Tietoa mainostajalle ›
, , , ,

…sinä tarvitset sitä enemmän

3.5.2017

Oma perhe ja isovanhemmat. Ihmiset, jotka antavat pienelle ihmiselle parhaat eväät kasvamiseen osaksi ympäröivää maailmaa. Ainakin omalla kohdallani näin voi todellakin sanoa. Facebookista iski silmääni ystäväni laittama video, jossa hän haastoi ihmisiä mukaan #kokosuomikiittää haasteeseen. On siis aika kiittää rakkaita isovanhempiani. Osa on seurannut elämääni pilven reunalta jo pidemmän aikaa. Viimeinen itselleni läheisin Helsingin mummu vasta vähemmän aikaa.

Joensuun mummo: Kiitos. Kiitos ryynimakkaroista ja läskisoosista. Kyllä, pienenä yksi lempiruoistani oli sinun valmistama läskisoosi joensuulaiseen tyyliin. Punainen maito toimi ruokajuomana. Enää käytän sitä vain kahvin kanssa, mutta ei olisi pieni poika jaksanut harrastaa kolmea palloilulajia ilman ruokiasi. Muistan aina sen pienen enkeli-ompelutyön olohuoneesi seinällä.

Joensuun ukki: Kiitos. Sinä hieman etäisempi harmaakiharapäinen ukkeli. Paljoa et koskaan puhunut, mutta sen keltaisen autosi muistan. Usein sitä autotallissasi korjailit. Joensuussa käydessäni pyrin aina kävelemään sen puutalonne ohi, jossa oli pihasauna. Niin ja se autotalli.

Helsingin pappa: Kiitos. Sinulla oli vesisänky. Paras hetki tuossa sängyssä oli aina levänestoaineen levittäminen. Saimme luvan kanssa hyppiä ja pomppia sängylläsi. Olit jämäkkä ukkeli, joka käveli aina kädet selän takana. Tämä tapa on siirtynyt jo minunkin tyttäreeni.
Tukholmassa kävelimme jonossa. Poikasi, pojanpoikasi ja pojanpoikasityttären kanssa tuossa samassa asennossa.

Mökillä otit meidät kalareissuille mukaan ja aina ihmettelimme kuinka jaksat niiden kahden lahnan takia tehdä sen älyttömän työn verkkojen ja sen oranssin muoviläpyskän kanssa.

Niin ja anteeksi. Nyt sen uskallan jo myöntää. Sait aikoinaan syntymäpäivälahjaksi viulun. En kyllä tiedä miksi, koska sukumme ei varsinaisesti ole kovinkaan musikaalinen. Leikin kitaristia ja katkaisin kielen. Kenellekään en kertonut. Poikki on varmaan vieläkin.

Helsingin mummu: Kiitos. Asuit viimeiset vuotesi aivan lähellä. Edelleen muistan puhelinnumerosi ulkoa. Puhuimme viikottain. Puhelimessa olit aina pirteä ja olit kiinnostunut elämästäni. Luurista piteli kiinni kuitenkin jo hieman hauras ja väsynyt käsi. Kävin luonasi usein ja aina juostessani lenkin ohitsesi katson sinne viidennen kerroksen parvekkeelle. Ranskalaiset pastillit ja keksivohvelit ovat painuneet pienen mimminkin muistoihin. Sinun pastilleina niitä edelleen ostetaan.

Kiitos niistä lapsuuden kesistä mökillä. Mökillä, jonne kokoontui koko serkkukatraamme. Aina meistä huolehdit ja teit sitä maailman parasta ruskeaa kastiketta. Niin ja Färssiä.

Kiitos siitä viimeisestä riisipiirakasta munavoilla. Hoitaja toi sen sinulle iltapalaksi. Sanoit ettei sinulla ole nälkä. Sanoit, että syö sinä Esko se. Sinä tarvitset sitä enemmän.

Te kaikki loitte pienen vaaleatukkaisen pojan elämään turvallisen verkon. Verkon, joka oman perheeni lisäksi on muovannut minusta minut.

Kiitos vielä kerran teille kaikille!

-Esko-

Comments (15)

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Henna 3.5.2017 at 19:18

    Isovanhemmat on ihan ykkösiä! Minäkin olen edelleen todella läheinen 80-vuotiaan mummoni kanssa. Hän on opettanut minut lukemaan, neulomaan, hoitamaan hevosia, tekemään karjalanpiirakoita, lämmittämään saunan ja tekemään saunavastan, tunnistamaan monia luonnonkasveja, ompelemaan, paistamaan lettuja ja ennen kaikkea kuuntelemaan, keskustelemaan ja rakastamaan. Hän on minun ehdottomasti tärkein naisen malli ja on vaikuttanut kasvuuni todella paljon. Kauhulla ajattelen sitä päivää kun hän poistuu tuonpuoleiseen. Tämä oli ihana teksti, joka herkisti kovasti. Kiitos! Pitää etsiä itsekin tämä haaste ja osallistua.

    • Reply Paula 4.5.2017 at 09:37

      Moi Henna! Täällä huutelee Siskot ja Simot -yhteisöstä Paula, me olemme taho kamppiksen takana ja osoitteessa http://www.kokosuomikiittaa.fi löytyy asiaa haasteesta ja kampanjasta kokonaisuudessaan 🙂 Ihania muistoja sinulla mummosta <3

  • Reply Esko 3.5.2017 at 19:22

    🙏 #kokosuomikiittää . Kannattaa Henna.

  • Reply Veera 3.5.2017 at 21:10

    Minullakin oli Helsingin mummu.
    Ja rappukäytävässä vastaan tuleva ruskean kastikkeen tuoksu.
    Lihapullat. Savukalaa torilta.
    Hissi ja raitiovaunu. Ei ollut maaseudulla moisia.

    • Reply Esko Kyrö 3.5.2017 at 21:13

      🙏

  • Reply Katja 3.5.2017 at 23:55

    Mun pappa tarjos aina punasta jaffaa. ❤ Nyt aikuisena sitä on vasta tajunnut, kuinka paljon sitä on saanut matkaansa vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Tai että kuinka hienovaraisesti esim. elämänarvot ja ajattelutavat on siirtyneet. En siis toki tarkoita, että ajattelisin joka asiasta samoin kuin vanhempani, mutta tietyt asiat on juurtuneet lapsuudenkodista. Esim. arvoista oikeudenmukaisuus, lähimmäisenrakkaus ja se, että kaveria ei jätetä. Harvoinpa sitä osaa kiittää, mutta pitäis muistaa, kun se vielä on mahdollista. ❤

    • Reply Esko Kyrö 4.5.2017 at 07:16

      🙏

  • Reply Paula 4.5.2017 at 09:35

    Ihana blogiteksti, Esko! Mummot ja papat on <3 , mahtavaa että otit haasteen vastaan! Me Siskot ja Simot olemme #kokosuomikiittää -kampanjan takana (www.siskotjasimot.fi ja http://www.kokosuomikiittaa.fi) ja jos sinulle sopii, haluaisimme jakaa blogisi nettisivuillamme somessamme? 🙂

    Terkuin Paula // Siskot ja Simot

    • Reply Esko Kyrö 4.5.2017 at 13:23

      Heippa Paula!
      Hieno on tämä ideanne ja tietysti saa jakaa. Aurinkoa!…🌞

  • Reply Jankkuliini 4.5.2017 at 14:18

    Aivan ihana kaunis ja herkkä teksti! Isovanhemmat on kultaa! Mulla oli toinen papoista oikea pappojen pappa. Hän oli tosi lapsirakas. Kertoili meille satuja omasta päästään, ja ne oli hyviä! Hauskasti kuvasit, miten nykyäänkin liikkuessasi isovanhempiesi kotien ohi katseesi kiinnittyy sinne tietylle parvekkeelle tms kohtaan. Ne parvekkeet kätkevät sisäänsä paljon muistoja. Olen huomannut saman ilmiön omien aikaisempien asuntojen kanssa, että niitä kohdatessa tulee aina katsottua jotain tiettyä ikkunaa. Se on nostalgista! Kaikkein nostalgisin ikkuna mulla onkin Lahessa (huom! Aksentti edelleen tallella), jossa elin elämäni ekat 15 vuotta.

    • Reply Esko Kyrö 4.5.2017 at 14:23

      Heippa!
      Kiitos Jankkuliini viestistäsi…Lahessa, Lahessa…🌞🌞

  • Reply Roosa 5.5.2017 at 23:31

    Kauniisti kirjoitettua! ^^

    • Reply Esko Kyrö 6.5.2017 at 08:51

      Kiitos…🙏

  • Reply Sade 6.5.2017 at 03:29

    • Reply Esko Kyrö 6.5.2017 at 08:49

      🙏

    Leave a Reply