Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

February 2018

, , , ,

Työ hakemus, Tinder ja tykätyimpiä statuksia…

24.2.2018

Hyvin harvoin minussa vapaa-ajalla herää se sisäinen Ansa Kynttilä. Tai jos herää, vielä harvemmin annan sen sisäisen Ansa Kynttiläni näkyä ulospäin. Noh, yhden kerran Vantaan Flamingon kylpylässä komensin paria pikkupoikaa, kun he useista epäonnistuneista pedagogisista katseistani huolimatta kipusivat liukumäkeä ylöspäin juuri sieltä väärästä suunnasta. Pukuhuoneseen saavuttuani olikin edessä tapahtumaketju, joka johti erääseen tykätyimmistä Facebook-päivityksistäni: Luokanopettajan vaistoni heräsi Flamingossa. Komensin huonosti käyttäytyviä pikkukavereita. Sattuivat pukkarissa viereiseen koppiin, kertoivat isälleen ja osoittelivat minua. Isä oli BullMentulan kokoinen kaveri. Tein pukemisen maailmanennätyksen. Bokseritkin tais mennä väärinpäin.

Ja myönnän, ajoittain minulla alkaa se avainnauha vipattamaan kaulassa, kun lueskelen tekstin pätkiä, jotka sisältävät lähes toistuvasti samoja, niitä ihan perus kieli oppivirheitä. Näitä en lähde koskaan ihmisten statuksiin tai kirjoituksiin korjailemaan, koska yksi rasittavimmista nimikkeistä äitylin ja masuasukin lisäksi on, kielipoliisi. Itse kirjoitan paljon ja tietysti tännekin kirjoituksiin virheitä osuu varmasti vaikka ja kuinka. Yhtä, sitä kaikista yleisintä ja puhutuinta virhettä pyrin kuitenkin välttämään viimeiseen asti. Ne yhdyssanat.

Kirjoitus taito on tärkeä voimavara. Täällä visuaalisuuden valtatiellä, kuvien ja videoiden maailmassa on tärkeä hallita myös tietyt kirjoittamisen lainalaisuudet. Joudut elämässä kirjoittamaan työ hakemuksia. Sosiaalisen median maailmassa kirjoittelet Instagramiin kuvatekstejä ja oikein mehevän tapahtuman haluat jakaa ystävillesi Facebookissa. Niin ja se Tinder. Kuvat puhuvat puolestaan ja myös se esittelyteksti. Se myös puhuu puolestaan. Näin kuvitteellisesti: Olen Esko huippu kokki ja luokanopettaja. Tänään aurinkoisena perjantaina minulla alkoi hiihto loma. No niin, ja eikun rastia vaan…

Ansa Kynttilä, nyt jäälle rauhoittumaan ja luistelemaan. On ollut niin mukava ja rentouttava hiihtoloma. Ja Iivo!!! Upea suoritus. Olympiakultaa kuninkuusmatkalla. Niin ja onnea Eesti, sata vuotta. Wau!!

Ansa Kynttilä, nyyd jääle rahunema ja uisutama. On olnud nii mõnus ja lõdvestav suusapuhkus. Ja Iivo! Vöimas saavutus. Olümpiakuld 50 km. Nii ja õnne Eesti, sada aastat. Wau!!

Muita sisäisiä kielipoliiseja liikenteessä?

-Esko-

Comments (9)
, , , ,

Nyt oli onnistunut lahja…

22.2.2018

“Tänä jouluna on korkea aika siirtää myös isä älypuhelinaikakaudelle. Gigantin Anna lahjan puhua-kampanja osui todella oivaan paikkaan. Tämä lahja tulee puhumaan ja kuuntelemaan toivottavasti paljon. Tällä lahjalla on myös pidemmän aikavälin merkitys. Tämä lahja tuo isän, äidin kanssa samalle viivalle. Nyt he voivat yhdessä kehuskella kuinka kännykällä voi lukea Iltasanomia ja tärkeimpänä: Kuinka älypuhelimella voi liittyä perheemme WhatsApp-ryhmään. Vastaanottaa kuvia, viestejä ja videopuheluita lapsiltansa ja lastenlapsiltansa.” Näin kirjoitin ennen joulua, kun pohdiskelimme isälle lahjaa. Isälle, joka on nyt vihdoin ja viimein saatu siirrettyä älypuhelinaikaan.

Ja ryminällä on isä sinne siirtynytkin. Alkukankeuden sekä liittymien asennuksen jälkeen kilahtelee tasaisin väliajoin perheemme WhatsApp-ryhmään kuvia ja vielä hyvin lyhyitä ja ytimekkäitä tervehdyksiä. Viime viikonloppuna olimme käymässä vanhemmillamme ja olipa niin kiva huomata, että nyt oli onnistunut lahja. Isästä huokui ylpeys, kun hän laittoi siihen päiväkahvien oheen olympialaiset pyörimään matkapuhelimestaan. Lueskeli Iltasanomia ja manasi omaan tuttuun tyyliinsä Reijo Jylhän viestijoukkuevalintoja. “Tuolla se isäs rajailee kuvia…”, sanoi äitini, kun eilen puhelimessa puhuin. Ja hetken päästä saapuikin viestiketjuumme kuva jouluna lastenlasten kanssa tehdystä hyvin huolletusta lumikarhusta. Hyvin oli rajattu ja huolta pidetty.

Kehitys kehittyy ihan hirveätä vauhtia ja välillä on itsekin vaikea pysyä perässä. Saatika sitten vanhemmalla sukupolvella, joille sanasta puhelin piirtyy verkkokalvoille kuva tuosta ylemmän kuvan kapistuksesta. Itsekin muistan hyvin tuommoisen “veivattavan” mallin. Suuntanumero eteen jos halusi kauemmas soittaa. Naapuriin meni ilman. “Onko Tuomas kotona?…”  Silloin mahdollisuus esimerkiksi videopuhelusta kuulosti yhtä absurdilta, kuin V-televisiosarjan avaruusolioiden laskeutuminen Joensuun kauppatorille. Tällä hetkellä avaruudessa leijaileva Tesla on yleisempi kuin tuo “veivattava” puhelin siellä eteisen pöydällä.

Minneköhän tulevaisuudessa vielä mennään? Mielenkiintoista, todella. Eilen katsoin älytelkkaristani elokuvan nimeltään Yösyöttö. Siinä otti Pasasen Antti homman haltuun. Siinä taisi Pasasen Anttia hieman väsyttää. Siinä oli Pasasen Antilla hieman opeteltavaa. Kova faija!

Minkämoisia muistoja herättää tuo ylemmän kuvan “älypuhelin”…?

Kivaa torstai-iltaa!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (6)