Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

elämä

, , , , ,

Minkäköhän laittaisi viestin perään?

5.10.2017

Ei voinut sillä veivattavalla puhelimella kertoa tunnetilojaan tai lempiruokaasi yhdellä etusormen kieräytyksellä. Jos ystäväsi numerossa oli monta yhdeksikköä kesti soittaminen huomattavasti kauemmin kuin alkupään numeroita omaavat kaverit. Emoji-kieli on vielä melkoisen uusi ilmiö, mutta nykyään niitä on lähes joka paikassa. Valkokankaalla, vaatteissa, pehmoleluissa ja kyllähän viesti ilman emojia on vuonna 2017 todella harvinainen tai vähintäänkin tylsä. Emoji, tuo matkapuhelimien ja niiden käyttöjärjestelmien mukanaan tuoma universaali kommunikointikeino yli kulttuuri- ja kielierojen. Me tutkimme historian tunneilla punamullalla maalattuja, parempaa metsästysonnea tuovia kuvia. Liekö sitten tuhansien vuosien päästä tutkitaan kaatopaikoilta löytyneitä joulumyynneistä ylijääneitä kakkaemojipehmoleluja?

Itse pidän emojeista, Käytän niitä todella paljon ja kyllähän nykyään löytyy merkki lähes jokaiseen tarpeeseen. Kommunikaatio on nopeaa ja yhdellä merkillä voit kertoa todella paljon. Pakko onkin näin maailman opettajien päivänä mukailla ja käyttää inspiraationa Kipinä-kirjasta löytynyttä tehtävää, jossa kysymyksiin vastataan pelkästään emojeilla. Erittäin hyvä tehtävä ja havainnollistaa merkkien tehokkuuden asioiden ilmaisussa sekä lyhyessä ja ytimekkäässä kommunikoinnissa.

TÄMÄNHETKINEN MIELIALA: 😴➡😍

HARRASTUKSET: 🏀🏃🏼🏋🏼

KÄYTETYIN EMOJI: ✌

LEMPIVUODENAIKA: 🌻🌞

LEMPIRUOKA: 🍔🍣

TAITO, JONKA HALUAISIT OPPIA: 🎸🎶

TULEVAISUUDEN HAAVEET: 👫

TERVEISET LUKIJOILLE: 👏👏🙏

Tiesittekö muuten, että maailmassa lähetetään ja vastaanotetaan päivittäin noin kuusi miljardia emojia. Eli voidaan siis puhua ihan merkittävästä asiasta.

Laittakaahan terveisiä emojeilla tai vaikkapa juuri tämänhetkinen mielialanne!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen. Lähde: historianet.fi //

Comments (16)
, , , ,

Tällainen nainen on puoleensavetävä…

4.10.2017

”Olipa hyvä teos”, kuiskaa Lumikki korvaani ja asettaa Maaret Kallion Lujasti lempeä kirjan yöpöydällemme. Tuo kirja lähensi meitä kuin eriniminen magneetti. Tai no, ehkä enemmän meitä lähensi ne aidot keskustelut, joita kävimme suhteemme nykytilasta. Uskalsin sanoa suoraan, kuinka minua harmittaa olla vain se kaupassa ravaava ja ruokaa laittava ”palvelija”. Noh, myönsi se Lumikkikin, että omat urahaaveet ajoivat niiden minun niskaanpuhaltelujeni ja roseviini-ehdottelujeni ohitse. Onneksi aallonpohjalta on noustu ja kirjoitimme yhdessä maalaamaani liitutaulumaaliin uuden elämänohjeemme, jonka Maaret Kalliolta lainasimme: Miten osata olla läsnä enemmän aidosti ja inhimillisesti?

Lueskelen työpäiväni jälkeen iltapäivälehtiä ja eteeni osuu kirjoitus, jossa on eritelty erilaisia piirteitä, joihin miehet naisissa kiinnittävät huomionsa. Suljen silmäni ja sukellan siihen hetkeen, kun tuo tummaverikkö Mikkelistä marssi elämääni. Punaisessa mekossaan juuri kuukausikierron ollessa hedelmällisimmillään. Nuuhkaisin Lumikin niskakiehkuroita ja kyllä. Leveä hymynaama piirtyi verkkokalvoilleni. Sisäinen Clearblueni on pettämätön. Jokin rakkaudensolu minussakin irtosi ja en voinut olla ihastumatta. ”(Miehet pitävät ovuloivia naisia ihastuttavina. Tämä selvitettiin tutkimuksessa, jossa miehet haistelivat naisten teepaitoja. Nuuh!)”

Istumme alas Mikkelin Vaakunan ruokaravintolaan. Lumikkia hieman jännittää. Aistin sen ,koska hän nousee pöydästä ja heittää todellisen klassikon. ”Täytyy käydä hieman puuteroimassa nenää.” Naurahdamme molemmat ja itse toivon, että hän ei kertonut tuota hienoisen kulunutta vitsiä ihan tosissaan. Mietin ja mietin minkä puujalan kertoisin Lumikin palatessa takaisin pöytäämme. Noh, lähden tällä: Mitä nolla sanoi kasille? Hieno vyö. Lumikki katsoo hetken epäuskoisena, ne sekunnit tuntuvat loputtoman pitkiltä ja sitten hän naurahtaa. Huh. Osui ja upposi. Myöhemmin keskusteltuamme on kuitenkin tullut ilmi, että siinä hetkessä hän mietti etten kai kertonut tuota hienoisen kulunutta vitsiä tosissani. ”(Miehet pitävät naisista, jotka nauravat heidän vitseilleen. (Mutta huom, naiset: sinun ei tarvitse itse olla hauska. Jos siis olet surkea tilannekoomikko, ei se mitään. Kunhan joskus naurahdat.)”

Nuo tummat kutrit. Ne hulmuavat aina niin upeasti Lumpparin haukatessa Mikkelin lähellä tuotettua ruisleipää ja kirnuvoita. En voi irroittaa katsettani noista lumoavista silmistä. Ne yhdistettynä heleään jo sopivasti elämää nähneeseen ihoon. Juonteet silmien alla ovat jättäneet jälkensä niistä niiden arvokkaimpien timanttien kanssa valvotuista öistä. Refluksi oli jälkimmäisellä, edes hyvin hassunhauskasti nimetty lääke Cuplaton ei auttanut.

”Sen lääketieteen Nobel-palkinnon voitti muuten banaanikärpästen vuorokausirytmiä tutkinut työryhmä. Mitä veikkaat, mikä on banaanikärpästen valveillaoloaika vuorokaudessa?” Kysyi hän vienolla äänellään. Niin ja oikeasti en puuteroinut nenääni, vaan kävin lisäämässä huulikiiltoa ja ottamassa Lactorasen. Ei kestä vatsa muuten tuota kermakastiketta. Wau, miten älykäs ja nainen ja vielä rehellinenkin, tuumin mielessäni. ”(Rehelliset naiset ovat kovassa huudossa useamman tutkimuksen valossa. Samoin äly ja lämpö. Nämä pätevät, kun etsitään pitkäaikaista suhdetta. (Jos lyhytaikaista, ulkoiset seikat painottuvat näiden kustannuksella).”

Tuo punainen mekko on täydellinen. Korostaa juuri sitä naisen kauneinta osaa, uumaa upeasti. Sisäinen matadorini ei voi olla heräämättä ja tekisi mieleni syöksyä haavoitetun härän lailla kohti tuota punaista kauneutta. Hillitsen kuitenkin itseni, koska ensitapaamisella tällä voisi olla kohtalokkaat seuraukset. Kysyn, mistä hän on tuommoisen upeuden päälleen hankkinut. Tähän Lumikki vastaa todella nokkelasti: ”Let´s Wow…” Noniin ja samalla kertoi vielä napanneensa kuusi isoa pulloa Saskiaa. Itsekin tykkään sitä juoda, jos vaan saan revittyä pullon irti niistä melkoisen tiukoista muoveista. ”(Punainen väri kiinnostelee miehiä. Asiaa testattiin viidessä eri kokeessa, ja huomattiin että muihin väreihin verrattuna punaiseen pukeutunut nainen oli miesten mielestä puoleensavetävä ja seksuaalisesti kiinnostava.)

Siis tämä ei voi olla enää totta. Lumikki kaivaa korvakorujaan ja tiedostamattaan haistaa tämän jälkeen sormiaan. Itsehän olen tämän hieman erikoisen ja ravintolamiljöössä jopa epämiellyttävän tavan omannut jo vuosia. ”Tämä ruisleipä on niinku niin hyvää, ihan niinku isoäitini leipomaa.” Sanoo haukatessaan leipäänsä. Ei ole todellista. Tuo nainen on niinku niin ihastuttava. Omaa vielä samoja maneereita kanssani. ”(Tiedostamattaan miehet pitävät myös naisista, jotka matkivat miehen pieniä eleitä peilin tavoin. Siis koskettelevat hiuksiaan ja kasvojaan muutaman hetken miehen jälkeen. Ei kun testaamaan.)

Wau, olipa se hieno ilta. Vaikka Lumikki toimi, kuten Sonkajärveläinen Maajussi-Sanna. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan linja-autossa nukkua. Visulahdessa yövyin. Siitä ne liekkihetket sitten alkoivat.

Niin siis niinku ihan oikeastihan nainen on omalla tavallaan aina hyvinkin puoleensavetävä.

-Esko-

// Kirjoitus perustuu ja lainaukset Iltalehden jutusta, millaisia naisia miehet pitävät puoleensavetävinä. 13.9.2017 //

//Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (5)
, , , ,

Olen Esko, olen etävanhempi

2.10.2017

Cocktail party-ilmiö, tuttu lukion psykologian tunneilta. Eli suuressa ihmisjoukossa keskustelet ihmisten kanssa ja esimerkiksi toisella puolella huonetta mainitaan nimesi. Pystyt sen kuulemaan vaikka tarkkaavaisuutesi olisi ihan muualla. Samantyyppinen efekti tapahtuu myös esimerkiksi liikenteessä. Hankit uuden tietynmerkkisen auton ja yhtäkkiä niitä tuleekin vastaan liikenteessä koko ajan. Itse olen kiinnittänyt ja kiinnitän nykyään paljon huomiota asiaan, jota en juurikaan havainnoinut vuosia sitten. Erilaiset perhemallit ja erilaiset tavat hoitaa vanhemmuuttaan. Joko näistä asioista uutisoidaan aikaisempaa enemmän tai sitten aivoissani on tapahtunut erilaisen vanhemmuuden cocktail party-ilmiö.

Olen Esko, olen etävanhempi. Etävanhempi on sanana semmoinen, joka ainakin minun korvaani kuulostaa negatiivissävytteiseltä. Sen voisi ihan hyvin korvata vaikkapa niinkin yksinkertaisella sanalla kuin isä tai äiti. Vaikka asun lapsestani kauempana, en koe olevani mitenkään etäisempi, ainakaan henkisellä tasolla. Olen rakastava isä, joka hoitaa oman roolinsa niin hyvin kuin mahdollista. Ensimmäisessä kappaleessa viittasin vanhemmuuden cocktail party-ilmiöön ja näen sen ainoastaan hyvänä juttuna. Luen nykyään paljon aiheesta ja koen, että hyvän teoriatiedon liittäminen käytännön toimintaan tekee minusta entistä paremman isän. Tunnistan ja tiedän omat velvollisuuteni ja oikeuteni.

Viimeksi luin suurella mielenkiinnolla uutista, kun oikeusministeri Antti Häkkänen otti vastaan työryhmän mietinnön, jolla pyrittäisiin tekemään uudistuksia lapsenhuoltolakiin. Tuossa satakahdeksankymmentäyksisivuisessa esityksessä ehdotettaisiin säännöksiä, joilla parannettaisiin lapsen oikeutta osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn entistä tehokkaammin ja korjattaisiin lakia vastaamaan yhteiskunnassamme tapahtuneita muutoksia, kuten perheiden monimuotoistumista. Varmasti todella aiheellinen esitys, koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2016 tehtiin 47 283 sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta lapsen huollosta, tapaamisesta ja asumisesta. Luku kuulostaa melkoisen suurelta.

Lueskelin työryhmän esitystä eilen sunnuntai-iltani ratoksi ja se oli sisällöltään monipuolinen ja toivottavasti läpimennessään päivittäisi lapsenhuoltolakia nyky-yhteiskunnan vaatimalle tasolle. Esiin nousi esimerkiksi seuraavia asioita. Lapsen huoltajilla olisi velvollisuus vaalia lapselle tärkeitä ihmissuhteita. Vieraannuttamista (ihan hirveä sana) pyrittäisiin ehkäisemään usein eri keinoin ja tuomioistuimen päätökseen voitaisiin asettaa myös sakon uhka, jotta tapaamisoikeus turvattaisiin. Ja tärkeimpänä lapsen itsensä oikeuden tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa lapsiystävällisellä tavalla.

Päällimmäisenä itselleni jäi tunne, että uudistusta esittänyt työryhmä on oikeasti, ihan oikeasti lasten asialla. Siihenhän kaikkien tulisi pyrkiä ja tuo melkoinen luku 47 283 alkaisi hiljalleen putoamaan ja ennenkaikkea väistämättömistä eroista putoilisi onnellisia, hyvinvoivia lapsia ja tiettyjä etuliitteitä voisi myös pudotella historian kirjoihin. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa olla perhe. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa olla vanhempi. Kaikki ovat omalla tavallaan, oikein ja hyvin hoidettuna varmasti yhtä arvokkaita, lapselle.

Olen Esko, olen vanhempi, isä.

-Esko-

// Lähteet: Lapsenhuoltolain uudistamien, työryhmän mietintö. Oikeusministeriön nettisivut //

Comments (8)
, , , , ,

Säästä henkesi ja halvalla!

29.9.2017

Täällä olen jo monia ja monia kertoja kirjoitellut kuinka nämä pimenevät syysillat ovat upeita ja tunnelmallisia. Kyllä, niitä ne todellakin ovat. Samalla ne ovat myös äärimmäisen haastavia autolijalle. Eilen ajelin illalla koristreeneistä kotiin ja matkalla sydän pomppasi kurkkuun. Pimenevällä tienpätkällä yhtäkkiä eteeni juoksi lenkkeilijä. Onneksi kerkesin jarruttaa, mutta ei ollut törmäys kovinkaan kaukana. Huh! Tämä on varmasti kaikista pimein vuodenaika. Ei ole lunta heijastelemassa edes pieniä valonsäteitä. Kostea tienpinta vaikeuttaa entisestään havaitsemaan ihmistä ilman sitä maailman halvinta henkivakuutusta.

Tuo eilinen välikohtaus sai taas muistamaan kuinka tärkeä se pieni heiluva heijastin siinä käsivarressa onkaan. Täytyy siis kaivaa huomenna esiin ja ripustaa rotsin hihaan. Lenkillä puen pimeinä iltoina päälleni huomioliivin, joten menee sekin taas ohjelmistoon. Koulussa tästä asiasta puhuttaessa käytän Liikenneturvan sivustoa, jolla pystyy havainnollistamaan heijastimen käytön tärkeyttä. Pikkumimmi saapuu tänään, joten mennäänpäs hänenkin kanssaan vierailemaan tuolla sivustolla.

Tämä kirjoitus oli ihan puhdas muistuttelu ja varsinkin autoilijan näkökulmasta. Tuolla ulkona on iltaisin aivan h######n pimeää. Heijastin on kyllä melkoisen tärkeä kapistus. Saa nähdä milloin vaateteollisuus alkaa integroimaan heijastimia tuotteisiinsa. Weekday sitä taisi jo hieman kokeillakin.

Huh, olipa säikäyttävä tilanne ja sitten iloisempiin asioihin. Edessä mahtava viikonloppu. F messissä ja luvassa on ainakin ulkoilua, herkkuja, mummolaa, uintia. Jes ja jes! Isänä on kyllä siistiä olla.

Mukavaa viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (6)
, , ,

Missä olit silloin, kun…

28.9.2017

Tänään tuli kuluneeksi kaksikymmentäkolme vuotta Matkustaja-autolautta Estonian dramaattisesta uppoamisesta. Muistan hyvin hetken, kun tästä uutisesta levisivät kuvat ympäri vielä hyvin rajoittuneita medioita. Ne oranssit pelastuslautat, musta aaltoileva meri ja pintapelastajien todella haastavat lähes toivottomat työskentelyolosuhteet. Keskustelimme luokkakavereideni kanssa tapahtuneesta tragediasta Lahden Yhteiskoulun yläkerrassa sijainneen ATK-luokan edessä. Jotenkin tuo tilanne on jäänyt hyvin tarkasti mieleeni. Muistan myös hyvin ne luokan tietokoneet, Macintoshit.

Historian tapahtumat jättävät mieleen hyvin vahvan muistijäljen. Näiden kautta pystyy hyvin jäsentämään myös omaa elettyä elämäänsä ja noita päiviä miettiessä sulkiessaan silmänsä voi matkustaa myös omaan lähihistoriaansa. Missä olin silloin, kun…

…Suomi voitti historiansa ensimmäisen jääkiekon kultamitalin Tukholman Globenissa? Vanhempieni talossa, yläkerran huoneseeni oli pakkautunut silloisen, itseasiassa ensimmäisen tyttöystäväni lisäksi paljon kavereitani. Se Jutilan laukaus yläkulmaan ja tuuletus. Kummelin Olli studioisäntänä ja ai, että. Se oli mahtavaa. Suunnittelimme myös junamatkaa Helsinkiin vastaanottamaan kiekkosankareita. Suunnitelmaa ei toteutettu, satatuhatta muuta kyllä toteutti.

…Prinsessa Diana menehtyi traagisesti kolarissa Pariisissa? Olimme kaverillani Lahden Metsäpellossa. Kerrostalon parvekkeella vietimme elokuun viimeisiä päiviä. Olimme olleet edellisenä iltana hieman tanssahtelemassa ja aamulla tämä suru-uutinen levisi ympäri maailmaa. Myös sinne lahtelaisen kerrostalon parvekkeelle.

…kaksoistornit sortuivat massiivisten savupilvien ympäröiminä New Yorkissa? Ei niitä kuvia oikein voinut uskoa edes todeksi, kun ne silmiini osuivat. Asuin tuolloin Joensuussa ja muistan hyvin hetken, kun ennen Joensuun Katajan harjoituksia keskustelimme tapahtuneesta täysin epäuskoisina. Mehtimäen jäähallin edessä oli juuri alkamassa fysiikkavalmentajamme vetämät juoksutreenit.

…Intian valtameren maanalainen maanjäristys kylvi massiivista tuhoa? Tämä katastrofi tuli surullisen lähelle myös tänne Suomeen. Lähdimme juuri kyseisenä päivänä moikkaamaan ystävääni, joka pelasi salibandya ammatikseen Uppsalassa, Ruotsissa. Uutisointi oli aluksi hyvin vajavaista ja tuhon määrää ei kukaan osannut täällä kaukana ennustaa. Perille päästyämme seurasimme tapahtumia teksti-tv:n välityksellä. Tuhon ja menetysten määrä kasvoi tunti tunnilta ja minuutti minuutilta.

…Lordi voitti Suomen historian ensimmäisen kerran Euroviisut. Lahden Jalkarannassa jännitimme ystävieni kanssa finaalilähetystä. Olimme arponeet hatusta kaikille omat paperilappuset, joissa oli finaalimaita. Minulle ei Suomen lappua osunut. Ja vaikka olisi osunut en ehkä olisi osannut odottaa, että sillä lapulla juhlitaan Suomen Euroviisuvoiton lisäksi myös kaveriporukkamme omaa palkintoa Lahden Seurahuoneella. Ihmisiä oli hirveästi liikkeellä ja varmasti myös kyseisen illan dj muistaa halutuimman ja toivotuimman kappaleen.

Traagisia ja surullisia tapahtumia. Iloisia ja riemunkiljahdusten sävyttämiä tapahtumia. Ikimuistoisia tapahtumia. Semmoista on elämä.

On muuten syksyn värit upeimmillaan juuri tässä hetkessä.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (2)
, , ,

Juuri nyt minua ärsyttää…

25.9.2017

Joo, on hieman erikoinen aihe tälle syksyn ja jopa kesän aurinkoisimmalle päivälle. Tuossa vähän aikaa sitten kirjoittelin aiheista, joista olin juuri sillä hetkellä kiitollinen. Nyt käännetään homma päälaelleen. Kaivetaan hieman angstia esiin itsestään. Nyt aurinkoisena syyspäivänä minua ärsyttää:

  • Napakympin uusi juontaja. Janne Kataja on varmasti hieno mies, mutta en vain osannut asennoitua häneen lemmenlähettiläänä. Muutenkin ensimmäinen jakso sai aivan vääränlaista julkisuutta. Herra A ei koskaan ilmaantunut lentokentälle ja draama oli valmis.
  • Matkapuhelinten erilaiset laturit. Universaaleista latureista on puhuttu jo vuosia. Missä ne viipyvät? Ymmärrän. Pisnes on pisnestä, mutta kysymys: ” Onko sulla sen ja sen puhelimen laturia?” voisi poistua keskuudestamme.
  • Bonuskorttien paljous. Eihän ne kaikki mahdu edes lompakkoon. On Plussaa, S-etukorttia, Ikea Familya, Stadiumia…
  • Laitetaanko pakasteet pussiin? Ei tarvitse laittaa. Asun ihan vieressä.
  • Miksi hammastahnatuubiin, ketsuppipurkkiin, LITRAN jogurtteihin jää aina lähes puolet pohjalle. Vaikka kuinka ravistat, puristat ja hölskytät niin ei vaan auta.
  • Omassa pihassa on omenapuu. Aika harvinaista herkkua noin kuuden kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Ja tietysti olen allerginen omenalle.
  • Menet parturiin ja juuri ennen vuoroasi aina joku vetää ohi jäsenkortilla. Niin, miksen saa aikaiseksi hankkia semmoista?
  • Ne pienet asiat, jotka aina pääsevät kasaantumaan. Laskujen maksu, siivoaminen, pattereiden vaihto kaukosäätimeen ja tyhjät tuubit peilikaapissa.
  • Helsingin keskustan tietyöt. Mechelininkatu, Mannerheimintie…
  • Miksi aina autopesun jälkeisenä päivänä sääennusteesta huolimatta sataa vettä?
  • Aina ennen tärkeitä juhlia kehossa tapahtuu puberteettinen vallankumous ja se mehevin finni ilmestyy keskelle otsaa. Sitä sitten yrittää parhaansa mukaan häivyttää hammastahnalla ja äidin vanhalla valokynällä.
  • Miksi se pullonpalautuskuitti unohtuu aina sinne takataskuun?
  • Ikean ruuvien ja muttereiden määrä. Tuuletat jo valmista lipastoa ja sieltä pahvien seasta löytyykin vielä yksi ruuvi. Ja minnekkäs se menikään?
  • Suomen syksy ja pukeutuminen. Mahdoton ennakoida.

Semmoista ja semmoista. Onko tuttua?

Eiköhän näistä selvitä. Mukavaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (10)
, , , , , ,

Näe mut, näe sut ja ennenkaikkea näe lapsi erotilanteessa!

24.9.2017

Näe Mut!-kampanjaan törmäsin jostain median syövereistä. Tai aluksi näin yhden noista ylempänä olevista kuvista. Herättivät mielenkiintoni ja tutustuin tarkemmin mistä on kysymys. Kampanjan tarkoituksena on herättää aikuiset ihmiset pysähtymään ja ajattelemaan juuri sen oman lapsensa tilannetta ja hyvinvointia erotilanteissa. Henkilökohtaisesti, eronneena pienen lapsen isänä tämä kampanja tuli todella ”iholle” ja halusin sen täällä blogissani tuoda myös esille. Luin nettisivuilla olevia tarinoita ja herättivät kyllä todella paljon ajatuksia. Jokainen ero on erilainen. Jokainen eron kokenut lapsi on varmasti myös erilainen.

Kaikki, ihan kaikki ymmärtävät ja tietävät, että hyvin hoidettu ero on lapselle se paras ratkaisu. Voi, kun ne olisi aina helppo hoitaa. Osaisi aina vastata lapsen esittämiin kysymyksiin oikein. Ja ennenkaikkea kaikkiin kysymyksiin löytyisi vastaus. Lapset esittävät erojen aikana varmasti kysymyksiä, joiden edessä omat vanhemmatkin saattavat olla voimattomia. Erotilanne on usein myös aikuiselle todella kuormittava ja koko elämä saattaa ajautua täydelliseen pyörremyrskyyn. Kaikesta huolimatta se oma lapsi tulisi aina pitää toiminnan keskiössä. Lapsesi ottaa sinua kädestä kiinni, katsoo silmiin, laittaa sinun leikkihiiresi omaan kotiin asustelemaan. Se on melkoisen vaikea tilanne. Kyyneleet pyrkivät silmiin, puret huulta, mutta on vain tsempattava ja kerättävä itsensä.

Jokainen lapsi reagoi omaa elämäänsä kuormittaviin tilanteisiin hyvin eri tavalla. Heidän tuntosarvensa tämmöisissä asioissa ovat erityisherkällä asetuksella. Jokainen sana ja ele tallentuvat varmasti heidän pienille kovalevyilleen. Tämä tulisi aina muistaa. Itsellenikin on jäänyt omasta lapsuudestani mieleen se aika, kun isäni muutti työnsä perässä Lahteen. Muutimme loppuperheen kanssa Joensuusta vasta myöhemmin perässä, mutta ei sitä ollut pienen pellavapäisen pojan ihan helppoa ymmärtää. Kakkosluokalla jäin kiinni myymälävarkaudesta melkein heti isäni muuton jälkeen. Se taisi olla pikku-Eskon reagointi ja hätähuuto, että tulehan lainkuuliainen käräjätuomari-isi nyt takaisin sieltä. Ei tullut, mutta onneksi me muutimme perässä. Hyvin selvät asiat aikuisten mielissä eivät välttämättä jäsenny pienen ihmisen päässä ihan samalla tavalla.

Ajan parannettua useita haavoja on näitä asioita tänne hieman helpompi kirjoitella. Hyvin monia asioita olisin henkilökohtaisesti tehnyt erossani varmasti eri tavalla, mutta ei siinä akuuttitilanteessa ollut ajatus mukana kaikissa ratkaisuissa. Ei tiennyt oikein mistään mitään. Nyt tietää ja toivottavasti samanlaista myllyä ei tarvitse käydä enää ikinä läpi. Eteen tuli ja varmasti tulee edelleenkin kysymyksiä, joihin ei löydy vastauksia edes mentori Sinkkosen oppaista. Tulee kysymyksiä, joihin ei auta kasvatustieteen maisterin kasvatuspsykologian opinnot. Tulee kysymyksiä, joita kysyy pieni, maailman rakkain, ainutkertainen ihminen. Tämmöiset kampanjat toivottavasti herättävät ihmisiä ajattelemaan. Antavat vanhemmille työkaluja ja informaatiota, jos omat keinot ja voimat eivät riitä.

Näe lapsi, ilman kasvomaalauksia!

-Esko-

// Kuvat: naemut.fi //

Comments (2)
, , ,

Mitä minä haluaisin räjäyttää?

23.9.2017

Sanni järjesti Vain Elämää-ohjelmassa näyttävän räjäytyksen. Sinne värikkäisiin savuihin pamahti tähtiartistien paperille kirjoittamia asioita, joista he haluaisivat päästää irti. Aktiviteetti oli hyvä ja puhutteleva. Irti päästäminen on elämässä joskus täysin väistämätöntä. Irti päästämisen seuraava vaihe on hyväksyminen ja asioiden kanssa elämään oppiminen. Itse en ole koskaan mitään oikeasti räjäytellyt, paitsi pikkupoikana papattimattoja. Niitä värikkäitä pieniä, jotka taitavat olla kiellettyjä nykypäivänä. Henkisesti haluaisin räjäyttää taivaan tuuliin:

  • Kaikki ne typerät juttuni, joita tein sinkkutaipaleeni alkuvaiheessa. Luulin olevani valmis uusiin parisuhteisiin. Ei, en todellakaan ollut. Mieliä vain pahoitin. Onneksi olen saanut mahdollisuuden pyytää nöyrästi anteeksi. Olin aivan täysi Urvelo! Pihalla kuin lumiukko. Täytyy ottaa asioista opiksi ja olla toistamatta samoja virheitä enää koskaan uudestaan.
  • Oman ajoittaisen laiskuuteni.
  • Kaikki seläntakanapuhumiset muista ihmisistä.
  • Kuoren, joka on ollut ympärilläni. Jos menee päin persettä, sen voi näyttää. Jos menee hyvin, senkin voi näyttää. Onpas se yksinkertaista. Meni tuonkin asian ymmärtämiseen lähes kolmekymmentä vuotta.
  • Ne hetket, kun vanhempani soittavat ja mietin mielessäni, etten nyt kyllä kerkiä vastata.
  • Kaikki pitämättömät lupaukseni.
  • Turhat rypemiset ja kieltäytymiset kavereideni kutsuista erinäisiin paikkoihin. Myöhemmin sitten on todennut mielessään. Miksi en lähtenyt?
  • Itse järjestetyn kiireen ja stressin. Asiat voisi edes joskus hoitaa ajoissa.
  • Jokaisen mielenipahoittamisen juorupalstojen älyttömyyksistä.

Niin ja voisihan nuo kirjoittaa paperille ja heittää vaikkapa takkaan tai nuotioon. Ei tarvitse niin massiivista räjäytystä järjestää.

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (2)
, , , , ,

On someraivo, päähän kohdistuneiden taklaustenraivo, entisen tangokuninkaamme törttöilyraivo ja penturaivo

17.9.2017

Usein olen kuullut sanottavan, että esimerkikisi työpaikoilla epäkohtien määrä on vakio. Joissain kouluissa ongelmaksi saattaa nousta eriväriset nuppineulat kuvataiteen töitä ripustaessa, joissain ongelmat saattavat olla hieman monimuotoisempia. Pääasia, että aina pitää olla jotain vähän vinossa. Hieman samantyyppisiä piirteitä on ihmisten raivoamisissa. Aina täytyy jostain raivota ja lööppeihin nostaa se pieni hiillos kytemään. Hiillos, joka tarjoaa mahdollisuuden jättimäisiin liekkihin. Kunhan saadaan tarpeeksi monta puhaltajaa ympärille. Ja kyllähän niitä löytyy.

Lähiaikojen puhuttavimpina aiheina lehdistössä ovat pyörineet tangokuninkaamme törttöilyt, liigakaukaloiden ”pommikoneiden” aivan järjettömät päähän kohdistuneet taklaamiset, jotka liian usein kuitataan vain vastustajan valojen sammuttamisella. Tommi Kovanen, pysyvän aivovamman taklauksesta saanut entinen liigapelaaja kertoikin todella avoimesti kirjassaan, kuinka ne valot meinasivat sammua lopullisesti tyynen järven rantaan, oman käden kautta. Riipaisevaa luettavaa.

Tänään eräs raivo sai onneksi päätöksensä. Ja se oli penturaivo. Elokuun alussa esiteltiin, että supersuosittuun Ryhmä Haun pentupoppooseen liittyy uusi vahvistus. Valpas ei tullutkaan välittömästi, vaan vasta tänään hän saapui helpottamaan Rikun arkea. Näemmä nämä lastenohjelmat puhuttavat. Puhuttavat ja samalla helpottavat myös monen lapsiperheen aamuaskareita. Itsekin muistan kuinka se viikonloppuaamun Pikku Kakkonen antoi mahdollisuuden hieman rauhallisempaan starttiin. Sai syödä aamiaisen rauhassa ja aloittaa sen arvokkaan vapaapäivän rennoissa merkeissä. Kanavajohtajille iso plussa ohjelmien sijoittelusta ja onneksi päästitte Valppaan irti ja teitte varmasti monen lapsen onnelliseksi, niin ja toki heidän vanhempansa.

Intohimoinen suhtautuminen asioihin on asia, joka saattaa aiheuttaa niitä erilaisia raivoja. Oliko tässä penturaivossa kyse niiden pienten heppujen raivosta, kun sitä Valpasta ei näkynytkään? Vai oliko tässä kyse vain heidän vanhempiensa raivosta ja heidän mahdollisuudestaan raivota edes jostain asiasta jollekkin? Se jäi hieman epäselväksi. Tai jos joku aikuinen raivoaa puolitoista kuukautta myöhässä saapuvasta vihreähattuisesta animaatiochihuahuasta, niin se kuulostaa ainakin minun korvaani hieman erikoiselta. Sana raivo alkaa jo hieman menettää merkitystään ja hyvä niin.

Lippa eteen, raivoamatta ja valppaana uuteen viikkoon.

P.S. Eilen vietettiin ystävieni häitä ja laukkuni sivutaskusta löytyi saamani sukkanauha, hmm…

-Esko-

//Kuvat: Amanda Aho //

Comments (3)
, , , ,

Instagramin suosituimmat

15.9.2017

On Instagramia, Facebookia, Youtubea, Snapchatia, Twitteriä ja vaikka sun mitä. Itsellänikin on tili ainakin noissa sosiaalisen median palveluissa. Pari niistä on jäänyt vähän vähemmälle käytölle. Aktiivisin olen Instagramin parissa ja sinne laittelenkin kuvia lähes jokaikinen päivä. Pidän myös Instastoriesista. Sieltä on mukava seurailla kavereiden menemisiä ja tekemisiä. Ja tietysti pääsee myös tiirailemaan niiden oikeiden maailmantähtien arkisia touhuja. Usein sitä sosiaalista mediaa kritisoidaan, mutta tarjoaahan se myös todella paljon mahdollisuuksia. Ja toimii toki myös tärkeänä työkaluna näin kirjoittelijan näkökulmasta. Täytyy vielä tutustua tarkemmin Youtuben tarjoamiin mahdollisuuksiin.

Joskus minulta kysyttiin, josko voisin listata tänne suosituimmat kirjoitukseni ja niiden lukijamääriä. Tämmöisen ajattelin joskus tehdä. Tuossa hieman jo kartoittelin postauksiani. Kyllähän se niin on, että ne riipaisevimmat ja syvälliset kirjoitukset ovat ihmisiä kiinnostaneet ja varmasti ihan ymmärrettävistä syistä. Toivottavasti ovat herättäneet ajatuksia. Mutta mites tuolla Instagramin puolella? Millaiset kuvat kiinnostavat? No on ainakin hampurilaisia ja hymyjä. Tuossapa ylempänä hieman pomintoja.

Mukavaa perjantaita. Me olemme juuri matkalla kohti ystäväni häitä. Bestmanin hommia, bestmanin hommia. Uusi iskemätön puku päällä.

@eskokoo

Comments (2)