Tietoa mainostajalle ›
Browsing Category

Tyyli

, , , , ,

On someraivo, päähän kohdistuneiden taklaustenraivo, entisen tangokuninkaamme törttöilyraivo ja penturaivo

17.9.2017

Usein olen kuullut sanottavan, että esimerkikisi työpaikoilla epäkohtien määrä on vakio. Joissain kouluissa ongelmaksi saattaa nousta eriväriset nuppineulat kuvataiteen töitä ripustaessa, joissain ongelmat saattavat olla hieman monimuotoisempia. Pääasia, että aina pitää olla jotain vähän vinossa. Hieman samantyyppisiä piirteitä on ihmisten raivoamisissa. Aina täytyy jostain raivota ja lööppeihin nostaa se pieni hiillos kytemään. Hiillos, joka tarjoaa mahdollisuuden jättimäisiin liekkihin. Kunhan saadaan tarpeeksi monta puhaltajaa ympärille. Ja kyllähän niitä löytyy.

Lähiaikojen puhuttavimpina aiheina lehdistössä ovat pyörineet tangokuninkaamme törttöilyt, liigakaukaloiden ”pommikoneiden” aivan järjettömät päähän kohdistuneet taklaamiset, jotka liian usein kuitataan vain vastustajan valojen sammuttamisella. Tommi Kovanen, pysyvän aivovamman taklauksesta saanut entinen liigapelaaja kertoikin todella avoimesti kirjassaan, kuinka ne valot meinasivat sammua lopullisesti tyynen järven rantaan, oman käden kautta. Riipaisevaa luettavaa.

Tänään eräs raivo sai onneksi päätöksensä. Ja se oli penturaivo. Elokuun alussa esiteltiin, että supersuosittuun Ryhmä Haun pentupoppooseen liittyy uusi vahvistus. Valpas ei tullutkaan välittömästi, vaan vasta tänään hän saapui helpottamaan Rikun arkea. Näemmä nämä lastenohjelmat puhuttavat. Puhuttavat ja samalla helpottavat myös monen lapsiperheen aamuaskareita. Itsekin muistan kuinka se viikonloppuaamun Pikku Kakkonen antoi mahdollisuuden hieman rauhallisempaan starttiin. Sai syödä aamiaisen rauhassa ja aloittaa sen arvokkaan vapaapäivän rennoissa merkeissä. Kanavajohtajille iso plussa ohjelmien sijoittelusta ja onneksi päästitte Valppaan irti ja teitte varmasti monen lapsen onnelliseksi, niin ja toki heidän vanhempansa.

Intohimoinen suhtautuminen asioihin on asia, joka saattaa aiheuttaa niitä erilaisia raivoja. Oliko tässä penturaivossa kyse niiden pienten heppujen raivosta, kun sitä Valpasta ei näkynytkään? Vai oliko tässä kyse vain heidän vanhempiensa raivosta ja heidän mahdollisuudestaan raivota edes jostain asiasta jollekkin? Se jäi hieman epäselväksi. Tai jos joku aikuinen raivoaa puolitoista kuukautta myöhässä saapuvasta vihreähattuisesta animaatiochihuahuasta, niin se kuulostaa ainakin minun korvaani hieman erikoiselta. Sana raivo alkaa jo hieman menettää merkitystään ja hyvä niin.

Lippa eteen, raivoamatta ja valppaana uuteen viikkoon.

P.S. Eilen vietettiin ystävieni häitä ja laukkuni sivutaskusta löytyi saamani sukkanauha, hmm…

-Esko-

//Kuvat: Amanda Aho //

Comments (2)
, , , ,

Instagramin suosituimmat

15.9.2017

On Instagramia, Facebookia, Youtubea, Snapchatia, Twitteriä ja vaikka sun mitä. Itsellänikin on tili ainakin noissa sosiaalisen median palveluissa. Pari niistä on jäänyt vähän vähemmälle käytölle. Aktiivisin olen Instagramin parissa ja sinne laittelenkin kuvia lähes jokaikinen päivä. Pidän myös Instastoriesista. Sieltä on mukava seurailla kavereiden menemisiä ja tekemisiä. Ja tietysti pääsee myös tiirailemaan niiden oikeiden maailmantähtien arkisia touhuja. Usein sitä sosiaalista mediaa kritisoidaan, mutta tarjoaahan se myös todella paljon mahdollisuuksia. Ja toimii toki myös tärkeänä työkaluna näin kirjoittelijan näkökulmasta. Täytyy vielä tutustua tarkemmin Youtuben tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Joskus minulta kysyttiin, josko voisin listata tänne suosituimmat kirjoitukseni ja niiden lukijamääriä. Tämmöisen ajattelin joskus tehdä. Tuossa hieman jo kartoittelin postauksiani. Kyllähän se niin on, että ne riipaisevimmat ja syvälliset kirjoitukset ovat ihmisiä kiinnostaneet ja varmasti ihan ymmärrettävistä syistä. Toivottavasti ovat herättäneet ajatuksia. Mutta mites tuolla Instagramin puolella? Millaiset kuvat kiinnostavat? No on ainakin hampurilaisia ja hymyjä. Tuossapa ylempänä hieman pomintoja.

Mukavaa perjantaita. Me olemme juuri matkalla kohti ystäväni häitä. Bestmanin hommia, bestmanin hommia. Uusi iskemätön puku päällä.

@eskokoo

Comments (2)
, , ,

Koulussa on erikoinen ongelma

14.9.2017

Meidän koulussamme on erikoinen ongelma, johon en ihan heti olisi uskonut törmääväni. Välitunneille on rantautunut uusvanha todellinen hittipeli. Ei, se ei ole Play-kaupan top kympissä. Siihen ei tarvita kuudenkymmenen gigan muistia. Siihen tarvitaan pala kakkosnelosta, pätkä lankkua, kymmenen tikkua, leikkimieltä ja yhdessä touhuamista. Tämä peli on todellinen klassikko, Kymmenen tikkua laudalla. Suurin ongelma tällä hetkellä on, että tarvikkeita ei riitä kaikille halukkaille leikkijöille eikä puutyö- tai siis teknisen- eikun kovien materiaalien luokan tuotantolaitos ole pystynyt vielä reagoimaan tähän räjähdysmäisesti kasvaneeseen kysyntään.

Tämän välituntihitin syntymisestä voi kiittää kollegaani, joka järjesti sata päivää sataan-teemapäivänä perinneleikkipajan. En tiedä olenko jotenkin vanhanaikainen opettaja, mutta tämän yllättävän hitin ”comeback” välitunneille lämmittää mieltäni todella paljon. Ajoittain tekee itsekin mieli mennä lennättämään ne tikut niin korkealla kuin mahdollista. Hymyillä ja juosta nurkan taakse piiloon.

Matkapuhelinten käyttökielto välituntisin pakottaa lapset keksimään jotain korvaavaa tekemistä. Tämä kielto mahdollistaa juuri tämmöisten vanhojen klassikoiden paluun koulujen pihoille. Digiloikka on äärimmäisen tärkeä ja väistämätön, koska digitaalisuus on uinut osaksi lähes jokaisen ihmisen arkea. Tällä digitaalisuuden aikakaudella on todella mukava nähdä lapsia perinneleikkien lumoissa ja niitä korkeita loikkia siihen lankun toiseen päähän, joka sinkoaa pienet tikut ympäri asfalttia.

Aiemmassa työpaikassani erään mieleenpainuvimman tunnin tarjosi neljä mummelia. Neljä mummelia, jotka lukivat eläytyen kansansatuja. Tempasivat oppilaat sekä opettajan täysin mukaansa. Nyt oppilaat ovat tempautuneet perinneleikkien maailmaan. Yhteiskunta muuttuu, koulu muuttuu ja teknologia kehittyy hurjaa vauhtia. Onneksi on kuitenkin vielä kakkosnelosta, laudanpätkiä ja satuja lukevia mummoja.

Kymmenen tikkua laudalla!!!!

-Esko-

Comments (8)
, , , , , ,

Elämän suuria kysymyksiä, joihin ei ole oikeita vastauksia

12.9.2017

Tänään nousi lounaallamme keskusteluihin aihe, joka on aina yhtä ajankohtainen. Kummalle puolelle näkkileipää levite tulee laittaa? Tasaiselle vai sille reikäiselle? Molempien koulukuntien kannattajia oli pöydässä ja joitain perustelujakin osattiin esittää omille toimintamalleille. Reikäinen puoli ehdottomasti, koska margariinia menee runsaammin ja se maistuu paremmalta haukatessa. Kyllä, ihan hyvä perustelu. Itse olen silti ehdottomasti sileän puolen miehiä. Nämä ovat näitä kysymyksiä joihin ei ole oikeaa vastausta. Arkisia kysymyksiä, joihin varmasti jokainen törmää elämänsä aikana. Yhteen esittelemistäni viimeistään perustaessa sitä yhteistä lemmenpesää mielitiettynsä kanssa.

Ensimmäisenä siis näkkäriesimerkki ja otetaanpas seuraavaksi tuo erittäin kinkkinen vessapaperipohdinta. Kumminpäin rulla tulee asettaa telineeseen? En tiedä onko kukaan tutkinut näitä tarkemmin ja mistä sinne selkärankaan pinttyy nämä asiat. Kotikasvatuksella ja kodin antamilla esimerkeillä näissäkin on lienee se suurin merkitys. Väärinpäin olevan rullan huomaa aina ja se on käännettävä omasta mielestä oikeinpäin vaikka hienoisen perheriidan uhatessa. Eihän se vain olla siellä väärinpäin.

Tämä on siis juuri se mielipiteitä jakava homma, joka nousee lähes varmasti keskusteluihin jos olet sen ensimmäisen avopuolisosi kanssa eri koulukunnan paperinasettajia. Siinä on turha lähteä hakemaan vastausta Annan tai Me Naisten horoskoopeista. Yhteinen sävel on löydettävä ja useimmiten toinen joutuu tyytymään kohtaloonsa ja opettelemaan näinkin olennaisen asian aivan alusta.

Ja viimeisenä todellinen klassikko. Tuleeko juusto asettaa leikkeen alle vai päälle? Tämäkin asia tulee selkärangasta ja on kyllä outoa, että leipää tehdessä toimit aina samalla tavalla. Jos se juusto meneekin eri kerrokseen, korjaat sen huomaamattasi totuttuun asetukseen. Uskoisin, että haukatessasi palasen leivästäsi, tällä asettelulla ei ole makukokemuksen kanssa mitään tekemistä. Tapa se on, pinttynyt tapa. Niin ja kyllähän sen juuston tulee olla aivan ehdottomasti siellä leikkeen alla. Visuaalisestikin huomattavasti hienompi.

Ei sitä aina jaksa niin syvällisiä pohtia. Välillä riittää näkkileipä, vessapaperi ja juusto. Paitsi nämäkin asiat saattavat ajoittain kiristää pinnaa, kuten myös ne lähes tyhjät maito- ja mehutölkit jääkaapissa sekä viikkamattomat vaatteet tuolien reunuksilla. Osittaisena yksinasujana voi vain katsoa peiliin ja heristellä sormea, itselleen.

Onko tuttuja hommia ja minkäs koulukunnan ihmisiä on liikenteessä?

-Esko-

// Kuvien somistus: Esko Sakari //

Comments (16)
, , , ,

…juuri nyt haluan kiittää

11.9.2017

Olihan mukava työpäivä. Suu hymyssä ajelin töistä kotiin. Laitoin musat kovalle ja nautiskelin tästä pikkuhiljaa vähenevästä valoilmiöstä. Aurinko paistoi ja oli vielä pakko lähteä juoksemaan lenkki tuonne merenrantaan. Mieli oli oikein positiivinen, joten tekipä mieli kirjoittaa pitkästä aikaa tämmöinen kiitoskirjoitus. Eli näin aurinkoisena päivänä, syksyn kolkutellessa ovelle haluan kiittää:

  • Hyvää ystävääni, joka antoi minulle suuren luottamustehtävän. Ensi viikonloppuna on luvassa varmasti hienot häät, jossa saan toimia bestmanina. Itseasiassa ensimmäistä kertaa elämässäni olen saanut tämän hienon tittelin ja vastuun. Puku on vielä hankkimatta. Ah, hieman tulee kiire, mutta huomenna ajattelin lähteä kaupungille metsästämään. Tiger vai Turo? Sitä olen tässä pallotellut. Nyt on niin arvokkaat juhlat, että ajattelin panostaa hieman kalliimpaan kokonaisuuteen. Meneepä sitten useita vuosia käytössä, toivottavasti.
  • Verkkokauppa comin palvelua. Menimme ystäväni Ollin kanssa hakemaan ulkoista mikrofonia. Olimme ostamassa huomattavasti kalliimpaa mikkiä, mutta käyttötarkoituksemme kuultuaan erittäin asiantunteva ja mukava myyjä opasti meitä ostamaan halvemman, mutta tarkoituksiimme paljon paremman mikrofonin. Reilu meininki.
  • ”Onko lähimaksua?” Tätä kysymystä oudoksuin viime viikkoon asti, kun vihdoin ja viimein sain hommattua itselleni uuden pankkikortin. Nyt on lähimaksu ja on muuten äärimmäisen hyvä ja kätevä keksintö.
  • Minulle iski aivan järjetön autokuume ja se on erikoinen kuume. Se ei taltu muuten kuin ostamalla. Tulee nykypäivänä kilometrejä mittariin melkoisen reippaasti, joten tämä oli hyvä syy perustella itselleen uuden auton hankinta. Niin ja tämä autokauppias. Kävin parissa liikkeessä katselemassa ja kyllähän varsinkin autokaupoilla asiakaslähtöisyys ja hyvä palvelu on kaiken a ja o. Auton möi minulle todella hyvä tyyppi. Tästä varmasti myöhemmin lisää.
  • Syksyn televisiotarjontaa. Voi hyvällä omallatunnolla vain makailla kotona. Poltella kynttilöitä ja rauhoittua television ääreen.
  • Two Dads- muroja. Kahden suomalaisen isän innovaatio. Aivan älyttömän hyviä nuo ”Kaurapuhkut”. Ostin niitä aluksi F:lle, mutta nyt olen itsekin aivan koukussa.
  • Teitä lukijoitani. Olette edelleen aktiivisia. Se on hienoa, todella hienoa.
  • Alkaneita salibandy- ja koripalloharjoituksia. Pääsee taas ottamaan hikeä loistavissa porukoissa. Koko ikänsä joukkuelajeja harrastaneena on kaivannut näitä sosiaalisia tapahtumia. Toivottavasti selkä kestää.
  • Naughty Brgrin uutta menua ja erityisesti uutena tullutta aurajuustodippiä. On meinaa melkoisen hyvä yhdistelmä bataattiranujen kanssa.
  • Saunavuoroani. Kaksi kertaa viikossa urheilun jälkeen löylyt. Lämpömittarin laskiessa aivan timanttinen kombo.
  • Susijengiä muistorikkaasta viikosta ja koripallon arvostamisen nostamisesta aivan uudelle tasolle. Toivottavasti tuo hype saataisiin jalkautettua tuonne ruohonjuuritasolle eli juniori- ja seuratyöhön.
  • Veljeäni, joka järjesti hienot syntymäpäivät. Tarjosi myös samalla mahdollisuuden tavata kavereitani, joita en ollut nähnyt vuosiin.
  • Tytärtäni, joka on vaan niin ihana tyyppi. Heittää mahtavaa juttua ja on reipas koululainen.

Mukava maanantai. Nyt vielä saunaan!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (8)
, , , ,

…ja sitten minä pidin puheen rakkaalle isoveljelleni

10.9.2017

Eilen vietettiin rakkaan isoveljeni tasakymppisynttäreitä. Juhlat olivat todella mukavat ja paikalle oli kokoontunut suuri määrä ihmisiä veljeni elämäntaipaleelta. Pienen ikäeromme vuoksi meillä on todella paljon yhteisiä ystäviä, joten paikalla oli runsaasti myös itselleni tärkeitä tyyppejä. Niin ja tietysti isä ja äiti.

Ennen juhlia kävin juoksemassa piristävän lenkin, jonka tiimellyksessä mietiskelin, että pidänpäs ihan ex-temporena puheen illan juhlissa. Juostessani naputtelin notepadiin tukisanalistaa, josta en sitten kuitenkaan saanut mitään tukea. Sormet hyppivät juostessa ihan minne sattui. Esimerkikisi lause: Käytäri hamppaei puutgu. En illalla oikein enää muistanut mitä tuolla olin ajanut takaa. No, mutta näin sen olisi suunnilleen pitänyt mennä:

Hieman kellastuneessa valokuvassa on kaksi pientä ihmistä. Kikkarapäinen pellavapää istuu basketball-paita päällä ja hänen sylissään on pieni vauva frotee-puku päällään. Vauva kurottaa ja yrittää repiä isoveljeään korvasta. Isoveli ei ole tästä moksiskaan vaan ainoastaan hymyilee kameralle. Pikkuveljen temppuilut eivät ole isompaa veljeä hetkauttaneet, hymyllä ne on lähes aina kuitattu. Tähän päivään asti. Isoveljeni on ihminen, joka on vaikuttanut elämääni todella paljon ja hänen jalanjälkiään olen seurannut todella tarkasti, ja hyvä niin. Viisas ja määrätietoinen mies.

Eskarini sijaitsi ihan veljeni koulun vieressä Joensuun Kanervalassa. Koulupäivän jälkeen minut kävi hakemassa tuo etuhampaaton pieni herrasmies. Herrasmies, joka oli veljeksistä se rohkea. Minä en pienenä uskaltanut mennä juttelemaan kenellekään. Veljeni selän takana seisoin ja hän löpötteli ja rakensi kaverisuhteita pienemmällekin veljelle. Näin se pääsi pienempikin pellavapää mukaan pihan kaveriporukan leikkeihin ja peleihin. Pikkupoikina keräsimme lehdistä erinäisten rokkitähtien kuvia huoneemme seinälle. Minulla oli paha ärrävika ja velipoikani oivaltavana kaverina teki hieman kiusaa veljelleen ja sai minut toistelemaan lausetta: Roskakorissa on Bruce Springsteenin rokkikuvia. Aika monta ärrää.

Yläaste ja lukio samassa opinahjossa. Armeija samassa sotilaspoliisivartiokopissa muutama vuosi myöhemmin. Useat hikipisarat on vuodatettu samoissa koripalloharjoituksissa. Useat oppitunnit on opetettu samoilla alakouluilla. Kasvatustieteen maistereita molemmat, paperit haettu kuitenkin eri yliopistoista. Aika tarkasti olen veljeni osoittamaa polkua seurannut. Hän on meistä veljeksistä se järjen ääni, jonka ohjeita ja sanomisia olisin voinut joissain asioissa kuunnella vieläkin tarkemmalla korvalla.

Hän toi sushia Kätilöopistolle tyttäreni elämän ensimmäisen nukutun yön jälkeen. Minä vein sushia Kätilöopistolle hänen tyttärensä elämän ensimmäisen nukutun yön jälkeen. Ja vieläpä viereiseen huoneeseen. Hän auttaa minua aina, kun apua tarvitsen. Aina voi soittaa, kun siltä tuntuu ja patja laitetaan lattialle, jos on yöpaikalle tarvetta. Tulemme hyvin toimeen keskenämme ja kykenemme hoitamaan asiat lähes aina hyvässä yhteistyössä.

Yhteistyömme saumattomuutta on mitattu ja ne yhteistyömme raskaimmat saumat on vielä mittaamatta toivottavasti vielä kymmeniä ja kymmeniä vuosia. Pikkupoikina vanhempamme meitä hoitivat ja meistä huolehtivat. Tulevaisuudessa roolit muuttuvat, mutta veljesten voimalla näistäkin selvitään. Noitalinna Huraan sanoin: Pysyn aina pikkuveljenä.

-Esko-

//Kuva: R.H //

Comments (9)
, , , ,

Kaikenko se kestää?

8.9.2017

Eilen kävin elokuvissa katsomassa uuden kotimaisen leffan, Kaiken se kestää. En edes yritä leikkiä elokuvakriitikkoa. Kerron vain fiiliksiä, joita elokuva minussa herätti. Ja herättihän se, paljonkin. Olen suuri kotimaisten elokuvien ystävä. Näistä suosikkejani ovat Levottomat ykkönen, Vuosaari ja Paha maa. Kahta viimeistä leimaa hyvin vahvasti toiveikas melankolia. Samantyyppisillä fiiliksillä kävelin pois myös eilen Kaiken se kestää- elokuvan nähtyäni. Kyseisen leffa herättää varmasti hyvin erilaisia tunteita ja tulkintoja. Jättää paljon asioita auki ja nimenomaan antaa katsojan ajatuksille tilaa.

Kyllä aikuiset ihmiset osaavat olla typeriä, itsekkäitä ja ajattelemattomia. Kaikenko se kestää? Ei kestä, jos kyseessä on lapsi. Monessa kohtauksessa kiehuin penkissäni. Miten idioottimaisesti voivat aikuiset ihmiset toimia? Elokuvan tarina kulkee vahvasti lasten silmien ja kokemusten kautta. Tämä on varmasti juuri se asia, joka tekee tarinasta niin puhuttelevan. Eilinen ei ollut niinsanotusti iloinen poppareiden popsimisilta. Leffa herätti paljon ajatuksia ja kyllähän lapsinäyttelijät vetävät aivan uskomattomat roolisuoritukset. Todella hienot.

Jos kotimainen elokuva kiinnostaa niin käykäähän ihmeessä katsomassa.

Minä katson tänään F:n kanssa Vain elämää ekan jakson. Se on varma!!

Mukavaa perjantai-iltaa!!

-Esko-

Comments (4)
, , , , ,

Tämä tuote löytyy aina kaapistani

7.9.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Free päätäikarkote

Se pieni, noin 2-3 millimetrin kokoinen ällötys laittaa takuuvarmasti pakan sekaisin. Laittaa koko asunnon aivan ylösalaisin ja kiristää hermoja. Kyllä, se pieni ällötys on päätäi. Jokaiselle perheelliselle tai lasten kanssa työskentelevälle on varmasti tuttu tämä kyseinen viesti: Ryhmässämme on havaittu päätäitä. Tarkastattehan lapsenne hiukset ja tarvittaessa tutustutte täiden hoito-ohjeisiin. Tuo viesti muistuttaa syyskelien saapumisesta. Lähes yhtä varmasti kuin lehtien kellastuneet puut ja viilenevät, pimenevät illat.

Muutaman kerran olen tuohon täirumbaan päässyt tutustumaan. Pesukone laulaa taukoamatta. Frozenin Elsa ja Anna- pehmot joutuvat tosielämän jäädytykseen sinne pakastevihannesten sekaan. Täishampoo vaahtoaa hiuksissa ja kampaus viimeistellään sillä apteekin Tangle Teezerillä, eli metallipiikkisellä täikammalla. Näistä kokemuksista viisastuneena olen hankkinut peilikaappiini vakiotuotteen, jonka kaivan aina esille tuohon alussa mainitsemaani viestiin törmätessäni. Se on täiden ennaltaehkäisyyn tarkoitettu Free täikarkoite. Tämä huomaamaton ja hajuton täikarkoite on timanttinen tuote, jonka tulisi löytyä kaikkien lapsiperheiden ja lasten kanssa työskentelevien peilikaapeista. Antaa täiden lisäksi suojan myös sille järjettömälle siivousrumballe ja hermojen kiristelylle.

Free täikarkoite on maailman terveysjärjestön WHO:n suosittelema tuote. Karkoite on todella helppo suihkuttaa hiuksiin ja se soveltuu kaikenikäisille. Teho säilyy kuivissa hiuksissa jopa kaksi vuorokautta. Tuotetta on saatavilla kaikista hyvinvarustetuista päivittäistavaraliikkeistä. Voin todellakin suositella tuon sinikorkkisen tuotteen heittämistä sinne arkiostosten sekaan. Maksaa kyllä itsensä takaisin koulujen ja päiväkotien täirumban alkaessa. Ne päähineet eivät vain aina muista uida sinne takkien hihoihin, vaikka kuinka muistuttelisi.

Onko tuote tuttu? Jos ei, niin kerrohan lyhyesti kommenttikenttään mitä ajatuksia saapuva syksy sinussa herättää? Arvon vastanneiden kesken kaksi purkkia tuota sinikorkkista ”hermojensäästäjää”. Syksyssä parasta on pimeät illat…esimerkiksi. (Arvonta päättyy sunnuntaina 10.9. klo: 20.00. Tarkemmat tiedot arvonnasta löytyvät täältä.) Olen yhteydessä voittajiin ja laitattehan meiliosoitteet näkyviin.

Syysflunssa lähtee toivottavasti lepäämällä, täit eivät.

Free your mind!

-Esko-

Comments (43)
, , , , , , ,

Onhan tämä nyt ihan järjetöntä meininkiä!!

4.9.2017

Nyt on huuma tapissa. Iltapäivälehdet täynnä koripalloa. Kahvipöytäkeskusteluissa kerrataan hurjia trillereitä. Onhan se minunkin nyt hehkutettava tätä meneillään olevaa aivan hurjaa koripallokarnevaalia. Tästä jo aiemmin kirjoittelin ja onhan tämä nyt ihan järjetöntä meininkiä!! Tämä huuma on hienoa. Tästä huumasta kannattaa ottaa kaikki ilo irti.

Mekin otettiin Ollin kanssa kisastudiossa. TSEKATKAA vaikka!

-Esko-

Comments (0)