Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

fiilistely

, , ,

Kaikkea pitää kokeilla

20.10.2017

Aurinkoinen perjantai alkoi tutulla jalkajumpalla. On tämä kuntouttaminen kohtalaisen tylsää puuhaa, mutta täytyy varsinkin nyt alkuvaiheessa hoitaa se niin hyvin kuin mahdollista. Akillesjännevamma opetti todella tuon järkevän ja kärsivällisen kuntoutuksen tärkeyden. Onneksi selvisin kuitenkin melkoisen pienillä vaurioilla. Miltei normaali kävely ja autolla huristelu onnistuu, mikä on oikein mukavaa. Ei tarvitse kotona kökkiä, pääsee salille ja moikkailemaan kavereita. Tänään iltapäivällä kävinkin moikkaamassa kaveriani (kai näin voi jo sanoa Hanne?) Rähinän studion uumenissa. Hanne kirjoittaa Valeäiti-nimistä blogia, jonka yhtenä osa-alueena ovat podcastit, Valeäidin nauhoitukset.

Kaikkeahan pitää kokeilla ja tämä podcast-maailma on itselleni vielä melkoisen vieras juttu. Tänäänkin laitoin oikein hienon hatun päähän, kunnes tajusin. Kyseessähän onkin vain äänite. Nuo podcastithan ovat kyllä oikein käteviä. Kuulokkeet päähän ja voit kuunnella niitä melkeinpä missä vain. Täytyykin alkaa hieman tutustumaan näihin ympyröihin. Tulee varmasti ainakin syvennyttyä ja keskityttyä olennaiseen, koska ei tarvitse tehdä mitään. Sulkea vain silmät ja kuunnella. Lukiessa tai videoita katsellessa sitä helposti samalla touhuaa kaikkea muuta ja keskittyminen herpaantuu.

Jakso tulee ulos joskus ja varmasti kirjoittelen sitten lähempänä lisää. Pitkästä aikaa viikonloppu, kun ei ole oikein mitään erikoissuunnitelmia ja hyvä niin. Jalka vähän rajoittaa menemisiä, mutta jotain ex-temporeta on aina hyvä kehitellä. Juuri sovittiinkin, että menemme tänään kuuntelemaan hyvän ystäväni esittämiä ranskalaisia chansoneita. Kerran olen tuon esityksen nähnyt ja se oli todella hyvä. Tänään toivottavasti vielä entistä parempi. Mukava ilta tulossa.

Hyvää alkanutta viikonloppua!

Onko teille tuttua tuo podcast-maailma? Osaatteko suositella jotain hyviä?

-Esko-

// Osa kuvista: Iso-Henkka //

Comments (2)
, , , ,

Olenko rikkonut sovellusrakkauden etikettiä?

19.10.2017

Mikä on Tinderin ja Instagramin summa? No, se on Tindstagram. Kohtalaisen haastava kirjoittaa tämä nettideittailun uusin ilmiö. Nettideittailun etikettiin kuuluu se, että jos Tinderissä ei matchia synny, niin silloin se on ehdoton ei. Nyt on tämä Tindstagrammaus nostanut päätään. Eli osumatarkkuuden osuessa origoon, lähdetäänkin vielä lähestymään mahdollista kohdetta Instagramin yksityisviestillä. Lueskelin Hesarin juttua aiheesta ja tunsin piston sydämessäni. Olenko rikkonut nettideittailun etikettisääntöjä? Olen laittanut vastakkaiselle sukupuolelle hyvin korrekteja yksityisviestejä Instagramissa. Olenko siis Tindstagrammaaja?

On tämä nykymeno kyllä melkoista, kun täytyy kirjoittaa säännöt myös sovellusrakkaudelle. Alkoikin heti soimaan päässä Anna Puun kappale (on muuten hieno biisi), Säännöt rakkaudelle. Kukapa kirjoittaisi hieman samantyyppisen kappaleen, Säännöt sovellusrakkaudelle? Jos hyppäät pitkästä suhteesta tänne Tindereiden, Happnin, Instagramin, Tindstagramien maailmaan, olet auttamatta hukassa. Tai minä ainakin olin ja olen ehkäpä edelleenkin. Koin itse, että suora viesti Instagramissa on asteen rohkeampi ja suoraselkäisempi lähestymistapa kuin mahdollinen Tinder-viestittely. Ja nyt sitten sekin on jotain h#####n Tindstagrammausta.

Olen tässä ehkä hieman sivuraiteilla Hesarin jutusta, jossa kirjoitettiin ikävästä ilmiöstä, että Tindstagrammaus saattaa mennä ihan häiriköinnin puolelle. Tätä en siis ole harrastanut ja ymmärrän oikein hyvin jos toista osapuolta ei lähestymiseni sovellusmaailmassa kiinnosta. Tietysti, ymmärrän. Ihmisten yksityisyyttä täytyy kunnioittaa ja ketään ei todellakaan saa häiriköidä. En minä vaan tiedä kuinkapäin täällä virtuaalirakkauden kentällä pitäisi oikein olla? Lankapuhelimet takaisin ja luokkasormukset kaulaan!

”Meidän täytyy keksiä säännöt sovellusrakkaudelle…”

-Esko-

// Lähde: hs.fi/nyt Anne Kantola 19.10.2017, Anna Puu: Säännöt rakkaudelle //

// Kuvat: Markus Suntila //

Comments (14)
, , , , , ,

Tämä tehoaa oikeasti, ihan oikeasti…

19.10.2017

Bongailin Training Drama-blogista tuommoisen sopivan ja kevyen aamukirjoittelun. Sepä sai minut pohtimaan myös omia aamurutiinejani. Nehän toistuvat arkena hyvinkin samanlaisina. Lomalla aamut alkavat täysin eri tavalla. Nyt varsinkin, kun yksin heräilen ja voi viettää niitä hitaita aamuja. Ovat kyllä ihan mukavia. Siitä sitten Fressille jumppailemaan reittä entistä kovempaan iskuun. Nämä hitaat aamut ovat kuitenkin harvinaisempia herkkuja, joten keskitytään nyt niihin arkisiin minuutilleen toistuviin rutiineihin.

Aamuisin…

…torkutan aina kymmenen minuuttia.

…tiputan Berocan kuppiin ja menen suihkuun.

…laitan tuplaespresson kapselikeittimestäni. Kapselit loppu, joten tänään on mentävä hakemaan lisää Kazareita. Eniten kofeiinia, olen kysynyt.

…pikakuivaus, vaha märkiin hiuksiin ja ykkösellä uusi vakioni, Suomeen rantautunut Inkiväärishotti. Tarjoushaukkana bongasin Tigeristä eurolla. Ostin samointein kymmenen. 

…rahkajogurtti samalla, kun puen päälleni. 

…hammaspesu ja sitten tulee tuote, joka todella tehoaa. Jokainen vanhempi tai Netflixiä hieman liian myöhään katsellut tietää sen ensimmäisen näyn, joka peilistä aamulla katsoo. Tummuutta ja hashtag #thebagsundermyeyesareikea on aiheellinen. Olen kokeillut, kyllä olen kokeillut useita ja useita tuotteita, joilla voisi edes vähän hälventää väsymyksen merkkejä silmien seudulla. Ei mainittavia tuloksia. Toisen kerran Eskon blogihistoriassa saapuu siis kosmetiikkavinkki. Törmäsin tähän tuotteeseen (remescar) vahingossa apteekissa ja ajattelinpas kokeilla. Suosittelen todella. Voisi korvata jopa sen liukuvoiteen sieltä äitiyspakkauksesta. 

…hyppäys autoon ja Spotify soimaan. Acoustic covers on yleensä valinta. Tai Pyhimyksen ja Vestan Kynnet, Kynnet repeatilla.

…hyvää huomenta opettaja! Hyvää huomenta, istutaan.

Ja siitä lähtee päivä käyntiin.

Huomenta ja mukavaa torstaita. Tulossa kyllä upea, aurinkoinen syyspäivä!

-Esko-

Comments (4)
, , , , ,

En varmasti puhu tuolle, en varmasti puhu

15.10.2017

Ai, että. Olihan mukava minireissu ja startti syyslomaan. Olin jo aiemmin varannut meille lomastartiksi yön Flamingossa. Hieman tuossa tämän jalkahaaverin sattuessa mietti, että ei kai vaan joudu hotelliyötämme perumaan. Kuinka sitä selviää kinkuttamalla pikkumimmin kanssa? Olihan turhia pelkoja. Reissu meni loistavasti ja Flamingo on paikkana maailman helpoin. Kaikkialle pääsi rauhallisesti ”puujalkakävelyllä”. F heitteli kärrynpyöriä edessä ja minä saavuin perässä. Varmasti ihan hauska näky sivusta seuranneille.

Kyllä ovat nuo pienet ihmiset tarvittaessa omatoimisia tyyppejä. Tyttö senkun kasvaa ja oma pää ei edes pysy mukana, kuinka nopeasti he edistyvät ja oppivat uutta. Keskustelut liittyvät ajoittain uuteen My little pony-elokuvaan ja joskus puhutaankin presidentistä ja Flamingon uudisrakennuksen valmistumisajankohdasta. Niin mukavaa. Mukavaa oli myös se, että illalla minä vain makailin sängyllä ja katselin Possea. Pikkumimmi toimi hoitavana tarjolijana, toi minibaarista Ässä Mixejä ja Fantaa. No, lomallahan voi.

Flamingohan on melkoisen korkea rakennus. Huoneemme sijaitsi kymmenennessä kerroksessa. Eli hissiä tuli käytettyä aika aktiivisesti. Siinä aloin tietoisesti seuraamaan ihmisten hissikäyttäytymistä. Myös omaani. Mikäköhän siinä on, kun hissiin tulee ihmisiä, muuttuu tunnelma suorastaan jäätäväksi. Salamannopeasti katse ajautuu kenkien kärkiin. Suu menee sinetille ja loppuun asti täytyy varoa, ettei vaan kukaan ota mitään kontaktia. ”En varmasti puhu tuolle, en varmasti puhu…” Se on muuten erikoinen tapahtumaketju. Onkohan tämä vain meidän suomalaisten selkärankoihin pinttynyt tapa, vai esiintyykö tätä myös muissa kulttuureissa? Itsehän toimin useimmiten siis juuri tuolla tavalla.

Samantyyppistä ”kenkienkärkivetäytymistä” on havaittavissa ainakin julkisissa kulkuvälineissä, jos viereen istuukin joku tuntematon ihminen. Leffateatterissa paikka kannattaa varata jo netissä, että voi jättää yhden punaisen siihen vihreiden väliin. Onhan näitä. Täytyykin joskus ihan tietoisesti alkaa vaan juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Leimataankohan tungettelevaksi Urveloksi vai mikäköhän lie suhtautuminen? Tämmöisiä tuli vaan mieleeni siellä hississä tököttäessämme.

Hyvä startti syyslomaan, joka saattaa kyllä venähtää vähän pidemmäksi. Jännittää hienoisesti miten äijän käy huomenna, kun tapaan lääkärin.

Pidetään peukkuja!!

-Esko-

// Huone maksettu lahjakortilla. //

Comments (12)
, , , , , ,

…en puhu nyt saparo- tai etupyllymeiningeistä

11.10.2017

Eilen illalla lähdin tutulle lenkilleni kohti Malminkartanon portaita. Vettä satoi aivan kaatamalla ja saapuessani sinne Jätemäen alle alkoi jopa hieman pelottamaan. Täysin pimeä yksinäinen kukkula. Sinne lähdin kapuamaan kohti huippua ja mietin, että olisipa tässä aineksia jopa ihan laadukkaaseen kauhuelokuvaan. Yhtäkkiä pimeydestä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Mietin myös, että voisiko näitä sateisia syysiltoja ajoittain viettää myös hieman eri tavalla? Vaikka jonkun ihanan ihmisen kanssa ”hyggeilessä” (inhoan tuota sanaa). Keittiössä ruoanlaiton yhteydessä yhtäkkiä tulisi käsi ja tarraisi olkapäästäni kiinni. Siinäpä saattaisi olisi aineksia ihan laadukkaaseen romanttiseen komediaan.

Sitä on jo niin tottunut tähän vallitsevaan elämään. Töitä, miniperhettä, urheilua ja kavereita sekoitettuna. Ei edes systemaattisesti ole osannut kaivata ketään tuohon rinnalleen. Eilen tuolla kaatosateessa sieltä aivojen peräkammarista tuli lähes peräkammarin pojalle kuitenkin ajatus. Olisihan se ihan kiva, että pimeänä syysiltana vieressä olisikin joku. Joku, jonka kanssa voisi yhdessä työnnellä niitä Raffeleita sinne Ranch-dippiin. En nyt puhu mistään saparo-tai etupyllymeiningeistä, vaan aidosta kosketuksesta ja läheisyydestä. Sitä kaikki tarvitsevat, myös minä. Sen puutteeseen ei saisi koskaan tottua. Ja näin sateisina, pimeinä syyspäivinä kädestäpitoterapia nousee vielä suurempaan arvoonsa. Olen kehittänyt pääni sisälle omaan tasooni nähden aivan tähtitieteelliset kriteerit tälle mahdolliselle Raffel-kumppanille. Se on niin idioottimaista, kuten myös sovellusrakkauskäyttäytymiseni. Olen varmasti k#######n Tinder-match. Puhumattomuus on ajoittain hyve, tuolla maailmassa sillä ei kovin pitkälle pötkitä.

Suomessa kerättiin vuosina 1935-1975 Vanhan pojan ja vanhan piian veroa. Verorasitus oli kovempi 24-vuotta täyttäneillä lapsettomilla ja naimattomilla kansalaisilla. Verokarhu ei meitä sinkkuja enää verota suoraan taloudellisesti vaikka ne jauhelihat ja ruispalat ovatkin ihan liian isoissa paketeissa. Ei tämä elämäntilanne kuitenkaan niinkään rasita kukkaroa. Ainakin itselläni tuo verottaja puraisee eniten tuonne henkiselle ja fyysiselle puolelle, etenkin sateisina pimeinä syysiltoina. Noh, toivottavasti se verokarhu on jonain päivänä armollinen. Iskee palautuksia tilille, niin että lähtee jalat alta.

Olkoon se arkinen peitonallapussailu kaikkien pariskuntien saavutettu ja enemmän kuin suotu etuus. Niin ja oikein hyvää tyttöjen oikeuksien päivää!

-Esko-

//Kuva: Jere Lehtonen, Olli Laine. Lähde: Wikipedia //

Comments (13)
, , , , ,

Varmasti aika monta riitaa jäisi riitelemättä…

8.10.2017

Riita, kiukku, väittely, ärsyttäminen, minätiedänkaikestakaikenilluusio, sinä olet väärässä! Asioita, joilta kukaan ei voi välttyä vaikka niitä yrittäisi viimeiseen asti vältellä. Aiheet voivat tosin olla kovinkin vaihtelevia. Arkisia konflikteja voi syntyä aivan missä tahansa. Liikenteessä, työpaikalla, kotona, kauppajonossa… Lauantaina minulla oli mahdollisuus päästä kuulemaan kolmea todella älykästä ja mahtavaa puhujaa. Helsingin Messukeskuksessa järjestettiin koko Vantaan perusopetuksen koulutuspäivä. Tämä koulutuspäivä todellakin koulutti ja varmasti ravisteli ihan jokaista paikallaollutta kuulijaa. Presidentti Tarja Halonen avasi, rauhanneuvottelija Hussein Al-Taee jatkoi ja tietokirjailija sekä median asiantuntija Lilly Korpiola lopetti. Kaikkien puhujien esityksissä korostettiin empatian merkitystä. Ja ei kai sen tärkeyttä voi ikinä korostaa liikaa.

Nousin penkistä ja huokaisin. Huh, nyt tuli kyllä paljon asiaa. Asiaa, jota voi viedä mukanaan sinne työpaikalle, mutta myös ihan tänne arkiseen elämäänkin. Rauhanneuvottelija Hussein Al-Taee pyrkii ratkomaan työssään hieman eri mittakaavan konflikteja, mutta hänen puheenvuorossaan oli todella hyvä ihan perusarkeen ja elämään sovellettava kohta. Se jäi erityisesti mieleeni. Arjessa, kahden ihmisen välille voi ikätaso huomioimatta syntyä konflikteja hyvinkin herkästi. Kurahousuja ei tarvitse, koska viereisen pulpetin Hermannillakaan ei ole. Juurihan minä imuroin ja ei, se ei ollut näennäissiivous, en varmasti ajanut vanhoilla vihreillä ja ehkäpä tuo kollega huomauttikin ihan asiasta, kun en palauttanut niitä koko koulun yhteisiä vesivärejä ajoissa.

Haluanko väitellä vai vuoropuhella? Yleensähän tuo ensimmäinen vaihtoehto ei onnistu arjessa niin hirveän hyvin. Vaikka molemmilla olisi kuinka hyviä perusteltuja vasta-argumentteja, niin helposti lopputuloksena on mökötys, mykkäkoulu ja väärin olettaminen. Otetaanpas tähän Al-Taeen puheenvuoroa mukaillen tämmöinen todella, todella hyvä esimerkki. Lue ja mieti nyt sinua. Kummasta tunnistat juuri sinut itsesi? Riitatilanne on syntymässä ja…

Haluat ymmärtää itseäsi ja toista paremmin. VAI Haluat saada omat argumenttini voittamaan.

Kuuntelet ymmärtääksesi toista. VAI Kuuntelet toista vasta-argumenttien löytämiseksi.

Yrität tunnistaa ja tukea toisen vahvuuksia. VAI Yrität löytää toisen heikkoudet, jotta voit voittaa hänet.

Kysyt, koska haluat ymmärtää paremmin. VAI Kysyt, koska haluat hämätä toista.

Et keskeytä toista. VAI Keskeytät ja yrität vaihtaa keskustelun aihetta.

Keskityt toiseen ja hänen tunteisiinsa. VAI Keskityt itseesi ja seuraaviin vasta-argumentteihin.

Hyväksyt toisen kokemukset. VAI Kyseenalaistat toisen kokemukset.

Niinpä. Tunnistitteko itsenne, ja kummalta puolelta?

Nuo asiat (lähinnä vasemmanpuoleiset), kun muistaisi täällä elämän laineilla seilaillessa (ei kuvien paatilla). Varmasti jäisi aika monta turhaa riitaa riitelemättä.

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //

Comments (7)
, , , ,

Yksin ei viihdy kumpikaan…

6.10.2017

Tehtiin ruokaa. Oli muuten herkullisia avotortilloja, nam! Istuttiin sohvalle, avattiin televisio ja alettiin juttelemaan. Nyt on aivan peruspuintia perjantaille. Hyppää mukaan sohvannurkkaan. Puheissa muunmuassa syksy, yksinolo ja erikoinen kohtaaminen.

Hauskaa alkavaa viikonloppua!!!

-Esko-

//Todella hienot kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (4)
, , , , ,

Minkäköhän laittaisi viestin perään?

5.10.2017

Ei voinut sillä veivattavalla puhelimella kertoa tunnetilojaan tai lempiruokaasi yhdellä etusormen kieräytyksellä. Jos ystäväsi numerossa oli monta yhdeksikköä kesti soittaminen huomattavasti kauemmin kuin alkupään numeroita omaavat kaverit. Emoji-kieli on vielä melkoisen uusi ilmiö, mutta nykyään niitä on lähes joka paikassa. Valkokankaalla, vaatteissa, pehmoleluissa ja kyllähän viesti ilman emojia on vuonna 2017 todella harvinainen tai vähintäänkin tylsä. Emoji, tuo matkapuhelimien ja niiden käyttöjärjestelmien mukanaan tuoma universaali kommunikointikeino yli kulttuuri- ja kielierojen. Me tutkimme historian tunneilla punamullalla maalattuja, parempaa metsästysonnea tuovia kuvia. Liekö sitten tuhansien vuosien päästä tutkitaan kaatopaikoilta löytyneitä joulumyynneistä ylijääneitä kakkaemojipehmoleluja?

Itse pidän emojeista, Käytän niitä todella paljon ja kyllähän nykyään löytyy merkki lähes jokaiseen tarpeeseen. Kommunikaatio on nopeaa ja yhdellä merkillä voit kertoa todella paljon. Pakko onkin näin maailman opettajien päivänä mukailla ja käyttää inspiraationa Kipinä-kirjasta löytynyttä tehtävää, jossa kysymyksiin vastataan pelkästään emojeilla. Erittäin hyvä tehtävä ja havainnollistaa merkkien tehokkuuden asioiden ilmaisussa sekä lyhyessä ja ytimekkäässä kommunikoinnissa.

TÄMÄNHETKINEN MIELIALA: 😴➡😍

HARRASTUKSET: 🏀🏃🏼🏋🏼

KÄYTETYIN EMOJI: ✌

LEMPIVUODENAIKA: 🌻🌞

LEMPIRUOKA: 🍔🍣

TAITO, JONKA HALUAISIT OPPIA: 🎸🎶

TULEVAISUUDEN HAAVEET: 👫

TERVEISET LUKIJOILLE: 👏👏🙏

Tiesittekö muuten, että maailmassa lähetetään ja vastaanotetaan päivittäin noin kuusi miljardia emojia. Eli voidaan siis puhua ihan merkittävästä asiasta.

Laittakaahan terveisiä emojeilla tai vaikkapa juuri tämänhetkinen mielialanne!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen. Lähde: historianet.fi //

Comments (16)
, , , ,

Tällainen nainen on puoleensavetävä…

4.10.2017

”Olipa hyvä teos”, kuiskaa Lumikki korvaani ja asettaa Maaret Kallion Lujasti lempeä kirjan yöpöydällemme. Tuo kirja lähensi meitä kuin eriniminen magneetti. Tai no, ehkä enemmän meitä lähensi ne aidot keskustelut, joita kävimme suhteemme nykytilasta. Uskalsin sanoa suoraan, kuinka minua harmittaa olla vain se kaupassa ravaava ja ruokaa laittava ”palvelija”. Noh, myönsi se Lumikkikin, että omat urahaaveet ajoivat niiden minun niskaanpuhaltelujeni ja roseviini-ehdottelujeni ohitse. Onneksi aallonpohjalta on noustu ja kirjoitimme yhdessä maalaamaani liitutaulumaaliin uuden elämänohjeemme, jonka Maaret Kalliolta lainasimme: Miten osata olla läsnä enemmän aidosti ja inhimillisesti?

Lueskelen työpäiväni jälkeen iltapäivälehtiä ja eteeni osuu kirjoitus, jossa on eritelty erilaisia piirteitä, joihin miehet naisissa kiinnittävät huomionsa. Suljen silmäni ja sukellan siihen hetkeen, kun tuo tummaverikkö Mikkelistä marssi elämääni. Punaisessa mekossaan juuri kuukausikierron ollessa hedelmällisimmillään. Nuuhkaisin Lumikin niskakiehkuroita ja kyllä. Leveä hymynaama piirtyi verkkokalvoilleni. Sisäinen Clearblueni on pettämätön. Jokin rakkaudensolu minussakin irtosi ja en voinut olla ihastumatta. ”(Miehet pitävät ovuloivia naisia ihastuttavina. Tämä selvitettiin tutkimuksessa, jossa miehet haistelivat naisten teepaitoja. Nuuh!)”

Istumme alas Mikkelin Vaakunan ruokaravintolaan. Lumikkia hieman jännittää. Aistin sen ,koska hän nousee pöydästä ja heittää todellisen klassikon. ”Täytyy käydä hieman puuteroimassa nenää.” Naurahdamme molemmat ja itse toivon, että hän ei kertonut tuota hienoisen kulunutta vitsiä ihan tosissaan. Mietin ja mietin minkä puujalan kertoisin Lumikin palatessa takaisin pöytäämme. Noh, lähden tällä: Mitä nolla sanoi kasille? Hieno vyö. Lumikki katsoo hetken epäuskoisena, ne sekunnit tuntuvat loputtoman pitkiltä ja sitten hän naurahtaa. Huh. Osui ja upposi. Myöhemmin keskusteltuamme on kuitenkin tullut ilmi, että siinä hetkessä hän mietti etten kai kertonut tuota hienoisen kulunutta vitsiä tosissani. ”(Miehet pitävät naisista, jotka nauravat heidän vitseilleen. (Mutta huom, naiset: sinun ei tarvitse itse olla hauska. Jos siis olet surkea tilannekoomikko, ei se mitään. Kunhan joskus naurahdat.)”

Nuo tummat kutrit. Ne hulmuavat aina niin upeasti Lumpparin haukatessa Mikkelin lähellä tuotettua ruisleipää ja kirnuvoita. En voi irroittaa katsettani noista lumoavista silmistä. Ne yhdistettynä heleään jo sopivasti elämää nähneeseen ihoon. Juonteet silmien alla ovat jättäneet jälkensä niistä niiden arvokkaimpien timanttien kanssa valvotuista öistä. Refluksi oli jälkimmäisellä, edes hyvin hassunhauskasti nimetty lääke Cuplaton ei auttanut.

”Sen lääketieteen Nobel-palkinnon voitti muuten banaanikärpästen vuorokausirytmiä tutkinut työryhmä. Mitä veikkaat, mikä on banaanikärpästen valveillaoloaika vuorokaudessa?” Kysyi hän vienolla äänellään. Niin ja oikeasti en puuteroinut nenääni, vaan kävin lisäämässä huulikiiltoa ja ottamassa Lactorasen. Ei kestä vatsa muuten tuota kermakastiketta. Wau, miten älykäs ja nainen ja vielä rehellinenkin, tuumin mielessäni. ”(Rehelliset naiset ovat kovassa huudossa useamman tutkimuksen valossa. Samoin äly ja lämpö. Nämä pätevät, kun etsitään pitkäaikaista suhdetta. (Jos lyhytaikaista, ulkoiset seikat painottuvat näiden kustannuksella).”

Tuo punainen mekko on täydellinen. Korostaa juuri sitä naisen kauneinta osaa, uumaa upeasti. Sisäinen matadorini ei voi olla heräämättä ja tekisi mieleni syöksyä haavoitetun härän lailla kohti tuota punaista kauneutta. Hillitsen kuitenkin itseni, koska ensitapaamisella tällä voisi olla kohtalokkaat seuraukset. Kysyn, mistä hän on tuommoisen upeuden päälleen hankkinut. Tähän Lumikki vastaa todella nokkelasti: ”Let´s Wow…” Noniin ja samalla kertoi vielä napanneensa kuusi isoa pulloa Saskiaa. Itsekin tykkään sitä juoda, jos vaan saan revittyä pullon irti niistä melkoisen tiukoista muoveista. ”(Punainen väri kiinnostelee miehiä. Asiaa testattiin viidessä eri kokeessa, ja huomattiin että muihin väreihin verrattuna punaiseen pukeutunut nainen oli miesten mielestä puoleensavetävä ja seksuaalisesti kiinnostava.)

Siis tämä ei voi olla enää totta. Lumikki kaivaa korvakorujaan ja tiedostamattaan haistaa tämän jälkeen sormiaan. Itsehän olen tämän hieman erikoisen ja ravintolamiljöössä jopa epämiellyttävän tavan omannut jo vuosia. ”Tämä ruisleipä on niinku niin hyvää, ihan niinku isoäitini leipomaa.” Sanoo haukatessaan leipäänsä. Ei ole todellista. Tuo nainen on niinku niin ihastuttava. Omaa vielä samoja maneereita kanssani. ”(Tiedostamattaan miehet pitävät myös naisista, jotka matkivat miehen pieniä eleitä peilin tavoin. Siis koskettelevat hiuksiaan ja kasvojaan muutaman hetken miehen jälkeen. Ei kun testaamaan.)

Wau, olipa se hieno ilta. Vaikka Lumikki toimi, kuten Sonkajärveläinen Maajussi-Sanna. Onneksi ei tarvinnut kuitenkaan linja-autossa nukkua. Visulahdessa yövyin. Siitä ne liekkihetket sitten alkoivat.

Niin siis niinku ihan oikeastihan nainen on omalla tavallaan aina hyvinkin puoleensavetävä.

-Esko-

// Kirjoitus perustuu ja lainaukset Iltalehden jutusta, millaisia naisia miehet pitävät puoleensavetävinä. 13.9.2017 //

//Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (5)
, , ,

Juuri nyt minua ärsyttää…

25.9.2017

Joo, on hieman erikoinen aihe tälle syksyn ja jopa kesän aurinkoisimmalle päivälle. Tuossa vähän aikaa sitten kirjoittelin aiheista, joista olin juuri sillä hetkellä kiitollinen. Nyt käännetään homma päälaelleen. Kaivetaan hieman angstia esiin itsestään. Nyt aurinkoisena syyspäivänä minua ärsyttää:

  • Napakympin uusi juontaja. Janne Kataja on varmasti hieno mies, mutta en vain osannut asennoitua häneen lemmenlähettiläänä. Muutenkin ensimmäinen jakso sai aivan vääränlaista julkisuutta. Herra A ei koskaan ilmaantunut lentokentälle ja draama oli valmis.
  • Matkapuhelinten erilaiset laturit. Universaaleista latureista on puhuttu jo vuosia. Missä ne viipyvät? Ymmärrän. Pisnes on pisnestä, mutta kysymys: ” Onko sulla sen ja sen puhelimen laturia?” voisi poistua keskuudestamme.
  • Bonuskorttien paljous. Eihän ne kaikki mahdu edes lompakkoon. On Plussaa, S-etukorttia, Ikea Familya, Stadiumia…
  • Laitetaanko pakasteet pussiin? Ei tarvitse laittaa. Asun ihan vieressä.
  • Miksi hammastahnatuubiin, ketsuppipurkkiin, LITRAN jogurtteihin jää aina lähes puolet pohjalle. Vaikka kuinka ravistat, puristat ja hölskytät niin ei vaan auta.
  • Omassa pihassa on omenapuu. Aika harvinaista herkkua noin kuuden kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Ja tietysti olen allerginen omenalle.
  • Menet parturiin ja juuri ennen vuoroasi aina joku vetää ohi jäsenkortilla. Niin, miksen saa aikaiseksi hankkia semmoista?
  • Ne pienet asiat, jotka aina pääsevät kasaantumaan. Laskujen maksu, siivoaminen, pattereiden vaihto kaukosäätimeen ja tyhjät tuubit peilikaapissa.
  • Helsingin keskustan tietyöt. Mechelininkatu, Mannerheimintie…
  • Miksi aina autopesun jälkeisenä päivänä sääennusteesta huolimatta sataa vettä?
  • Aina ennen tärkeitä juhlia kehossa tapahtuu puberteettinen vallankumous ja se mehevin finni ilmestyy keskelle otsaa. Sitä sitten yrittää parhaansa mukaan häivyttää hammastahnalla ja äidin vanhalla valokynällä.
  • Miksi se pullonpalautuskuitti unohtuu aina sinne takataskuun?
  • Ikean ruuvien ja muttereiden määrä. Tuuletat jo valmista lipastoa ja sieltä pahvien seasta löytyykin vielä yksi ruuvi. Ja minnekkäs se menikään?
  • Suomen syksy ja pukeutuminen. Mahdoton ennakoida.

Semmoista ja semmoista. Onko tuttua?

Eiköhän näistä selvitä. Mukavaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (10)