Tietoa mainostajalle ›
Browsing Category

Yleinen

, , ,

Kuinka paljon se luokanopettaja ihan oikeasti tienaa?

22.9.2017

Kuinka paljon naapurisi tienaa? Öö, en tiedä. Naapurini ovat oikein miellyttäviä ihmisiä ja taloyhtiössämme vallitsee mukava ja kollektiivinen meininki. Eilen oli taas se päivä, jolloin iltapäivälehdissä puhuttiin rahasta ja palkoista, joita eri ammattiryhmät tienaavat. En ole varma löytyikö tuota kappaleeni aloituslausetta lööpeistä, mutta joskus olen semmoisen jossain nähnyt ja se on mieleeni painunut. Raha ja palkkaus ovat takuuvarmoja asioita, jotka aiheuttavat keskustelua ja saattavat nostaa myös kateuden sävyttämiä fiiliksiä.

En ole koskaan kadehtinut ihmisiä, joilla on suuri taloudellinen pääoma. Jos jotain kadehtisin on ne ihmiset, joilla on suuri henkinen pääoma. Sitä, kun ei pysty edes rahalla laittamaan kuntoon. Sen olen jo tällä elämänkokemuksella oppinut. Itse työskentelen luokanopettajana. Tiesin jo opiskelemaan lähtiessäni etten tule koskaan kierimään suurissa rahasummissa. Tämän tietää varmasti jokainen alalla työskentelevä tai alalle opiskeleva. Ymmärsin myös sen realiteetin, ettei minusta olisi lääkäriksi, lakimieheksi tai osaksi suuren yrityksen johtoporrasta. Olen ammatissa, jossa olen mielestäni hyvä. Tulen toimeen lasten kanssa ja viihdyn työssäni. Minulla on virka ja säännöllinen kuukausipalkka tulee tililleni takuuvarmasti. Tämä on asia, jota arvostan todella paljon tässä tuulisessa, Yt-neuvotteluiden sävyttämässä yhteiskunnassamme.

Niin, se palkka. Opettajien palkoista liikkuu paljon eriäviä summia. Itse en tiedä tarkemmin muista kuin omastani eli luokanopettajan palkasta. Luokanopettajan ansioihin vaikuttaa monenmonta asiaa. Ikälisät, erityistehtäväkorvaukset, lisätunnit ym. Luokanopettajan peruspalkka Kuntatyönantajien OVTES:in mukaan pääkaupunkiseudulla on 2603, 34 euroa. Kyllähän siellä tilinauhassani oli tuo ihan sama summa. Itselleni on kertynyt jo kymmenen vuoden ikälisä, joka nostaa palkkaani jonkin verran. En edes tiedä ihan tarkkoja ansioitani, koska nuo muut lisät tulevat vasta lokakuun palkkaan. Kyllä se kuitenkin nousee tuonne reiluun kolmeentuhanteen euroon kuukaudessa.

Palkastani en ole koskaan jaksanut valittaa. En tietenkään laittaisi vastaan jos syksyllä käytävät neuvottelut ja OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen tavoiteohjelma opettajien palkkojen nostamiseksi onnistuisi. Tilanne on nyt kuitenkin tämä ja suurempien ansioiden toivossa olisi täytynyt valita koulutuspolku ihan eri tavalla. Elän tavallista elämää, johon rahani riittävät hyvin. Muutamista asioista joutuu tinkimään ja nämä ovat ihan tietoisia valintoja. Neliöt ja nähtävyydet tulevat ensimmäisenä mieleeni. Pääkaupunkiseudulla en voi asua suuressa asunnossa eikä Helsinki-Vantaan lentoasema ole kovinkaan tuttu paikka.

Mielestäni on hyvä, että lähiaikoina myös rahasta puhumisen kulttuuri on muuttunut. Tuntuu, että ihmiset puhuvat avoimemmin taloudesta ja siihen liittyvistä asioista. Luokanopettajan palkka on julkista tietoa, joskin siitä löytyy useita eri variaatioita. Eli tuolla ylempänä on nyt se ihan oikea luokanopettajan peruspalkka pääkaupunkiseudulla. Niin ja unohdin ihan täysin toisen palkkani. Olen todella onnekas, että minulla on myös tämä sivutyö, joka alkoi täysin nollapisteestä. Aloitin kirjoittamisen, koska pidän tästä kovasti. En oikein vieläkään osaa sisäistää, että saan kirjoittelusta korvausta. Joskus vähemmän ja joskus vähän enemmän.

Olisi mukava kuulla eri alojen palkkoja, niitä ihan oikeita ja realistisia. Heitetään siis haaste teille lukijoille. Kommentoikaa halutessanne.

Täytynee ostaa seuraavasta palkasta ehjät housut. Nyt perjantaisushille!!

Mukavaa alkavaa viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //

Comments (30)
, , , , ,

Äiti, nyt se sitten löytyi. Ruoka mitä edes minä en pystynyt syömään…

20.9.2017

Äitini on aina sanonut minulle, että sinä se Esko olet poika, joka syö ihan mitä vaan. Totta, ja vieläpä oikein hyvällä ruokahalulla. Oululainen rössypottu on viimeksi tehnyt hieman tiukkaa, mutta makuun päästyäni oli silloinkin lautanen tyhjänä. Eilen kävimme Ollin kanssa työpäivän jälkeen hieman virkistäytymässä Nuuksion upeissa maisemissa. Lupasin viedä eväät, jotka voimme sitten pienen kävelyn jälkeen nauttia. En vaan voinut vastustaa kiusausta. Koulussakin on sääntö, että kaikkea täytyy maistaa ja maistoin kyllä. Tiukkaa teki, todella tiukkaa. Äiti, nyt on löytynyt ruoka mitäs edes minä en vain pystynyt nauttimaan hyvällä ruokahalulla.

Retken jälkeen ajoimme Ikeaan syömään toista länsinaapuristamme saapuvaa herkkua.

Bon appetit!

-Esko ja Olli-

Comments (2)
, , , ,

Kyllä lapsia on hyvä kuunnella…

18.9.2017

Eilen kirjoittelin erilaisista raivoamisista. Tai aiheista, jotka ovat tässä lähiaikoina saaneet ihmisiä enemmän tai vähemmän raivon partaalle. Tänään on ollut häiden jälkeen kunnon  maanantaifiilis. Vähän, kun tuolla kuvan oravalla. Tukka pörrössä ja silmät sirrillään. Tänään onkin ollut hyvä päivä katsella erinäisiä videoita, jotka saavat hyvälle tuulelle. Minun piti kirjoittaa ihan eri aiheesta, mutta nähtyäni alla olevan Turon haastattelun, tulinkin toisiin ajatuksiin. Olen katsonut tuon pätkän monta ja monta kertaa. On muuten mahtava pikku-ukkeli. Ottaa niinsanotusti homman haltuun. Ei ole turhista raivoamisista tietoakaan.

Lapset ovat kyllä niin aitoja tyyppejä. Meidän aikuisten olisi aina aika ajoin hyvä ottaa mallia ja esimerkkiä noista pikkusankareista. Heidän kykynsä elää hetkessä ja olla murehtimatta turhista asioista on ihailtavaa. Pienillä lapsilla on mahtava mielikuvitus ja jos kesken haastattelun tekee mieli puhua siansaksaa, niin sitä sitten puhutaan. Jos kesken haastattelun crossimopo kiinnostaa enemmän kuin toimittajan esittämä kysymys, niin se on vaan kerrottava. Kyllähän tässä haastattelussa kiteytyy lasten ainutlaatuisuus ja herttaisuus melkoisen hyvin.—-> TURO VAUHDISSA!!  

Tänään oli muuten Kymppiuutiset kuvaamassa koulullamme. Siellä se Mika Tommola istui opehuoneen sohvalla turisemassa, kun aamuvälkällä kahvia kävin noutamassa. Viereisessä luokassa oli täysi tohina päällä, joten täytyypä illalla katsoa mitä ovat kuvailleet ja minkämoisia haastatteluja on tänään luvassa. Haastattelu, se on varmasti jännittävä paikka. Itse en ole kovinkaan montaa kertaa kyseisessä tilanteessa ollut. Jos semmoiseen joskus vielä ajautuisin niin täytyy aina muistaa tuo Turon loistava tarinatuokio. Tai, toinen ehdoton suosikkini on Iiro Vehmasen puoliaikahaastis, video alhaalla. Nuo kaksi, kun sekottaisi, niin siinähän olisi melkoisen hyvä paketti.

Pilkettä silmäkulmaan ja gryötsö grynö dö!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

 

Comments (2)
, , , , ,

On someraivo, päähän kohdistuneiden taklaustenraivo, entisen tangokuninkaamme törttöilyraivo ja penturaivo

17.9.2017

Usein olen kuullut sanottavan, että esimerkikisi työpaikoilla epäkohtien määrä on vakio. Joissain kouluissa ongelmaksi saattaa nousta eriväriset nuppineulat kuvataiteen töitä ripustaessa, joissain ongelmat saattavat olla hieman monimuotoisempia. Pääasia, että aina pitää olla jotain vähän vinossa. Hieman samantyyppisiä piirteitä on ihmisten raivoamisissa. Aina täytyy jostain raivota ja lööppeihin nostaa se pieni hiillos kytemään. Hiillos, joka tarjoaa mahdollisuuden jättimäisiin liekkihin. Kunhan saadaan tarpeeksi monta puhaltajaa ympärille. Ja kyllähän niitä löytyy.

Lähiaikojen puhuttavimpina aiheina lehdistössä ovat pyörineet tangokuninkaamme törttöilyt, liigakaukaloiden ”pommikoneiden” aivan järjettömät päähän kohdistuneet taklaamiset, jotka liian usein kuitataan vain vastustajan valojen sammuttamisella. Tommi Kovanen, pysyvän aivovamman taklauksesta saanut entinen liigapelaaja kertoikin todella avoimesti kirjassaan, kuinka ne valot meinasivat sammua lopullisesti tyynen järven rantaan, oman käden kautta. Riipaisevaa luettavaa.

Tänään eräs raivo sai onneksi päätöksensä. Ja se oli penturaivo. Elokuun alussa esiteltiin, että supersuosittuun Ryhmä Haun pentupoppooseen liittyy uusi vahvistus. Valpas ei tullutkaan välittömästi, vaan vasta tänään hän saapui helpottamaan Rikun arkea. Näemmä nämä lastenohjelmat puhuttavat. Puhuttavat ja samalla helpottavat myös monen lapsiperheen aamuaskareita. Itsekin muistan kuinka se viikonloppuaamun Pikku Kakkonen antoi mahdollisuuden hieman rauhallisempaan starttiin. Sai syödä aamiaisen rauhassa ja aloittaa sen arvokkaan vapaapäivän rennoissa merkeissä. Kanavajohtajille iso plussa ohjelmien sijoittelusta ja onneksi päästitte Valppaan irti ja teitte varmasti monen lapsen onnelliseksi, niin ja toki heidän vanhempansa.

Intohimoinen suhtautuminen asioihin on asia, joka saattaa aiheuttaa niitä erilaisia raivoja. Oliko tässä penturaivossa kyse niiden pienten heppujen raivosta, kun sitä Valpasta ei näkynytkään? Vai oliko tässä kyse vain heidän vanhempiensa raivosta ja heidän mahdollisuudestaan raivota edes jostain asiasta jollekkin? Se jäi hieman epäselväksi. Tai jos joku aikuinen raivoaa puolitoista kuukautta myöhässä saapuvasta vihreähattuisesta animaatiochihuahuasta, niin se kuulostaa ainakin minun korvaani hieman erikoiselta. Sana raivo alkaa jo hieman menettää merkitystään ja hyvä niin.

Lippa eteen, raivoamatta ja valppaana uuteen viikkoon.

P.S. Eilen vietettiin ystävieni häitä ja laukkuni sivutaskusta löytyi saamani sukkanauha, hmm…

-Esko-

//Kuvat: Amanda Aho //

Comments (2)
, , , ,

Instagramin suosituimmat

15.9.2017

On Instagramia, Facebookia, Youtubea, Snapchatia, Twitteriä ja vaikka sun mitä. Itsellänikin on tili ainakin noissa sosiaalisen median palveluissa. Pari niistä on jäänyt vähän vähemmälle käytölle. Aktiivisin olen Instagramin parissa ja sinne laittelenkin kuvia lähes jokaikinen päivä. Pidän myös Instastoriesista. Sieltä on mukava seurailla kavereiden menemisiä ja tekemisiä. Ja tietysti pääsee myös tiirailemaan niiden oikeiden maailmantähtien arkisia touhuja. Usein sitä sosiaalista mediaa kritisoidaan, mutta tarjoaahan se myös todella paljon mahdollisuuksia. Ja toimii toki myös tärkeänä työkaluna näin kirjoittelijan näkökulmasta. Täytyy vielä tutustua tarkemmin Youtuben tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Joskus minulta kysyttiin, josko voisin listata tänne suosituimmat kirjoitukseni ja niiden lukijamääriä. Tämmöisen ajattelin joskus tehdä. Tuossa hieman jo kartoittelin postauksiani. Kyllähän se niin on, että ne riipaisevimmat ja syvälliset kirjoitukset ovat ihmisiä kiinnostaneet ja varmasti ihan ymmärrettävistä syistä. Toivottavasti ovat herättäneet ajatuksia. Mutta mites tuolla Instagramin puolella? Millaiset kuvat kiinnostavat? No on ainakin hampurilaisia ja hymyjä. Tuossapa ylempänä hieman pomintoja.

Mukavaa perjantaita. Me olemme juuri matkalla kohti ystäväni häitä. Bestmanin hommia, bestmanin hommia. Uusi iskemätön puku päällä.

@eskokoo

Comments (2)
, , ,

Koulussa on erikoinen ongelma

14.9.2017

Meidän koulussamme on erikoinen ongelma, johon en ihan heti olisi uskonut törmääväni. Välitunneille on rantautunut uusvanha todellinen hittipeli. Ei, se ei ole Play-kaupan top kympissä. Siihen ei tarvita kuudenkymmenen gigan muistia. Siihen tarvitaan pala kakkosnelosta, pätkä lankkua, kymmenen tikkua, leikkimieltä ja yhdessä touhuamista. Tämä peli on todellinen klassikko, Kymmenen tikkua laudalla. Suurin ongelma tällä hetkellä on, että tarvikkeita ei riitä kaikille halukkaille leikkijöille eikä puutyö- tai siis teknisen- eikun kovien materiaalien luokan tuotantolaitos ole pystynyt vielä reagoimaan tähän räjähdysmäisesti kasvaneeseen kysyntään.

Tämän välituntihitin syntymisestä voi kiittää kollegaani, joka järjesti sata päivää sataan-teemapäivänä perinneleikkipajan. En tiedä olenko jotenkin vanhanaikainen opettaja, mutta tämän yllättävän hitin ”comeback” välitunneille lämmittää mieltäni todella paljon. Ajoittain tekee itsekin mieli mennä lennättämään ne tikut niin korkealla kuin mahdollista. Hymyillä ja juosta nurkan taakse piiloon.

Matkapuhelinten käyttökielto välituntisin pakottaa lapset keksimään jotain korvaavaa tekemistä. Tämä kielto mahdollistaa juuri tämmöisten vanhojen klassikoiden paluun koulujen pihoille. Digiloikka on äärimmäisen tärkeä ja väistämätön, koska digitaalisuus on uinut osaksi lähes jokaisen ihmisen arkea. Tällä digitaalisuuden aikakaudella on todella mukava nähdä lapsia perinneleikkien lumoissa ja niitä korkeita loikkia siihen lankun toiseen päähän, joka sinkoaa pienet tikut ympäri asfalttia.

Aiemmassa työpaikassani erään mieleenpainuvimman tunnin tarjosi neljä mummelia. Neljä mummelia, jotka lukivat eläytyen kansansatuja. Tempasivat oppilaat sekä opettajan täysin mukaansa. Nyt oppilaat ovat tempautuneet perinneleikkien maailmaan. Yhteiskunta muuttuu, koulu muuttuu ja teknologia kehittyy hurjaa vauhtia. Onneksi on kuitenkin vielä kakkosnelosta, laudanpätkiä ja satuja lukevia mummoja.

Kymmenen tikkua laudalla!!!!

-Esko-

Comments (8)
, , , ,

…ja sitten minä pidin puheen rakkaalle isoveljelleni

10.9.2017

Eilen vietettiin rakkaan isoveljeni tasakymppisynttäreitä. Juhlat olivat todella mukavat ja paikalle oli kokoontunut suuri määrä ihmisiä veljeni elämäntaipaleelta. Pienen ikäeromme vuoksi meillä on todella paljon yhteisiä ystäviä, joten paikalla oli runsaasti myös itselleni tärkeitä tyyppejä. Niin ja tietysti isä ja äiti.

Ennen juhlia kävin juoksemassa piristävän lenkin, jonka tiimellyksessä mietiskelin, että pidänpäs ihan ex-temporena puheen illan juhlissa. Juostessani naputtelin notepadiin tukisanalistaa, josta en sitten kuitenkaan saanut mitään tukea. Sormet hyppivät juostessa ihan minne sattui. Esimerkikisi lause: Käytäri hamppaei puutgu. En illalla oikein enää muistanut mitä tuolla olin ajanut takaa. No, mutta näin sen olisi suunnilleen pitänyt mennä:

Hieman kellastuneessa valokuvassa on kaksi pientä ihmistä. Kikkarapäinen pellavapää istuu basketball-paita päällä ja hänen sylissään on pieni vauva frotee-puku päällään. Vauva kurottaa ja yrittää repiä isoveljeään korvasta. Isoveli ei ole tästä moksiskaan vaan ainoastaan hymyilee kameralle. Pikkuveljen temppuilut eivät ole isompaa veljeä hetkauttaneet, hymyllä ne on lähes aina kuitattu. Tähän päivään asti. Isoveljeni on ihminen, joka on vaikuttanut elämääni todella paljon ja hänen jalanjälkiään olen seurannut todella tarkasti, ja hyvä niin. Viisas ja määrätietoinen mies.

Eskarini sijaitsi ihan veljeni koulun vieressä Joensuun Kanervalassa. Koulupäivän jälkeen minut kävi hakemassa tuo etuhampaaton pieni herrasmies. Herrasmies, joka oli veljeksistä se rohkea. Minä en pienenä uskaltanut mennä juttelemaan kenellekään. Veljeni selän takana seisoin ja hän löpötteli ja rakensi kaverisuhteita pienemmällekin veljelle. Näin se pääsi pienempikin pellavapää mukaan pihan kaveriporukan leikkeihin ja peleihin. Pikkupoikina keräsimme lehdistä erinäisten rokkitähtien kuvia huoneemme seinälle. Minulla oli paha ärrävika ja velipoikani oivaltavana kaverina teki hieman kiusaa veljelleen ja sai minut toistelemaan lausetta: Roskakorissa on Bruce Springsteenin rokkikuvia. Aika monta ärrää.

Yläaste ja lukio samassa opinahjossa. Armeija samassa sotilaspoliisivartiokopissa muutama vuosi myöhemmin. Useat hikipisarat on vuodatettu samoissa koripalloharjoituksissa. Useat oppitunnit on opetettu samoilla alakouluilla. Kasvatustieteen maistereita molemmat, paperit haettu kuitenkin eri yliopistoista. Aika tarkasti olen veljeni osoittamaa polkua seurannut. Hän on meistä veljeksistä se järjen ääni, jonka ohjeita ja sanomisia olisin voinut joissain asioissa kuunnella vieläkin tarkemmalla korvalla.

Hän toi sushia Kätilöopistolle tyttäreni elämän ensimmäisen nukutun yön jälkeen. Minä vein sushia Kätilöopistolle hänen tyttärensä elämän ensimmäisen nukutun yön jälkeen. Ja vieläpä viereiseen huoneeseen. Hän auttaa minua aina, kun apua tarvitsen. Aina voi soittaa, kun siltä tuntuu ja patja laitetaan lattialle, jos on yöpaikalle tarvetta. Tulemme hyvin toimeen keskenämme ja kykenemme hoitamaan asiat lähes aina hyvässä yhteistyössä.

Yhteistyömme saumattomuutta on mitattu ja ne yhteistyömme raskaimmat saumat on vielä mittaamatta toivottavasti vielä kymmeniä ja kymmeniä vuosia. Pikkupoikina vanhempamme meitä hoitivat ja meistä huolehtivat. Tulevaisuudessa roolit muuttuvat, mutta veljesten voimalla näistäkin selvitään. Noitalinna Huraan sanoin: Pysyn aina pikkuveljenä.

-Esko-

//Kuva: R.H //

Comments (9)
, , , , , , , , , , ,

Vain elämää- starojen helmibiisit

9.9.2017

Eilen alkoi varmasti yksi syksyn odotetuimmista televisio-ohjelmista. Tämä ohjelma löytyi myös omista syyslukukauden telkkarifiilistelyistäni. Vain elämää kerää takuuvarmasti suomalaiset vastaanottimien ääriin. Ja miksipä ei keräisi, koska tänä syksynä Satulinnan on vallannut todellinen tähtiseitsikko. Avausjaksossa pöydän päässä istui kiistattomasti yksi Suomen kaikkien aikojen viihdetähdistä, eli Chekkonen, Chekkonen, Chekkonen, Chekkonen.

Tulkinnoista itseäni lämmitti eniten Heinolan rokkikukon Toni Wirtasen veto. Siinä oli meininkiä. Ja kyllähän Juha Tapion räppi, johon hän oli saanut tuplaajakseen sotilaspoliisiryhmäläiseni ratsumies Brädin oli myös melkoisen kova veto. Paljon on tältä kaudelta odotettavissa.

Kollegani vinkkasi minulle kahden ärrän ilmiöstä. Ihmettelin mitä se oikein mahtaa tarkoittaa? Rohkeasti Ratkaisuja. Eilisessä jaksossa oli hieno huomata, että myös Suomen mittakaavan supertähdet ovat ihan tavallisia ihmisiä. Kaikki puhuivat, kuinka ovat epämukavuusalueellaan ja jännitys on älytöntä. Silti rohkeasti ratkaisemaan ja tuloksena upeita tulkintoja. Toivottavasti myös Susijengi toteuttaa tänään kahden ärrän taktiikkaa.

Mitä tykkäsitte avausjaksosta? Vai kiinnostaako ollenkaan?

Mukavaa lauantaita ja listailin tähän Vain elämää- starojen helmiä heidän omista tai yhtyeidensä tuotannoista.

-Esko-

Comments (6)
, , , ,

Kaikenko se kestää?

8.9.2017

Eilen kävin elokuvissa katsomassa uuden kotimaisen leffan, Kaiken se kestää. En edes yritä leikkiä elokuvakriitikkoa. Kerron vain fiiliksiä, joita elokuva minussa herätti. Ja herättihän se, paljonkin. Olen suuri kotimaisten elokuvien ystävä. Näistä suosikkejani ovat Levottomat ykkönen, Vuosaari ja Paha maa. Kahta viimeistä leimaa hyvin vahvasti toiveikas melankolia. Samantyyppisillä fiiliksillä kävelin pois myös eilen Kaiken se kestää- elokuvan nähtyäni. Kyseisen leffa herättää varmasti hyvin erilaisia tunteita ja tulkintoja. Jättää paljon asioita auki ja nimenomaan antaa katsojan ajatuksille tilaa.

Kyllä aikuiset ihmiset osaavat olla typeriä, itsekkäitä ja ajattelemattomia. Kaikenko se kestää? Ei kestä, jos kyseessä on lapsi. Monessa kohtauksessa kiehuin penkissäni. Miten idioottimaisesti voivat aikuiset ihmiset toimia? Elokuvan tarina kulkee vahvasti lasten silmien ja kokemusten kautta. Tämä on varmasti juuri se asia, joka tekee tarinasta niin puhuttelevan. Eilinen ei ollut niinsanotusti iloinen poppareiden popsimisilta. Leffa herätti paljon ajatuksia ja kyllähän lapsinäyttelijät vetävät aivan uskomattomat roolisuoritukset. Todella hienot.

Jos kotimainen elokuva kiinnostaa niin käykäähän ihmeessä katsomassa.

Minä katson tänään F:n kanssa Vain elämää ekan jakson. Se on varma!!

Mukavaa perjantai-iltaa!!

-Esko-

Comments (4)
, , , , ,

Tämä tuote löytyy aina kaapistani

7.9.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Free päätäikarkote

Se pieni, noin 2-3 millimetrin kokoinen ällötys laittaa takuuvarmasti pakan sekaisin. Laittaa koko asunnon aivan ylösalaisin ja kiristää hermoja. Kyllä, se pieni ällötys on päätäi. Jokaiselle perheelliselle tai lasten kanssa työskentelevälle on varmasti tuttu tämä kyseinen viesti: Ryhmässämme on havaittu päätäitä. Tarkastattehan lapsenne hiukset ja tarvittaessa tutustutte täiden hoito-ohjeisiin. Tuo viesti muistuttaa syyskelien saapumisesta. Lähes yhtä varmasti kuin lehtien kellastuneet puut ja viilenevät, pimenevät illat.

Muutaman kerran olen tuohon täirumbaan päässyt tutustumaan. Pesukone laulaa taukoamatta. Frozenin Elsa ja Anna- pehmot joutuvat tosielämän jäädytykseen sinne pakastevihannesten sekaan. Täishampoo vaahtoaa hiuksissa ja kampaus viimeistellään sillä apteekin Tangle Teezerillä, eli metallipiikkisellä täikammalla. Näistä kokemuksista viisastuneena olen hankkinut peilikaappiini vakiotuotteen, jonka kaivan aina esille tuohon alussa mainitsemaani viestiin törmätessäni. Se on täiden ennaltaehkäisyyn tarkoitettu Free täikarkoite. Tämä huomaamaton ja hajuton täikarkoite on timanttinen tuote, jonka tulisi löytyä kaikkien lapsiperheiden ja lasten kanssa työskentelevien peilikaapeista. Antaa täiden lisäksi suojan myös sille järjettömälle siivousrumballe ja hermojen kiristelylle.

Free täikarkoite on maailman terveysjärjestön WHO:n suosittelema tuote. Karkoite on todella helppo suihkuttaa hiuksiin ja se soveltuu kaikenikäisille. Teho säilyy kuivissa hiuksissa jopa kaksi vuorokautta. Tuotetta on saatavilla kaikista hyvinvarustetuista päivittäistavaraliikkeistä. Voin todellakin suositella tuon sinikorkkisen tuotteen heittämistä sinne arkiostosten sekaan. Maksaa kyllä itsensä takaisin koulujen ja päiväkotien täirumban alkaessa. Ne päähineet eivät vain aina muista uida sinne takkien hihoihin, vaikka kuinka muistuttelisi.

Onko tuote tuttu? Jos ei, niin kerrohan lyhyesti kommenttikenttään mitä ajatuksia saapuva syksy sinussa herättää? Arvon vastanneiden kesken kaksi purkkia tuota sinikorkkista ”hermojensäästäjää”. Syksyssä parasta on pimeät illat…esimerkiksi. (Arvonta päättyy sunnuntaina 10.9. klo: 20.00. Tarkemmat tiedot arvonnasta löytyvät täältä.) Olen yhteydessä voittajiin ja laitattehan meiliosoitteet näkyviin.

Syysflunssa lähtee toivottavasti lepäämällä, täit eivät.

Free your mind!

-Esko-

Comments (43)