Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

kaupallinen yhteistyö

, , , , , ,

No, nyt oli superia meininkiä!!

10.10.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Superpark Vantaa

Nyt hän kävelee, kävelee hapuilevat ensimmäiset askeleensa. Muistan erittäin hyvin, kun pieni tyttö otti tiukasti etusormestani kiinni ja nousi pystyyn. Irroitti ja jatkoi matkaansa muutaman metrin eteenpäin. Pyllähti ja hymyili leveästi. Osoitti bluetooth-soitinta ja pyysi lempibiisiään, joka laittoi aina mimmin liikkeelle. Kappale oli Maroon 5:n Moves like Jagger. Nyt tämä samainen pieni tyttö heitteli Vantaan Superparkissa yhden käden kärrynpyöriä, hyppi voltteja vanumonttuun ja otti kaveriaan etusormesta kiinni. Osoitti seuraavaa liikunta-aktiviteettia, riensi sinne juoksujalkaa ja minä lähinnä yritin pysyä perässä. ” Mihin nämä vuodet vain häviävät?…” Mietin mielessäni.

Superpark-aktiviteettipuisto Vantaan Tammistossa on loistava paikka. Superparkin tarina syntyi isän ja tyttären yhteisestä lapsille suunnatusta sisäleikkipuistovierailusta. Kahvilassa istuneen isän mielessä heräsi ajatus, kuinka kehittää paikka, jossa kaikenikäiset voisivat touhuta yhdessä. Ilon kautta ja ilman kilpailua. Näin sai alkunsa Superparkit ja onneksi saivat. Superparkissa laitteet eivät liikuta sinua, vaan sinun täytyy itse liikkua. Tekemistä riittää ja liikuntamahdollisuuksien kirjo on todella laaja. Liikuntaihmisenä pidän näistä aktiviteettipuistoista todella paljon. Itsekin sitä ikäänkuin vahingossa tuli kokeiltua vaikka ja mitä. ”Jos minäkin nyt yhden voltin tuonne vanumonttuun heittäisin.” Ei jäänyt yhteen.

Liikunnan tärkeyttä ihmisen elämässä ei voi kukaan kiistää. Liikunta on saanut viime vuosina kuitenkin todella kovan kilpailijan varsinkin lasten ja nuorison keskuudessa. Valkoinen haamu ja hänen applikaatiojoukkueensa haastavat tosissaan niitä tekojääratoja sekä kiipeilytelineitä. Kilpaurheilu ei ole kaikkien juttu, eikä tarvitsekaan olla. Koulumaailmassa työskentelevänä on ollut ilo huomata kuinka esimerkiksi Liikkuva koulu- ohjelma pyrkii lisäämään lasten ja nuorten liikettä kouluissa. Pieniä hauskoja liikuntajuttuja luokkahuoneisiin ja koulujen pihoille. Mieli virkistyy ja keho saa liikettä huomaamattaan. Sovellettuna sama idea on Superparkissa. Hauskanpito kavereiden tai perheen kanssa on ykkösroolissa ja liikunta tulee mukana hyvänä sivutuotteena.

Syyslomat ovat ovella ja ikkunasta ulos katsoessa voi todeta, että onneksi nykyään on mahdollisuus myös sisäaktiviteetteihin. Superpark tarjoaakin todella hyvän mahdollisuuden viettää syyslomapäiviä vaikkapa koko perheen kesken, isovanhempia unohtamatta. Isovanhemmilla on lokakuun ajan vapaa pääsy Superparkiin. Paikallisten syyslomien pyöriessä puistoissa on tarjolla myös rauhallisia etätyöpisteitä ilmaisine Wifeineen ja kahvitarjoiluneneen. Lapset liikkuvat ja työt edistyvät, toivottavasti. Alle kouluikäiset tarvitsevat puistoon mukaan aikuisen valvojan ja myös alle neljävuotiaat pääsevät puistoon sisään ilmaiseksi. Mahdollisuus on hankkia myös kuukausikortti 59e/kk. ja tämä oikeuttaa Superparkin rajattomaan käyttöön. Tarjolla on myös 6kk. ja 12 kk. kortteja.

Vierailimme pikkumimmin ja hänen hyvän ystävänsä kanssa Vantaan Superparkissa viime lauantaina ja olihan mukava reissu. Tytöt olivat aivan innoissaan ja heidän touhujaan oli kyllä liikuttavan mukava seurata sivusta. Ykkösjuttuja olivat heidän mielestään tangot, volttien tekeminen, apinakiikkutörmäily esteisiin ja rengaslaskeminen. Mielestäni parasta oli katsella niitä useita ja useita liikunnan riemusta nauttivia nuoria, lapsia ja aikuisia. Niin ja tietysti volttimonttu, lämäritutka, baseball ym…Mukana oli valitettavasti myös negatiivisia asioita. Valokuvaaminen oli lähes mahdotonta, kun ei mimmit pysyneet hetkeäkään paikallaan. Tyttöjä ei meinannut saada millään pois puiston syövereistä. Lähtiessämme auton ikkunoita joutui tuulettelemaan normaalia kauemmin, koska kyydissä oli kolme huomaamattaan kunnon liikuntasuorituksen tehnyttä heppua.

Menkäähän temppuilemaan ja minun Instagramissa (@eskokoo) on arvonnan kautta mahdollisuus napata liput takataskuun, tsek!!!

-Esko-

Comments (0)
, , , , , ,

Jokainen tapaturma on liikaa!

9.10.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Tapaturmapäivä

Legot lattialla, joo, joo. Tiedätte varmasti tunteen, kun astut päälle. Sattuu niin järjettömästi. Siihen, kun lisäät vielä käsiisi kattilallisen kiehuvaa vettä. Saavut vanhemmillasi saunasta ja astelet märillä jaloillasi pitkin parkettia yläkerran parvekkeelle vilvottelemaan. Mukava pieni lätäkkö kiiltelee siinä portaiden yläpäässä. Isän tekee mieli vielä ennen nukkumaanmenoa lähteä hakemaan alakerrasta äidin tekemää siskonmakkarasoppaa. Märkä parketti, paljaat jalat ja lähemmäs seitsemänkymppisen koordinaatio. Kiireinen aamu. Aamukahvi autoon mukaan. On pimeää ja sade vihmoo ikkunoita. Ikeasta hankitun matkamukin kansi on hieman huonosti kiinni. Kaadat kunnon kulauksen suuhusi, kansi irtoaa ja samalla kiihdytät keretäksesi niillä vanhoilla keltasilla valoilla. Huonosti nukuttu yö. Teknisen työn tunnit, vannesaha ja kiire.

Siinäpä niitä aivan tavallisia arkisia esimerkkejä, joista osa on varmasti todella tuttuja ihan jokaiselle suomalaiselle. Ihan niin tuttuja eivät ole luvut tapaturmatilastoista. Suomessa sattuu vuosittain lähes miljoona, siis miljoona tapaturmaa ja esimerkiksi vuonna 2015 maassamme kuoli tapaturman seurauksena 2399 ihmistä. Suomen tapaturmakuolleisuus on koko Euroopan korkeimpia. Ja missäpä muualla näistä suurin osa tapahtuisi kuin kotona. Siellä kaikista tutuimmassa paikassa. Niiden tuttujen rutiinien ympäröimänä.

Ensimmäisessä kappaleessa mainitsin useamman kerran asian, joka on yksi suurimmista tapaturmille altistavista tekijöistä. Ja sehän on niinkin arkinen juttu kuin kiire. Kiire heikentää tarkkaavaisuuttamme ja saa tekemään asioita hieman vasemmalla kädellä ja huolimattomasti. Vasenkätisenä en hirveästi tykkää tästä sanonnasta, mutta menkööt nyt. Ne Petshopit tai Legot unohtuvat helposti sinne lattialle. Kerkiäähän ne siivota aamullakin. Aamulla se kello soi aina samaan aikaan ja eikun torkuttamaan. Kiireellä Berocca kuppiin ja rattiin. Se työmatka ei edisty yhtään nopeammin vaikka roikut edelläajavan puskurissa kiinni ja kiroat vielä sitä eteen kurvaavaa linja-autoa.

Luettuani noita todella puhuttelevia tilastoja aloin miettimään omaa toimintaani ja arkista kiirettäni. Kuinka voisin ihan pienillä keinoilla opetella kiireettömyyttä? Niihin tuttuihin rutiineihin ja kaavoihin vaan helposti kangistuu. On vaikea nähdä, kuinka pienillä ja itsestäänselvillä teoilla voisi asioihin vaikuttaa. Kyllähän avainsana on ennakointi. Laitat jo illalla seuraavan päivän asioita valmiiksi. Varaat aikaa riittäville yöunille (vaikeaa) ja huolehdit, että matkamukisi kansi on visusti kiinni. Jos aamu on kotona venähtänyt totutusta, on autossa enää toivotonta kuroa sitä menetettyä aikaa takaisin. Oletettavasti työpaikalla saat ymmärrystä, jos ilmoitat saapuvasi muutaman minuutin myöhässä. Niin ja niissä kasaantuneissa työtehtävissä auttaa myös ennakointi. Tämän kuin itsekin muistaisi, eikä jättäisi töitä sinne viime tinkaan.

Nyt on koputettava puuta, mutta olen selvinnyt elämässäni ilman suurempia tapaturmia. Tottakai nämä perushommat on tullut koettua. Veitsi sormeen ja tikattavaksi. Painava pahvilaatikko, huolimaton miehekäs tempaisu notkoselällä ja kaksi viikkoa kierähdystekniikalla sukat jalkaan. Nyt on ollut selkä kunnossa, koska olen kiinnittänyt huomiota oikeisiin nostotekniikoihin ja välttänyt alaselkävammoille altistavia tilanteita. Perjantaina 13.10 vietetään valtakunnallista tapaturmapäivää. Päivän tavoitteena on parantaa maamme turvallisuuskulttuuria, saada ihmiset kiinnittämään huomiota niihin arkisiin tapaturma-alttiisiin valintoihin ja hallita omaa kiirettään.

Kuulostaako tutuilta tilanteilta?

Tapaturmapäivän tärkeimmän teeman mukaan: HOPULLE LOPPU!

-Esko-

Comments (0)
, , , , ,

Tämä tuote löytyy aina kaapistani

7.9.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Free päätäikarkote

Se pieni, noin 2-3 millimetrin kokoinen ällötys laittaa takuuvarmasti pakan sekaisin. Laittaa koko asunnon aivan ylösalaisin ja kiristää hermoja. Kyllä, se pieni ällötys on päätäi. Jokaiselle perheelliselle tai lasten kanssa työskentelevälle on varmasti tuttu tämä kyseinen viesti: Ryhmässämme on havaittu päätäitä. Tarkastattehan lapsenne hiukset ja tarvittaessa tutustutte täiden hoito-ohjeisiin. Tuo viesti muistuttaa syyskelien saapumisesta. Lähes yhtä varmasti kuin lehtien kellastuneet puut ja viilenevät, pimenevät illat.

Muutaman kerran olen tuohon täirumbaan päässyt tutustumaan. Pesukone laulaa taukoamatta. Frozenin Elsa ja Anna- pehmot joutuvat tosielämän jäädytykseen sinne pakastevihannesten sekaan. Täishampoo vaahtoaa hiuksissa ja kampaus viimeistellään sillä apteekin Tangle Teezerillä, eli metallipiikkisellä täikammalla. Näistä kokemuksista viisastuneena olen hankkinut peilikaappiini vakiotuotteen, jonka kaivan aina esille tuohon alussa mainitsemaani viestiin törmätessäni. Se on täiden ennaltaehkäisyyn tarkoitettu Free täikarkoite. Tämä huomaamaton ja hajuton täikarkoite on timanttinen tuote, jonka tulisi löytyä kaikkien lapsiperheiden ja lasten kanssa työskentelevien peilikaapeista. Antaa täiden lisäksi suojan myös sille järjettömälle siivousrumballe ja hermojen kiristelylle.

Free täikarkoite on maailman terveysjärjestön WHO:n suosittelema tuote. Karkoite on todella helppo suihkuttaa hiuksiin ja se soveltuu kaikenikäisille. Teho säilyy kuivissa hiuksissa jopa kaksi vuorokautta. Tuotetta on saatavilla kaikista hyvinvarustetuista päivittäistavaraliikkeistä. Voin todellakin suositella tuon sinikorkkisen tuotteen heittämistä sinne arkiostosten sekaan. Maksaa kyllä itsensä takaisin koulujen ja päiväkotien täirumban alkaessa. Ne päähineet eivät vain aina muista uida sinne takkien hihoihin, vaikka kuinka muistuttelisi.

Onko tuote tuttu? Jos ei, niin kerrohan lyhyesti kommenttikenttään mitä ajatuksia saapuva syksy sinussa herättää? Arvon vastanneiden kesken kaksi purkkia tuota sinikorkkista ”hermojensäästäjää”. Syksyssä parasta on pimeät illat…esimerkiksi. (Arvonta päättyy sunnuntaina 10.9. klo: 20.00. Tarkemmat tiedot arvonnasta löytyvät täältä.) Olen yhteydessä voittajiin ja laitattehan meiliosoitteet näkyviin.

Syysflunssa lähtee toivottavasti lepäämällä, täit eivät.

Free your mind!

-Esko-

Comments (43)
, , , ,

Hankkisinko sähköauton?

30.6.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Nissan Leaf

Kaksi kuukautta sitten sain käyttööni sähköauton. En tiennyt sähköautoilusta juuri mitään. Äsken luovutin sähköauton pois. Mitä tiedän sähköautoilusta nyt? Ei kaksi kuukautta tee minusta asiantuntijaa, mutta jotain kosketuspintaa sain tähän tulevaisuudessa varmasti räjähdysmäisesti kasvavaan autoilumuotoon. Leafin perävalojen kaartaessa pois pihastani tuli minulle hieman ikävä tätä uutta tuttavuutta. Kahden kuukauden matka oli kuin ensimmäinen seurustelusuhde. Mistään et tiedä oikein mitään. Aluksi jännittää, mutta kokeilemalla ja asioihin perehtymällä sinusta tulee viisaampi ja varmempi. Myös ympärillä olevia ihmisiä tämä uusi kumppani kiinnosti todella paljon. Niin, siis tässä viimeisessä lauseessa puhuin taas sähköautosta.

Huristelu Nissan Leafilla oli todella positiivinen kokemus. Ajelin pääasiassa kaupungissa ja lähialueilla. Oletettavasti tämä auto on siihen suunniteltukin. Ja hyvin on suunniteltu. Kaupunkiajoihin ja lyhyemmillle matkoille Leaf soveltuu aivan täydellisesti ja latauspisteitä ilmestyy katukuvaan koko ajan tihenevällä tahdilla. Jo nyt useiden kauppakeskusten parkkihalleissa, suurempien kauppojen pihoissa on latauspisteitä. Näihin voi jättää auton latautumaan kauppareissun ajaksi, kätevää.

Mikä sitten ei ollut niin kätevää? Pidemmille matkoille akun kantavuussäde on vielä hieman liian lyhyt. Pidemmät matkat vaativat tarkempaa suunnittelua ja kovemmilla nopeuksilla akkuprosentit putoavat melkoisen kovaa tahtia. Esimerkkinä matka Lahteen eräänä lämpöisenä kesäiltana. Kesänopeusrajoitusten mukaan ajelin ja matkalle oli tehtävä yksi pysähdys. Latauspisteitä on toki matkalla ainakin kahdella huoltoasemalla ja itse kävin ”varikolla” Mäntsälän Tuuliruusulla. Tuuliruusulla oli mahdollista ladata keskinopealla laturilla.

Mäntsälässä vietin noin 45 minuuttia. Join kahvit ja pelailin Superrulettia. Mustalla kasilla nappasin vielä kaksikymmentäseitsemän euroa taskurahaa. Pidemmän päälle voisi tulla kuitenkin kalliiksi nämä pysähdykset. Siis ei sähkönsiirron vaan henkilökohtaisten mieltymysten takia. Lataushinnan voi useimmiten tarkastaa latauslaitteen kyljestä ja joissain kohteissa lataaminen on vielä toistaiseksi maksutonta. Tuuliruusulta huristelin Lahteen, jossa sainkin sitten autoni lataukseen vanhempieni autotalliin. Matka-ajaksi tuli noin parisen tuntia. Aika lähes tuplaantui totutusta. Tuon matkan, kun yleensä ajaa pysähtymättä, niin tämä uuden kumppanini vaatima pysähdys aiheutti hieman harmaita hiuksia. Noh, se lienee tuttua tuoreissa ja jopa vuosia kestäneissäkin parisuhteissa.

Lahdesta löytyi hienoin näkemäni latauspiste. Tuo piste löytyi Apulannan Apulandia-kahvilan pihasta. Piste oli tuunattu bändin omilla printeillä. Apulanta tarjoaa virtaa lavalta ja nykyään myös sähköautoihin kahvilansa pihasta Lahden Hennalassa. Kannattaa käydä tutustumassa vanhaan Sotilasmusiikkimuseon rakennukseen saneerattuun kahvilaan ja Apulanta-museoon. Hyviä herkkuja ja rokkimeininkiä. Usein Leafin takapenkillä istui myös kuusivuotias rokkimimmi, joka kertoi omia kokemuksiaan Nissan Leafista. (Tai siis Lefasta, jolla hän sitä kutsui.)

  • Lefa oli hieno ja se ajoi ihan hiljaa.
  • Tuoksui ihan tuoreelta autolta.
  • Siinä näytössä näkyi aina biisit ja levyt. Oli hyvät musat.

Tällä lyhyellä kokemuksella kiinnostuin suuresti sähköautoilun maailmasta. Akkukestojen kasvamisen ja toivottavasti tuntuvasti alenevien hintojen jälkeen voisin tulevaisuudessa tosissani harkita sähköauton hankintaa. Pihaamme on tulossa tolppapaikat, joten se tekisi autoilusta vieläkin kätevämpää. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Seuraavaan suhteeseen voisi kuitenkin lähteä jo hieman kokeneempana.

-Esko-

Comments (0)
, , , , , , ,

Keksin ihan uuden nimen tälle hittiherkulle

7.6.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Kantolan

”Sitä vaan laitatte etutaskuun. Yksi pala ei riitä, laittakaa kaksi. Ja vettä pulloon. Näillä eväillä pärjäätte pitkälle.” Noilla sanoilla majuri Laukka valmisteli meidät pitkälle hiihtovaellukselle. Ja me ratsumiehet tottelimme ja laitoimme jo hieman käytössä kellastuneen talvipuvun etutaskuun kaksi palaa näkkileipää. Ja kyllä, niin pärjäsimme, pitkälle pärjäsimme. Näkkileipä, tuo helppo naposteltava. Tuon helpon naposteltavan kanssa olen itse tekemisissä vuodessa noin 190 päivää. Edelleenkään en ole löytänyt ratkaisua, että kummalle puolelle sitä levitettä tulisi laittaa. Noh, samapa tuo. Nyt on pienoinen tauko työpaikan näkkäreistä ja on aika laajentaa skaalaa.

Uusi ja toivottavasti nouseva trendi on jyväiset näkkileivät. Jos pelattaisiin Levottomat ykkösestä tuttua ”en ole koskaan peliä” saisin tästä melkoisen varmasti pisteen. En ollut koskaan aikaisemmin maistanut jyvänäkkäriä. Kantola tarjosi minulle tämän mahdollisuuden ja hyvä, että tarjosi. Jyvänäkkäri oli oikein maittava uusi tuttavuus. Helppoa, täyttävää ja terveellistä. Runsaasti hyviä rasvoja, proteiineja, kivennäisaineita ja kuituja samassa paketissa. Nykypäivänähän kaikelle uudelle tulee keksiä omia nimiään tai sanojaan, jotka sitten saattavat päätyä Suomen kielitoimiston sanakirjaan asti. Sinne hyggeilyn, marituksen ja droonien sekaan. Enää edes mysli ei ole mysliä. Sekin on granolaa. Jos siis yhdistetään näkkäri ja jyvänäkkäri saadaan jäkkäri. Ei, ei kielipoliisit tule tuota ehkä hyväksymään.

Varmasti moni blogiani seurannut tietää, etten ole mikään superkokki. Tämä on ominaisuus, josta en ole niinkään ylpeä. Tämä on kuitenkin ominaisuus, jota voi harjoitella. Pienillä askelilla on hyvä lähteä liikenteseen ja lomallahan on aikaa valmistaa esimerkiksi kunnon aurinkoaamiainen tai iltaisen auringonlaskun sävyttämä iltapala omalle takapihalleen. Eilen heräsin täyteen auringonpaisteeseen. Olin kyllä tutkaillut sääennustuksia jo etukäteen ja varannut jääkaappiini kotimaisia tuoreita tomaatteja ja buffalo-mozzarellaa. Kuivakaappia olin täydentänyt mustapippurilla ja oliiviöljyllä. Ikkunalaudalle vielä rehevä ja tuoksuva puska basilikaa. Ah, nuo herkut jyvänäkkäreiden päälle ja eikun aurinkoon herkuttelemaan.

Tämmöisiä aamupaloja on valmistettu maailmalla varmasti miljoonia ja miljoonia. Nämä leipäni päälliset eivät ole uusi innovaatio, ei uusi resepti. Tällä nimellä näitä ei varmasti ole kukaan muu maailmassa tehnyt, ei varmasti. Eli Eskon buffalo-mozzarellajäkkärit, olkaa hyvät!

Kantolan jyvänäkkäreitä (kaura-auringonkukansiemen tai yrtti-merisuola)
buffalo-mozzarellaa
tuoreita kotimaisia tomaatteja
basilikaa
mustapippuria
oliiviöljyä

Siitä vaan oman maun mukaan jäkkärin eikun jyvänäkkärin päälle ja nauttimaan.

Aurinkoa ja terveisiä kotimaisten kielten keskuksen väelle!

-Esko-

Comments (4)
, , , ,

…niin lempeää ja tasaista ajoa

25.5.2017

Kaupalllinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Nissan

Sähköauto. Sähköauto miehelle, jolla ei ole minkäänlaista tietämystä asiasta. Kyllä kiitos, tämän parin kuukauden mahdollisuuden otin vastaan todella suurella mielenkiinnolla. Muutettuani uuteen asuntooni on autoiluni lisääntynyt huomattavasti. On ollut liian suuri kiusaus hypätä autonrattiin, kun autopaikkani sijaitsee noin metrin päässä ulko-ovestani. Viime ajat olen huristellut Nissan Leafilla, täyssähköautolla. Sähköautoilu on asia, josta ihmisillä on varmasti todella paljon olettamuksia ja niin on ja oli minullakin. Jo muutaman viikon tutustuminen sähköautoiluun on kuitenkin jo kumonnut muutamia olettamuksia.

”Niin, tuo on kuitenkin vähän erilainen kuin ne mopoautot?” Näin kysyi eräs työkaverini. Sähköauto on ihan oikea auto. Auto, joka kulkee todella ketterästi ja kiihtyy jopa paremmin kuin oma autoni. Ajaminen on todella lempeää ja tasaista. Ja mikä oudointa täysin äänetöntä. Tämä tuntui aluksi todella kummalliselta, mutta nyt siihen on jo tottunut. Työkaverini esittämä olettamus siis kumottu.

”Vitsi, jos tuo akku nyt loppuu…” Muutamina ensimmäisinä päivinä en voinut keskittyä oikein muuhun kuin mittaristossa sijaitsevan akkuprosentin tuijottamiseen. Tein vain hyvin tarkasti harkittuja reittivalintoja ja pelkäsin jatkuvasti yllättävää akun tyhjenemistä. Akku ei ole loppunut. Ei ole läheskään loppunut. Nyt osaan jo nauttia ajamisesta ja luotan täysin ystävääni akkuprosenttinäyttöön. Hän pitää sanansa. Hän kuluu tasaisesti kaupunkiajossa. Nopeuksien noustessa kovemmiksi on hänelläkin suurempi tarve hävitä, mutta ei, ei hän yllättäen lopu. Täydellä akulla huristelee kaupunkiajossa noin 200 kilometriä. Oma olettamukseni ja pelkoni siis kumottu.

”Lataaminen on hankalaa ja latauspisteitä ei ole saatavilla.” Tähän en voi antaa vielä kokemusta muusta kuin pääkaupunkiseudulla ajelemisesta. Täällä latauspisteitä on saatavilla todella runsaasti. Esimerkiksi omalle työmatkalleni osuu jo kolme latauspaikkaa ja kuntosalini parkkipaikaltakin löytyy yksi. Lataamismahdollisuuksia on erilaisia. Pikalaturi lataa akun 80% noin puolessa tunnissa. Kahvikuppi tai hamppariateria, niin akku on lähes täynnä. ”Normaalilla” sähköautolaturilla lataus kestää muutaman tunnin ja verkkovirrasta akun lataaminen täyteen kestää huomattavasti kauemmin. Jos omistaisin tolpallisen autopaikan( suunnitteilla pihallemme), niin olisi kyllä äärimmäisen kätevää. Auto yöksi laturiin ja aina olisi aamulla akku sadassa prosentissa. Tätä olettamusta en voi vielä kumota. En ole ajellut vielä muissa kaupungeissa enkä ole kerennyt vielä heittää yhtään pidempää matkaa laina-Leafillani.

Tämä muutaman viikon kokemus on ollut hyvin positiivinen. Kaupunki- ja työmatka-ajossa sähköauto on ollut todella kätevä. Lataaminen on ollut mutkatonta ja lataamispaikoilla on ollut mukava keskustella kokeneiden sähköautoilijoiden kanssa heidän kokemuksistaan. Lähes jokainen ihmettelee sähköautojen minimaalista näkyvyyttä liikenteessä. Varmasti on useita, useita ja useita asioita, jotka tähän vaikuttavat. Asia on vielä sen verran uusi ja mainitsemiani ennakko-olettamuksia pyörii vielä ihmisten mielissä. Itsellänikin pyörii vielä mielessä se ensimmäinen pidemmän reissun heittäminen. Matkaa täytyy hieman suunnitella ja ennakoida kahvipaussit semmoisille huoltoasemille, joista löytyy tuo pikalaturi. Matka Helsingistä lähimpiin suuriin kaupunkeihin onnistuu tällä legendaarisella yhden pikalaturipysähdyksen taktiikalla.

Legendaarista oli myös aikoinaan Lahessa pyörittää rundia. Eli ajella autolla ympäri Lahtea. Bassot hakkasivat niin kovaa, että takapenkillä piti istua Peltorit päässä. Lahen miehelle on juurtunut selkärankaan nautinto iltaisesta autolla ajamisesta. Enää ei bassot hakkaa, vaan nykyään nautin suuresti autolenkeistä hämärtyvissä, kesäisissä illoissa. Hyvät musiikit soimaan, sähköauto alle ja baanalle. Baanalle ilman huolta polttoainekustannuksista. Baanalle ilman huolta tärykalvojen vaurioitumisesta.

On ollut erittäin mukavaa tutustua sähköautoilun maailmaan. Tämä on asia, joka aivan sataprosenttisen varmasti on tulevaisuuden juttu. Juttua tulen kirjoittamaan myös tämän testijakson päätyttyä. Varmasti paljon viisaampana ja enemmän asiasta tietävänä.

Minkälaisia ajatuksia sähköautoilu teissä lukijoissani herättää?

Aurinkoiselle baanalle!

-Esko-

Comments (10)
, , , , , , , ,

Voiko olla enää parempaa viihdettä?

19.5.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Watson

Jukka Tammi tanssii, tanssii lanteet keinuen juuri voitetun MM-pokaalin kanssa. Anssi Salmela halaa. Halaa niin tunteellisesti Tarja Halosta, Tasavallan Presidenttiämme. Tanssiiko joku tänä vuonna? Nappaako joku Saulin siihen hellään ja tunteelliseen syleilyyn? Nilkat toivottavasti pysyvät kunnossa pelaajistolla ja johtoportaalla. On tuo jääkiekko, Suomi ja media erikoinen triangeli. Leijonien startti turnauksessa oli nihkeä ja julkinen teilaus oli valmis. Eipä voisi enää paljon parempaa kuittia antaa kuin yllättää lohkoykkönen ja karjua Ruotsia vastaan välieriin. ” Win the right games…” Tämä aurinkokuninkaan lausahdus todellakin toteutui tässä turnauksessa.

Minulla on ollut testikäytössä uudessa älytelevisiossani suoratoistopalvelu Watson ja tämä on mahdollistanut minulle Suomen otteluiden seuraamisen C Moren kautta, Mertarannan selostuksella ja teräväpiirtotarkkuudella. Teräväpiirtotarkkuutta vaati myös Leijonien peli turnauksen alkumetreillä, mutta nyt kaikki on mahdollista. Kyllähän tuo eilinen voitto antaa joukkueelle varmasti semmoisen latauksen, että lauantaina on tulossa todella herkullinen taistelu.

Herkullista on myös Watsonin käytön helppous. Watsonista löytyvä Makuunin videovuokraamo on muuttanut monta arki-iltaani viikonlopuiksi. Pussi herkkuja ja leffa pyörimään. Sitä nuo maanantait ja tiistait ajoittain tarvitsevat. Tänään onkin sitten luvassa ihan oikea viikonloppu, ilman haaveilua. F:n kanssa perjantaiherkut haltuun (koostuivatkin tänään marjoista, hyvä niin…) ja leffa pyörimään. Onnistuu televisioni kaukosäätimellä ja muutamalla napin painalluksella.

Lauantaina katsellaankin sitten tosielämän draamaa, kun Suomi taistelee välierissä niin rakasta Ruotsia vastaan. Sitä draamaa ei voi käsikirjoittaa. Ei voi, ja sehän siitä kiehtovaa sekä jännittävää tekeekin. Voiko olla enää parempaa keväisen lauantai-illan viihdettä, kuin 20.15 alkava jääkiekon MM-välierä Suomi vs. Ruotsi?

Huh ja huh, kuinkakohan mahtaa käydä?

-Esko-

Comments (6)
, , , , , , , ,

Tämä asia tulee selkärangasta, onneksi!

15.5.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Atria Eat & Go

Liikunnallinen elämäntapa. Tämä on asia, josta haluan omia vanhempiani kiittää. Jo pieni Esko oli tottunut liikkumaan ja jo pienen Eskon ympärillä urheilu ja liikunta olivat tiivisti mukana. Veljeni kanssa olimme ihan pikkupoikina usein isäni mukana hänen koripalloharjoituksissaan. Saimme aina, tai en tiedä olisimmeko saaneet mennä koulun patjavarastoon pomppimaan. Rakensimme sinne erinäisiä seikkailuratoja ja hypimme vuorotellen trampoliinilla. Uskoisin, että tuolta on pikkuhiljaa lähtenyt rakentumaan myös liikunnan tärkeys minun elämässäni. Tämän asian pyrin myös omalle tyttärelleni siirtämään. Ei tarvitse kilpailla, ei tarvitse olla huipulla, mutta liikunnallinen elämäntapa olisi merkityksellistä saada osaksi hänenkin elämäänsä.

Omassa lapsuudessani ei ollut älypuhelimia, ei ollut Pleikkareita eikä ollut sosiaalista mediaa. Oli kerrostalon piha. Oli kaverit. Oli idoleja, joita leikittiin pihapeleissä. Timo Suden lähes täydellisen kääntölämärin opettelin sillä puuvartisella Montrealilla. Vietimme lähes kaikki päivät pihalla, pelaillen ja leikkien. Kouluikäisenä aloitin sitten harrastamaan urheilua kolmessa eri lajissa ja sille tielle olen jäänyt. Liikunta ja sen tarve tulee selkärangasta ja en pysty olemaan kovinkaan montaa päivää tekemättä jonkintyyppistä urheilusuoritusta. Oli se sitten reipas kävely, koristreenit, lenkki, kuntosali tai kotijumppa. Olen kohtalaisen aktiivinen henkilö, joten energiataso nousee helposti liian korkeaksi. Läheiseni tämän tietävät. Kyllä, muutun sietämättömäksi.

Sietämättömäksi rakentuu myös nälkä jos ei tankkaa kunnolla liikunnan ohessa. Tämä on minun heikko kohtani. En ole koskaan kiinnittänyt syömiseeni minkäänlaista huomiota, lukuunottamatta karkkilakkojani. Eivätpä nekään ole supersuorituksiin johtaneet. Syön ihan mitä vaan, ihan milloin vaan. Joskus unohdan syödä kokonaan ja ihmettelen miksei jalka oikein nouse lenkkipolulla. En ole oikein löytänyt semmoista helppoa ja nopeaa syötävää, jonka voi tankata vaikkapa työpäivän jälkeen juuri ennen kuntosalia tai lenkkiä. Rahka ei täytä tarpeeksi. Lämmin ateria täyttää vähän liikaakin. Nyt on markkinoille tullut todella varteenotettava vaihtoehto Atrialta.

Atrian Eat & Go salaattiateriat ovat proteiinipitoisia, vegaanisia ja ennenkaikkea helposti nautittavia pika-aterioita. Noita herkkuja olen napsinut viime aikoina oikein urakalla. Pakkaus on kuin tehty nopeaan popsimiseen. Tarpeeksi tukeva, ei lentele pavut autonpenkeille ja mukana tuleva luha (armeijatermi lusikkahaarukalle) helpottaa syömistä huomattavasti. Maku on molemmissa annoksissa todella hyvä. Raikas, ruokaisa ja täyttävä. Itse olen syönyt aterioita ainoastaan kylmänä, mutta ne voi halutessaan lämmittääkin. Yhteenvetona voin suositella näitä uutuuksia kaikille helppoa, nopeaa ja terveellistä ruokaa etsiville. Toimii!!

Liikunnan ilon ja terveellisen valmisruoan saattelemana uuteen viikkoon!!

-Esko-

// Osa kuvista: Olli Laine //

Comments (0)
, , , , , , ,

Muistot taskuun…

10.5.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Huawei

On paikkoja, jotka herättävät paljon muistoja. Muistoja lapsuudesta. Muistoja jo eletystä elämästä. Kaikilla ihmisillä on varmasti lokaatioita, jotka herättelevät muistin syövereistä asioita, joita on tullut vanhempien, ystävien tai sukulaisten kanssa touhuttua. Tänä päivänä lähes jokaisen ihmisen taskussa kulkee väline, jolla näitä muistoja voi tallentaa. Tallentaa, miettimättä mihin ne entisajan filmirullan tarjoamat kaksikymmentäkaksi kuvaa olisi järkevintä käyttää. Voit napsia kuvia sieltä ja täältä. Lähes jokaisesta eletystä hetkestä. Merkityksellisestä tai merkityksettömästä. Itselläni on tällä hetkellä Huawei P10:ni tallennettuna 6464 valokuvaa, joka olisi noin 294 vanhaa filmirullaa.

Matkapuhelimen valokuvat ovat resoluutioltaan todella korkealaatuisia ja halutessasi voit tulostaa seinälle vaikka A3-kokoisen taulun kuvalaadun kärsimättä lainkaan. Mietinkin, että voisin jonkun tuommoisen mustavalkoisen kuvan printata asuntoni seinälle. Lapsen syntymä. Lapsen kasvun seuraaminen ja niiden ainutkertaisten muistojen tallentaminen on meidän ajassamme todella helppoa. Ne ensimmäiset askeleet, ensimmäiset kiinteät ruoat ja se ensimmäinen koulupäivä tallentuu taskuihimme, matkapuhelimiimme. Matkapuhelimiimme, josta voit siirtää ne internetin mahdollistamana vaikkapa hyvälaatuiseksi kuvakirjaksi. Olemmekin tehneet F:n lähes jokaisesta vuodesta kuvakirjan isovanhemmille joululahjoiksi. Sitä ensimmäistä kirjaa on luettu pikkumimmin kanssa yhdessä lukuisia ja lukuisia kertoja. Siis, pestiinkö me oikeasti häntä pienenä taikinakulhossa? Kyllä, näin me teimme.

Eilen juoksin lenkin paikassa, joka on itselleni hyvin muistorikas. Seurasaari. Tuo oravia ja historian havinaa sisältävä saari, aivan Helsingin keskustan läheisyydessä. Muistan, kun pikkupoikana sain Helsingin jäätelötehtaan vaniljapuikon ja taskuuni pähkinöitä. Pähkinöitä, joita sain syöttää rohkeille kädestä nappaaville oraville. Eilisellä lenkillä kuvailin ja tallensin puhelimeeni niitä paikkoja, joissa olemme isäni ja isoisäni kanssa tallustelleet.

Matkalle osui auktoriteettisen, entisen presidenttimme Urho Kekkosen kuntoiluportaat, vanhoja aittoja ja tietysti niitä oravia. Ei ollut tällä kertaa pähkinöitä taskussa, mutta onneksi oli Huawein matkapuhelin, jonka kameraominaisuudet ovat aivan älyttömän hyvät. Jokaisen kuvan jälkeen tuli wau-efekti. Tunsin itseni taas hyväksi valokuvaajaksi. Matkalle osui myös asioita, joita ei omassa lapsuudessani vielä ollut. Kanadanhanhet ja Alepa-fillarit. Näiden hallitsematon lisääntyminen puhuttaa mediassa. Mediassa, jonka kiemurat ovat nykyään myös kätesi ulottuvissa, siellä taskussasi.

KÄYKÄÄHÄN blogini Facebook-sivuilla (facebook.com/eskokyroblogi) osallistumassa Huawein tuotearvontaan. On bluetooth-kaiutinta, sateenvarjoa Suomen lumisien kesäpäivien varalle ym…

Kirjoitus on hyvä päättää tuttuun mainoslauseeseen, jonka voin edelleen täysin allekirjoittaa. ” Täydellinen älypuhelin epätäydellisessä maailmassa.

-Esko-

Comments (4)
, , , , , , ,

Kaikki irti älytelevisiosta

4.5.2017

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Blogimedia ja Watson

Uuteen asuntooni muutettuani on elämässäni lisääntynyt ainakin yksi asia. Ja se asia on ajasta riippumaton television katselu. Tästä kuuluu kiitos ystävälleni, joka auttoi minua valitsemaan juuri tarpeitani vastaavan telkkarin. Tyylikäs, tehokas ja tietysti tarpeeksi suuri. Kiitos myös kotimaiselle palvelulle Watsonille, joka tekee televisiosta paljon enemmän kuin pelkän television. Television hankittuani mietin, että nyt on aika napata joku viihdepalvelu, jolla saan uudesta älytelevisiostani kaiken irti. Hipheijaa, tuli Watson ja miettiminen loppui siihen paikkaan.

Watson on palvelu, joka tarjoaa aina jotain katsottavaa. Eikä ainoastaan televisiosta, vaan Watsonia voin käyttää myös tabletilla, älypuhelimella tai tietokoneella. Halutessani vaikka kaikilla samaan aikaan. Voin katsoa lempiohjelmiani suorana tai tallentaa niitä puolen vuoden ajan rajattomasti ja katsoa juuri silloin, kun minulle parhaiten sopii. Itse olen vanhan koulukunnan videovuokraamomies. Vielä, kun oli naapurissa videovuokraamo, niin marssin sinne ja valitsin konkreettisen dvd-elokuvan. Kylkeen pussi irtokarkkeja ja lähes täydellinen ilta oli valmis alkamaan. Nyt minulla on omassa telkkarissani Makuunin videovuokraamo, joka on varsinkin kotimaisten elokuvien ystävälle todella hieno juttu. Ojennan käteni yöpöydälle. Otan kaukosäätimen ja valitsen mieleiseni elokuvan. Edelleen kylkeen pussi irtokarkkeja ja täydellinen ilta on valmis alkamaan. F:n kanssa olemme käyneet hyvin tehokkaasti animaatiouutuudet läpi. Singiä on odotettu ja huomenna onkin sopivasti sen vuoro. Makuunin vuokraelokuvien hinnat vaihtelevat 0,33 eurosta maksimihintaan, joka kuumimmilla uutuuksilla on 4,99e.

Aikaisemmin olen ollut hyvin vaatimaton television käyttäjä. Kunhan kuva näkyy, niin se riittäköön. Nyt tekniikan mennessä huimaa vauhtia eteenpäin tämmöinen arkikäyttäjäkin muuttuu koko ajan tarkemmaksi ja tarkemmaksi. Kyllä, nyt minäkin ymmärrän eron on teräväpiirtolähetyksen ja ”normaalin” välillä. Watsonin kautta voinkin katsella lempikanaviani HD-tasoisella kuvalla. Ainut miinus on se, että kuva on ajoittain liiankin tarkka. Ihohuokoset ja pakkeli näkyvät jopa häiritsevästi. Tekniikan kehitys auttaa myös perinteistä sisustajaa. Nykyään televisiot ovat osa sisustusta ja häiritsevät johdot on helppo piilottaa. Aikoinaan oli vaikea yhdistää 32-tuumaista kuvaputkitelevisiota osaksi modernia sisustusta. Olisi täyttänyt puolet tästä minimakkaristani.

Huomenna starttaavat jääkiekon MM-kisat. Joukkueen valinta on taas puhuttanut mediassa, kuten jokaikinen vuosi. Jääkiekko on asia, joka liimaa suomalaisia yhteen. Itse pysyn hyvin mukana kahvipöytäkeskusteluissa, koska Watsonin kautta minulla oli mahdollisuus hankkia C More Sport. Sieltä voin katsoa Leijonien ottelut sinivalkoisen ääneen Antero Mertarannan selostuksella. Viedäänkö vielä vastustajia kebab-kioskille vai mitä se Antero tällä kertaa keksii? Saapa nähdä. Saapa nähdä mitä muita kanavapaketteja tässä vielä intoutuu hankkimaan? Watsonin kautta voin rakentaa juuri mieluiseni palapelin. Hintahaitari paketeissa on 4,30e-29,95e/kk.

Teillä kaikilla on mahdollisuus kokeilla kuukauden ajan maksutta Watsonia. Kokeilujakso ei sisällä maksupaketteja eikä Makuuni-vuokrausmahdollisuutta, mutta käykää ihmeessä tutustumassa! Helppoa, vaivatonta, kotimaista ja koukuttavaa. Applikaatiot ladattavissa täällä: iTunes ja Google Play-kauppa.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

Comments (%)