Tietoa mainostajalle ›
, , , , ,

Minä rakastan ihmisenä olemista, koska…

31.5.2017

Viime viikolla kirjoittelin hittilelusta, joka on suosiollaan varmasti yllättänyt kaikki, ihan kaikki. Kaupoissa myydään eioota ja kuulemma on joistain liikkeistä myyty laakeritkin loppuun. Joo, kyllä se on se Fidget Spinner. Nyt törmäsin jostain Facebook-seinältäni Norjan däppäävään pikkuprinssiin. Sverre Magnus päätti hieman elävöittää kuninkaallisten parvekepönötystä ja on saanut tälle tempaukselleen yli 14 miljoonaa katselua. Itselleni ei tämäkään liikesarja ollut ihan uusi. Lukuvuoden alussa ihmettelin mikä tämä homma oikein mahtaa olla? Nyt todellakin tiedän mikä on oikeaoppinen däppi. Liikkeen alkuperästä liikkuu useita teorioita. Olkoot mitä tahansa, niin kovasti on tämäkin villitys levinnyt lasten ja nuorten keskuudessa.

Tämän kuluneen lukuvuoden aikana olen oppinut lasten ja nuorten maailmasta erinäisiä asioita. Nämä siis tämmöisiä hieman kevyempiä muotivillityksiä. Bottle flip ja sen onnistuneen ländäyksen jälkeinen hurmos. Musical.ly-applikaatio ja sen avustuksella tehdyt musiikkivideot. Itsekin olin mukana yhdessä. Oli kuulemma vähän noloa. Kyllähän tässä ammatissa ja elämässä muutenkin tulee olla mukana suuri kauhallinen lapsenmielisyyttä. Asiaa, jota ei saisi koskaan kadottaa. Kadottaa ei saisi myöskään sitä tosiasiaa, että lapsenmielisyys ja lapsellisuus ovat kaksi aivan eri asiaa.

Tämän kuluneen lukuvuoden jälkeen järjestettiin taas koulumme perinteiset kevätkahvit. Voileipäkakkuja, kermaista kahvia, vaniljapullia ja hyviä puheita. Yhdessä puheessa lainattiin todella hienoa Ulrich Schafferin runoa. En ollut tätä koskaan aikaisemmin kuullut. Tunsin kuinka tuo runo upposi minuun todella syvälle. Tuijotin ikkunasta ulos. Pyöritin muovilusikkaa kahvikupissani ja katselin niitä vehreitä tuulessa humisevia puita. Paljon taas tapahtui tämänkin lukuvuoden aikana koulussa ja sen seinien ulkopuolella. Oli räppejä, däppejä, onnistuneita ja ei niin onnistuneita bottle flippejä.

”Minä rakastan ihmisenä olemista, juuri kaikessa sen epätäydellisyydessä. Koska mikään ei ole valmista ja täydellistä, on olemassa kasvua ja kypsymistä.

Minä rakastan ihmisenä olemista sen uhanalaisuuden ja haavoittuvuuden vuoksi. Siten minä koen elävänä olemisen onnen ja jokaisen uuden päivän tuottaman ilon.

Minä rakastan ihmisenä olemista, koska olen tietoisesti liittynyt itseni kaltaisiin olentoihin ja meillä on kyky muovata elämäämme.

Minä rakastan ihmisenä olemista myös sen syvyyksien ja huippujen vuoksi. Tuskassa, joka tuntuu tukahduttavan kaiken, ja ilossa, jonka syvyyttä tuskin kykenen ottamaan vastaan, avautuu usein teitä aavistamattomaan.”

-Ulrich Schaffer-

Hieno oli myös eilinen kuvauslokaatio. Go Seutula!

-Esko-

// Kuvat: Olli Laine. Kuvat otettu Huawei P10-puhelimella. //

Comments (4)

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Muffin 31.5.2017 at 18:45

    Minä rakastan ihmisenä olemista, ihan tällaisena tavallisena päivänä kun tulen töistä. Työpaikasta, jossa osaamistani arvostetaan ja persoonastani pidetään. Kun saan sen jälkeen nyt lähteä koiran ja ihanan ystävän kanssa lenkille reippailemaan. Kun saan sen jälkeen kaivaa jääkaapista esille, lämmittää ja nautiskella omin kätösin eilen valmistetut täytetyt kesäkurpat. Kun saan hieman vastentahtoisesti siistiä pienen omistusyksiöni nurkkia, käydä iltapesulla ja köllähtää kotimaisen ja sikakalliin (!) Joutsen untuvapetauspatjan uumeniin tuutimaan.

    Tällaisia arkisia tyytyväisyyden aatoksia tekstisi herätti.. 😄

    • Reply Esko Kyrö 31.5.2017 at 18:47

      Hienoja arkisia asioita Muffin!!…:) niin ja mukava, että herätti aatoksia.

  • Reply Ina 1.6.2017 at 18:30

    Kaunis runo. Hih, jäin miettimään tuota että opena tosiaan tutustuu lasten ja nuorten juttuihin ja jos joskus kotona heitän omille lapsilleni niistä juttua niin olen nimenomaan maailman noloin… 😊 Vähän aikaa sitten seurasin teinityttäreni livelähetystä instagramissa täysin ilman taka-ajatuksia, mutta voit ehkä kuvitella mitä palautetta äippä sai jälkeenpäin. Kun joka päivä puuhastelee lasten kanssa töissä niin koko juttu tuntui minusta ihan normaalilta. Enpä tee ainakaan tuota virhettä uudestaan… 😉

  • Reply Heidi 1.6.2017 at 20:52

    Täälläkin on otettu fidget spinnereistä ja däpeistä selvää, että pysyy edes jollain tavalla kärryillä näissä villityksissä. 😀

    Puhuit tuossa postauksessa lapsenmielisyydestä ja itsekin olen huomannut näin ensimmäisenä vuonna alakoulussa, että on hyvä osata mennä lapsen tasolle tietyissä asioissa ja osata heittäytyä mukaan juttuihin. Opetin tänä lukuvuonna englantia kolmosluokkalaisille ja he tykkäsivät kauheasti kun menin mukaan toiminnallisiin tehtäviin. Eräälläkin tunnilla sanoin itse numeron englanniksi ja heidän piti pareittain muodostaa numero kehonosia käyttämällä. Siinä kun lattialla makasin pitkin pituuttani numeron 10 ykkösenä niin kyllä sitä hetken mietti, että enpä ole koskaan tehnyt tällaista opettajana aiemmin. Oli ihanan rentouttavaa!

  • Leave a Reply