Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

kesä

, , , ,

Hei, joku Joensuu ja Ilosaarirock

18.7.2017

Eilen nukahdin kello 20.15. Tänään heräsin kello 11.20. Kyllä nuo kaksi peräkkäistä festivaaliviikonloppua aiheuttivat hienoisen väsymyksen. Väsymyksen, mutta ainoastaan onnellisen sellaisen. Edelleen toistan tämän samaisen lauseen, jonka olen jo useasti sanonut. Minä rakastan kesäisiä rokkifestivaaleja. Tunnelma, ystävät, yhtyeet ja kaikkien näiden muodostama kombo on jotain sellaista, joka mieltäni jaksaa lämmittää aina vaan, vuosi toisensa jälkeen.

Ja tälle yleisönosastolla yli kolmekymppisiä rokkifestivaaleilla ihmetelleelle haluan sanoa, että kyllä meitä siellä on. Varmasti koko ajan enemmän ja enemmän, koska festivaali on nykypäivänä todella kokonaisvaltainen elämys. Myös ”aikuiset” voivat ajoittain hieman irroitella ja juhlia. Päästää irti arjesta. Päästää irti kaikista velvollisuuksista. Olla vaan ja nauttia. Laitetaanpas tämän kesän kunniaksi Ruissin tapaan myös Ilosaarirockin leijonat ja lampaat.

ILMASTO: Noniin. Tiedän, säästä puhuminen on tarkoitettu lähinnä vain väkinäisistä tilanteista selviämiseen ja epäonnistuneille treffeille, mutta olihan se taas aivan käsittämätöntä. Yrittivät meteorologit parhaansa mukaan tyrkätä lauantaiksi Joensuuhun harmaita pilviä ja jatkuvaa vesisadetta. Ja mitä vielä, ilma oli koko festarin todella hyvä ja sunnuntai lähes täydellinen. Aurinkoa ja ehdottomasti meteorologien kiusaksi: KOLME LEIJONAA.

YLEISET JÄRJESTELYT: Visuaalisesti festivaali oli todella hieno. Tämä puoli vain paranee vuosi vuodelta. Oli lamppua, kynttilää, valonauhaa ja mukana kulki kuitenkin tietty ”kotikutoisuus”, joka teki ainakin minuun vaikutuksen. Ja se päälava viimeisten bändien esiintyessä. Laululavan valaistukset lisättynä esiintymislavan valoihin. En varmasti ole väärässä, jos totean. Suomen hienoin esiintymislava. KOLME LEIJONAA.

Suosituimpien yhtyeiden esiintyessä jonot muodostuivat todella suuriksi. Sääliksi kävi varsinkin toisen sukupuolen edustajia, koska WC-jonot etenkin tähtiteltan alueella olivat jopa mauttoman pitkiä. Myös anniskeluiden jonot tuntuivat olevan huomattavasti pidempiä kuin aikaisempina vuosina. KAKSI LAMMASTA.

IHMISET: Joensuulaiset ovat kyllä todella leppoisaa porukkaa. Hymyjä, naurua ja mukavia keskustelutuokioita. Järjestysmiehistä lähtien hyväntuulisuus leimasi jälleen tätäkin Ilosaarirockia. Ja, se tuttujen määrä. On ollut ilo törmätä elämänsä aikana hienoihin tyyppeihin. Hauska oli jälleen löpistä. Nähdään taas ensi vuonna ja ne uudet tuttavuudet. Just sopivan hulluja ihmisiä. Omat ystävät. Kiitos seurasta. Olette mahtavia! KOLME LEIJONAA.

BÄNDIT: Etenkin perjantain esiintyjät olivat todella kovia ja jopa minä levottomana sieluna jaksoin keskittyä muutamiin keikkoihin. Suurimman vaikutuksen teki ehdottomasti MEW. Bändin videotehosteet lisättynä hienoihin biiseihin imasivat tämän miehen täysin lumoihinsa ja koko esiintymisen vain elin kappaleissa mukana. Ja olihan siellä Millencolinia, S-toolia ja Pariisin kevät hiekkarannalla auringonlaskun maalaillessa taustalla. Todella vaikuttava. Ilosaarirock poikkeaa ehkä muista suuremmista festivaaleista vielä hieman rohkeammilla bändikokeiluilla ja musiikkia löytynee varmasti ihan jokaisen makuun. KAKSI LEIJONAA.

YLEINEN FESTIVAALIFIILIS: Ehdottomasti, KOLME LEIJONAA!

Myös Ilosaarirockissa oli yksi ystävistäni ensimmäistä kertaa ja tässä hänen mietteitänsä Joensuun kesän ehdottomasta helmestä.

” Huipputapahtuma. Alue oli paljon kauniimpi kuin osasin edes ajatella.”

” Hyvä bändikattaus.”

” Joensuulaisten positiivisuus plussaa.”

” Vuoden 2009 Ankkarockin jälkeen ovat suomalaiset festivaalit hieman nostaneet leveleitään. Ehdottomasti 6/5.”

Semmoiset festivaaliviikonloput. Nyt vähän lepoa ja lenkkiä. Sitten saapuukin pieni musadiggari. Ah, niin kivaa. Ah, niin erilaista ja maailman tärkeintä.

Kiitos Ilosaari ja kiitos Joensuu!!

-Esko-

P.S. Varasin jo hotellihuoneen ensi vuodeksi.

// Kuvavirta: Jere Lehtonen ja ystävieni matkapuhelimet. Lippu saatu blogin kautta. //

Comments (7)
, , , , , ,

Tuhansien kohtaamisten Turku ja Ruisrock

10.7.2017

Ai, että! Kotona on hyvä olla. Tällä hetkellä omassa sängyssä on oikein hyvä olla, mutta kyllä oli hyvä olla myös viikonloppu Turussa ja Ruisrockissa. Olotila on tällä hetkellä todella ontto ja suorastaan tyhjä. Kolme päivää hyvien ystävien ja kymmenien tuhansien ihmisten ympäröimänä. Pelkkää naurua, tanssia, aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Tömisevä ja pölisevä Niittylavan edusta. Hakiessani äsken ruokaa jääkaapistani tuntui, että lattia tärisi askelteni tahtiin. Aivan, kuin se tärisi Niittylavalla ihmisten tanssiessa Antti Tapani Tuiskun keikalla. Oli muuten hurja keikka. Mitäpä muuta hurjaa tai ei niin hurjaa tapahtui Ruisrockissa 2017. Urheilujournalismin tyyliin: Leijonat ja Lampaat jakoon.

SÄÄ: Kyllä taitaa Ukko Ylijumalakin pitää musiikin nykysuuntauksista ja tästä Suomen suven suurimmasta festivaalista. Keli oli koko viikonlopun täydellinen, kuten se tuntuu olevan aina Ruisrockin aikaan. Aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Tarjosipa Ukko iltojen päätteksi vielä aivan mielettömät auringonlaskut, jotka piirtyivät upeasti lavojen ja ihmismassojen taakse. KOLME LEIJONAA.

IHMISET: Kohtaamisia. Ruisrock tarjosi jälleen lukemattoman määrän kohtaamisia. Halauksia, ympärillä vaihdettuja suudelmia. Juttutuokiota ja puheensorinaa. Itse haluan taas kiittää kaikkia teitä, jotka tulitte juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. On niin upeaa huomata miten mahtavia ihmisiä tämä blogi on kerännyt ympärilleen. Erään lukijani sanoin. Jatka Esko samaan malliin, jatka samaan malliin. Jatkakaa tekin samaan malliin. Olette huippuja, ihan huippuja. KOLME LEIJONAA.

KEIKAT: Tämän vuoden artistikattaus oli itselleni hieman vieras. Suurista nimistä en tuntenut entuudestaan juuri ketään ja ennenkaikkea ulkomaiset esiintyjät jäivät hyvinkin etäisiksi. Onneksi on kuitenkin kotimaiset takuutanssittajat. JVG ja Antti Tuisku, jälleen kerran. Hittiä, hitin perään ja tanssit olivat aivan mielettömät näiden sankareiden vallatessa Niittylavan. Niin ja tietysti Ultra bra. Paluu nuoruusvuosiin. Paluu moniin upeisiin vuosia sitten koettuihin hetkiin. Sano mulle, sano mulle, rakas… ja niin edelleen. YKSI LEIJONA.

MAJOITUS: Olimme varanneet ystävieni kanssa Omenahotellista huoneen jo aikoja, aikoja sitten. Ex-temporena sain kuitenkin kuulla, että minulla oli mahdollisuus päästä yöpymään erään ystäväni kautta aivan Turun keskustassa sijaitsevalle idylliselle puutaloalueelle. Eihän tätä tilaisuutta voinut olla käyttämättä. Kolme kerrosta. Sauna ja aurinkoinen pihagrilli. Kiitos Tidjan ja erityisesti kiitos Iina. Puitteet olivat mahtavat. Naapurin kissa oli hieman ärhäkkä ja kiukkuinen, mutta silti ehdottomasti. KOLME LEIJONAA.

SIIRTYMISET JA KULKEMINEN: Se Via Dolorosa. Se perhanan Via Dolorosa. Pieni metsäinen reitti, joka on todella leppoisa menomatkalla, mutta se paluumatka. Jokainen paluumatka oli aivan täysi kaaos. Tiedän. Kymmenien tuhansien ihmisten siirtäminen pois Ruissalosta on tehty varmasti niin hyvin kuin mahdollista, mutta ne poispäin kävelyt olivat hirveitä. Aidat kaatuilivat. Ihmiset tunkivat. Pyöräilijät vetivät ilman valoja hirveätä vauhtia. Kyllä oli nuo kävelyt hieman liikaa tämmöiselle huonoselkäiselle vanhalle miehelle. KOLME LAMMASTA.

YLEINEN FESTARIFIILIS: Jälleen kerran. Aivan ehdottomasti. KOLME LEIJONAA. Tekisi mieli antaa neljä.

Autoseurueemme muut jäsenet olivat ensimmäistä kertaa Ruisrockissa ja tähän loppuun vielä ensikertalaisten kommentteja.

” Tapahtuma-alueella kaikki toimi hyvin. Vaikka oli hirveästi ihmisiä. Ei ollut mielettömiä ruuhkia ja lavat oli sijoiteltu järkevästi.”

” Ruissi houkuttelee sivistynyttä porukkaa. Ei ollut juurikaan järjestyshäiriöitä. ”

” Poismeno ja varsinkin se hiekkatie. Ahtaisiin paikkoihin tottumattomalle täysi mahdottomuus. ”

” Ämpärit voisivat olla hieman isompia. ”

” Palvelut pelasi ja juoma- sekä ruokatarjonnan laajuus yllätti todella positiivisesti. ”

” Keikat mitä nähtiin olivat mahtavia. Oli upeaa, että saatiin pidettyä oma tiivis porukkamme kasassa lähes koko ajan. ”

Ja viimeisenä kommenttina kaikkien suusta tullut lause. Ensi vuonna uudestaan. Todellakin, ensi vuonna uudestaan.

Kiitos Ruisrock. Seuraavana viikonloppuna Joensuu ja Ilosaarirock, jes!!

-Esko-

// Pääsylippu saatu blogin kautta. //

Comments (11)