Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

ero

, , , ,

Kielletty rakkaus?

10.12.2017

Minulla on erikoinen fiksaatio naistenlehtiin, ollut jo kauan. Me Naiset ja Anna ehdottomasti suurimpia suosikkejani. Juuri sopivan kevyttä lukemista. Sopivan mielenkiintoiset ihmiset kertovat elämästään. Sivuilla on varmasti nähty lähes kaikki suomalaiset julkisuuden valokeilassa olleet ja olevat ihmiset. Jos saisin olla päivän toimittaja, niin haluaisin kysyä Jenni Vartiaiselta: Missä muruseni on? Pate Mustajärveltä: Mitä hän haluaa syödä perunoiden kanssa? Jesse Kaikurannalta tiedustelisin, että minne hänet pitikään viedä? Niin ja parisuhdebloggaaja Sami Minkkiseltä: Mikä meininki?

Itse olen eronnut, kirjoitan blogia ja olen avannut elämäni julkisesti muiden arvosteltavaksi. Paljon meissä on siis samaa tämän Minkkisen Samin kanssa. Olen seurannut hänen elämäänsä ja hänen todella paljon puhuttanutta ratkaisuaan aikaisemmin ainoastaan iltapäivälehtien otsikoiden perusteella. Olen ajatellut, että ne ovat vain keltaisen lehdistön raflaavia, klikkejä kerääviä otsikointeja. Hieman jälkijunassa luin hänen haastattelunsa marraskuun lopun Me Naisista. Ja ensimmäistä kertaa minun teki mieli heittää se sopivan kevyttä lukemista tarjoama naistenlehti seinään ja huutaa. Kaikilla on toki oikeus rakkauteen ja omiin ratkaisuihinsa. On niissä vaaleanpunaisissa laseissa näemmä saatavilla myös melkoisen kovia vahvuuksia, huh.

En tunne miestä yhtään. En tunne hänen eronsa taustoja yhtään. Eikä ne minulle kuulukaan. Yritin pyöritellä mielessäni syitä miksi jutun luettuani ranteessani oleva sykemittari nousi varmasti melkoisen suuriin lukemiin. Miksi koin näin täysin tuntemattomien ihmisten elämien käänteistä? Tunteet tulivat hyvin vahvasti mukaan tähän tilanteeseen. Jo toista kertaa naimisissa oleva mies eroaa vaimostaan. Eroaa vaimostaan kannatellessaan sylissään kaksikuista vauvaa. Aloittaa suhteen uuden naisen kanssa, jonka on tavannut vaimon odottaessa heidän yhteistä, vielä syntymätöntä lastansa. Ainoastaan lehtiä lukeneena tuo kombinaatio kuulostaa juuri siltä Sami Minkkisen juontamalta ohjelmalta: Kielletty rakkaus.

Todella rohkeasti on Sami tarinansa jakanut. Aihe on niin herkkä, että varmasti on tullut melkoiset palautevyöryt. Tuon jutun luettuani sain myös perspektiiviä siihen kuinka vahvat vaaleanpunaiset lasit saattavat olla. Itse ottaisin ne mielummin hieman pienemmillä vahvuuksilla. Tässä elämässä, kun ei ole enää mukana vain minä itse.

Niin ja Kaija Koolta kysyisin klassikon: Kuka keksi rakkauden?

Mukavaa alkavaa viikkoa!!’

-Esko-

// Lähde: Iltapäivälehdet ja Me naiset 23.11.2017 //

// Kuva: Markus Suntila //

Comments (20)
, , , ,

Olen Esko, olen etävanhempi

2.10.2017

Cocktail party-ilmiö, tuttu lukion psykologian tunneilta. Eli suuressa ihmisjoukossa keskustelet ihmisten kanssa ja esimerkiksi toisella puolella huonetta mainitaan nimesi. Pystyt sen kuulemaan vaikka tarkkaavaisuutesi olisi ihan muualla. Samantyyppinen efekti tapahtuu myös esimerkiksi liikenteessä. Hankit uuden tietynmerkkisen auton ja yhtäkkiä niitä tuleekin vastaan liikenteessä koko ajan. Itse olen kiinnittänyt ja kiinnitän nykyään paljon huomiota asiaan, jota en juurikaan havainnoinut vuosia sitten. Erilaiset perhemallit ja erilaiset tavat hoitaa vanhemmuuttaan. Joko näistä asioista uutisoidaan aikaisempaa enemmän tai sitten aivoissani on tapahtunut erilaisen vanhemmuuden cocktail party-ilmiö.

Olen Esko, olen etävanhempi. Etävanhempi on sanana semmoinen, joka ainakin minun korvaani kuulostaa negatiivissävytteiseltä. Sen voisi ihan hyvin korvata vaikkapa niinkin yksinkertaisella sanalla kuin isä tai äiti. Vaikka asun lapsestani kauempana, en koe olevani mitenkään etäisempi, ainakaan henkisellä tasolla. Olen rakastava isä, joka hoitaa oman roolinsa niin hyvin kuin mahdollista. Ensimmäisessä kappaleessa viittasin vanhemmuuden cocktail party-ilmiöön ja näen sen ainoastaan hyvänä juttuna. Luen nykyään paljon aiheesta ja koen, että hyvän teoriatiedon liittäminen käytännön toimintaan tekee minusta entistä paremman isän. Tunnistan ja tiedän omat velvollisuuteni ja oikeuteni.

Viimeksi luin suurella mielenkiinnolla uutista, kun oikeusministeri Antti Häkkänen otti vastaan työryhmän mietinnön, jolla pyrittäisiin tekemään uudistuksia lapsenhuoltolakiin. Tuossa satakahdeksankymmentäyksisivuisessa esityksessä ehdotettaisiin säännöksiä, joilla parannettaisiin lapsen oikeutta osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn entistä tehokkaammin ja korjattaisiin lakia vastaamaan yhteiskunnassamme tapahtuneita muutoksia, kuten perheiden monimuotoistumista. Varmasti todella aiheellinen esitys, koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan vuonna 2016 tehtiin 47 283 sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta lapsen huollosta, tapaamisesta ja asumisesta. Luku kuulostaa melkoisen suurelta.

Lueskelin työryhmän esitystä eilen sunnuntai-iltani ratoksi ja se oli sisällöltään monipuolinen ja toivottavasti läpimennessään päivittäisi lapsenhuoltolakia nyky-yhteiskunnan vaatimalle tasolle. Esiin nousi esimerkiksi seuraavia asioita. Lapsen huoltajilla olisi velvollisuus vaalia lapselle tärkeitä ihmissuhteita. Vieraannuttamista (ihan hirveä sana) pyrittäisiin ehkäisemään usein eri keinoin ja tuomioistuimen päätökseen voitaisiin asettaa myös sakon uhka, jotta tapaamisoikeus turvattaisiin. Ja tärkeimpänä lapsen itsensä oikeuden tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa lapsiystävällisellä tavalla.

Päällimmäisenä itselleni jäi tunne, että uudistusta esittänyt työryhmä on oikeasti, ihan oikeasti lasten asialla. Siihenhän kaikkien tulisi pyrkiä ja tuo melkoinen luku 47 283 alkaisi hiljalleen putoamaan ja ennenkaikkea väistämättömistä eroista putoilisi onnellisia, hyvinvoivia lapsia ja tiettyjä etuliitteitä voisi myös pudotella historian kirjoihin. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa olla perhe. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa olla vanhempi. Kaikki ovat omalla tavallaan, oikein ja hyvin hoidettuna varmasti yhtä arvokkaita, lapselle.

Olen Esko, olen vanhempi, isä.

-Esko-

// Lähteet: Lapsenhuoltolain uudistamien, työryhmän mietintö. Oikeusministeriön nettisivut //

Comments (8)