Tietoa mainostajalle ›
Monthly Archives

toukokuu 2017

, , , , ,

Minä rakastan ihmisenä olemista, koska…

31.5.2017

Viime viikolla kirjoittelin hittilelusta, joka on suosiollaan varmasti yllättänyt kaikki, ihan kaikki. Kaupoissa myydään eioota ja kuulemma on joistain liikkeistä myyty laakeritkin loppuun. Joo, kyllä se on se Fidget Spinner. Nyt törmäsin jostain Facebook-seinältäni Norjan däppäävään pikkuprinssiin. Sverre Magnus päätti hieman elävöittää kuninkaallisten parvekepönötystä ja on saanut tälle tempaukselleen yli 14 miljoonaa katselua. Itselleni ei tämäkään liikesarja ollut ihan uusi. Lukuvuoden alussa ihmettelin mikä tämä homma oikein mahtaa olla? Nyt todellakin tiedän mikä on oikeaoppinen däppi. Liikkeen alkuperästä liikkuu useita teorioita. Olkoot mitä tahansa, niin kovasti on tämäkin villitys levinnyt lasten ja nuorten keskuudessa.

Tämän kuluneen lukuvuoden aikana olen oppinut lasten ja nuorten maailmasta erinäisiä asioita. Nämä siis tämmöisiä hieman kevyempiä muotivillityksiä. Bottle flip ja sen onnistuneen ländäyksen jälkeinen hurmos. Musical.ly-applikaatio ja sen avustuksella tehdyt musiikkivideot. Itsekin olin mukana yhdessä. Oli kuulemma vähän noloa. Kyllähän tässä ammatissa ja elämässä muutenkin tulee olla mukana suuri kauhallinen lapsenmielisyyttä. Asiaa, jota ei saisi koskaan kadottaa. Kadottaa ei saisi myöskään sitä tosiasiaa, että lapsenmielisyys ja lapsellisuus ovat kaksi aivan eri asiaa.

Tämän kuluneen lukuvuoden jälkeen järjestettiin taas koulumme perinteiset kevätkahvit. Voileipäkakkuja, kermaista kahvia, vaniljapullia ja hyviä puheita. Yhdessä puheessa lainattiin todella hienoa Ulrich Schafferin runoa. En ollut tätä koskaan aikaisemmin kuullut. Tunsin kuinka tuo runo upposi minuun todella syvälle. Tuijotin ikkunasta ulos. Pyöritin muovilusikkaa kahvikupissani ja katselin niitä vehreitä tuulessa humisevia puita. Paljon taas tapahtui tämänkin lukuvuoden aikana koulussa ja sen seinien ulkopuolella. Oli räppejä, däppejä, onnistuneita ja ei niin onnistuneita bottle flippejä.

”Minä rakastan ihmisenä olemista, juuri kaikessa sen epätäydellisyydessä. Koska mikään ei ole valmista ja täydellistä, on olemassa kasvua ja kypsymistä.

Minä rakastan ihmisenä olemista sen uhanalaisuuden ja haavoittuvuuden vuoksi. Siten minä koen elävänä olemisen onnen ja jokaisen uuden päivän tuottaman ilon.

Minä rakastan ihmisenä olemista, koska olen tietoisesti liittynyt itseni kaltaisiin olentoihin ja meillä on kyky muovata elämäämme.

Minä rakastan ihmisenä olemista myös sen syvyyksien ja huippujen vuoksi. Tuskassa, joka tuntuu tukahduttavan kaiken, ja ilossa, jonka syvyyttä tuskin kykenen ottamaan vastaan, avautuu usein teitä aavistamattomaan.”

-Ulrich Schaffer-

Hieno oli myös eilinen kuvauslokaatio. Go Seutula!

-Esko-

// Kuvat: Olli Laine. Kuvat otettu Huawei P10-puhelimella. //

Comments (4)
, , , , , ,

Viisi asiaa, jotka kesällä täytyy toteuttaa…

30.5.2017

Onkos sulla mitään lomasuunnitelmia? Tämä on melkoisen yleinen kysymys aina lomien koittaessa. Täytyykö aina olla jotain tiettyjä suunnitelmia, vai voiko joskus vain olla. Olla tekemättä juuri yhtään mitään. Ei, en minä ainakaan tuohon pysty. Varsinkin omassa elämäntilanteessani, joka on aika kalenterisynkronisoitua. Ei voi elää vain hetkessä ja tehdä juuri mitä huvittaa. Omalla ajalla toki, mutta pikkumimmin ollessa kanssani on mukava suunnitella jotain pieniä reissuja tai hänelle mielekästä lomatouhuilua. Voi, kun tuo aurinko paistelisi. Mahdollistaisi se niin paljon enemmän tekemistä. Maauimalaa, mummolaa, pyörälenkkejä, grillinakkeja, saippuakuplia ym…

Minullahan oli suunnitelmissa matkustaa jonnekin lämpimään tänä kesänä. Tilanteet elivät ja elivät ja elivät ja en rohjennut vielä mitään matkaa varata. Tuo haave ja suunnitelma kyllä elää edelleen ja jos joku nopea äkkilähtö jonnekin löytyisi, niin ei olisi ihan huono vaihtoehto. Matkajokeri, en ole koskaan ollut. Uskaltaisiko semmoista kokeilla? Jätetään se asia vielä hautumaan, mutta nämä viisi asiaa aioin/aiomme kesällä tehdä:

  1. F:n kanssa ainakin yksi hotelliviikonloppu kotimaassa. Olimme viime kesänä Puuhamaassa ja Hämeenlinnassa hotellissa yötä. Tämän saman setin voisi ottaa uusiksi tänäkin kesänä. Pidin Puuhamaan aitoudesta ja nostalgisesta tunnelmasta. Poljettava helikopteri oli mm. ihan huippu. Myös vesipuisto hyvällä kelillä tarjoaa puitteet mukavalle kesäpäivälle. Kouvola ja Tykkimäki, Mikkeli ja Visulahti onhan näitä toki muitakin vaihtoehtoja. Katsellaan, katsellaan minne päädytään.
  2. Suomen kesäiset festivaalit. Nämä ovat kuuluneet kesiini jo vuosia, vuosia ja vuosia. Nautin suunnattomasti rokkifestivaalien tunnelmasta. Iloisia ihmisiä, yleensä upeat kelit ja hyvää musiikkia. Nykypäivän festivaali tarjoaa todella kokonaisvaltaisia kokemuksia ja fiilikset eivät enää rajoitu pelkästään musiikin ympärille. Kalenterissa on ainakin Sideways Helsingissä, Ruisrock Turussa, Ilosaarirock Joensuussa ja Flow Helsingissä. Niin ja pitäähän se Ultra Bran comeback todistaa paikanpäällä.
  3. Kumpulan maauimala. Tämän helmen löysin Helsingistä vasta ihan viime vuosina. Todella idyllinen, siisti ja lapsen kanssa toimiva uimala Kumpulan sydämessä. Viime kesänä pääsimme nauttimaan F:n kanssa yhden kerran. Jos tänä kesänä olisi säät hieman suotuisampia ja saisimme viettää useampia päiviä tuolla viihtyisässä polskuttelupaikassa. Miinuksena aurinkoisien päivien väenpaljous. Senkin kyllä voi välttää suuntaamalla nurmikkotonteille ajoissa.
  4. Oman kotikaupunkini Helsingin helmistä nauttiminen. Yksi asia, joka Helsingissä minua kiehtoo suunnattomasti on kaupungin jatkuva kehittäminen. Allas Sea Pool kaupungin ytimessä. Harvoin pääsee uimaan ja samalla kroolatessa voi kainalon alta kurkata juuri remontoitua Presidentinlinnaa. Lonna ja Vallisaari aivan Helsingin edustalla. Piknik on tehtävä kyseisiin saariin, jotka ovat vielä melko tuoreita ”turistikohteita”. Täällä kyllä riittänee tekemistä opettajankin kesälomalle.
  5. Huolettomista kesäöistä nauttiminen. Istuskelua kallioilla. Päämäärättömiä pyörälenkkejä. Hiekkaa varpaiden välissä ja vähän palaneita poskipäitä. Mansikoita, pensasmustikoita ja kylmiä juomia.

Kyllä. Kesä. Kyllä minä nuo toteutan.

-Esko-

// Osa kuvista: Jere Lehtonen //

Comments (6)
, , , ,

Tyhjä tuoli, tyhjä naulakko ja tyhjä pää…

29.5.2017

Viimeinen viikko töitä ennen kesälomaa. Kyllä, viimeinen viikko. Tänään oli töissä erikoinen olo, kun luokan seinillä ei ollut enää pienten taiteilijoiden tuotoksia ja viikkotiedotteessa luki jo kevätjuhla. Lukuvuosi töissä on mennyt aivan hujauksessa. Työ ei ole aina edes tuntunut työltä, koska luokkani on täynnä huippuja pikkuheppuja, jotka pitävät opettajansa mielen virkeänä keinolla, jos toisella. Kohta on kuitenkin pitkän breikin aika ja kiva jatkaa aloitettua taivalta samojen tuttujen oppilaiden kanssa taas ensi syksynä.

Syksyyn on kuitenkin aikaa ja viikkotiedotteessa mainittu kevätjuhla on lauantaina. Todistusten jaon jälkeen oppilaat kirmaavat kesälaitumille ja opettaja istahtaa sille työtuolilleen ja puhaltaa pari kertaa. Ympärillä tyhjä luokka. Tyhjät tuolit ja tyhjät naulakot. Täysi hiljaisuus. Se hetki, sitä hetkeä ei varmasti ymmärrä kuin opettaja. Sitä hetkeä on vaikea kuvailla. On jotenkin todella tyhjä olo. Tyhjä, vähän haikea ja samalla kuitenkin äärimmäisen onnellinen. Edessä pitkä ja toivottavasti tapahtumarikas kesäloma. Kohta tuon hetken pääsee taas kokemaan, jes!

Kesäloma on pitkä. Kesälomalla on aikaa myös pohdiskella ja kirjoitella. Te, huiput ja aktiiviset lukijani. Heittäkäähän minulle aiheita, joista haluaisitte minun kirjoittelevan. Olen näitä aihetoiveita kysellyt aiemminkin ja on todella piristävää saada niitä teiltä. Teiltä, jotka haastatte ajattelemaan asioita myös semmoisista näkökulmista, joita ei tänne pieneen mieleen edes juolahtaisi.

Aiheita kehiin ja mukavaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (21)
, , , ,

Mitenpäin täällä sinkkumaailmassa oikein pitäisi olla?

28.5.2017

Puolisentoista vuotta on tässä kohta paineltu niinsanottuna vapaana miehenä. Eilen makailin sängyllä, kuuntelin vanhaa kunnon Uniklubia, tuijottelin kattoa ja pohdiskelin elämääni. Elämääni, jota juuri tällä hetkellä elän. Toukokuun 28:na päivänä, vuonna 2017. Perusasiat ovat kunnossa. Minulla on oikein viihtyisä asunto. Minulla on maailman ihanin ja valloittavin tytär. Minulla on vakituinen työpaikka. Vakituista kumppania minulla ei ole. Tämä ei ole yhteistyöpostaus Tinderin, Happnin, Napakympin tai Eliittikumppaneiden kanssa. Tämä ei ole yhteistyöpostaus niiden kärkkäiden kommentoijien kanssa, jotka blogiani vain lemmenkutsuna pitävät. Tämä on aikuisen miehen kirjoitus tunnelmista, joita sinkkuelämä on minussa herättänyt noin puolessatoista vuodessa.

Täällä sinkkuelämän sademetsässä tarvitsisi kyllä viimeisen päälle teroitetun viidakkoveitsen, että täällä voisi raivata eteensä juuri ne oikeat reitit. Ne reitit, joilla ei oksat tökkäisi omaan silmään tai et itse vahingossa räväyttäisi oksaa sen toisen silmille. Tuntuu, että itse olen ollut liikkellä pienellä huonoteräisellä linkkuveitsellä. Teräkin vähän valmiiksi ruostunut. En ole oikein antanut edes mahdollisuutta kunnon sademetsäseikkailulle, värikkäine kakaduineen ja turkooseine vesiputouksineen. Varmasti ihan tietoisesti olen pysytellyt siellä lähtöleirissä. Lähtöleirissä, jossa on hyvä laittaa puitteet kuntoon. Tyhjentää sieltä repusta ne kaikki vanhat tavarat. Selvittää kaikki ne sotkuiset teltannarut. Nyt on reppu pakattu uusia seikkailuja varten ja narut on selvitetty. Mies on valmis, ainakin melkein.

Vielä, kun tietäisi miten päin täällä sinkkuelämän viidakossa täytyisi olla? Ainakin perusmuotoinen verbi olettaa täytyisi pudottaa pois sanavarastosta. Taivutellaanpas hieman. Minä oletan…aina tai lähes aina väärin. Toiminkohan nyt jotenkin erikoisesti? Mitä jos hän ei pidäkään noista tulppaaneista? Onkohan vähän liikaa viedä Prosecco-pullo ensimmäiselle tapaamiselle? Hän ei nyt varmasti pidäkään minusta, jos ei vastaa viestiini kolmessa minuutissa. Sinä oletat…että tuo hakee vain laastarisuhdetta. Hänen olevan täysin eksyksissä, kun noin avoimesti asioistaan puhuu. Hänen vain esittävän, kun suklaata ja kukkia joka tapaamiselle kantaa. Hän olettaa…ettei ole yhtään sinun tyyppiäsi. Yksikön kolmannelle persoonalle ei voi antaa liikaa painoarvoa. Kyllä, kyllä tässä iässä täytyy osata kuunnella jo omaa ääntään, omaa sisintään.

Jos puhut tunteistasi avoimesti, olet liian kiinnostunut. Jos et puhu tunteistasi avoimesti, olet liian kylmä ja etäinen. Jos haluat miellyttää kumppaniasi ja ”peesaat” hänen mieltymyksiään, olet kirjan psykologin mielestä ihan väärillä vesillä. Jos kerrankin innostunut ihmisestä, jopa ihastut häneen. On tunne juuri sillä kertaa täysin yksipuolinen. Yksipuolista, kaksipuolista, puolia on tässä sinkkuelämässä miljoonia. Niin miljoonia, että ehkä on tärkeintä vaan olla täysin oma itsensä. Elää isolla liekillä, iloisesti, antaa mahdollisuuksia, ottaa niitä vastaan ja uskoa siihen, että täällä maapallolla tallaa se joku. Se joku, joka on täällä minua varten. Minua, ilman perusmuotoista verbiä olettaa.

Reppu on pakattu!

-Esko-

Comments (18)
, , , , , ,

Nyt se jalka nousee…

26.5.2017

Perjantai. Olipa outo herätä aamulla töihin eilisen vapaapäivän jälkeen. Kollegani totesi ruokajonossa hienosti, että onpas mukavaa, kun tämän päivän jälkeen on taas viikonloppu. Kyllä, niin on. Todella mukavaa, vaikka tuommoinen arkivapaa saa aina miettimään, että mikäköhän päivä se huomenna olikaan. Sunnuntai, maanantai, torstai.

No, olipa mikä päivä hyvänsä, niin kesähän sieltä on tuloillaan ja pyörän voi kaivaa esiin. Tai ei tarvitse kaivaa, koska olin unohtanut pyöräni vanhan asuntoni sisäpihalle, pyörätelineeseen. Onneksi oli vielä tallella. Pyöräily on mukavaa ja juokseminen on mukavaa. Vielä mukavampaa se on, kun kuulokkeissa soi joku menevä musiikki. Musiikki, jota pääsee kohta fiilistelemään ihan livenä tuonne kesäisille rokkifestivaaleille, ah. Tässäpä kuitenkin tämän hetken kappaleet, jotka saavat jalan nousemaan. Jalan nousemaan polkimilla, kävelyllä tai juoksulenkillä.

Oikein mukavaa perjantaita!!

-Esko-

Comments (2)
, , , ,

…niin lempeää ja tasaista ajoa

25.5.2017

Kaupalllinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Nissan

Sähköauto. Sähköauto miehelle, jolla ei ole minkäänlaista tietämystä asiasta. Kyllä kiitos, tämän parin kuukauden mahdollisuuden otin vastaan todella suurella mielenkiinnolla. Muutettuani uuteen asuntooni on autoiluni lisääntynyt huomattavasti. On ollut liian suuri kiusaus hypätä autonrattiin, kun autopaikkani sijaitsee noin metrin päässä ulko-ovestani. Viime ajat olen huristellut Nissan Leafilla, täyssähköautolla. Sähköautoilu on asia, josta ihmisillä on varmasti todella paljon olettamuksia ja niin on ja oli minullakin. Jo muutaman viikon tutustuminen sähköautoiluun on kuitenkin jo kumonnut muutamia olettamuksia.

”Niin, tuo on kuitenkin vähän erilainen kuin ne mopoautot?” Näin kysyi eräs työkaverini. Sähköauto on ihan oikea auto. Auto, joka kulkee todella ketterästi ja kiihtyy jopa paremmin kuin oma autoni. Ajaminen on todella lempeää ja tasaista. Ja mikä oudointa täysin äänetöntä. Tämä tuntui aluksi todella kummalliselta, mutta nyt siihen on jo tottunut. Työkaverini esittämä olettamus siis kumottu.

”Vitsi, jos tuo akku nyt loppuu…” Muutamina ensimmäisinä päivinä en voinut keskittyä oikein muuhun kuin mittaristossa sijaitsevan akkuprosentin tuijottamiseen. Tein vain hyvin tarkasti harkittuja reittivalintoja ja pelkäsin jatkuvasti yllättävää akun tyhjenemistä. Akku ei ole loppunut. Ei ole läheskään loppunut. Nyt osaan jo nauttia ajamisesta ja luotan täysin ystävääni akkuprosenttinäyttöön. Hän pitää sanansa. Hän kuluu tasaisesti kaupunkiajossa. Nopeuksien noustessa kovemmiksi on hänelläkin suurempi tarve hävitä, mutta ei, ei hän yllättäen lopu. Täydellä akulla huristelee kaupunkiajossa noin 200 kilometriä. Oma olettamukseni ja pelkoni siis kumottu.

”Lataaminen on hankalaa ja latauspisteitä ei ole saatavilla.” Tähän en voi antaa vielä kokemusta muusta kuin pääkaupunkiseudulla ajelemisesta. Täällä latauspisteitä on saatavilla todella runsaasti. Esimerkiksi omalle työmatkalleni osuu jo kolme latauspaikkaa ja kuntosalini parkkipaikaltakin löytyy yksi. Lataamismahdollisuuksia on erilaisia. Pikalaturi lataa akun 80% noin puolessa tunnissa. Kahvikuppi tai hamppariateria, niin akku on lähes täynnä. ”Normaalilla” sähköautolaturilla lataus kestää muutaman tunnin ja verkkovirrasta akun lataaminen täyteen kestää huomattavasti kauemmin. Jos omistaisin tolpallisen autopaikan( suunnitteilla pihallemme), niin olisi kyllä äärimmäisen kätevää. Auto yöksi laturiin ja aina olisi aamulla akku sadassa prosentissa. Tätä olettamusta en voi vielä kumota. En ole ajellut vielä muissa kaupungeissa enkä ole kerennyt vielä heittää yhtään pidempää matkaa laina-Leafillani.

Tämä muutaman viikon kokemus on ollut hyvin positiivinen. Kaupunki- ja työmatka-ajossa sähköauto on ollut todella kätevä. Lataaminen on ollut mutkatonta ja lataamispaikoilla on ollut mukava keskustella kokeneiden sähköautoilijoiden kanssa heidän kokemuksistaan. Lähes jokainen ihmettelee sähköautojen minimaalista näkyvyyttä liikenteessä. Varmasti on useita, useita ja useita asioita, jotka tähän vaikuttavat. Asia on vielä sen verran uusi ja mainitsemiani ennakko-olettamuksia pyörii vielä ihmisten mielissä. Itsellänikin pyörii vielä mielessä se ensimmäinen pidemmän reissun heittäminen. Matkaa täytyy hieman suunnitella ja ennakoida kahvipaussit semmoisille huoltoasemille, joista löytyy tuo pikalaturi. Matka Helsingistä lähimpiin suuriin kaupunkeihin onnistuu tällä legendaarisella yhden pikalaturipysähdyksen taktiikalla.

Legendaarista oli myös aikoinaan Lahessa pyörittää rundia. Eli ajella autolla ympäri Lahtea. Bassot hakkasivat niin kovaa, että takapenkillä piti istua Peltorit päässä. Lahen miehelle on juurtunut selkärankaan nautinto iltaisesta autolla ajamisesta. Enää ei bassot hakkaa, vaan nykyään nautin suuresti autolenkeistä hämärtyvissä, kesäisissä illoissa. Hyvät musiikit soimaan, sähköauto alle ja baanalle. Baanalle ilman huolta polttoainekustannuksista. Baanalle ilman huolta tärykalvojen vaurioitumisesta.

On ollut erittäin mukavaa tutustua sähköautoilun maailmaan. Tämä on asia, joka aivan sataprosenttisen varmasti on tulevaisuuden juttu. Juttua tulen kirjoittamaan myös tämän testijakson päätyttyä. Varmasti paljon viisaampana ja enemmän asiasta tietävänä.

Minkälaisia ajatuksia sähköautoilu teissä lukijoissani herättää?

Aurinkoiselle baanalle!

-Esko-

Comments (10)
, , , , ,

Vinkkejä kevätflunssan selätykseen?

23.5.2017

Koputan puuta sanoessani, että olen todella harvoin kipeä. En edes muista milloin olisin viimeksi maannut päiviä sängyssä kuumeen kourissa. En edes muista milloin olisin viimeksi imeskellyt Strepsilsejä, jotta nieleminen ja normaali keskustelu onnistuisi. Toivottavasti valkosoluni eivät koe tätä kirjoitustani loukkauksena, jää kesälomalle ja aloita tästä minulle viikkoja kestävää sairauskierrettä. En usko. Ainakin Olipa Kerran Elämässä he ovat oikein yhteistyökykyisiä ja reippaita tyyppejä poliisiunivormuissaan.

Nyt nuo reippaat tyypit ovat kuitenkin lakossa tai ylityöllistettyjä. Aamulla herätessäni oli aivan nuutunut olo. Kurkkuun sattui ja työpaikalle oli kurvattava Nesteen kautta. Extraväkevät Mynthonit taskuun ja karttakeppi käteen. Töistä lähtiessäni oli edelleen nuutunut olo ja Apteekin kautta kotiin. Buranaa, Panadolia ja Strepsilsejä siihen pieneen Apteekin muovikassiin. Peiton alle ja leffat pyörimään. Nyt en halua tulla kunnolla kipeäksi, en. Joku on joskus puhunut, että stressin ja tietynlaisen kiireen loppuminen voi laukaista flunssan päälle. En tiedä onko väitteessä perää, mutta kohdallani täyttyy kyllä tämän kevään jälkeen nuo tuntomerkit.

Heittäkäähän minulle parhaat vinkit orastavan flunssan taltuttamiseksi. Vai pitäisikö Vitanova-Jonnen luottaa tuon pienen ja ruskean taikajuoman voimaan?

Nyt täytyy päättää katsonko Luokkakokous kakkosen vai Tyttö nimeltä Varvun. Taidan tällä kertaa päätyä jälkimmäiseen.

-Esko-

Comments (39)
, , , , ,

Mikä ihme tuo on?

22.5.2017

Mikä ihme tuo on? Niinpä. En minäkään sitä varmasti tietäisi jos ammattini ei olisi opettaja. Ammatissani pysyy hyvin, ajoittain vähän liiankin hyvin kärryillä lasten ja nuorten uusimmista trendeistä. Trendeistä niin musiikin, tubettajien ja lelujen viidakosta. Usein olen itse miettinyt jotain asiaa, minkä voisi kehittää, mitä kukaan ei ole vielä tehnyt. Yläkoulussa ideoimamme magnetismiin perustuva autonjousitus ei ole vielä lyönyt läpi. Tämä uusi hittilelu on todellakin lyönyt läpi. Tämä uusi hittilelu on Fidget Spinner eli helpommin sanottuna sormihyrrä. Lähes kitkattomasti sormien välissä laakerin avulla pyörivä hyrrä. Muodoltaan kuin tuo ikkunalaudallani oleva matala maljakko.

Omalta kouluajaltani muistan yhden hittilelun, joka sai spinnerin kaltaisen hurmion aikaan. Se oli jojo. Tarkemmin ottaen Coca Cola- ja muut limpparimerkkiset jojot. Niitä oli lähes kaikilla ja joillakin jopa kultaiset. Kultaisen jojon sai, jos pärjäsi lähikaupoissa ja ostareilla järjestetyissä kilpailuissa. Myynnissä oli vaihtonaruja ja temppukirjassa esiteltiin kaikki mahdolliset temput. Kyllähän se ”kehdon” pyöräyttänyt sankari tanssi ne viimeiset hitaat suurimmalla todennäköisyydellä.

Miksi minulla on tuommoinen härveli? Itseasiassa neljä. Yksi opettajan ammatin hyvistä puolista on se, että voit kehittää itseäsi jatkuvasti ja yhtään samanmoista päivää ei varmasti tule vastaan. En olisi muutama vuosi takaperin uskonut, että jonain päivänä tulostelen PLA-muovisia sormihyrriä tai Vantaa-avaimenperiä. Tulostimen ja tulosteen mieltää helpommin printteristä hurisevaan paperiin, joka ajoittain jää jumiin ja aina tulee ostettua vääränmallinen mustepatruuna. Mielenkiintoinen uusi asia tämä 3D-tulostaminen. Tarjoaa paljon uutta opeteltavaa niin aikuisille kuin lapsillekin. Sormihyrrä oli helppo ja luokassani melkoisen haluttu testityö.

”Hermo pinnassa kuin huutokauppakeisarilla konsanaan?…” Tässä Teknikmagasinetin mainoslause. Spinnerin on sanottu auttavan keskittymään sekä stressinhallintaan. Opettajalle tämä sormihyrrä saattaa aiheuttaa myös tuommoisia mainoksessa todettuja lieveilmiöitä.

Tämä lelu niinsanotusti lähti isosti.

Onko tuttu?

-Esko ja kultainen jojo-

Comments (12)
, , , , , , , , ,

Paljon onneaaaa vaaaaan!!

21.5.2017

Olipa kesäinen viikonloppu. Olipa touhukas viikonloppu. Olipa hyvän mielen viikonloppu. Onhan se niin, että tuo taivaalla paisteleva aurinko vaikuttaa aika paljon fiilikseen. Avaa uusia ovia ja antaa myös niin paljon avaimia oviin, jotka ovat olleet sen pitkän syksyn ja talven poissa pelistä. Puistot, viltit, piknikit ja aurinkorasvan sotkemat posket ovat tulleet takaisin. Ei voi muuta sanoa, kuin tervetuloa. Tervetuloa vaan lämpö. Ei hän täällä varmasti ihan hirveän kauaa viihdy, mutta kiitos jo tässä vaiheessa.

Viikonloppuna touhusimme F:n kanssa vaikka ja mitä. Kotona emme juurikaan olleet. Nautimme mahtavasta kelistä ja lauantaina F:n kaverin synttäreiden jälkeen kävimme avaamassa Linnanmäki-kauden. On muuten hienoa, että sisälle pääsee ilmaiseksi ja osa laitteista on myös täysin maksuttomia. Yksi asia jäi harmittamaan ja mielessäni hautui jo elämäni ensimmäinen asiakasreklamaatio. Reklamaatio koskisi tölkkienheittopeliä. Viime kesänä onnistumisprosenttini tölkkien kaadossa oli 100. Tällä kertaa en saanut kuin kolme tölkkiä kaatumaan. Syy: heittopussit olivat vielä viime kesänä nahkaisia ja painavahkoja, mutta tänä kesänä ne oli muutettu. Kyllä, ne oli muutettu niin kevyiksi ja pieniksi hernepusseiksi, että tämän kesän onnistumisprosentti tulee olemaan lähellä nollaa. Täytynee alkaa harjoittelemaan jotain muuta lajia. Hevoskisat, tarkkuusammunta, hmm.

Linnanmäeltä suuntasimme veljeni, hänen vaimonsa, tämän siskon ja F:n pienen serkkumimmin kanssa Arabian katufestivaaleille. Ajattelimme, että käymme siellä vain pyörähtämässä. Pyörähdys muuttuikin noin neljäksi tunniksi. Siellä istuskelimme vilteillä, söimme ruoka-annoksia eri kulttuureista ja nautimme hyvästä fiiliksestä. Ympärillä oli sirkustaiteilijoita, musiikkia, taidetta ja ennenkaikkea hyväntuulisia auringosta nauttivia ihmisiä. Kesä tuo mukanaan myös hyvin kattavan tarjonnan erinäisiä ilmaistapahtumia. Tänäkin viikonloppuna tapahtui useassa eri paikassa. Oli hevosia, oli ravintolapäivää, oli useiden kaupunginosien ”kyläjuhlia”. Hienoa.

Viikonlopun kruununa vietimme tänään äitini syntymäpäiviä. Olimme tiivillä läheispoppoolla brunssilla Helsingin Senaatintorin kupeessa sijaitsevassa Cafe Köketissä. Ruoka oli hyvää, seura oli hyvää ja jälkiruokana ollut pannukakku kermavaahdolla ja mansikkahillolla oli taivaallista. Köket on paikkana loistava ruokahetkeen, johon osallistuu myös lapsia. Köketin ”leikkihuone” on suuri ja siellä tekemistä riittää. Oli niin mukava seurata vierestä F:n ja hänen pienen serkkutyttönsä touhuamista. Iso edellä ja pieni teki kaiken perässä. On kyllä maailman hellyyttävin kaksikko. Niin ja onnea äiti vielä kerran.

Naputtelen näitä viimeisiä rivejä Janakkalan Linnatuuli-huoltoaseman kahviossa. Olo on taas hetken aivan tyhjä. Tästä vielä viimeiset kilometrit kotiin ja musat kovalle. Pari puhallusta ja eikun hyvällä meinigillä uuteen viikkoon. Kymmenen työpäivää ja sitten on touhuntäyteisiä hetkiä luvassa useita, useita ja useita. Toivottavasti herra tai rouva lämpö saapuu tänne ihan pysyvästi.

Mukavaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (10)
, , , , , , , ,

Voiko olla enää parempaa viihdettä?

19.5.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Watson

Jukka Tammi tanssii, tanssii lanteet keinuen juuri voitetun MM-pokaalin kanssa. Anssi Salmela halaa. Halaa niin tunteellisesti Tarja Halosta, Tasavallan Presidenttiämme. Tanssiiko joku tänä vuonna? Nappaako joku Saulin siihen hellään ja tunteelliseen syleilyyn? Nilkat toivottavasti pysyvät kunnossa pelaajistolla ja johtoportaalla. On tuo jääkiekko, Suomi ja media erikoinen triangeli. Leijonien startti turnauksessa oli nihkeä ja julkinen teilaus oli valmis. Eipä voisi enää paljon parempaa kuittia antaa kuin yllättää lohkoykkönen ja karjua Ruotsia vastaan välieriin. ” Win the right games…” Tämä aurinkokuninkaan lausahdus todellakin toteutui tässä turnauksessa.

Minulla on ollut testikäytössä uudessa älytelevisiossani suoratoistopalvelu Watson ja tämä on mahdollistanut minulle Suomen otteluiden seuraamisen C Moren kautta, Mertarannan selostuksella ja teräväpiirtotarkkuudella. Teräväpiirtotarkkuutta vaati myös Leijonien peli turnauksen alkumetreillä, mutta nyt kaikki on mahdollista. Kyllähän tuo eilinen voitto antaa joukkueelle varmasti semmoisen latauksen, että lauantaina on tulossa todella herkullinen taistelu.

Herkullista on myös Watsonin käytön helppous. Watsonista löytyvä Makuunin videovuokraamo on muuttanut monta arki-iltaani viikonlopuiksi. Pussi herkkuja ja leffa pyörimään. Sitä nuo maanantait ja tiistait ajoittain tarvitsevat. Tänään onkin sitten luvassa ihan oikea viikonloppu, ilman haaveilua. F:n kanssa perjantaiherkut haltuun (koostuivatkin tänään marjoista, hyvä niin…) ja leffa pyörimään. Onnistuu televisioni kaukosäätimellä ja muutamalla napin painalluksella.

Lauantaina katsellaankin sitten tosielämän draamaa, kun Suomi taistelee välierissä niin rakasta Ruotsia vastaan. Sitä draamaa ei voi käsikirjoittaa. Ei voi, ja sehän siitä kiehtovaa sekä jännittävää tekeekin. Voiko olla enää parempaa keväisen lauantai-illan viihdettä, kuin 20.15 alkava jääkiekon MM-välierä Suomi vs. Ruotsi?

Huh ja huh, kuinkakohan mahtaa käydä?

-Esko-

Comments (6)