Tietoa mainostajalle ›
, , ,

Ollaanko isi aina yhdessä?

25.4.2017

” Voiko omasta perheestä saada potkut?” Näin mietti seitsenvuotias Tim Templeton makaillessaan sängyllä ja tuijotellessaan kattoa elokuvassa Boss Baby. Hänen perheeseen oli tullut uusi perheenjäsen, joka vei hänen rakkaan isänsä ja äitinsä kaiken huomion. Tim ei saanut enää niitä halauksia, pusuja ja iltasatuja, joihin oli koko lapsuutensa tottunut. Onneksi tämä oli Timin kohdalla vain yksi pieni ajanjakso. Ja onneksi Tim oli vain piirretty animaatiohahmo.

” Voiko omasta perheestä saada potkut?” Näin mietti hieman vanhempi Esko Sakari Kyrö makaillessaan vanhempiensa kotona siinä tutussa ja turvallisessa sängyssä. Taas oli yöpöydällä paketti ahdistuslääkkeitä (ei kelvannut enää vuoden vanha resepti, piti uusia) ja repussa sairauslomatodistus, diagnoosilla, akuutti stressireaktio. Hänen lähellään, kilometrin päässä ei enää lyö se pieni sydän. Sen pienen sydämen lyöntien väliin tulikin yllättäen sataseitsemänkymmentä kilometriä hulluuden highwayta. Tämä ei ole pieni ajanjakso. Tämä on loppuelämä. Ja tämä Esko ei ole animaatiohahmo. Vaikka toivoisikin, että tämä kaikki olisi vain animaatioelokuvaa. Huonoa semmoista.

Moni ihminen saa vuosittain perheestään potkut. Sisäisissä perheYT-neuvotteluissa ei päästä lopputulokseen ja ero on väistämätön tosiasia. Joskus naapurifirma tarjoaa paremmat puitteet ja joskus on käyty hieman lainaamassa salaa toisen firman tavaroita. Ajoittain ei yrityksen pelastamiseksi ole muuta tehtävissä kuin sen hajottaminen. Tämä on karu fakta. Näitä tapahtuu ja niistä selvitään. Jälkipyykki on kuitenkin pestävä järjellä. Ei niitä vanhoja raunioita voi vain puhaltaa kuin tuhkaa tuuleen. Toivoa, että kaikki yrityksen jäsenet kyllä selviävät. Isot ja ennenkaikkea pienet, uudet yrittäjät.

Yritysmaailmassa ja elämässä mennään päättyneiden YT:iden jälkeen eteenpäin. Se on upeaa. Tulee rakkauksia. Se on upeaa. Tulee uusia intohimoja. Se on upeaa. Aukeaa uusia ovia. Se on upeaa. Tulee ehkä uusia pienyrittäjiä. Se vasta onkin upeaa. Itsekin olen suhtautunut kaikkeen ainoastaan positiivisesti. Halunnut kaikille hyvää, mutta tämä viimeinen siirto tuntuu kyllä tällä hetkellä aivan kohtuuttomalta. Kohtuuttoman suurelta siirrolta minun ja sen tärkeimmän pienen yrittäjän välien takia. Pahuudelle ja katkeruudelle en kuitenkaan anna valtaa. Haluan kaikesta huolimatta uskoa, että tälläkin on jokin tarkoitus. Vaikka sille tarkoitukselle ei tällä hetkellä löydy yhtäkään järjellistä selitystä.

Tyttäreni suusta on päässyt kuuden vuoden aikana kaksi semmoista lausetta, jotka tulen muistamaan aina. Toisen todella ihanana muistona. Maailman tärkeimpänä. Tämä on onneksi tallentunut dvd:lle. ” Ollaanko isi aina yhdessä?” Näin kysyi juuri puhumaan oppinut tyttäreni. Nappasi kädestäni kiinni ja lähti päättäväisin askelin kohti jäätelökioskia. Toisen tulen muistamaan lohduttomana, uudet suuntaviivat hyvin monen ihmisen elämälle antaneena. ” Teethän isi kaikkesi, että me nähdään useasti?” Kyllä rakas! Tein kaikkeni mitä isä etävanhempana voi tehdä. Laati asianajajansa kanssa niin laajat tapaamisoikeudet, kun se on tässä tilanteessa mahdollista. Voi sitten vuosien päästä todeta tyttärelleen selkä suorana, että ainakin yritin.

Näin sitä luisuttiin vajaassa kahdessa vuodessa ydinperheen isästä tähän pisteeseen. Bussilla käytiin ajelemassa ja toivottavasti seuraava bussimatka päättyisi hieman onnellisemmin. Elämässä näemmä sattuu ja tapahtuu. Ei tässä voi vajota maan alle. Nyt vaan pää pystyyn ja ihan täysillä eteenpäin. Tämä on elämä, yksi ja arvokas elämä. Pienellä ja isolla.

” Mitä se rakkaus on?
lapsi kysyy
lämpimänä sylissä.
Rakkaus on sitä,
että pitää sylissä,
sinä vastaat,
annat sormiesi lipua
hentojen hiusten läpi.
Hento kuin lapsen hius
on rakkaus,
yhtä hauras,
yhtä puhdas ja väkevä.
Mikset sinä sitten ole
koskaan minun sylissäni?
lapsi kysyy vakavana,
eikä suostu hyväksymään,
että yksikään rakkaus olisi
toista suurempi tai pienempi.”  -Tommy Taberman-

Vähän sanattomaksi vetää…

-Esko-

 

Comments (164)

You Might Also Like

164 Comments

  • Reply Saija 25.4.2017 at 23:15

    En ole aiemmin kommentoinut, mutta nyt on pakko. Olen valtavan pahoillani puolestasi ja pienen tyttösi puolesta.

  • Reply Yks vaan 25.4.2017 at 23:16

    Sanattomaksi tosiaan vetää. :'( :'( Voimia!

  • Reply 😞 25.4.2017 at 23:20

    Nyt kyllä riipaisi ytimestä tämä postaus. Olen niin pahoillani!

  • Reply Muffin 25.4.2017 at 23:25

    Koskettava rehellinen teksti. Todella paha mieli tulee puolestasi. Kyllä tässä tuntematon ulkopuolinenkin hölmistyneenä miettii, että oliko tuo tapahtuma nyt ihan tarpeellinen tai miten tuossa nyt noin kävi. Jaksamista!

  • Reply Niina 25.4.2017 at 23:29

    Olen pahoillani sun puolesta. Vaikeeta ymmärtää…
    Tsemppiä tulevaan!

  • Reply Ellu 25.4.2017 at 23:29

    Itku tuli, kun tätä tekstiä luin. Voimia kovasti sinne! 💗

  • Reply Ellis 25.4.2017 at 23:33

    💔 ei tässä kohtaa ole sanoja.

  • Reply -S- 25.4.2017 at 23:34

    On kyllä surullista. Voimia sulle Esko. Toivottavasti sait laajat ja säännölliset tapaamisoikeudet ja saisitte viettää paljon aikaa yhdessä tyttäresi kanssa.

  • Reply Aurinko 25.4.2017 at 23:38

    Moi Esko,
    Luin Karoliinan postauksen ja toivoin että olet kirjoittanut omista fiiliksistäsi blogiin, onneksi olit! Elämä ei varmasti tunnu reilulta nyt, eikä vielä pitkään aikaankaan. Kyllä itku tuli kun kuvailit omia tuntemuksia! Tsemppiä asian läpikäymiseen, sulla on varmasti paljon tukijoita ja toivottavasti saat meistä kaikista voimaa painaa eteenpäin!

  • Reply Jankkuliini 25.4.2017 at 23:39

    Kirjoituksesi veti sanattomaksi ja sai kaivamaan nessun esille. Tyttäresi tulee kyllä arvostamaan sinua. Voi kumpa minullakin olisi ollut sinunkaltainen isä. Eron jälkeen hänen oma yhteydenpitonsa lapsiinsa oli joulukortti kerran vuodessa. Että silleen! Aikuistuttuani otin kuitenkin ohjat omiin käsiin, ja loin itse häneen yhteyttä. Sitä kautta koin saaneeni ihan hyvän isäsuhteen. Nyt hän on jo taivaassa, ja minulla on häntä aika ajoin kovakin ikävä. Kun sain tuossa kasteltua nenäliinan, niin tuli siinä niistellessä mieleen, että voisiko tilannetta helpottaa se, että muuttaisit perässä? Toki ymmärrän, että tällaiset asiat ei ole helppoja toteuttaa, kun on työt ja asunnot… Mutta onhan niitä asuntoja ja huippukivaa opettajaa tarvitsevia kouluja myös Nääsvillessä… Ei tarvitse vastata pohdiskeluihini, mutta heitin vain ajatukseni ilmaan…. Hurjan paljon jaksamista sinulle hetki kerrallaan!

  • Reply mummi 25.4.2017 at 23:40

    En löydä nyt sanoja. Niin paha mieli puolestasi ja tyttäresi puolesta.
    Lämpimiä ajatuksia sinulle ja voimia tulevaan. Älä anna periksi, taistele.

  • Reply Janika 25.4.2017 at 23:41

    Tsemppiä ja voimahali❤ Todella paha mieli tuli sinun ja Fiinun puolesta 🙁 Ei voi ymmärtää miksi kaikki osapuolet eivät ajattele lapsen parasta..

    • Reply Tiina 26.4.2017 at 21:50

      En koskaan kommentoi blogeihin, mutta nyt oli pakko… niin samaa mieltä, todella pahoillani F : n ja sinun puolesta, miten joku voi olla noin itsekäs. Itse eronnut 3 lapsen äiti ja en todellakaan pystyisi tekeen lapsilleni noin tai exälleni joka on todella paljon lasten kanssa vaikka ei olekkaan lähivanhempi.
      Hurjasti tsemppiä ja voimia ❤

  • Reply M 25.4.2017 at 23:42

    Kosketti kyllä tosi syvältä. Tuntuu pahalta sun puolesta. Sitä miettii, että äiti saa tehdä tällaisia siirtoja ja lapsi seuraa perässä, mutta auta armias jos isä näin muuttaisi lapsen kanssa äidistä etäälle.. voimia.

  • Reply Saimi 25.4.2017 at 23:45

    Tääkin vielä!! Olen niin vihainen ja surullinen sinun ja pienen puolesta <3

  • Reply LukijaTee 25.4.2017 at 23:46

    Niin väärin.. ei löydy sanoja. Kuinka etsit asuntoa lapsesi hoitopaikan läheltä ettei mikään muuttuisi.. ei riitä ymmärrys.. täällä elätään vahvasti myötä eläen kanssasi. Valtavasti voimia ja tsemppiä. Pidä puolesi ja oikeuksistasi kiinni vaikka olisikin raskasta. Koita jaksaa taistella.

  • Reply Katja 25.4.2017 at 23:55

    Tuntuu, etten osaa sanoa mitään, nämä on niin isoja asioita. Voimia Esko!

  • Reply Saara 25.4.2017 at 23:56

    Oletteko te lapsenne yhteishuoltajia? Miten sellaisessa tilanteessa toinen vanhempi voisi yksin päättää lapsen asuinpaikkakunnan muutoksesta? Tai siis ei voi, vaan muuttoon tarvitaan molempien vanhempien suostumus.
    Toivottavasti olet asianajajasi kanssa todella selvittänyt vanhemman juridiset oikeudet, sillä tilanne vaikuttaa hyvin kummalliselta.
    Vaikka en halua tehdä tästä sukupuolikysymystä, toivoisin isien pitävän joskus paremmin puoliaan. Ei se lähivanhempi ole toista arvokkaampi tai tärkeämpi tai oikeutetumpi päättämään lapsen elämästä.
    Voimia. Kannustan taistelemaan, sillä sen aika on nyt, ei sitten myöhemmin ja panokset ovat kovat.
    Ja rakkaus kyllä kantaa.

  • Reply Arja 26.4.2017 at 00:01

    Voi Esko, voi pieni F. 🙁 Toivon teille kahdelle pelkkää hyvää!

  • Reply elli 26.4.2017 at 00:14

    Esko. Tässä kohti loppuu sanat ja pala juuttuu kurkkuun. On niin epäreilu tuo tilanne, että hiljaiseksi vetää.
    On vaan hengitettävä sisään sitä kaikkea hyvää, mikä on totta ja saa aikaan lämpöä sydämeen:
    Olet lapsellesi ainutkertainen ja korvaamaton. Se yhteys mikä teillä kahdella on, on ja pysyy. Sitä ei kukaan voi viedä pois. Voimia Esko!

  • Reply Lotta 26.4.2017 at 00:38

    Pysäyttävää, tylyä, törkeää. Sosiaalityön ammattilaisena mietin vaan, että miksi annoit muuttoluvan? Jos olette kumpikin huoltajia, ei olis tarvinnut. Olisi ollut lapsen edun mukaista ajatella Tampereelle muuttoa pidemmälle. Oon tosi pahoillani sun puolestasi.

  • Reply Henna 26.4.2017 at 01:03

    Hienoa, että ihan kaksi kokonaista lausetta kuudelta vuodelta on jäänyt mieleesi .. Jos olet kerta niin hyvä isä, lopeta tällainen ruiskutus täällä ja pidä paremmin puoliasi ja hoida asiasi.

  • Reply sairaanhoitaja 26.4.2017 at 02:30

    Olen harvakseltaan seuraillut blogiasi. Pakko kommentoida. Mielenterveystyön ammattilaisena sanon nyt kaksi asiaa.
    Jos taas kerran etenet ahdistuslääkkeiden avulla sairalomalla ollen tilanteessa, jossa syy ahdistukseesi on se, että matka lapsesi luo kestää autolla saman verran kuin bussimatka itä-Helsingistä Kirkkonummelle, niin olet mielestäni siinä kunnossa, että äitinä harkitsisin, voiko lasta yleensä päästää sinun luoksesi. Onko sinusta huolehtimaan hänestä edes viikonloppua?
    Toiseksi, jos lapsesi on (oikeasti) ollut pyydettävä sinua tekemään kaikkensa että voitte nähdä usein, niin oletko SINÄ tukenut häntä tässä uudessa tilanteessa, vanhempana, omat tunteesi niissä hetkissä sivuun työntäen? Sinä vanhempana ja aikuisena? Kuulostaa paremminkin siltä, että olet ehkä manipuloinut häntä lietsomalla ikävää ja korostamalla välimatkaa, jos hänen on todellakin ollut noin pyydettävä. En oikein usko muuten kuusivuotiaan asettelevan sanojaan tuolla tavoin. Vaarallista touhua ja lapsen kannalta hyvin vahingollista.

    • Reply Karkki 26.4.2017 at 07:26

      Tulkitsen lapsen pikemminkin täysin päinvastoin! Tuon ikäinen lapsi ymmärtää, tuntee ja ikävöi ja pelkää jo ihan ilman lietsontaanin. Kuulostaa pikemminkin siltä, että lasta huolettaa saako hän nähdä isäänsä. Varmasti vaistoaa, että isä on täysin suljettu lapsen nykykodista ja arjesta ulos, persona non-grata.

      • Reply mesi 26.4.2017 at 07:44

        Luepa eskon postaus loppuun. Siinähän hän itse sanoo että hänellä on LAAJAT TAPAAMISOIKEUDET. joten silloin tuskin on kysymys siitä, että kukaan sulkee lasta pois isän elämästä tai päinvastoin. Olen avannut tätä juttua kommentissani, mutta tuskin Esko sitä julkaisee.

        • Reply Tanja 26.4.2017 at 08:53

          ”Niin laajat kuin tässä tilanteessa mahdollista” ei varsinaisesti tarkoita laajoja.

        • Reply Karkki 26.4.2017 at 08:56

          Miten ne lapsen oikeudet tavata isäänsä mahtaa kouluvuoden aikana toteutua?

    • Reply Niina 26.4.2017 at 07:48

      Ihanaa että meillä on mielenterveyden parissa töissä tällaisia empaattisia ihmisiä <3
      Järkyttävän mustavalkoisesti ajateltu. Tsemppiä Esko! Lapsia minulla ei ole mutta silti tämä tuntuu todella epäreilulta… tästäkin selviät!

      • Reply Kirurgi 26.4.2017 at 11:21

        Sanos muuta, Niina.

        Joskin SAIRAANHOITAJA on mitä ilmeisimmin jotain muuta kuin mitä kertoo olevansa. Hah, sanoisin!

    • Reply Suutari pysyköön lestissään 26.4.2017 at 08:02

      Ja höpöhöpö! Kyllä ihmiset voi syödä tilapaiseen kriisiin ahdistuslääkkeitä ilman, että vaikuttaa vanhemmuutteen. Mua aina naurattaa ihmiset jotka ”lukevat tai katsovat jotain harvoin ja ovat alan ammattilaisia kommentoidessaa”. Meinaatko nyt, että blogin kirjoittajalle teet nyt pahanmielen, kun esiinnyt asiantuntijana! Naurettavaa!

    • Reply J 26.4.2017 at 08:36

      Sinulla sairaanhoitaja, ei taida olla lapsia? Jos olisi, niin ymmärtäisit varmasti, että se että Helsingistä Tampereelle hurauttaa junalla tunnissa, ei ole tässä se ainoa murhe. Voiko isä tällaisen välimatkan jälkeen olla enää muuta kuin viikonloppuisä? Jos minä joutuisin yhtäkkiä luopumaan lapsestani noin, ja näkisin häntä vain noin joka toinen viikonloppu, tuntuisi se siltä kuin sydämeni revittäisiin irti.
      Ja voi olla, että tunnin junamatka ei ole aikuiselle mitään, mutta lapselle se on. Se on todella pitkä aika.

    • Reply Riina 26.4.2017 at 08:46

      Mielenterveystyön ammattilaisena, psykologina, sanon että tämä oli täysin asiaton kommentti ja tällaisia olettamuksia ei todellinen ammattilainen IKINÄ tekisi tai vaikka mielessä kävisi, niin ei ääneen sanoisi. Miten mielenterveyden ammattilainen voi näin arvottaa toisen pahaa oloa ja sen hoitokeinoja? Ja lisätä pahaa oloa sanomalla käytännössä, että ahdistunut ja stressaantunut vanhempi = vaarallinen vanhempi. Tätä tabuahan tässä on ammattilaisvoimin yritetty jo vuosia purkaa! Kyynistyneeseen ajattelutapaasi voisi parhaiten auttaa hyvä työnohjaus, joka avartaisi näkemään tilanteita ja ihmisiä ymmärtäväisemmin.

      Yksityishenkilönä ja äitinä voin vain toivoa, että jos ja kun omat voimani äitinä joskus ehtyvät tai perhettäni kohtaa kriisi, en ikimaailmassa joutuisi kaltaisesi tuomitsevan ja epäempaattisen ihmisen kanssa tekemisiin. Hyi olkoon.

      Eskolle hurjasti voimia, en voi edes ymmärtää tuollaista surua.. <3

    • Reply 26.4.2017 at 09:46

      Itä-Helsingistä Kirkkonummelle on n. 52 km. Helsingistä Tampereelle on n. 175 km. Ei taida nyt olla ihan verrattavissa taas? Bussilla tuo matka menee vielä hitaammin.

    • Reply sosionomi 26.4.2017 at 10:13

      Huomaa, että kirjoittaja on sairaanhoitaja eikä esim sosiaalialalla töissä. Nyt on unohtunut ammattietiikka ja toisten kunnioitus täysin. Olet ehkä MT-alalla, mutta perhetyöstä tai sosiaalisesta kuntoutuksesta tai voimavarakeskeisestä työotteesta et näytä ymmärtvän mitään. Esko hoitaa lapsensa varmasti hyvin ja tilanteen huomioon ottaen on hänellä hyvä syy olla masentunut. Aika korjaa tilanteen ja ehkä ajan kanssa löytyy hyvät ja oikeat tavat pitää yhteyttä lapseen. Voimia!!!

    • Reply Nippe 26.4.2017 at 10:40

      Tämä oli täysin tarpeeton kommentointi.
      Miten ilkeästi ajateltu.
      Kuulostat tunteettomalle sairaanhoitajalle ja usko, olen heitä nähnyt aiemminkin.
      Tiedätkö, kuinka paljon ilahduttaa oman lapsen näkeminen tässä tilanteessa?
      Uskotko todella, että kun on sairaslomalla, pitäisi olla vain yksin ja hävetä nurkassa??
      Arkinen elämä & lapsen tapaaminen vie eteenpäin!
      Ei kotiin lukittautuminen.
      Se vain pahentaa tilannetta.
      Ajattele äidin tekemää ratkaisua. Kuinka kylmästi hän on toiminut kokonaisuutta ajatellen.
      Toivottavasti et jakele näitä neuvoja työpaikallasi tai missään muuallakaan enää.
      Hyvää kevättä!

    • Reply Muffin 26.4.2017 at 11:59

      Sairaanhoitaja, ehkä olet ammattilainen, mutta mielipiteesi ei kyllä ollut ammattimainen, vaan ihan henkilökohtainen ammatistasi riippumaton mielipiteesi.

    • Reply L 26.4.2017 at 20:53

      ”Mielenterveystyön ammattilainen”, sairaanhoitaja – hah! Päivän vitsi.

  • Reply Anni 26.4.2017 at 03:42

    Joillain aikuisilla ”sydämen äänen seuraaminen” tuntuu oikeuttavan pohjattoman itsekkyyden. Uudet rakkaudet ovat kaunis asia, mutta jos kuvioissa on jo lapsia, huomioon tulisi omien tunteiden lisäksi ottaa aina myös lapsi ja lapsen toinen vanhempi.
    Minulla ei riitä ymmärrystä kenellekään, joka toimii toisin.

    Olen niin pahoillani. Tämä teksti sai minut itkemään.

    • Reply J 26.4.2017 at 08:40

      Ja vielä lisäyksenä edelliseen, kyllä tuon ikäiset lapset kykenevät muodostamaan tuollaisia ajatuksia. He tajuavat hämmästyttävän paljon asioita jo tuossa iässä. Ei sellaisia ajatuksia heille tarvitse itse tuputtaa.

  • Reply Neiti Näkkäri 26.4.2017 at 05:21

    Olet sinä hyvä kirjoittamaan. Varmasti sanavalinnoillasi saat kaikki äiti-ihmiset puolellesi. Haluisin kuitenkin kiinnittää lukijoiden huomion yhteen seikkaan: mikäli tämä blogaaja olisi hoitanut kaikki isyysasiansa kunniallisesti, hän pystyisi sanomaan sanasen lapsen asuinpaikkaan. Kuulostaa siltä että sinulla ei ole yhteishuoltajuutta. Vaikka minulle se ei kuulu,kuinka huoltajuusasianne menee, voisivat ihmiset miettiä, että missähän se syy, että tämän blogin kirjoittaja nyt vain itkee ja mielestäni, taas kerran, erittäin mauttomasti repostelee yksityisasioillaan (ja muiden yksityisasioilla), eikä siis syystä tai toisesta ole pystynyt näemmä hoitamaan huoltajuusaioitaan niinkuim halusi. Mitä on tapahtunut, että ei yhtäläistä oikeutta ole? En ihmettelisi, jos on katsottu, että isän harkintakyky ei riitä, sen verta pahoja ylilyöntejä ja harkinnan puutetta (”viisari värähtää”??) täällä näkee.

    • Reply Stara 26.4.2017 at 09:08

      Hei ei oo pakko lukea, jos teksti on mautonta. Oletkohan miettinyt asiaa siltä kantilta, että isän taistelu ja muuton estäminen olisi mahdollisesti laittanut lapsen keskelle riitatilannetta?!? Eipä tälläiseen tilanteeseen pysty löytämään ratkaisua, joka ei jota kuta satuttaisi. En ymmärrä miksi lukijoiden täytyy ottaa kaikki aina niin henkilökohtaisesti. Ei ole teidän asia puida toisten ihmisten arkielämän kuvoita. Jos blogi kiinnostaa, niin jatka lukemista. Jos teksti aiheuttaa ahdistusta ja ällötystä, niin pliis älä lue. Sympatiaa saa osoittaa ja kritiikkiä pitää antaa, mutta oikeista asioista. Sen on bloggaajan päätös mistä kirjoittaa. Ei lukijoiden!

  • Reply Mette 26.4.2017 at 05:31

    Olet maailman paras isä lapsellesi ja tulet aina olemaan. Välimatka ei sitä muuta! Tuntuu pahalta sinun ja tyttäresi puolesta 🙁 Tsemppiä!

  • Reply Katariina 26.4.2017 at 06:13

    Saaralle, kyllä vaan se lähivanhempi saa muuttaa Suomen rajojen sisällä ilman suostumusta. Sitten vain neuvotellaan tapaamissopimus uusiksi. Ja tarvittaessa viedään oikeuteen. Näin raadollista se on, joten älä levitä väärää tietoa. Eskolle todella paljon voimia! Tämä on todella väärin ja sydäntä raastavaa.

    • Reply Saara 26.4.2017 at 07:46

      No ei ainakaan Suomen lain mukaan. Yhteishuollossa vanhemmat yhdessä päättävät lapsen asuinpaikasta; myös Suomen rajojen sisällä tapahtuviin muuttoihin tarvitaan aina molempien vanhempien suostumus. Laki lapsen huollosta 1 luku 4 §. Se, ettei muutto tietysti konkreettista lupaa vaadi, sillä voihan muuttoauton pistää liikkeelle siitä kenenkään kanssa neuvottelematta, ei muuta lakia ja sen sisältöä.

      • Reply Ekaterina 26.4.2017 at 09:38

        Lähivanhemman muuttoa toiselle paikkakunnalle Suomessa ei voi lain puitteissa estää. Olen seurannut läheltä tällaista prosessia ja valitettavasti lähivanhempi sai kiusattua etävanhempaa muutollaan täysin lain hyväksymästi. Taustalla ei ollut mitään, mikä olisi oikeuttanut tämän, vaan puhe oli pelkästään lähivanhemman itsekkyydestä ja omien tarpeidensa alleviivaamisesta.

      • Reply Femme 26.4.2017 at 19:05

        Hyvä Saara, et ilmeisesti koulutukseltasi ole juristi? Ei kannata siis vedota pykäliin, koska ko. tilanteet ovat aina tapauskohtaisia.

      • Reply Katariina 26.4.2017 at 19:46

        Saara, ihan oikeas lakia luet. Tulkintasi on taas päin mäntyä. T juristi😀

  • Reply Katariina 26.4.2017 at 06:14

    Kirjoitat lapsestasi aina niin kauniisti. Voit säilyttää tämän tekstin ja näyttää sen hänelle isompana. Sinä ainakin yritit kaikkesi!

  • Reply Elina 26.4.2017 at 07:03

    Tätä postausta olen vähän pelokkaana odotellut ja toivonut niin paljon, että näin ei koskaan tulisi tapahtumaan. Olen niin surullinen puolestasi. Vaikutat niin mahtavalta isältä ja erityisen tärkeältä tyttärellesi, että en voi ymmärtää miksei asiaan ole löydetty mitään muuta ratkaisua. Asetelma on lähes AINA epäreilu isää kohtaan, aivan kuin isä ei olisi tärkeä osa lapsen elämää.. Suututtaa miten yhteiskuntamme on niin äiti-painotteinen.. On paljon isejä, joille riittää joka toinen viikonloppu muutama tunti, mutta sitten on sinun kaltaisia ihania isejä, jotka tekevät kaikkensa ollakseen lastensa kanssa. Nostan hattua sinulle, taistele Esko, taistele! Voimia päiviisi! ❤

  • Reply Laura 26.4.2017 at 07:20

    Tsemppiä Esko! Piru vie kun elämä on joskus epäreilua.

  • Reply Henna 26.4.2017 at 07:25

    Suuret halaukset, voimia ja kärsivällisyyttä!

    Ps. En ole tuo aiempi Henna

  • Reply Piitu 26.4.2017 at 07:33

    Iso sydän sinulle ja voimia ♡ löydät kyllä tien eteenpäin ja matka tytön luo on loppujen lopuksi lyhyt. Älä anna ahdistukselle valtaa. Leuka pystyyn ja kohti uusia tuulia. Etä halit teille molemmille ♡♡♡ elämä kantaa.

  • Reply mesi 26.4.2017 at 07:34

    Kyllä ihailla pitää sinua Esko! Olet sinä manipuloinnin ja uhriutumisen mestari. Näetkö itse? Näethän sinä, sillä teet sen aivan harkitusti. Minkä? Kirjoitat sydäntäsärkevän jutun täynnä vihjauksia yleensä eksäsi toiminnasta, juuri sillä tavoin että jos sinua yritettäisiin saada siitä lain edessä vastuuseen, niin välttäisit sanktiot. Juttu on kuitenkin jo alkanut elää omaa elämäänsä blogisi lukijoiden keskuudessa, suurenee ja jauhaa myllyssä lapsesi äitiä. (Hienoa muuten lapsesi hyvinvoinnin kannalta. Kypsää touhua)
    Sitten, tekstin lopussa aivan kuin sivulauseessa kevyesti kerrot että sinulla on laajat tapaamisoikeudet, jotka olet itse neuvotellut, ei edes tuomioistuin ole niitä asettanut. Tätä tuohtuneet mammaihmiset eivät enää edes lue, kun ovat niin täynnä Esko-paran kohtelua. Toisin sanoen nytkin kysymys on ihan normaalista toiminnasta :vanhemmat eroavat, lapsi asuu äidillä, ovat sattuneet muuttamaan jonkin matkan päähän joten päivittäiset tapaamiset eivät onnistu. (Mitä? Eikö homma menekään niin että isä muttaa ensin ja äidin on seurattava isän jälkiä??? Tosi epäreilua…) Aika harva eropariskunta asuu toistensa nurkan takana, joten mitään tavallisuudesta poikkeavaa tilanteessa ei ole todellisuudessa tapahtunut. Toki varmaan harmittaa kun matkoihin menee enemmän aikaa ja vaivaa, olisihan se kätevää jos lapsi tarjoiltaisiin tarjottimella aina kun isä haluaa.
    Herätkää tekin lukijat siihen, mistä tässä todellisuudessa on kysymys! Pelinappula se lapsi on – Eskon pelissä.

    • Reply J 26.4.2017 at 08:28

      Olen kyllä tästä täysin eri mieltä. Itse en näe yhtäkään syytä sille, miksi lapsi ei olisi tässä tilanteessa voinut jäädä isänsä luo. Eskarikin olisi pysynyt ennallaan. Sitä aina ajatellaan, että kyllä lapsi sopeutuu. Kyllähän ne sopeutuu, mutta ei se helppoa ole. Ei varsinkaan, kun tässä vuoden sisään on tapahtunut muitakin isoja elämänmuutoksia.

      On myös helppo ymmärtää, miksi isä ei ole aikoinaan vaatinut yhteishuoltajuutta. Silloin äidillä tuntui olevan vankat perustelut asialle ja muutenkin vaikutti siltä, että aidosti sieltäkin puolelta haluttiin vaan ja ainoastaan lapsen parasta. Muutenkin tuollainen erotilanne on jo itsessään niin rankka, että tuskin silloin tulee miettineeksi, että vuoden päästä lapsi ollaankin, ihan ilman syytä, viemässä toiselle paikkakunnalle.

      Missään nimessä tällaisissa tilanteissa ei kuulu jäädä yksin märehtimään. Moni suomalaismies tekee juuri niin vastaavissa tilanteissa, ja mitä siitä seuraa? Masentuneita, katkeroituneita ja lapsistaan vieraantuneita isiä.
      On hyvä, että tämä isän asema tuodaan myös joskus esille.

      • Reply Henna 26.4.2017 at 09:24

        Et varmaan näe, kun et tiedä kokonaistilannetta ja sitä, mitä kulisseissa tapahtuu 😉 Onneksi asioilla on tapana selvitä.

        • Reply J 26.4.2017 at 11:05

          Olet oikeassa, en todellakaan näe mitä kulisseissa tapahtuu (thank god). Mutta voin kahden ihmisen julkisesta, omasta elämästään kertovasta blogista nähdä ja lukea, miten ollaan yhdessä ja sitten saadaan lapsi. Eletään yhdessä arkea. Sitten erotaan. Äiti saa yksinhuoltajuuden, koska niin on parasta, koska kasvatusammattilaisetkin tuntuvat puhuvan sen puolesta. Ajatellaan, tottakai, lapsen parasta. Muutetaan mahdollisimman lähelle toisia. Yritetään tehdä arjesta mahdollisimman samanlainen lapselle, kuin se oli ennen eroa. Menee n.puoli vuotta ja äiti rakastuu. Samantien kuvioihin astuu isäpuoli, keneen lapsen pitää tutustua. Lapsen isä ostaa oman asunnon. Sellaisen, jossa mahtuu lapsen kanssa asumaan, ja läheltä, jotta lapsen ei tarvitsisi joutua kauas äidistään. Menee toinen puoli vuotta, ja äiti päättääkin muuttaa uuden miehensä perässä toiseen kaupunkiin, koska siellä on asunnossa enemmän tilaa ja kauppahalli lähellä. Otetaan lapsi mukaan. Kyllä se lapsi sopeutuu. Vuosi sitten piti ajatella vielä lapsen parasta, mutta nyt on eri ajat. Nyt lapsi on jo vuoden vanhempi. Nyt ei tarvitse enää miettiä sitä, miten asumiskuviot lapsen isän kanssa järjestetään.

          • samasta talosta 26.4.2017 at 11:29

            Isä osti 30 neliön ”minikaksion”, kooltaan siis 5×6 metriä. Ei siinä varmaan ajateltu ostaessa että lapsi siinä edes asuisi, hyvä jos viikonlopun mahtuu. Vai mitä?

          • J 26.4.2017 at 11:59

            Samasta talosta: Kyllä, minikaksion, jossa lapsella on oma pieni huone. Mitä odotit? Neliökö olisi pitänyt hommata?

        • Reply Heikki 26.4.2017 at 15:22

          Eikö tämä ole ihan helppo ajatella toisin päin.

          Isä ottaa lapsen ja muuttaa toiseen kaupunkiin. Täysin normaali äiti saa nähdä lastaan siis joka toinen viikonloppu. Eiköhän tässä olisi melkoinen lastensuojeluhässäkkä tuolloin menossa. Jokainen äiti ymmärtää asian kohtuuttomuuden näin päin, koska lapsen osittainenkin menettäminen on elämän suurin tragedia, ja luojan kiitos, kuten kirjoituksista huomaa, valtaosa on henkisesti niin kypsiä, että ymmärtää sen myös toisin päin.

          Ei siinä sen kummemmin tarvitse kokonaistilannetta katsella. Siinä missä nainen saa nykyään olla pappi, homot saa mennä naimisiin, ja naisille kuuluu sama palkka kuin miehille, niin isälle kuuluisi samat oikeudet kuin äidille.

          Kai se henkilö, joka sen asunnon on ostanut ja pyrkii olemaan lähellä lastaan, on se jolla se sydän on oikealla kohdalla. Toinen taas näkee, että isän voi korvata uudella iskällä tai jotain tämmöistä.

          No tietysti lähes jokainen tietää, että on vain yhdet vanhemmat.

  • Reply Hempsku 26.4.2017 at 07:40

    Nyt haet äkkiä lähihuoltajiutta!!! Täydellinen isä lapselleen 🙂 Voimia ❤️

    • Reply Pikkis 26.4.2017 at 08:30

      Eiköhän suurin osa ymmärrä, että tälläkin asialla on kaksipuolta. Molemmilla vanhemmilla on oma näkemyksensä, josta kumpikin kirjoittaa haluamallaan tyylillä. Molempien postauksista voi vetää millaisia johtopäätöksiä tahansa.
      Et sinäkään kuitenkaan voi tulla kertomaan mistä tässä on kyse. Tuo on omaa tulkintaasi.

      Samoin tulkintaa ( ei siis koske sinua mesi) on tuo, että Eskon yli olisi nyt jyrätty, koskien lapsen muuttamista.
      Eiköhän yhteishuoltajuudessa näistä ole sovittu yhdessä.
      Näissä asioissa on vaikea ottaa mitään puolia, koska juttuun liittyy niin monia asioita.

      Voisin kirjoittaa paljon muustakin, mutta jätänpä nyt tähän.

      Välimatkan kasvaminen suureksi ei tietenkään ole mukava juttu, joten voimia Esko!

    • Reply Vanhempi se on isäkin 26.4.2017 at 17:58

      Heikki on nyt asian ytimessä. Isien tilanne on tämän päivän Suomessa käsittämättömän takaperoinen. Siksi on hyvä, että asiasta keskustellaan ja että Esko on ottanut asian esille. Hän on tässä kuitenkin monen, monen isän äänitorvi. Minusta on hyvä, että me naiset näemme, mitä mies – isä – tuntee. Lapsella on oikeus isään ja äitiin erosta huolimatta. Ja mitä tulee pieniin neliöihin: isillä ei yleensä ole varaa elää kovin leveästi, sillä he tyypillisesti maksavat lapsesta/lapsista elatusmaksua ja ne eivät ole pikkurahoja. Ne ovat isien neliöistä pois. Tasa-arvoa näkisin mielelläni tässäkin: jos vanhemmuus jakautuu tasan, en ymmärrä, miksi isä maksaa äidille jopa satoja euroja lapsen elinolojen ylläpitämiseksi. Elinolot ne ovat isänkin kodissa.

  • Reply mesi 26.4.2017 at 07:58

    Miksiköhän ei hakenut….? Koliseeko luuranko kaapissa…

    • Reply Hmmm 26.4.2017 at 13:11

      Olisko siksi että exä on omassa blogissaan kirjoittanut että ”ei ikinä suostuisi etävanhemmaksi”……..

  • Reply Inkuli 26.4.2017 at 07:59

    Järkyttävä uutinen 😢 Oon erittäin pahoillani puolestasi.Itselleni olisi aivan mahdoton ajatus elää erillään omista lapsista,mutta kai kaikkeen tottuu ajan kanssa…Olet niin upea tyyppi että pakko uskoa,että kaikki kääntyy vielä hyvin.Lepäile nyt rauhassa ja kerää voimia,sieltä tullaan vielä takaisin aurinkoiseen päivään ☀️💛

  • Reply Molla 26.4.2017 at 08:01

    Nyt oli hieno kirjoitus, Esko! Tämä vetää hiljaiseksi. Huoltajuusriidan aika on varmasti hyvin helvetillistä aikaa omassa elämässä. Kun rakkaus on muuttunut huoltajuusriidaksi, se saa kysymään, oliko se rakkautta laisinkaan. Minun on erittäin, erittäin vaikea ymmärtää sellaisia eronneita pareja, joilla on lapsia, ja jotka ajautuvat käräjäoikeuteen setvimään huoltajuutta. Ymmärrystä löytyy tilanteessa, jossa toinen vanhempi on ollut väkivaltainen, mutta muuten ei. Että lasta suojellaan väkivallalta hakemalla huoltajuuspäätös käräjäoikeudesta. Kun itse erosin, erosin todellakin ystävänä. Olemme edelleen ystäviä ja lapsemme on aikuinen. Kaikki asiat sovittiin lastenvalvojalla, en olisi voinut kuvitellakaan muuta. On niin monenlaisia eroja. Ystävyyserosta on minulla kokemusta ja se oli tyylikäs ero. Erityisesti lapsen kannalta.

    • Reply merina 26.4.2017 at 10:15

      Eivät ole käsittääkseni olleet missään käräjäoikeudessa vaan sopineet asiat keskenään. Se että on lakimiehet ei tarkoita oikeutta vaan ainoastaan sitä että on avustajat mukana asioita päättämässä.

  • Reply Elina 26.4.2017 at 08:05

    Tsemppiä!Onneks matka ei ole kauhean pitkä kuitenkaan.Vaatii vähän enemmän säätöä mut onneks koululaisella on kunnon lomat,käytä ne eduksi ja huolehdi et lapsi saa lomillaan olla luonasi pidemmästi.

  • Reply HH 26.4.2017 at 08:05

    Tsemppiä ihan valtavasti <3

  • Reply Satska 26.4.2017 at 08:10

    Tätä en pysty ymmärtämään, nämä on niitä ratkaisuja, joita itse en ikinä voisi exälleni enkä lapsilleni tehdä tehdä! Voimia asian hyväksymiseen ja pystyyn pääsemiseen, olet ajatuksissa!

  • Reply Niina 26.4.2017 at 08:14

    Vaikeaksi täytyi asiat tehdä. Oppivelvollisuutta lienee hankala toteuttaa kahdessa koulussa. Siinä ei sitten tapailla kuin vkl omaa lasta.
    Enkä muuten yhtään ihmettele, jos ahdistaa. Ja teille siskot, jotka kirjoittelette että Esko tästä tekee ongelmaa, niin miettikääs nyt vielä ihan tosissaan. Kun Sallisen blogia lukee, niin aika selväksi tulee kuka vie ja ketä.

  • Reply Emma 26.4.2017 at 08:31

    Kiitos Esko rehellisistä tunteista. Tässä tilanteessa olisi ollut todella väkinäistä kiiltokuvittamista, jos olisit kuitannut asian ”kyllä se siitä” -tyyppisesti. Oot loistotyyppi ja kuulostat ihanalta isältä 🙂
    Tärkeintä on nyt sinun ja F’n suhde – lapsi kyllä huomaa sinun vilpittömyyden ja halun pysyä hänen elämässä, välimatkasta huolimatta. Selviät tästäkin.
    Rakkautta ja valoa kevääseen!

  • Reply Elina 26.4.2017 at 08:47

    Luin ensin eksäsi kirjoituksen aiheesta ja minulle välittyi erittöin lämmin fiilis et vitsit miten hienosti ootte saanu asiat hoidettua, mutta niin kolikolla on aina kääntöpuolensa ja oli kyse mistä tahansa niin aina on kaksi eri puolta tarinoissa.. Ihan oikeesti lopettakaa nyt Eskon vanhemmuuden kyvyn arviointi mielenterveydentilan nojalla… Ihmettelen vain suuresti mihin jäi toisen osapuolen lapsen ehdoilla eläminen…

  • Reply Anne 26.4.2017 at 09:02

    Tuli itku :/ Olen lukenut blogiasi alusta asti ja tykkään!
    Olen ihan sanaton, enkä saa kirjoitettua mitään fiksua. Olet joutunut todella epäreiluun tilanteeseen ja toivon sulle ihan mielettömästi tsemppiä ja voimia.
    Tilanne varmasti vielä kääntyy paremmaksi, vaikka se nyt kaukaiselta ajatukselta tuntuu.
    Paljon halauksia ja aurinkoa kevääseen!

  • Reply Nimetär 26.4.2017 at 09:12

    Olen niin pahoillani ja tuohduksissa en sinun puolestasi, vaan lapsen. Aikuinen sopeutuu, mutta lapselta tätä ei tule vaatia. Sinulle toivon voimia tähän hetkeen ja levon jälkeen taistelutahtoa. Tämä somekohu näyttää olevan tukevasti puolellasi 💕

    A:n Instagramin One more year – merkitseekö pelipaikkaa vielä jossain muualla?

  • Reply Nimetär 26.4.2017 at 09:15

    Onhan Fiinulla oma puhelin? Se on tärkeää silloin, kun toinen vanhempi ei ole fyysisesti lähellä. Illalla toivotetut hyvät yöt ja hassut kuvaviestit ovat olleet ainakin meidän tapauksessa äärimmäisen tärkeitä.

    Älä luovuta!

  • Reply Enppu 26.4.2017 at 09:22

    Voimia Esko! Luin eilen Karon postauksen ja aloin heti miettiä että miltä tämä sinusta mahtaa tuntua. Olen pahoillani puolestasi. Muutos on aivan huikea 🙁 onneksi kuitenkin matka on vain 170km eikä esim.300.. vaikka tuskin se lohduttaa.. onneksi saat kuitenkin vielä jatkossakin nähdä ihanaa tytärtäsi <3

  • Reply Kiekko päätyyn ja perään.... 26.4.2017 at 09:25

    Tämän ajan ihmisten pitää heittäytyä, kuunnella sydäntään! Joo.. kauniita sanoja monesti itsekkyydelle. Kyllä Tampere on Helsingistä kaukana 7v:lle, se on ihan varma. Ja kaikki pakotetaan muuttumuaan tässä tapauksessa äidin oman rakkauden, halujen ja mieltymysten takia! Kyllä aikuisen ja ennen kaikkea vanhemman on pystyttävä asettumaan lapsen saappaisiin! Sääli, todella sääli. Mutta sydämen sivistystä ei voi opiskella.

  • Reply Anna 26.4.2017 at 09:28

    Tilanteesta riippumatta lapsen edun mukaista ei koskaan ole se, että vanhempien huoltajuussasioita käsitellään julkisessa blogissa. Nettiin kirjoitetut asiat ovat siellä ikuisesti. Olisiko sinun Esko mahdollista saada tukea ja apua muualta, kuin täältä julkisesta blogista? Kaikesta huolimatta tsemppiä (ja tervettä harkintakykyä) toivottaen Anna

    • Reply Ekaterina 26.4.2017 at 09:42

      Väärin. Näistä asioista PITÄÄ PUHUA julkisesti, jotta niille voidaan tehdä jotakin päättäjien taholta. Eihän se voi mennä yleisen moraalin kannalta ja lain mukaan niin, että toinen vanhempi pystyy säätelemään lapsen ja exänsä elämää omien halujensa mukaan?! Jos kukaan ei kerro omista kokemuksistaan, oletetaan systeemin toimivan hyvin. Ja hinnan maksaa lapset.

  • Reply meitsi 26.4.2017 at 09:40

    Surullista luettavaa. Toiset tekevät kaikkensa että saavat olla lapsensa kanssa, vaikka vanhemmat ovat keskenään eronneet, kun taas toiset eron jälkeen eroavat myös lapsestaan. Uskon että tyttäresi tulee tietämään kuinka paljon rakastat häntä ja teet kaikkesi että saat viettää aikaa hänen kanssaan.

    Meillä pieni poika ikävöi ja ihmettelee, kun isi ei enää haluakaan nähdä häntä. Uusi tyttöystävä, työt ja kaikki muu mahdollinen menee pienen lapsen edelle. On ihan järjetön suru oman lapsen puolesta enkä voi asialle mitään. Mutta myös niin järjettömän kiitollinen ja onnekas, kun saan olla lapseni kanssa ♥

    Tsemppiä!

  • Reply M 26.4.2017 at 09:45

    Ensimmäistä kertaa ikinä itkin blogia lukiessa. Itkin paljon. Tänään aion halata omia lapsiani kovemmin kuin koskaan.

  • Reply M 26.4.2017 at 09:54

    Näitä kommentteja on mielenkiintoista lukea. Tasa-arvoista vanhemmuutta tukevia on onneksi vielä tämän katsauksen perusteella enemmistö. Isien asema on silti yhä toisarvoinen äiteihin nähden, ellei äidillä ole jotain sellaista massiivista problematiikkaa, joka vaikuttaisi kykyyn olla vanhempi.

    Tämä on tärkeää nostaa esille, sillä tällaiset blogimerkinnät toimivat varmasti hyvänä vertaistukena iseille eron ja sen tuomien muutosten läpikäymisessä.

  • Reply Bumblebee 26.4.2017 at 09:55

    Olin aluksi ihan säikähtänyt kun aamupöpperössä luin, että mitä on tapahtunut, kun tämmöisiä itkuja kirjoittelee ahdistuslääkkeineen päivineen. Sitten selvisi, että lapsi muuttanut, ja täytyy todeta että naurattamaan alkoi. Matka Tampereelle ei ole sitten mitään, joku jopa ajaa joka päivä työkseen tuommoisen matkan. Täällä kommentoidaan että sinusta ”pakotetaan viikonloppuisä”; luulisi, että tuollaisen välin voit ajaa viikollakin, etenkin kun luokanopettajana sinulla varmaankin on myös lyhkäsiä päiviä (omaa ja kollegoiden kalenteria käyttäen vertailukohteena).

    Toiseksi, vaikka olenkin vapaan kirjoittamisen ja mielipiteen ilmaisun kannalla, silti mietin, onko sopivaa kirjoittaa ihan kaikkea. Meinaan, onko kenekään etu että tällä lailla revit sydäntäsi auki suurin sanakääntein muille? Ihmettelen, jos olette yhdessä sopineet eksäsi kanssa, että lastanne koskevista asioista voidaan puhua näin. Tämä kun ei koske vaan sinua. Myös, jossain aikaisemmassa postauksessasi joku sanoi, että ei ole ehkä sopivaa puhua opettajana ihan kaikesta (fyysisistä reaktioistasi hieman vihjailevasti?). Valitettavasti itsekin tiedän, että opettaja on julkinen hahmo, ja siksi pitää vähän katsoa, miten käyttäytyy. En tiedä, haluaisinko omien oppilaideni/vanhempieni tietävän, jos käyttäisin jo toista vuotta (?) ahdistuslääkkeitä. Tiedän kyllä, että opettajia on moneen lähtöön, mutta se, mitä kerrot ja kaikille, saa vähän miettimään, onko harkintakyky nyt mukana. Säilyykö auktoriteetti ja luottamus?

    • Reply tabu 26.4.2017 at 10:19

      Jep, kannattaisi vaan kivasti maton alle lakaista ja yksin taistella asioiden kanssa. Siitähän ei ole koskaan ongelmia seurannut.

    • Reply Mk 26.4.2017 at 13:56

      Just näin, maton alle vain kaikki ja opettajahan on yli-ihminen. Diabeetikko-opettajankin tulisi varmaan laittaa insuliinipumput visusti piiloon ettei vain muut näe. Saatika jos on tatuointeja!

      En tiedä oletko kuullut, mutta moni joutuu kohtaamaan elämänsä aikana kriisejä, joiden takia tarvitaan ammattiapua ja jopa lääkitystä. Sairaslomalle voi joutua muistakin syistä. Opettajakin! Ja lohdullista kyllä, ihminen voi toipua!

      Saatana. (Ups, opettaja kiroili!!)

  • Reply Sanna 26.4.2017 at 10:04

    Voi itkut. Mutta nyt kun arkea ette pysty elämään yhdessä, niin sulla pitäisi olla oikeus edes juhlaan, lomat, joulut ym pidemmät vapaat kuuluisi mielestäni pääsääntöisesti sulle lapsen kanssa, taistele.

  • Reply Esko 26.4.2017 at 10:13

    Heippa lukijat!
    Kiitos suuresta kommenttitulvasta. Teen tämmöisen yhteisen välikommentoinnin.

    – Asiat varmasti järjestyvät niin hyvin, kun tässä tilanteessa on mahdollista.
    – En ala muuttamaan avointa linjaani. Tämä oli minuntyylinen ulostuloni tästä arkeamme heilauttaneesta asiasta, joka varmasti ajan kanssa muokkautuu omanlaisekseen.
    – Ahdistuslääkkeitä syön hyvin harkitusti tilapäiseen unettomuuteen. Tämmöiset asiat, kun tuppaavat usein pulpahtelemaan pintaan juuri niinä hetkinä, kun painaa yksin päänsä tyynyyn.
    – Asiat ovat nyt näin. Elämän peruspilarit ovat kuitenkin tukevasti paikoillaan ja niiden varaan on rakennettava jälleen hieman erityyppinen kuvio.
    – Pari päivää on hyvä ottaa happea. Juosta, syödä, nukkua ja palauttaa se ilo ja hymy takaisin kasvoille.

    Lenkkarit jalkaan ja pihalle.

    -Esko-

    • Reply Minna 26.4.2017 at 14:01

      Tsemppiä! Ei tälläisissä tilanteissa tarvitse olla reipas. Tyttäresi on onnekas kun hänellä on kaltaisesi viisas ja välittävä isä.

  • Reply merina 26.4.2017 at 10:22

    Kiitos kommentistasi Esko. Se kertoi sen, että tilanne ei ehkä ole ihan niin dramaattinen kuin olet yön pimeinätunteina kirjoittanut. Harkintaa tulevaisuudessa tällaisiin ulostuloihin. Voisit myös nyt – kun olet tätä myllyä pyörittänyt ja saanut haluamasi -rehellisesti kertoa että teillä on yhteishuoltajuus, tapaat lastasi usein ja olette sopineet keskenään yhteiset pelisäännöt tapaamisineen ym. Sinua ei ole pulautettu ulos lapsesi elämästä, kuten annat ymmärtää. Se olisi vähintäänkin reilua kaikkia osapuolia ajatellen. muuten sinusta jää aika paha maku suuhun. Mutta – kuten joku sanoi – totuudella on tapana aikaa myöten myös paljastua.

  • Reply m 26.4.2017 at 10:31

    Hei,

    minun on nyt pakko kommentoida tähän, ensimmäistä kertaa blogiisi.
    Olen todella surullinen puolestasi. Toivon sinulle hirmuisesti voimia ja auringonpaistetta päiviisi. Toivottavasti saat viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttäresi kanssa.
    Elän itse elämää, jossa valitsin lapsieni edun omani sijasta. Mieheni on psyykkisesti sairas, mutta kuitenkin hyvä isä lapsillemme. Olisin varmasti voinut jo vuosia sitten luovuttaa parisuhteessamme, lopettaa sen ja saanut hoidettua asiat niin että isällä olisi korkeintaan tapaamisoikeus lapsiin. Mutta vuosia mietin ja punnitsin ratkaisua, ja tulin siihen tulokseen että en voi viedä lapsiltani isää. Valitsin lapsilleni ehjän perheen, vaikka jouduin ehkä luopumaan itse siitä mahdollisuudesta että löytäisin elämääni helpomman parisuhteen. Tiedän, että minun pitäisi miettiä enemmän myös omaa hyvinvointiani, mutta tällä hetkellä sydämeni käskee tekemään näin. Tottakai jos tilanne muuttuu jossain suhteessa pahemmaksi, joudun miettimään ratkaisua uudelleen. Mutta haluan antaa lapsilleni mahdollisuuden siihen, että isä on läsnä arjessa. Olen kuitenkin nuori vielä, ja toivon että myös minun kohdalleni on rakkautta ja onnea vielä tulossa. Se haave kantaa niitä päivinä, kun tuntuu vaikealta. Lapseni ovat kuitenkin elämässäni ykkössijalla, enkä koe että elämämme olisi niin onnetonta, että lapset saisivat siitä huonon mallin.

    Tsemppiä Esko, olet ihana. Elä elämääsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten.

  • Reply Annika 26.4.2017 at 10:41

    Paha mieli tuli puolestasi! 🙁 Hurjasti tsemppiä, toivottavasti asiat sujuvat inhottavasta tilanteesta huolimatta.

  • Reply Outi 26.4.2017 at 10:51

    Kyyneleet valuu… Kauheaa, Esko, Tsemppiä!

    Toivottavasti jaksat taistella hyvät tapaamisoikeudet, teidän kaikkien takia.

  • Reply Nippe 26.4.2017 at 11:01

    ~Sinulle Esko ja tyttärellesi~ Toivon uutta, auringonsäteistä tulevaisuutta!🌼🌞

    Olen itse avioeroperheestä, ja uskon, että näette useammin, kuin itse näin isääni hänen liikkuvan työnsä vuoksi. Kaikki lomat sentään vietimme yhdessä. Ja koko pitkän kesän!
    Niitä muistelen lämmöllä tänäkin päivänä…

  • Reply Basilikaa kasvattava parikymppinen 26.4.2017 at 11:15

    Aloin itkemään tätä lukiessa. Oot niin hyvä isä! F on onnekas, et sil on noin rakastava isä joka kaiken lisäks viel osottaa, että tekee kaikkensa tyttärensä eteen ❤

    Ihanasti kirjotettu teksti! Ja noi F:n lauseet 😍😭

  • Reply Leila 26.4.2017 at 11:33

    Kuinkakohan kauan menee että Karoliina pyöräyttää uuden ukkonsa kanssa lapsen? Rakkauslapsi tämän nykyisen kanssa saa Karoliinan unohtamaan F-raukan ja uusi lapsi vie äidin koko huomion…siinä vaiheessa Tre-Hki väli voi tuntua F:sta erityisen pitkältä.

    Joidenkin ihmisten itsekkyydellä ei ole mitään rajaa.

    • Reply Mai 26.4.2017 at 16:33

      Pientä rajaa nyt kuitenkin tänne kommentointeihinkin!!! Alkavat olla jo kyllä aika naurettavia ja mauttomia. Moniko meistä on lapsensa unohtanut seuraavan lapsen syntyessä? En kyllä tiedä niin tapahtuneen. Ehkä Leila itse kun tuommoinen pälkähti edes päähän…

      Nyt sinun Esko kyllä pitäisi tehdä tälle tilanteelle ja toisten haukkumiselle ilman parempaa tietoa jotain, koska olet tämän alkuunkin saattanut. Kysymyksessä on kuitenkin lapsesi äiti! Ja hyvä äiti vielä kaiken lisäksi. Tämä alkaa nyt olla niillä rajoilla, että sinulle tulee vielä itsellesi tästä kohta vaikeuksia ja kääntyy jossain sinua vastaan, jos et pysty hallitsemaan lukijakuntaasi.

      • Reply Leila 26.4.2017 at 17:56

        No joo, oli aika mauton kommentti multa, tunnekuohussa kirjoitin. Pahoittelut kaikille osapuolille. Tuntuu vaan tosi pahalta että äiti voi tehdä millaisia päätöksiä vaan ja isä jää kuin nalli kalliolle. Jaksamisia Esko ja F.

      • Reply Tiina 27.4.2017 at 17:39

        Kuinka ihmeessä Esko olisi vastuussa siitä mitä ajattelematon ihminen netissä kirjoittelee. Jokainen vastaa itse omista kirjoituksistaan.
        Mielestäni tässä ei voi Eskoa syyttää asian alkuun saattamisesta. Esko on vain kertonut kuinka surullinen hän on tilanteesta. Ja ihan ymmärrettävää että näin on. Karoliinaa en mitenkään halua syytellä, mutta mainitsen vain, että voisiko hän kenties olla saanut tämän tilanteen alulle muuttamalla sinne Tampereelle, erottamalla lapsen isästään arkipäiviksi ja kertomalla itsekin asiasta blogissaan. Että eipäs nyt aleta siellä ketään syytellä.
        Ikävä tilanne kaiken kaikkiaan ja toivottavasti asiat muuttuvat vielä hyväksi ja ennen kaikkiea on mielestäni tärkeää, että lapsi voi hyvin ja saa viettää aikaa molempien vanhempiensa kanssa niin paljon kuin tarvitsee. Lapsen etu on aina tärkein. Siinä täytyy vanhempien pystyä joustamaan, jotta lapsi menee kaiken muun edelle.

  • Reply Outi 26.4.2017 at 11:35

    Mulla Esko sydän itkee sun ja F:n puolesta ❤️

  • Reply Lähihoitaja 26.4.2017 at 12:54

    Munkin on pakko kommentoida nyt. Muistan kun silloin tämän erouutisen julkaisun jälkeen painotitte että Fn koti ympäristö on pysyttävä lähes samanlaisena ja että tulisitte hommaamaan uudet asunnot lähekkäin että Fn päiväkotimatka yms pysyisivät samana. Varmaan tästä syystä sinäkin Esko ostit oman asunnon. Minusta on käsittämätöntä että toinen osapuoli vaan päättää että nyt hei heitetääs elämä kerralla risaseks että ensin lopetetaan päivätyöt ja sitten muutetaan toiseen kaupunkiin. Ties vaikka sinunkin olisi tehnyt mieli muuttaa esim Lahteen. Mutta halusit ajatella tyttäresi parasta ja jäit lähelle. Minun tuli niin pahamieli kun eilen instagramissa näin tämän toisen osapuolen muutto kuvan. Ja aina vaan säilyy se sama pahaolo siitä miten kevyesti Karoliina kaiken on ottanut. Ikäänkuin millään ei olisi mitään väliä. Katsoin silloin kaikki iholla jaksonne ja sieltä on jäänyt paljon asioita mieleen mitä Karoliina sanoi ja nyt kun katsoo uutisia ja lukee nettiä näinkin vähän aikaa eronne jälkeen ne kaikki asiat tuntuu TODELLA PAHALTA. Olen niin pahoillani sinun ja tyttösi puolesta. Tsemppiä! Kyllä te selviätte tästäkin! 😊

  • Reply -M 26.4.2017 at 13:14

    En osaa sanoa tähän muuta kuin hurjasti voimia ja rakkautta sinulle ja tyttärellesi!<3

  • Reply -M 26.4.2017 at 13:19

    Ja olen muuten se ”alkuperäinen -M”, eri M kuin yllä melkein sanalla nimimerkillä kommentoinut. Mutta sinä varmaan näät spostiosoitteet jos sattumalta samalla nimimerkillä useampi kommentoi..? 🙂

  • Reply piia 26.4.2017 at 13:50

    Voi Esko. En pystynyt lukemaan toisen osapuolen postausta aiheesta, tuntui niin pahalta puolestasi. Sydän särkyy teitä ajatellessa. Voimia <3

  • Reply nn 26.4.2017 at 13:51

    Itselleni tuli heti huono fiilis tästä, että lapselta viedään isä kauemmas. Mielestäni lapsella tulisi aina olla molemmat vanhemmat saman kaupungin sisällä. Parasta olisi, jos lähellä olisi vielä isovanhemmatkin. Itse elin yhden vanhemman kanssa ja se harmittaa yhä.

    Tilanne on törkeä niin lapsen kuin myös isänkin puolesta, koska jokaisella vanhemmalla on oikeus omaan lapseensa.

    Mutta näihin asioihin ei viitsi enempää ottaa kantaa, koska aihe ei koske meitä lukijoita kuitenkaan.

    MUTTA sen sijaan koen todella harmilliseksi osan näistä kommenteista tänne blogiin.

    1) Opettaja, joka sanoi, että ei kannata kirjoittaa nettiin asioita koska plaplapla/lukijat, jotka sanoivat, että ei kannata kirjoittaa henk.koht.asioista. Eikö meidän yhteiskunnassa ongelma ole juuri ollut jo vuosikymmeniä se, että ei puhuta asioista ääneen? Eikö se ole koko ihmiskunnan ongelma? Eikö se, että joku uskaltaa olla avoin, luo juuri nuorille kuvan siitä, että jokainen SAA olla sellainen kuin on ja tuntea sellaisia tuneita kuin haluaa. Että asioista kannattaa puhua ääneen ja mikään ei ole tabu. Tämä sama juttu on usein politiikassakin. Yhtään ei saa näyttää heikkouksiaan, vaikka juuri ne heikkoukset tekevät meistä empaattisia ja inhimillisiä. Minusta on äääääärimmäisen tärkeää, että puhutaan avoimesti huoltajuusongelmista, parisuhdeongelmista, eroista, mielenterveysongelmista, työttömyyden luomista fiiliksistä, kelaprosessien ja oikeudellisten prosessien ongelmakohdista, vähemmistöjen kokemasta syrjinnästä jne… Vain puhumalla ääneen ongelmista, asioita tulee käsiteltyä ja muut saavat myös vertaistukea. Kehitystä ei tapahdu yhteiskunnassa, jos ongelmista ei edes keskustella

    ON rohkeaa kirjoittaa julkisesti tunteistaan ja ongelmistaan. Se on tärkeää, rohkeaa ja myös terapeuttista.

    Ainaikin oma arkeni olisi paljon parempaa, jos ihmiset puhuisivat enemmän asiaa. Silloin itsekin voisin töissä joskus sanoa, että nyt ei jaksa, eikä tarvitsisi aina esittää, että elämä on vaan jee jee.

    2) ihmiset jotka kokevat tämän dramatisoinniksi, niin miettikää itse, jos ennen pystyitte näkemään lastannne useamman kerran viikossa ja nyt voitte nähdä vain esim. joka toinen vkl. Matkustaminen on lapselle raskasta ja lapsi myös ikävöi vanhempiaan. Sama pätee myös vanhempaan. Matka on joo lyhyt jos vertaa matkaan x ja x ja x, mutta matka on kuitenkin sen pituinen, että ihan lapsen koulunkäynnin ja hyvinvoinnin vuoksi, sitä ei voi matkustaa ees taas useita kertoja viikossa. Lapsenkin kun tulee esim. iltaisin tehdä läksyjä ja harrastaa yms. Ei voida myös ajatella, että on reilua, että isä joutuisi ajamaan töiden jälkeen toiseen kaupunkiin ja sitten hengata tunnin lapsen kanssa ja sitten ajaa takaisin.

    Mutta niin, asiahan ei itseäni koske, joten tuntuu edes väärältä kommentoida. Haluan kuitenkin sanoa, että sinulla on täysi oikeus Esko olla järkyttynyt ja masentunut. Pelkästään erosta (etenkin jos on oltu kauan yhdessä ja on lapsia) selviäminen vie joillakin vuosia! Ei sitä hetkessä voi olla happy happy joy joy. Tilanne, jossa menettää vielä sen perheensä ja lapsensa, on varmasti ihan moninkerroin pahempi kuin normaali ero. Sure siis rauhassa. Se ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä tai vanhempaa – se sureminen tekee meistä lähinnä ihmisiä.

    P.S. Itse syön luultavasti loppuelämän unilääkkeitä – tekeekö se minusta muka b-luokan kansalaisen? Meillä on paljon myös vanhempia, jotka kärsivät MT-ongelmista. Miettikää ihmiset mitä kirjoittelette. Kelle vaan voi iskä milloin vaan MT-ongelmat, joten ei kannata kauhesti kylillä huudella.

  • Reply Tiitu 26.4.2017 at 14:12

    Sanattomaksi vetää. Kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä kovasti tulevaisuuteen <3

  • Reply Emmi 26.4.2017 at 14:19

    Voimia Esko vaikeaan elämäntilanteeseen <3

  • Reply Jo 26.4.2017 at 14:33

    Itku tuli puolestasi, tuntuu niin pahalta tulevana äitinä. Voimia Esko!

  • Reply NooraF 26.4.2017 at 14:37

    Tuli todella paha mieli sinun ja tyttäresi puolesta. Harmillista, että lapsesi äiti tekee noin epäkypsiä päätöksiä yksi toisensa perään ja joudutte kärsimään niistä. Valtavasti tsemppiä sinulle ja kaikesta huolimatta mahtavaa kevättä!

  • Reply Sara 26.4.2017 at 15:03

    Toivon sinulle voimia taas uudesta muutoksesta selviämiseen <3 olet mahtava tyyppi ja isä! toivottavasti ikävät kommentit täällä ei lannista. Tässä asiassa kaikki ovat kyllä sinun puolella..

  • Reply Saaga 26.4.2017 at 15:03

    Esko, toivottavasti et loukkaannu, kun tunnustan rehellisesti, että sinua tuntematta julkisuuskuvasi on ollut melko pinnallisen oloinen ja ulkonäkökeskeinen. Mutta nyt täytyy kyllä sanoa, että että tuli tosi paha mieli puolestasi. Olen seurannut teidän molempien blogeja ja huomaan, että sinua ero on satuttanut, mutta olet jotenkin yrittänyt kuitenkin kasata elämääsi uudelleen. En voi edes kuvitella, miten pahalta yksipuolinen päätös viedä elämäsi rakkain ihminen toiseen kaupunkiin, asumaan hänelle vieraan ihmisen seuraan. Kyllä oli todella epäkypsä päätös, mielestäni lasta ei pitäisi lähteä retuuttamaan jonkun salamarakkauden luo, vaan ennemmin matkustaa itse Tampereella. Matka ei ole aikuiselle pitkä, ja jos työ ei sido paikkaan ja aikaan, niin en keksi mitään perustetta miksei näin voisi olla. Tsemppiä!!

  • Reply -N- 26.4.2017 at 15:11

    Tsemppiä Esko ja Fiinu!

  • Reply Kalle 26.4.2017 at 15:17

    Tsemppiä Esko! Itse juristina olen joutunut useaan otteeseen näkemään ja isänä myös kokemaan kuinka isien oikeudet on päässeet unohtumaan.

    Iltalehden sivuilla oli jutun lopussa maininta, jonka mukaan siteeraat postauksen lopussa Tabermannin runoa. Tunsin aiemmin vain yhden runon tommilta, nimi alkaa kiitti sanalla, ja se olisikin sopinut tuohon loppuun aivan yhtä hyvin kuin tämä hieman kauniimpi ja lohdullisempi teksti.

  • Reply M-A 26.4.2017 at 15:18

    Tsemppiä Esko! Toivottavasti saatte kaiken sujumaan parhaalla mahdollisella tavalla.

  • Reply Hannammari 26.4.2017 at 15:24

    Käsittämätön tilanne ja sydän särkyy tätä lukiessa. Tsemppiä Esko, olet mahtava isä! ❤

  • Reply Neiti 26.4.2017 at 15:33

    Kun muistan millainen Esko olit nuoruudessasi Lahdessa ja miten käyttäytymisesi vaikutti minuun ja itsetuntooni, on ollut hyvin voimauttavaa lukea elämästäsi. Karma is a bitch. Samoin se miten entinen ”alfamies” tekee itsestään naurettavan vuodattamalla erilaisia sääli- ja ruikutuspostauksia, niin ah, todella vapauttavaa. Sen korean kuoresi alla oletkin vähintään yhtä rikki, epävarma ja hukassa kuin niin moni muukin. Tavallinen. Saan siitä lohtua.

    Kirpeästä aloituksestani huolimatta toivon sinulle lohtua ihmiseksi ja aikuiseksi kasvamisen tiellä.

    • Reply Krisse 26.4.2017 at 16:23

      Katkeruudella myrkyttää vain omaa elämäänsä. Toivon sinulle, Neiti, voimia kasvaa ihmiseksi ja aikuiseksi myös.

    • Reply Eulalia 26.4.2017 at 18:02

      En nyt seuraa oikein ajatuksenjuoksuasi. Jos joku on törttöillyt nuoruudessaan, karma kostaa törttöilijän lapselle? Huoltoriidoissa ja perheen hajoamisissa ensisijainen kärsijä on aina lapsi, ja sitten vasta vanhemmat. Tässä ei ole kyse siitä, mitä ihminen on tehnyt nuoruudessaan (käsi ylös, joka on osannut toimia oikein teinistä asti!). Lapsen hyvinvointi on tämän postauksen punainen lanka.

  • Reply Laurap 26.4.2017 at 15:46

    Lastensuojelutyössä näkee tätä vanhempien epätasa-arvoisuutta yhtenään, pistää vihaksi! Muista taistella oikeuksistasi vaikka kuinka väsyttäisi.

  • Reply Tessa 26.4.2017 at 15:50

    Jotenkin mietin heti eilen että kuinkahan paljon tässä elämänmuutoksessa on ajateltu toista osapuolta. Tuskin kaipaat kenenkään neuvoja kuinka olisi pitänyt toimia/sanoa tilanteessa, joka on muutenkin jo riittävän raskas asia käsiteltäväksi. Varmasti olet kaikkesi tehnyt saadaksesi pitää lapsesi riittävän lähellä, ja hyvän etäisyyden päässä. Ihminen tarvitsee joskus enemmän tukea, joskus sitä lääkehoitoa, mikä on täysin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Silti olet varmasti kunnollinen ja rakastava vanhempi. Tsemppiä ja jaksamisia elämääsi, kaikki asiat järjestyy kyllä.

  • Reply Kausaali 26.4.2017 at 15:59

    Tällaista lukiessa sitä vahvistuu se omassa mielessä siinnyt ajatus, että jos nainen lähtee ja vie lapsen, se on sitten siinä. Ei tarvitse olla minun kanssa enää koskaan kummankaan missään tekemisissä. Ei tule riitelyä, elatusmaksut paukkuvat ajallaan tilille, mutta äidiltään voi tiedustella syitä erolle ja äitinsä saa kantaa seuraukset myös valinnoistaan. Minä kannan omistani.

  • Reply Kotiviini 26.4.2017 at 16:05

    Mä sanoisin tähän vuosien omalla kokemuksella, että katselkaa nyt rauhassa, kuinka hommassa käy. Saattaa olla, että paluu Helsinkiin on edessä pikemmin kuin kukaan osaa kuvitellakaan. Itsestä ainakin kuullostaa kyllä todella rohkealta tuo toiminta. Jättää työnsä ja muuttaa toiseen kaupunkiin sellaisen rakkauden perässä, jonka kanssa on nyt elänyt saman katon alla ja samassa maassa muutaman viikon. Kahden aikuisen ihmisen sähläykseksi tämä vielä kävisi, mutta kun mukana kuvassa on suht pieni lapsi. Toki, ymmärrän kyllä se alkurakkaudenkin huuman, kun ihan kaikki tuntuu olevan mahdollista.

    Minä olen näitä uusia, ihania alkuja (ja ikävä kyllä myös romahduksia) nähnyt oman eksäni toimesta jo niin monia, että muuttunut hieman ehkä kyyniseksi näiden nopeiden ratkaisujen onnistumisen suhteen 🙂

  • Reply Krisse 26.4.2017 at 16:29

    Toivon teille molemmille, sinulle ja pikkuiselle paljon voimia ja valoisampaa tulevaisuutta. Maailmassa on monelaista itsekkyyttä, mutta se, ettei osaa asettaa edes omaa lastaan omien hetkellisten mielihalujen edelle on varmasti yksi pahimmista itsekkyyden muodoista.

  • Reply Johanna 26.4.2017 at 16:39

    Tsemiä, Esko! Sun sydän on täyttä kultaa❤️

  • Reply Kukkam 26.4.2017 at 16:49

    Onneksi totuus tulee pian julki ja Eskonki todellinen luonne paljastuu 😊

    • Reply Ekaterina 26.4.2017 at 17:01

      Niin, ajatellapa jos paljastuu, kuinka järjettömän hyvä mies ja isä on kyseessä?! Jokaisessa ihmisessä on särönsä ja virheensä, eikä täydellistä olekaan.

      • Reply Kukkam 26.4.2017 at 17:56

        😉

      • Reply Ali 26.4.2017 at 20:01

        Voin vakuuttaa ettei ekaterinan kuvailema tyyppi paljastu mikäli kyseessä on se henkilö mihin minä olen joissain yhteyksissä törmännyt. Paljastuu ihan muuta…

    • Reply Ut 26.4.2017 at 21:55

      ”Totuus tulee pian julki.”
      Mikä totuus? Miten julki?

  • Reply Raitasukka 26.4.2017 at 17:03

    Voimia! ❤️

  • Reply Esko 26.4.2017 at 17:04

    Moikka!

    Toinen koottu välikommentointi.
    – Kiitos lukuisista viesteistänne.
    – Kaikki elävät omaa elämäänsä juuri parhaaksi näkemällään ja kokemallaan tavalla.
    – Pyritään säilyttämään täällä hyvä ja järkevä maku, eikä lähdetä haukkumaan ketään. Sehän ei johda mihinkään.
    Ystävällisesti!
    Esko

  • Reply Anna 26.4.2017 at 17:40

    Niin surullinen tilanne. Isot tsempit ja halaukset täältä Esko. <3

  • Reply Susan 26.4.2017 at 17:49

    Tsemppiä Esko ja kiitos rehellisyydestä tämän asian suhteen!

  • Reply Marika 26.4.2017 at 17:57

    Näen itse asiat niin kuin molemmat kirjottavat blogeissaan. Silloin myös lukijalla on oikeus tehdä päätöksiä niiden perusteella. Itseäni ainakin eniten tässä muutossa häiritsee Karoliinan postaukset siitä kuinka tärkeitä molemmat vanhemmat ovat lapsilleen, jos tuollaista ei olisi aikoinaan kirjoittanut voisi monen mielipide blogien kommenteissa olla erilainen. Itse kuitenkin ero lapsena en pysty ymmärtämään miksi näin on käynyt ja mitkä ovat syyt että tämä on lapselle hyväksi, ja kommentoijille on oikein että jos Karoliina avaa asiaan blogissaan niin tottakai myös Eskon on sitä avattava! Voimia!

  • Reply Leni 26.4.2017 at 18:04

    Aika naurettava kommentti sinulta tuo viimeinen. Sinulta!!! Paras puhuja hyvästä mausta! No. Asiat etenevät.

  • Reply Amanda 26.4.2017 at 18:09

    Tämä kosketti. Valtavasti tsemppiä. Vielä vähän matkaa tähtiin <3

  • Reply sitruuna 26.4.2017 at 18:29

    Täällä toinen sairaanhoitaja.
    Terve mieli käyttäytyy juuri noin kun Eskolla, jokus tulee hurjia tilanteita, että voi tarvita apua lääkkeestä tai sairauslomasta. Narsistinen, heikko tunneälyinen ihminen ei kykene tuntemaan surua, pelkoa ahdistusta. Eli Eskon mieli käyttäytyy, niin kuin terve emotionaalinen mieli.
    Jos lapsen äiti käyttäytyy noin itsekkäästi ja lyhytnäköisesti, on todella tärkeä että lapsi saa myös esimerkin herkästä, terveestä mielestä (terve mieli siis tuntee surun, pelon ja hankalissa tilanteissa ahdistuksenkin).
    Todella suru Esko sun ja F .n puolesta. Itse olen suurimman osan elämästäni elänyt ilman isää (isän kuoleman vuoksi), voin kertoa, että isän ikävä vaikuttaa koko elämään edelleen aikuisiälläkin. Pidä oikeuksistasi ja lapsesi oikeuksista nyt kiinni. Tsempit, tätä pelkäsinkin todella, kun molempien teidän blogeja luen.

  • Reply Pia 26.4.2017 at 18:39

    Jo aikoinaan ekan kerran tuon F:n lause sai palan kurkkun. Nyt oli vaikea saada roskia pois silmistä 😭 Odotin ja pelkäsin tätä uutista, kun uusi tarina alkoi tämän tarinan toisella osapuolella. Pelkäsin että menetät rakkaimpasi ulkomaille..vaikka ei se tässä tilanteessa varmaan yhtään helpota.Voimia.

  • Reply Pia 26.4.2017 at 18:40

    Jo aikoinaan ekan kerran tuon F:n lause sai palan kurkkun. Nyt oli vaikea saada roskia pois silmistä 😭 Odotin ja pelkäsin tätä uutista, kun uusi tarina alkoi tämän tarinan toisella osapuolella. Pelkäsin että menetät rakkaimpasi ulkomaille..vaikka ei se tässä tilanteessa varmaan yhtään helpota.Voimia.

  • Reply Anneli 26.4.2017 at 18:50

    ❤❤❤

  • Reply Tanja 26.4.2017 at 19:15

    Paljon puhutaan lapsen edusta. Mietin vain, onko lapsen etu, että tästä asiasta avaudutaan julkisesti? Suurin osa tietää ko. lapsen nimeltä ja ulkonäöltä ja toivon totisesti, että nämä netissä jauhetut asiat eivät vaikuta lapsen elämään negatiivisesti. Joo kyllä, asioista pitää puhua ääneen, eikä lakaista maton alle, mutta kannataisi muistaa, kenen kustannuksella julkisia avautumisia tekee.

    Toivon kaikille osapuolille hyvää jatkoa ja muistutan, ettei tämä ole maailmanloppu. Matka ei ole mikään tajuttoman pitkä. Asioilla on tapana järjestyä.

  • Reply Maria 26.4.2017 at 19:31

    Täytyy kyllä sanoa että sympatiat on puolellasi tällä hetkellä. Isoja päätöksiä jotka vaikuttavat moneen elämään ja kovin eri tavoilla. Täytyy olla hyvin riipaiseva tunne kun lapsi viedään noin kauas, onneksi ei sentään ulkomaille. Isot tsempit jatkoon!

  • Reply Heli 26.4.2017 at 19:37

    🙁 Istuin eilen ihailemani Jari Sinkkosen luennolla Lapsi ja Ero. Ero on tietenkin aina kriisi lapselle, (kuten myös vanhemmille) mutta vielä pahempaa eron jälkeen on muutto toiselle paikkakunnalle, kaveripiirin muuttuminen ja jopa uusi murre jota ei pahimmillaan edes ymmärrä. F:llä on varmasti hyvä äiti ja hyvä isä, mutta nimenomaan lapsen kannalta tilanne tuntuu kauaskantoisesti ajateltuna epäreilulta ja alkuinnostuksen jälkeen seuraukset voivat alkaa näkyä ja jos näin käy, toivottavasti siihen reagoidaan rehellisesti. Toivon kuitenkin, että asiat sujuvat hyvin. Tsemppiä!

  • Reply Sade 26.4.2017 at 20:13

    Nyt kun tästä asiasta on alettu keskustelemaan, olisi hyvä kuulla, millaiset ovat mahdollisimman laajat tapaamisoikeudet. Kun lapsi kasvaa murkkuikäiseksi ja kavereista tulee äitiä ja isiä tärkeämpiä, voi olla vaikea saada häntä käymään, jos omaa kaveripiiriä ei ole muodostunut molemmille paikkakunnille. Tästäkin syystä lapsen kanssa muuttaminen toiselle paikkakunnalle ei ole mikään läpihuutojuttu.

  • Reply Elmeri 26.4.2017 at 20:43

    Mitä nuo asiat on, joista toisessa blogissa puhutaan, että tulevat ajan saatossa ilmi? Ja että viranomaiset ovat tutkineet? Kuulostaa aika rajuilta vihjauksilta.

    • Reply Jenni 26.4.2017 at 21:36

      No älä ! Menee kyllä todella kamalaksi ja likaiseksi tämä juttu. Parempi vaan lopettaa molempien blogien lukeminen. Mielestäni Karoliinan ratkaisu oli törkeä Eskon ja lapsen osalta ja Eskon todella pitäisi taistella huoltajuudesta. Mutta mistä näitä tietää. Itse olen kärsinyt koko elämäni isättömyydestä ja KYLLÄ se jättää pahat jäljet.

  • Reply Pauliina 26.4.2017 at 20:49

    Mitä tähän voi sanoa.. Isän oikeudet ei ole samat kuin äidin, se on huomattu useassa tapauksessa ihan tuttavapiirissäkin. Voimia Esko! ❤

  • Reply L 26.4.2017 at 21:04

    Luojan kiitos F kasvaa vielä jonain päivänä aikuiseksi ja pystyy arvioimaan vanhempansa valintoja ja niiden vaikutuksia hänen elämäänsä ja ihmissuhteisiinsa. Voi olla, ettei F tällöin näe asiaa laisinkaan samalla tavalla kuin äitinsä. Tsemppiä Esko!!

  • Reply sitruuna 26.4.2017 at 21:13

    Vielä pitää lisätä, koska niin harmittelen teidän tilannetta, olen ihan kiukkuinen exällesi.
    Juuri noiden kaversuhteiden kauttakin ajateltuna, muutaman vuoden päästä paikkakunnan vaihto on tosi raskasta ja epäreilua lapselle. Ja tosiaan aikuisten mielestä tuo ei välttämättä ole pitkä matka, mutta lapselle se todella on vielä monta vuotta.
    Aikuiselle ei yhdeksän kouluvuoden odottaminen ja muuttosuunnitelmien lykkääminen olisi pitkä aika, jos haluaa lapsen parasta ajatella. Jokainen lastaan rakastava ja lapsensa parasta ajatteleva aikuinen kykenee siihen. Jopa minäkin hätähousu olen 12 vuotta odottanut, muuttoa haaveiden perässä, koska en halua lapsia riuhtaista lähpiiristään. Eikä edes tunnu pahalta, vaan super hyvältä, koska näen lasten olevan tyytyväisiä, ettei koulukavereista/tutuista ympyröistä tarvitse luopua, ainakaan ennen kuin luonnollisestikin lähdetään eriteitä opiskelemaan. Lapsuus vuodet vierivät niin vauhdilla, että onneksi tämän ratkaisun ymmärsin nuorena äitinä tehdä.
    Exäsi blogiin on, tosi hankala jättää viestiä, mutta nyt tekisi mieli riuhtaista muijalle järkeä päähän. Todellinen tuuliviiri kyllä Karoliina on, ei todellakaan aikuismaista käytöstä häneltä. Ilmeisesti piloille lellitty prinsessa hän, joka vain ja ainoastaan omaa napaansa vaan tuijottaa. Blogistaan välittyy todellinen itsekeskeisyys. Anteeksi, kun näin haukun lapsesi äitiä, mutta itsekyyttä en voi sietää, enkä kenenkään tietoista ilkeyttä ja sellaiseen pyrin puuttumaan heti, jospa siihen puuttumalla saisi itsekkyyden ja tietoisen ilkeän käytöksen karsittua maailmasta joskus.
    Toivon todella, että kaikki vielä hyvin päättyy sinulla ja tyttärelläsi, eikä teidän suhdetta kukaan/mikään voi romuttaa. Turvallinen, rakastava isäsuhde kantaa pitkälle lapsen elämässä.

  • Reply JenniA. 26.4.2017 at 21:18

    Olisiko sinulla, Esko, mahdollista myös muuttaa Tampereelle? Sillä tavalla lähelle lastasi, että koulussa kulkeminen onnistuisi molempien vanhempien luota. Luokanopettajalle varmasti löytyy töitä Tampereeltakin. Näkisit lastasi niin kuin ennenkin ja ystävien luona Helsingissä voisit vierailla ”lapsivapaaviikonloppuisin”…

    • Reply Anne 27.4.2017 at 09:08

      Ja kun toinen osapuoli seuraavan kerran (ehkä jo jopa tämän vuoden aikana) muuttaa toiselle paikkakunnalle niin muuttaisiko E taas perässä? Kauhistuttaa tuo vauhti jolla K tekee ratkaisuja ja etenee asioissa 🙁 Ovat tunteneet alle vuoden (?) ja nyt pistetään koko elämä uusiksi sen perusteella. Voihan se onnistuakin mutta kun ”pelissä” on lapsi niin hieman rauhallisempi tahti olisi aina varmempi veto. Tsemppiä tilanteeseen,kaikille!

  • Reply Ellen 26.4.2017 at 21:22

    Tuli niin surullinen olo sun puolesta. Paljon tsemppiä ja voimia, Esko. Lämmin halaus.

  • Reply Anna 26.4.2017 at 22:02

    Voimia! Muista, että te voitte olla aina yhdessä. Uudessakin tilanteessa, tavalla tai toisella. Pidä siitä kiinni ja usko parempaan huomiseen. Anna aikaa myös surulle, vaikka tuntuukin rankalta kun olet jo kerran joutunut nousemaan jaloillesi eron jälkeen. Elämä voittaa vielä.

  • Reply Veera 26.4.2017 at 22:16

    Eskarivuosi on lapselle todella tärkeä. Tuo yhdeksän kuukauden jakso on kokonaisuus, jolloin hitsaudutaan yhteen ja kasvetaan yhdessä koululaisiksi.
    Olen pahoillani lapsesi puolesta, että häneltä on viety mahdollisuus ehjään eskarivuoteen. Ei jäänyt monesta viikosta kiinni, mutta nuo matkan viimeiset viikot kohti kevätjuhlia, siinä omassa ryhmässään, olisi varmasti ollut hänellekin tärkeä.
    Jos vanhemmillekin.
    Olen myös pahoillani sinun puolestasi. Tietysti.
    Suuria menetyksiä teille molemmille.

  • Reply lotte 26.4.2017 at 23:34

    Voimia ❤

  • Reply Minttu 26.4.2017 at 23:39

    Olen tosi pahoillani puolestasi. Toivon paljon voimia. Itselläni ei ole edes lapsia, mutta perheenjäsenen taistelua olen läheltä seurannut. Eron tullessa viranomaisten silmissä vain äidillä oli väliä. Äiti sai lähihuoltajuuden, äiti sai sanella säännöt. Isän rooli oli yhtäkkiä mitätöity. Kaikilta tuli yhdestä suusta että vain äidillä on väliä. Oli tosi rankkaa aikaa.
    Etävanhemmille, varsinkin isille on yhdistyksiä ja tukiryhmiä. Suosittelen.

    Oman isäni olen jo menettänyt, etävanhempi hänkin. Oli itseasiassa alkoholistikin ja paljon jouduin lapsena hänen takiaan kokemaan. Mutta. En ole ikinä sekuntiakaan epäillyt etteikö hän olisi minua rakastanut. Isäni keksi aina jotain kivaa puuhaa, rakenneltiin majoja, käytiin uimassa, kokkailtiin ja katseltiin urheilua. Sain kuulla ”olet niin rakas” aina. Hän soitteli tosi paljon ja tiesin aina että kuulumiseni kiinnosti häntä. Rankin kokemus elämässä hänelle oli se ettei saanut viettää tarpeeksi aikaa lastensa kanssa.

  • Reply Unna 27.4.2017 at 00:26

    Erittäin aito ja koskettava teksti, joka upposi suoraan sydämeen. Olet mahtava isä en voi muuta sanoa. Aito ja välittävä. Läsnäoleva. Olen törmännyt sinuun ja pikku F tyttöön useita kertoja kotikulmilla ja voin vain iloiten katsella teidän yhteistä menoa.

    Oma äitini aikoinaan teki saman tempun mitä exäsi teki sinulle nyt. Se on ollut yksi elämäni suurimmista säröistä kun näin isää vain kerran kuussa. Soiteltiin päivittäin mutta silti suhde isään jäi erilaiseksi. Toivon kaikkea hyvää sinulle.

  • Reply Prinsessa 27.4.2017 at 00:46

    Niin pettynyt sun puolesta. Muista että hyvän ihmisen kortit jaetaan lopulta hyvin ja vain oman edun ajattelevien ihmisten nilkkaan voi kolahtaa joskus vielä aika kovaakin. Tsemmpiä!

  • Reply Lähihoitaja 27.4.2017 at 03:43

    No huh huh!

    Kyllä itku tuli rahvaalta mieheltä kun tekstiä luki yövuorossa. Itsellä on 3 lasta joista en tahdo luopua koskaan, voin vain kuvitella sinun olosi! Voimia äijälle todella paljon!!

  • Reply Saara Mustonen 27.4.2017 at 07:05

    :'( <3 Sanaton, voimia!!

  • Reply Iiia 27.4.2017 at 08:51

    En jaksanut lukea kaikkia kommentteja läpi, ja tämä saattaa hukkua tähän viidakkoon, mutta pakko kuitenkin kirjoittaa. Kyyneleet nousi lukiessa silmiin, kun riipaisi niin puolestasi. Paljon voimia! Vaikka itse elän seesteistä lapsiperhe-elämää, tuntuu että täytyy nyt rutistaa lapsia, ja olla heille mahdollisimman hyvä.
    Halaus!

  • Reply kekäle 27.4.2017 at 10:01

    Näitä kommentteja lukiessa mieleen tupsahtaa väistämättä se vanha viisaus, että ihmiset on keskimäärin aika tyhmiä.

    Hienoa tekstiä, Esko, retoriikka kohdillaan! Ja kiivaat mielensäpahoittaja-matamit ovat valmiina ulvomaan Eskon tuskan kanssa, ovathan he jo verenhimoisina odottaneet, että pääsevät lyömään maahan Karoliinaa, toista (huonoa!!!1) äitiä. Anna mun kaikki kestää! Oletteko todella noin sinisilmäisiä?

    Esko, toivotan vilpittömästi tsemppiä sulle elämään – samaten kuin Karoliinalle. Ja tyttärellenne. Toivottavasti elämä sujuu teillä kaikilla sovussa ja rakkaudessa. Asialla revittelyn netissä voittekin varmasti molemmat lopettaa – eritoten sinä, joka revit tätä erityisen taidokkaasti auki.

  • Reply Eteenpäin! | E2O 27.4.2017 at 20:44

    […] että se väistämättä kolauttaa hyvin vahvasti tuonne tunnerekisteriin. Siksi kirjoittamani ulostulo oli hyvin tunteikas. Se oli minun tapani tuoda asia esille. En minä voi tämmöistä asiaa vain […]

  • Reply JUMALAUTA 28.4.2017 at 14:44

    Blogin kommentit koostuvat vain muiden kuten exältä riistetyn tyttären äidin ja jonkun vitun valelääkärin haukkumisesta ja mustamaalauksesta 😔 Typerää.

  • Leave a Reply