Tietoa mainostajalle ›
Monthly Archives

syyskuu 2017

, , , , , ,

Ei se nimi niin kaunis ole, eikä tarvitsekaan…

30.9.2017

Ensimmäisen kerran astuin sisään tuohon punatiiliseen rakennukseen, kun noudin sieltä talvikumisaappaisiin sopivat armeijan hiihtosukset. Ei ollut luisto parhaimillaan. Majurin ohjeistamat näkkileivät olivat sissitakin etutaskussa. Tällä hetkellä tuota punatiilistä rakennusta isännöi Apulanta. Ensimmäisen kerran kuulin kyseisestä rock-orkesterista jo aivan heidän alkutaipaleellaan. Seurustelin lukioaikoina Heinolalaisen tytön kanssa ja hänen tuttunsa soitti muistaakseni viulua Apulannan S.S kerho nimisessä kappaleessa. Tätä kautta tutustuin bändiin ja ovathan nuo alkuaikojen Apiksen biisit edelleen silkkaa timanttia. Attack of the A.L people, tuo Apulannan ensimmäinen pitkäsoitto kätkee sisälleen kappaleita, jotka soivat edelleen Spotify-listallani.

Apulanta, yhtye jonka nimi ei ole niin kaunis, eikä tarvitsekaan olla. Saavutukset puhukoot puolestaan. Yli kahdenkymmenen vuoden mittainen ura Suomen rock-taivaan yhtenä kirkkaimmista tähdistä. Aika monta Apiksen keikkaa olen itsekin nähnyt ja aika monta erilaista muistoa sisältyy näihin konsertteihin. Eilen Vain Elämää- ohjelmassa oli vuorossa Toni Wirtasen päivä. Mielestäni kirkkaasti paras jakso, mitä on ohjelmassa nähty. Rastapäinen Wirtanen vetämässä Mato-biisiä ruotsin kielellä. Siinä oli kunnon meininkiä. Kunnon nostalgiapläjäys omaankin nuoruuteen. Ja se Jenni Vartiaisen veto. Harvoin olen ihastunut ihmiseen ihan puhtaasti esiintymisen perusteella. Oli vaan niin viettelevän hauskan, loistava. Kerrankin on isällä ja tyttärellä sama suosikki Vain Elämässä.

Ja takaisin sinne punatiiliseen rakennukseen. Vierailimme tänään F:n kanssa Apulandiassa, joka sijaitsee Hennalan vanhalla kasarmialueella. Tarjolla on kahvilan herkkujen lisäksi Apulanta- museo. Todella hyvä paikka. Kannattaa ehdottomasti vierailla, ihan ehdottomasti. Uskoisin, että aika monella suomalaisella on  jonkinlainen kosketuspinta orkesteriin nimeltä Apulanta. Nyt on myös kuusivuotiaalla, jonka mielestä parasta Apulandiassa on pullat ja luvan kanssa tussilla seinään piirtäminen. Pelottavinta ensimmäisen museohuoneen jättimäinen rekvisiittahämähäkki.

Hennalassa, niin kaunis on maailma!

-Esko-

P.S. Minäkin olen odottanut yli kaksikymmentä vuotta, että saisin nimmarin tuohon Mato-singleni kanteen.

Comments (2)
, , , , ,

Säästä henkesi ja halvalla!

29.9.2017

Täällä olen jo monia ja monia kertoja kirjoitellut kuinka nämä pimenevät syysillat ovat upeita ja tunnelmallisia. Kyllä, niitä ne todellakin ovat. Samalla ne ovat myös äärimmäisen haastavia autolijalle. Eilen ajelin illalla koristreeneistä kotiin ja matkalla sydän pomppasi kurkkuun. Pimenevällä tienpätkällä yhtäkkiä eteeni juoksi lenkkeilijä. Onneksi kerkesin jarruttaa, mutta ei ollut törmäys kovinkaan kaukana. Huh! Tämä on varmasti kaikista pimein vuodenaika. Ei ole lunta heijastelemassa edes pieniä valonsäteitä. Kostea tienpinta vaikeuttaa entisestään havaitsemaan ihmistä ilman sitä maailman halvinta henkivakuutusta.

Tuo eilinen välikohtaus sai taas muistamaan kuinka tärkeä se pieni heiluva heijastin siinä käsivarressa onkaan. Täytyy siis kaivaa huomenna esiin ja ripustaa rotsin hihaan. Lenkillä puen pimeinä iltoina päälleni huomioliivin, joten menee sekin taas ohjelmistoon. Koulussa tästä asiasta puhuttaessa käytän Liikenneturvan sivustoa, jolla pystyy havainnollistamaan heijastimen käytön tärkeyttä. Pikkumimmi saapuu tänään, joten mennäänpäs hänenkin kanssaan vierailemaan tuolla sivustolla.

Tämä kirjoitus oli ihan puhdas muistuttelu ja varsinkin autoilijan näkökulmasta. Tuolla ulkona on iltaisin aivan h######n pimeää. Heijastin on kyllä melkoisen tärkeä kapistus. Saa nähdä milloin vaateteollisuus alkaa integroimaan heijastimia tuotteisiinsa. Weekday sitä taisi jo hieman kokeillakin.

Huh, olipa säikäyttävä tilanne ja sitten iloisempiin asioihin. Edessä mahtava viikonloppu. F messissä ja luvassa on ainakin ulkoilua, herkkuja, mummolaa, uintia. Jes ja jes! Isänä on kyllä siistiä olla.

Mukavaa viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (6)
, , ,

Missä olit silloin, kun…

28.9.2017

Tänään tuli kuluneeksi kaksikymmentäkolme vuotta Matkustaja-autolautta Estonian dramaattisesta uppoamisesta. Muistan hyvin hetken, kun tästä uutisesta levisivät kuvat ympäri vielä hyvin rajoittuneita medioita. Ne oranssit pelastuslautat, musta aaltoileva meri ja pintapelastajien todella haastavat lähes toivottomat työskentelyolosuhteet. Keskustelimme luokkakavereideni kanssa tapahtuneesta tragediasta Lahden Yhteiskoulun yläkerrassa sijainneen ATK-luokan edessä. Jotenkin tuo tilanne on jäänyt hyvin tarkasti mieleeni. Muistan myös hyvin ne luokan tietokoneet, Macintoshit.

Historian tapahtumat jättävät mieleen hyvin vahvan muistijäljen. Näiden kautta pystyy hyvin jäsentämään myös omaa elettyä elämäänsä ja noita päiviä miettiessä sulkiessaan silmänsä voi matkustaa myös omaan lähihistoriaansa. Missä olin silloin, kun…

…Suomi voitti historiansa ensimmäisen jääkiekon kultamitalin Tukholman Globenissa? Vanhempieni talossa, yläkerran huoneseeni oli pakkautunut silloisen, itseasiassa ensimmäisen tyttöystäväni lisäksi paljon kavereitani. Se Jutilan laukaus yläkulmaan ja tuuletus. Kummelin Olli studioisäntänä ja ai, että. Se oli mahtavaa. Suunnittelimme myös junamatkaa Helsinkiin vastaanottamaan kiekkosankareita. Suunnitelmaa ei toteutettu, satatuhatta muuta kyllä toteutti.

…Prinsessa Diana menehtyi traagisesti kolarissa Pariisissa? Olimme kaverillani Lahden Metsäpellossa. Kerrostalon parvekkeella vietimme elokuun viimeisiä päiviä. Olimme olleet edellisenä iltana hieman tanssahtelemassa ja aamulla tämä suru-uutinen levisi ympäri maailmaa. Myös sinne lahtelaisen kerrostalon parvekkeelle.

…kaksoistornit sortuivat massiivisten savupilvien ympäröiminä New Yorkissa? Ei niitä kuvia oikein voinut uskoa edes todeksi, kun ne silmiini osuivat. Asuin tuolloin Joensuussa ja muistan hyvin hetken, kun ennen Joensuun Katajan harjoituksia keskustelimme tapahtuneesta täysin epäuskoisina. Mehtimäen jäähallin edessä oli juuri alkamassa fysiikkavalmentajamme vetämät juoksutreenit.

…Intian valtameren maanalainen maanjäristys kylvi massiivista tuhoa? Tämä katastrofi tuli surullisen lähelle myös tänne Suomeen. Lähdimme juuri kyseisenä päivänä moikkaamaan ystävääni, joka pelasi salibandya ammatikseen Uppsalassa, Ruotsissa. Uutisointi oli aluksi hyvin vajavaista ja tuhon määrää ei kukaan osannut täällä kaukana ennustaa. Perille päästyämme seurasimme tapahtumia teksti-tv:n välityksellä. Tuhon ja menetysten määrä kasvoi tunti tunnilta ja minuutti minuutilta.

…Lordi voitti Suomen historian ensimmäisen kerran Euroviisut. Lahden Jalkarannassa jännitimme ystävieni kanssa finaalilähetystä. Olimme arponeet hatusta kaikille omat paperilappuset, joissa oli finaalimaita. Minulle ei Suomen lappua osunut. Ja vaikka olisi osunut en ehkä olisi osannut odottaa, että sillä lapulla juhlitaan Suomen Euroviisuvoiton lisäksi myös kaveriporukkamme omaa palkintoa Lahden Seurahuoneella. Ihmisiä oli hirveästi liikkeellä ja varmasti myös kyseisen illan dj muistaa halutuimman ja toivotuimman kappaleen.

Traagisia ja surullisia tapahtumia. Iloisia ja riemunkiljahdusten sävyttämiä tapahtumia. Ikimuistoisia tapahtumia. Semmoista on elämä.

On muuten syksyn värit upeimmillaan juuri tässä hetkessä.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (2)
, , , , ,

No, mennään, mennään!!

27.9.2017

Ihan ei vielä pääse jäälle juoksemaan, ei. Nuo kuvat ovat vaan niin hienoja, että kyllähän niillä mielestäni voi mainostaa kauan kadoksissa ollutta Eskon lenkkikerhoa. Pimenevä syysilta, merenranta, hyvä seura ja vieläpä hikoilu siihen kaupanpäälle. Kuulostaa semmoiselta sekoitukselta, että tulkaahan messiin. Tänään juuri töissä puhuimme, kuinka sitä helposti jumittaa työpäivän jälkeen kotiin sohvalle ja television ääreen. Nyt ei jumitella. Nyt liikutaan porukassa, rennosti ja hyvällä meiningillä.

Eli lenkkikerho tekee comebackin ja kokoontuu: KESKIVIIKKONA 4.10 KELLO 19. Paikkana tuttu ja turvallinen MUNKKINIEMEN LIPPAKIOSKI.

Rohkeasti mukaan ja kaverit myös!!

Liikunnan iloa ja hyvää meininkiä!

-Esko-

Comments (4)
, , , , ,

Rahasta, kun innostui puhumaan…

26.9.2017

Rahaa, massii, pätäkkää, tuohta ja niin edelleen. Viime viikolla raha- ja talousasiat olivat hyvin vahvasti otsikoissa. Itsekin niitä silmäilin ja innostuin niistä hieman naputtelemaan. Kiitos teille kaikille kirjoitustani kommentoineille. Teitä oli paljon ja oli upeaa huomata ihmisten avoimuus myös raha-asioista puhuttaessa. Lehdissä esitellyissä ansioissa oli pääosin käytetty mediaaniansioita, jotka saattavat hieman vääristää niitä oikeita lukuja. Niinpä olikin mukava lueskella vastauksianne ja saada ihan oikeaa kuvaa eri alojen palkoista.

Minulle tuli palkkakirjoitukseni jälkeen muutamia kyselyjä, että paljonkos sillä kirjoittelulla sitten oikein tienaa? Tästä saatavat tulot ovat hyvin vaihtelevia. Tähän on hyvin vaikea antaa tarkkaa vastausta mutta sanotaan ärsyttävän ympäripyöreästi näin, että muutamasta satasesta, muutamaan tonniin kuukaudessa. Olen todella onnekas, että minulla on mahdollisuus tehdä luokanopettajan duunin lisäksi tätä mukavaa sivutyötä.

Opetan tällä hetkellä kuudetta luokkaa ja täällä pääkaupunkiseudulla olemme kiitollisessa asemassa, koska kaikilla kutosilla on mahdollisuus päästä tutustumaan maailman parhaan koulutusinnovaatio-palkinnonkin voittaneeseen Yrityskylään. Oppilaat pääsevät toimimaan yhden päivän oikeassa miniyhteiskunnassa ammatteineen, vaaleineen, kokouksineen, pankkilainoineen ym. Olen päässyt muutaman kerran Yrityskylässä vierailemaan. Se on kyllä todella hieno ja ikimuistoinen päivä, myös aikuiselle. Puhuimmekin eräällä tunnilla hieman palkasta ja mihin se aikuisen saama palkka oikein pääosin sirpaloituu? Tunnin jälkeen sitä itsekin mietti, että mihin minä oikein sen kuukausipalkkani yleensä käytän:

  • Asuminen. Hankin tietoisesti mahdollisimman nopeasti oman asunnon, koska Helsingin korkeiden vuokrien takia koin, että tämä on järkevä ratkaisu. Korkeita ovat myös asuntojen hinnat ja varsinkin yksin asuntoa etsiessä meinasi aika monta kertaa tulla suru puseroon. Olen turvallisuushakuinen mies ja suojasin lainani seitsemän vuoden korkoputkella. En tiedä oliko järkevä ratkaisu, mutta nyt ainakin tiedän lähes tarkalleen asumiseen menevän summan kuukausittain seuraavan seitsemän vuoden ajan. Onkin uumoiltu, että korkojen nousu olisi hyvinkin mahdollista lähivuosina. Saapa nähdä.
  •  Netti-, puhelin-, vakuutus- ja muut pakolliset kulut. Nettiliittymät ovat Suomessa hyvin edullisia ja siitä voi olla kyllä todella kiitollinen. Samoin puhelimeen löpöttely on tässä maassa hyvinkin kohtuullisen hintaista. En tiedä kuinka kauan tämä trendi jatkuu, mutta ainakin toistaiseksi tämä on oikein kuluttajaystävällinen asia. Vakuutusten kanssa olen ollut hieman laiskanpuoleinen. OAJ:n kautta minulla on muutamia vakuutuksia ja autovakuutuksen olen ottanut joskus aikoinaan. Nämä oletettavasti kannattaisi keskittää samaan yhtiöön tai ainakin tehdä hieman täsmällisempi kilpailutus.
  • Pikkumimmin virikkeellinen eläminen.
  • Auto. Hankin juuri uuden menopelin, koska kilometrit ovat lisääntyneet lähiaikoina melkoisesti. Löytyi todellinen helmi ja mahdollisuutta ei voinut jättää käyttämättä. Autoilen nykyisin paljon, jopa hieman liikaa. Sain neuvoteltua järkevän maksusuunnitelman eikä autoilun osuus nouse kuukausitasolla liian korkeaksi.
  • Harrastukset eli kuntosalikortti. Liikunnasta maksan enemmän kuin mielelläni. Juokseminen on lähes ilmaista ja joukkuelajit alemmissa harrastesarjoissa ovat myös onneksi todella edullisia.
  • Vaatteet ja ulkona syöminen. Ostelen vaatteita kausittaisesti ja hyvin usein suosin erilaisia ystävämyyntejä. Helsingissä asuvana näitä kyseisiä tapahtumia on tarjolla paljon ja varsinkin syksy on hyvää aikaa bongailla huippumerkkejä todella huokeaan hintaan. Ulkona syön liikaa. Yksinollessani teen ruokaa todella harvoin. Tämä on asia, jossa voisin hieman petrata. Rakastan niin paljon hyvää ruokaa ja varsinkin jonkun muun tekemänä.
  • Säästäminen. Yritän laittaa kuukausittain edes pienen summan säästöön. Joskus se onnistuu ja joskus ei. Joku on  sanonut, että ainakin yhden kuukausipalkan verran olisi hyvä olla puskuria yllättäviä kuluja varten. Sen tavoitteen olen saavuttanut.

No, noihin sitä ainakin menee. Niin ja tuoksukynttilöihin. Syksyssä eräs parhaista asioista on ehdottomasti pimeät illat ja kynttilöiden polttelu.

Kynttilät siis palamaan ja viltin alle!

-Esko-

Comments (6)
, , ,

Juuri nyt minua ärsyttää…

25.9.2017

Joo, on hieman erikoinen aihe tälle syksyn ja jopa kesän aurinkoisimmalle päivälle. Tuossa vähän aikaa sitten kirjoittelin aiheista, joista olin juuri sillä hetkellä kiitollinen. Nyt käännetään homma päälaelleen. Kaivetaan hieman angstia esiin itsestään. Nyt aurinkoisena syyspäivänä minua ärsyttää:

  • Napakympin uusi juontaja. Janne Kataja on varmasti hieno mies, mutta en vain osannut asennoitua häneen lemmenlähettiläänä. Muutenkin ensimmäinen jakso sai aivan vääränlaista julkisuutta. Herra A ei koskaan ilmaantunut lentokentälle ja draama oli valmis.
  • Matkapuhelinten erilaiset laturit. Universaaleista latureista on puhuttu jo vuosia. Missä ne viipyvät? Ymmärrän. Pisnes on pisnestä, mutta kysymys: ” Onko sulla sen ja sen puhelimen laturia?” voisi poistua keskuudestamme.
  • Bonuskorttien paljous. Eihän ne kaikki mahdu edes lompakkoon. On Plussaa, S-etukorttia, Ikea Familya, Stadiumia…
  • Laitetaanko pakasteet pussiin? Ei tarvitse laittaa. Asun ihan vieressä.
  • Miksi hammastahnatuubiin, ketsuppipurkkiin, LITRAN jogurtteihin jää aina lähes puolet pohjalle. Vaikka kuinka ravistat, puristat ja hölskytät niin ei vaan auta.
  • Omassa pihassa on omenapuu. Aika harvinaista herkkua noin kuuden kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Ja tietysti olen allerginen omenalle.
  • Menet parturiin ja juuri ennen vuoroasi aina joku vetää ohi jäsenkortilla. Niin, miksen saa aikaiseksi hankkia semmoista?
  • Ne pienet asiat, jotka aina pääsevät kasaantumaan. Laskujen maksu, siivoaminen, pattereiden vaihto kaukosäätimeen ja tyhjät tuubit peilikaapissa.
  • Helsingin keskustan tietyöt. Mechelininkatu, Mannerheimintie…
  • Miksi aina autopesun jälkeisenä päivänä sääennusteesta huolimatta sataa vettä?
  • Aina ennen tärkeitä juhlia kehossa tapahtuu puberteettinen vallankumous ja se mehevin finni ilmestyy keskelle otsaa. Sitä sitten yrittää parhaansa mukaan häivyttää hammastahnalla ja äidin vanhalla valokynällä.
  • Miksi se pullonpalautuskuitti unohtuu aina sinne takataskuun?
  • Ikean ruuvien ja muttereiden määrä. Tuuletat jo valmista lipastoa ja sieltä pahvien seasta löytyykin vielä yksi ruuvi. Ja minnekkäs se menikään?
  • Suomen syksy ja pukeutuminen. Mahdoton ennakoida.

Semmoista ja semmoista. Onko tuttua?

Eiköhän näistä selvitä. Mukavaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (10)
, , , , , ,

Näe mut, näe sut ja ennenkaikkea näe lapsi erotilanteessa!

24.9.2017

Näe Mut!-kampanjaan törmäsin jostain median syövereistä. Tai aluksi näin yhden noista ylempänä olevista kuvista. Herättivät mielenkiintoni ja tutustuin tarkemmin mistä on kysymys. Kampanjan tarkoituksena on herättää aikuiset ihmiset pysähtymään ja ajattelemaan juuri sen oman lapsensa tilannetta ja hyvinvointia erotilanteissa. Henkilökohtaisesti, eronneena pienen lapsen isänä tämä kampanja tuli todella ”iholle” ja halusin sen täällä blogissani tuoda myös esille. Luin nettisivuilla olevia tarinoita ja herättivät kyllä todella paljon ajatuksia. Jokainen ero on erilainen. Jokainen eron kokenut lapsi on varmasti myös erilainen.

Kaikki, ihan kaikki ymmärtävät ja tietävät, että hyvin hoidettu ero on lapselle se paras ratkaisu. Voi, kun ne olisi aina helppo hoitaa. Osaisi aina vastata lapsen esittämiin kysymyksiin oikein. Ja ennenkaikkea kaikkiin kysymyksiin löytyisi vastaus. Lapset esittävät erojen aikana varmasti kysymyksiä, joiden edessä omat vanhemmatkin saattavat olla voimattomia. Erotilanne on usein myös aikuiselle todella kuormittava ja koko elämä saattaa ajautua täydelliseen pyörremyrskyyn. Kaikesta huolimatta se oma lapsi tulisi aina pitää toiminnan keskiössä. Lapsesi ottaa sinua kädestä kiinni, katsoo silmiin, laittaa sinun leikkihiiresi omaan kotiin asustelemaan. Se on melkoisen vaikea tilanne. Kyyneleet pyrkivät silmiin, puret huulta, mutta on vain tsempattava ja kerättävä itsensä.

Jokainen lapsi reagoi omaa elämäänsä kuormittaviin tilanteisiin hyvin eri tavalla. Heidän tuntosarvensa tämmöisissä asioissa ovat erityisherkällä asetuksella. Jokainen sana ja ele tallentuvat varmasti heidän pienille kovalevyilleen. Tämä tulisi aina muistaa. Itsellenikin on jäänyt omasta lapsuudestani mieleen se aika, kun isäni muutti työnsä perässä Lahteen. Muutimme loppuperheen kanssa Joensuusta vasta myöhemmin perässä, mutta ei sitä ollut pienen pellavapäisen pojan ihan helppoa ymmärtää. Kakkosluokalla jäin kiinni myymälävarkaudesta melkein heti isäni muuton jälkeen. Se taisi olla pikku-Eskon reagointi ja hätähuuto, että tulehan lainkuuliainen käräjätuomari-isi nyt takaisin sieltä. Ei tullut, mutta onneksi me muutimme perässä. Hyvin selvät asiat aikuisten mielissä eivät välttämättä jäsenny pienen ihmisen päässä ihan samalla tavalla.

Ajan parannettua useita haavoja on näitä asioita tänne hieman helpompi kirjoitella. Hyvin monia asioita olisin henkilökohtaisesti tehnyt erossani varmasti eri tavalla, mutta ei siinä akuuttitilanteessa ollut ajatus mukana kaikissa ratkaisuissa. Ei tiennyt oikein mistään mitään. Nyt tietää ja toivottavasti samanlaista myllyä ei tarvitse käydä enää ikinä läpi. Eteen tuli ja varmasti tulee edelleenkin kysymyksiä, joihin ei löydy vastauksia edes mentori Sinkkosen oppaista. Tulee kysymyksiä, joihin ei auta kasvatustieteen maisterin kasvatuspsykologian opinnot. Tulee kysymyksiä, joita kysyy pieni, maailman rakkain, ainutkertainen ihminen. Tämmöiset kampanjat toivottavasti herättävät ihmisiä ajattelemaan. Antavat vanhemmille työkaluja ja informaatiota, jos omat keinot ja voimat eivät riitä.

Näe lapsi, ilman kasvomaalauksia!

-Esko-

// Kuvat: naemut.fi //

Comments (2)
, , ,

Mitä minä haluaisin räjäyttää?

23.9.2017

Sanni järjesti Vain Elämää-ohjelmassa näyttävän räjäytyksen. Sinne värikkäisiin savuihin pamahti tähtiartistien paperille kirjoittamia asioita, joista he haluaisivat päästää irti. Aktiviteetti oli hyvä ja puhutteleva. Irti päästäminen on elämässä joskus täysin väistämätöntä. Irti päästämisen seuraava vaihe on hyväksyminen ja asioiden kanssa elämään oppiminen. Itse en ole koskaan mitään oikeasti räjäytellyt, paitsi pikkupoikana papattimattoja. Niitä värikkäitä pieniä, jotka taitavat olla kiellettyjä nykypäivänä. Henkisesti haluaisin räjäyttää taivaan tuuliin:

  • Kaikki ne typerät juttuni, joita tein sinkkutaipaleeni alkuvaiheessa. Luulin olevani valmis uusiin parisuhteisiin. Ei, en todellakaan ollut. Mieliä vain pahoitin. Onneksi olen saanut mahdollisuuden pyytää nöyrästi anteeksi. Olin aivan täysi Urvelo! Pihalla kuin lumiukko. Täytyy ottaa asioista opiksi ja olla toistamatta samoja virheitä enää koskaan uudestaan.
  • Oman ajoittaisen laiskuuteni.
  • Kaikki seläntakanapuhumiset muista ihmisistä.
  • Kuoren, joka on ollut ympärilläni. Jos menee päin persettä, sen voi näyttää. Jos menee hyvin, senkin voi näyttää. Onpas se yksinkertaista. Meni tuonkin asian ymmärtämiseen lähes kolmekymmentä vuotta.
  • Ne hetket, kun vanhempani soittavat ja mietin mielessäni, etten nyt kyllä kerkiä vastata.
  • Kaikki pitämättömät lupaukseni.
  • Turhat rypemiset ja kieltäytymiset kavereideni kutsuista erinäisiin paikkoihin. Myöhemmin sitten on todennut mielessään. Miksi en lähtenyt?
  • Itse järjestetyn kiireen ja stressin. Asiat voisi edes joskus hoitaa ajoissa.
  • Jokaisen mielenipahoittamisen juorupalstojen älyttömyyksistä.

Niin ja voisihan nuo kirjoittaa paperille ja heittää vaikkapa takkaan tai nuotioon. Ei tarvitse niin massiivista räjäytystä järjestää.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (2)
, , ,

Kuinka paljon se luokanopettaja ihan oikeasti tienaa?

22.9.2017

Kuinka paljon naapurisi tienaa? Öö, en tiedä. Naapurini ovat oikein miellyttäviä ihmisiä ja taloyhtiössämme vallitsee mukava ja kollektiivinen meininki. Eilen oli taas se päivä, jolloin iltapäivälehdissä puhuttiin rahasta ja palkoista, joita eri ammattiryhmät tienaavat. En ole varma löytyikö tuota kappaleeni aloituslausetta lööpeistä, mutta joskus olen semmoisen jossain nähnyt ja se on mieleeni painunut. Raha ja palkkaus ovat takuuvarmoja asioita, jotka aiheuttavat keskustelua ja saattavat nostaa myös kateuden sävyttämiä fiiliksiä.

En ole koskaan kadehtinut ihmisiä, joilla on suuri taloudellinen pääoma. Jos jotain kadehtisin on ne ihmiset, joilla on suuri henkinen pääoma. Sitä, kun ei pysty edes rahalla laittamaan kuntoon. Sen olen jo tällä elämänkokemuksella oppinut. Itse työskentelen luokanopettajana. Tiesin jo opiskelemaan lähtiessäni etten tule koskaan kierimään suurissa rahasummissa. Tämän tietää varmasti jokainen alalla työskentelevä tai alalle opiskeleva. Ymmärsin myös sen realiteetin, ettei minusta olisi lääkäriksi, lakimieheksi tai osaksi suuren yrityksen johtoporrasta. Olen ammatissa, jossa olen mielestäni hyvä. Tulen toimeen lasten kanssa ja viihdyn työssäni. Minulla on virka ja säännöllinen kuukausipalkka tulee tililleni takuuvarmasti. Tämä on asia, jota arvostan todella paljon tässä tuulisessa, Yt-neuvotteluiden sävyttämässä yhteiskunnassamme.

Niin, se palkka. Opettajien palkoista liikkuu paljon eriäviä summia. Itse en tiedä tarkemmin muista kuin omastani eli luokanopettajan palkasta. Luokanopettajan ansioihin vaikuttaa monenmonta asiaa. Ikälisät, erityistehtäväkorvaukset, lisätunnit ym. Luokanopettajan peruspalkka Kuntatyönantajien OVTES:in mukaan pääkaupunkiseudulla on 2603, 34 euroa. Kyllähän siellä tilinauhassani oli tuo ihan sama summa. Itselleni on kertynyt jo kymmenen vuoden ikälisä, joka nostaa palkkaani jonkin verran. En edes tiedä ihan tarkkoja ansioitani, koska nuo muut lisät tulevat vasta lokakuun palkkaan. Kyllä se kuitenkin nousee tuonne reiluun kolmeentuhanteen euroon kuukaudessa.

Palkastani en ole koskaan jaksanut valittaa. En tietenkään laittaisi vastaan jos syksyllä käytävät neuvottelut ja OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen tavoiteohjelma opettajien palkkojen nostamiseksi onnistuisi. Tilanne on nyt kuitenkin tämä ja suurempien ansioiden toivossa olisi täytynyt valita koulutuspolku ihan eri tavalla. Elän tavallista elämää, johon rahani riittävät hyvin. Muutamista asioista joutuu tinkimään ja nämä ovat ihan tietoisia valintoja. Neliöt ja nähtävyydet tulevat ensimmäisenä mieleeni. Pääkaupunkiseudulla en voi asua suuressa asunnossa eikä Helsinki-Vantaan lentoasema ole kovinkaan tuttu paikka.

Mielestäni on hyvä, että lähiaikoina myös rahasta puhumisen kulttuuri on muuttunut. Tuntuu, että ihmiset puhuvat avoimemmin taloudesta ja siihen liittyvistä asioista. Luokanopettajan palkka on julkista tietoa, joskin siitä löytyy useita eri variaatioita. Eli tuolla ylempänä on nyt se ihan oikea luokanopettajan peruspalkka pääkaupunkiseudulla. Niin ja unohdin ihan täysin toisen palkkani. Olen todella onnekas, että minulla on myös tämä sivutyö, joka alkoi täysin nollapisteestä. Aloitin kirjoittamisen, koska pidän tästä kovasti. En oikein vieläkään osaa sisäistää, että saan kirjoittelusta korvausta. Joskus vähemmän ja joskus vähän enemmän.

Olisi mukava kuulla eri alojen palkkoja, niitä ihan oikeita ja realistisia. Heitetään siis haaste teille lukijoille. Kommentoikaa halutessanne.

Täytynee ostaa seuraavasta palkasta ehjät housut. Nyt perjantaisushille!!

Mukavaa alkavaa viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //

Comments (61)
, , , , ,

Äiti, nyt se sitten löytyi. Ruoka mitä edes minä en pystynyt syömään…

20.9.2017

Äitini on aina sanonut minulle, että sinä se Esko olet poika, joka syö ihan mitä vaan. Totta, ja vieläpä oikein hyvällä ruokahalulla. Oululainen rössypottu on viimeksi tehnyt hieman tiukkaa, mutta makuun päästyäni oli silloinkin lautanen tyhjänä. Eilen kävimme Ollin kanssa työpäivän jälkeen hieman virkistäytymässä Nuuksion upeissa maisemissa. Lupasin viedä eväät, jotka voimme sitten pienen kävelyn jälkeen nauttia. En vaan voinut vastustaa kiusausta. Koulussakin on sääntö, että kaikkea täytyy maistaa ja maistoin kyllä. Tiukkaa teki, todella tiukkaa. Äiti, nyt on löytynyt ruoka mitäs edes minä en vain pystynyt nauttimaan hyvällä ruokahalulla.

Retken jälkeen ajoimme Ikeaan syömään toista länsinaapuristamme saapuvaa herkkua.

Bon appetit!

-Esko ja Olli-

Comments (2)