Tietoa mainostajalle ›
Monthly Archives

elokuu 2017

, , , , , , ,

Tämä on todella hieno juttu

31.8.2017

WAU, WAU ja hetkinen! Nyt olen yllättynyt, tyytyväinen, nöyrä ja äärimmäisen otettu. E2O-blogini on päässyt ehdolle The Blog Awards Finland- gaalaan tänä kuluvana vuonna 2017. Olen gaalamies. Olen pienestä asti katsonut lähes kaikki gaalat televisiosta. Emmat, Venlat, Jussit, Urheilugaalan ja eipä niitä muita taida ollakaan. Tämä gaala ei vielä tule televisiosta, ehkä joskus. Tähän gaalaan osallistuin viime vuonna ensimmäistä kertaa vieraana ja olin kyllä yllättynyt. The Blog Awards Finland 2016 oli todella hieno tapahtuma. Siellä huomasi ja ymmärsi, että blogit ja tube ovat todella merkittävä asia ja niille osataan antaa myös arvostusta.

Viime vuonna mietin salaa mielessäni, että ensi kerralla olisi niin siistiä olla ehdokkaana. Ja nyt tämä sitten toteutui. Aika mahtavaa ja samalla hieman outoa, että juuri tämä minun blogini on Suomen kirkkaasti suurimmassa, arvostetuimmassa ja säihkyvimmässä alan tapahtumassa ehdolla. Kolmen ehdokkaan joukossa olen ollut yhden kerran Venla-gaalassa. Ja siellä en todellakaan henkilökohtaisten saavutusteni ansiosta vaan Iholla-ohjelman tuotantoryhmän ja muiden ukkeleiden. Duudsonit korjasi tuolloin sen kirkkaimman pystin. Jos vertaan Venloja ja tätä Blogi-gaalaa, niin ääneni menee ehdottomasti jälkimmäiselle. Venla-gaala oli hieno kokemus, mutta kyseinen ilta ei kyllä muuten sykähdyttänyt. Toivottavasti lokakuinen ilta vuonna 2017 sykähdyttää. Ainakin tällä kertaa olen tehnyt itse työni ehdokkuuteni eteen.

E2O on ehdolla Vuoden Tulokas-kategoriassa. Voittajan valitsee arvoisat tuomarit, mutta myös te voitte osallistua yleisöäänestykseen, joten käykäähän antamassa äänenne omalle suosikillenne. Kannattaa käydä, koska palkintona on liput tuonne tapahtumaan ja vähän muutakin. Voin sanoa, että on ruoat, juomat ja tunnelma enemmän kuin kohdillansa.

ÄÄNESTÄÄ VOIT ——–> TÄÄLTÄ!!

Jes ja huh!

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Comments (18)
, , , , ,

No, nyt me sitten päätimme tehdä sen…

30.8.2017

On arvokasta omistaa ystäviä kenen kanssa aika kuluu siivillä. Keskustelut menevät ajoittain niin syvälle, että vasta myöhemmin tajuat mitä olette keskustelleet. Ajaessamme ystäväni Ollin kanssa kohti kotejamme Anna Puun tunteikkaan keikan jälkeen tapahtui taas näin. Juttelimme siitä, kuinka vaikea on astua se viimeinen askel matkalla kohti hieman vakavampaa parisuhdetta. Siitä, kuinka se pelko ja vanhat kokemukset nousevat edelleen pintaan, kun sinun pitäisi olla auki ja uskaltaa heittäytyä. Kyllä, myös suomalaiset miehet keskustelevat tunteistaan ja parisuhteista. Tällä hetkellä olemattomista sellaisista. Kääntyessämme Ollin pihaan totesimme lähes yhteen ääneen, että olihan taas hyvät puinnit.

Olemme Ollin kanssa hyvin ulospäinsuuntautuneita tyyppejä. Puhumme paljon. Asiaa, asiattomuuksia ja asian vierestä. Touhuamme paljon yhdessä ja olemme jo kauemman aikaa pohdiskelleet, että pitäisikö? Pitäisikö hypätä aallonharjalle ja alkaa tekemään yhdessä videoita? Perustaa yhteinen kanava Youtubeen ja alkaa tubettamaan. Tuo keskustelu Anna Puun keikan jälkeen sai meidät vihdoin tekemään päätöksen. Hankitaan kunnon tarvikkeet, eikun hommiin ja tehdään se. Itsehän olen jo pidemmän aikaa räpeltänyt huonolaatuisia rosoisia videopätkiä. On ollut #faijakorneria, Yksineläjän aarteita ja peruslöpinää. Nyt on aika ottaa seuraava askel. Ei välttämättä juttujen tason, mutta ainakin videoiden laadun perusteella.

Molemmilla on jo puhelimien notepadeissa ideoita vaikka kuinka ja paljon. Punaista lankaa ei juurikaan ole vaan videoiden aiheet tulevat varmasti olemaan hyvinkin rikkaita ja laajoja. Luvassa on ainakin ravintolavinkkauksia (syömme ulkona jopa liikaa), ekonomin ja maisterin arkea, lähes keski-ikäisten miesten seikkailua nykymaailman treffiviidakossa erinäisine sovelluksineen, urheilua ja sitä ihan normaalia elämää. Ilman turhia silotteluja tai hienosteluja. Hyvää ja mieltä virkistävää toimintaa tähän blogin rinnalle.

Nyt vaan kehitellään kanavalle nimi ja ensi viikolla laitetaan ensimmäinen video eetteriin. Jos teillä olisi kanavallemme hyviä nimiehdotuksia niin antakaahan tulla.

Keskiviikkoja, keskiviikkoja!

-Esko ja Olli-

Comments (19)
, , , , , , ,

Napakymppi. Oi, miksi en hakenut?

28.8.2017

Televisio, kapistus, joka on kokenut viihde-elektroniikkatarvikkeista vuosien saatossa ehkä suurimman muutoksen. Sekä ulkonäöllisesti, että hintansa puolesta. Muistan, kun pääsin Kajaaniin opiskelemaan opettajaksi halusin panostaa televisioon. Ostin 32-tuumaisen upean kuvaputkivastaanottimen. Kaikki muu oli kätevää paitsi muuttaminen. Taisi painaa kuusikymmentä kiloa ja kunnon otetta ei saanut mistään. Niin, ja kovin kätevää ei ollut myöskään myyminen. Jouduin maksamaan, että joku tuli hakemaan sen pois asunnostani. Oli siirrytty jo taulutelevisioaikaan ja tuo puoli olohuonetta peittävä möhkäle ei ollut enää kovinkaan kuumaa kamaa.

Taulutelevisio tuli olohuoneisiimme rysäyksellä. Niiden saapuessa markkinoille hinnat olivat aivan pilvissä, mutta nykyään televisioita löytyy ihan perustyöntekijänkin kukkarolle. Tämä on kyllä hyvä uudistus, koska taulutelkkareiden siirreltävyys ja upottaminen osaksi sisustusta on aika paljon helpompaa kuin vanhojen aikojen kuvaputkitelkkareiden. Tänä syksynä rysähtää myös pitkästä aikaa ohjelmakattaus, joka on ainakin paperilla hyvin kiinnostava. Itse en ihan hirveästi katso televisiota, mutta tänä syksynä on kyllä pakko koukuttaa itsensä muutamiin ohjelmiin.

NAPAKYMPPI: Kyllä jää Tinder kakkoseksi, kun ruutuihin pärähtää se aidoin ja oikein seuranhakuohjelma. Hieman arvelluttaa juontajavalinta, koska Kari Salmelaisen saappaita on todella haastava täyttää. Tässä ohjelmassa ei pyyhitä oikealla tai vasemmalle. Tässä ohjelmassa pyyhitään hikikarpaloita ja kyyneleitä. Onnesta tai pettymyksestä. Matkakumppanin ja matkakäärön paljastuttua. Hikiä tai Hollywood. Niin, kuten aikaisemminkin olen todennut. Syttyvä rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa.

YLPEÄSTI ERILAISET: Maailma tarvitsee erilaisuutta ja ennenkaikkea erilaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Varmasti hyvin tehtynä ja toteutettuna todella mielenkiintoinen dokumentaarinen ohjelmasarja.

VAIN ELÄMÄÄ: Minun ja tyttäreni yhteinen lempiohjelma. Ruudusta on katsottu jaksot todella moneen kertaan. Suosikit vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Tällä hetkellä taitaa olla Irina se ykkönen. Syksyllä starttaavalla kaudella Satulinnan valtaakin melkoinen tähtijoukkio ja toivottavasti tämä olisi piristysruiske ehkä jo hieman itseään toistavaan formaattiin. Tai ehkä se vain tuntuu siltä, kun on jaksot katsonut läpi noin kolmetoista kertaa. ”Iskä, voitko ottaa vaimoksi Irinan, Petran tai Lauran?” Taitaa olla kaikki varattuja.

POSSE: Tätä sarjaa olen seurannut ensimmäisestä tuotantokaudesta lähtien. Ei tarvitse katsoa kovinkaan intensiivisesti ja rento sekä vauhdikas toteutus miellyttää minua. Ja viime kauden musta laatikko. Se Hoopeen epätoivoinen ilme, kun lähti letti päästä. Jos olen joskus nauranut aidosti telkkaria katsoessani, niin silloin nauroin. Tälle kaudelle ohjelma on uudistunut aika reippaasti. Toivottavasti entistä parempaan suuntaan.

IDOLS: ” Kun tuulet puhaltais ja sadepilvet poistais, valaisis tän maan…” Idolsia seurasin aikoinaan todella intensiivisesti ja muistan, kun Hanna Pakarinen ja Jani ”Jay Wiima” Wickholm olivat estradilla käsi kädessä. Ystäväni kisastudiossa oli sähköinen tunnelma ja lopulta lappeenrantalainen, rouheaääninen, puutavaratyöläinen Hanna julistettiin voittajaksi. Upea hetki. Viimeisimpiä kausia en ole juurikaan katsonut, mutta josko Ana Tude saisi puhallettua ohjelman entiseen loistoonsa.

KIELLETTY RAKKAUS: Sami Minkkisen luotsaama ohjelma. En tunne miestä yhtään. En tunne taustoja hänen elämässään. Lööppejä olen lukenut ja kohtalaisen hyvin ainakin niiden perusteella natsaa juontajavalinta sekä tuo ohjelman nimi. Pakko katsoa ihan mielenkiinnosta muutama jakso.

GLADIAATTORIT: J-P Jalo ja Keravalla sijainnut Planet Funfun. Punainen tiilirakennus, jossa tehtiin aikoinaan todella hyvää televisioviihdettä. Gladiaattorit, nuo oikean elämän supersankarit valloittivat suomalaisten sydämiä niissä punavalkoraitaisissa housuissaan ja sinisissä paidoissaan. Kuka nousee tänä vuonna kirkkaimmaksi tähdeksi, vai nouseeko kukaan? Saapa nähdä.

Kyllähän Napakymppi on itselleni se odotetuin ohjelma. Olisi pitänyt uskaltaa laittaa valmiiksi kirjoitettu hakemus sisään. Ties missä olisin tällä hetkellä…

Löytyykö tarjonnasta mitään kiinnostavaa?

Mukavaa iltaa!

-Esko-

Comments (9)
, , , , ,

Ruusuja opettajille

27.8.2017

Jaa, että poikaluokalle. Näin on varmasti kuudesluokkalainen Esko ajatellut kuultuaan, että tulee käymään silloisen yläasteensa muistaakseni seitsemäntoista pojan kanssa. Täytyisi käydä kysymässä mitä tämän idean takana seisseet pedagogit ovat ajatelleet. Seitsemätoista murrosikäistä poikaa samalle luokalle. Juuri, kun se kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen oli heräilemässä. Juuri, kun niitä ensimmäisiä luokkasormuksia oli vaihdettu ja laitettu roikkumaan niihin  ”kultaisiin” kaulaketjuihin. Niihin, jotka päästivät aina koristreenien jälkeen vähän vihreää väriä kaulalle. Kuitenkin tuo yläasteaika on jättänyt minulle hyviä muistoja peruskoulutaipaleeltani. Muistoja hienoista opettajista, jotka olemuksellaan ja persoonallaan saivat hieman epävarmat, finninaamaiset ja pilottitakkiset nuoret kiinnostumaan opettamistaan aineista.

Pärjäsin koulussa aina ihan hyvin. Kotona minuun luotettiin, että hommat hoituvat. En muista, että isä tai äiti olisivat juuri koulumenestykseeni puuttuneet. Lähinnä kannustivat ja tukivat. Näin opettajana minun sydäntäni lämmittää Lidlin uusi mainos, jossa yläkouluikäinen tyttö näyttää matematiikan koetta isälleen. ”Seiska plus, pitäiskö?” Johon isä vastaa iloisesti nauraen: ”Pitäis.” Ja alkaa hillittömät juhlat. Ei sitä aina kymppejä tarvitse saada, jotta voisi juhlat järjestää. Tuommoinen isä minä haluan olla sitten vuosien päästä.

Oppiaineista pidin kaikista tasaisesti, mutta uskonto nousi yläasteella todella miellyttäväksi oppiaineeksi. Tämä johtui puhtaasti opettajastamme. Hän otti poikalauman vastaan aina avoimesti. Puhui asioista niiden oikeilla nimillä. Puuttui ongelmiimme ja kertoi tarinoita omalta elämäntaipaleeltaan. Kiinnostavasti ja aidosti. Turhia peittelemättä ja hienostelematta. Nea Kontio, jäit mieleeni. Virtuaaliruusu sinulle!

Lindholmin ”Hasa”. Jalkapalloa kovalla tasolla pelannut liikunnanopettajamme. Mies, jonka tunneille kaikki halusivat. Huumori ja lämmin suhtautuminen jokaiseen oppilaaseen. Vaikka osalle maistui punainen pehmeä Marlboro paremmin kuin pesäpallo, niin Hasa ei siitä hermostunut. Kannusti, tsemppasi ja sai kaikki osallistumaan, omalla tasollaan. Kukaan ei hävennyt omia suorituksiaan ja tunneilla vallitsi aina hyvä ja toisia kannustava ilmapiiri. Toivottavasti olisin saanut imettyä jotain tiedostamatonta jo tuolta ajalta omaan opetukseeni. ”Hasa” Lindholm. Virtuaaliruusu sinulle.

Täytyisi käydä pyörähtämässä Lahden Yhteiskoulun käytävillä ja katsomassa, josko nämä hienot opettajat vielä olisivat kyseisessä koulussa töissä. Ei silloin teinipoikana olisi voinut uskoa, että nykyään voisin heitä nimittää kollegoikseni. Toki sitä omalle koulutaipaleelleni on osunut monia hyviä opettajia, mutta jotkut heistä vain jäävät paremmin mieleen. Heillä oli se joku juttu, joka teki vaikutuksen siihen itseään etsivään nuoreen miehenalkuun. Toivottavasti sitä itsekin voisi antaa omille oppilailleen sen tiedonjyvän lisäksi jotain muutakin heidän elämäänsä.

Sitten vuosien ja vuosien päästä olisi mukava saada kutsuja opettamiensa luokkien luokkajuhliin. Varmasti olisi hienoa nähdä minne elämänlaineet ovat niitä pieniä alakoululaisia kuljettaneet.

Onko teille jäänyt mieleen jotain tiettyjä tyyppejä tai muistoja koulutaipaleiltanne? Virtuaaliruusut kehiin!!

Kiitos lukijalleni, joka antoi kimmokkeen tähän kirjoitukseen.

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //

Comments (8)
, , , , , , ,

Tunneskaalojen keikkaviikko

25.8.2017

Olihan arkiviikko. Olin katselemassa live-musiikkia kahtena iltana peräkkäin. Ja kotimaista, tietysti. Keskiviikkona Anna Puuta ja torstaina Kalevauva.fi:tä. Anna Puun keikka oli Nosturissa, jossa on järjestetty kesän mittaan Katto auki-klubeja. Esiintymässä ovat olleet mm. Matti Johannes Koivu, Eva ja Manu sekä monia muita. Keikkapaikka on tunnelmallinen ja Nosturin katto ihan oikeasti aukeaa kesken keikan. Antaa todella erikoisen säväyksen ihan tuommoiseen perus klubikonserttiin. Anna Puu toivoi vielä erikseen katon aukeamista ennen Nuori Loiri kappalettaan. Katto aukesi ja kappaleen sanat: ”Tuoksui kesäilta ja loisti kuunsilta…” Sopi tuohon pimeään kesäiltaan aika hienosti.

Anna Puu oli esiintyjänä energinen ja hyväntuulinen. Aito ja hänen välispiikkinsä toivat artistin entistä lähemmäs yleisöä. En ole koskaan aiemmin nähnyt Anna Puuta livenä noin intiimillä keikalla. Kappaleita ja niiden sanoituksia kuunnellessa oli hyvä tehdä aikamatka omaan elämään. Hyvin lähelle osui monet ja monet virkkeet. Niin ja se viimeinen kappale Mestaripiirros nosti pienoisen kyyneleen silmäkulmaan. Yksi parhaista kotimaisista kappaleista koskaan.

Toisen livekokemuksen tarjosi Kalevauva.fi Helsingin Taiteiden yön konsertissa. Päivälehden museoon oli kokoontunut suuri joukko ihmisiä nauttimaan tästä kultasuoneen iskeneestä duosta. Kappaleiden lyriikat kumpuavat suoraan Suomen kansan syvimmistä riveistä, eli vauva.fi:n keskusteluista. Keikka oli todella viihdyttävä ja huumori jaksoi kantaa juuri sen reilut puolisen tuntia. Nauratti ihan aidosti, kyllä nauratti ja hävetti samaan aikaan. Keikkaa kuunnellessa sitä mietti miten on ollutkaan idiootti. Ensinnäkin on lukenut kyseisen palstan keskusteluja ja ajoittain jopa hieman ottanut niistä itseensä. Esimerkiksi kappaleet: Mies syö lapsen vanukkaat, Vakavissaan, etupyllystä ja Pitääkö synnytyksessä todellakin olla alapää paljaana kertovat jo aika paljon.

Viimeinen ja paras keikka tällä viikolla on kuitenkin tänään. Tämä artisti tarjoaa kyllä mahtavia kokemuksia. Vauhdikkaita ja viihdyttäviä. Välispiikitkin ovat ihan omaa luokkaansa. Illan raideriin kuuluu ainakin lohinigirejä ja näin perjantain herkkupäivän kunniaksi kunnon karkkisäkki. Rok, rok.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

Comments (4)
, , , , , ,

Tuo on vähän tuommoinen Arnold Schwarzenegger…

24.8.2017

Tyylipostaus. Enpä ole aikoihin kirjoittanut tyylistä, vaatteista tai pukeutumisideologioistani. Osittain varmaankin siksi, että minulla ei ole mitään tiettyä ideologiaa. Flow-festivaaleilla minua haastateltiin johonkin, en tiedä mihin ja jutun aiheena oli tyylini ja tulevaisuuden tyylitrendit. En tiedä miksi minut kyseiseen haastatteluun valittiin, koska en pidä itseäni mitenkään erityisen tyylikkäänä tai erikoisena pukeutujana.

Toki pidän vaatteista, vähän liikaakin ja seurailen hieman muodin tuulahduksia. Juttutuokiomme tiimellyksessä puheisiin nousi jostain syystä Arnold Schwarzenegger. Näin jälkeenpäin mietittynä ymmärrän kyllä miksi. Minulla oli päälläni nahkarotsi, aurinkolasit ja hiustyylikin täsmäsi Terminator-kakkosen leffajulisteen kanssa. Silmät eivät olleet ihan yhtä punaiset, vaikka olikin sunnuntai.

En ehkä kuitenkaan voi sanoa, että Arska olisi suoranainen tyyli-idolini. Onko minulla tyyli-idolia? Ei oikeastaan. Tukholmassa käydessä on aina mukava seurailla miesten pukeutumista. Sieltähän ne trendit sitten hienoisella viiveellä saapuvat Punavuoren ja Kallion kautta (vai meneekö jo toisinpäin?) tänne Suomen kamaralle. Tai, onhan minulla yksi ideologia: Kaikki pohjautuu pillifarkkuihin. Näiden ympärille lähden rakentelemaan erilaisia kokonaisuuksia. Välillä siistimpää, kuten kuvissa. Useimmiten kuitenkin istuvia, pitkiä t-paitoja ja nahkatakki kruunattuna tennareilla tai juoksulenkkareilla. Ainiin ja tietysti hattu. Hattuja käytän myös paljon, koska hiustyylini kasvaa yli aivan liian nopeasti.

Täällä uudessa asunnossa minulla on yksi suuri ongelma ja se on säilytystila. Muuttaessani en taaskaan tehnyt tarpeeksi rohkeaa karsimista. Minuun on istutettu se äidiltäni peritty ”hamstraajageeni”. Minuun ei ole istutettu tätä uutta ”Maritus”-geeniä, ei todellakaan. Sängynaluslaatikoihin pakkailin muutossa vaatteitani ja siellä ne ovat olleet koskemattomina nyt reilut puolisen vuotta. Eli kovinkaan polttavasti en ole niitä siis tarvinnut. Joku muu niitä varmasti saattaisi tarvita, joten olisiko teillä vinkata jotain hyvää kirppistä? Kirppistä, jossa saisi myytyä myös miesten vaatteita.

I’ll be back!

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //

Comments (16)
, , , ,

Virvon, varvon, arvon, maailman. Arvomaailman

23.8.2017

Tartutaanpas välittömästi eiliseen kirjoitukseen tulleeseen kommenttiin. Postausehdotus liittyi arvoihin, suuri kiitos! Jaan ideaa hieman osiin ja pohdiskellaanpas asiaa: Mitä arvoja koen itse tärkeänä ja minkälaisia arvoja toivon pystyväni siirtämään lapselleni? Tämä oli erittäin ajankohtainen aihe, koska juuri viime viikolla keskustelimme uskonnon tunnilla arvoista. Asioista, joita pidämme tärkeinä ja minkälaisiin valintoihin oma arvomaailmamme meitä elämässämme ohjaa. Mikä rakentaa meistä meidät ja mitkä asiat ympärillämme vaikuttavat arvomaailmamme rakentumiseen? Tuntia pitäessä sitä väistämättä alkoi pohtimaan myös omia arvojaan ja valintojaan.

Pienen lapsen isänä ja yhtenä tärkeimpänä arvovaluutan siirtäjänä sitä toivoisi, että omalle tyttärelle rakentuisi terve arvoperusta. Sellainen, josta hän itse voisi olla ylpeä. Sellainen, jonka siirtämisestä voisi itse olla ylpeä. Kenenkään arvomaailmaa ei voi pakottaa, mutta sen syntymiseen on ympärillä olevilla ihmisillä ja heidän tekemisillään todella suuri merkitys.

Varsinkin lasten kohdalla arvomaailman juuret ovat siellä omassa perheessä ja niissä lähimmissä ihmisissä. Omat järkevät, harkitut ja henkilökohtaista arvomaailmaa kunnioittavat valinnat varmasti edesauttavat järkevän ja terveen arvoperustan rakentumisessa. Omassa elämäntilanteessani usein pohdiskeleekin tulevaisuuteen, uskoen ja toivoen sitä parasta mahdollista lopputulosta, terveen ja järkevän arvomaailman rakentumista.

”Onni löytyy äärimmäisyyksien välistä.” Aristoteles, tuo Antiikin Kreikan suuri filosofi oli sitä mieltä, että ihmisen elämässä perimmäinen arvo on onnellisuus. Aristoteleen mukaan tasapainoinen elämä ja kultaisen keskitien löytäminen ilman äärimmäisten asioiden tavoittelua on tie onneen. Nykyään tuntuu, että ajoittain tuo äärimmäisyyksien tavoittelu on keskiössä. Sana sopivasti pääsee usein unohtumaan. Tuntuu, ettei mikään riitä. Aina pitää saada vaan lisää, lisää ja enemmän. Ja sen oman äärimmäisyyden tavoittelussa unohdetaan kaikki muut. Kaikki ympärillä oleva. Se mikä on jo valmiiksi ja sopivasti hyvin, unohtuu. Pätee varmasti todella moneen asiaan tässä ympäröivässä maailmassa, pienempiin ja suurempiin.

Onnellisuus on varmasti asia, jonka pohjalle on hyvä lähteä rakentamaan omaa arvomaailmaansa. Vastaanpas vielä tähän loppuun oppikirjan tehtävään 1b.

Mitkä ovat sinulle tärkeitä arvoja? Minulle tärkeitä arvoja ovat ainakin terveys, hyvyys, viisaus, onnellisuus ja oikeudenmukaisuus. Arvoja, joita voin ylpeänä siirtää myös lapselleni, tai ainakin parhaani mukaan yrittää.

Arvokasta viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat : Jere Lehtonen Lähde: Tähti 6, opettajan opas //

Comments (2)
, , , , ,

Joo, joo. Sinä just…

22.8.2017

Tasaisissa sykleissä on hyvä heittää pallo teille, lukijoilleni.

Olen näitä jo muutaman kerran tehnyt ja olette laittaneet todella hyviä ehdotuksia, kysymyksiä ja kirjoitusideoita.

Eli heittäkäähän kommenttikenttään toiveita, parannusehdotuksia, ideariihiä ja aihepiirithän voivat olla lähes mitä vaan (tietyillä rajoitteilla)…

Itsehän kirjoittelen hyvinkin laajalla skaalalla elämästä, joten ottakaahan homma haltuun arvon lukijat.

Joo, joo. Sinä just…

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (12)
, , , ,

Ja viikko käyntiin…

21.8.2017

Saunavuoro, siinä ollaan kyllä syvällä suomalaisuuden ytimessä. Kyseinen hetki on varmasti tuttu lähes jokaiselle suomalaiselle. Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta ja työssäni tämä merkittävä juhlavuosi näkyy monella eri tavalla. Lähes aina puhuttaessa suomalaisista traditioista, nousee sauna aina keskusteluihin. Ja hyvä niin. Onhan saunavuoro hieno hetki tänne arjen keskelle. Täällä meidän minitaloyhtiössämme on alakerrassa todella viihtyisä pieni sauna ja onnekseni olen saanut sieltä kaksi vuoroa viikossa. Toisen perjantaille ja toisen otin tarkoituksella maanantaille, koska lenkin (ehkä salibandytreenien) ja saunan saattelemana on mahtava pyyhkäistä uusi viikko liikkeelle.

Kesällä en käyttänyt saunaa juuri ollenkaan, mutta nyt kelien viilentyessä ja syksyn saapuessa on mukava käydä pari kertaa viikossa löylyissä makailemassa. Rentoutua ja istuskella löylyjen jälkeen hetki pihalla, omalla terassilla. Pikkumimmi rakastaa saunomista ja on kiva, että aina hänen saapuessaan Helsingin kotiin. On meillä mahdollisuus päästä saunomaan. Tästä on muodostunut jo tärkeä traditio. Kaupasta haetaan perjantain kunniaksi saunajuomat ja herkkuja. Näitä on sitten kiva napostella saunanraikkaina leffan pyöriessä taustalla.

Saunominen on lisännyt suosiotaan kaupunkilaisten keskuudessa ja varsinkin Helsingissä tämä trendi on näkynyt todella selvästi. Sompasaaren sauna on ollut paljon otsikoissa, hieman kyseenalaisista syistä kylläkin ja uusia saunakeitaita on noussut tasaiseen tahtiin. On Löylyä, Allas Sea Poolia ja Kalliossa perinteitä pitävät yllä Arlan sekä Kotiharjun saunat. Näistä olen käynyt ainoastaan Löylyn lauteilla. Täytyisi käydä myös joskus katsastamassa nuo muutkin. Ainakin Kotiharju. Siellä olisi tarjolla myös kuppausta, huh.

Sauna päälle ja viikko käyntiin! Onnekas olen, että se löytyy tuosta noin viiden metrin päästä.

-Esko-

Comments (0)
, , , , ,

Toteutunut: Osittain

18.8.2017

Laittaessani eilisen kirjoitukseni tänne internetin syövereihin eksyin vuoden 2017 alussa kirjoittamaani postaukseen, johon olin listannut asioita. Asioita, joita pyrin toteuttamaan tänä kuluvana vuonna. Olemme menossa elokuun puolessa välissä, joten otetaanpas pieni katsaus mitä on tullut tehtyä ja mitä on vielä tekemättä. Vaikka tuossa jokin aika sitten kirjoittelin, ettei vanhoja kannata tuijottaa. Tätä listaa tuli kuitenkin tuijoteltua, niin kerkiää vielä laittaa retuperällä olevat asiat kuntoon.

Vuonna 2017 minä olen:

Vahva, omilla jaloillaan seisova ihminen.

Toteutunut: Osittain

Se mikä ei tapa, vahvistaa. Tämä kulunut sanonta sopii tähän kohtaan oikein hyvin. Vahvempi varmasti kuin aiemmin. Omilla jaloillani seison ja aika suuri tuulenpuuska saa tulla, että 44,5 Converset enää lentoon lähtisivät.

Velallinen, keskiluokkainen suomalainen mies.

Toteutunut: Täysin

Avioliitossa Nordean kanssa vielä vuosia ja vuosia. Rakkausavioliitossa, ainakin toistaiseksi. ”Sivutyöni” nostaa tulotason ajoittain ylempään keskiluokkaan, mutta useimmiten voin kuitenkin todeta olevani keskiluokkainen suomalainen luokanopettaja.

Vähintään kymmentä eri ruokalajia valmistava entinen katastrofikokki.

Toteutunut: Osittain

Kokkaaminen ei vaan juurru tuonne selkärankaani. Treeniä, treeniä. Ja ennenkaikkea motivaatiota.

Juossut puolimaratonin alle 1h45min.

Ei toteutunut

En ole vielä osallistunut mihinkään tavoitteelliseen juoksutapahtumaan. Taitaa olla jo liian myöhäistä?

Saanut taulut seinälle.

Toteutunut: Täysin

Ja hienot taulut onkin.

Luonut itselleni ja tyttärelleni kodin, jossa on yksinkertaisesti hyvä olla.

Toteutunut: Osittain

Rakastan kotiani. Pikkumimmin kommentti: Mä en tykkää tästä, mä rakastan tätä. Valmista ja viihtyisää alkaa olla ja tuo F:n kommentti merkitsi minulle paljon. Muutamia fiksauksia vielä vaatii.

Kutsunut paljon ystäviä kotiini.

Toteutunut: Osittain

Tupaantuliaisia en ole vielä(kään) pitänyt. Ystäviä on luonani vieraillut, muttei suinkaan tarpeeksi. Saunavuorot täytyy laittaa aktiivisempaan käyttöön syksyn ja talven koittaessa.

Parempi valokuvaaja.

Toteutunut: Osittain

Hankin kameraani huomattavasti paremman objektiivin ja kuvieni taso on tämän myötä noussut. Ainakin omasta mielestäni. Blogini on ns. reality-blogi, jonka yksi tavaramerkki on tietty rosoisuus. Eli ottamani kuvat eivät yllä kuitenkaan ihan sinne ammattivalokuvaajien tasolle.

Onneksi lähellä on kuitenkin todella taitavia valokuvaavia ystäviä, joten ajoittain kirjoitusten kuvitukset ovat ihan täyttä priimaa.

Panostanut blogini visuaaliseen ilmeeseen.

Toteutunut: Osittain

Rasmus Lahesta toteutti todella hienon bannerin. Kiitos. Kuva ja teksti täytyy vaihtaa jossain vaiheessa.

Reippaan koululaisen isä.

Toteutunut: Täysin

Vaikkei koulu alkanutkaan siinä opinahjossa, mikä oli suunnitelmissa, kun tätä vuoden 2017 tavoitelistaa silloin tammikuussa kirjoittelin.

Maailman paras isä pikkuF:lle.

Toteutunut: Täysin

Kaikkeni olen tämän asian eteen tehnyt. Ja tulen aina tekemään.

Kokonaisvaltaisesti onnellinen.

Toteutunut: Osittain

Paljon olen onnellisuuteni eteen tehnyt, todella paljon. Ajoittain kuitenkin… eilen asiasta kirjoitin.

Katsonut yhden kokonaisen elokuvan Netflixistä.

Ei toteutunut

Hoitanut selkäni kuntoon.

Toteutunut: Täysin

Tällä hetkellä selkäni voi oikein hyvin. Saapa taas nähdä, kun on paluu salibandy- ja koriskentille.

Aloittanut kirjan kirjoittamisen. (Pöytälaatikkoon)

Ei toteutunut.

Ideoita olisi kyllä vaikka ja kuinka.

Muistanut laittaa kurahousut hoitoreppuun.

Toteutunut: Osittain

Nykyään pakataan jo koulureppua. (Virtuaalisesti.)

Todella hyvin itsensä tunteva, omista virheistään oppinut mieskandidaatti.

Toteutunut: Osittain

Tunnen itseni hyvin, vähän on vielä tämä rooli hakusessa. Virheistä olen todellakin oppinut, enkä tule niitä enää koskaan toistamaan, toivottavasti. Mieskandidaatti, noh. Edelleenkin mieskandidaatti.

Pitänyt aktiivisesti yhteyttä vanhempiini.

Toteutunut: Täysin

Soittelemme usein ja pikkumimmin kanssa pyrimme käymään mummolassa niin usein kuin mahdollista.

Pitänyt aktiivisesti yhteyttä ystäviini.

Toteutunut: Täysin

Kesällä hengailin todella paljon ystävieni kanssa ja samalla sykkeellä täytyy jatkaa. Vaikka arki pyyhältääkin päälle.

Työstään aidosti nauttiva luokanopettaja.

Toteutunut: Täysin

Rakastan työtäni. Töissä on todella mukavaa ja luokkani kanssa on erittäin antoisaa touhuta.

Avoin, ystävällinen, aito oma itseni.

Toteutunut: Melkein

Avoin, ehkä ajoittain liiankin. Ystävällinen pyrin olemaan aina niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Aito, oma itseni. Kyllä, toivottavasti…

Ei ole pahoja. Kyllä minä noihin pystyn.

On niistä osa aika pahoja. Osittain, osittain ja osittain. No, on tässä vielä vuotta jäljellä vaikka ja kuinka.

Mukavaa viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (2)