Tietoa mainostajalle ›
Browsing Category

Yleinen

, , , ,

Treffeille, ensitreffeille alttarille, jaa minä vai?

16.11.2017

” Ja sydän lyö bum, bum, bum…” Siinähän voisi olla kuvissa tuleva tangokuninkaallinen. Tai, ehkäpä ei kuitenkaan. Mutta voisiko kuvissa olla jollekkin joskus tuleva sulhanen? No siinäpä sitä miettimistä. Laitoin menneellä viikolla ehkä hieman huumorilla Instagramiini äänestyksen, että pitäisikö minun Esko Sakarin lähteä hakemaan paikkaani alttarille? Ensitreffeille alttarille. Äänestykseen osallistui ihan hirveästi ihmisiä, kiitos teille. Äänestystulos oli selvä. Esko Sakarille laput silmille ja antamaan se ensimmäinen pusu alttarilla täysin tuntemattomalle ihmiselle. Kaksi ystävääni ovat jo tuon kokeneet, joten kerta kiellon päälle ja toteutuisiko tässä vanha sanonta: ”Kolmas kerta toden sanoo…?”

Seisoessani syksyllä ystävieni vihkimisessä alttarilla bestmanin roolissa, tunsin suurta ylpeyttä tuoreesta avioparista. On upeaa, että ihmisillä on vielä uskoa tähän instituutioon, avioliittoinstituutioon. Tilastojen valossa jo lähes puolet liitoista ajautuu karille ja jopa tuhansia euroja maksaneet sormukset löytyvätkin huuto.netistä puolet halvemmalla. Toivottavasti nykytekniikalla nimet sisäpuolelta onnistutaan poistamaan ja mahdolliset uudet kaivertamaan tilalle. No, ei kai se tässä maailman menossa niin vakavaa olisi, jos sieltä vanhan omistajan nimikin löytyisi. Ensitreffit alttarilla- ohjelmassa parinvalinta perustuu puhtaasti ammattilaisten tekemään analyysiin. Osalla on onnistunut, osalla mennyt niinsanotusti hieman heikommin. Itseäni omalla tavallaan kiehtoo tuo konsepti.

Ammattilaisten tekemä analyysi minusta ja mahdollisesta kumppanista olisi kohtalaisen erikoista saada. Ihmisten pariutuminen on varmasti maailman suurin ratkaisematon mysteeri, mutta uskon, että puhtaasti tutkittu ja muiden tekemä valintakin saattaisi toimia. Onhan ohjelmaan osallistuneista pareista osa edelleen onnellisesti yhdessä. Katsoin tiistaina ensimmäisen kokonaisen jakson kyseisestä ohjelmasta. Violan sekä Esan pätkät saivat minut tuntemaan heidän puolestaan puhdasta onnea ja iloa. Siinä hetkessä kävi mielessä, että pitäisikö minunkin? Vielä, kun saisi jonkun parhaista ystävistä mukaan sinne valintaraadiin, niin uskoisin, että osumatarkkuus saattaisi kasvaa entisestään. Tai, mitä jos siinä alttarilla seistessä tuntuisikin heti, että ei he####i? Nyt meni metsään ja pahasti, molemminpuolin.

Jostain lueskelin, että avioliiton satamaan uidaan nykyään entistä vanhempina. Onkohan tehty tutkimusta, jotta ovatko nämä myöhemmällä iällä solmitut liitot kestävämpiä? Uskoisin ainakin itse, että vahvalla elämänkokemuksella avioituva pari ei luovuta helpolla. Suhtautuu vastaan tuleviin karikoihin lempeämmin ja ymmärtää sen, ettei se ruoho välttämättä ole vihreämpää siellä kuuluisalla aidan toisella puolella. Mitäköhän aitaa tässä muuten tarkoitetaan? Huomattava piikki avioliittojen solmimisessa tapahtuu 49-vuoden iässä. Se on tuossa iässä varmasti joku puhtaan rakkauden geeni mikä iskee. Siihen minä uskon, ylitsevuotavaan rakkauteen. En leskeneläkkeeseen. Eihän minulla siis ole vielä mihinkään kiire.

Itse en henkilökohtaisesti pidä yhtään treffeistä. Aina yritän keksiä tilalle jotain parempaa esimerkiksi tapaaminen tai juoksutiistai. Molemmat muuten todella typeriä. Tapaaminen -> kuiva ja virallinen. Juoksutiistai -> no, kaikki voivat itse miettiä mitä tuosta tulee mieleen. Tutustuminen nollapisteestä on yllättävän raskasta. Aina alkuun ne samat löpinät. Muutama kuppi liikaa kahvia ja pahimmassa tapauksessa se pidempi miestenhuonekeikka. Ymmärrys oman vatsan ja mustan kahvin kohtaamisesta tulisi olla jo tässä iässä selvillä. Siitäpä se sitten lähtee, jos lähtee ja useimmiten ei lähde. Seuraavaan vaiheeseen eli vanhempien kohtaamiseen en ole vielä lähes pariin vuoteen päässytkään. Mitä lie omatkin vanhemmat jo ajattelevat?

Siinäpä olisi tämä vaihe hypätty kokonaan yli jos pääsisi suoraan alttarille. Ei tarvitsisi vetästä ollenkaan tätä treffirumbaa läpi. Ensimmäiset treffit olisivat hääyönä jossain pramiassa hotellissa. Jos pussailu muutenkin on jännittävää, niin saattaisi tuossa tilanteessa helposti mennä pupu pöksyyn. Siitäpä sitten heräisi aamupalalle aviomiehenä ja voisi aamulla sanoa kumppaniaan vaimoksi, kun ei vielä muista tuoreen vaimonsa oikeaa nimeä. Luokanopettajana olisin tähän kyllä keksinyt ratkaisun ja laittanut sen klassisen nimetyn maalarinteippipalasen rinnanpielukseen (permanent-tussilla).

Tahdotko sinä Esko Sakari Kyrö uskoa vielä avioliittoinstituutioon? Tahdon, ilman peitettyjä silmiä ja muiden valitsemaa puolisoa.

-Esko-

// Kuvat: Kimmo Ervola //

Comments (22)
, , , , ,

Juuri, juuri nyt haluan kiittää…

15.11.2017

Noin kerran kuukaudessa pyrin naputtelemaan kiitoskirjoituksen. Ympärillä tapahtuu päivittäin positiivisia ja mukavia asioita. Jos ne vielä jaksaa kirjoittaa ylös, tuntuvat ne vielä entistä paremmilta. Niin ja tämmöistä postausta tehdessä, tulee oikein mietittyä ja keskityttyä ainoastaan niihin pieniin tai suurempiin hyviin asioihin elämässä. Siispä, juuri nyt haluan kiittää:

  • Koulumme luokkia, jotka yhdessä Kansallisoopperan kanssa järjestivät tänään meille aivan upean esityksen. Alminsalissa nähtiin hienoja suorituksia. Ajankohtaisia ja puhuttavia teemoja käsiteltiin mukavalla ja lasten maailmaan sopivalla tavalla. Kyllä lapset pystyvät lähes mihin vaan motivoituneiden ja ammattitaitoisten aikuisten avulla. Asiasta kolmanteen. Oli elämäni ensimmäinen oopperaesitys. Alminsalissa olin käynyt aiemmin yhden kerran. Istuin huutokauppakeisarin ja Hjalliksen välissä Venla-gaalassa. Samaan saliin voi mahtua kaksi hieman erityyppistä tilaisuutta.
  • Cheekin rohkeutta lopettaa uransa aivan ultimaattisella huipulla. Ja vieläpä Lahden mäkimontussa. Usein olen siitä ohi juossut ja miettinyt, että tuo toimisi kyllä hyvin jättikonsertin järjestämiseksi. New kids on the blockia olin siellä viimeksi katsomassa ja menen varmasti katsomaan myös Cheekin viimeistä keikkaa. Lahen miehen uraa on tullut seurattua niistä ensimmäisistä keikoista asti ja kyllähän herrasmiehellä on ollut hommat niinsanotusti isollaan.
  • Instagramin äänestystoimintoa. Ei tarvitse enää itse pähkäillä esimerkiksi ravintolavalintoja viikonloppuilloille. Seuraajat auttaa, seuraajat auttaa…
  • Tahoa, joka mahdollisti sunnuntaina julkistettavan kamppiksen. Rohkeaa, inspiroivaa ja täysin erilaista.
  • Omaa kärsivällisyyttäni kuntouttaa revennyt takareiteni huolellisesti. Nyt pystyy jo juoksemaan vaivattomasti ja parin viikon päästä taas takaisin koripalloparketille.
  • Pikkumimmin opettajaa todella nerokkaasta isänpäiväaskarteluideasta. Aina, kun laitan parkkikiekon tuulilasiin tulee hyvä fiilis. Sen vanhan sinisen kanssa ei aina näin tapahtunut.
  • Jereä näistä älyttömän hienoista kuvista. Tunnelmallisia ja tykkään hänen tyylistään kuvata ihan hirveästi.
  • Uutta aktiivisuusrannekettani. En ole ennen kyseistä kapistusta omistanut, mutta onpas motivoiva kaveri. Värähtelee kädessä jos makailee liian kauan paikallaan. Liiku!!! lukee näytössä.

Äsken taas värähti, joten lenkille se on lähdettävä.

Kivaa iltaa ja kiitos kaikille leffa-arvontaan osallistuneille.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (6)
, , , , , ,

Ruokamuistoja, ruokamuistoja…

14.11.2017

Jatketaanpas eilen aloitetulla ruokateemalla. Tuo lahtelainen jättiläinen viritti tänään vielä paljon keskustelua opehuoneen sohvallakin. Noh, tulipa sekin testattua ja tuskin tulee löytämään paikkaansa omassa ruokaympyrässäni. Ajoittain on hyvä vetää ihan överiksi, ruoka-asioissakin. Rakastan hyvää ruokaa ja olen aina ollut kova poika syömään. Muistan aina äitini vakiosanat ruokapöydässämme. ”Mihin mahaan sinä oikein syöt?” No, tuohon nyt oli helppo vastata. ”Olisiko vielä jälkiruokaa?”  Ruoka on tuoksujen, paikkojen, musiikin ohella asia, jonka kautta usein herää muistoja mieleen. Muistuttavat hetkistä, paikoista ja ihmisistä niiden takana.

Isoäidilläni oli niin kauan kuin muistan semmoinen puinen kuppi, joka sisälsi ranskanpastilleja. Sieltä niitä kävi poimimassa pieni Esko. Pinkit menivät ensimmäisinä. Sieltä samasta kupista niitä kävi poimimassa myös pieni F. Pinkit menivät ensimmäisenä. Muistellessamme F:n isomummua, hän aina mainitsee ne ranskanpastillit. Ja aina, jos jossain on tarjolla ranskanpastilleja tulee mieleen se kuppi, niillä oransseilla ornamenttikuvioilla. Isoäitinikin muisteli usein ruokahaluani ja tästä asiayhteydestä ei omat vanhempani ikinä hirveästi tykänneet. Olin mummulla hoidossa ja hän ihmetteli, kun syön niin isoja annoksia kyltymättömällä ruokahalullani. Tähän olin kuulemma todennut, että pakko syödä täällä, kun isi ja äiti ei anna minulle ruokaa.

Aina ovat antaneet ja hyviä muistorikkaita annoksia valmistaneet. Isän ruoista en muista muita kuin ne jo usein mainitsemani keitetyt nakit. Itsekin niitä ajoittain valmistan omalle tyttärelleni. Olen vienyt nakkihommat kuitenkin tälle vuosituhannelle ja täällä ne tarjoillaan trendikkäästi mukista. Mistäköhän lie olen perinyt nämä ehkä hieman vajavaiset kokkausgeenini? Ei se omena kauas puusta putoa, eikä tarvitsekaan. Äitini sensijaan on todella hyvä kokki ja täytyisi kyllä opetella valmistamaan annoksia, joita vain minun äiti osaa tehdä. Ei kenenkään äiti voi tehdä niin hyvää…

…kantarellikastiketta. Hyvä ystäväni tätä kerran sai syödäkseen ja edelleenkin kyselee, josko lähdettäisiin Lahteen syömään.

…lohikeittoa. Ei ole kuohukermaa ja voita säästelty.

…kaalikäärylettä. Saa kerran vuodessa, koska oikeaa juuri oikein soveltuvaa kaalia ei kuulemma saa kuin tiettyyn vuodenaikaan. Täydellisiä.

…kuhafilettä. Uusin suosikkini. Ronskissa rasvassa paistettu herkkupala, jonka kruunaa keitetty parsakaali.

Big Macin resepti on tarkasti varjeltu. Äitini annosten reseptit eivät ehkä ole. Täytyy mennä siis äidin kokkauskouluun. Opetella nuo neljä klassikkoa ja valmistaa niitä vuosien, vuosien päästä omalle jälkikasvulle. Siirtää perintöä, makujen muodossa. Kuohukermalla ja oikealla voilla tietysti.

Onko teillä joitain ruokia, jotka herättävät muistoja ja kuljettavat tiettyihin hetkiin?

-Esko-

Comments (2)
, , , , ,

Kohuruokaa, kohuruokaa…(ei heikkohermoisille!)

13.11.2017

Edelle kiilasi vain Sauli Niinistön ja Jenni Haukion upea vauvauutinen. Haikarahommien jälkeen haetuimpana uutisena (kuulopuheiden mukaan) tuli lahtelaisen Torigrillin suoraan sanottuna järjetön ruoka-annos, joka on nimetty myös hieman erikoisesti. Lyhyesti ja ytimekkäästi annoksen nimi on, Sydäri.

Pitihän se nyt vanhojen lahtelaisten lähteä katsomaan mikä ihme tuo iltapäivälehden ja somen valloittanut erikoisuus oikein on? Ja olihan se. Nyt on grilliruokakiintiö täynnä vähäksi aikaa. Vuodeksi, kahdeksi, kolmeksi…saa nähdä. Ja olisi riittänyt useammallekin. Viidelle, kuudelle, seitsemälle…

Lahesta, Lahesta!

-Esko ja Olli-

Comments (4)
, , ,

Oot maailman paras isä sun tytölle

12.11.2017

Maailman hienoimmat isänpäivälahjat. Tuo parkkikiekkoidea on suorastaan nerokas. Kiitos päättäjille, että nykyään saa käyttää muitakin kuin niitä tylsiä sinisiä. Kyllähän tuon uuden voi suurella ylpeydellä siihen tuulilasiin laittaa, wau! Opettajalle suuret kiitokset ja tietysti itse taiteilijalle suurimmat. Käyttöön menee ihan ehdottomasti.

Omalle isälle ojensin purkin maailman parasta lakritsia ja leffaliput. Pääsevät äidin kanssa katsomaan Louhimiehen uuden Tuntemattoman. Ilmeen perusteella lahja miellytti. Oma isäni on hyvin vaatimaton mies, joten aina on yhtä vaikea hankkia isänpäivälahjaa. Nyt toivottavasti onnistuin. Oma isäni…

…ei koskaan huutanut kummallekaan veljekselle mitään kentän laidalta. Vaikka on elämässään nähnyt varmasti satoja poikiensa otteluita, useissa eri lajeissa.

…ei osaa kokata yhtään. Teki meille aina keitettyjä nakkeja. Ei silloin pikkupoikana ravintoarvot kiinnostaneet pätkääkään. Isin tekemät nakit ketsupilla olivat huippuja ja isoja poikia niilläkin kasvoi. (Veljesten pituuskeskiarvo 194,5 cm.)

…on ajanut poikiensa harrastusten takia tuhansia kilometrejä.

…on yhden kerran puuttunut seurustelusuhteisiini. Ei päästänyt minua yökylään ensimmäiselle tyttöystävälleni. Oli nolo kertoa asia hänelle, sattui olemaan vielä rippikouluisoseni. Vähän on jäänyt hampaankoloon.

…rakastaa sanomalehtien lukemista.

…tunsi varmasti ylpeyttä, istuessaan Helsingin yliopiston Porthanian pääsalin penkissä, kun pojalleen ojennettiin kasvatustieteen maisterin paperit.

…ei ole vielä siirtynyt älypuhelinaikaan.

…on rakastava pappa pikkumimmille. Isoisyyden myötä hänestä on tullut ihan uusia herkkiä puolia esiin. Heidän touhujaan on liikuttava katsella sivusta. Toisen askel nopeutuu ja toisen alkaa jo hieman hidastumaan, mutta näinhän se elämä menee.

…on just paras faija.

Ajellessani tänään kotiin pitkin pimeää moottoritietä tajusin, että olen todella onnekas. Minulla on mahdollisuus olla vielä hetken pieni poika, joka saa ojentaa sen pienen paketin ja halata omaa isäänsä. Minä olen isä, joka saa ottaa vastaan sen pienen paketin ja halauksen pieneltä tyttäreltään. Sain tänään viestin ystävältäni, jossa luki: Oot maailman paras isä sun tytölle. Kyllä, niin olen. Se oli tärkeä viesti.

Mukavaa iltaa!

-Esko-

// Kirjoitus omistettu rakkaan, läheisen ja pitkäaikaisimman ystäväni isälle, joka nukkui pois isänpäivää edeltävällä viikolla. //

Comments (6)

Lisää isiä. Lisää ongelmia. Lisää arvontoja!

12.11.2017

Leffamaailman lähettiläät-someyhteisön mahdollistama arvonta.

Siihen kuuluu hyvin olennaisena osana herkut, kyllä popparit lasketaan herkuiksi. Siihen saattaa kuulua olennaisena osana ensimmäisten tapaamisten jännitystä. Siihen saattaa kuulua olennaisena osana pienen ihmisen iloa. Siihen kuuluu olennaisena osana myös irrottautuminen kaikesta muusta. Elokuvateatterin valot sammuvat, alkutekstit lähtevät rullaamaan ja sitten onkin aikaa itsellesi ja mahdollisesti leffaseurallesi. Ei puheita, läsnäoloa.

Itse en kotona ole mikään elokuvien suurkuluttaja, mutta elokuvateatterissa tykkään käydä. Pikkumimmin kanssa käymme usein katsomassa kuumimmat uutuudet heti ensi-iltojen läheisyydessä. Leffateatterissa on aina se oma tunnelmansa ja onhan esimerkiksi Helsingin Tennispalatsin Scape-sali kyllä jo aika pitkälle viety, ihan elämyksenä. On nahkaistuinta ja on kaikilla herkuilla kuvat ja äänet, vaikka eihän nekään kyllä toisaalta mitään auta, jos itse elokuva on täysi floppi.

Listaillaanpas tähän hieman omia suosikkejani erinäisistä elokuvagenreistä:

Lastenleffat: Lemmikkien salainen elämä, Zootrolpolis, Boss Baby, Itse ilkimykset -> kaikki osat

Ulkomaiset: Schindlerin lista, Kill Bill, Kingsman 2

Kotimaiset: Levottomat 1, Vuosaari, Paha maa, Valkoinen kaupunki

Isänpäivä ja on ilo järjestää sen kunniaksi pitkästä aikaa arvonta, joka on toivottavasti myös teidän lukijoiden mieleen. Daddy´s Home 2 elokuvateattereissa 24.11. Tämän elokuvauutuuden ympärille isänpäivä-arvonta sopii kuin unelma. Laitahan kommenttikenttään oma suosikkielokuvasi ja olet mukana arvonnassa. Palkintona lähtee leffaliput, leffaherkut kahdelle ja vielä bonuksena Daddy´s Home- pipo ja -termoskannu. (Arvonta päättyy ke 15.11 kello 20.00.) Laitathan mukaan sähköpostiosoitteesi. Olen yhteydessä voittajaan.

Hyväääää isänpäivää ja sieltä arvonnan kautta vielä myöhäiset lahjat haltuun!! Tai meneehän nuo toki joululahjoinakin…:)

-Esko-

// Kuvat: Finnkino, palkinnot mahdollistaa Leffamaailman lähettiläät. //

Comments (108)
, , , ,

Mitä mietit?

10.11.2017

Saavuin töistä kuntosalin ja infrapunasaunan kautta kotiin. Siivosin oikein kunnolla ja heittäydyin sängylle. Avasin koneen ja Facebook kysyi: Mitä mietit?

Facebook, juuri nyt kymmenes päivä marraskuuta vuonna 2017 perjantaina, mietin:

Että on kiva kirjoittaa tajunnanvirtaa…
Milloin saan luettua loppuun tuon Teemu Syrjälän Elinvoimaisen miehen kirjan…
Menenkö koskaan naimisiin?…(Katsoin päivällä kuvia häistä, joissa olin bestmanina.)
Minkä pizzan tilaan tänään illalla Kallion uudesta Skifferistä…
Miksen edelleenkään saa noita vaatteita kaappeihin?…
Mitäköhän ohjelmaa on luvassa sunnuntaina F:n toimesta?…
Onko Facebookin kultakausi jo edesmennyttä elämää?…
Miten nopeasti nämä hiukseni kasvavat ponnaripituuteen?…

Vuonna 2016 Facebookin mukaan mietin mm. seuraavia asioita:

Lööpissä sanottiin, jotta Suomi on lähdössä nousuun. Merkkinä mm. Pikkujoulut. Kyllä, pikkujouluissa Suomi lähtee todella kovaan nousuun.

Iskä, Munkkivuoreen avattiin uus ravintola. Sen nimi on: Pasta lentää. Eskarikamu kerto. Justjust.

Vuonna 2015:

Mokkapaloja, mokkapaloja, mokkapaloja…

Vuonna 2014:

Otetaan yks vielä marraskuun kunniaks. On jenkkipoksii, mäserpooloo ja getagripit. Teräskärjellä tietysti!

Jos minä EskoSakari olisin koti-isä, ni en tiedä miten rullais. Tänään päivällisenä aitoa Tapolan mustaa makkaraa voissa paistettuna. Iltapalaksi munkkipossut ja mokkapaloja.

Vuonna 2013:
.
..täytynee hankkia vielä lääkärin/psykologin/kalustonkunnostajan/kiinteistöhoitajan/järjestysmiehen/poliisin/enkelin ja valtakunnansovittelijan tutkinnot, nii,i!

…löin tänään puukässässä vasaralla täysiä peukaloon. Sattu(u) aivan helvetisti!

Vuonna 2012:

Faija sano, että sähän oot ihan Jussi Parviaisen näkönen. Kiitos!

Vuonna 2011:

Moi hevonen!

Geometriatunnin jälkeen jostain syystä unohdin viivottimen käteeni. Marssin sitten viivotin kädessä miestenhuoneeseen. Mitäköhän mahtoi ohi kävelevä rehtori ajatella?…(Klassikko!)

Vuonna 2010:

Kyllä tämä koripallojoukkue pitää sisällään äärimmäisen hienoja ihmisiä, kiitos ja tack!

Tilliliha vaihtunut hampurilaisiin ja ranskalaisiin, nykykouluruokaa ameriikan malliin…

Vuonna 2009:

Mensa ja Bakers.

Kolmosen äikän kirjassa oli vitsi: Miksi paloauto on punainen? Sitä vedetään letkusta…oli koomista selventää vitsin ideaa…

Vuonna 2008:

…ja itsevarmuuden lisääntyessä virheen todennäköisyys kasvaa.

…ja hymyileminen kuluttaa huomattavan paljon vähemmän energiaa kuin irvistäminen.

Vuonna 2007:

…is pikkujoulut, ja senhän tietää…

…is hämmentynyt opettaja

Siis, mitä? Olenko ollut hämmentynyt opettaja kymmenen vuotta sitten? Näemmä. Kyllä Facebook tietää.

Kivaa iltaa!

-Esko-

Comments (2)
, , , , , ,

Minun isä ja minä olen tuon pienen ihmisen isä…

9.11.2017

Sepä olisi isänpäiväviikonloppu edessä. Lauantaina suuntaan Lahteen tapaamaan omaa isääni ja sunnuntaina roolit vaihtuvat ja vietänkin sen isän roolissa tyttäreni kanssa. Ensimmäinen isänpäivä, kun pieni lörppösuu on onnistunut olemaan paljastamatta isänpäivälahjaansa. Se on aina hieno hetki, kun pieni heppu innokkailla ja säteilevillä silmillä ojentaa sen itse tekemänsä pienen yllätyksen. (Tänä vuonna siis säilynyt yllätyksenä.) On myös hieno hetki ojentaa omalle isälle yllätys. Joo, joo faija. En paljasta sitä täällä. Luet kuitenkin.

Vuosi sitten kirjoittelin myös isänpäivän alla postausta. Lunta oli Helsinki tulvillaan ja loin kuvitteellisen isänpäivälahjalistan. Edelleenkään en mitään muuta, kun pienen mimmin tekemän muistamisen ja yhdessäoloa tulevalta viikonlopulta kaipaa, mutta jos nyt ihan pakko olisi jotain toivoa:

  • Ensitreffit alttarilla Sinkku-Esan somesuosion. Samoilla alkukirjaimilla varustettu sankari Pieksämäeltä. Junavuoroja vaaditaan lisää ja VR noteeraa mainonnassaan. Naiset hullaantuvat. Esko tai Esa, ei kai nyt parin kirjaimen heitolla niin suurta väliä voi olla? Tänne tulee busseja kymmenen minuutin välein.
  • Siipiweikkojen miniplatterin parhaiden ystävien seurassa. Kyytipojaksi jättimäinen Pepsi Max jäätuopista.
  • Jotain tolkkua erinäisiin somekohuihin ja -raivoihin. On penturaivoa, karvainen pyllyrako-kohua ja vaikka sun mitä. Kyllä ei voi jokainen asia olla kohu tai raivoamisen kohde. Tai siis onko enää asiaa, josta ei kohua saisi aikaiseksi?
  • Viikonlopun Lapissa ja laskettelukeskuksessa. Viimeksi käynyt Rukalla pääsiäisenä vuonna 2003. Silloin mukana oli noin viisitoista sinkkumiestä. Tällä kertaa riittäisi matkaan murto-osa tuosta määrästä. Lumi ja tunnelmallinen mökki. Toimisi.
  • Vähän joustavamman vartalon. Sormet ei mene lattiaan vaikka kuinka yrittää nytkyttää.
  • Tästä suorana aasinsiltana. Itseluottamusta ja rohkeutta suunnata sinne joogatunnille. Näen koko ajan silmissäni tämän näyn. Kokeneet konkarit levittelevät ne juuri oikealla pidolla varustetut mattonsa lattialla. Lämmittelevät asennoilla, joista minä näen vain unia. Ja siellä on se paikka eturivissä. Se on se eturivin paikka. Kukaan ei muka katso, eipä.
  • Nenä-, korva- ja alaselkäkarvatrimmerin. Tämä on joku evoluutioteorian kahden päivän juhlimisen jälkeen keksitty maanantaikappale. Minne nuo päälaelta lähtevät karvat laitettaisiin? No, pistetään tuuheampina vaikka nenään, korviin ja alaselkään. Hetkinen.
  • Kyynärnojan uuteen autooni. Vanhassa Jukessa se oli, mutta nyt se uupuu. Oikeaa ajoasentoa ei ole edelleenkään löytynyt. Voi onneksi asentaa myöhemminkin.
  • Lopetan vähän kesympään kuin viime vuonna: Varauksettoman pusun poskelle.

Hyvää isänpäiväodottelua!!

-Esko-

Comments (13)
, , , ,

”Rakkaudessa ja shoppailussa kaikki on sallittua…”

8.11.2017

Eilen illalla harrastin mielikuvamatkailua rakkaassa kotimaassamme. Te tarjositte siihen mukavan mahdollisuuden, kiitos. Kommentoitte ahkerasti eilistä kirjoitusta ja oikeassa olin. E2O-blogia luetaan todellakin ympäri Suomea. Salla, Lempäälä, Oulu, Savonlinna ja monia monia muita. Lueskelin vastauksianne ja samalla matkustin mielessäni kyseisiin kaupunkeihin sisältyviin tunnelmiin. Lähes kaikissa paikoissa olin käynyt ja lähes kaikkiin liittyi muistoja ja oli kiva palata niihin hetkiin. Oulussa söin rössypottua, koska luulin sen olevan röstiperunaa. Hymyillen vetäsin lautasen tyhjäksi ja kehuin makua tarjoilijalle. Lappeenrannassa olen pelannut useita koripallo-otteluita. Kakkosdivisioonassa pelatessani peli alkoi aina arkitiistaina kello 20:30 Kourulan palloiluhallissa. Ei ollut se vuoden toivotuin vieraspeli. Olisihan näitä muistoja vaikka kuinka paljon.

Elämäni aikana olen asunut vähän ympäri Suomea ja on ollut hienoa nähdä erilaisia kaupunkeja, vaikkei kaikista ihan tuoreita muistikuvia olekaan mielessä.

ORIMATTILA (asukasluku 16276)

Siellä asustelimme kolme ensimmäistä vuottani punaisessa kerrostalossa silloisen oikeustalon takana. Tuosta ajasta ei kovinkaan tarkkoja muistikuvia ole mielessä. Orimattilalla on aina paikka sydämessäni, koska siellä sijaitsee edelleen itselleni hyvin tärkeitä paikkoja ja sukulaisia tulee käytyä morjestamassa vuosittain. Orimattilan Jymyssä pelasin hienoja kausia koripalloparketilla. Orimattilan urheilutalolla olin myös todistamassa Raptorin konserttia, kun vuonna 1992 Orimattilasta tuli kaupunki. Kaupunki, jossa sijaitsee todella hyvällä sloganilla itseään mainostava Suomen suurin outlet, Megamyyntiareena. ”Rakkaudessa ja shoppailussa kaikki on sallittua.

JOENSUU (asukasluku 76562)

Isäni työn perässä muutimme Pohjois-Karjalan sydämeen, Joensuuhun. Niskakadulla, siellä valkoisessa kerrostalossa kioskia vastapäätä asuimme. Koulutaipaleeni alkoi Kanervalan koulussa. Ensimmäisen diskoni tanssin kivipestyissä farkuissani kyseisen koulun liikuntasalissa. Pyysin hitaasta kymmenen markkaa, jonka kuitenkin jouduin nöyränä poikana palauttamaan tanssipartnerilleni. Kyllä siinä nolotti pientä parkettien partaveistä, kun vanhempien kanssa vietiin sitä vihreäoranssia seteliä tytön kotiovelle.

Joensuuhun muutin uudestaan pelailemaan koripalloa ja samalla suoritin Itä-Suomen liikuntaopistossa erityisryhmien liikunnanohjauskurssin. Tuolta kurssilta parhaana muistoina mieleeni on jäänyt se ratsastustunti. Muiden hevoset vetelivät nättiä ympyrää, mutta minun heppa suuntasi suoraan laitamainoksille ja alkoi niitä rouskutella. Neitsytratsastukseni ei mennyt, kuten saduissa. Prinssi valkoisella ratsullaan…joka söi Joensuun Osuuspankin laitamainoksia. Joensuussa tulee käytyä aina kerran vuodessa. Se heinäkuinen viikonloppu on aina yhtä mukava. Kaikki tutut ja laululavan tarjoamat puitteet. Ilosaarirock, nähdään taas ensi kesänä.

LAHTI (asukasluku 119 395)

Joensuusta muutimme Lahteen, siirtyessäni neljännelle luokalla Lotilan kouluun. Asuimme ihan keskustassa. Asunnossa, jossa oli kokolattiamatot, kylpyamme ja jostain syystä jättimäinen kassakaappi. Tuolta Lotilan koulun luokalta olen saanut ystäviä, joihin pidän edelleen lähes päivittäin yhteyttä. Muistan kuinka jouduin ottamaan paikkani luokan poikien keskuudessa. Tämä tapahtui välitunnilla ja jalkapallokentällä. Kolme maalia riitti vakuuttamaan Tuomaksen, Akin ja kumppanit. Täydellisellä vapaapotkulla aukesi paikka porukkaan. Niin ja se eturivin Sanna. Sanaakaan en hänelle uskaltanut sanoa, nyt jo uskaltaisin.

Lahtea pidän edelleen toisena kotikaupunkinani. Hyvin tärkeä paikka ja vanhempani asuvat siellä edelleen. Todella suuri osa ystävistäni asuu siellä edelleen. Siellä oli pikkumimmin hyvä ottaa ne ensimmäiset askeleensa. Rivitalo- ja farmariBemarihaaveideni toteuttamiseen Lahti tarjosi oivan ympäristön. Oli grilli ja takapiha. Grilli myytiin naapurille. Onkohan vielä toiminnassa?

KAJAANI (asukasluku 37 304)

Teppana, Osmonkatu, Niskantie, opettajankoulutuslaitos, Kalpea kukko ja keskustan S-market. Teppana on muuten todella hauskasti nimetty kaupunginosa. Kajaanissa aloitin opettajanopintoni ja enpä voisi tällä hetkellä olla kiitollisempi, että pakkasin kamppeeni ja muutin Kainuuseen. Kajaani oli itselleni täysin vieras kaupunki, mutta nopeasti tuli tutuksi ja vuodet siellä olivat kyllä oikein mukavia ja opettavaisia. Tästä suuri kiitos kuuluu silloiselle tyttöystävälleni, jonka kanssa orientoituminen kaupungin saloihin onnistui oikein vaivattomasti.

En ole muuttoni jälkeen käynyt Kajaanissa kertaakaan. Olisi kiva mennä käymään. Opettajankoulutusyksikkö on lakkautettu ja onkohan Kalpeaa kukkoa tai Bepoppiaankaan enää olemassa? Niin tai Makuunia, josta on haettu aika monet leffakarkit. Hyppyrimäkikin räjäytettiin. Asuin muuten juuri sinä vuonna Kajaanissa, kun Hokki voitti jääkiekon Mestiksen mestaruuden. Torilla tavattiin ja muistan tähtihyökkääjä Teemu Virtalan pinkit aurinkolasit aina, niin ja ne Nikoskelaisen tanssiliikkeet. Hienoja aikoja. Täytyykin siis laittaa ensi kesän tavoitteeksi tehdä reissu Kainuuseen.

HELSINKI (asukasluku 642 045)

Täälläpä sitä asustellaan. Saapa nähdä viekö tie vielä jonnekkin…

Aikahan sen näyttää.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

// Otsikon lainaus: Megamyyntiareena, Orimattila. Asukasluvut: Wikipedia //

Comments (22)