Tietoa mainostajalle ›
, , , ,

Nämä sanonnat ihastuttavat ja vihastuttavat…

7.7.2017

Eilen vietettiin Eino Leinon päivää. Tuon värikkään ja eläväisen suomalaisen kansallisromanttisen kirjallisuuden isän päivää. Suomen kieli rikastuu jatkuvasti ja ympäröivä maailma muokkaa erinäisiä sanontoja ihmisten puheisiin. En tiedä mitä mieltä esimerkiksi juuri Eino Leino olisi ollut seuraavasta kirjoituksesta. Hienoa on, että kieli rikastuu. Vai, onko se sittenkään aina niin hienoa? Olkoon tämä teksti yhteistyö suomen kieltä rikastuttaneiden isien, isoisien ja nykykielen isien kanssa.

Ai, että. Siellä se masuakki potkiikin äidin omassa pienessä hautumossa. Nämä ovat niitä elämänmakuisia hetkiä. Hetkiä, jolloin tekisi mieli kotiuttaa tuo pieni tuleva sinappikone jo mahdollisimman nopeasti. Viimeiseen asti on säilynyt se suuri arvoitus: Ei ole haluttu katsoa näkyykö siellä ultraäänikuvassa etupylly vai etusaparo? Sillä ei ole mitään merkitystä, ei kertakaikkiaan mitään, koska onhan oman jäkikasvun saaminen niin parhautta, niin parhautta.

Nyt on käsillä hetki, jonka jokainen isä varmasti muistaa loppuelämänsä. Kätilö ojentaa sakset ja on aika katkaista tuon pienokaisen ja äidin välinen ruumiillinen yhteys. Ettei nyt vain sattuis mitään. Huh, hyvinhän se meni. Koska terävät sakset ja ammattitaitoinen henkilökunta. Alkaa valmistautuminen aamuihin, jolloin herää hieman ärrimurrina, koska unet ovat jääneet hieman mitättömiksi. Ajoittain varmasti kiinnostelisi nukkua enemmän. Tämä on vain ajanjakso. Ajanjakso, jonka reunukset aika kultaa myöhemmin. Nopeasti on nämä rakkauspakkauksen ensimmäiset kuukaudet taputeltu.

Ei, vitsi! Kyllä ovat ystävät olleet kekseliäitä. Varpajaislahjaksi olivat tilanneet Maailman paras faija- teepparin. Ristiäisten jälkeen lupasivat vielä hankkia rekisterikilven lastenvaunuihin. Hyvin vedetty, todella hyvin vedetty ystäviltäni. Meni kyllä tunteisiin. Positiivisella tavalla, tietysti. Positiivisia on myös nämä illat. Nämä ovat niin hyggeiltoja. Viltti, levy raakasuklaata. Oma murmeli ja tuo pieni kuukuna vatsan päällä katselemassa televisiota ja ihmettelemässä maailmaa. En nyt oikein itsekään ottanut koppia mistä tämmöiset hommat tulivat mieleeni, joten…

…jätän tämän kirjoituksen nyt vain tähän ja lähden Ruisrockiin. Heinäkuussa postailen hieman leppoisammalla tahdilla, koska lomille lomps!

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Hyvää viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat Jere Lehtonen. Lokaatio: Eino Leinon ystävän Akseli Gallen-Kallelan museo //

// Lähde: Iltasanomat artikkeli 5.7.2017 ja artikkeli 19.6.2017 //

Comments (16)

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Hanna 7.7.2017 at 08:27

    Ahahaha 😀 Just sopiva kirjoitus tähän aamuun, kun ei jaksa lukea mitään ”järkevää”, koska pikkulikka valvottanut yöllä huutamalla sen sata kertaa vettäää, peitto huonosti…

    Mahtavaa Ruissia! Turussa paistaa jo aurinko, tietenkin 😊

    • Reply Esko Kyrö 7.7.2017 at 08:43

      Aina ei tarvitse olla niin järkevää…niin ja koitahan nukkua sitten päiväuni-aikaan. Mukavaa viikonloppua ja mahtava, että 🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞🌞

  • Reply Ellis 7.7.2017 at 15:49

    ”Koska terävät sakset ja ammattitaitoinen henkilökunta”

    Monia sanoja yritän sietää, mutta juuri tuo koska-sanan jälkeen tuleva vajaa lause ärsyttää kyllä:-D

    Mutta näillä mennään (eiku … )

    • Reply Esko Kyrö 11.7.2017 at 12:56

      No, näillä mennään…🌞👌

  • Reply minttu 7.7.2017 at 20:21

    Todella mainion hauska kirjoitus:) Masuasukki, siinä on yksi sana mitä ei vaan kestä..Ajanjakso, vaihe niin sitä mennään lapsen kanssa. Aina kun on vaikeampi aika esim unien kanssa niin sehän on vaan vaihe, joka menee pian ohi..kunnes seuraava vaihe odottaa jo nurkan takana. Mahtavaa Ruissia!!

    • Reply Esko Kyrö 11.7.2017 at 12:57

      Kiiitos. Oli mahtava ruissi, todella! Kivaa viikkoa!…🌞🌞

  • Reply Veera 10.7.2017 at 07:40

    Itselleni ”sanojen punainen vaate” on vauva -sanan korvautuminen jollakin ulkomaisella johdanteella ”bebe”. Että bebe sitä ja bebe tätä. Olkoon mun puolesta vaikka sitten masuasukki, mutta kun bebe potkii ja kasvaa, niin mulla nousee niskakarvat pystyyn 😆.

    Vai voisiko vaimotkin olla vaan ”waiffei”, pomot ”bossei”, isät ”dadei”, koirat ”dokei”. Ja jos et aja kaaralla vörkkiin, niin ota sitten paikki alle. Jos vaikka on niin kivasti, että sanikin sainaa…

    • Reply Esko Kyrö 11.7.2017 at 12:57

      🙈🙈🙈

  • Reply Jenni 10.7.2017 at 16:21

    ”Se tunne kun blaa blaa blaa” kiristää mua jostain syystä aika tavalla 😬

    • Reply Esko Kyrö 11.7.2017 at 12:58

      Nää, on näitä…👌👌

  • Reply Niina 10.7.2017 at 16:56

    Kiitos nauruista!!!

    • Reply Esko Kyrö 11.7.2017 at 12:58

      Oleppahan hyvä. Mukava, että viihdytti…🙏🙏🌞

  • Reply Kata 10.7.2017 at 17:51

    Huh! Mä en tajuu mistä toi meni tunteisiin on vedetty, mutta se on niin ällö 😃. Lomalle lomps ja hyvää kesää ☀! Eino ei ehkä arvostais näitä nykyisiä kansankielenversioita, koska arvokkuus kielen ilmaisussa.

    • Reply Esko Kyrö 11.7.2017 at 12:59

      Ajoittain menee tunteisiin…Varmasti olisi Einollakin mennyt…🌞👌

  • Reply Nnn 13.10.2017 at 11:50

    Allekirjoittaneelle tuli nyt megalomaanisen infernaalinen oksu suuhun. Tälle annan siispä viis kautta viis. On kyllä rakkausteksti.

    (oikesti oli hyvä teksti.)

  • Reply …en puhu nyt saparo- tai etupyllymeiningeistä | E2O 15.10.2017 at 13:59

    […] kanssa voisi yhdessä työnnellä niitä Raffeleita sinne Ranch-dippiin. En nyt puhu mistään saparo-tai etupyllymeiningeistä, vaan aidosta kosketuksesta ja läheisyydestä. Sitä kaikki tarvitsevat, myös minä. Sen […]

  • Leave a Reply