Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

hyvinvointi

, , , , , , ,

On robotteja ja sitten on mummoja

2.11.2017

Nämä mummelit tekivät minuun todella suuren vaikutuksen, kun näin heidän esityksen ensimmäisen kerran. Koulussamme järjestettiin tällä viikolla hyvinvointipäivä ja oli hienoa saada nämä mummut esiintymään jälleen luokkaani. Teatteri Tuulahdus on Pienperheyhdistyksen Mummilan vapaaehtoisten kummi-isovanhempien muodostama teatteriryhmä, joka esiintyy erinäisissä tapahtumissa tehden Mummila-toimintaa tunnetuksi ja edistäen ylisukupolvista toimintaa. Arvostan heidän työtänsä paljon. Virikkeitä ja iloa ilman ikärajoitteita. Mummeleiden raiderikaan ei ole ihan mahdoton. Keikkapalkkio: Kahvi ja pulla, lukee mainoslehtisessä.

Jokaisella lapsella ei ole suhdetta omiin isovanhempiinsa. Jokaisella vanhuksella ei ole tiiviitä sosiaalisia verkkoja ympärillään. Jokainen ihminen tarvitsee aitoja ja empaattisia ihmiskohtaamisia. Oli kyseessä sitten lapsi tai vanhus. Istuessani luokkani perällä katselin mummeleiden esitystä. Seurasin oppilaiden ilmeitä ja eläytymistä. Siinä hetkessä oli jotain, mitä on vaikea kirjoittaa. Se hetki huokui positiivisuutta, lämpöä ja tunnetta. Esitys koostuu perinteisistä kansansaduista eläytyneesti esitettynä. Ei ollut robotiikkaa, värivaloja tai taustamusiikkeja. Oli se satukirja ja ne kuusi mummelia. ”Ne oli söpöjä ne mummot.” Sanoi eräs oppilaani.

Itselläni ei enää isovanhempia ole. He ovat enää lämpiminä muistoina mielessäni. Isovanhempien merkitys elämässäni on ollut todella suuri ja edelleenkin minulla on puhelimessa tallennettuna sen tärkeimmän mummun puhelinnumero. En minä sitä sieltä koskaan poista, vaikka muistankin sen ulkoa. Ei siitä numerosta enää koskaan kukaan vastaa. Tämä tärkein mummu nukkui pois samassa sairaalassa, jossa vastikään sattunutta reisihaaveriani hoidettiin. Siellä samaisen sairaalan yläkerrassa silitin sen tärkeimmän mummun poskea viimeisen kerran. Mummu oli siinä, muttei enää kuitenkaan ollut. Siinä minä join parisen viikkoa sitten kahvia samaisen sairaalan kahviossa ja mietin sitä viimeistä hetkeä. Kuinka kiitollinen saankaan olla, että minulla oli mahdollisuus vaalia pitkää ja tiivistä suhdetta mummuuni.

Mummut ja papat, te olette tärkeitä. Teatteri Tuulahduksen mummelit, te teette hienoa työtä ja oli ilo taas teidät tavata ja teistä kirjoittaa. Vaareista on toiminnassa kuulemma hieman pulaa. Itse ilmoittautuisin välittömästi, muttei ikä taida ihan vielä riittää.

On robotteja ja sitten on mummoja. Molempia tarvitaan. Nyt ja tulevaisuudessa.

Teksti on hyvä lopettaa suoraan lainaukseen Pienperheyhdistyksen esittelylehtisestä: ”Jos mummilla ja vaarilla ei ole kissaa, olisi hyvä, että hänellä olisi edes oma kummilapsi, sillä jokainen tarvitsee jonkun josta tykätä.” -Anni 7.v.-

-Esko-

Comments (0)
, , , , ,

Terapiassa

30.10.2017

Tässä on elämänsä aikana tullut kokeiltua kaikennäköisiä hoitokeinoja niin fyysisiin kuin henkisiinkin kipuiluihin. Nyt pääsin kokemaan jotain ihan uutta. Kiitos Kellumo tästä mahdollisuudesta. Rentoutumis- ja palautumissessio tuli kyllä niin hyvään väliin. Yksinäinen kuntouttelu sai aivan uusia vivahteita räntäsateisena aamupäivänä. Neurosonic-tuolista tankkiin kellumaan kohti totaalirentoutusta. Mistä ihmeen tuolista ja minne ihmeen tankkiin kellumaan?

Neurosonic-tuoli perustuu matalataajuiseen värähtelyyn, joka tuntuu mukavalta kropassa. Istahdin nojatuoliin ja laskin sen itselleni optimaaliseen asentoon. Laitoin musiikin soimaan ja peitin silmäni. Taisin nukahtaa hetkeksi, koska puoli tuntia meni aivan hujauksessa. Kroppa oli ladattu ja hyväilty sisäisesti tällä matalataajuisella vibralla. Esivalmistelu kohti elämäni ensimmäistä kellumiskokemusta oli oikein onnistunut. Astuin tilaan, jossa oli jättimäisen kananmunan näköinen tankki. Värivalot loistivat silmiini. Kaikennäköisissä valoissa on tullut käytyä, mutta tämä oli kyllä aivan uutta ja ehkäpä jopa hieman erikoista.

Vaatteet naulakkoon ja suihkun kautta rohkeasti tankkiin sisälle. Korvatulpat korville, munankuori kiinni ja veden vietäväksi. Täydellisen kellumiskokemuksen takaamiseksi kaikki aistiärsykkeet ympäriltäsi on poistettu. Päälläsi on vain asu mallia Aatami, joten edes ihoasi vasten ei ole mitään ärsytystä. Tulpat korvilla laskeuduin kellumisasentoon. Aluksi minua hymyilytti, koska tilanne oli jotenkin todella outo. Tuntia aiemmin kävelin kiireisenä Kampissa ja nyt kellun täysin hiljaisessa ja pimeässä kelluntatankissa. Aluksi en uskaltanut laskeutua veden varaan. Jännitin hartioitani, mutta pienen ajan kuluttua makasin kuin lumpeenlehti mökkijärvessämme. Tosin vesi oli huomattavasti lämpimämpää.

”Your session is over.” Sanoi hento naisääni. Valot syttyivät pikkuhiljaa ja avasin tankin kannen. En oikein edes tiedä miltä minusta tuntui. Hyvältä, oudolta, tyhjältä. En ajatellut tunnin aikana oikeastaan yhtään mitään. Pysähdyin ja nautin vain hetkestäni ihmislumpeenlehtenä. Sitä se rentoutuminen sitten varmasti tarkoittaa. Unohtaa kaiken ja pysähtyy. Tekisi varmasti hyvää meille kaikille täällä kiireen ja räntäsateiden keskelle. Tuo kolesteroliton jättikananmuna pakottaa pysähtymään. Sinne et saa mukaasi läppäriä, et puhelinta et edes niitä punaisia Speedojasi. Sinne saat mukaasi vain ajatuksesi ja itsesi. Lähemmäs sikiövaihetta en ainakaan itse ole elämässäni vielä päässyt. Erilaista terapiaa.

Astuin ulos Kellumon ovesta naamaani vasten piiskaavaa räntäsadetta. En saanut hymyä pois kasvoiltani. Tapasin ystäväni Kampissa ja hän sanoi minulle. ”Jätkä on kyllä niin hyvällä tuulella.” Aamupäivän tavoite: ONNISTUNUT.

Kiitos Kellumo vielä kerran, tarjositte hienon kokemuksen. Tulen varmasti uudestaankin.

-Esko-

// Rentoutumisterapia Kellumosta saatu blogin kautta. //

Comments (0)