Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

haastattelu

, ,

Maailman paras parisuhteen päättymistä käsittelevä kirjoitus

13.1.2019

Siivoilin eilen asuntoani ja löysin yhden pussukan, joka oli jäänyt pyörimään nurkkiin joululta. Siellä oli puhtaita boksereita, t-paita ja lehtileike maailman parhaasta parisuhteen päättymisestä tehdystä kirjoituksesta. Juttu oli julkaistu Hesarissa jouluaattona 2018. Kirjoituksessa näyttelijä Laura Malmivaara kertoo omia kokemuksiaan ja tuntojaan kahdeksan vuotta sitten tapahtuneesta erostaan. Tunteista ja tunnelmista, joita hän on kokenut vuosien kuluessa. Harvoihin kirjoituksiin olen pystynyt samaistumaan tällä intensiteetillä ja siksi kirjoituksen lehdestä irti saksinkin ja boksereiden sekaan pakkasin.

Ikävän tilalle tuli taas ilo, luki suurella fontilla kuvatekstissä. Ikävä omaa lastaan kohtaan on jotain todella erityislaatuista. Sitä on todella vaikea edes selittää ihmiselle, joka ei samanlaista tilannetta ole kokenut. Se on varmasti tunne, joka ei koskaan poistu kokonaan. Se muuttaa muotoaan. Se auton takapenkin tyhjä istuin ei enää aiheuta samanlaista kaaosta ja sekavuutta päässäni kuin aiemmin. Suuret elämänmuutokset tuovat mukanaan tuntoja, joita ei vaan aluksi yksinkertaisesti osaa käsitellä. Ajan kuluessa osaa rakentaa itselleen juuri niitä oikeita mekanismeja ja toimintamalleja, joilla ikävän tilalle tosiaan hiipiikin se ilo. Helppoa se ei ole ja aikaa se vaatii. Jotenkin juuri tällä hetkellä tuntuu, että olen ihan oikealla tiellä. 

”Melkein jollain tavalla liikuttuu, että ihmiset pääsevät omien katkeruuksiena yli ja sitä vihaa ei kannettu mukana, koska se on tosi haitallista lapsillekin.” Todella hyvin kiteytetty asia. Olen jo usein kirjoittanut siitä omasta häpeästä ja vihasta, jota koin elämäntilanteestani. Viha kohdistui  minuun, omaan itseeni. En voinut hyväksyä tapahtunutta. En halunnut uskoa, että minä olen epäonnistunut enkä ole voinut tarjota lapselleni semmoista isyyttä, jota olin suunnitellut. Kannoin sitä mukanani. En vain osannut päästää irti.

”Jokainen tekee tahollaan sitä itsetutkiskelua, jota se vaatii, jotta pääsee omista möykyistään eroon. Se vaatii luopumista siitä mitä oli. Se vaatii olemista tässä hetkessä eikä menneessä. Eipä muuta. Se onkin sitten pitkä tie.” Tämän kohdan luettuani tuli kylmät väreet. Tie on pitkä ja aluksi hyvin kivinen. Pikkuhiljaa se tasoittuu ja lopuksi sitä voi tallustella jo hymy huulilla. Se on lohdullista, hyvin lohdullista.

Miksi näistä eroon liittyvistä asioita täällä vielä vuosien jälkeen kirjoittelen? Tämä on tilanne, joka tulee vaikuttamaan minuun koko loppuelämäni. Kalenterissani on joka kuukausi niitä sydämellä ympyröityjä F-kirjaimia. Niitä on siellä nyt ja niitä tulee siellä aina olemaan. Malmivaara vastaa tuohon kappaleen alussa esitettyyn kysymykseen juuri, kuin siihen itsekin voisin vastata. ”Kirjoittaminen on tullut eron jälkeen vahvemmin tapana purkaa ajatuksia. Luulen, että se on aika tyypillistä, että ulkoistaa ne tunteet.” Ulkoistaa ne tunteet ja antaa toivottavasti samassa tilanteessa oleville ihmisille vertaistukea ja ymmärrystä. Aivan, kuten tämä hieno Laura Malmivaaran haastattelu antoi minulle.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!!

-Esko-

// Lähde: Helsingin Sanomat 24.12.2018 Kuvat: Jere Lehtonen //

Comments (4)
, , , ,

Kyllä lapsia on hyvä kuunnella…

18.9.2017

Eilen kirjoittelin erilaisista raivoamisista. Tai aiheista, jotka ovat tässä lähiaikoina saaneet ihmisiä enemmän tai vähemmän raivon partaalle. Tänään on ollut häiden jälkeen kunnon  maanantaifiilis. Vähän, kun tuolla kuvan oravalla. Tukka pörrössä ja silmät sirrillään. Tänään onkin ollut hyvä päivä katsella erinäisiä videoita, jotka saavat hyvälle tuulelle. Minun piti kirjoittaa ihan eri aiheesta, mutta nähtyäni alla olevan Turon haastattelun, tulinkin toisiin ajatuksiin. Olen katsonut tuon pätkän monta ja monta kertaa. On muuten mahtava pikku-ukkeli. Ottaa niinsanotusti homman haltuun. Ei ole turhista raivoamisista tietoakaan.

Lapset ovat kyllä niin aitoja tyyppejä. Meidän aikuisten olisi aina aika ajoin hyvä ottaa mallia ja esimerkkiä noista pikkusankareista. Heidän kykynsä elää hetkessä ja olla murehtimatta turhista asioista on ihailtavaa. Pienillä lapsilla on mahtava mielikuvitus ja jos kesken haastattelun tekee mieli puhua siansaksaa, niin sitä sitten puhutaan. Jos kesken haastattelun crossimopo kiinnostaa enemmän kuin toimittajan esittämä kysymys, niin se on vaan kerrottava. Kyllähän tässä haastattelussa kiteytyy lasten ainutlaatuisuus ja herttaisuus melkoisen hyvin.—-> TURO VAUHDISSA!!  

Tänään oli muuten Kymppiuutiset kuvaamassa koulullamme. Siellä se Mika Tommola istui opehuoneen sohvalla turisemassa, kun aamuvälkällä kahvia kävin noutamassa. Viereisessä luokassa oli täysi tohina päällä, joten täytyypä illalla katsoa mitä ovat kuvailleet ja minkämoisia haastatteluja on tänään luvassa. Haastattelu, se on varmasti jännittävä paikka. Itse en ole kovinkaan montaa kertaa kyseisessä tilanteessa ollut. Jos semmoiseen joskus vielä ajautuisin niin täytyy aina muistaa tuo Turon loistava tarinatuokio. Tai, toinen ehdoton suosikkini on Iiro Vehmasen puoliaikahaastis, video alhaalla. Nuo kaksi, kun sekottaisi, niin siinähän olisi melkoisen hyvä paketti.

Pilkettä silmäkulmaan ja gryötsö grynö dö!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

 

Comments (2)