Tietoa mainostajalle ›
, , , ,

Turistina eroviidakkoon!

11.4.2017

Uudessa paikassa. Uusissa ympyröissä. Paljon asioita, joita täytyy sisäistää. Mikäpä olisikaan parempi keino tutustua uusiin, ennenkokemattomiin asioihin kuin turistibussi. Saavun jättimäiselle lähtölaiturille. Ympärillä vilisee ihmisiä, joillain on aivan kauhea kiire eteenpäin. Osa ottaa rauhassa ja miettii mihin bussiin olisi viisainta hypätä. Jii Ää Är Koo Iii- bussi meni juuri silmien edestä. Lähti vauhdilla. Kiireinen kuski kenties? Ee Är Oo. Hyppään sinne, kun on edessäni. Bussin etupenkillä istuu iloinen opas, joka sanoo ensimmäisenä mikrofoniin: ” Sulkekaa matkapuhelimet akuuttikyydin ajaksi.” Miksiköhän? Mietin mielessäni. Liput lunastetaan henkisellä pääomalla.

Bussi hurahtaa liikkeelle ja ensimmäisenä saavumme lastenvalvojan linnoituksen eteen. Upea, mutta samalla hyvin karu rakennus. Korinttilaisista pylväistä päätelleen antiikin Kreikan aikainen linnoitus. Halukkaat saavat nousta tutkailemaan upeaa rakennelmaa sisäpuolelta. Ovella on suuri kyltti, jossa lukee: Jätä empatiakyky, hyväuskoisuus ja luottamus narikkaan. ”Miksiköhän?”, kysyn epätietoisena oppaaltamme. Hän iskee silmää viekkaasti ja vastaa. ” Selviää myöhemmin, tulet kyllä huomaamaan.” Kapuan takaisin paikalleni ja jään miettimään oppaamme vastausta.

Matka jatkuu. Saavumme kylään, jossa asuu kansa nimeltään etävanhemmat. Suuri osa asukkaista on miehiä. Ihan tavallisia työssäkäyviä miehiä. Osa hymyilee leveästi, osa on selvästi allapäin. Kylästä löytyy myös erikoinen automaatti. Elatusmaksuautomaatti. Sinne voi kuukausittain tallettaa tietyn summan rahaa. Onpa kätevää. ” …etävanhemman mahdollisuus vaikuttaa asioihin on verrattavissa antiikin Kreikan naisen asemaan. ” Kuulen satunnaisen lauseen oppaamme suusta ja ihmettelen, että mitä se taas siitä Kreikasta höpisee, ei voi pitää paikkaansa.

Varoitus, varoitus. Siirrymme kierroksemme surullisimpaan paikkaan. Huoltajuuskiistojen kortteliin. Kaduilla vaeltelee epätietoisia ihmisiä. On miehiä, naisia, lapsia ja jokaisessa risteyksessä seisoo tuomari, joka yrittää parhaansa mukaan ohjata ihmisiä oikeille, heille kuuluville paikoilleen. Bussin sisäpuolella isät ja äidit peittävät lastensa silmät. Korttelin led-mainostaululla pyörii pysäyttävä video. En itsekään sitä haluaisi nähdä, mutta uteliaana miehenä en voi olla katsomatta.

Huh. Onneksi on eväiden aika. Kaivan kassistani tuoreen croissantin tuorejuustotäytteellä sekä aamulla surauttamani smoothien. Lisäsin joukkoon hieman proteiinijauhetta, niin jaksaa paremmin pitkän turistikierroksen. Eväiden syönnin ohessa bussi viilettää ohi paikasta, jolla on todella kaunis nimi: Yhteishuoltajuus. Kylän kyltti on koristeltu aivan tuoreilla pinkeillä tulppaaneilla.

Viimeisenä pysäkkinä kierroksella on aivan mahtava ja ihana puisto. Leikkipuiston nimi on: Lapsen etu. Harmittavasti kyltti on kirjoitettu niin pienellä, että ihan kaikki eivät sitä huomaa. Suurin osa onneksi huomaa ja kaikki bussimme kyytiläiset lähtevät katsomaan tuota upeaa puistoa. Puistossa on onnellisia, elämäniloisia lapsia. Aikuisia, jotka ovat siirtäneet omat mielitekonsa romukoppaan. Osanneet heittäytyä tämän miellyttävän puiston syövereihin.

Bussi kaartaa takaisin lähtölaiturille. Olipas reissu. ” Kiitos kyydistä ja tulettehan pian uudestaan. ” Toivottelee iloinen oppaamme. Olihan tämä opettavainen matka, mutta kyllä minä hyppään ensi kerralla johonkin ihan toiseen mielikuvitusautoon.

”Linjuriauto on maantien ässä, siinäpä melskeessä, tärinässä…”

-Esko-

// Kuva: Laine Olli //

Comments (136)

You Might Also Like

136 Comments

  • Reply Apinanhäntä 11.4.2017 at 17:08

    Huhhuh, mikä kirjoitus…! Harvoin kouraisee, mut nyt liiankin syvältä. Ite en oo tuossa bussissa koskaan ollut matkustajana, mutta saanut seurata mieheni matkaa kyseisellä linjalla. Vaikka hänen ”turistikierros” on mennytkin varsin rattoisasti, saa tämä kirjoitus pohtimaan juttuja mitkä meidän hullunkurinen ja vihaa sekä rakkautta täynnä olevat uusioperheet voisi tehdä toisin!

    P.s. Olet niin taitava kirjoittaja! Kannattaisi vakavasti harkita kirjailijan uralle ryhtymistä!

    • Reply Esko 11.4.2017 at 17:40

      Kiitos…✌ Mies vilkkaalla mielikuvituksella…😊

  • Reply Minä 11.4.2017 at 17:18

    Itketti ihan tosiaan ja kouraisi syvältä❤️ Olen itse 5v mummo ja joskus eronnut mutta lapsen etu edellä, onneksi asuimme parin kilometrin päässä toisistamme🙏🏻

    • Reply Esko 11.4.2017 at 17:40

      Hienosti hoidettu!…✌

  • Reply Maija 11.4.2017 at 17:49

    Tästä tuli monella tapaa paha mieli. Se, että oma lapsi muuttaa kauas toisesta vanhemmasta, on varmasti musertavaa. Mutta nyt mentiin ehkä vähän yli. Olisi varmaan parempi ”selvitellä pää” jossain muualla kuin somessa.

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 18:06

      Heippa Maija!
      Kiitos mielipiteestäsi. Mukavaa iltaa!

    • Reply S-E 11.4.2017 at 18:17

      No ei kyllä todellakaan menty yli! Aivan loista kirjoitus Eskolta ! Voimia <3 Itse naisena en voi vaan käsittää joidenkin naisten itsekkyyttä ja empatiakyvyttömyyttä erotilanteissa. Miksi he kuvittelevat, että heillä on joku etuoikeus lapseensa, niin raivostuttavaa -.- Lapselle molempien vanhempien läsnäolo on yhtä tärkeää!!!!!!! Ei näytä tasa-arvo ylettävän miehiin. Aaaargh suututtaa

      • Reply Esko 11.4.2017 at 18:44

        Kiitos viestistäsi…✌

    • Reply anne 11.4.2017 at 21:21

      Jos ei ole ”oikeita” ihmisiä kenen kanssa selvitellä…. Ja jos se myötätunto pitää hakea aina täältä… Surullista. Eikä kyllä aina tunnu ihan asialliselta tämä julkisuudessa kaikkien asioiden puiminen. (Toinen osapuoli on kyllä hoitanut homman paljon fiksummin ja kypsemmin.) Mutta kukin tyylillään.

      • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 21:39

        Kiitos viestistäsi…✌

      • Reply Sari 13.4.2017 at 13:05

        Olen kyllä aivan eri mieltä tästä.
        Näen asian näin: mies käsittelee eron tuskaa blogissaan syvällisesti kirjoittamalla, koskaan en ole pahaa sanaa lukenut tai edes rivien välistä ymmärtänyt exää kohtaan.
        Nainen revittelee voitonriemuisasti uudella onnella. Sori, tältä se ihan tosi tosi ulkopuolisen silmään näyttää.

  • Reply mummi 11.4.2017 at 18:15

    Tulipa paha mieli. Olen kuitenkin aavistanut jo miten asia etenee. Erittäin ikävää sinulle. Mutta nyt sanon sinulle, paistaa se päivä risukasaankin joskus. Älä ota tätä sanatarkasti! Tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä..
    Tämä on ihan oikea paikka kirjoittaa tämäntapaisista asioista, jatka vaan tulevaisuudessakin, näinhän totuus tulee julki.

    • Reply Esko 11.4.2017 at 18:45

      Heippa Mummi!
      Tämä teksti ei henkilöidy mihinkään tai kehenkään…Mielikuvitustarinointia…Kiitos viestistäsi…✌

      • Reply lempi 11.4.2017 at 21:23

        Vai ei henkilöidy!!! Älä nyt viitsi jauhaa paskaa, iso mies.

        • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 21:39

          Kiitos viestistäsi…✌

      • Reply Henna 12.4.2017 at 17:33

        Pitäisiköhän sun nyt ihan rehellisesti lopettaa tämmöiset vihjailevat satukirjoitukset kun itsekin aikuinen mies tiedät että nämä kyllä personoituu sun itkuvirsien jälkeen tiettyyn ihmiseen. Kyllä mua hävettäisi jos isäni tällästä olisi nettiin kirjoittanut. Varsinkin kun itkun aiheet on ihan omaa syytäsi. Huomiolla nähtävästi jotkut vaan elää, sama se, miten sen huomion saa.

        • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 17:43

          Mukavaa pääsiäistä sinulle Henna!
          T: aikuinen satusetä…🌞

    • Reply ansa 11.4.2017 at 22:04

      Mikä totuus?? Kyllähän se niin on , että todellista totuutta näidenkin tarujen takana eivät tiedä kuin tarinan henkilöt itse. Totuus on joskus tarua ihmeellisempää. Voisi joku siitä todella yllättyä… Kuka onkaan sankari ja kuka konna?

      • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 22:09

        Kiitos näkökulmastasi…✌

  • Reply Satu 11.4.2017 at 18:27

    <3

  • Reply Nettanen 11.4.2017 at 19:00

    No ei todellaan mennyt yli. Hyvin kirjoitettu ja erittäin koskettava teksti. Eihän tässä voi muuta sanoa kuin sen mitä joku jo tuossa ylempänä sanoi – tsemppiä, tsemppiä, tsemppiä! Ei se tietenkään kovasti lohduta, mutta elämässä ei kai liene muita vaihtoehtoja kuin koittaa hullun kiilto silmissä uskoa, että ”the best is yet to come”.

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 19:06

      Kiitos viestistäsi…✌

  • Reply Taija 11.4.2017 at 19:09

    Tuli tosi ahdistunut olo tästä tekstistä.. mä en vaan käsitä (ja puhun yleisellä tasolla, en teistä), et miten hitossa sen lapsen voi ”jakaa” niin, et kaikki on tyytyväisiä?! Miten oman lapsen voi antaa ”pois” ja nähdä vaikka joka toinen viikko? Silloinhan menettää puolet lapsuudesta. Ja mitäs jos toinen sanoo, et moi mä muutan sen lapsen kaa pois. Mitäs sitte, miten sen estää? Ei niin saa tehdä! Ääh, tosi tosi huono fiilis sun puolesta, jos tää teksti lähenteli sun tilannetta vähänkään. Hulluna tsemppiä sinne.

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 19:13

      Kiitos viestistäsi…✌

  • Reply Ellis 11.4.2017 at 19:27

    Tää taitaa olla sellainen aihe, josta ei voi mitään ”tee näin”-ohjekirjaa. Toki tiettyjä juttuja on hyvä muistaa, ja kyetä tekemään fiksusti. Mut helpommin vierestä sanottu, kuin tilanteessa tehty. Turistibussi-lähestymistapa varsin oivallinen, oot kyllä mieletön kirjoittaja. Tykkään ❤ . Ja mitä elämän kiemuroihin tulee, niin..tai enpäs sanokaan mitään. Ei oo nyt tarpeeks järkeviä sanoja tähän. Aurinkoisia päiviä kuitenkin, seuraavaks Esko värikuvia? 🙂

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 19:29

      Kiitos viestistäsi…✌

  • Reply Meri 11.4.2017 at 19:41

    Wau! Mahtavaa kirjoitusta ja tunnelman maalailua, kylmät väreet kulkivat selkäpiitä pitkin koko matkan ajan. Ihan modernia runokokoelmamatskua! Hirveän surullista se, että bussi palasi takaisin lähtölaiturille. Niin kovasti olisin toivonut uutta pysäkkiä, missä olisivat kanervat kukkineet.

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 19:52

      Kiitos viestistäsi…✌

  • Reply Nippe 11.4.2017 at 19:59

    💗

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 20:10

      Kiitos viestistäsi…

  • Reply Heli 11.4.2017 at 20:28

    Surullista.. satuttaa..Ei tosiaan ikinä voi luottaa siihen, että lapsen etu varmuudella toteutuisi. Se, että toisen vanhemman sanaan/ sovittuihin asioihin ei voi luottaa on kauheaa, mutta niin tavallista ja etävanhempi ei juuri voi tilanteeseen vaikuttaa jos Suomen sisällä pysytään. Muuten kyllä voi. Siinä miettii, että minkälaisten lasien läpi se toinen vanhempi sitä maailmaa voi niin sokeasti katsoakkaan.. Viime vuoden lopussa yritin puhaltaa lunta sinne etelään pimeää valostamaan, ottaisitko nyt auringon vastaan sydäntä lämmittämään?

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 21:05

      Kiitos viestistäsi…✌

  • Reply Ellen 11.4.2017 at 20:40

    Edellisen viestin kirjoitin johonkin postaukseesi niin huonolla ja virheellisellä suomenkielellä, että hävettää kertoa olevansa opettaja…

    Tuolla bussikiertueella ei ilmeisesti ole joka kerta sama reitti. Vai ajetaanko oharit lapselle-pysäkin ohi ihan sen teemaan liittyen? Sekin sattuu. Myös se pysäkki kannattaa jättää välistä, jossa luvataan suuria, mutta kukaan ei kerro bussin rappusien alla odottavasta syvästä kuilusta, johon humpsahtaa huomaamatta tavoitellessaan niitä annettuja lupauksia ja toivoa.

    Sattuminen kertoo siitä, että rakastaa. Voimia kaikille sitä tarvitseville!

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 21:04

      Kiitos viestistäsi…✌

  • Reply Minttu 11.4.2017 at 20:53

    Karun koskettava kirjoitus ja ajatuksia herättävä lähestymistapa. Tuttuja tunnelmia varmasti monelle eron läpikäyneelle. Voimia Esko jokaiseen päivään!!

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 21:03

      Kiitos viestistäsi…✌

  • Reply Emppu 11.4.2017 at 20:53

    Tässä tekstissä kiteytyy hienosti erotilanteen kuvaus ja siinä ilmenevät mahdollisuudet tehdä hyvin tai huonosti kunkin osapuolen kohdalla. Isien oikeudet huolettavat etenkin erotilanteissa, mutta myös perhe-elämässä yleisemminkin. Isien osallisuutta ja isyyden vahvistamista olisi tärkeää tukea.

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 21:03

      Kiitos viestistäsi…✌

  • Reply Emppu 11.4.2017 at 21:03

    Blogiasi on kyllä mielenkiintoista lukea, koska isyydestä kirjoittavia blogeja on vähemmän. Äitien kirjoittamia pohdintoja näistä samoista aiheista löytyy enemmän, joten toinen näkökulma on kiinnostava ja virkistävä!

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 21:13

      Kiitos viestistäsi…✌

  • Reply Muffin 11.4.2017 at 21:27

    Aihealue ei kosketa omaa lapsetonta elämääni, mutta sussa on tosiaankin kirjailija-ainesta. Hyvä teksti.

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 21:38

      Kiitos viestistäsi!…✌

  • Reply Liina 11.4.2017 at 21:39

    Koskettava kirjoitus, kertakaikkiaan. Itse aihe ja tyylilaji, jolla kirjoitit tekstisi oli sydäntäriipivä. Kyynelkanavat aukesivat <3

    Toivon todella, että teksti oli enemmän yleismaailmallinen kuin sun henkilökohtaiseen elämään perustuva. Eräästä toisesta lukemastani tekstistä (ei täältä) sain vain pahoja aavistuksia.

    Kaikkea hyvää sulle!

    Ps. Sun pitäis kirjoittaa kirja! 🙂

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 21:45

      Kiitos…✌

  • Reply Kata 11.4.2017 at 21:48

    Nyt en tiedä mitä sanoisi. Kirjoitus on hyvä ja jollekin kommentoijalle alkupäähän kyllä isäkin saa blogissaan käsitellä elämänsä tärkeintä asiaa.
    Ihan yleisesti toivoisi, että vanhemmilla olisi kykyä nähdä lapsenkin oikeudet ja ennenkaikkea tarpeet.
    Pysy pinnalla ja pidä pintasi! Aurinkoa elämääsi ☀

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 21:52

      Kiitos…🌞

  • Reply Diudiu 11.4.2017 at 22:06

    Voi apua, enteilee pahaa – ihan hypoteettisesti.. Koskettava kirjoitus, jonka itse avioerolapsena voin hyvin allekirjoittaa. Minulle ja sisaruksilleni oli loppuelämäni onnenpotku, että isäni on aina asunut muutaman kilometrin päässä meistä. Vaikka vanhempien välit olivat millaiset, he pitivät aina kiinni meidän lasten oikeudesta elää molempien vanhempien lähellä. Tälläkin hetkellä ajattelen sen olevan tärkein syy siihen, että meillä on isän kanssa niin hyvät välit.. vaikka hän ei ollutkaan PAPERILLA, hän oli sitä fyysisesti ja henkisesti. On äidin tehtävä mahdollistaa ja vaalia sitä, oman lapsensa isäsuhteen vuoksi! Oma etu on jätettävä toiseksi tässä asiassa. Sitä on vanhemmuus!

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 22:08

      Kiitos viestistäsi…✌

  • Reply Katja 11.4.2017 at 22:08

    Ihanasti kerrottu ikävästä asiasta. Yhdyn edellisiin kommentoijien:tekstejäsi on äärettömän mukava lukea. Olet kaivattu poikkeus blogimaailmaan <3

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 22:12

      Kiitos…🌞

  • Reply Kitkerä mamma 11.4.2017 at 22:28

    Miksi isät eivät useammin vaadi huoltajuutta itselleen ja äidille viikonlopputapaamisia? En tunne ketään miestä, joka olisi edes yrittänyt. Eivätkö oikeasti halua? Onhan siitä lapsesta vaivaa, jos yksin joutuu sen kasvattamaan.

    Oman tenavan isä ei alkuvaiheen jälkeen halua tavata lasta edes niinä hänelle varattuina aikoina. Yksinhuoltajaäitinä joskus tuntuu, että kelpaisi hyvin tuo etävanhemman osa – tapaisi lapsia joka toinen viikonloppu (tai silloin kun sattuu ehtimään) ja laittaisi kerran kuussa sen elatusmaksun tilille, ja kas: hyvän (etä)vanhemman mitali ja oikeus vaatia yhtäläistä oikeutta lapsen elämästä määräämiseen olisi ansaittu. Niin helppoa!

    • Reply Esko Kyrö 11.4.2017 at 22:30

      Kiitos viestistäsi…✌

      • Reply Emmi 11.4.2017 at 23:10

        Jos äiti moiseen suostuu, se on toki mahdollista. Totuus nyt vaan useasti on se, että jos äiti ja isä molemmat tahtovat huoltajuutta tai lähivanhemmuutta, äiti on se, joka on vahvemmilla. Isällä ei juuri ole asiaan nokan koputtamista. Itsekkäät, lapsen eduista piittaamattomat äidit vievät lapsensa just sinne mihin huvittaa.

        • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 07:55

          Kiitos viestistäsi…🌞

  • Reply Liisa 11.4.2017 at 22:46

    Mihin nämä kommentit liittyvät? Vai enkö ymmärrä jotain? Eikös tässä tapauksessa ole erottu jo aikaa sitten, molemmilla on uudet suhteet ja isä viettää aikaa lapsen kanssa. Juurikin oli ”minilomanen kylpylässä”. Mikä ihmeen ryöppy isän oikeuksista täällä blogissa kuohuaa? Eiköhän ne erojen yhteydessä aina katsota kummanko vanhemman luona lapsen etu on asua ja useimmiten se on kiistämättä äiti. Isällähän on aina mahdollisuus tapaamisiin ja sehän on ihmisistä kiinni miten he ne sopivat. Ei ne aina ole ne äidit jotka ovat ns. Syyllisiä erimielisyyksiin erojen jälkeen. Omalla sos.työn kokemuksellani voin sanoa että isä se useimmiten on,varsinkin jos vaimo on ollut lähtevä osapuoli.

    • Reply Diudiu 12.4.2017 at 07:30

      Erään toisen blogin perusteella tästä on helppo vetää tulkinta, että pienellä on muutto edessä.. Siitä varmasti ihmisten järkyttyneet kommentit!

      • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 07:56

        Kiitos viestistäsi…🌞

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 07:55

      Kiitos viestistäsi…🌞

  • Reply J 11.4.2017 at 23:22

    Harvoin kommentoin, mutta nyt on pakko. Siis apua mikä teksti. Miten samaan aikaan mietin, että wau miten hienosti kirjoitettu, ja samaan aikaan ihan suoraan sanottuna rupesi oksettamaan. En tiedä, kertooko tämä jotain omasta tulevasta tilanteestasi. Toivon, että ei. Vaikea kuvitella, että fiksut aikuiset pystyisivät tekemään jotain niin radikaalia ja itsekästä.
    Usein on tullut mietittyä, miten huonot oikeudet isällä täällä on. Ja miten se on niin perseestä. Lapselle molemmat vanhemmat ovat kuitenkin ihan yhtä tärkeitä.

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 07:55

      Kiitos viestistäsi…🌞

  • Reply Katja 11.4.2017 at 23:27

    Teksti ja kuva välittävät tunnelmat hyvin. Hyvin kirjoitettu. Mutkainen tie, sumuista ja harmaata, mutta onneksi myös valonpilkahduksia, iloa ja jostain löytyvä onnikin.

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 07:56

      Kiitos viestistäsi…🌞

  • Reply lotte 11.4.2017 at 23:59

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 07:56

      Kiitos…🌞

  • Reply Miina 12.4.2017 at 00:44

    Valtavan riipaiseva, koskettava ja taitavasti kirjoitettu teksti. Paljon voimia ja aurinkoa sinulle Esko.

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 07:56

      Kiitos viestistäsi…🌞

  • Reply Sossu 12.4.2017 at 07:51

    Lastensuojelun työntekijänä on nyt pakko ottaa kantaa tähän blogikirjoitukseen. Monet kommentoijat ovat olleet huolissaan lapsen edusta erotilanteessa. Kirjoittaja puolestaan vihjailee kirjoituksessaan, että häneltä on viety huoltajuus ja haikailee kirjoituksessaan yhteishuoltajuuden perään. Ensinnäkin, huoltajuutta ei noin vain viedä. Sitä edeltää pitkä prosessi, jossa sosiaalitoimi tekee monitahoisen olosuhdeselvityksen molempien vanhempien olosuhteista ja jossa käytetään usein hyväksi myös muita asiantuntijoita. Myös lasta tutkitaan. Päätöksen tekee käräjäoikeuden tuomari. Jos toinen vanhempi menettää huoltajuuden – mikä muuten on Suomessa hyvinkin harvinaista – on se merkki hänen kyvyttömyydestään toimia lapsen huoltajana niin, että lapsen fyysinen ja psyykkinen kasvu ja kehitys on turvttu. Yleensä syynä on huomattava päihde- tai mielenterveysongelma. Joten LAPSEN ETU kyllä huomioidaan, siitä voitte olla varmoja.

    Tapaamiset ja huoltajuus puolestaan eivät liity yhteen, kuten jo aiemmin joku kommentoija huomauttikin. Tapaamisia voidaan tosin joutua järjestelemään eri tavoin LAPSEN EDUN nimissä. Vanhempi-lapsi suhteen-säilymiseen pyritään kaikin tavoin lasta vaarantamatta. Koska kirjoittaja ilmeisesti tapaa lastaan säännöllisesti ja esim. juuri on ollut hänen kanssaan lomallakin, epäilen, että kysymys ei ole ollenkaan huoltajuuskysymyksestä. Lienee syystä tai toisesta ollut tarkoitus heittää lokaa ex-puolison niskaan vihjailemalla yhtä ja toista. Olen samaa mieltä, mitä moni kirjoittaja: bloggaajan pitäisi kirjoittaa kirja. Genrenä satu.

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 07:57

      Kiitos viestistäsi…🌞

      • Reply Emma 12.4.2017 at 08:50

        Äitinä ja eronneena olen monesti miettinyt, miten suhtautuisin ”yhteishuoltajuuteen”, jossa minulla olisi oikeus tavata lasta joka toinen viikonloppu ja jos olosuhteet sallivat, pari kertaa arkiviikolla. Se on painajaismainen ajatus, vaikka kuinka sosiaalityöntekijät ja muut ammattilaiset olisivat sitä mieltä, että se on lapsen etu. Kuinka moni äiti olisi valmis hyväksymään tällaisen ratkaisun, johon niin monen isän on pakko suostua. Olen seurannut vierestä muutamaa vastaavaa tapausta, joissa isän ei ole auttanut muuta kuin sopeutua. Ei siinä lohduta se, että joku sanoo, että tämä on lapsen edun mukaista. Meillä on käytössä viikko-viikko-systeemi, jotta lopputulos olisi niin tasapuolinen kuin erotilanteessa se on mahdollista. Toivomme, että tasapuolisuus toteutuisi niin lapsen kuin vanhempien osalta. Sen vuoksi me vanhemmat emme ole edes harkinneet muuttoa toisiin kaupunkeihin saati sitten ulkomaille.

        • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 14:37

          Kiitos…🌞

        • Reply Riina 12.4.2017 at 23:52

          Todella hieno teksti, Emma. Useinhan tosiaan suositellaan äidille suurempaa roolia, mikä jo itsessään luo epätasa-arvoisen tilanteen. Jos äiti esimerkiksi haluaa lähteä toiseen kaupunkiin, niin eikö se jo itsessään kerro, että hän ei ole erityisen kyvykäs ymmärtämään lapsen tarvetta omaan isään. Se on kuitenkin se valitettava asia, jonka takia meistä moni on niin surullinen ja katkerakin aikuisena, se ettei meillä ollut kahta vanhempaa.

          Pyhiä ne sossut, jotka suosittelevat viikko-viikko-asumista niille vanhemmille, joilla on kyky kasvattaa.

    • Reply exu 12.4.2017 at 08:33

      Ikävää että juuri tuolla asenteella ja musta-valkoisella lähestymistavalla varustettua osaamista on siellä, missä siitä on eniten haittaa. Vinkkinä jatkoon; lue tekstit ja perehdy tarkemmin ennen kuin ”avaat suusi”.

      Go Esko, jäätävän koskettava teksti, joka on niin, niin totta edelleen liian monen isän kohdalla. Seurasin juuri sivusta sukulaismiestä koskettaneen hyvin raskaan huoltajuuskiistan, joka päättyi isän onneksi hyvin, mikään ei muuttunut, koska muutoksiin ei nähty lasten edun kannalta perusteita. Mutta raskas tuo prosessi oli, ei sitä kiistäminen. Tarvittiin roimasti itsevarmuutta, uskoa itseen, tarkkaavaisuutta, kylmää päätä , lähiverkon vahva tuki ja lakimies avuksi selviytymiseen. Nämä on raskaita caseja, koska kyse on jokaisen elämän kalleimmasta aarteesta, heidän puolestaan kannattaa laittaa kaikkensa likoon. Tsemppiä kaikille isille (ja äideillekin), joita nämä asiat koskettavat, tukekaa toisianne!<3

      Exu

      • Reply J 12.4.2017 at 10:17

        Samaa mietin. En enää kauheasti ihmettele kun kuulee noista sossun älyttömistä päätöksistä, jos siellä on näin ajattelevia ihmisiä, jotka eivät edes ymmärrä lukemaansa.
        Ja se ei vaan mahdu päähäni, että miten äitillä on aina automaattisesti vahvempi asema näissä keisseissä. Meillä ainakin mies on tehnyt lasten kanssa kaikkea samaa kuin minäkin äitinä. Lukuunottamatta imetystä. Hän on ihan yhtä lailla vanhempi. Jos miettii, että ero omalle kohdalle sattuisi, niin en keksi mitään syytä miksi minun pitäisi ”omia” lasten huoltajuus. Tuntuisi kamalalta, että lapset vaan kävisivät isällään tyyliin joka toinen viikonloppu.
        No, en tiedä onko täältä helppo huudella, kun ei ole omakohtaista kokemusta. Olen vaan seurannut vierestä näitä juttuja ja monesti, varsinkin riitaisissa eroissa, on tuntunut pahalta se miehen asema.

        • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 14:38

          Kiitos viestistäsi…🌞

        • Reply sossu 12.4.2017 at 18:26

          Kten aiemmin jo kirjoitin, niin ”sossu” ei päätä huoltajuudesta, sen tekee käräjäoikeuden tuomari faktojen valossa.

          • Esko Kyrö 12.4.2017 at 20:42

            Kiitos infosta.

      • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 14:37

        Kiitos…🌞

    • Reply pipsa 16.4.2017 at 12:24

      Sä kyllä kadotit kirjoituksen pointin täysin. Vaikka olisi yhteishuoltajuus, ei se välttämättä käytännössä toteudu tai voi olla käytännössä ja emotionaalisesti uhattuna. Tosiasia on se, että naiset saavat huoltajuuden ja lähuivanhemmuuden useimmiten erotilanteissa, miksi? Älä väitä, että siksi kun ovat parempia vanhempia. Mies voi olla ihan yhtä hyvä vanhempi, mutta on näissä sovitteluissa aina yhteiskunnallisesti ja emotionaalisen painostuksen edessä naista heikommilla. Jos nainen tapaa muutama kuukausi erosta uuden miehen ja tuo tämän melkein heti lapsen elämään, raahaa lasta ulkomaille miehen perässä ja julkisesti hehkuttaa ”uusiperheonnea” on se aikamoista tunneälyn puutetta sekä lasta että lapsen isää kohtaan. Lisäksi melkoisen naiivia pienen lapsen äidiltä esim. kihlautua miehen kanssa, jonka kanssa ei ole asunut päivääkään saman katon alla ja joka asuu ulkomailla. Nyt sitten irtisanoudutaan päivätyöstä ja vihjaillaan, että ollaan muuttamassa pienen lapsen kanssa niin kauas, ettei biologinen isä saa lasta tavata kovinkaan usein yhteishuoltajuudesta huolimatta. Aikamoista henkistä raakuutta ja kypsymättömyyttä. Mennään oman romanttisen rakastumisen viemänä välittämättä pätkääkään mitä se vaikuttaa lapseen tai lapsen ja isän suhteeseen. Siinä sulle sossutäti hyvät olosuhteet lapselle kasvaa. Mun mielestä todella väärin ja henkisesti epäkypsää pienen lapsen äidiltä. Kaikki sympatiat Eskon puolella ja hyvä, että kirjoittaa näistä julkisesti, koska tällainen huono miehen asema erotilanteissa on laajempi yhteiskunnallinen ongelma!!

    • Reply Sad 18.4.2017 at 15:25

      Pidin Sossun argumentaatiosta. En lukenut blogia vaan seuraavan blogin, jossa oli viittaus blogiin. Ei minulla ole siis tunnelmia puolesta eikä vastaan. Minua kiinnosti nämä 130 kommenttia. Miten nämä ovat rakentuneet. On äärimmäisen surullista, jos lasten huoltajuudesta ei pystytä saamaan molempia vanhempia tyydyttävää sopimusta. Se minua itkettää. Toki, jos käräjäoikeus tuomitsee yksinhuoltajuuden, teidän, ettei se nykyaikana tule helpoin perustein. Käräjäoikeuden sana on laki. Sitä sopimusta totetutetaan.

  • Reply LukijaTee 12.4.2017 at 09:34

    Olet todella taitava kirjoittaja ja teksteihisi pääsee hyvin sisälle vaikka aihepiiri ei itseä koskettaisikaan. Tämäntyyppisiä kirjoituksia olisi mukava lukea kolumneina joissakin lehdessä.

    Valitettavasti täällä blogissa tämmöiset kirjoitukset tuntuu menevän vähän hukkaan kun osa lukijoista selkeästi kuvittelee että kaikki mitä kirjoitat on faktaa omasta elämästäsi ja rupeavat tällaisten tekstien perusteella kuvittelemaan vaikka mitä ihmeellistä ja vetämään ties mitä johtopäätöksiä. Liekö katsoneet liikaa salkkareita, jotkut kun kuvittelevat niidenkin olevan totta😊

    Sulla pitäis olla erikseen semmonen joku kirjotus blogi jossa julkaset tämäntyyppisiä tekstejä irrallisena ns. omasta henk.koht blogistasi jolloin ihmisillä ei menisi puurot ja vellit sekaisin☺

    Mutta siis tosi hyvä teksti. Kiitos siitä. Ja harmi kun kaikki ei ihan näytä tajuavan että tää sun blogi ei oo mikään 24/7 eskon elämän seuranta sivusto jossa voi minuutilleen kytätä sun tekemisiä. Vaan juurikin näitä loistavia kirjoituksiasi ja välillä pieniä kuulumisia elämästäsi, tuote esittelyjä ja mitä millonkin.

    Mutta siis täältä vaan kehuja, näitä lisää kiitos!

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 14:37

      Kiitos…🌞

  • Reply Iiia 12.4.2017 at 09:43

    Tämä teksti kosketti niin, että en voi olla jättämättä kommenttia. Voin vain yrittää kuvitella tunteitasi, siinä kuitenkaan todennäköisesti täysin onnistumatta.
    Voimia ja aurinkoa elämääsi!

    Sinusta kyllä todella olisi kirjailijaksi. Niin mahtavasti kirjoitettu teksti!

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 14:37

      Kiitos…🌞

  • Reply Inna 12.4.2017 at 10:07

    Hyvä kirjoitus isän roolista erotilanteessa.

    Sen minä lupaan, että jos joskus miehestäni eroan, saa hän olla lasten elämässä mukana muutoinkin kuin joka toinen viikonloppu. Siten, että lapset saavat kokea isänsäkin kanssa sitä ihan tavallista arkea, ei pelkästään ”juhlitaan jättipoppareilla ja huvipuistoilla harvinaisia isä-lapsi hetkiä”.

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 14:37

      Kiitos…🌞

  • Reply ram 12.4.2017 at 11:17

    Minä kyllä päästäisin kommentteja läpi huomattavasti tiheämmän seulan läpi. Poistoon vaan tuollaiset ja se siitä.

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 14:39

      Avoimuutta ja erilaisia mielipiteitä. Kirjoittamisen suola…🌞

  • Reply Tiu 12.4.2017 at 12:53

    Elatusmaksuista ja elatusmaksuautomaateista kitinä on tympeää.
    Mutta muuten haluan toivottaa positiivista mieltä elämän koitoksiin.

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 14:39

      Kiitos…🌞

  • Reply mari 12.4.2017 at 13:37

    Huh huh kuinka hieno kirjoitus!!! Ja muutenkin olen sitä mieltä, että juuri tällaista blogia on kaivattu Suomeen. Olet jo monta kertaa saanut minutkin ajattelemaan asioita eri näkökulmista. Kiitos oivalluksista, kiitos blogista! Keep up the good work ja lämpöä elämääsi!

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 14:39

      Kiitos…🌞

  • Reply Karo 12.4.2017 at 14:22

    Tässä siis seuraavan vuoden aihe. Ex:äsi on raskaana ja muuttaa perheen kanssa muualle asumaan. Sinä menetät tyttäresi ja tällä keräät sääli pisteitä naisilta. Viime vuosi meni eroa itkiessä, tyttären menetys on nyt tämän vuoden aihe.

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 14:40

      Aurinkoa sinulle…🌞

    • Reply Diudiu 12.4.2017 at 16:54

      Ja nimimerkille Karo se tyttären menetyksen sureminenkin voi olla v*ttuilun aihe! Huhheijaa..

      • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 17:42

        Huhheijaa ja aurinkoa…🌞

    • Reply -M 12.4.2017 at 19:50

      Todellakin aurinkoa elämääsi Karo, jotta sinullakin olisi vähän helpompaa itsesi kanssa. Törkeä kommentti!

      • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 20:43

        Kaikki tyylillään.

  • Reply Emma 12.4.2017 at 14:53

    Mun mielestä aika kovia aiheita, joista pitääkin puhua! Karo, jos tuo mitä kirjoitit on totta, siis, että tiedossa on muutto, kyllä minäkin kirjoittaisin. Todella paskamainen tilanne, jos oma lapsi viedään jonnekin pois omasta arjesta. Ihmiset kirjoittavat blogeissaan omasta elämästään ja jos tuo ei ole oman elämän tärkeimpiä asioita, niin mikä sitten? Sattuu kun ajattelenkin. Jos näistä ei puhuta, ei muutoksia tapahdu. Isän oikeudet on niin poljettavissa vielä nykypäivänäkin 😤

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 15:39

      Ihmiset kirjoittavat ja ihmiset keskustelevat…näinhän se menee…🌞

  • Reply Karo 12.4.2017 at 15:21

    Miksi luovut tyttärestäsi näin helposti? Miksi et lähde taistelemaan omista oikeuksistasi isänä? Käsittämätöntä!!!

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 15:40

      Mukavaa päivää sinulle!…🌞

    • Reply Mire 12.4.2017 at 16:33

      Siinäpä kysymys… onko isillä kuitenkin luurankoja kaapissa??? Ehkä isänkään elämä ei ole ihan sitä miltä blogissa näyttää. Kaipa nämä asiat lukijoillekin joskus selviävät.

      • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 16:43

        Kiitos viestistäsi!…🌞

    • Reply Ida 12.4.2017 at 16:44

      Hae apua, Karo.

      Esko, kiitos koskettavasta kirjoituksesta. <3

      • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 16:45

        Oleppahan hyvä!

  • Reply Nippe 12.4.2017 at 16:31

    Nimim. KARO: Joko olet jostain katkeroitunut tai elämä vielä edessä.
    Positiivisuutta peliin ihmiset!😉

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 16:42

      🌞

  • Reply -M 12.4.2017 at 19:45

    Haluaisin jättää kommenttia, niin paljon ajatuksia tekstisi herätti. Mutta ”sanon” tällä kertaa vain <3.

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 20:42

      Kiitos viestistäsi…:)

  • Reply Heli 12.4.2017 at 20:43

    Minulla on hyvä työpaikka, unelmien työpaikka olisi muualla ja jopa asuminen olisi minulle mukavampaa muualla, mutta miten voisin viedä lapseltani säännöllisen isän tapaamisen. Isä asuu nyt muutaman kilometrin päässä. Parempi unelma minulle/meille on kuitenkin se, että toivottavasti lapsi kiittää meitä vanhempia joskus tästä ratkaisusta. Olipa ihana kuulla joidenkin kommentti tähän asiaan liittyen. Tsemppiä!

    • Reply Esko Kyrö 12.4.2017 at 20:49

      Kiitos viestistäsi.

    • Reply Tiu 13.4.2017 at 17:24

      Kaikkein ikävintä on se, jos lapsi jossain vaiheessa alkaa ajatella, että on syypää siihen, ettei vanhemmat ole voineet toteuttaa unelmiaan. Se on todella raskas taakka ja aiheuttaa paljon pahaa mieltä. Eli jos lasten takia haluaa ”uhrautua”, siitä ei pidä vahingossakaan koskaan kertoa lapselle.
      Sinänsähän kyseessä on kummassakin tapauksessa itsekkyys, muuttaa työn/omien unelmien perässä tai jäädä entiseen lapsen hyvinvointia ajatellen. Lisää aiheesta Anthony de Mellon kirjassa Havahtuminen.
      Hyvää Pääsiäistä =)

      • Reply Heli 13.4.2017 at 20:16

        Erittäin tärkeä huomio TIU. Uhrauksestahan ei missään tapauksessa minun kohdalla ole kysymys. Jos minä voisin tämän ratkaisun vuoksi huonosti, niin silloin ratkaisuni olisi väärä ja sellaista taakkaa en lapselleni voisi antaa kannettavaksi. Ei minun tarvitse surra mitään olematonta. Olipa kyse yh-perheestä, uusperheestä tai ydinperheestä, niin usein kuulee kuinka ei ole voinut sitä ja sitä tehdä, koska on nuo lapset jne. ja harmittavan usein lapsi sen kuulee. Itsekkyys ei tule minulle ensimmäisenä mieleen, jos lapsen hyvinvointia ajattelee.

        • Reply TIU 18.4.2017 at 10:47

          Ei se varmaan monellekaan tule mieleen, mutta kun ajattelee, että eikö lapsen hyvinvointi ole palkitsevaa myös vanhemmalle. Kirjoitit itsekin, että toivot jopa vastinetta, kiitollisuutta.
          Kaikki toimintamme on enemmän tai vähemmän itsekästä, kun tarkemmin ajatellaan, eikä siinä ole mitään pahaa. Vaikka jotkut itsekkyyden muodot ovat suurempaa itsehuijausta kuin toiset.De Mellon mukaan siis.

      • Reply Esko 13.4.2017 at 20:22

        Hyvää pääsiäistä sinullekin!!

  • Reply Tiia 13.4.2017 at 11:08

    Tuli paha mieli sun puolesta, kun luin näitä kommentteja. Hyvä kirjoitus aiheesta, josta SAA kirjoittaa asiallisesti ketään loukkaamatta – juuri niin kuin sinä teit. Hienoa, että tällaisiakin asioita käsitellään täällä blogimaailman puolella, vaikka se tuntuukin olevan omassa kategoriassaan jonkinlainen tabu. Siitä johtuen varmaan törkeät kommentitkin löysivät tiensä tänne.

    Kovasti tsemppiä Esko! Asiat kyllä järjestyvät aina jollakin tapaa. Onneksi sinunlaisia isejä on olemassa!

    • Reply Esko 13.4.2017 at 13:49

      Kiitos…🌞 Hyvää pääsiäistä!!

  • Reply -N- 13.4.2017 at 13:07

    Erotilanteessa helposti luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Sovitaan huollosta ja asumisesta, tapaamisista yhteisymmärryksessä. Kun näistä asioista tulee erimielisyyttä, on etävanhempi todella alakynnessä. Jos asia ei etene perheasiain sovittelulla, on vaihtoehtona riitauttaa asia käräjäoikeudessa. Käsittelyajat ovat pitkiä. Väliaikaismääräyksen saa nopeamminkin, yleensä siinä vahvistetaan vallitseva tilanne. Ehkä pyydetään sostoimea tekemään olosuhdeselvitys. Kun kyseessä on ns.täyspäiset vanhemmat loppulausunnossa todennäköisesti lukee, että lapsella on kaksi tasavertaista kotia, lapsen olot ovat vakiintuneet lähivanhemmalle (selvityksessä menee puolesta vuodesta vuoteen nykyisillä käsittelyajoilla), eikä selvityksessä ole tullut esille mitään sellaista, miksi nykyistä käytäntöä tulisi muuttaa. Ikävintä on, että esim. lapsen osoitettahan ei pitäisi pystyä muuttamaan ilman molempien huoltajien suostumusta, mutta käytännössä tämäkin saattaa mennä maistraateissa läpi. Silloin tilanne on etävanhemman kannalta vielä onnettomampi, jos lapsen kotikunta muuttuu ja vetovastuun hänen asioidensa hoitamisesta ottaa uusi kotikunta ja sen alueen käräjäoikeus. Viimeistään jos lapsi aloittaa koulun uudella paikkakunnalla, on peli ns. menetetty. Itse olisin yhteydessä tällaisessa tilanteessa mahdollisen tiedossa olevan uuden kotipaikkakunnan maistraattiin ja jo etukäteen ilmoittaisin, että mikäli tällainen muuttoilmoitus tulee, en anna siihen lupaani ja se on siten laiton. Lisäksi olisin yhteydessä sivistystoimeen ja ilmoittaisin, etten anna lupaani ilmoittaa lastani heidän alueen kouluihinsa. Koulumaailma on todella tarkka molempien huoltajien suostumuksesta.

    Toinen asia onkin sitten, onko vanhempien riitely koskaan lapsen edun mukaista, sen tietävät varmaan vain lapset itse sitten isona.

  • Reply Esko 13.4.2017 at 13:51

    Kiitos informaatiosta! Mukavaa pääsiäistä!!…🌞

  • Reply Sade 13.4.2017 at 17:23

    Sun pitää kirjoittaa kirja, Esko !
    Eronneen isän päiväkirja- tyyliin, ja sinne näitä blogin kirjoituksia.
    Olen seurannut sinun blogia alusta asti.
    Olet taitava kirjoittaja, verbaalisesti lahjakas.
    Mieti. ♡

  • Reply Sade 13.4.2017 at 17:33

    P.s. Älä anna periksi Esko tässä asiassa. Isän osallisuus/ huoltajuus/ tapaamisoikeus on kirjattu Suomen lakiin. Jos on tarvetta ota yhteyttä lakimieheen , älä lastensuojeluvalvojaan. Se kertoo oikeudet eron jälkeen. Luota omaan sydämeen näissä lasten parhaaksi- jutuissa myös.

    • Reply Esko 13.4.2017 at 20:21

      Kiitos informaatiosta…

  • Reply Maria 13.4.2017 at 20:36

    Olisikohan syytä käydä keskustelua ex:äsi kanssa omista oikeuksistasi, olethan sinä tyttäresi isä!! Miten itsekäs voikaan ex:äsi olla. L

    • Reply Esko Kyrö 13.4.2017 at 20:59

      🌞

  • Reply kakkukynttilä 13.4.2017 at 20:39

    Kiva kun kirjoitat rohkeasti vaikeistakin asioista. Luen useita blogeja, tai luin. Kunnes jyvät erottui akanoista. Ajatella, että jotkut kirjoittavat työkseen, ja teksteistä ikävä kyllä huomaa, kuinka laskelmoidusti niitä tarinoita lukijoille syötetään.
    Kiitos vielä, että teet hyvää työtä opetuksen saralla.

    • Reply Esko Kyrö 13.4.2017 at 20:59

      Iltaa kakkukynttilä!
      Kirjoitan elämästäni, joka nyt on tänä vuonna ollut aurinkoa, tulppaaneja, ajoittain puhjenneita autonrenkaita. Opetustyö on asia, josta nautin suunnattomasti!!

  • Reply Hk77 13.4.2017 at 22:13

    Koskettava ja huippu kirjoitus! Voi kun itsekin olisi osannut aikoinaan kirjoittaa ja purkaa omaa eroani johonkin… onneksi oli ystäviä joille pystyi puhumaan.
    Hyvää pääsiäistä sinne 🙂

    • Reply Esko Kyrö 13.4.2017 at 22:27

      Kiitos, samoin sinne!!…🐇🐇

  • Reply Järkyttynyt 16.4.2017 at 21:02

    En yleensä kommentoi mihinkään mitään, mutta nyt on vain pakko. Miten ihmiset voivat kommentoida ja ottaa kantaa näihin asioihin millään tasolla, on sitten kirjoitus faktaa tai fiktiota? Miten voidaan suoltaa tuollaisia alhaisia, loukkaavia kommentteja? Millä tiedolla? Millä oikeudella? Millä INHIMILLISYYDELLÄ?Jokaisella on oikeus omaan mielipiteensä, niitä kaikkia ei tarvitse, eikä kuulu ilmaista eikä kirjoitella (varsinkaan tuntemattomille) ihmisille. Pari- ja perhesuhdeasiat eivät kuulu kellekään muulle kuin asianomaisille. Jokaisella taas on oikeus käsittellä omia asioitaan, parhaaksi katsomallaan tavalla. Jokaisen pitäisi keskittyä olemaan paras mahdollinen ihminen, joka suhteessa, kaikkia kohtaan.
    Tsemppiä valtavasti E.

  • Reply Tilpertti 17.4.2017 at 20:49

    Huh! Voimaa Esko. 🙏🏻
    Toivottavasti ei ihan Kreikkaan asti.

  • Reply Suvi 25.4.2017 at 21:52

    Vasta luin tekstin. Hieno kirjoitus ja niin surullista. Hirveästi tsemppiä!

  • Reply Heidi.H 25.4.2017 at 21:59

    Eronneen isän uutena puolisona, sivusta seuranneena tätä samaista bussimatkaa, kaikki sympatiat ja tsemppihalaukset. Isit rokkaa!

  • Reply Ollaanko isi aina yhdessä? | E2O 25.4.2017 at 23:15

    […] sitä luisuttiin vajaassa kahdessa vuodessa ydinperheen isästä tähän pisteeseen. Bussilla käytiin ajelemassa ja toivottavasti seuraava bussimatka päättyisi hieman onnellisemmin. Elämässä näemmä sattuu […]

  • Reply Ut 26.4.2017 at 21:52

    Mitä tämä Kreikka tarkoitti?

  • Leave a Reply