Tietoa mainostajalle ›
Monthly Archives

kesäkuu 2017

, , , ,

Hankkisinko sähköauton?

30.6.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Nissan Leaf

Kaksi kuukautta sitten sain käyttööni sähköauton. En tiennyt sähköautoilusta juuri mitään. Äsken luovutin sähköauton pois. Mitä tiedän sähköautoilusta nyt? Ei kaksi kuukautta tee minusta asiantuntijaa, mutta jotain kosketuspintaa sain tähän tulevaisuudessa varmasti räjähdysmäisesti kasvavaan autoilumuotoon. Leafin perävalojen kaartaessa pois pihastani tuli minulle hieman ikävä tätä uutta tuttavuutta. Kahden kuukauden matka oli kuin ensimmäinen seurustelusuhde. Mistään et tiedä oikein mitään. Aluksi jännittää, mutta kokeilemalla ja asioihin perehtymällä sinusta tulee viisaampi ja varmempi. Myös ympärillä olevia ihmisiä tämä uusi kumppani kiinnosti todella paljon. Niin, siis tässä viimeisessä lauseessa puhuin taas sähköautosta.

Huristelu Nissan Leafilla oli todella positiivinen kokemus. Ajelin pääasiassa kaupungissa ja lähialueilla. Oletettavasti tämä auto on siihen suunniteltukin. Ja hyvin on suunniteltu. Kaupunkiajoihin ja lyhyemmillle matkoille Leaf soveltuu aivan täydellisesti ja latauspisteitä ilmestyy katukuvaan koko ajan tihenevällä tahdilla. Jo nyt useiden kauppakeskusten parkkihalleissa, suurempien kauppojen pihoissa on latauspisteitä. Näihin voi jättää auton latautumaan kauppareissun ajaksi, kätevää.

Mikä sitten ei ollut niin kätevää? Pidemmille matkoille akun kantavuussäde on vielä hieman liian lyhyt. Pidemmät matkat vaativat tarkempaa suunnittelua ja kovemmilla nopeuksilla akkuprosentit putoavat melkoisen kovaa tahtia. Esimerkkinä matka Lahteen eräänä lämpöisenä kesäiltana. Kesänopeusrajoitusten mukaan ajelin ja matkalle oli tehtävä yksi pysähdys. Latauspisteitä on toki matkalla ainakin kahdella huoltoasemalla ja itse kävin ”varikolla” Mäntsälän Tuuliruusulla. Tuuliruusulla oli mahdollista ladata keskinopealla laturilla.

Mäntsälässä vietin noin 45 minuuttia. Join kahvit ja pelailin Superrulettia. Mustalla kasilla nappasin vielä kaksikymmentäseitsemän euroa taskurahaa. Pidemmän päälle voisi tulla kuitenkin kalliiksi nämä pysähdykset. Siis ei sähkönsiirron vaan henkilökohtaisten mieltymysten takia. Lataushinnan voi useimmiten tarkastaa latauslaitteen kyljestä ja joissain kohteissa lataaminen on vielä toistaiseksi maksutonta. Tuuliruusulta huristelin Lahteen, jossa sainkin sitten autoni lataukseen vanhempieni autotalliin. Matka-ajaksi tuli noin parisen tuntia. Aika lähes tuplaantui totutusta. Tuon matkan, kun yleensä ajaa pysähtymättä, niin tämä uuden kumppanini vaatima pysähdys aiheutti hieman harmaita hiuksia. Noh, se lienee tuttua tuoreissa ja jopa vuosia kestäneissäkin parisuhteissa.

Lahdesta löytyi hienoin näkemäni latauspiste. Tuo piste löytyi Apulannan Apulandia-kahvilan pihasta. Piste oli tuunattu bändin omilla printeillä. Apulanta tarjoaa virtaa lavalta ja nykyään myös sähköautoihin kahvilansa pihasta Lahden Hennalassa. Kannattaa käydä tutustumassa vanhaan Sotilasmusiikkimuseon rakennukseen saneerattuun kahvilaan ja Apulanta-museoon. Hyviä herkkuja ja rokkimeininkiä. Usein Leafin takapenkillä istui myös kuusivuotias rokkimimmi, joka kertoi omia kokemuksiaan Nissan Leafista. (Tai siis Lefasta, jolla hän sitä kutsui.)

  • Lefa oli hieno ja se ajoi ihan hiljaa.
  • Tuoksui ihan tuoreelta autolta.
  • Siinä näytössä näkyi aina biisit ja levyt. Oli hyvät musat.

Tällä lyhyellä kokemuksella kiinnostuin suuresti sähköautoilun maailmasta. Akkukestojen kasvamisen ja toivottavasti tuntuvasti alenevien hintojen jälkeen voisin tulevaisuudessa tosissani harkita sähköauton hankintaa. Pihaamme on tulossa tolppapaikat, joten se tekisi autoilusta vieläkin kätevämpää. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Seuraavaan suhteeseen voisi kuitenkin lähteä jo hieman kokeneempana.

-Esko-

Comments (0)
, , , ,

Se hetki on hieno. Se hetki on aina yhtä odotettu. Se hetki on selitettävissä.

28.6.2017

Tämä on vastakohta viimeviikkoiselle kirjoitukselleni, ja hyvä niin. ”ISKÄÄÄÄ!!! ” Auto kurvaa kadulle. Katseemme kohtaavat jo kaukaa. Pieni ihminen juoksee ja hyppää kaulaan. Se tunne on niin hieno. Se tunne on paras mitä ihminen elämältään voi saada. Se tunne on selitettävissä. Sen tunteen ymmärtävät kaikki, jotka ovat elämäänsä jälkikasvua saaneet. Edessä on taas touhuntäyteiset ajat. Asuntomme täyttyy jälleen erilaisesta elämästä. Meidän kahden elämästä. Minun ja minun tyttäreni elämästä. Alkaa höpöttelyt ja tutut lelut löytyvät jo niiltä omilta paikoiltaan. Alkaa yhteiset leikit. Alkaa omat leikit. Alkaa aika isänä. Parhaana mahdollisena isänä omalle tytölleni.

Kaksi erilaista elämää. Kyllä, minulla on kaksi erilaista elämää. Kauan painin asian kanssa, kuinka voin viettää omaa aikaani juuri haluamallani tavalla. Yksin ollessani voin tehdä juuri mitä haluan. Tätä minun oli vaikea sisäistää. Hyppäys vastuullisen isän roolista sinkkumiehen neljäneljäpuolen tennareihin ei ole ollut aina ihan mutkatonta. Koin huonoa omaatuntoa ja oma aika tuntui jotenkin kielletyltä.

Pikkuhiljaa olen nämä ajatukset onnistunut hautaamaan ja osaan nauttia molemmista rooleistani. Niistä molemmista. Siitä, kun kesäisenä, valoisana aamuna saavut kotiin venähtäneeltä pyöräreissulta. Ei ole huolta huomisesta. Siitä, kun heräät kesäisenä, valoisana aamuna. Sinua nykäisee parrasta pieni ihminen, joka on saanut sinut ymmärtämään sanan huoli oikean merkityksen. Ihminen, joka vetäisee aamulla esiin valloittavan hymynsä.

Hymynsä, josta on aika taas nauttia. Lähipäivien ohjelmistoon kuuluu ainakin uintia, leikkiä, leffaensi-iltaa, lohinigirejä, isovanhempia, ihan sitä normaalia pyykkäämistä, tiskaamista, satunnaisia erimielisyyksiä vaatetuksesta tai vesi-ilmapallojen maalitauluista ja kruununa F:n itsensä organisoimat kesäjuhlat. Kesäjuhlat, jonka teemana on Vain Elämää. Osallistujina hänen omat pikkukamunsa. Juhlissa esiintyy ainakin Robin, Irina, Petra ja Laura Voutilainen. Minä saan kuulemma osallistua vain tarjoiluihin ja musiikkilaitteiden hoitoon. Tulee varmasti mukavat ja touhukkaat juhlat. Kavereiden vanhemmilta pääsy kielletty, ehdottomasti.

Kyllä tämä kesä on hienoa aikaa, kaikinpuolin!!

-Esko-

Comments (19)
, , , , , , ,

…ja sitten me perustimme bändin

27.6.2017

Noilla on kyllä todella hyvä meininki.” Näin mietiskelin, kun olin juuri nähnyt Rasmus-yhtyeen esiintymisen Hyvät, Pahat ja Rumat-keskusteluohjelmassa. Vetivät biisin Myself ja solisti Laurilla oli Black Flysin sininen lippapipo päässänsä. Tuo samainen sininen lippapipo kulkeutui jostain ihmeen kautta silloisen parhaan ystäväni päähän. Olin kateellinen. Tuon silloisen parhaan kaverini ja muutaman muun hyvän ystäväni kanssa saimme juuri noihin aikoihin idean. Perustetaan bändi. Ja sitten me perustimme bändin.

Bändin, jonka nimeksi valikoitui Hobgoblin. En ihan tarkkaan muista mistä nimen keksimme. Enkä kyllä ihan tarkkaan myöskään muista miksi tuo bändimme nimeksi valikoitui. Ensimmäinen bändikämppämme sijaitsi vanhempieni yläkerrassa, minun huoneessani. Parkettilattiassa on edelleen basarin pedaalista tullut noin kymmenen sentin naarmu. Matolla olen yrittänyt peittää, mutta eiköhän äiti ja isä ole sen jo huomannut. Itse en osaa soittaa mitään, joten minusta tuli yhtyeemme solisti. Musiikkityyliksemme valikoitui jenkkityylinen hardcore-punk. Meininki oli tiukkaa ja lavalla pompittiin, hypittiin ja kohkattiin.

Bändimme perustamisen aikoihin Suomessa vallitsi vahvana eräänlainen alakulttuuriaalto. Oli paljon keikkoja, keikkojen järjestäjiä. Oli aktiiveja, jotka toimittavat erinäisiä julkaisuja. Toinen Vaihtoehto ehkä näistä tunnetuimpana. En tiedä miten vahva tämä skene on nykypäivänä, tietääkö kukaan? Teimme keikkoja jonkinverran ympäri Suomenmaata. Keikkareissut olivat kyllä ikimuistoisia juttuja. Ystäväni punaisella Opel Corsalla huristelimme. Ajoittain oli Marshalin vahvistimet sylissä. Ajoittain bassorummut ja lattiatomit.

Bändiajoilta mieleen jääneitä kommelluksia:

  • Osallistuimme useampiin bändikilpailuihin. Ääni ja Vimmassa tuomareiden kommentit olivat seuraavanlaisia: ” Basisti ja rumpali soittavat jämäkästi. Kitaristit OK. Laulaja voisi olla terhakampi. Huuto käy vähän puuduttavaksi.” – Ilkka Mattila  ”Hyvä äänivalli. Voimaa on.” – Rehtori Heko  ”Näytti paremmalta kuin kuulosti. Vaikea olla Rage against the machine. Kuitenkin hyvä yritys.” – Jesu Hämäläinen, YÖ-yhtyeestä
  • Bongasin aikoinaan Rumbasta ilmoituksen Hotelli Avionissa Haagassa järjestettävästä bändikisasta. Paikalla oli kaksi bändiä. Minerva ja me. Paikalla ei ollut ketään muuta. Me olimme Minervan yleisö ja he olivat meidän. En tiedä kumpi tämän bändikisan voitti. Ratkaisematon tasapeli, koska ei ollut edes tuomareita katsomassa.
  • Järvenpään A-festareilla nukuin soutuveneessä (rannalla) päikkärit ennen keikkaamme.
  • Eräät bänditreenit keskeytyivät, koska alakerran autokorjaamossa syttyi tulipalo. Ei henkilövahinkoja.
  • Ensimmäisen keikkamme soitimme Lahden Torvessa. Samalla keikalla soitti muuan Hullu ukko ja kotiteollisuus. On tämä yhtye menestynyt hieman meitä paremmin. Hynynen oli kalju.
  • Yksi kappaleistamme kulkeutui jotain kautta saksalaiselle kokoelmalevylle. Se oli hieno hetki.
    Se oli myös hieno hetki, kun pääsimme Rasmuksen lämppäreiksi Lahden Kasisalille. Soitimme kolme biisiä, jonka jälkeen Rasmuksen manageri keskeyttikin keikkamme ja oli päätähtien vuoro ottaa lava haltuun. Tätä ratkaisua en ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä vieläkään.
  • Tiemme erkanivat, koska valitsin mielummin lukioporukkamme saunaillan, kun bändimme keikan. Motivaatio-ongelmista kärsinyt solisti sai lähteä, ymmärrettävistä syistä.

Ja, mistäkö nämä bändihommat nyt yhtäkkiseltään tulivat mieleeni. Olin pikavisiitillä vanhemmillani hakemassa tarvikkeita F:n organisoimiin perjantaisiin Vain Elämää-juhliin. Äitini on todellinen hamstraaja ja kätköistä löytyi kansio, johon olin taltioinut kaikki liput ja laput bändiajoiltamme. Ne olivat hienoja aikoja ja edelleen olen hyvä ystävä noiden heppujen kanssa. Siis comebackia odotellessa.

Vitsi, kun en voi laittaa tänne ääninäytteitä biiseistämme. Siellä oli huippumeininkiä, vaikka itse sanonkin.

Getting stronger!!

-Esko-

Comments (2)
, , , , ,

A-luokan hankinta

26.6.2017

Pitkästä ja pitkästä aikaa sisustushommia. Monella on varmasti tällä hetkellä lomat päällä ja silloinhan on hyvä toteuttaa niitä pieniä kodinmuutostöitä ja sisustella asuntoon jotain pieniä erikoisuuksia. Itselläni sisustuskärpänen on lentänyt sähköiseen kärpäslätkään ja näinollen esittelenkin lipaston, jonka olen hankkinut jo kuukausia sitten. Ja, onneksi hankin. Tuo sopivan ja mielestäni tyylikkään lipaston löytäminen oli yksi vaikeimmista ostoksista tänne minikaksiooni. Kiersin Vepsäläiset, Ikeat ja surffasin nettikaupat moneen kertaan. Aina oli jotain vikaa. Liian leveä. Liian pieni. Liian matala. Liian väritön, hajuton ja mauton.

Sitten jotenkin ihmeen kaupalla eksyin Sotkan sivuille ja löysin tämän yhdistelmän. Yhdistelmä koostuu Oslo-nimisestä senkistä ja lipastokaapista. Yhdistelmä on mielestäni yksinkertaisen tyylikäs. Puiset jalat, sekä tammenväriset ovet antavat oman säväyksensä ja laatikkojen kaarevat ”vetourat” tuovat tyylikkyyttä. Kokonaisuus on tuohon televisioni alle juuri sopiva. Syvyys ja leveys natsaavat asuntooni täydellisesti. Aikamoinen A-luokan hankinta, kuten tuo lipastoni päällä oleva valokin kertoo. Niin ja hinta. Ostaessani nuo molemmat olivat todella reippaassa alessa ja olisivatko maksaneet yhteensä himppasen alle neljäsataa euroa.

Tässä uudessa asunnossani kohta puolisen vuotta asustelleena olen törmännyt juuri siihen ongelmaan, jonka kyllä jo etukäteen osasin arvata. Ja, se on säilytystilan puute. Omistan todella paljon vaatteita ja jo tässä vaiheessa niitä on auttamatta liikaa. Onneksi tuo lipastosenkki-yhdistelmäni on tuonut huomattavasti helpotusta tilanteeseen. Noiden ovien taakse mahtuu yllättävän paljon tavaraa. Tai siis vaatteita ja tavaraa. Tai siis myös pikkumimmin leluja, vaatteita ja tavaraa.

Oikein hyvää juhannuksen jälkeistä viikkoa!!

-Esko-

Lisää miehen sisustuksia: Keittiönpöytä, Timantti, Sohva, Säilytys

Comments (4)
, , , , ,

Juhannuksen oivalluksia

25.6.2017

Huhheijjaa! Se on nyt juhannus takana. Ihan ei pystynyt noudattamaan ylemmän kuvan pukeutumiskoodia. Noh, sehän nyt on jo tässä vuosien varrella tullut tutuksi, että harvemmin täällä Suomessa voi juhannusta viettää rannalla hihattomassa paidassa tyylikkäine rusketusrajoineen. Suomessa voi kuitenkin viettää juhannusta hyvin monella eri tavalla. Varmasti perinteisin tapa on pakata auto herkuilla, perheellä, sukulaisilla tai hyvillä ystävillä. Suunnata kohti mökkiä, järveä ja rauhaa. Vietin itse tänä vuonna varmasti ei niin perinteisen kaupunkijuhannuksen. Suunnitelmia ei ollut, mutta olihan hauskaa. Juhannuksen aikana tein seuraavanlaisia oivalluksia:

  • Kuvien perusteella juhannusfestivaalien pukeutumiskoodisto ei ole juurikaan muuttunut vuosien varrelle. Leit, hauskat hatut ja värikkäät aurinkolasit ovat pitäneet vahvasti pintansa.
  • Kaupunkijuhannusta vietti aika moni muukin. Ei ollut Helsinki enää aavekaupunki, jossa kukaan ei liiku missään. Useat ravintolat pitivät ovensa auki ja julkinen liikenne toimi moitteettomasti.
  • Tanssiravintolaan mennessäni jätin narikkaan takkini ja samalla tuntui, että ripustin sinne myös oman itseluottamukseni. Pidän itseäni hyvin sosiaalisena ja ulospäinsuuntautuneena ihmisenä. Ravintolamiljöössä olen kuitenkin todella huono keskustelija ja etenkin vastakkaisen sukupuolen kanssa tämä ilmiö korostuu. Täytynee mennä small talk- kursseille.
  • Tanssiravintolassa huomasin olevani myös äärimmäisen huono tanssija. Olimme We Love Helsingin järjestämissä juhannustansseissa, jossa oli mahdollisuus tanssia ihan perinteisiä valsseja, tangoja, foxeja ym. Oli mukava seurata ihmisiä, jotka oikeasti osasivat tanssia. Tanssissa on sitä jotain lumoavaa taikaa. Ihan niin lumoavaa ei ollut istua perinteisenä seinäruusuna. Täytynee mennä tanssikursseille.
  • Ex-tempore illoista tulee usein todella hauskoja. Niin tälläkin kertaa. Perjantaina piti mennä vain kääntymään kavereiden grillijuhlissa. Taksi kääntyi kotipihaan vasta aamun pikkutunneilla.
  • Iltsarin testissä juhannusheilakseni valikoitui Li Andersson seuraavilla saatesanoilla: ”Juhannusheilasi on vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson. Vietätte keskikesän juhlaa kaupunkimaisemissa. Huippuälykkään Lin kanssa keskustellessa vapaapäivät lentävät kuin siivillä. Hyvä kasvisruoka, indierockin kuuntelu ja elokuvien katselu ovat olennainen osa juhannusohjelmaanne.” Kyllä vietin keskikesän juhlaa kaupunkimaisemissa. Ilman Li:tä ja muita tekstissä mainittuja aktivitteetteja. Yksi juhannuksen kohokohdistani oli kuitenkin Li Anderssonin toivottama tsemppitervehdys Instagram-kuvani yhteyteen. Kiitos!
  • Raekuuro juhannuksena ei ole enää vain huono vitsi.
  • Itselleni juhannus on edelleenkin vain juhannus. Melkoisen normaali viikonloppu muiden joukossa ilman mitään ylimääräistä glamouria tai erikoisuuksia.

Varmasti monella alkaa loma huomenna, joten teille kaikille hyvää lomaa ja muillekin toki oikein hyvää alkavaa viikkoa!!

Kuinkas meni juhannukset?

-Esko-

// kuva: Jere Lehtonen //

Comments (6)
, , , ,

Välitilinpäätös vol. 2

22.6.2017

Vuosi sitten samaan aikaan kirjoittelin ensimmäistä välitilinpäätöstä. Tuolloin olin naputellut läppäriäni noin kolmisen kuukautta. Nyt kirjoittelua on takana yksi vuosi ja se noin kolmisen kuukautta. Edelleen kirjoittaminen tuntuu todella hyvältä. Ajoittain ideamylly on tyhjenemässä, mutta kyllä tämä ympäröivä maailma tarjoaa useimmiten jutunjuuria. Tämä mennyt vuosi on ollut kyllä kirkkaasti elämäni tapahtumarikkain, kirkkaasti. Ajoittain on läikkynyt yli, ajoittain on naurattanut, ajoittain on ollut tasaista huristelua. Sellaista se elämä on. Sellaisena se tänne blogiini tulee myös tallentumaan. Mahdollisimman aitona. Mahdollisimman rehellisenä. Mahdollisimman oikeana elämänä.

Edelleen vuorovaikutus teidän lukijoiden kanssa on säilynyt aktiivisena. Jokainen laittamanne kommentti lämmittää mieltäni. Luen läpi jokaisen minulle tulleen viestin ja pyrin myös niihin aina vastaamaan. Edelleenkin tuntuu kummalliselta, että näitä kirjoituksia luetaan ihan ympäri Suomea. Edelleenkin tuntuu kummalliselta se, että ihmiset tulevat juttelemaan kirjoituksistani. Se on kyllä todella mukavaa, että jatkakaa vain samaan malliin. Niin minäkin yritän tehdä.

Laitetaanpas tähän välitilinpäätöstä myös numeroiden valossa:

KIRJOITETTUJA JUTTUJA: 426

SAAPUNEITA KOMMENTTEJA: 7661 (vastaukseni mukana)

SIVULATAUKSIA: 2 209 643

UNIIKKEJA VIERAILIJOITA: 252 441

Nyt läppäri kiinni pariksi päiväksi.

OIKEIN RENTOUTTAVAA JA MUKAVAA JUHANNUSTA!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (0)
, ,

Se hetki on vaikea, se on haikea, se on selittämätön

21.6.2017

Ovi sulkeutuu. Alkaa päämäärätön haahuilu. Keräilen Lego Friendsejä lattialta. (On muuten aikamoista näpräilyä niiden kokoaminen.) Heittelen likaisia pyykkejä koneeseen. Ympärillä on aivan hiljaista. Vaihdan lakanat ja sängystä lentelee Keke, Glamour ja muut isosilmät. Siirrän ne seinälläni olevaan salakaappiin, johon on teipillä kiinnitetty ihmisprintterin eli minun piirtämiä värityskuvia. Tämä on hetki, johon ei vaan totu. Tätä hetkeä ja fiilistä on ihan mahdoton kirjoittaa sanoiksi. Se on haikea. Se on vaikea. Se on selittämätön. Onneksi se menee kuitenkin ohi.

Olen tästä kirjoittanut jo monta kertaa aiemminkin. Vaikka kaikki ei ole mennyt aina niinsanotusti tuubiin ja on tuntunut, että tässä noin puolessatoista vuodessa on tapahtunut enemmän kuin hyvin kirjoitetussa draamasarjassa. Elämässäni alkaa kuitenkin loksahtelemaan palaset paikoilleen. Minulle on muodostunut ymmärrys siitä, että lapset sopeutuvat. Aikuiset sopeutuvat. Lapsellani on kaikki hyvin ja tiedän hänen nauttivan täysillä pienen ihmisen ihmeellisestä ja rikkaasta elämästä. Tiedän, että kohta se ovi taas sulkeutuu toiseen suuntaan. Silti tämä täydellinen hiljaisuus riipaisee jokaikinen kerta. Ei siihen todennäköisesti ikinä tule tottumaan. Mutta sen kanssa varmasti oppii elämään.

Oppia on vaatinut tämä osa-aikaisyyskin. Taannoin Jenny Lehtinen lanseerasi termin metatyöt. Silloin ihmettelin koko termiä. En ihmettele enää ja arvostukseni ihan jokaista osa-aikavanhempaa kohtaan on noussut todella korkealle. Monissa asioissa joutuu soveltamaan aikalailla. Onneksi huumori ja mielikuvitus kantavat hyvinkin pitkälle. Esimerkiksi eilen teimme illalla unelmien jäätelöannokset. Olisimme tarvinneet perunanuijaa Daim-palojen murskaamiseen. Ei löytynyt tästä taloudesta perunanuijaa, mutta ammuntahyrrä ajoi ihan saman asian. Siinä me sitten pöydän ääressä murskasimme Daimeja Sonic The Hedgehog-hyrrällä. Hyvin meni ja hauskaa oli. Annoksien nimeksi tuli muuten PolkaLakuCookidaffi.

”Mitä meinaat tehdä juhannuksena?” Tämmöisen viestin sain tänään ystävältäni. Tosiaan, juhannus on viikonloppuna. En ole ehtinyt miettiä asiaa lainkaan. Minulla ei ole minkäänlaisia juhannussuunnitelmia. Eikä se kyllä toisaalta haittaa ollenkaan. Ilman suunnitelmia sitä yleensä tapahtuu ne kaikista parhaat jutut.

Kuinka te meinaatte viettää tuota keskikesän juhlaa?

Heittäkääs jotain hyviä vinkkejä tällekin hepulle!!

Nyt käännetään ukkeli taas toiseen moodiin. Vaikkapa sitten siihen juhannusmoodiin.

-Esko-

Comments (14)
, , ,

…ja nostalgiatunnelmiin lähtee

19.6.2017

Näin se kesäloma toimii. Toimii, toimii. Tänään oli taas hyvinkin leppoisa kesäpäivä. Noin viitisen tuntia polskittiin Kumpulan maauimalassa kahden isän ja neljän lapsen kokoonpanolla. Leppoisaa ja mukavaa oli myös lukea teidän parhaita kesäpäiviänne. Kommentteja tuli hurja määrä. Suuri kiitos kaikille Puuhamaa-arvontaan osallistuneille!!!

Puuhamaan nostalgisesta tunnelmasta lähtee nauttimaan:

JENNA
Oikeastaan mitä vaan, mikä sisältää kauniista ilmasta ja lasten innosta nauttimisen!
Parhainta on eväsretket puistoihin, joissa lapset saa purkaa energiansa ja vanhempien on helppo olla itsekin lapsia.

PAULIINA O.
Näin opiskelijana on tietysti parasta, että sen aurinkoisen kesäpäivän saisi viettää vapaalla eikä kesätöissä! Hyvä seura ja mukavaa tekemistä – mieluiten tietenkin ulkona. Esimerkiksi aurinkoinen päivä Puuhamaassa kummitytön kanssa olisi kyllä todella jees.

Onnea voittajille!!! Laittaisitteko minulle (kyro.esko@gmail.com) osoitetietonne. Saisin lahjakortit matkaan ja voisitte alkaa suunnittelemaan Tervakosken reissua.

Kiitos vielä kerran osallistuneille ja mukavaa viikkoa!

-Esko-

Comments (2)
, , , , ,

…hetkessä, jossa aika ja maailma on juuri siinä

18.6.2017

Eilen pikkumimmin nukahdettua olin itsekin aivan poikki ja siinä ennen simahdustani mietin, jotta minne sekin päivä taas hävisi. Aika vaan riensi ja riensi ja yhtäkkiä olimmekin jo iltapuuhissa ja valmiina nukkumaan. Jostain netin syövereistä eteeni tuli aikaa tutkineen professorin Esko Valtaojan mietteitä. Tekstin luettuani nyökyttelin, nyökyttelin, koska olin arvostamani kaimapojan kanssa hyvinkin samaa mieltä. ” Jos emme kyttää kelloa, mittaamme aikaa tapahtumilla. Mitä enemmän tapahtuu, sitä enemmän aikaa vierähtää…” Juurikin näin. Lomalla hyvin harva katsoo kelloa orjallisesti. Touhuaa ja tekee itseään miellyttäviä asioita ja varmasti tämän takia tuntuu, että päivät ja viikot vain hurahtavat ja sillä lomalla ei taaskaan kerennyt tehdä mitään.

Pitää katsoa maailmaa ja olla valveutunut kuin lapsi, niin aika ei vain kiidä ohitse. Lapsella on päivässä 50 uutta ja ihmeellistä asiaa, kun aikuisella sama luku tulee kuukaudessa.” Lasten kanssa touhutessa on mukava seurata juuri sitä silmissä kiiluvaa intoa ja onnea esimerkiksi siitä ohi liihottavasta värikkäästä perhosesta, vaappuvasta sorsasta tai pähkinän nappaavasta oravasta. Tai kuinka mukavaa onkaan kerta toisensa jälkeen sukeltaa sieltä jalkojen välistä. Kuinka mukavaa onkaan nauttia luvan kanssa kesälomalla se ruoan jälkeinen mansikkapehmis. Vastaillessaan kuusivuotiaan esittämiin kaikenkattaviin kysymyksiin. Esimerkiksi mitä tossa biisissä tarkoittaa maailmanloppu? Pysyy siinä omakin mieli valveutuneena. Ja se mansikkapehmis isossa ja pienessä kädessä. Siinä hetkessä aika ja maailma on juuri siinä. Sen kesäisen hetken.

Rakastuneet eivät huomaa ajan kulumista ollenkaan. Niin kuin Albert Einstein sanoi: Jos istuu kuuman keittolevyn päällä sekunnit tuntuvat ikuisuudelta. Jos taas pitää kaunista tyttöä kädestä, niin tunti menee hetkessä.” Tuo täytyy vielä selvittää. Ensimmäistä asiaa en ole tehnyt ja tuskin tulen koskaan tekemäänkään. Lähiaikoina olen pitänyt kädestä vain pientä maailman kauneinta tyttöä ja kyllä, hetkessä on tunti mennyt. Niinkö se menee niiden isojenkin tyttöjen kanssa? Perhana, kun en muista. No, jos Einstein on niin todennut. On se uskottava. Ja testattava.

Mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

// Lainaukset: Me Naisten artikkeli 6.8.2016 //

Comments (0)
, , , ,

Olihan touhukas päivä ja plussana kesäinen Puuhamaa-arvonta!!

17.6.2017

Aurinko pilkotti sälekaihtimien välistä ja onneksi pilkotti. Oli luvassa touhukas lauantai, kun suuntasimme pikkumimmin kanssa kohti Tervakoskea ja siellä sijaitsevaa puuhaparatiisia Puuhamaata. Kunnon aamiainen alle, aurinkorasvat pintaan ja autoon. Matka Helsingistä Tervakoskelle meni ihan hujauksessa ja aurinko se edelleen porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Vaikka lämpöinen kesäpäivä oli houkutellut paikalle paljon puuhailijoita, kuin onnenkaupalla saimme auton parkkeerattua lähes portin eteen.

Portista astuessani minut valtasi jälleen nostalginen fiilis. Puuhamaa on onnistunut nostalgian säilyttämään ja se kiehtoo minua suuresti. Opetusmaailman uusissa tuulissa korostetaan oppilaiden osallistamista. Myös Puuhamaassa korostetaan lasten ja toki myös aikuisten osallistamista ja se on hienoa. Olimme ensimmäisen tunnin touhuamisen jälkeen aivan hiestä märkiä. Punaiset helikopterit eivät liiku ilman lihasvoimaa ja saumatonta yhteistyötä. Näköaloja ei pääse katselemaan yläilmoista ilman köydenkiskomista. Alueella on myös paljon erilaisia ratoja, jotka vaativat paljon liikuntaa, koordinaatioita ja ketteryyttä. Onneksi oli mukana suuri pullo vettä.

Puuhamaassa on vettä tarjolla myös muualla, koska alueella sijaitseva vesipuisto on loistava ja sopi tähän lähes helteiseen päivään optimaalisesti. Uimakamppeet päälle ja polskimaan. Itselleni nämä olivatkin kesän ensimmäiset ulkouinnit ja mikäs ne oli aloittaa tuolla viihtyisässä vesipuistossa. Liukumäkiä löytyy joka lähtöön ja pienempien altaat on suunniteltu hyvin valvomisen kannalta. Aurinkotuolit ovat aivan altaan reunassa kiinni ja vaikka alueella oli paljon ihmisiä, löytyi aina myös vapaita paikkoja. Vesipuistoon mahdollisesti suuntaaville tärkeä vinkki, jonka tänä kesänä onneksi muistin. Muistakaa ottaa mukaan kahden euron kolikko pukuhuoneen lukollisia kaappeja varten.

Kiitos aurinko ja kiitos Puuhamaa todella kivasta kesäpäivästä. Nyt myös sinulla on mahdollisuus päästä nauttimaan kivasta kesäpäivästä Puuhamaassa. Kommentoi kommenttikenttään sinulle mieluisin tapa viettää aurinkoista kesäpäivää. Vastanneiden kesken arvon kaksi (2) lahjakorttia, jotka oikeuttavat ilmaiseen sisäänpääsyyn Puuhamaahan. (Arvonta päättyy maanantaina 19.6 kello 20.00. Olen yhteydessä voittajiin.)

Kivaa iltaa!

-Esko-

// Puuhamaan sisäänpääsyt ja buffetit saatu blogin kautta //

Comments (192)