaikinpuolin mukavan oloinen. Hyvä sydämesi paistaa tänne ruudun toiselle puolelle.

  • Reply Karo 28.4.2017 at 14:40

    Tää oli kyllä todella suuri riman alitus. Sä siis satuilet tänne ihan mitä sattuu ja samalla mustamaalaat muita ihmisiä. Voisi kuvitella, että edellisen postauksen jälkeen sinua on varmasti uhkailtu laintoimesta, koska päätit tälläisen postauksen tehdä, joka ns. anteeksipyyntö Karoliinalle. Miten sä kehtaat!!!?!? Toivon mukaan tämä saa sinun vihdoin ja viimeinen lopettamaan tämän naurettavan satuilun, jolla satutat vaan muita ihmisiä!!!! Tämä on vuoden sisällä ja TOINEN suuri mokauksesi, jonka olet täällä blogimaailmassa tehnyt!! Ja kuten muut kommentoijat olisin todella huolestunut, jos oma lapseni olisi luokallasi, koska vaikuttaa vahvasti siltä, että et todellakaan ole tällä hetkellä tasapainossa. Popsit ahdistuspillereitä ja ajalet autolla luoja ties, missä mielentilassa!!

    Katso itseäsi peiliin ja hoida itsesi kuntoon!!

    • Reply megan 30.4.2017 at 21:47

      Pitäisköhän sun Karo jo lopettaa Eskon blogin lukeminen (ja siirtyä raivoamaan muualle) kun otat noin henkilökohtaisesti kaiken… ihan kun tuntisit Karoliinan.
      Ja muutkin te joita ärsyttää Esko ja ootte Karoliinan puolella, oliskohan järkevää lopettaa lukeminen kun teitä noin raivostuttaa.
      Ihmeellistä kun otetaan blogi kirjotukset näin tosissaan. Get a life!
      Eskolle tsemppiä, toivon että saatte taas pian olla lähempänä toisianne.
      Ei oo yhtään ihme jos on tullu ylilyöntejä kirjotuksissa kun tunteet on koetuksella.

  • Reply kuutamolla 28.4.2017 at 14:54

    Mielestäni Esko ei ole missään vaiheessa ketään harhaan johtanut. Teksteistä käy vain ilmi vahvasti tyttären läsnäolon kaipuu. Luonnollinen ihmisen ikävä toisen (tässä tapauksessa tyttären) luo uuden tilanteen edessä. En ymmärrä minkälaisten linssien läpi ihmiset ovat aikaisempia tekstejä lukeneet.

    Mutta hyvä tosiaan laittaa kannet kiinni. Voimia uusiin tuuliin!

    • Reply Neiti Näkkäri 28.4.2017 at 16:56

      Kuutamolla: kun hän sanoi että heidän ”väliinsä tuli YLLÄTTÄEN 170km” ja että on ”saanut perheestään potkut”, mielikuvaksi tulee kyllä että lapsen ja eksän poismuutto on tapahtunut aivan hänen selkänsä takana ja kaikki yhteydenpito on jäissä. Vai onko sinulla jokin toinen merkitys sille,jos jotain tapahtuu ”yllättäen”? Vaikka näemmä totuus onkin ollut että asiasta on Esko tiennyt jo aikapäiviä, ja ollut tapaamisia sopimassa, ja mahdollisuuksia tavata on kyllö tarjottu joustavasti, ihan erilaisen kuvan sai tästä aikaisemmasta postauksesta. Retorisin keinoin voi vaikuttaa niin paljon..

  • Reply mummi 28.4.2017 at 17:03

    Älkää ”lyötyä lisää lyökö”.

    • Reply Eevastiina 30.4.2017 at 08:34

      Ai että lyöty voi kyllä lyödä ihan ketä vaan ja miten vaan??? Voi meitä naisia, kyllä me ollaan ihan yksiä perkeleitä toisillemme!!!!

  • Reply Esko 28.4.2017 at 17:10

    Tervehdys ihmiset!
    Olen ihminen, inhimillinen ihminen. Minulla on vahvuuksia, minulla on heikkouksia. Olen tehnyt elämässäni virheitä ja tulen niitä varmasti myös tulevaisuudessa tekemään.
    Tätä asiaa en tule enää kommentoimaan ja toivoisin suuresti, että antaisitte rauhan ja kunnioittaisitte meitä kaikkia tässä uudessa tilanteessa. Uudessa tilanteessa, josta lähdemme elämiämme rakentamaan.
    Ystävällisesti ja oikein aurinkoista vappua kaikille!…🌞

  • Reply Mimosa 28.4.2017 at 18:10

    Kun Esko satuili exästään, täällä oli sata naista haukkumasa Karoliina ja silittelemässä ihanan Eskon päätä. Nyt kun mies on jäänyt rysän päältä kiinni ja asioiden todellinen laita tullut esille, kukaan ei sanokaan enää mitään. Mitä se kertoo naisista? Mitä se kertoo ihmisistä?

    Tällainen sosiaalipornon levittäjä, eksänsä mustamaalaja, valehtelija ja selvästi mieleltään sairas ihminen saa levittää mitä vaan asioita. Lapsensa asioita!! Ja nyt ei puhuta siitä, että kerrotaan lapsen lempijäätelö tai ikä. Esko on yhdistänyt omien seksististen (viisari värähtää yms), epävakaiden ja kipeiden juttujensa rinnalle lapsen sitaatit tai muka-sitaatit.

    Hyi. Häpeä!

    • Reply Kiia 29.4.2017 at 00:28

      Ehkä se kertoo sen, että Esko pyysi, että tästä ei enempää enää keskusteltaisi vaan annettaisi asian olla. Sinä näköjään et ihan vielä sitä ymmärtänyt.

      • Reply Mimosa 29.4.2017 at 09:16

        Ehkä se kertoo Eskosta enemmän, että lyö ilmoille valheiden verkon ja oikein lietsoo ihmisten vihaa entistä puolisoaan kohtaan. Ja sitten kun sota on valmis, tulee jeesustellen pyytämään, että aihe jätettäisiin. Se vaan kun ei mene noin: Hän on tietoisesti valheillaan saanut Karoliinan törkeästi huonoon valoon. Ja nyt esittää pyhimystä, kun haluaa rauhaa. Hän on itse ensimmäiset pommit sodassa tiputtanut.

  • Reply pipsa 28.4.2017 at 21:30

    No mä en kyllä näe mitään syytä syyttää Eskoa tässä. Katsotaanpa niitä faktoja. Hän saa tavata lastaan 4 päivää kuukaudessa, mikä on helv… siis todella vähän. Ei ole kovinkaan jalomielistä ex-vaimolta tarjota mahdollisuutta tavata lasta hänen ja uuden miehensä kotona. Camoon… kuin puukkoa kääntäisi rinnassa. Kuka haluaisi…Tosiasia on, että lapsi viettää nyt 26 päivää äidin uuden rakkauden kanssa, jonka on tuntenut alle vuoden ja jonka kanssa ei ole aiemmin edes asunut saman katon alla. Sen sijaan lapsen biologinen isä saa tavata vain tuon vaivaisen neljä päivää kuukaudessa. Mikään ei muuta sitä julmutta, että lapsi on viety toiseen kaupunkiin ja arkitapaamiset on tehty mahdottoman hankaliksi. Jos äiti on jo marraskuussa päättänyt muuttaa, hän on oletettavasti ehdottanut näitä keskusteluja E:lle omilla ehdoillaan, ei tullakseen vastaan ja miettien isän tapaamisasiaa isän tai lapsen kannalta, mikä olisi yhtä kuin muuttoaikeiden peruminen. Lapsi on revitty juuriltaan ja isän mahdollisuus olla isä on joka tapauksessa riistetty. Vieraantuminen tuolla tapaamistahdilla on väistämätöntä. Sikäli en tuossa kokonaistilanteessa ymmärrä toiseen kaupunkiin muuttamista. Myöhemmin on helppo vedota, että lapsen koulu on siellä jne.
    Muutenkin näen tässä tunnetason manipulointia. Esko kenties välittää vielä K:sta ja suostuu liiankin helposti hänen tunnetason manipulointiinsa ja saa tahtonsa läpi, kun etsii muka sovitteluratkaisuja, ettei lapsi kärsisi. Hän itse on aiheuttanut tämän kärsimyksen ja sopan ja toiminut erittäin harkitsemattomasti ja epäkypsästi ennen kaikkea lapsen kannalta ajateltuna. Näen tässä viimeisimmässäkin kirjoituksessa taas K:n tunnetason vetoamisen reaktion E:ltä. Kun K:ta on nyt moitittu, E säälii ja ottaa syyn niskoilleen. Ihan turhaan. Sinua on kohdeltu isänä todella huonosti!

    • Reply Ansa 29.4.2017 at 10:08

      Minusta se on helvetin jalomielistä jos muuta henkilökohtaista tukikohtaa paikkakunnalla ei ole!!! Kokemuksesta tiedän että en olisi itse pystynyt siihen.

    • Reply Eevastiina 30.4.2017 at 08:37

      Kommentoin jo aiemmin mutta kommentoin vielä. Minusta tässä kirjoituksessa oli niin pitkälle menevää tunnetason spekulointia ja draamaa, että epäilen vahvasti että Pipsa onkin…… Esko!!

    • Reply Emma 30.4.2017 at 21:04

      Juuri näin. Uskomatonta, että fakta, joka todella on se, että lapsi ja isä näkevät toisiaan Neljä! päivää kuussa, on nyt yhtäkkiä ohitettu ja unohdettu. Miten jaloa, että Karoliina oli ihan halukas jopa yhdessä suunnittelemaan tapaamisia. Siis sen jälkeen, kun oli ensin lapsen kiikuttanut uuteen kaupunkiin asumaan.

  • Reply Maija 28.4.2017 at 21:33

    Siis ihan oikeastiko totuutta on vähän värikynillä sutattu? Ohhoh.

  • Reply Ali 28.4.2017 at 22:27

    Eiköhän tämä postaus nyt kertonut asiat niin kuin ne on. Hyvä että kirjoittaja tuli.järkiinsä ja niin kuin myönsi niin teksti oli tunnekuohussa kirjoitettu. Harmi että se johti harhaan. Vastaisuudessa viisaammin. Eiköhän laiteta hommalle piste niin kuin kirjoittajakin on toivonut ja käydään vapun viettoon.

  • Reply Niina 28.4.2017 at 23:10

    Kiva kun on annettu vaihtoehtoja, tervetuloa Treelle tapaamisiin… Ja kuka ottaakaan aina viimeisen sanan.

  • Reply Katariina 29.4.2017 at 08:43

    Minusta tämä teksti ei muuta mitään. Se ei edelleenkään muuta sitä faktaa, että lapsi vietiin toiselle paikkakunnalle, mikä on todella väärin. Miksi ei saisi kirjoittaa miltä tuntuu. Todella ilkeitä kommentoijia tässä yllä.

    • Reply Liia 29.4.2017 at 10:04

      on ottanut henkilökohtaiseksi missiokseen Eskon puolustamisen. 🙂 Hieno homma, heikompia pitääkin puolustaa. Sen sijaan Katariinalle eikä kenellekään muullekaan ei kuulu lapsen ”vieminen toiselle paikkakunnalle”. Muutettu on iät kaiket!! Lapsi olisi joka tapauksessa asunut äidillään. Tapaamiset on järjestetty kuten Esko itsekin kirjoitti ja viikkotapaamisetn kompensaationa on pidemmät loma-ajat. Hän on itse ilmaissut halunsa jatkaa eteen päin. Jatka sinäkin, Katariina, ETEEN PÄIN. Mielipiteesi saat pitää, mutta se tuskin muuttaa tilanteessa mitään. Ja kyllä se Esko sinut viimein huomaa. Mene vaikka lenkille 🙂

      • Reply Liia 29.4.2017 at 10:05

        Kone söi sanoja. Siis oli Katariinalle tarkoitettu edellinen kommentti.

        • Reply katariina 29.4.2017 at 13:07

          Kyssäri Liialle: miksi sä olet ottanut henk.koht missioksi Karoliinan puolustamisen😉 Ehkä sauvakävely auttaisi sua kun tuntuu mun mielipide käyvän niin hermoille?

          • Ansa 29.4.2017 at 17:59

            Puolustan häntä, joka EI ole levittänyt vääriä tietoja toisesta osapuolesta ja samalla paheksun valehtelijoita. Ja kuten sanoin, se että on muuttanut paikkakuntaa, ei kuulu millään lailla ei sinulle eikä minulle. Muutosta minä en ole puhunut sanaakaan.
            Mielipiteesi muutosta ei käy hermoilleni vaan se, että sinä monien muiden ohella sorkit asiaa joka ei sinulle kuulu, vieläpä varsin tunnepitoisesti, ja ohitat sen pointin mitä me paheksujat paheksumme eli juuri tuon valehtelun ja mustamaalaamisen. Mutta ehkä et ymmärtänyt sitä… Kaikki ei.

  • Reply Annatto 29.4.2017 at 09:17

    En ole aikaisemmin jättänyt mitään viestiä, mutta nyt on pakko. Luen näitä kommentteja aivan silmät pyöreänä. Miten se kuuluu yhtään kellekään meille, miten E ja K ovat asioista sopineet? Miksi teillä lukijat on oikeus suuttua jonkun blogiteksteistä kun ette todellisuudessa tiedä yhtään mitään, mitä suljettujen ovien takana asian osalliset ovat keskustelleet. Blogin tarkoituksena on sallia bloggaajan kirjoittaa tuntemuksistaan, ihan millä tavoin vain. Miten se kuuluu kellekään, mitä sitten E tai K tuntee? Harjoittakaa ihmiset sisälukutaitoa, empatiakykyä ja todellisuudentajua. Ei mikään, ei mikään blogi anna ilmi kaikkea sitä, mitä elämä pitää sisällään. Olen itse yläluokkien opettaja ja käyn joka päivä näitä samoja asioita teinien kanssa läpi. Jos jollakulla on jokin tilanne tai keskustelu, se ei tarkoita sitä, että kaikki sen keskustelun asiat kuuluisivat sinulle. Ei elämä ole mitään supersankarileffaa, jossa on hyviksiä ja pahiksia. Välillä jollakin elämässä on niitä hetkiä ”joiden ei pitänyt mennä niin” ja jollakin toisella taas niitä kun ”kaikki meni niin kuin piti”. Ne koskettavat meitä eri tavoin, osa ilmaisee tuntemuksiaan maalaamalla, toinen kirjoittamalla, kolmas tanssimalla. Eikä tulkitsijan tehtävänä ole syväjuurisesti loukkaantua siitä. Se kuuluu ainoastaan asianosaisille.

    Molemmille bloggaajille hyvää kevättä, jaksamista ja vielä parempaa kesää.

    • Reply -M 29.4.2017 at 10:58

      Komppaan edellistä kommentoijaa Annattoa, niin samaa mieltä!

  • Reply mmmm 29.4.2017 at 10:15

    Mikään muu ei ole tarpeeksi pätevä syy muuttaa eron kokeneen lapsen elämää tuolla tavalla kuin se, että sinä jotenkin häiriinnyttäisit lapsen tasapainoista kasvua ja kehitystä. Jos näin ei ole (siksi sana jos koska on tullut tässä elämässä huomattua ettei koskaan voi tietää toisten elämästä vaikka kuin lähellä olisi) voit ihan rauhassa surra raivota ja käsitellä tätä asiaa. Tsemppiä tämän runon kautta:

    Valoa kohti.
    Valoon.
    Mutta ensin pimeän läpi.
    Ensin etsittävä
    pimeälle nimeä,
    ensin etsittävä
    pimeästä ovi
    itsensä kokoinen,
    mentävä läpi
    pimeän puhki.
    Yksin. Yksin,
    itseään kysyen
    pelkonsa nimeä kysyen.
    Mentävä
    pimeän taakse
    kohti
    läpi.

    Ja katso: valkenee!
    Ja katso:
    eräänä päivänä
    kaikki valoa.

    -Maaria Leinonen

  • Reply Solange 29.4.2017 at 13:42

    Nyt on pakko itsekin kommentoida. Ensinnäkin olen sitä mieltä, että jokaisella vanhemmalla on oikeus onnellisuuteen ja rakkauteen, vaikka sattuukin olemaan lapsi. Ei mun mielestä K:n ois pitänyt jäädä toiselle paikkakunnalle asumaan lapsen ja E:n vuoksi, ja itse kärvistellä ikävissään ja onnettomana. Ei se voi aina mennä niin, että lapsen takia asioita hyssytellään eikä mitään muutoksia saisi koskaan tapahtua. Se on valitettavasti tosielämää, ja lapsenkin on hyvä tottua muutoksiin, ettei sitten vanhempana tule shokkia kun asiat ei aina pysykään samanlaisina.
    Tosin siinä oon samaa mieltä osan kanssa kommentoijista, että K ei ois itse ikinä suostunu oleen etävanhempi, ja F:n ois ollut ehkä ihan yhtä hyvä jäädä isälleen asumaan, ainakin vaikka toistaiseksi.

    Minulla on itsellänikin lapsi, jonka kanssa ollaan muutettu toiselle paikkakunnalle, kun erosin lapsen isästä, tosin muutto oli melko pakollinen lapsen kouluasioiden vuoksi, koska kaupungissa paremmin erityisapu resursseja kuin pienessä maalaiskylässä. Isäänsä tapaa niin usein kuin mahdollista. Totta kai alkuun säälitti lapsi, kun hän ikävöi isäänsä.

    Toisekseen musta on aika sälittävää ja naurettavaa itkeä asioita täällä blogissa, ja sitten kun ihmiset kommentoi, niin pyydetään jättämään asia rauhaan. Ei kannattais sitten kirjoitella asioista tänne, jos ei halua, että niitä puidaan julkisesti.

    Oon myös sitä mieltä, että ei ole ihmekään, jos vanhemmat on huolissaan lapsistaan, joiden ope E on. Tosin ahdistuslääkkeillä on vain stigma, jota on liioiteltu. Samanlainen ja hyvä ope E silti varmasti on kuin ennen tätä koko ”kaaosta”.

    Tosin itse en kirjoittaisi avoimesti ja julkisesti lapseni sanomisia, koska lapsi vielä liian pieni päättämään omasta yksityisyydestään, ja sitä pitäisi vanhempien itse osata sillä välin suojella. Kyllä muakin hävettäis jos mun isä/äiti ois julkisesti pessyt perheemme likapyykkiä netissä.
    Toivon kuitenkin kaikille osapuolille kaikkea hyvää. K:n muuttoa en osaa nähdä itsekkäänä tekona, vaikka jokainen ihminen onkin pohjimmiltaan itsekäs; kaikki lähtee aina omasta itsestä. Vaikka tekisit ”epäitsekkäitä” tekoja, saat niistä itsekin mielihyvää, jota ihmiset haluaa tavoitella.

  • Reply Minttu 29.4.2017 at 17:42

    Ai luoja et on väki ottanut tän nyt ihan sydämen asiakseen. Toisten ihmisten elämät. Huh huh.

  • Reply Veera 29.4.2017 at 22:46

    Huh,huh.
    Itseäni ei kiinnosta kahden aikuisen tekemiset,sitä niittää mitä kylvää niinhän se aina menee.MUTTA….
    millään muotoa ei ole oikeutettua pienen,alle kouluikäisen lapsen kokemat muutokset näin lyhyellä aikavälillä.Ensin vanhempien ero ja totuttelu uuteen kotiin, isästä erossa oloon ja tietysti vastaavasti myös välillä totuttelua äidistä eroon olemiseen.Tähän yhtälöön lisätään uusi aikuinen puolen vuoden kuluttua ja pieni ihminen totuttelee äidin vierellä uuteen henkilöön ja hänen mukanaan tuomiin uusiin asioihin.Tämä ei riitä vaan, hän vaihtaa paikkakuntaa,eskaria ja hänen kodikseen tulee uusi koti uutinen ihmisineen.Ihan turha täällä sanoa,että lapsi sopeutuu,totta kai kun on pakko,mutta jos kasvatusalan ammattilainen ( ent.opettaja) tekee omalle lapselleen tällaisia ratkaisuja näin lyhyellä aikajänteellä ( hänhän ei ole tuntenut tätä miestä edes vuotta)niin en ymmärrä.Omalle elämälleen jokainen tehköön mitä haluaa,mutta asioita pitää puntaroida lapsen näkökulmasta. Ja onko tämä asuinpaikka pysyvä? Muutetaanko taas vuoden,parin päästä esim. miehen työn perässä. Rakkaus on ihana asia ja joskus se saa ihmisen tekemään typeriä asioita.

  • Reply Liisa 30.4.2017 at 08:50

    Rakkaus on se joka ihmisiä kantaa. Loppujen lopuksi kuitenkin, mutta valitettavasti kukaan teistä kitkeristä kommentoijista ei ole koskaan päässyt tilanteeseen, jossa ratkaisuja on tehty kiintymyssuhteestä kasin… vai onko? Rakkautta voi syntyä aikuisten välille, mutta myös lapsen ja hänen elämäänsä tulleen uuden aikuisen välille – oletteko muuten sitä miettineet? Rakastavia aikuisia lapsen elämään, minusta parempaa ei voisi kuvitella, ellei joku mustasukkainen ja omasta asemastaan epävarma henkilö sabotoi tätä kaikkea. Myös ennustajaeukkoja riittää, mutta se mitä tapahtuu tulevaisuudessa, sitä ei voi kukaan ennustaa. Ette edes omaa elämäänne, saatikka toisten. Onneksi kuitenkaan teistä kitkeristä kommentoijista kukaan ei ole ikinä eronnut… vai onko? Se muutetaanko vai ei, sen sanelee Suomen talouspolitiikka hyvin pitkälle. Onneksi teistä kitkeristä kommentoijista kukaan ei ole ole koskaan joutunut muuttamaan… vai onko?
    Eikös tässä muutto ja kahdesta asunnosta luopuminen mahdollistanut juuri sen, että äiti voi jäädä kotiin ja varmistaa lapselle mahdollisimman paljon aikuisen läsnäoloa. Läsnäoloa se on äidinkin läsnäolo, vaikka naisenergisenisähengennostatustiimin mielstä sillä ei tunnukaan olevan mitään merkitystä. Ehkä näillä kaikilla naishenkilöillä äitisuhde onkin ollut ihan pielessä…..onko?

  • Reply Reetta 3.5.2017 at 13:46

    En ole ikinä tänne mitään kommentoinut, mutta piti ihan tulla minunkin huutelemaan omaa näkökantaani yleisesti ottaen huoltajuuskiista-aiheisiin.

    Olen kolmikymppinen yhden pienen lapsen äiti ja omat vanhempani ovat eronneet tosi ”huonosti” ja riitaisasti, kun olin ekaluokkalainen. Vasta oman lapsen myötä olen alkanut suhtautua koko huoltajuuskiistasirkukseen oikeastaan yhtään millään lailla ja saanut siihen vähän uutta perspektiiviä. Ollut vihainen, katkera, surullinen ja toivonut miljoonasti, että kaikki olisi mennyt jollain muulla tavalla. Ilman vanhempien keskinäistä mustamaalaamista ja ikuista pelinappulana oloa, vielä kolmekymppisenäkin. Koska mitä kukaan pienen lapsen vanhempi ei voi ehkä siinä eron keskellä käsittää, on se, että joskus saattaa tulla myös se päivä kun lapsesi on isä tai äiti ja sinä olet isovanhempi. Siitä perspektiivistä maailma näyttää jo kovin erilaiselta, mutta sille nyt vanhemmaksi tulleelle lapselle kaiken maailman erosäädöt ja vanhempien väliset kinat ovat ihan yhtä lailla totta ja oikeita muistoja kuin silloin pienenäkin. Nyt niiden keskelle on vaan tullut uusi sukupolvi ja uusi pieni ihminen.

    Minusta Esko teet aivan huikean hienon työn niin itsesi, tyttösi kuin teidän kaikkien yhteisen tulevaisuuden eteen käsittelemällä tätä asiaa nyt.

    Totta kai saa olla vihainen, pettynyt, katkera ja surullinen. Pitääkin. Äärettömän hienoa on minusta se, että otat sen kaiken ryönän itsellesi kantaaksesi niin, ettei tyttösi joudu nyt tai tulevaisuudessakaan ajattelemaan, että on varmaan ollut liian pieni, iso, iloinen tai surullinen, tai liian mitä vaan, kun isi on vihainen, eikä enää siellä missä hän on. Pienelle ihmiselle asiat ovat usein kovin mustavalkoisia ja ”itsekeskeisiä”, ja minusta olisi mahtavaa jos yhä useammasta eroperheen lapsesta voisi tulla epätäydellisistä lähtökohdista huolimatta ehjä lapsi.

    Hyviä tuulia ja jaksamista kevääseen!

  • Leave a Reply