Tietoa mainostajalle ›
Browsing Category

Tyyli

, , , , ,

No nyt on luxusta, nyt on luxusta

9.1.2018

Kyllä oli Helsinki hieno ennen joulua, mutta kyllä oli Helsinki todella, todella hieno eilen iltakävelyllämme. Lux Helsinki tarjosi hieman enemmän visuaalista silmäniloa, kun tuo perinteinen lenkkini keskustan ytimessä. Tai siis se tarjosi niin paljon silmäniloa, että tuolla pienellä kierroksella tuli koettua Wau-efekti kyllä melkoisen monta kertaa. Ja on muuten hyvä efekti tuo Wau! Voi käyttää monessa asiayhteydessä. Esimerkiksi ensimmäisenä keskustelunavauksena. Ainiin, lupasin sen lemmenlaivattomuuden ainakin hetkeksi. Itse pidän suuresti visuaalisuudesta ja kauneudesta. Eilen sain olla näiden ympäröimänä. Yksi oli siinä ihan vieressä ja useampia silmien edessä.

Ja minä niin haluaisin oppia valokuvaamaan. Hieman olen siinä mielestäni kehittynyt, mutta kaukana ollaan vielä niiden huippukuvaajien otoksista. Onnekseni hyvä ystäväni aikoinaan neuvoi hankkimaan uuden objektiivin, jolla olen saanut nostettua blogini visuaalista tasoa edes himppasen ylöspäin. Tai siis toivottavasti myös teidänkin mielestänne. Tekstit edellä täällä kuitenkin tullaan menemään, mutta onhan se kiva, että täällä olisi ajoittain myös iloa silmälle. Ja nyt puhun vain ja ainoastaan itse nappailemistani kuvista. Valokuvailevat ystäväni ovat ihan oma lukunsa, joten kiitos vielä kerran teille, kun autatte.

Valon ja visuaalisuuden ilotulitus jatkuu vielä huomiseen asti, joten jos mahdollista, niin kannattaa ehdottomasti käydä pyörähtämässä. Taitaa olla Poudan Pekka juonessa mukana, koska pilkkopimeät pirteät illat tarjoavat ehkäpä parhaat mahdolliset puitteet noille upeille valotaideteoksille.

Niin ja olen muuten huomannut sen, että oksitosiini mahdollistaa iloisen ja virikkeellisen elämän aika vähillä unilla.

Mukavaa ja valontäyteistä viikkoa!

-Esko-

Comments (8)
, , , , , ,

Tinder, sinä sitten teit sen!

8.1.2018

Huhheijjaa. Olihan se nyt eilen erikoinen ilta. Oikeastaan ensimmäinen kirjoitus, jonka julkaisua jännitin heti sen ”ilmoille” päästämisen jälkeen. Ja en kyllä ymmärrä miksi. Miksi onnesta ja ilosta kirjoitettua juttua täytyisi jännittää? Kyllähän sen itse tiedostaa, että erot ja uudet ihastumiset kiinnostavat ihmisiä. Ei siis minun, mutta näin yleisellä tasolla. Ja lähinnä jännitin tämän toisen ihanan ihmisen puolesta. Asioista on puhuttu paljon, asioista on puhuttu todella avoimesti, mutta silti omista ihastumisista lukeminen Iltalehdestä saattaa tuntua hieman hämmentävältä. Hyvin se meni ja varmasti tulee menemäänkin.

Missäs te oikein tapasitte? Tähän kysymykseen olen vastaillut aikasen monta kertaa ja aina yritän jotenkin kierrellä asiaa. Miksiköhän se tuntuu niin vaikealta sanoa, että Tinderissä, joo Tinderissä törmäsimme. Varmasti osittain siksi, että olen itsekin parjannut tätä liekkisovellusta oikein urakalla. Uskonut ja vähän halunnutkin, että joku muu keino, kun se punainen liekki antaa minulle mahdollisuuden tutustua uuteen ihmiseen. Täällä minä uskoin jo yllättäviin kohtaamisiin -> ei tullut. Täällä minä jo leikittelin Napakympillä -> en hakenut. Alttariakin suunnittelin -> nössö. Perunajauhoakin jo olin kengänpohjiin virittelemässä -> Missä enää edes järjestetään vanhan koulukunnan lavatansseja?

Annetaan nyt sovellusrakkaudelle anteeksi ja hyväksyn asian. Tinder meidät yhteen saattoi, vaikka olin kuulemma tuijottelut hänen peräänsä aikoinaan jo Profeettojen keikalla. Itse en kyseistä asiaa muista, mutta kyllä. Kaksi kertaa olin katsonut. Kiinni jäin. Eräänä sunnuntaisena aamupäivänä heikkona hetkenä painoin etusormellani sitä vihreää sydäntä. Jos yhteisenä mielenkiinnonkohteena on päiväunet ja NaughtyBrgr, niin ei voinut olla painamatta. ”It´s a match.” Luki ruudulla. Keskustelunavauksena lyhyt ja ytimekäs: Wau!

Minusta kerkesi tulla tässä lyhyessä ajassa jo kyyninen p####a. Askelmerkit olivat aivan hukassa täällä nykyisen deittimaailman tanssiaisissa. Sitä alkoi mennä treffeille jo ajatuksella, että miksiköhän tämä ei nyt toimisi? Kyllä jotain pitää aina olla vinossa. Ei ehkä ihan paras ajattelumalli lähteä rakentamaan mahdollista yhteistä tulevaisuutta. Tämänkin tapaamisen meinasin jo perua. Oli ollut pitkä päivä töissä. Lenkille en kerennyt ja vettä vihmoi poikittain. Noh, käydään nyt, kun en kehtaa perua. Ja juuri nyt en voisi olla onnellisempi etten sitä perumisviestiä lähettänyt. Pienestä se on kiinni, isot asiat.

Niin ja lueskelin teidän lähettämiä kommentteja ja minulle tuli niin hyvä mieli. Teidän, minulle tuntemattomien ihmisten lämminhenkiset viestit olivat juuri huippuja. Tästä on hyvä jatkaa ja ei. Älkää pelätkö. Ei tämä nyt muutu ihan pelkäksi lemmenlaivablogiksi. Vähän saa, vähän saa.

Mukavaa viikkoa!

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //

Comments (23)