Tietoa mainostajalle ›
Monthly Archives

tammikuu 2018

, , , ,

Maailman paras parisuhde

14.1.2018

Ihan heti tähän alkuun haluan kirjoittaa nämä seuraavat lauseet. Toivon, että näitä kirjoituksiani ei enää peilattaisi elämäni menneisiin parisuhteisiin. Ne ovat elettyä elämää. Arvokasta ja hienoja muistoja tarjonnutta elettyä elämää. Kamerat ovat sammuneet ja nyt minulla on ihan oma elämä. Kirjoitan omista tuntemuksistani uuden tilanteen edessä. Sivubannerissani lukee: ”Unohtamatta syvällisiä pohdintoja täysin uuden elämäntilanteen edessä.” Elämä on mennyt eteenpäin. Banneriteksti ei. Täytyisi sekin päivittää, vaikka tuo lause sopii hyvin vielä tänne vuoden 2018 alkuunkin.

En ole myöskään antamassa kenellekään mitään parisuhdevinkkejä tai ohjenuoraa kuinka tulla täydelliseksi rakastajaksi. Ei minulla ole semmoiseen kompetenssia. Ei minulla niinsanotusti ”riitä” ihan sinne Maaret Kallion tasolle. Tässä ihastumisen alkuhuumassa kirjoittelen, koska haluan, että myös tämä elämänvaihe tallentuu tänne julkiseen päiväkirjaani. Voi sitten vanhana pappana hienoisella myötähäpeällä lueskella, hörppiessään Chai Lattea kiikkustuolissa. Yksin tai toivottavasti yhdessä.

Olen siitä jo aiemminkin naputellut, että tavoitteeni on rakentaa seuraavasta suhteesta se maailman paras parisuhde. Olla maailman paras mies juuri sille tietylle henkilölle. Kaikki aiemmat suhteenikin ovat olleet omalla tavallaan niitä maailman parhaita, mutta joku niissä on mennyt kuitenkin vikaan, koska kengät ovat lopuksi eri suuntiin lähteneet kävelemään. Kaikki ovat kasvattaneet, kaikki ovat opettaneet ja olen saanut elämääni sen maailman arvokkaimman asian, tyttären.

Huomaatko kuinka murheet ne kaikki menee piiloon, tätä tunnetta uutta ei pääse Esko pakoon…” Taas lainaan Jenni Vartiaista (yhden sanan muutin). Tuosta asiasta juttelin eilen lenkillä ystäväni kanssa. Juuri tällä hetkellä ne asiat, joita silloin aiemmin täällä kotona yksin ollessaan mietti. Tuijotteli kattoon ja mietti. Ei antanut asioille mahdollisuutta tapahtua. Ei avannut sydämensä päälle kuorittua vakuumipakkausta. Täytyi uskaltaa avata ja antaa mennä. Juuri tällä hetkellä se tuntuu todella järkevältä ja hyvältä ratkaisulta. Murheet ovat Kyrössä. Esko Sakari Kyrö on valoisa ja onnellinen ihminen. Tämä tunne on uusi tai ainakin unohdettu. Tätä tunnetta ei Esko halua päästä pakoon. En halua taistella sitä vastaan. Ottakoon nyt ukkelin valtaansa. Hyvältä se tuntuu.

Kirjoittelin menneellä viikolla kuinka suru on subjektiivinen kokemus. Myös parisuhdeodotukset ovat hyvin subjektiivisia kokemuksia ja oletettavasti juuri siksi niiden rakentaminen ja sen täydellisen vastakappaleen löytäminen on tehty niin vaikeaksi. Ei ole ihan helppoa löytää täältä noin seitsemän miljardin kanssakulkijan joukosta ihmistä, joka on kanssasi samalla viivalla. Samalla viivalla ja samoilla odotuksilla. Itse toivon, että nyt olisin semmoisen löytänyt. Ihmisen, jonka kanssa voisi lähteä rakentamaan sitä maailman parasta parisuhdetta. Samalta lähtöviivalta lähdettäisiin rakentamaan sitä yhteiseloa, jossa ne kengät kulkevat samaan suuntaan, vierekkäisillä poluilla. Molempien reittivalintoja kunnioittaen. Eivätkä koskaan kääntyisi eri suuntiin.

Vähän lemmenlaivaa tähän sunnuntaille ja oikein mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (20)
, , , , , ,

…tuli luokanopettajia, yhteishuoltajaisiä, autokauppiaita

13.1.2018

Viime lauantaina järjestettiin Lahdessa kuudennen luokkani luokkakokous. Olisipa ollut niin mukava päästä mukaan tapaamaan tuttuja vuosien ja vuosien takaa. Hienoa, että tämmöisiä järjestetään. Kajaanissakin olisi ollut mahdollista tavata opettajankoulutukseni vuosikurssin ystävät viime keväänä. Molemmat menivät kohdaltani ohitse ja ovathan tuommoiset aina semmoisia spesiaaleja juttuja, joita ei ihan joka viikonloppu osu kohdalle.

Muistan, kun liityin joskus vuosia sitten palveluun koulukaverit.com. Sitä en kyllä tarkalleen muista mikä oli nettisivun toimintaperiaate, mutta muistaakseni tätä kautta oli mahdollista yhdistää vanhoja koululuokkalaisia. Mark Zuckerberg kehitteli hieman myöhemmin vähän universaalimman ja suositumman tavan yhdistää ihmisiä. Facebookin kautta pysyy aina jollain tasolla perillä ihmisten tekemisistä, mutta olisihan se ollut ihan erilaista tavata henkilöitä kasvotusten. Keskustella ja ihmetellä, mihin ne vuodet ovat oikein tässä välissä hävinneet?

Kenestä tuli muurareita, kenestä taksikuskeja, kenestä suutareita, kenestä luokanopettajia, kenestä yhteishuoltajaisiä, autokauppiaita. Kahden alakoulukaverin kanssa pidämme edelleen hyvin tiiviisti yhteyttä. Itseasissa toisen kanssa lähes päivittäin, mutta muiden luokkakavereideni kanssa emme ole juuri missään tekemisissä. Olisi ollut niin mukava päästä arvuuttelemaan sinne pitkän pöydän ääreen, että minne elämä on sinua ja sinua ja sinua kuljettanut. Kaikkiahan se kuljettelee ja ei sitä siellä Lahden Yhteiskoulun kuudennen luokan matematiikan tunnilla paljon tulevaisuutta mietiskellyt. Enemmänkin sitä, ettei vaan joudu istumaan kenenkään tytön viereen.

Itse sitä opettajana odottelee kutsuja omilta vanhoilta oppilailtaan kutsuja heidän luokkajuhliinsa. Sehän se vasta olisikin spesiaalia päästä näkemään mitä niistä ”omista” oppilaistaan on isoina tullut? Mihin he ovat suuntautuneet ja minkälaisia muistoja heille on jäänyt alakouluajoilta ja siitä edessä höpöttelevästä erikoisesta partasuusta. Luokkasormuksiin se kokouspäivä aina kuudennella luokalla kirjataan. Tai siihen ainakin pyrin. Kutsuja vuosien päästä odotellessa. Itse muuten heitin oman luokkasormukseni Lahden Suurmäen juureen metsään. Tuli ”bänät” ensimmäisen tyttöystäväni kanssa ja protestina sen sinne viskasin. Jälkeenpäin kävin kyllä etsimässä. En löytänyt.

Mukavaa lauantaita.

Oletteko käyneet luokkakokouksissa?

-Esko-

// Kuvat: Antti Sihlman -> Antin nettisivut TÄÄLLÄ!! //

Comments (12)