Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

elämä

, , , , ,

Vuokra-asunto, omistusasunto, yksiö, kaksio, Helsingin helmi, minulla…

12.12.2017

Lähes päivälleen vuosi sitten olin jättänyt tarjouksen elämäni ensimmäisestä omasta asunnosta. Olin asunut hetkisen aikaa ”eroyksiössä”, josta oli jo korkea aika päästä eroon. Korkea oli vuokra ja kovinkaan korkeat eivät olleet henkiset tunnelmat siellä Munkkiniemessä sijainneessa valkoisilla lautalattioilla varustetussa yksiössä. Lähes päivälleen vuosi sitten jännitin opehuoneessa välittäjän puhelua, mitä tarjoukselleni oli mahtanut tapahtua. Sitten saapui puhelu, siirryin tuulikaappiin puhumaan. Se alkoi sanalla valitettavasti. Kyllä, joku oli jättänyt täysin saman tarjouksen kanssani ja oli tehtävä nopea ratkaisu jatkotoimista. Ei muuta, kun spontaani valinta ja vähän lisää ”taikinaa” tiskiin. Kului tovi ja saapui toinen puhelu. Siirryin tuulikaappiin puhumaan ja hetkeä myöhemmin olinkin ostanut asunnon.

Nyt on siis lähes vuosi asusteltu tässä rakkaassa minikaksiossani. Tämä vaan tuntui heti niin oikealta. Kirjoittelin silloin aiemmin otsikolla: Kuvia jo nyt rakkaasta asunnostani. Oli niin laadukkaat kuvat, että olihan niitä kierrätettävä myös tähän kirjoitukseen. Tuolloin olin siinä rakkauden alkuhuumassa. Kävin lähes päivittäin mittailemassa ja ihastelemassa ostostani. Teippasin lattiaan sohvan, tuolien, pöydän paikat. Seinällekin suunnittelin tarkasti television sijoittelun ja itseasiassa tällä hetkellä kaikki ovat juuri niillä hahmottelemillani paikoilla. Nyt on tuo alkuhuuma jo hieman tasaantunut. Enää ei jaksa päivittäin istua tuossa portailla ja ihailla ympärillensä. Vaikka ehkä pitäisi.

Asuinalue oli minulle jo entuudestaan hyvin tuttua. Koulu on lähellä, vaikken sitten koskaan olekaan siellä juhlasalissa todistamassa jouluevankeliumia. Leikkipuisto on tien toisella puolella. Kauppa on aivan vieressä. Keskustaan hurauttaa bussilla hyvällä säkällä noin vartissa. Työmatkani on aivan optimaalinen. Ruuhkaa vastaan noin kymmenessä minuutissa. Lenkkimaisemat alkavat melkein kotiovelta ja makuuhuoneen ikkunasta näkyy omenapuu. Tämä asunto on hieman erikoinen. Niin on omistajansakin, joten paljon meissä on samaa. Vastasaneerattu, uusilla huonekaluilla sisustettu uuden elämän saanut pienkerrostalokämppä, joten paljon on meissä samaa.

Vuokra-asunto, yksiö -> omistusasunto, kaksio. Asuinkustannukseni putosivat ja taloudellisestikin valinta on ollut siis oikea. Mitään yllättäviä kuluja ei ole tullut ja onhan nämä ”uudet” kohteet melkoisen turvallisia hankintoja. Ainakin tämmöiselle täysin remonttitaidottomalle miehelle. Tänään muuten koin niin nolon tapauksen. Eilen asennutin uuteen autooni keskikyynärnojan sekä led-sisävalosarjan. Hienosti toimi ledit, mutta muut valot eivät toimineet. Ajoin töiden jälkeen autohuoltoon ja marssin päättäväisesti antamaan palautetta epäonnistuneesta asennuksesta. Huoltomies sanoi, että käydäänpäs katsomassa. Tuli autolleni ja klikkasi ”vilkkuviiksen” valokatkaisijasta valot päälle. Olen kyllä joskus niin urvelo. Ajelin kotiin ja nauroin ääneen itselleni. Kunnon remontti- ja autoukkeli. Valot päälle!

Täällä asunnossa on järjestetty jo parit lastenjuhlat. Hyvin on tila riittänyt. Perjantaina olisi vuorossa ensimmäiset aikuisjuhlat. Toivottavasti tila rittää.

Minulle tämä asunto on juuri se Helsingin helmi!

-Esko-

Comments (3)
, , , , , ,

Vuoden narsisti, eikun…

11.12.2017

En tiedä ovatko verensokerit vajonneet liian alas? Onko takana liian hektinen päivä? Onko ihan vain maanantai? Vai mikä saa taas listailemaan asioita, jotka ärsyttävät juuri tällä hetkellä. Tai ei edes välttämättä juuri tällä hetkellä, mutta ansaitsevat paikkansa tällä listalla maanantaina yhdentenätoista joulukuuta vuonna 2017.

  • Tumput ja hanskat. Miten minä voin kadottaa noin neljä paria käsineitä jokaikinen talvi? Onneksi äitini tämän asian tiedostaa ja jouluna on taas luvassa ainakin yksi pehmeä paketti. Tosin viime jouluna tuossa samassa paketissa oli kahdet lapaset. Molemmat ovat jo hävinneet. Myydäänköhän aikuisille semmoisia päiväkodeista tuttuja ”lapasklipsejä”? Jos tiedätte, niin vinkatkaa.
  • Kuinka ei aikuinen mies ymmärrä, että polvista revityt farkut eivät kuulu Suomen talveen ja ainakaan Helsingin mereltä puhaltaviin tuuliin?
  • Tämä aina toistuva sama kaava. Koet olevasi jonkun tapaamasi ihmisen kanssa hyvin vahvasti samalla aaltopituudella. Ja juuri silloin tämä oletuksesi menee ihan metsään. Ja, kun et itse jostain syystä ihan innostu toisen kanssa samalle aaltopituudelle, on tämä vastapuoli valmis kanssani samoille taajuuksille. Kuinka se voi aina mennäkin näin?
  • Pääkaupunkiseudun liikenteen uudet ”lipunleimauslaitteet”. Ennen riitti pelkkä kortin näyttö. Nykyään arvolla maksavana täytyy tehdä juuri ne kaksi ratkaisevaa hipaisunäytön kosketusta. Ne kaksi kosketusta liikaa, koska takanasi tuleva ehtii vetää syvään henkeä ja miettiä mielessään: ”Miksi tuo idiootti käyttää arvoa, eikä kuukausikorttia?”
  • Ystäväni lähes joka-aamuiset paratiisilomakuvat. Ei vaan, olette reissunne todellakin ansainneet. Ehkä enemmän tässä ärsyttää se, etten koskaan saa kovista puheista huolimatta varattua reissua yhtään minnekään.
  • Take away-kahvien kannet. On aivan älyttömän vaikea kiinnittää ja olla pulpauttamatta pikkuroiskeita käsille tai kassalle. Olenkohan ainoa, joka ei tahdo saada millään sitä lörppöä muovihärpäkettä siihen lörpön pahvimukin päälle?
  • Luin tänään varmasti neljä kertaa Emma-patsaiden ehdokasuutisesta vuoden narsisti, eikun se on vuoden naisartisti. Ei olisi kovinkaan haluttu pysti sinne takanreunustalle tuo ensimmäinen.
  • Taco Bellin jonot.
  • Kuinka vasta nyt ymmärsin, miten yksinkertaisesti voi kiteyttää lapselle annetun ajan tärkeyden. ”Työskentelen kotona, eikä työtilani ovi ole koskaan kiinni perheeltä. Yksikään lauseeni ei ole niin tärkeä, etteikö sitä voisi keskeyttää, kun pitää kuoria banaani.”  -Tuomas Kyrö- Todella hyvin sanottu. Aina täytyy olla aikaa kuoria banaani.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa!

Onko tuttuja juttuja vai olenko yksin näiden asioiden kanssa?

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (24)