Tietoa mainostajalle ›
Monthly Archives

heinäkuu 2017

, , , , ,

Paras unilääke on…

31.7.2017

Enpäs ole kirjoitellut pitkään, pitkään aikaan mitään nukkumisesta. Ei ole ollut mitään syytä kirjoittaa ja hyvä niin. Siis todella hyvä. Aikoinaan tuo kuoleman serkkupoika näytteli todella suurta osaa elämässäni. Ja nimenomaan siinä negatiivisessa valossa. Oli ajanjaksoja, jolloin en nukkunut käytännössä lainkaan. Nukahdin, heräsin ja aloin katsomaan kelloa tunnin välein. Olin kierteessä, jossa aloin pelkäämään öitä. Pelkäämään niitä herätyksiä töihin muutaman tunnin katkonaisilla unilla. Aamulla peilistä katsoi haamu pikimustilla silmänalusilla. Aamulla peilistä katsoi haamu, joka onneksi sai tukea ja apua unettomuuteensa. Uniklinikan ja Jaksa Paremmin- projektin kautta lähdettiin vaalentamaan niitä pikimustia silmänalusia.

Minua ei todellakaan ole siunattu kovinkaan hääveillä unenlahjoilla. En ole koskaan ollut ihminen, joka pystyy nukkumaan paikassa kuin paikassa. En ole ihminen, joka pystyy nukkumaan tarvittaessa iltapäivään asti. Tänä kesänä olen huomannut kuitenkin olevani ihminen, joka nukkuu jo ihan hyvin. Nukkuu ilman lukuisia öisiä heräämisiä. Nukahtaa. kun nukuttaa ja ennenkaikkea herää pirteänä uuteen päivään. Se on melkoisen hieno tunne, kun miettii taaksepäin. Miettii niitä heräämisiä, kun ensimmäinen ajatus oli, että miten selviän tästä päivästä? Milloin pääsen painamaan pääni taas tyynyyn?

Olen rakastanut aina päiväunia ja nyt elämäntilanteeni sallimissa rajoissa nukun päiväunet lähes aina, kun mahdollista. Lyhyet päikkärit ovat niin mahtava keksintö. Tällä hetkellä päiväuneni eivät edes sotke unirytmejäni. Se hetki, kun iltapäivällä hyppäät sängylle. Laitat Spotifystä rauhallista musiikkia taustalle ja herätyksen puolen tunnin päähän. Yleensä päiväunilla näen vielä todella miellyttäviä unia, joten Nukkumatille kiitos, että teit comebackin elämääni. Ja älä koskaan leikkaa sitä vaaleaa pujopartaasi. Sopii sinulle.

Toivon todella, että tämä hyvä unijakso jatkuisi ja jatkuisi. Ei loppuisi enää koskaan. Uni se on vain semmoinen asia, joka kärsii ensimmäisenä jos mielessä myllertää. Uni se on semmoinen asia, joka vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti elämään, että siitä on huolehdittava. Myllerryksille loppu ja unille alku. Tunnettu uniekspertti totesi aikoinaan jotenkin näin: Hyvä fiilis on paras unilääke. Näinhän se taitaa olla.

Heräsin juuri päiväunilta, kun aloin kirjoittamaan tätä tekstiä. Viikonloppuna vietettiin hyvän ystäväni polttareita, joten tulivat kyllä tarpeeseen.

Mukavaa ja kesäistä viikkoa!!

-Esko-

Comments (0)
, , , ,

Lukijapalaute, joka meni luihin ja ytimiin

27.7.2017

”Nettipalstoilla riehuu kolmas maailmansota…” Näin laulaa huippu Elli Haloo, Haloo Helsingin kappaleessa. Kielikuva on melkoisen raju. Raju, mutta omalla tavallaan hyvinkin ymmärrettävä. Kyllähän meno noissa joissain keskustelukanavissa on melkoisen hurjaa. Väärät sanavalinnat tai henkilökohtaiset teot tuomitaan hyvin helposti ja nettimaailman jalkapuuhun joutuu entistä ja entistä herkemmin.  Eräs viisas totesi aikoinaan, että yksi raju negatiivinen viesti hautaa alleen sata positiivista. Näinhän se taitaa mennä.

Palautetta saa laittaa ja antaa juuri, niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Olen täällä blogissani tarttunut oikeastaan vain niihin negatiivisiin juttuihin. Kääntänyt ne kirjoitusten tai videoiden kautta voimavaraksi. Vastannut asiallisesti ja antanut olla. Eilen sain palautteen, joka meni luihin ja ytimiin. Tunneruuvini oli hauskan pikkumimmiviikon jälkeen asetuksella: hyvin herkkä. Nyt unohdetaan negatiivisuus ja on aika nostaa esiin positiivinen palaute. Palaute, jonka luettuani tuli kylmät väreet ja yksinkertaisesti hyvä mieli. En tunne tämän lähettäjää. En tiedä hänestä muuta, kun nimimerkin. Kiitos sinulle Säde. Kiitos!

”Heippa Esko,

empä ole pitkään aikaan kommentoinut, vaikka mukana olen ollut kokoajan. <3 Iloissa ja suruissa…Huomaan vain yhä useammin, että tämä blogi saa sanattomaksi.. nää tekstit on vaan niin hyviä.. oli aihe mikä tahansa, ne puhuttelee ja mitä eniten rakastan… jättää avoimia kysymyksiä, jättää pohdittavaa, jättää tilan lukijalle, minulle ja niille omille ajatuksille.. teksti aina avaa jonkin oven ja sitten sysää sopivasti liikkeelle ja ajatuksia herättäen vie minutkin aina pohdiskelemaan syvemmin näitä aiheita ja lopulta omaa elämää.. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, olen kohdannut itseni monessa mielessä paljon syvemmin kuin aiemmin tämän blogin takia… siksi, että se tahtomattaankin tämä blogi on esittänyt monia kysymyksiä, joihin olen joutunut itsekin vastaamaan..

Mulle tämä blogi on vapaailtojen ”herkku”, tai hengähdys tai ajatusten herättäjä.. joskus saman asian ajoi pari viinilasillista, mutta nykyään se on tämä blogi (ja ehkä samalla ne pari viinilasillista 😉 ), ne kaksi tai kolme lukematonta postausta, jotka useimmiten saa hymyn huulille… joskus silloinkin, kun aihe on ei niin iloinen, koska silloinkin blogi on niin elämänmakuinen, että kaikessa karuudessaan se saa jonkin sisällä heräämään.. elämään kuuluu kaikki tunteet ja joskus se hymy ja helpotus kumpuaa siitä, että hei, muillakin on vaikeaa, muidenkin elämässä tapahtuu myös ei niin kivoja asioita, mutta tässä me ollaan yksin yhdessä.. ja selvitään. <3

KIITOS Esko tästä blogista!!! Toivon, että jatkat tätä blogia niin pitkään kuin mahdollista, koska tällä on moneen suurempi vaikutus, kuin ehkä uskotkaan! 🙂Minä ainakin kiitän kaikista näistä ihanista hetkistä tämän blogin parissa <3 Kuuntelen tässä samalla Sia:n Helium kappaletta ja hei.. oikeestaan tä biisin sanat kuvaa hyvin tunteitani myös tätä blogia kohtaan… <3 it lifts me up like helium <3 Kiitos!”

On muuten hyvä kappale tuo Sia:n Helium.

Aurinkoista iltaa ja suuri kiitos teille kaikille, jotka näitä kirjoituksia luette!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (6)
, , , ,

Mitä asioita haluaisit ikuistaa?

25.7.2017

Jos sinulla olisi kaksikymmentäneljä kuvaa käytössäsi. Kuvassa oleva tuote taisi maksaa muutaman markan enemmän, koska siinä oli mahdollisuus vielä kolmeen bonuskuvaan. Mitäpä sitä kuvailisi? Mitkä asiat olisivat niitä, joita haluaisi ikuistaa? Tarkasti joutui miettimään mihin nuo arvokkaat sormenpainallukset käytti. Suuriin epäonnistumisiin ei ollut varaa. Hymyt ja hetket tuli saada filmille ensimmäisellä otoksella. Löysin laatikosta vanhan kertakäyttökameran. En edes tiedä mitä kuvia tuo mahtaa sisältää. Voikohan noita enää teettää missään? Varmasti voi. Täytyy todellakin käydä tuo rulla teettämässä. Mielenkiintoista, mielenkiintoista.

Ei ollut filttereitä. Ei ollut photoshoppeja. Ei ollut mahdollisuutta valita sadasta kuvasta sitä onnistuneinta. Olisiko silloin kuvannut täydellistä smoothiebowlia, tuoretta sushilajitelmaa tai huulet törröllä selfietä? Itseasiassa tuolla pahvisella kameralla täydellisen selfien ottaminen olisi ollut kohtuullisen haasteellista. Haasteellista oli myös se, että et voinut varmasti tietää mitä asioita olit filmille napsinut. Lomamatkan jälkeen veit kameran valokuvausliikkeeseen ja sait käteesi kaksikymmentäseitsemän kuvaa. Konkreettisia käsinkosketeltavia kuvia, jotka ahkerimmat jaksoivat liimata kansioihin. Kansioihin, joiden sivujen välissä oli sitä ärsyttävää voipaperia. Aina ne irtosivat ja repesivät.

Aika kiirii ja ne konkreettiset hieman kellastuneet valokuvat taitavat olla jo katoavaa kansanperinnettä. Tuo oli sitä aikaa, kun et voinut jakaa kuviasi koko maailmalle yhdellä napin painalluksella. Tuo oli sitä aikaa, kun et voinut vaalentaa tummia silmänalusiasi yhdellä pyyhkäisyllä. Tuo oli sitä aikaa, kun et voinut seurata idoliesi tai naapurisi elämää hänen Instagramin kuvavirrastaan. Tuo oli sitä aikaa, kun usein kuvista oli rajautunut sen pisimmän ihmisen pää puoliksi pois.

Hyvä, että tekniikka on mennyt hienoisesti eteenpäin. Arkea, elämää ja hetkiä on helppo tallentaa. Ilman niitä kahisevia voipaperisivuja.

Mitäköhän tuo rulla pitää sisällään? Se täytyy vielä selvittää.

Kertakäyttökamera, onko tuttu?

Naps!

-Esko-

Comments (18)
, , , ,

Sinä olet semmoinen miespuuma!

23.7.2017

Olenko vanhus nuoressa ruumiissa? Ei, se en ainakaan ole. Olen nuorekas vanhassa ruumiissa. Ainakin omasta mielestäni. Sana ruumis tässä asiayhteydessä kuulostaa hieman kolkolta, mutta menkööt. Sitä Iltasanomatkin käytti jutussaan, jossa lueteltiin merkkejä, jolloin voit alkaa kutsua itseäsi henkisesti vanhaksi. Merkkeinä oli muunmuassa mieltymys sienestysharrastukseen, käteisen rahan käyttö sekä innostus askarteluun ja kompostointiin. Jos tämän samaisen asian heittää päälaelleen ja miettiikin merkkejä, joiden perusteella sinulla onkin nuorekas mieli vanhassa ruumiissa. Vanha ruumis, huh.

  • Ääniviestien käyttö tuntuu ihan luontevalta kommunikaatiokeinolta. Kuvailet myös omasta mielestäsi hirveän hauskoja videoita Instastoriesiin, sekä ajoittain voit käyttää huikeita hashtageja. #summervibes #healthylifestyle ym…Bambi- tai koalafiltterit ovat vielä kuitenkin vähän liikaa. Varmasti tulevat vielä käyttöön, kun aluksi on vähän sulatellut.
  • Oma isä huomauttaa uusista farkuistasi. Miksi pitää ostaa valmiiksi rikkinäiset housut? Muuten ei pääse kyykkyyn, kun on niin kireät. Ja kyllä, ennen ensimmäistä pesua ei saa jaloista pois. Nilkoista jää kiinni. Klassikko.
  • Ehkäisyvälineiden osto on edelleen todella vaivaannuttavaa. Punaisilla poskilla katselee ympärilleen, milloin on paikka iskeä, ettei takana vaan ole jonoa. Myyjää ei voi katsoa silmiin. Ja aina täytyy ostaa se vakiosuklaapatukka siihen kyytipojaksi. Tai aski Sisuja.
  • Tiedät keitä ovat Lakko, Herba ja Mmiisas. Tiedät myös mikä on käsirautahaaste. Itse en siihen pystyisi. Tai en ole varma.
  • Stockmannilla kävelet vielä päättäväisesti miesten osaston ohi nuorison suosimien vaatemerkkien luokse. Milloinkohan opin käyttämään pukuja? Tai edes puvuntakkeja.
  • Ystävien kanssa keskustelut eivät ala vielä omien vaivojen kertaamisella. Noh, alaselkää aika moni jo valittelee. Urheiluvammoja, urheiluvammoja.

Kävimme tänään F:n kanssa Tuuliruusulla tankkaamassa ja silmiini iski uusien Pantterikarkkien mainos, jonka luettuani hierasin hieman silmiäni. Se kuului näin: ”Tosi puuma ymmärtää pienen nautinnon päälle.” Puumallahan ainakin tietääkseni viitataan hieman iäkkäämpään toisen sukupuolen edustajaan. Ja miksi? Voiko miestä kutsua puumaksi vai puhutaanko vain charmantista herrasmiehestä? Minusta ei ehkä voi käyttää nimitystä charmantti herrasmies, joten olenko sitten miespuuma? Miespuuma ilman sen suurempaa metsästysviettiä. En kyllä edes tarkalleen tiedä minkälaisia piirteitä tämmöinen puuma-nimitys mahtaa sisältää.

Miehet ja eläinnimitykset ovat hieman tutumpia tuolta urheilupiireistä. Miesten jääkiekkomaajoukkueessa luistelee leijonia. Koripalloa heittää pussiin Susijengi ja jalkapalloviheriöllä kirmaavat Huuhkajat. Onneksi muuten se oli huuhkaja, joka keskeytti Suomi-Belgia jalkapallomaaottelun. Eikä esimerkiksi varpunen tai västäräkki.

Miespuuma kuittaa!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen, Lähde: Iltasanomat 21.7.2017 //

Comments (10)
, , , , , , , , , ,

Iskusävelmiä, mieleenpainuvia iskusävelmiä

22.7.2017

Varmasti te lukijat olette huomanneet, että tässä on lähiaikoina tullut käytyä erinäisissä musiikkitapahtumissa. Tänä kesänä olen katsellut muutamia keikkojakin ja kuunnellut hieman keskittyneemmin yksittäisiä kappaleita. Musiikkihan on vallan mukava asia ja tässäpä tämän kesän mieleenpainuvimpia biisejä, iskusävelmiä eli iskelmiä. Tai ei ihan iskelmiä, mutta hyviä ovat kyllä.

Aurinkoista lauantaita!

-Esko-

Comments (2)
, , , , ,

Minun ikioma miniterassi

20.7.2017

Oi, että. Olipas eilen illalla mukava istua omalla upouudella miniterassillani. Pimeä kesäilta, kylmä kylläkin. Huppari, takki ja pipo päässä söin iltapalaa ja fiilistelin. Pimenevät kesäillat ovat ihan huippuja ja nyt minulla on oma pieni paikka, jossa voin näitä vietellä. Toki myös aamupalan voi nauttia tuossa ulkosalla. Suuri kiitos ystävättärelleni, joka patisti minut Ikeaan. Auttoi kamppeiden kasaamisessa ja toi vielä terassini tuparilahjaksi basilika-puskan. Ilman häntä tuskin olisi pieni pihakeitaani valmistunut noin puolessatoista tunnissa. Ilman häntä koko projektin budjetti tuskin olisi ollut vain hieman yli sata euroa.

Vähän tuo jäi vielä vaiheeseen. Täytyy käydä ostamassa semmoinen isossa ruukussa oleva ”pihakuusi” tai mikäs se nyt onkaan? Hieman tekstiilejä ja iso viltti, johon voi kääriytyä iltojen kylmetessä. Jos ne nyt tästä enää voivat kesällä kauheasti viilentyä.

Olen asunut tässä uudessa asunnossani reilut puolisen vuotta. Pidän tästä kämpästä ihan älyttömän paljon. Tämä on erikoinen. Myös tämän omistaja on erikoinen, joten hyvin olemme tulleet toimeen ensitaipaleellamme. Oma sisäpihan sisäänkäynti. Oma autopaikka ja nyt vielä oma miniterassi. Enpäs olisi silloin asuntoa etsiessä voinut kuvitellakaan, että suhteellisen läheltä Helsingin keskustaa voisin löytää tämmöisen helmen. Tämmöisen helmen, jonka asumiskulut ovat pienemmät kuin useiden saman seudun vuokrayksiöiden. Kävi niinsanotusti hyvä munkki.

On mukava tunne, kun astut ovesta sisään ja tulee fiilis, että olet kotona. Kotona, jossa on hyvä olla. Kotona, jossa on turvallista olla, minulla ja hänellä.

Tänään syömme iltapalan ulkona, jep!

-Esko-

Comments (24)
, , , ,

Hei, joku Joensuu ja Ilosaarirock

18.7.2017

Eilen nukahdin kello 20.15. Tänään heräsin kello 11.20. Kyllä nuo kaksi peräkkäistä festivaaliviikonloppua aiheuttivat hienoisen väsymyksen. Väsymyksen, mutta ainoastaan onnellisen sellaisen. Edelleen toistan tämän samaisen lauseen, jonka olen jo useasti sanonut. Minä rakastan kesäisiä rokkifestivaaleja. Tunnelma, ystävät, yhtyeet ja kaikkien näiden muodostama kombo on jotain sellaista, joka mieltäni jaksaa lämmittää aina vaan, vuosi toisensa jälkeen.

Ja tälle yleisönosastolla yli kolmekymppisiä rokkifestivaaleilla ihmetelleelle haluan sanoa, että kyllä meitä siellä on. Varmasti koko ajan enemmän ja enemmän, koska festivaali on nykypäivänä todella kokonaisvaltainen elämys. Myös ”aikuiset” voivat ajoittain hieman irroitella ja juhlia. Päästää irti arjesta. Päästää irti kaikista velvollisuuksista. Olla vaan ja nauttia. Laitetaanpas tämän kesän kunniaksi Ruissin tapaan myös Ilosaarirockin leijonat ja lampaat.

ILMASTO: Noniin. Tiedän, säästä puhuminen on tarkoitettu lähinnä vain väkinäisistä tilanteista selviämiseen ja epäonnistuneille treffeille, mutta olihan se taas aivan käsittämätöntä. Yrittivät meteorologit parhaansa mukaan tyrkätä lauantaiksi Joensuuhun harmaita pilviä ja jatkuvaa vesisadetta. Ja mitä vielä, ilma oli koko festarin todella hyvä ja sunnuntai lähes täydellinen. Aurinkoa ja ehdottomasti meteorologien kiusaksi: KOLME LEIJONAA.

YLEISET JÄRJESTELYT: Visuaalisesti festivaali oli todella hieno. Tämä puoli vain paranee vuosi vuodelta. Oli lamppua, kynttilää, valonauhaa ja mukana kulki kuitenkin tietty ”kotikutoisuus”, joka teki ainakin minuun vaikutuksen. Ja se päälava viimeisten bändien esiintyessä. Laululavan valaistukset lisättynä esiintymislavan valoihin. En varmasti ole väärässä, jos totean. Suomen hienoin esiintymislava. KOLME LEIJONAA.

Suosituimpien yhtyeiden esiintyessä jonot muodostuivat todella suuriksi. Sääliksi kävi varsinkin toisen sukupuolen edustajia, koska WC-jonot etenkin tähtiteltan alueella olivat jopa mauttoman pitkiä. Myös anniskeluiden jonot tuntuivat olevan huomattavasti pidempiä kuin aikaisempina vuosina. KAKSI LAMMASTA.

IHMISET: Joensuulaiset ovat kyllä todella leppoisaa porukkaa. Hymyjä, naurua ja mukavia keskustelutuokioita. Järjestysmiehistä lähtien hyväntuulisuus leimasi jälleen tätäkin Ilosaarirockia. Ja, se tuttujen määrä. On ollut ilo törmätä elämänsä aikana hienoihin tyyppeihin. Hauska oli jälleen löpistä. Nähdään taas ensi vuonna ja ne uudet tuttavuudet. Just sopivan hulluja ihmisiä. Omat ystävät. Kiitos seurasta. Olette mahtavia! KOLME LEIJONAA.

BÄNDIT: Etenkin perjantain esiintyjät olivat todella kovia ja jopa minä levottomana sieluna jaksoin keskittyä muutamiin keikkoihin. Suurimman vaikutuksen teki ehdottomasti MEW. Bändin videotehosteet lisättynä hienoihin biiseihin imasivat tämän miehen täysin lumoihinsa ja koko esiintymisen vain elin kappaleissa mukana. Ja olihan siellä Millencolinia, S-toolia ja Pariisin kevät hiekkarannalla auringonlaskun maalaillessa taustalla. Todella vaikuttava. Ilosaarirock poikkeaa ehkä muista suuremmista festivaaleista vielä hieman rohkeammilla bändikokeiluilla ja musiikkia löytynee varmasti ihan jokaisen makuun. KAKSI LEIJONAA.

YLEINEN FESTIVAALIFIILIS: Ehdottomasti, KOLME LEIJONAA!

Myös Ilosaarirockissa oli yksi ystävistäni ensimmäistä kertaa ja tässä hänen mietteitänsä Joensuun kesän ehdottomasta helmestä.

” Huipputapahtuma. Alue oli paljon kauniimpi kuin osasin edes ajatella.”

” Hyvä bändikattaus.”

” Joensuulaisten positiivisuus plussaa.”

” Vuoden 2009 Ankkarockin jälkeen ovat suomalaiset festivaalit hieman nostaneet leveleitään. Ehdottomasti 6/5.”

Semmoiset festivaaliviikonloput. Nyt vähän lepoa ja lenkkiä. Sitten saapuukin pieni musadiggari. Ah, niin kivaa. Ah, niin erilaista ja maailman tärkeintä.

Kiitos Ilosaari ja kiitos Joensuu!!

-Esko-

P.S. Varasin jo hotellihuoneen ensi vuodeksi.

// Kuvavirta: Jere Lehtonen ja ystävieni matkapuhelimet. Lippu saatu blogin kautta. //

Comments (7)
, , ,

Sinä olet aivan tavallinen mies

13.7.2017

”Sinä olet aivan tavallinen mies, menossa kotiin. Sinut kyllä tunnetaan, sinä et tunne ketään. Sinusta tiedetään kaikki, sinä et tiedä mitään…” Tähän heti alkuun haluan selventää, että tämä ei ole ylimielinen ”ettekö muka tiedä kuka minä olen”-tyyppinen kirjoitus. Kuuntelin Vesalan biisiä ja nuo sanat. Tuli mieleen oma elämäni. Ja ne keskustelut mitä esimerkiksi Ruisrockissa oli todella paljon. Ei sitä itse oikein ole edes sisäistänyt, kuinka paljon ihmiset minusta tietävät. Moni lisäsikin keskustelun loppuun, että kuin olisi vanhan kaverin kanssa keskustellut. Juttelutuokiot olivat todella antoisia ja mukavia, kiitos niistä.

Ajoittain sitä pohdiskelee, että onko tässä kirjoittamisessa mitään järkeä? Mitä järkeä on jakaa omaa elämäänsä kaikelle kansalle? Minulle kirjoittaminen on kuin oman elämäni rock-lyriikkaa ilman säestystä. Tarinoita omasta elämästäni. Ihan oikeasta elämästäni. Olen avannut takkini kaikelle kansalle. Kääntöpuolena tässä kaikessa on se, jonka joku lukijani aikoinaan hienosti ilmaisi. Mitä enemmän takkiasi avaat, sitä enemmän sinne mahtuu puukkoja ja verbaalisia luoteja. Takki on auki ja sillä mennään. Tämä on minun tyylini elää elämääni. Minulla on arkityö, jota rakastan. Arkityö, jonka vastapainoksi kirjoitan.

Verbaalisille luodeille olen pukenut päälleni kunnon liivit. Vähän ne terävimmät joskus nipistävät, mutta läpi eivät enää tule. Nostan hattua todella paljon minua huomattavasti nuoremmille bloggaajille ja vloggaajille. Mietin itseni parikymppisenä miehenalkuna. Itsetunto ja minäkuva olivat vielä rakentumassa. Tunteiden käsittelytaidot minulle kehittyivät vasta reilusti yli kolmekymppisenä. Onneksi silloin ei ollut vielä blogeja. Ei ollut edes kännyköitä kaikilla. Tämä nettimaailman raadollisuus on ajoittain erikoista. En ymmärrä ajattelumallia, jossa eletään etsien toisten virheitä. Eikö olisi huomattavasti helpompaa elää etsien toisista niitä positiivisia ja hyviä puolia. Iloita toisten onnistumisista. Kannustaa ja tsempata epäonnistumisissa.

Tänään minun elämässäni oli hetki, jossa olin maailman onnellisin hyvän ystäväni puolesta. Hän oli saanut kauan etsimänsä työpaikan. Soitti siitä minulle. Olin Stockmannin hississä. Kaikki karvani nousivat pystyyn ja tuli kylmät väreet. Teki mieli huutaa ja onnitella. En kehdannut, koska suomalainen ei hississä puhu. Astuin hissistä ulos. Soitin takaisin ja onnittelin, vähän ehkä huusinkin. Itsellenikin tuli todella hyvä mieli.

Satavuotiaan Suomen teema on YHDESSÄ. Hieno teema, todella hieno. Onnistumiset tuntuvat paremmilta yhdessä. Epäonnistumiset on helpompi käsitellä yhdessä.

Positiivisesti yhdessä!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen. Lainaus: Vesala. Tavallinen nainen //

Comments (4)
, , , , , ,

Ilosaarirock-fiilistelyt kertaa viisi

12.7.2017

Ruisrock on taaksejäänyttä elämää. On aika kääntää katseet jo itseasiassa ylihuomenna alkavaan Ilosaarirockiin. Ilosaarirock on tänä vuonna ensimmäistä kertaa virallisesti kolmipäiväinen festivaali. Aikaisemmin perjantaisin on järjestetty vain Sulo-klubi, mutta tänä vuonna festivaali on täydessä iskussa jo perjantaina. Ilosaarirockilla on paikka sydämessäni jo senkin takia, että olen asunut elämäni aikana Joensuussa, kaksikin kertaa. Lapsuudessa ja myös aikuisiällä. Joensuussa minulla on todella paljon kavereita ja nämä ovat perinteisesti myös lapsuudenystävieni kokoontumisajot. Ai, että kohta mennään taas. Tanssia, naurua ja sitä Ilon taikaa.

Tänä vuonna aion katsoa ainakin kaksi keikkaa oikein antaumuksella. Millencolin, tuo lukioaikojeni ykkösbändi. Leveät farkut, flanellipaita ja skeittilauta. Juuri ennen Millencolinia teltassa soittaa S-tool. Entisen Sentenced-vokalistin Ville Laihialan ympärilleen keräämä pumppu. Ja tässä pumpussa paukuttelee rumpuja yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni. On niin upeaa nähdä tuttu heppu Ilosaarirockin lauteilla. Lotilan koulun nelosluokalta Lahdesta ollaan lähdetty liikenteeseen. Aika monta vuotta ollaan yhteistä taivalta kuljettu. Aika monta Ilosaarirockia on tullut myös taivallettua. Tässäpä muutamia muisteloita.

  • Vuosi taisi olla 2001. Kaverini soitteli parvekkeelta Noitalinna Huraan Pikkuveljeä. Istuimme isoveljeni kanssa vierekkäin asfaltilla ja lauloimme yhteen ääneen. Taisimme pitää vielä toisiamme kädestä kiinni.
  • Viime vuoden sunnuntai ja Olavi Uusivirran keikka. Rentolavan hiekkarannalla, pienen vanerilaatikon päälle kokoontui koko kaveriporukkamme. Kaikki ne, jotka olen tuntenut jo vuosia ja vuosia. Hieno hetki. Hieno oli laulaa ja tanssia tittelit romukoppaan.
  • Ensimmäinen Ilosaarirockini. Lippu maksoi 130 markkaa. Menimme varmuuden vuoksi jo torstaina Joensuuhun ja pystytimme telttamme. Laitoimme sen vahingossa jonnekin keskelle aluetta, joten jouduimme hieman siirtämään myöhemmin.
  • Jetsetin lauteet. Se tuttujen määrä. Se hyväntuulisten ihmisten määrä. Sen kokee enää vain kerran vuodessa.
  • Kävelymatka festivaalialueelta hotellille. Kävelen aina Niskakadun kautta. Kävelen vanhan asuntomme edestä ja katson huoneeseen, jossa pikku-Esko vietti ikävuotensa 3-10v. Aikaisemmin ikkunoissa oli punaiset ja vihreät sälekaihtimet. Viime vuonna ei enää ollut.

Perjantaina mennään. Hyvä Joensuu, aina hyvä Joensuu!!

-Esko-

Comments (12)
, , ,

Sinkkumiehen emotionaalinen tyhjyys

11.7.2017

Tämä olo saattanee johtua osittain viikonlopun karnevaaleista ja sen aiheuttamasta tyhjyydestä. Juuri tällä hetkellä kaipaisin, että joku ottaisi kädestä kiinni. Olisi vaan tuossa vieressä. Pitäisi kädestä kiinni. Ei tarvitsisi edes sanoa mitään, ei yhtään mitään. Se riittäisi. Kirjoitan hetkessä, ja tällä hetkellä mielessäni pyörii emotionaalinen tyhjyys. Emotionaalinen paitsio, jonne olen luistellut. Linjamiehellä on käsi pystyssä. Itsekin nostan oman käteni pystyyn. Paitsiossa.

” Kun mikään ei tunnu miltään…” Näin totesi Mikko Nousiainen yhdessä lempielokuvistani. Hän toki vietti hieman villimpää elämää kuin minä, mutta tuon lauseen merkitys on auennut päähäni. Villimpää elämää tässä varmasti tulisi itsekin viettää, kun siihen olisi mahdollisuus. En vain ole pohjimmiltani semmoinen ihminen. Sen olen tässä puolentoista vuoden sinkkutaipaleella huomannut, että liiallinen kiltteys ei taida olla kovinkaan suuri valttikortti näillä markkinoilla. Ei tämmöinen tuoksukynttilöitä poltteleva, halaileva selänhieroja ole siellä listojen kärkipäässä. Vähän pitäisi laittaa ”raffimpaa” vaihdetta silmään.

Itselleni on kyllä alkanut jo muodostumaan kelmu tuohon sydämeni päälle. Ei elmukelmu, vaan kyynisyyden kelmu. Se on ihan väärin ja sitä kelmua en sinne todellakaan halua. Itsestäni on alkanut löytymään semmoisia piirteitä, joita en ole koskaan itsessäni tunnistanut. Viehättävä vastakkaisen sukupuolen edustaja tulee keskustelemaan kanssasi. Juttu luistaa ja nauramme yhdessä.

Sitten huomaat jonkun täysin pinnallisen ja epäolennaisen asian. Noniin, ja siinä loppui kiinnostus. Siinä meni taas se mahdollinen hetki. Hetki ja tilaisuus. Tässä vaiheessa tulisi päätuomarin puhaltaa peli poikki ja laittaa tämä urpo kymmenen minuutin käytösrangaistukselle. Jos lähtee tutustumaan uuteen ihmiseen lähtökohdista, että mitäköhän vikoja hänessä mahtaa olla…Ei, ei se niin voi mennä. Tämä nykyaikainen deittikulttuuri ja sovellusrakkauden aikakausi on varmasti osasyy tähän suoraansanottuna hirveään ”kertakäyttökulttuuriin”. Kierrätys toimii ihan kaikessa muussa paitsi rakkauselämässä.

Keskialueen aloituksesta voitto ja paketti kasaan.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (24)