Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Monthly Archives

March 2018

, , , , , , ,

Voisinko kirjoittaa blogiani päätoimisesti?

29.3.2018

Inspiraatiosuoni tukossa. Ei oikein ole lähtenyt tässä viime aikoina tämä kirjoittaminen. Ja sitten tulikin juuri hyvä kommentti: ”Mä haluaisin lukea ihan sun normipäivistä! Ei aina tarvitse olla niin hienoja kuvia tai syvällisiä pohdintoja; usein kaikista kivoimpia on vain sellaiset perushöpöttelyt.” Kiitos tästä kommentista. Kävin itsekin mietiskelemään asiaa. Ei syvällistä pohdintaa voi kukaan jatkuvasti kirjoittaa, tai ehkä voi. Silloin saattaa helposti kuitenkin lipsahtaa yliyrittämisen puolelle. Tähän ehkä itsekin hieman sorruin. Aloin ottamaan paineita teksteistäni. Kiinnostaakohan tämä ketään? Onkohan tämä nyt tarpeeksi ”räjäyttävä”?

Ei minä osaa tätä hommaa tehdä noista lähtökohdista. Koko blogini perustuu arkeen ja välillä voi laittaa ihan kännykkäkameralla otettuja kuvia. Ei jokaisen tekstini tarvitse tehdä jättimäisiä piikkejä analytiikan käyriin. Joskus olen miettinyt voisinko kirjoittaa blogiani päätoimisesti? Vaikka se joinain kuukausina olisi taloudellisesti mahdollista ei minusta siihen olisi. Alkaisin todennäköisesti puristamaan mailaa aivan liikaa ja koko blogini punainen lanka katoaisi. Hakisin täydellisiä valkotasapainoja ja juuri oikein aseteltuja viherkasveja. Tämä idea kaatuisi jo siihen, etten pysty pitämään jälkimmäisiä hengissä tarpeeksi kauaa.

Lainaamastani kommentista viisastuneena tänään alkaneen miniloman kunniaksi teinkin tämmöisen todellisen normipäivä-kirjoituksen. Tämä Eskon torstai alkoi kello 6.45 kellon soittoon. Sängystä ylös ja vitamiinitabletti lasiin kuplimaan. Mikrokahvi oli loppu -> ensimmäiset kirosanat. Smoothie ykkösellä ja juoksukamppeet päälle. Ensimmäiset kilometrit menevät heräillessä, mutta Malminkartanon kohdalla alkaa olla jo pahimmat unihiekat karisteltu. Suihku töissä ja työpaikkaliikuntaa voin sydämestäni suositella kaikille, kenen sitä elämäntilanteen salliessa on mahdollista harjoittaa. Lähtee päivät käyntiin aika hyvällä meiningillä ja on myös jopa Remescaria tehokkaampi lääke silmäpusseihin.

Työpäivä mentiin lukujärjestyksen mukaisesti höystettynä yhdellä välituntivalvonnalla. Näin kevätauringon paistellessa se onkin ihan piristävää hommaa. Kruununa kouluruoka ja kirkkaimpana timanttina jälkiruoka, mangorahka. Taas sitä jaksaa seuraavan vuoden odottaa. Opehuoneessa ennen juoksua kotiin täytyi tietysti lukea uusin Anna, jonka kouluisäntämme viekin aina valmiiksi lokerooni. Tietänee salaisen mieltymykseni naistenlehtiin. Annakan luen edelleen ensimmäisenä. Myös kohutun parisuhdebloggaaja Sami Minkkisen tarina täytyi silmäillä läpi.

Juoksu kotiin, jonne päästyäni etsinkin pihastamme aurinkoisen nurkkauksen. Istuskelin siinä hetkisen aikaa. Kuuntelin vanhaa Tehosekoitinta ja nautin auringosta. Siirryttyäni sisälle pesin pyykkiä ja raivasin asuntoni, jotta sinne on mukava palailla Lahden reissuni jälkeen. Kirjoittelin tämän jutun valmiiksi. Nyt kamppeet kassiin ja pikaiselle visiitille vanhemmilleni. Kauppakeskus Kaaren kautta, jos vaikka löytyisi uudet aurinkolasit. Pyöreät Ray Banit polttelevat.

Oikein mukavaa pääsiäistä!!

-Esko-

Comments (8)
, , , , ,

Akne ja hermokontrolli

27.3.2018

Lauantai-sunnuntai välisenä yönä siirrettiin kelloja. Siirrettiin samalla myös ainakin tämä äijä semmoiseen “muumio”-moodin, että hohhoijjaa. Olen tässä lähipäivinä ollut aivan tolkuttoman väsynyt. Ei ole vielä kroppa tottunut tähän kesäaikaan. Kesäaikaan, joka ainakin puolestani voisi saada sen kuolettavan tuomion jossain siellä päättävissä elimissä. Mitään muuta hyvää en siitä keksi kuin sen, että Star Wars- kelloni on jälleen oikeassa ajassa. Vuoden se oli väärässä.

Olettaisin, että aika moni allekirjoittaa kanssani nämä äskeiset sanani. Varsinkin pienten lasten vanhemmille ne ensimmäiset kesäaika-aamut ovat aikamoisia. Pienelle lapselle on vaikea selittää, miksi hänet vedetään ylös kesken makoisten unien. Noh, se on se lisääntyvä valon määrä, kultaseni. Lisääntyvä valon määrä.

Toivottavasti tässä alkaa taas saamaan unenpäästä kiinni normaaliin tapaan ja se päivisin esiintyvä aivan turha kärttyisyys olisi menneen (jäljellä) olevan talven lumia. Juuri nyt kuitenkin vähän vielä ärsyttää ja mm. seuraavanlaiset asiat:

  • Kellojen siirto. No, se taisikin tulla jo selväksi.
  • Oikeastaan ensimmäistä kertaa on tullut ajoittain niinsanottu kirjoittajan lukko. Tuntuu, että aiheita vilisee päässä. Tekstiä ei vaan synny. Kirjoitan ja pyyhin. Kirjoitan ja pyyhin. Kirjoitan ja pyyhin. Voikohan tämänkin laittaa kellojen siirron piikkin? Ei ehkä. Inspiraatiosuoni hetkittäisesti epäkunnossa.
  • Ihmisten ärsyyntyminen mitä kummallisemmista asioista. Tuntuu, ettei semmoista asiaa ole olemassakaan, josta ei joku mieltänsä pahottaisi. Esimerkiksi pienistä virpojistakin täytyi uutisoida erikseen. Kohta heilläkin tulee olla verokortti vitsassa kiinni.
  • Postauskuvien puute. Ei ole kerennyt/jaksanut mennä ottamaan kunnon kuvaussessioita pitkään aikaan. Noh, toisaalta varmasti hyvä, että kuvituksena toimii myös muutkin kuin oma naamani.
  • Vanhojen hittiohjelmien uudet yritykset. Napakymppi, Kymppitonni ym…
  • Aikuisiällä täysin yllättäen selkään iskenyt akne. Luulin, että viimeisen Roaccutan-kuurini söin parikymmentä vuotta sitten. Saa nähdä mitä ihotautilääkäri määrää. Akne studios.
  • Kukkani kuolevat aina, ihan aina. Laitan ravinteita, leikkelen varsia. Siirryn piakkoin kokonaan muovikukkiin tai ilmakasveihin.
  • Itse itselle aiheutettu kiire. Turha kiire. Hoida poika hommasi ajoissa ja suunnitelmallisesti!

Syyskuussakin ärsytti, ehkä siinä välissäkin ajoittain ja tämmöistä näin maaliskuun 27. päivänä. Ota nyt Esko happea, ota happea!!

Lisääntyvää valoa!!

-Esko-

Comments (15)