Tietoa mainostajalle ›
, , , , ,

Häpeä ei häviä lääkkeillä

3.12.2017

Siivosin kaappejani. Siivosin samalla myös lääkelaatikkoni. Buranaa, Maltoferia, C-vitamiinia ja pohjalla Oxaminia, bentsodiatsepiineihin lukeutuvaa lääkeainetta. Pyörittelin pakettia kädessäni ja päätin, että nyt tämä paketti palautuu sinne mistä on tullutkin. Käsi sydämellä toivon, etten enää koskaan joudu tuommoista tablettia napsauttamaan alumiinifolion läpi. Totesin mielessäni, että olin taannoin kyllä todella huonossa kunnossa. Läheisen ihmisen kuolema, tulevaisuuden haaveiden kuolema ja viimeisimpänä uuden etuliitteen saaminen isä-sanan eteen oli liian kova cocktail. Se oli semmoinen sekoitus, joka sai kovalevyni ylikuormittumaan.

Pumpulissa kasvanut poika kohtasi yhtäkkiä liian monta suurta asiaa. Hymy hyytyi ja iloisen persoonani ympärille alkoi tulla täysin tunnistamattomia piirteitä. Ajaessani yksin pidempiä automatkoja saattoi sydämeni alkaa yhtäkkiä hakkaamaan tuhatta ja sataa. Hiki valui ja oli pakko pysähtyä levähdyspaikalle tuulettumaan. Elokuvateattereissa ja julkisissa kulkuneuvoissa ahdisti niin, että mietin viiden minuutin välein kuinka h#######ä pääsen pois täältä. Tuijotin vihreää exit-valoa enemmän kuin valkokangasta. Sosiaalisessa mediassa yritin hymyillä, koska eihän ihminen voi murtua. Kyllä voi ja se voi myös näkyä. Ihminen, inhimillinen ihminen.

Viime aikoina yhä useampi henkilö on tuonut julkisuudessa esiin myös näitä toisentyyppisiä asioita. Arvostan heitä suuresti, vaikka moni juttu aiheuttaa itsessäsi välittömiä takautumia sinne erilaiseen energittömään Eskoon. Tiskit tiskaamatta viikkoja, maksamattomien laskujen pinot ja tarkoituksellinen vetäytyminen sosiaalisista virikkeistä kuulostavat niin tutuilta. Iltapäivälehdet tarjoavat ajoittain säätiedotusten ja ruokavinkkien lisäksi myös tärkeitä vertaiskertomuksia. Tosin siellä pimeässä huoneessa makaillessa ja kattoa tuijotellessa ei ole se keltainen lehdistö ensimmäisenä mielessä.

Mielessäni pyöri kysymys: ”Hyppäänkö tältä trapetsilta alas, vai tasapainottelenko sen kunnialla loppuun ja hyppään tyttäreni kanssa hyppynarua iloisesti hymyillen perille päästyäni?” Onneksi valitsin jälkimmäisen. Helpostusta en hakenut lähibaarin jukeboksin tahdeista. Helpotusta hain Spotifyn ehdottamien juoksulenkkilistojen tahdeista.

Olin kuin vähän käytetty teflonpannu. Mikään ei minuun tarttunut. Kivikova pinta oli jo hieman murtunut. Harmaantunutta väriä oli pinnassa ja etenkin silmien alueella voitiin puhua jo hyvin tummista hiiltymistä. Teflonpannuja saa uusia. Ihmisiä ei saa uusia, mutta ihminen voi uudistua ja oppia. Kuoret pysyvät samana, mutta sisällä voi tapahtua paljon. Niin paljon. Nykyään käyn elokuvissa. Tuntemattoman sotilaan valitsen kuitenkin väliaikaversiona (rakko). Nykyään voin ajaa vaikka Lappiin. Nykyään nuo taannoiset ajat näyttäytyvät enää ajoittaisena yksinäisyyden tunteena, jonka kanssa osaa jo elää. Ainiin, ja se häpeä.

Yksi suurimmista asioista tällä ”matkallani” on ollut häpeän kohtaaminen. Se on ollut minulle vaikeaa. Sinkku-isä. Asutko 31 neliön kaksiossa? Niin, kuinka usein tapaat tytärtäsi? Sinulle on täällä juhlissa tämmöinen bonuspaikka pöydän päässä. Niin, sinä tulet varmaankin yksin? Pikkuhiljaa nämäkin asiat alkavat tuntumaan ihan luonnollisilta ja häpeää ei hävitetä lääkkeillä. Siihen paras lääke on lienee kokonainen, ehjä ja vahvalla itsetunnolla varustettu ihminen.

Niin, ja tarvitseeko omaa elämää hävetä? Ei, ei tarvitse.

-Esko-

// Kuvat: Markus Suntila //

Comments (20)

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Maria 3.12.2017 at 18:46

    Tärkeä teksti. Kiitos kun tuot tällaisia mietteitä julki, uskon sen voivan auttaa myös muita. Kaikkea hyvää Sinulle!

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2017 at 20:59

      Kiitos, samoin sinulle Maria!! Tämä on yksi syy, miksi kirjoittelen. Vertaistukea…:)

  • Reply Enna 3.12.2017 at 19:34

    Hienoa kun kirjoitat elämän inhimillisyydestä. Outoa, että edes ajatellaan elämän voivan olla pelkkää myötätuulta. Itse ajattelen, monesti jälkeenpäin vasta, että vastoinkäymisetkin tuovat perspektiiviä ja tekevät kaiken ilon ja riemun kanssa kokonaisen minun elämästäni.
    Hyvää alkavaa viikkoa!

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2017 at 20:58

      Heippa Enna! Ja, todellakin. Vastoinkäymiset kääntyvät pidemmän päälle vahvuudeksi, tai näin ainakin uskon. Kiitos, samoin. Kivaa viikkoa sinullekin!!

  • Reply Nella34 3.12.2017 at 19:55

    Hienoa tekstiä. Elämä on varjoja ja valoja. Itselläni tilanne, että kaikki menee…omaisuus,ihmisuhde js työ.

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2017 at 20:57

      Tsemppiä Nella34 ja kaikkea hyvää sinulle!!

  • Reply Henna 3.12.2017 at 20:04

    Aika monella ihmisellä tuntuu olevan kirkkaana mielessään, millaista elämän keskivertosuomalaisella pitäisi olla. Eka opinnot, sit työt, sit av(i)oliitto, sit lapsi(a), sit ruuhkavuodet, lainanmaksu, keski-iän kriisi, moottoripyörä ja nahkatakki. Jos/kun tästä jotenkin poikkeaa, se ihmetyksen määrä ja hyvää tarkoittavien ja samalla loukkaavien kommenttien määrä on vakio. Esim. Työttömyys, mielenterveysongelmat, erot ja lapsettomuus aiheuttavat lähimmäisissä niin paljon ihmetystä ettei edes jaksa vastailla kysymyksiin. Mulla ei siis kaikkia em. Haasteita ole, mutta tilanteeni poikkeaa keskivertoikätovereiden tilanteista aika paljon ja välillä ärsyttää muiden ihmettelyt. Live and let live! Ei hävetä kukaan omaa elämäämme eikä ihmetellä muiden tilanteita! Pääasia kunhan kukin on itse tyytyväinen omaan elämäänsä. Hyvä teksti, kiitos!

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2017 at 20:57

      Ole hyvä Henna! Kiitos hienosta viestistäsi ja kyllä. Ehkä jonkinmoisen muotin läpi valmistutaan siihen ”oikeaan” elämään. Siis mihin oikeaan? Live and let live!!…:)

  • Reply Päkkänä 3.12.2017 at 20:56

    ❤️

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2017 at 20:55

      Kiitos Päkkänä…:)

  • Reply Jamppa 3.12.2017 at 21:18

    Voi Eze. 💙 Kiitos taas samastuittavasta tekstistäsi häpeän kohtaamisesta. Omaa elämää ei todellakaan tule hävetä. Varsinkin eron jälkeen, kun oma itsetunto on sirpaleina, nämä ’hyväntahtoiset’ kyselyt ja toteamukset tuntuvat kamalalta. Monesti muistan itsekin hymyn tai vitsin kautta poistuneeni tällaisesta tilanteesta nurkan taakse kyyneliä pakoon. Onneksi tosiaan aika parantaa haavat and so on ja nykyään seisoo oman elämänsä ja elämäntilanteidensa takana reippaana.
    Joulua ja sukulaisten kysymyksiä odotellessa, mukavata alkavaa viikkoa.

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2017 at 20:55

      Eze..:) Kiitos samoin Jamppa sinulle! Kyllä, varsinkin alussa nuo tuntuivat melkoisen kurjilta, mutta totta. Ajan kanssa, ajan kanssa. Ja ei tule hävetä. Kaikkea sitä voi sattua ja tapahtua…

  • Reply Heli 3.12.2017 at 21:26

    Saman matkan kulkeneena tiedän tarkkaan mistä puhut, se hätä mikä silloin laukesi milloin missäkin oli käsittämätöntä, tunteettomuus, kivikasvoisuus, missään ei ollut hyvä olla, käpertyminen itseensä lienee joku suojeluvaisto. Itse en ole pumpulissa kasvanut, mutta minullakin oli täysin samanlaiset ”oireet”. Silloin kun aloin lukea näitä sinun kirjoituksia, minulle tuli noita takaumia, ei tuntunut mukavalle, mutta sekin oli tarpeellista, siitä olen sinua kiittänytkin. Ajattelen, että kaiken tuon jälkeen ylimääräinen turha on karsiutunut ja keskeneräisyys on ihan jees. Uskon että minulla ja ihan varmasti sinullakin on nyt enemmän sydämen rikkautta ❤️

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2017 at 20:54

      Näinpä Heli, näinpä! Ja pahoittelut, että olen sinut kirjoituksillani sinne kuljettanut, kurjuuteen. Tai, kuten totesit. Ei se ehkä olekaan niin kurjaa vaan tarpeellista. Mukavaa viikkoa!!!

  • Reply EMMi 3.12.2017 at 21:51

    ❤️

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2017 at 20:52

      Kiitos Emmi!!..:)

  • Reply Mummi 3.12.2017 at 22:20

    Olen niin iloinen että olet jo puolitiessä ko murheiden voittamisessa.
    Kun pystyy ja uskaltaa puhua tai ilmaista näistä vaikeista asioista muillekin kuin terapeuteille/ammattiauttajille, on valo edessäpäin jo ihan lähellä. 👍

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2017 at 20:51

      Kyllä ja kiitos Mummi! Siinäpä se on jo käden ulottuvilla…:)

  • Reply Nippe 4.12.2017 at 19:26

    Kun ei mahdu peruskaavaan.
    Niin silloin tuntuu, että on ollut arvostelun kohde tavallista useammin.
    Nostan henkisesti vain leuan pystyyn, ette minua nujerra!

    Ollaan omia itsejämme, ylpeästi!👑
    (Ei ole hävettävää tai salattavaa, kuten monella muulla arvostelijalla.)

    • Reply Esko Kyrö 4.12.2017 at 20:50

      Iltaa Nippe!
      Kyllä, erilainen elämä aiheuttaa usein ihmetystä, mutta mitä on erilainen elämä?…Juuri niin omia itsejämme, nimenomaan!!! Mukavaa viikkoa!!

    Leave a Reply