Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

interior

, , , , , ,

Ostos, joka oli vaan pakko saada…

19.12.2017

Heräteostos, tuo Konmarin suurin vihollinen. Niitä tulee ajoittain napsittua mukaan. Usein ne tuntuvat sen yhden hetken niin hyvältä valinnalta. Juuri tuollaista olen aina tarvinnut. Siis miten se voikaan löytyä näin yhtäkkiä ja yllättäen? Niin ja yhtä usein ne hetken huumassa ostetut maailman ”tarpeellisimmat” tuotteet päätyvät niiden vähän kaukaisempien sukulaisten joulu- tai tupaantuliaislahjoiksi. Pitkästä aikaa hankin viime sunnuntaina Itäkeskuksen Stockmanilta aivan pesunkestävän heräteostoksen, ruusukultaisen ranskanbulldogin. Ostosta maksaessani mietin mielessäni kuinka moni ikäiseni mies kokee palavaa tarvetta kyseisen koiran hankintaan?

Tämä täytttää vihdoin tyhjiön, joka on elämässäni aina minua seurannut. Koskaan en ole mitään karvaista lemmikkiä omistanut. Akvaario oli hetken, mutta eläinkaupan myyjä möi tietämättömälle kaloja, jotka alkoivat pyydystää toisiaan. Näin paremmaksi luopua siitä. Pikkupoikana halusin aina luppakorvakania. Isäni ja veljeni ovat allergisia. Olin sanonut äidilleni, että isä ja velipoika voivat muuttaa pois, jotta saisin hankkia kanin tilalle. Ihan hyvä, että äiti pysyi tiukkana. Säästyi perhesuhteet ja sähköjohdot.

Uudessa sisustuselementissäni yhdistyy kaksi asiaa, joista pidän. Ruusukulta on värinä kiehtova. Timantti minulla jo löytyykin ja tämä toimii samalla myös säästöpossuna. Olen mies, joka edelleen vaalii käteistä rahaa, joten kukkaro täyttyy usein kolikoista. No, nyt on paikka minne niitä tiputella. Ties minkälaisen summan tuonne saa kerättyä. Sitten voi kaikkien takanajonottajien kauhuksi mennä niitä pudottelemaan sinne pankkitoimihenkilöitä todennäköisesti lomauttaneisiin talletusautomaatteihin.

Nimeä olen nyt päässäni pyöritellyt. Lennu minulla kävi mielessä. Ei, ei annetaan se kunnia tänään harmittavasti koiraflunssaa sairastaneelle tasavallan kuuluisimmalle koiralle. No, ehkä tuo on vain säästöpossu. Saa nähdä kääräisenkö tasavallan kakkoskoiran ensi vuonna pikkuserkkuni joulupakettiin vai seuraako tämä mukanani useampia vuosia?

Ja asiasta ihan toiseen. Ammatissani on muuten sekin hyvä puoli, että alkaa väkisinkin hieman virittäytyä joulutunnelmaan. Tänään oppilaskuoron esittäessä mielestäni yhden kauneimmista joululauluista, Tulkoon joulu. Alkoi jouluviikonlopun läheisyys puskemaan päähäni. Vaikka ulkona näyttää samalta kuin juhannuksena, niin kyllä. Tulkoon joulu!

Mikä on mielestänne kaunein joululaulu?

-Esko-

Comments (17)
, , , , , ,

Kyllä äiti osaa

7.8.2017

Yksi kesän tavoitteistani oli viimein saada asuntoni valmiiksi. Jes, ja siinä lähes (huom. lähes) onnistuin. Eihän se varmasti koskaan ole valmis, mutta pääpiirteittäin kaikki alkaa olla paikallaan. Tässäpä on jo alkanut hautua muutamia uudistusideoitakin päässäni. Nuo olisi ehkäpä ollut järkevämpi toteuttaa ennenkuin tuon tavaroitani sisälle. Asuntoni, kun oli muutaman viikon tyhjillään ennen muuttoani. Valkoinen lattia on hieman haastavahko tehdä huonekalujen ollessa paikoillaan. Jätetäänpäs tämä siis vielä hautumaan. Vai onkohan valkoinen lattia jo menneen talven lumia? En tiedä. Keittiön tiskialtaan ja kaappien välitilan voi toki laatoittaa ja yhden seinän maalata ilman sen suurempia ongelmia. Otetaan tavoitteeksi, ennen joulua.

Ottaessani oman asunnon hankinnan puheeksi äitini kanssa. Sanoi hän jo silloin, että saako hän hankkia minulle matot asuntooni? Tietystihän se sopi. Itse en matoista ymmärrä juuri mitään. Sen tiedän, että niitä halvimpia joudut imuroimaan jatkuvasti ja ne keräävät likaa aivan mielettömästi. Pesulassa pesu maksaa enemmän kuin itse matto. Äidilläni on hyvä maku ja hän on kyllä ajan hermoilla oleva mummeli, joten annoin hänelle täysin vapaat kädet. Nähdessäni hänen valintansa ei tarvinnut muuta kuin kiittää tuhannesti. Persialaiset matot sopivat asuntooni täydellisesti. Kyllä äidit osaavat.

Wikipediasta kurkkasin, että maailman vanhin persialainen matto on noin 2500 vuotta vanha. Löytynyt jäälohkareen sisältä eteläsiperialaisesta haudasta. Nämä minun mattoni tuskin säilyvät ihan yhtä kauaa ja ei välttämättä tarvitsekaan. Kauan ne kuitenkin varmasti kestävät ja ovat todella ajattomia. Sopivat asuntoon kuin asuntoon ja tulevat varmasti seuraamaan minua elämäni taipaleella. Samalla taipaleella mukana kulkevat myös äidiltäni saamani rautatuolit ja isoäitini vanha keittiöntuoli. Huonekaluissa säilyy henki ja se on hieno asia se.

Kiitos äiti!

-Esko-

// Matot saatu äidiltä. //

Comments (12)