Tietoa mainostajalle ›
Browsing Category

faijatyyli

, , , , , ,

…en puhu nyt saparo- tai etupyllymeiningeistä

11.10.2017

Eilen illalla lähdin tutulle lenkilleni kohti Malminkartanon portaita. Vettä satoi aivan kaatamalla ja saapuessani sinne Jätemäen alle alkoi jopa hieman pelottamaan. Täysin pimeä yksinäinen kukkula. Sinne lähdin kapuamaan kohti huippua ja mietin, että olisipa tässä aineksia jopa ihan laadukkaaseen kauhuelokuvaan. Yhtäkkiä pimeydestä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Mietin myös, että voisiko näitä sateisia syysiltoja ajoittain viettää myös hieman eri tavalla? Vaikka jonkun ihanan ihmisen kanssa ”hyggeilessä” (inhoan tuota sanaa). Keittiössä ruoanlaiton yhteydessä yhtäkkiä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Siinäpä saattaisi olisi aineksia ihan laadukkaaseen romanttiseen komediaan.

Sitä on jo niin tottunut tähän vallitsevaan elämään. Töitä, miniperhettä, urheilua ja kavereita sekoitettuna. Ei edes systemaattisesti ole osannut kaivata ketään tuohon rinnalleen. Eilen tuolla kaatosateessa sieltä aivojen peräkammarista tuli lähes peräkammarin pojalle kuitenkin ajatus. Olisihan se ihan kiva, että pimeänä syysiltana vieressä olisikin joku. Joku, jonka kanssa voisi yhdessä työnnellä niitä Raffeleita sinne Ranch-dippiin. En nyt puhu mistään saparo-tai etupyllymeiningeistä, vaan aidosta kosketuksesta ja läheisyydestä. Sitä kaikki tarvitsevat, myös minä. Sen puutteeseen ei saisi koskaan tottua. Ja näin sateisina, pimeinä syyspäivinä kädestäpitoterapia nousee vielä suurempaan arvoonsa. Olen kehittänyt pääni sisälle omaan tasooni nähden aivan tähtitieteelliset kriteerit tälle mahdolliselle Raffel-kumppanille. Se on niin idioottimaista, kuten myös sovellusrakkauskäyttäytymiseni. Olen varmasti k#######n Tinder-match. Puhumattomuus on ajoittain hyve, tuolla maailmassa sillä ei kovin pitkälle pötkitä.

Suomessa kerättiin vuosina 1935-1975 Vanhan pojan ja vanhan piian veroa. Verorasitus oli kovempi 24-vuotta täyttäneillä lapsettomilla ja naimattomilla kansalaisilla. Verokarhu ei meitä sinkkuja enää verota suoraan taloudellisesti vaikka ne jauhelihat ja ruispalat ovatkin ihan liian isoissa paketeissa. Ei tämä elämäntilanne kuitenkaan niinkään rasita kukkaroa. Ainakin itselläni tuo verottaja puraisee eniten tuonne henkiselle ja fyysiselle puolelle, etenkin sateisina pimeinä syysiltoina. Noh, toivottavasti se verokarhu on jonain päivänä armollinen. Iskee palautuksia tilille, niin että lähtee jalat alta.

Olkoon se arkinen peitonallapussailu kaikkien pariskuntien saavutettu ja enemmän kuin suotu etuus. Niin ja oikein hyvää tyttöjen oikeuksien päivää!

-Esko-

//Kuva: Jere Lehtonen, Olli Laine. Lähde: Wikipedia //

Comments (13)
, , , , , ,

No, nyt oli superia meininkiä!!

10.10.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Superpark Vantaa

Nyt hän kävelee, kävelee hapuilevat ensimmäiset askeleensa. Muistan erittäin hyvin, kun pieni tyttö otti tiukasti etusormestani kiinni ja nousi pystyyn. Irroitti ja jatkoi matkaansa muutaman metrin eteenpäin. Pyllähti ja hymyili leveästi. Osoitti bluetooth-soitinta ja pyysi lempibiisiään, joka laittoi aina mimmin liikkeelle. Kappale oli Maroon 5:n Moves like Jagger. Nyt tämä samainen pieni tyttö heitteli Vantaan Superparkissa yhden käden kärrynpyöriä, hyppi voltteja vanumonttuun ja otti kaveriaan etusormesta kiinni. Osoitti seuraavaa liikunta-aktiviteettia, riensi sinne juoksujalkaa ja minä lähinnä yritin pysyä perässä. ” Mihin nämä vuodet vain häviävät?…” Mietin mielessäni.

Superpark-aktiviteettipuisto Vantaan Tammistossa on loistava paikka. Superparkin tarina syntyi isän ja tyttären yhteisestä lapsille suunnatusta sisäleikkipuistovierailusta. Kahvilassa istuneen isän mielessä heräsi ajatus, kuinka kehittää paikka, jossa kaikenikäiset voisivat touhuta yhdessä. Ilon kautta ja ilman kilpailua. Näin sai alkunsa Superparkit ja onneksi saivat. Superparkissa laitteet eivät liikuta sinua, vaan sinun täytyy itse liikkua. Tekemistä riittää ja liikuntamahdollisuuksien kirjo on todella laaja. Liikuntaihmisenä pidän näistä aktiviteettipuistoista todella paljon. Itsekin sitä ikäänkuin vahingossa tuli kokeiltua vaikka ja mitä. ”Jos minäkin nyt yhden voltin tuonne vanumonttuun heittäisin.” Ei jäänyt yhteen.

Liikunnan tärkeyttä ihmisen elämässä ei voi kukaan kiistää. Liikunta on saanut viime vuosina kuitenkin todella kovan kilpailijan varsinkin lasten ja nuorison keskuudessa. Valkoinen haamu ja hänen applikaatiojoukkueensa haastavat tosissaan niitä tekojääratoja sekä kiipeilytelineitä. Kilpaurheilu ei ole kaikkien juttu, eikä tarvitsekaan olla. Koulumaailmassa työskentelevänä on ollut ilo huomata kuinka esimerkiksi Liikkuva koulu- ohjelma pyrkii lisäämään lasten ja nuorten liikettä kouluissa. Pieniä hauskoja liikuntajuttuja luokkahuoneisiin ja koulujen pihoille. Mieli virkistyy ja keho saa liikettä huomaamattaan. Sovellettuna sama idea on Superparkissa. Hauskanpito kavereiden tai perheen kanssa on ykkösroolissa ja liikunta tulee mukana hyvänä sivutuotteena.

Syyslomat ovat ovella ja ikkunasta ulos katsoessa voi todeta, että onneksi nykyään on mahdollisuus myös sisäaktiviteetteihin. Superpark tarjoaakin todella hyvän mahdollisuuden viettää syyslomapäiviä vaikkapa koko perheen kesken, isovanhempia unohtamatta. Isovanhemmilla on lokakuun ajan vapaa pääsy Superparkiin. Paikallisten syyslomien pyöriessä puistoissa on tarjolla myös rauhallisia etätyöpisteitä ilmaisine Wifeineen ja kahvitarjoiluneneen. Lapset liikkuvat ja työt edistyvät, toivottavasti. Alle kouluikäiset tarvitsevat puistoon mukaan aikuisen valvojan ja myös alle neljävuotiaat pääsevät puistoon sisään ilmaiseksi. Mahdollisuus on hankkia myös kuukausikortti 59e/kk. ja tämä oikeuttaa Superparkin rajattomaan käyttöön. Tarjolla on myös 6kk. ja 12 kk. kortteja.

Vierailimme pikkumimmin ja hänen hyvän ystävänsä kanssa Vantaan Superparkissa viime lauantaina ja olihan mukava reissu. Tytöt olivat aivan innoissaan ja heidän touhujaan oli kyllä liikuttavan mukava seurata sivusta. Ykkösjuttuja olivat heidän mielestään tangot, volttien tekeminen, apinakiikkutörmäily esteisiin ja rengaslaskeminen. Mielestäni parasta oli katsella niitä useita ja useita liikunnan riemusta nauttivia nuoria, lapsia ja aikuisia. Niin ja tietysti volttimonttu, lämäritutka, baseball ym…Mukana oli valitettavasti myös negatiivisia asioita. Valokuvaaminen oli lähes mahdotonta, kun ei mimmit pysyneet hetkeäkään paikallaan. Tyttöjä ei meinannut saada millään pois puiston syövereistä. Lähtiessämme auton ikkunoita joutui tuulettelemaan normaalia kauemmin, koska kyydissä oli kolme huomaamattaan kunnon liikuntasuorituksen tehnyttä heppua.

Menkäähän temppuilemaan ja minun Instagramissa (@eskokoo) on arvonnan kautta mahdollisuus napata liput takataskuun, tsek!!!

-Esko-

Comments (0)
, , , , , ,

Jokainen tapaturma on liikaa!

9.10.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Tapaturmapäivä

Legot lattialla, joo, joo. Tiedätte varmasti tunteen, kun astut päälle. Sattuu niin järjettömästi. Siihen, kun lisäät vielä käsiisi kattilallisen kiehuvaa vettä. Saavut vanhemmillasi saunasta ja astelet märillä jaloillasi pitkin parkettia yläkerran parvekkeelle vilvottelemaan. Mukava pieni lätäkkö kiiltelee siinä portaiden yläpäässä. Isän tekee mieli vielä ennen nukkumaanmenoa lähteä hakemaan alakerrasta äidin tekemää siskonmakkarasoppaa. Märkä parketti, paljaat jalat ja lähemmäs seitsemänkymppisen koordinaatio. Kiireinen aamu. Aamukahvi autoon mukaan. On pimeää ja sade vihmoo ikkunoita. Ikeasta hankitun matkamukin kansi on hieman huonosti kiinni. Kaadat kunnon kulauksen suuhusi, kansi irtoaa ja samalla kiihdytät keretäksesi niillä vanhoilla keltasilla valoilla. Huonosti nukuttu yö. Teknisen työn tunnit, vannesaha ja kiire.

Siinäpä niitä aivan tavallisia arkisia esimerkkejä, joista osa on varmasti todella tuttuja ihan jokaiselle suomalaiselle. Ihan niin tuttuja eivät ole luvut tapaturmatilastoista. Suomessa sattuu vuosittain lähes miljoona, siis miljoona tapaturmaa ja esimerkiksi vuonna 2015 maassamme kuoli tapaturman seurauksena 2399 ihmistä. Suomen tapaturmakuolleisuus on koko Euroopan korkeimpia. Ja missäpä muualla näistä suurin osa tapahtuisi kuin kotona. Siellä kaikista tutuimmassa paikassa. Niiden tuttujen rutiinien ympäröimänä.

Ensimmäisessä kappaleessa mainitsin useamman kerran asian, joka on yksi suurimmista tapaturmille altistavista tekijöistä. Ja sehän on niinkin arkinen juttu kuin kiire. Kiire heikentää tarkkaavaisuuttamme ja saa tekemään asioita hieman vasemmalla kädellä ja huolimattomasti. Vasenkätisenä en hirveästi tykkää tästä sanonnasta, mutta menkööt nyt. Ne Petshopit tai Legot unohtuvat helposti sinne lattialle. Kerkiäähän ne siivota aamullakin. Aamulla se kello soi aina samaan aikaan ja eikun torkuttamaan. Kiireellä Berocca kuppiin ja rattiin. Se työmatka ei edisty yhtään nopeammin vaikka roikut edelläajavan puskurissa kiinni ja kiroat vielä sitä eteen kurvaavaa linja-autoa.

Luettuani noita todella puhuttelevia tilastoja aloin miettimään omaa toimintaani ja arkista kiirettäni. Kuinka voisin ihan pienillä keinoilla opetella kiireettömyyttä? Niihin tuttuihin rutiineihin ja kaavoihin vaan helposti kangistuu. On vaikea nähdä, kuinka pienillä ja itsestäänselvillä teoilla voisi asioihin vaikuttaa. Kyllähän avainsana on ennakointi. Laitat jo illalla seuraavan päivän asioita valmiiksi. Varaat aikaa riittäville yöunille (vaikeaa) ja huolehdit, että matkamukisi kansi on visusti kiinni. Jos aamu on kotona venähtänyt totutusta, on autossa enää toivotonta kuroa sitä menetettyä aikaa takaisin. Oletettavasti työpaikalla saat ymmärrystä, jos ilmoitat saapuvasi muutaman minuutin myöhässä. Niin ja niissä kasaantuneissa työtehtävissä auttaa myös ennakointi. Tämän kuin itsekin muistaisi, eikä jättäisi töitä sinne viime tinkaan.

Nyt on koputettava puuta, mutta olen selvinnyt elämässäni ilman suurempia tapaturmia. Tottakai nämä perushommat on tullut koettua. Veitsi sormeen ja tikattavaksi. Painava pahvilaatikko, huolimaton miehekäs tempaisu notkoselällä ja kaksi viikkoa kierähdystekniikalla sukat jalkaan. Nyt on ollut selkä kunnossa, koska olen kiinnittänyt huomiota oikeisiin nostotekniikoihin ja välttänyt alaselkävammoille altistavia tilanteita. Perjantaina 13.10 vietetään valtakunnallista tapaturmapäivää. Päivän tavoitteena on parantaa maamme turvallisuuskulttuuria, saada ihmiset kiinnittämään huomiota niihin arkisiin tapaturma-alttiisiin valintoihin ja hallita omaa kiirettään.

Kuulostaako tutuilta tilanteilta?

Tapaturmapäivän tärkeimmän teeman mukaan: HOPULLE LOPPU!

-Esko-

Comments (0)
, , , , ,

Varmasti aika monta riitaa jäisi riitelemättä…

8.10.2017

Riita, kiukku, väittely, ärsyttäminen, minätiedänkaikestakaikenilluusio, sinä olet väärässä! Asioita, joilta kukaan ei voi välttyä vaikka niitä yrittäisi viimeiseen asti vältellä. Aiheet voivat tosin olla kovinkin vaihtelevia. Arkisia konflikteja voi syntyä aivan missä tahansa. Liikenteessä, työpaikalla, kotona, kauppajonossa… Lauantaina minulla oli mahdollisuus päästä kuulemaan kolmea todella älykästä ja mahtavaa puhujaa. Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin koko Vantaan perusopetuksen koulutuspäivä. Tämä koulutuspäivä todellakin koulutti ja varmasti ravisteli ihan jokaista paikallaollutta kuulijaa. Presidentti Tarja Halonen avasi, rauhanneuvottelija Hussein Al-Taee jatkoi ja tietokirjailija sekä median asiantuntija Lilly Korpiola lopetti. Kaikkien puhujien esityksissä korostettiin empatian merkitystä. Ja ei kai sen tärkeyttä voi ikinä korostaa liikaa.

Nousin penkistä ja huokaisin. Huh, nyt tuli kyllä paljon asiaa. Asiaa, jota voi viedä mukanaan sinne työpaikalle, mutta myös ihan tänne arkiseen elämäänkin. Rauhanneuvottelija Hussein Al-Taee pyrkii ratkomaan työssään hieman eri mittakaavan konflikteja, mutta hänen puheenvuorossaan oli todella hyvä ihan perusarkeen ja elämään sovellettava kohta. Se jäi erityisesti mieleeni. Arjessa, kahden ihmisen välille voi ikätaso huomioimatta syntyä konflikteja hyvinkin herkästi. Kurahousuja ei tarvitse, koska viereisen pulpetin Hermannillakaan ei ole. Juurihan minä imuroin ja ei, se ei ollut näennäissiivous, en varmasti ajanut vanhoilla vihreillä ja ehkäpä tuo kollega huomauttikin ihan asiasta, kun en palauttanut niitä koko koulun yhteisiä vesivärejä ajoissa.

Haluanko väitellä vai vuoropuhella? Yleensähän tuo ensimmäinen vaihtoehto ei onnistu arjessa niin hirveän hyvin. Vaikka molemmilla olisi kuinka hyviä perusteltuja vasta-argumentteja, niin helposti lopputuloksena on mökötys, mykkäkoulu ja väärin olettaminen. Otetaanpas tähän Al-Taeen puheenvuoroa mukaillen tämmöinen todella, todella hyvä esimerkki. Lue ja mieti nyt sinua. Kummasta tunnistat juuri sinut itsesi? Riitatilanne on syntymässä ja…

Haluat ymmärtää itseäsi ja toista paremmin. VAI Haluat saada omat argumenttini voittamaan.

Kuuntelet ymmärtääksesi toista. VAI Kuuntelet toista vasta-argumenttien löytämiseksi.

Yrität tunnistaa ja tukea toisen vahvuuksia. VAI Yrität löytää toisen heikkoudet, jotta voit voittaa hänet.

Kysyt, koska haluat ymmärtää paremmin. VAI Kysyt, koska haluat hämätä toista.

Et keskeytä toista. VAI Keskeytät ja yrität vaihtaa keskustelun aihetta.

Keskityt toiseen ja hänen tunteisiinsa. VAI Keskityt itseesi ja seuraaviin vasta-argumentteihin.

Hyväksyt toisen kokemukset. VAI Kyseenalaistat toisen kokemukset.

Niinpä. Tunnistitteko itsenne, ja kummalta puolelta?

Nuo asiat (lähinnä vasemmanpuoleiset), kun muistaisi täällä elämän laineilla seilaillessa (ei kuvien paatilla). Varmasti jäisi aika monta turhaa riitaa riitelemättä.

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //

Comments (7)
, , , ,

Yksin ei viihdy kumpikaan…

6.10.2017

Tehtiin ruokaa. Oli muuten herkullisia avotortilloja, nam! Istuttiin sohvalle, avattiin televisio ja alettiin juttelemaan. Nyt on aivan peruspuintia perjantaille. Hyppää mukaan sohvannurkkaan. Puheissa muunmuassa syksy, yksinolo ja erikoinen kohtaaminen.

Hauskaa alkavaa viikonloppua!!!

-Esko-

//Todella hienot kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (4)
, , , , ,

Minkäköhän laittaisi viestin perään?

5.10.2017

Ei voinut sillä veivattavalla puhelimella kertoa tunnetilojaan tai lempiruokaasi yhdellä etusormen kieräytyksellä. Jos ystäväsi numerossa oli monta yhdeksikköä kesti soittaminen huomattavasti kauemmin kuin alkupään numeroita omaavat kaverit. Emoji-kieli on vielä melkoisen uusi ilmiö, mutta nykyään niitä on lähes joka paikassa. Valkokankaalla, vaatteissa, pehmoleluissa ja kyllähän viesti ilman emojia on vuonna 2017 todella harvinainen tai vähintäänkin tylsä. Emoji, tuo matkapuhelimien ja niiden käyttöjärjestelmien mukanaan tuoma universaali kommunikointikeino yli kulttuuri- ja kielierojen. Me tutkimme historian tunneilla punamullalla maalattuja, parempaa metsästysonnea tuovia kuvia. Liekö sitten tuhansien vuosien päästä tutkitaan kaatopaikoilta löytyneitä joulumyynneistä ylijääneitä kakkaemojipehmoleluja?

Itse pidän emojeista, Käytän niitä todella paljon ja kyllähän nykyään löytyy merkki lähes jokaiseen tarpeeseen. Kommunikaatio on nopeaa ja yhdellä merkillä voit kertoa todella paljon. Pakko onkin näin maailman opettajien päivänä mukailla ja käyttää inspiraationa Kipinä-kirjasta löytynyttä tehtävää, jossa kysymyksiin vastataan pelkästään emojeilla. Erittäin hyvä tehtävä ja havainnollistaa merkkien tehokkuuden asioiden ilmaisussa sekä lyhyessä ja ytimekkäässä kommunikoinnissa.

TÄMÄNHETKINEN MIELIALA: 😴➡😍

HARRASTUKSET: 🏀🏃🏼🏋🏼

KÄYTETYIN EMOJI: ✌

LEMPIVUODENAIKA: 🌻🌞

LEMPIRUOKA: 🍔🍣

TAITO, JONKA HALUAISIT OPPIA: 🎸🎶

TULEVAISUUDEN HAAVEET: 👫

TERVEISET LUKIJOILLE: 👏👏🙏

Tiesittekö muuten, että maailmassa lähetetään ja vastaanotetaan päivittäin noin kuusi miljardia emojia. Eli voidaan siis puhua ihan merkittävästä asiasta.

Laittakaahan terveisiä emojeilla tai vaikkapa juuri tämänhetkinen mielialanne!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen. Lähde: historianet.fi //

Comments (16)
, , , ,

Tällainen nainen on puoleensavetävä…

4.10.2017

”Olipa hyvä teos”, kuiskaa Lumikki korvaani ja asettaa Maaret Kallion Lujasti lempeä kirjan yöpöydällemme. Tuo kirja lähensi meitä kuin eriniminen magneetti. Tai no, ehkä enemmän meitä lähensi ne aidot keskustelut, joita kävimme suhteemme nykytilasta. Uskalsin sanoa suoraan, kuinka minua harmittaa olla vain se kaupassa ravaava ja ruokaa laittava ”palvelija”. Noh, myönsi se Lumikkikin, että omat urahaaveet ajoivat niiden minun niskaanpuhaltelujeni ja roseviini-ehdottelujeni ohitse. Onneksi aallonpohjalta on noustu ja kirjoitimme yhdessä maalaamaani liitutaulumaaliin uuden elämänohjeemme, jonka Maaret Kalliolta lainasimme: Miten osata olla läsnä enemmän aidosti ja inhimillisesti?

Lueskelen työpäiväni jälkeen iltapäivälehtiä ja eteeni osuu kirjoitus, jossa on eritelty erilaisia piirteitä, joihin miehet naisissa kiinnittävät huomionsa. Suljen silmäni ja sukellan siihen hetkeen, kun tuo tummaverikkö Mikkelistä marssi elämääni. Punaisessa mekossaan juuri kuukausikierron ollessa hedelmällisimmillään. Nuuhkaisin Lumikin niskakiehkuroita ja kyllä. Leveä hymynaama piirtyi verkkokalvoilleni. Sisäinen Clearblueni on pettämätön. Jokin rakkaudensolu minussakin irtosi ja en voinut olla ihastumatta. ”(Miehet pitävät ovuloivia naisia ihastuttavina. Tämä selvitettiin tutkimuksessa, jossa miehet haistelivat naisten teepaitoja. Nuuh!)”

Istumme alas Mikkelin Vaakunan ruokaravintolaan. Lumikkia hieman jännittää. Aistin sen ,koska hän nousee pöydästä ja heittää todellisen klassikon. ”Täytyy käydä hieman puuteroimassa nenää.” Naurahdamme molemmat ja itse toivon, että hän ei kertonut tuota hienoisen kulunutta vitsiä ihan tosissaan. Mietin ja mietin minkä puujalan kertoisin Lumikin palatessa takaisin pöytäämme. Noh, lähden tällä: Mitä nolla sanoi kasille? Hieno vyö. Lumikki katsoo hetken epäuskoisena, ne sekunnit tuntuvat loputtoman pitkiltä ja sitten hän naurahtaa. Huh. Osui ja upposi. Myöhemmin keskusteltuamme on kuitenkin tullut ilmi, että siinä hetkessä hän mietti etten kai kertonut tuota hienoisen kulunutta vitsiä tosissani. ”(Miehet pitävät naisista, jotka nauravat heidän vitseilleen. (Mutta huom, naiset: sinun ei tarvitse itse olla hauska. Jos siis olet surkea tilannekoomikko, ei se mitään. Kunhan joskus naurahdat.)”

Nuo tummat kutrit. Ne hulmuavat aina niin upeasti Lumpparin haukatessa Mikkelin lähellä tuotettua ruisleipää ja kirnuvoita. En voi irroittaa katsettani noista lumoavista silmistä. Ne yhdistettynä heleään jo sopivasti elämää nähneeseen ihoon. Juonteet silmien alla ovat jättäneet jälkensä niistä niiden arvokkaimpien timanttien kanssa valvotuista öistä. Refluksi oli jälkimmäisellä, edes hyvin hassunhauskasti nimetty lääke Cuplaton ei auttanut.

”Sen lääketieteen Nobel-palkinnon voitti muuten banaanikärpästen vuorokausirytmiä tutkinut työryhmä. Mitä veikkaat, mikä on banaanikärpästen valveillaoloaika vuorokaudessa?” Kysyi hän vienolla äänellään. Niin ja oikeasti en puuteroinut nenääni, vaan kävin lisäämässä huulikiiltoa ja ottamassa Lactorasen. Ei kestä vatsa muuten tuota kermakastiketta. Wau, miten älykäs ja nainen ja vielä rehellinenkin, tuumin mielessäni. ”(Rehelliset naiset ovat kovassa huudossa useamman tutkimuksen valossa. Samoin äly ja lämpö. Nämä pätevät, kun etsitään pitkäaikaista suhdetta. (Jos lyhytaikaista, ulkoiset seikat painottuvat näiden kustannuksella).”

Tuo punainen mekko on täydellinen. Korostaa juuri sitä naisen kauneinta osaa, uumaa upeasti. Sisäinen matadorini ei voi olla heräämättä ja tekisi mieleni syöksyä haavoitetun härän lailla kohti tuota punaista kauneutta. Hillitsen kuitenkin itseni, koska ensitapaamisella tällä voisi olla kohtalokkaat seuraukset. Kysyn, mistä hän on tuommoisen upeuden päälleen hankkinut. Tähän Lumikki vastaa todella nokkelasti: ”Let´s Wow…” Noniin ja samalla kertoi vielä napanneensa kuusi isoa pulloa Saskiaa. Itsekin tykkään sitä juoda, jos vaan saan revittyä pullon irti niistä melkoisen tiukoista muoveista. ”(Punainen väri kiinnostelee miehiä. Asiaa testattiin viidessä eri kokeessa, ja huomattiin että muihin väreihin verrattuna punaiseen pukeutunut nainen oli miesten mielestä puoleensavetävä ja seksuaalisesti kiinnostava.)

Siis tämä ei voi olla enää totta. Lumikki kaivaa korvakorujaan ja tiedostamattaan haistaa tämän jälkeen sormiaan. Itsehän olen tämän hieman erikoisen ja ravintolamiljöössä jopa epämiellyttävän tavan omannut jo vuosia. ”Tämä ruisleipä on niinku niin hyvää, ihan niinku isoäitini leipomaa.” Sanoo haukatessaan leipäänsä. Ei ole todellista. Tuo nainen on niinku niin ihastuttava. Omaa vielä samoja maneereita kanssani. ”(Tiedostamattaan miehet pitävät myös naisista, jotka matkivat miehen pieniä eleitä peilin tavoin. Siis koskettelevat hiuksiaan ja kasvojaan muutaman hetken miehen jälkeen. Ei kun testaamaan.)

Wau, olipa se hieno ilta. Vaikka Lumikki toimi, kuten Sonkajärveläinen Maajussi-Sanna. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan linja-autossa nukkua. Visulahdessa yövyin. Siitä ne liekkihetket sitten alkoivat.

Niin siis niinku ihan oikeastihan nainen on omalla tavallaan aina hyvinkin puoleensavetävä.

-Esko-

// Kirjoitus perustuu ja lainaukset Iltalehden jutusta, millaisia naisia miehet pitävät puoleensavetävinä. 13.9.2017 //

//Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (5)
, , , , , ,

Eskon erikoiset: ihan kingit kengät

3.10.2017

En tiedä mikä ihmeellinen fiksaatio minulla on noihin Pomarin erittäin klassisiin nahkakenkiin. Varmasti tunnetaan paremmin ”pappakenkinä”. Aikoinaan sain tuommoiset harmaat käyttööni ja kovassa käytössä ovat olleetkin. Spede ja Neuvostoliiton maajoukkue ovat olleet näiden upeiden kenkien tunnetuimpia suunnannäyttäjiä. Tällä viikolla vietetään vanhustenviikkoa. Olkoon nämä uudet mustat, nahkaiset Pomarini materiaalinen kumarrus ja huomionosoitus kaikille vanhuksille. Olette tärkeitä.

Kuosi: Musta nahka, hopeisella yksityiskohdalla. Pomarfinin logo.

Hankintapaikka: Kannelmäen Prisma

Mielentila ostotilanteessa: Onnellinen. Olimme juuri aloittamassa F:n kanssa viikonloppua. Ostoskorissa oli Pehtoorin nakkeja, omenoita, Paesano- leipää, irtokarkkeja nämä Pomarit

Rumuusaste, asteikolla 1-5: Joidenkin mielestä saattanee olla 5, mutta itse en näitä voi rumiksi sanoa, eli 1.

Käyttötarkoitus: Hyvä, kestävä jokasään kenkä. Käy myös kaikkiin vuodenaikoihin ja lähes kaikkien vaatteiden kanssa. Shortsien ja valkoisten sukkien kanssa täytyy hetki harkita.

Vahvuudet: Kestävät ja lankilla saa kerta toisensa jälkeen uudenveroisiksi.

Heikkoudet: Hopeashampoolla pestyt harmaat hiukset ja nämä kengät. Ei, en halua mennä aikakapselilla eläkeikään.

Mitä mieltä näistä Eskon erikoisista? Muita on ollut mm. lintu-, auto-, ihanat naiset rannalla- ja Shadow Stormtrooper paita.

-Esko-

…ja loppuun peiliselfie Lahesta. Pomarit istuu täydellisesti.

Comments (26)
, , , ,

Olen Esko, olen etävanhempi

2.10.2017

Cocktail party-ilmiö, tuttu lukion psykologian tunneilta. Eli suuressa ihmisjoukossa keskustelet ihmisten kanssa ja esimerkiksi toisella puolella huonetta mainitaan nimesi. Pystyt sen kuulemaan vaikka tarkkaavaisuutesi olisi ihan muualla. Samantyyppinen efekti tapahtuu myös esimerkiksi liikenteessä. Hankit uuden tietynmerkkisen auton ja yhtäkkiä niitä tuleekin vastaan liikenteessä koko ajan. Itse olen kiinnittänyt ja kiinnitän nykyään paljon huomiota asiaan, jota en juurikaan havainnoinut vuosia sitten. Erilaiset perhemallit ja erilaiset tavat hoitaa vanhemmuuttaan. Joko näistä asioista uutisoidaan aikaisempaa enemmän tai sitten aivoissani on tapahtunut erilaisen vanhemmuuden cocktail party-ilmiö.

Olen Esko, olen etävanhempi. Etävanhempi on sanana semmoinen, joka ainakin minun korvaani kuulostaa negatiivissävytteiseltä. Sen voisi ihan hyvin korvata vaikkapa niinkin yksinkertaisella sanalla kuin isä tai äiti. Vaikka asun lapsestani kauempana, en koe olevani mitenkään etäisempi, ainakaan henkisellä tasolla. Olen rakastava isä, joka hoitaa oman roolinsa niin hyvin kuin mahdollista. Ensimmäisessä kappaleessa viittasin vanhemmuuden cocktail party-ilmiöön ja näen sen ainoastaan hyvänä juttuna. Luen nykyään paljon aiheesta ja koen, että hyvän teoriatiedon liittäminen käytännön toimintaan tekee minusta entistä paremman isän. Tunnistan ja tiedän omat velvollisuuteni ja oikeuteni.

Viimeksi luin suurella mielenkiinnolla uutista, kun oikeusministeri Antti Häkkänen otti vastaan työryhmän mietinnön, jolla pyrittäisiin tekemään uudistuksia lapsenhuoltolakiin. Tuossa satakahdeksankymmentäyksisivuisessa esityksessä ehdotettaisiin säännöksiä, joilla parannettaisiin lapsen oikeutta osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn entistä tehokkaammin ja korjattaisiin lakia vastaamaan yhteiskunnassamme tapahtuneita muutoksia, kuten perheiden monimuotoistumista. Varmasti todella aiheellinen esitys, koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2016 tehtiin 47 283 sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta lapsen huollosta, tapaamisesta ja asumisesta. Luku kuulostaa melkoisen suurelta.

Lueskelin työryhmän esitystä eilen sunnuntai-iltani ratoksi ja se oli sisällöltään monipuolinen ja toivottavasti läpimennessään päivittäisi lapsenhuoltolakia nyky-yhteiskunnan vaatimalle tasolle. Esiin nousi esimerkiksi seuraavia asioita. Lapsen huoltajilla olisi velvollisuus vaalia lapselle tärkeitä ihmissuhteita. Vieraannuttamista (ihan hirveä sana) pyrittäisiin ehkäisemään usein eri keinoin ja tuomioistuimen päätökseen voitaisiin asettaa myös sakon uhka, jotta tapaamisoikeus turvattaisiin. Ja tärkeimpänä lapsen itsensä oikeuden tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa lapsiystävällisellä tavalla.

Päällimmäisenä itselleni jäi tunne, että uudistusta esittänyt työryhmä on oikeasti, ihan oikeasti lasten asialla. Siihenhän kaikkien tulisi pyrkiä ja tuo melkoinen luku 47 283 alkaisi hiljalleen putoamaan ja ennenkaikkea väistämättömistä eroista putoilisi onnellisia, hyvinvoivia lapsia ja tiettyjä etuliitteitä voisi myös pudotella historian kirjoihin. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa olla perhe. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa olla vanhempi. Kaikki ovat omalla tavallaan, oikein ja hyvin hoidettuna varmasti yhtä arvokkaita, lapselle.

Olen Esko, olen vanhempi, isä.

-Esko-

// Lähteet: Lapsenhuoltolain uudistamien, työryhmän mietintö. Oikeusministeriön nettisivut //

Comments (8)
, , ,

Missä olit silloin, kun…

28.9.2017

Tänään tuli kuluneeksi kaksikymmentäkolme vuotta Matkustaja-autolautta Estonian dramaattisesta uppoamisesta. Muistan hyvin hetken, kun tästä uutisesta levisivät kuvat ympäri vielä hyvin rajoittuneita medioita. Ne oranssit pelastuslautat, musta aaltoileva meri ja pintapelastajien todella haastavat lähes toivottomat työskentelyolosuhteet. Keskustelimme luokkakavereideni kanssa tapahtuneesta tragediasta Lahden Yhteiskoulun yläkerrassa sijainneen ATK-luokan edessä. Jotenkin tuo tilanne on jäänyt hyvin tarkasti mieleeni. Muistan myös hyvin ne luokan tietokoneet, Macintoshit.

Historian tapahtumat jättävät mieleen hyvin vahvan muistijäljen. Näiden kautta pystyy hyvin jäsentämään myös omaa elettyä elämäänsä ja noita päiviä miettiessä sulkiessaan silmänsä voi matkustaa myös omaan lähihistoriaansa. Missä olin silloin, kun…

…Suomi voitti historiansa ensimmäisen jääkiekon kultamitalin Tukholman Globenissa? Vanhempieni talossa, yläkerran huoneseeni oli pakkautunut silloisen, itseasiassa ensimmäisen tyttöystäväni lisäksi paljon kavereitani. Se Jutilan laukaus yläkulmaan ja tuuletus. Kummelin Olli studioisäntänä ja ai, että. Se oli mahtavaa. Suunnittelimme myös junamatkaa Helsinkiin vastaanottamaan kiekkosankareita. Suunnitelmaa ei toteutettu, satatuhatta muuta kyllä toteutti.

…Prinsessa Diana menehtyi traagisesti kolarissa Pariisissa? Olimme kaverillani Lahden Metsäpellossa. Kerrostalon parvekkeella vietimme elokuun viimeisiä päiviä. Olimme olleet edellisenä iltana hieman tanssahtelemassa ja aamulla tämä suru-uutinen levisi ympäri maailmaa. Myös sinne lahtelaisen kerrostalon parvekkeelle.

…kaksoistornit sortuivat massiivisten savupilvien ympäröiminä New Yorkissa? Ei niitä kuvia oikein voinut uskoa edes todeksi, kun ne silmiini osuivat. Asuin tuolloin Joensuussa ja muistan hyvin hetken, kun ennen Joensuun Katajan harjoituksia keskustelimme tapahtuneesta täysin epäuskoisina. Mehtimäen jäähallin edessä oli juuri alkamassa fysiikkavalmentajamme vetämät juoksutreenit.

…Intian valtameren maanalainen maanjäristys kylvi massiivista tuhoa? Tämä katastrofi tuli surullisen lähelle myös tänne Suomeen. Lähdimme juuri kyseisenä päivänä moikkaamaan ystävääni, joka pelasi salibandya ammatikseen Uppsalassa, Ruotsissa. Uutisointi oli aluksi hyvin vajavaista ja tuhon määrää ei kukaan osannut täällä kaukana ennustaa. Perille päästyämme seurasimme tapahtumia teksti-tv:n välityksellä. Tuhon ja menetysten määrä kasvoi tunti tunnilta ja minuutti minuutilta.

…Lordi voitti Suomen historian ensimmäisen kerran Euroviisut. Lahden Jalkarannassa jännitimme ystävieni kanssa finaalilähetystä. Olimme arponeet hatusta kaikille omat paperilappuset, joissa oli finaalimaita. Minulle ei Suomen lappua osunut. Ja vaikka olisi osunut en ehkä olisi osannut odottaa, että sillä lapulla juhlitaan Suomen Euroviisuvoiton lisäksi myös kaveriporukkamme omaa palkintoa Lahden Seurahuoneella. Ihmisiä oli hirveästi liikkeellä ja varmasti myös kyseisen illan dj muistaa halutuimman ja toivotuimman kappaleen.

Traagisia ja surullisia tapahtumia. Iloisia ja riemunkiljahdusten sävyttämiä tapahtumia. Ikimuistoisia tapahtumia. Semmoista on elämä.

On muuten syksyn värit upeimmillaan juuri tässä hetkessä.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (2)