Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

festivaali

, , , , ,

Flow-fiilistelyt kertaa viisi

10.8.2017

On taas sen viikonlopun aika, kun Instagram täyttyy mitä upeimmista kuvista Helsingin Suvilahdesta. On taas Flow-viikonlopun aika. Festivaali, joka on visuaalisesti aivan älyttömän hieno, kaunis. Illan pimetessä valaistukset pääsevät oikeuksiinsa ja tuntuu, että jokainen nurkka ja kulma on mietitty aivan viimeisen päälle. Ja varmasti onkin. Flow on minulle vuosittainen se kesäloman kruunu. Työt ovat juuri alkaneet ja festivaalit päättyneet. Flow sen aina viimeistelee. Ja tyylikkäästi viimeisteleekin.

Aiemmin kesällä fiilisteltiin Ruisrockia ja Ilosaarirockia. Ja olivat molemmat jälleen kerran fiilistelyn arvoisia. Nyt Flow-fiilistelyt kertaa viisi.

  1. Visuaalisuus. Tätä on vaikea kirjoittaa. Tätä on vaikea kuvata. Se tulee kokea itse. Alueella on vain mukava kävellä ja katsella ympärilleen. Ei siihen koskaan kyllästy. Niin ja varsinkin elokuun pimenevässä illassa.
  2. Kotikenttäetu. On melkoisen kätevää polkaista festareille polkupyörällä. Ei ole Via Dolorosaa edessä. Ei ole sitä kuuden tunnin kotimatkaa Pohjois-Karjalasta.
  3. Ruokatarjonta. Vaihtoehtoja on aivan mielettömästi. Suurin ongelma onkin osata valita mitä syö. Tai sitten syö useita ja useita annoksia. Tämä on ollut usein minun taktiikkani.
  4. Lasten Flow. Sunnuntaisin järjestettävä lasten festari on todella hyvä idea. Lasten päivään on panostetttu vuosi vuodelta enemmän. Olemme käyneet F:n kanssa useampana vuotena. Lapsille on tarjolla paljon ohjelmaa, askartelua, musiikkia, sirkusta ja vieläpä välipalaakin. Tänä vuonna pikkumimmi ei pääse mukaan, mutta toivottavasti taas ensi vuonna. Itse menen kyllä, koska tykkään siitä lämminhenkisestä fiiliksestä.
  5. Ystävien määrä. Kolme metriä ja juttelutuokio. Kolme metriä ja juttelutuokio. Kolme metriä ja juttelutuokio. Niin mukavaa.

Siihen se sitten taas päättyy. Festivaalikesä 2017.

Luvattu vielä lähes hellettä. Kyllä muuten kelpaa.

-Esko-

Comments (0)
, , , , , ,

Ilosaarirock-fiilistelyt kertaa viisi

12.7.2017

Ruisrock on taaksejäänyttä elämää. On aika kääntää katseet jo itseasiassa ylihuomenna alkavaan Ilosaarirockiin. Ilosaarirock on tänä vuonna ensimmäistä kertaa virallisesti kolmipäiväinen festivaali. Aikaisemmin perjantaisin on järjestetty vain Sulo-klubi, mutta tänä vuonna festivaali on täydessä iskussa jo perjantaina. Ilosaarirockilla on paikka sydämessäni jo senkin takia, että olen asunut elämäni aikana Joensuussa, kaksikin kertaa. Lapsuudessa ja myös aikuisiällä. Joensuussa minulla on todella paljon kavereita ja nämä ovat perinteisesti myös lapsuudenystävieni kokoontumisajot. Ai, että kohta mennään taas. Tanssia, naurua ja sitä Ilon taikaa.

Tänä vuonna aion katsoa ainakin kaksi keikkaa oikein antaumuksella. Millencolin, tuo lukioaikojeni ykkösbändi. Leveät farkut, flanellipaita ja skeittilauta. Juuri ennen Millencolinia teltassa soittaa S-tool. Entisen Sentenced-vokalistin Ville Laihialan ympärilleen keräämä pumppu. Ja tässä pumpussa paukuttelee rumpuja yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni. On niin upeaa nähdä tuttu heppu Ilosaarirockin lauteilla. Lotilan koulun nelosluokalta Lahdesta ollaan lähdetty liikenteeseen. Aika monta vuotta ollaan yhteistä taivalta kuljettu. Aika monta Ilosaarirockia on tullut myös taivallettua. Tässäpä muutamia muisteloita.

  • Vuosi taisi olla 2001. Kaverini soitteli parvekkeelta Noitalinna Huraan Pikkuveljeä. Istuimme isoveljeni kanssa vierekkäin asfaltilla ja lauloimme yhteen ääneen. Taisimme pitää vielä toisiamme kädestä kiinni.
  • Viime vuoden sunnuntai ja Olavi Uusivirran keikka. Rentolavan hiekkarannalla, pienen vanerilaatikon päälle kokoontui koko kaveriporukkamme. Kaikki ne, jotka olen tuntenut jo vuosia ja vuosia. Hieno hetki. Hieno oli laulaa ja tanssia tittelit romukoppaan.
  • Ensimmäinen Ilosaarirockini. Lippu maksoi 130 markkaa. Menimme varmuuden vuoksi jo torstaina Joensuuhun ja pystytimme telttamme. Laitoimme sen vahingossa jonnekin keskelle aluetta, joten jouduimme hieman siirtämään myöhemmin.
  • Jetsetin lauteet. Se tuttujen määrä. Se hyväntuulisten ihmisten määrä. Sen kokee enää vain kerran vuodessa.
  • Kävelymatka festivaalialueelta hotellille. Kävelen aina Niskakadun kautta. Kävelen vanhan asuntomme edestä ja katson huoneeseen, jossa pikku-Esko vietti ikävuotensa 3-10v. Aikaisemmin ikkunoissa oli punaiset ja vihreät sälekaihtimet. Viime vuonna ei enää ollut.

Perjantaina mennään. Hyvä Joensuu, aina hyvä Joensuu!!

-Esko-

Comments (12)
Website Security Test