Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

itsenäisyyspäivä

, , , ,

Support your Suomi

6.12.2017

#suomi100, #thisisfinland ja tänään on se päivä, joka on näyttäytynyt omassa arjessani työni kautta lähes päivittäin. Sata päivää sitten polkaistiin käyntiin sata päivää sataan- teema koulullani. Pete Parkkonen aloitti teeman jo hieman aiemmin, tai ehkä hänen kappaleensa ei suoranaisesti liity rakkaan kotimaamme arvokkaaseen juhlavuoteen. Kohta sataa. Lunta siellä onkin yöllä satanut ja selkeällä, pikkupakkasella varustetulla päivällä haluaa se muinaisuskontomme suurin Ukko Ylijumala Suomen syntymäpäivää juhlistaa. Hyvin on päivän valinnut kolmisen viikkoa kestäneen pimeän jakson jälkeen.

Ajelin eilen Lahteen tervehtimään vanhempiani ja matkan varrella vein kynttilän isovanhempieni haudalle. Siinä oli hautakivessä vierekkäin pappani ja mummuni nimet. Pappa oli syntynyt vielä Venäjän vallan alle vuonna 1913 ja mummu itsenäiseen Suomeen vuonna 1922. Hyvin erilaiseen maahan he syntyivät. Eilen katselimme isäni kanssa Suomen suurimpia etkoja televisiosta ja hän muisteli kuinka tasan viisikymmentä vuotta sitten kuskasi pappaa ja mummua Linnan juhliin. Isoisäni oli hyvin tarkka jokaisesta markastaan ja eihän nyt Kekkosen juhlavastaanotolle taksilla voi mennä, ei. Kovat oli ruuhkat kuulemma jo silloin ja kovat ne ovat varmasti tänäänkin Presidentinlinnan läheisyydessä.

Itse olen saanut syntyä turvalliseen maahan. Syntymästäni saakka olen saanut ympärilleni lämpimän peitteen ja huolenpitoa. Niin läheisteni kuin kotimaammekin toimesta. Hampaani on tarkastettu. Niitä punaisia tabletteja annettu, jotka aina paljastivat jos oli kiire välitunnille pelaamaan jalkapalloa. Oppia on annettu ja rikkoutuneet paikkani on parsittu kuntoon. Itse olen saanut olla puolen metrin päässä todistamassa pienen ihmisen syntymää turvalliseen maahan. Heti syntymästään saakka sai hän ympärilleen lämpimän peitteen ja huolenpitoa. Seitsemän vuotta sitten tänä samaisena päivänä tämä pieni ihminen pääsi ensimmäistä kertaa omaan (vuokrattuun) kotiin, lunta pyrytti. Seitsemän vuotta myöhemmin tämä pieni ihminen on toisessa kodissaan, lunta pyryttää.

Suomi on hieno maa ja olen onnellinen, että olen saanut syntyä Suomeen. Olen onnellinen, että lukioaikoina tytöistä ja punk-musiikista kiinnostunut laiskimus on saanut mahdollisuuden opiskella akateemisen loppututkinnon. Olen onnellinen, että tyttärelläni on mahdollisuus käydä koulua ja tehdä tulevaisuudessa juuri niitä omia valintojaan. Toteuttaa omia haaveitaan. Sen tämä maamme mahdollistaa ja se on hienoa se! Nyt minä valitsen yhden hienoimmista teoksista. Se on ehdottomasti Sibeliuksen Finlandia. Sibelius itse ajatteli merkkiteostansa vain orkesteriversiona, mutta kuitenkin totesi: ”Jos kansa kerran haluaa laulaa, niin laulakoon…” Laitetaanpas soimaan, laulettuna versiona. Club for five haluaa laulaa, niin laulakoon…Kaunis video ja tulkinta. Kyllä tuossa herkistyy.

Suomihenkilö, onnnnneeaaaa!!!!

-Esko-

// Kuvat: Jere Lehtonen //

 

Comments (2)
, , , ,

Suuresti vai pienesti ja kauniisti?

6.12.2016

Kuusi vuotta sitten soitin veljelleni Kätilöopistolta. Kuusi vuotta sitten satoi lunta aivan mielettömästi. Kuusi vuotta sitten en osannut vielä pukea villapukua tai talvihaalaria. Kuusi vuotta sitten emme veljeni kanssa saaneet turvaistuinta kiinni ihan vaivattomasti. Kuusi vuotta sitten tuli myös Linnanjuhlat. Kuusi vuotta sitten oli tyttäreni ensimmäinen yö omassa tai siis vuokratussa kodissamme. Kuusi vuotta sitten en nukkunut silmäystäkään. Kuusi vuotta sitten katselin ja ihmettelin. Katselin ja ihmettelin ihmistä. Uutta ihmistä, joka seuraa mukanani kokonaisen ihmiselämän. Kuusi vuotta sitten olin onnellinen.

Kuusi vuotta myöhemmin polttelen yksiössäni Kelohongan tuoksuista kynttilää. Taustalla pyörii Linnanjuhlat. Linnanjuhlat ovat pääosin iloiset ja onnelliset juhlat. Linnanjuhlathan perinteisesti liimaavat perheet yhteen sohvalle. Hieman arvostellaan pukuja ja yksimielisyyteen linnan kuningattaresta ei päästä ihan helpolla. Joko on laahus liian pitkä tai nänni paistaa liikaa valojen loisteessa. Linnanjuhlissa saa näyttää onnen. Onnen siitä, että on saanut syntyä Suomeen. Itsenäiseen Suomeen.

Saako Suomessa ilman uuta näyttää onnea? Eli saako somessa näyttää onnen, vilpittömän onnen? Tämmöisen kysymyksen keskelle jouduin tänään tahtomattani. Zuckerberg nosti silmieni eteen keskusteluketjun, joka taas hieman muistutti netin raadollisuudesta. Minä haluan ihmisille ainoastaan onnea.  Onnihan on hienointa mitä ihminen elämässään voi kokea. Onnea ei kukaan halua keneltäkään ottaa pois. Onni on asia, jota varmasti jokainen tavoittelee. Joku sen onnen tavoittaa aiemmin. Joku odottaa sitä oikeaa onnea rauhassa. On onnellinen itsekseen. On ajoittain onneton itsekseen. Kaikki ihmiset ovat erilaisia. Kaikki ihmiset kokevat asiat eri tavalla. Kaikki ihmiset saavat näyttää onnensa. Tavan onnensa näyttämiseen voi myös ihminen valita itse. Voit tehdä sen suuresti. Tai pienesti ja kauniisti. Minä olin tänään niin onnellinen, kun aurinko paistoi ja pieni kaunis lintu lensi kädelleni. Nappasi pähkinän ja lensi tiehensä. Myös pieni, kaunis lintu oli varmasti onnellinen.

Kuusi vuotta sitten söin onnellisena kanakääryleitä ja suklaamoussea. Kuusi vuotta myöhemmin syön ihan onnellisena Chalupan salaattia ja isäni tuomia vaahtokarkki-joulupukkeja. Taas astui joku laahuksen päälle. Taas siitä saa mies kuulla seuraavan vuoden iltapalapöydässä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (21)