Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
Browsing Tag

keskustelu

, , , , ,

…kun kirjoituksen julkaisu arvelluttaa

11.4.2018

Pitkästä aikaa kirjoittelin maanantaina hieman syvällisempää pohdintaa. Pohdintaa niistä ajoittain esiin puskevista tuntemuksista etäisän arjessa. Välillä ne tulevat esiin todella voimakkaasti, kuten tapahtui menneenä sunnuntaina. Oikeastaan ensimmäistä kertaa painettuani Julkaise-painiketta minulle tuli hieman pelokas olo. No, ehkä pelokas on väärä sana, mutta olo, että tämä teksti taas kirvoittaa jalkeille ne kommentoijat, jotka ovat blogini alusta asti kommenteillaan pyrkineet ainoastaan tuottamaan minulle entistä pahempaa oloa ja loukkaamaan. Ja näinhän siinä kävi. Tutut kommentoijat heräsivät hienoiselta tauoltaan.

Varmaan sadatta kertaa täälläkin toistelen, että kritiikin ymmärrän, parannusehdotukset ymmärrän. Kanssani ei todellakaan tarvitse olla samaa mieltä, mutta jokainen vähänkin syvällisempi pohdinta aiheuttaa joissain ihmisissä hyvin vahvoja vastareaktioita. Tuntemattoman ihmisen syvällisempi pohdinta. Todella harvoin jätän julkaisematta kommentteja, mutta nyt niin tein. En halua, että kirjoituksiini mitenkään liittyvät ihmiset joutuvat minun kommenttikenttäni pyöritykseen. Perimmäinen tarkoitukseni on purkaa ainoastaan omia henkilökohtaisia tuntemuksia, jotka ajoittain uivat hyvin syvissäkin vesissä.

White Trash Disease-blogia kirjoittava Nata julkaisi taannoin kannanottonsa etenkin Jodel-palvelun ajoittain hyvinkin kirjavaan meininkiin. Ja sitähän se siellä on. Mahdollisuus täysin nimettömään kommentointiin ihmisistä tarjoaa hyvinkin mehevän alustan. Itsekin olen siellä joskus vieraillut ja jokaisen vierailun jälkeen pitäisi kyllä katsoa peiliin. Luulisi kovaa vauhtia neljääkymppiä lähestyvällä miehellä olevan parempaakin tekemistä. Vaikkakin on sanottava, että henkilökohtaisesti olen kyseisessä palvelussa selvinnyt todella helpolla. Tuosta Natan kannanotosta ehkä vahvimmin itselleni jäi käteen asia, jota olen paljon miettinyt. Onko kurja kommentointi osa tätä juttua, joka tulee vaan sietää? Ei, ei tarvitse.

Jodelissa kirjoitellaan nimettömänä ja tänne blogiini kommentoidaan nimimerkeillä, joiden taakse toki voi kätkeytyä kuka tahansa. Tämä yksi ja sama henkilö, jonka olen muistaakseni jo kerran kutsunut kanssani henkilökohtaiselle kahvitapaamiselle. Kustannan kyllä matkat, edestakaisin. Jos muistan väärin, niin kutsu on edelleen voimassa. Hän on tässä kahden vuoden aikana esiintynyt usealla eri nimimerkillä ja molempien sukupuolien edustajana. Samassa talossakin ilmoitti kanssani asuvansa. Tätä rohkenen kyllä hieman epäillä. Tulen tästä edespäinkin sinulle vastaamaan samalla tavalla, kuten aina. Kiitos viestistäsi. Oikein mukavaa ja aurinkoista päivää!! Aurinkoa onkin muuten luvattu pitkäksi aikaa.

Blogissani vallitsee pääosin hyvä henki ja semmoisena haluan sen jatkuvan. Välillä on vain kirjoitettava myös niistä elämän kurjemmista puolista. Tunteita ne varmasti herättävät puolin ja toisin. Samoin keskustelua. Sitä vaan voi käydä niin monella eri tavalla. Tällä hetkellä kylläkin joku virus yrittää menoa hidastaa, mutta eiköhän tuohon lääkkeet löydy noilta Atk-viisaammilta.

Aurinkoista viikkoa!!

-Esko-

// Kuvat: Pasi Salervo //

Comments (14)
, , , ,

Mitä tänne enää uskaltaa kirjoittaa?

22.10.2017

Elämäni ensimmäinen kunnon puku. Syyskuussa juhlittiin hyvien ystävieni häitä, joissa sain kunnian toimia bestmanina. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain tuon tehtävän hoitaakseni. Onneksi mukana oli kaksi muutakin sankaria samassa roolissa, joten tehtävät jakautuivat hyvin ja suhteellisen tasapuolisesti, painotan sanaa suhteellisen. Pitihän tuohon ikimuistoiseen juhlaan siis pukeutua myös arvokkaasti, painotan sanaa arvokkaasti. Kampin loistavan palvelun Volt-myymälästä päälleni valikoitui Tiger of Swedenin musta puku. Se istui suoraan päälleni, ilman mitään korjauksia. Pakkohan se oli siis napata mukaan. Kyllähän kunnon pukuun joutuu aika paljon sijoittamaan, mutta olkoon se sijoitus tulevaisuuteen. Oikein hoidettuna tällä puvulla pärjää varmasti pitkään.

Kirjoittelen tässä nyt tämmöistä asupostausta, joita ei ihan hirveästi ole täällä blogissani näkynyt. Asupostaus on semmoinen turvallinen, ei aiheuta vastareaktioita, ehkä. Lueskelin WTD-Natan postausta Suomen blogiskenestä ja sen kiemuroista. Herätti ajatuksia ja rupesin itsekin miettimään tätä maailmaa. Lähtökohtaisesti se on ihan todella kurjaa, että kirjoittajat joutuvat miettimään jo tekstin naputteluvaiheessa, että millainenkohan kommenttimyrsky sieltä on tulossa enterin painalluksen jälkeen. Kannattaisikohan vaan jättää julkaisematta? Mitä tänne enää uskaltaa kirjoittaa? Jokainen bloggaaja tekee hienoa työtä sen oman asiansa edistämiseksi. Siksipä on kurja huomata, että ilkeät ihmiset, kommentteineen ja näppäimistöaseineen ovat hidastamassa ja vaikeuttamassa kirjoittajien työtä tai harrastusta.

Kyllähän tässä hommassa hyppää avoimesti sinne arvostelun alttarille. Itsekin on oman naamansa työntänyt tuonne julkiseen vastaanottimeen ja sitä kautta ihmisten olohuoneisiin. Ymmärrän, että tämä varmasti herättää joissain ihmisissä fiiliksiä, että kyllähän nyt tuon ihmisen elämää saa arvostella ihan miten tahtoo. Tuskin kukaan tätä hommaa kuitenkaan tekee sen takia, että haluaisi leimautua koko somemaailman pelleksi, jolle tuolla nettipalstoilla naureskellaan ja hänen ulkonäköään tai “epätoivoista” parisuhteen hakemista analysoidaan. Nuo palstat ovat näemmä osa tätä hommaa ja tulevat varmasti aina olemaan. Eihän niitä edes kannattaisi lueskella, mutta ihminenhän on hyvin utelias olento. Itse kuuntelen tasaisin väliajoin Kalevauva.fi:n levyn läpi. Se jäsentää aina asiat päässäni oikeisiin mittasuhteisiin. Milloinkohan tulee yhtye nimeltään Kalejodel.fi?

Itse arvostan suuresti ihmisten avoimuutta, uskallusta kirjoittaa ja kertoa myös niistä vaikeammista asioista. Antavat varmasti paljon mietittävää ja työkaluja mahdollisesti samoja asioita kokeneille ihmisille. Lähiaikoina onkin saanut lukea lehdistöstä useiden julkisuudenhenkilöiden rohkeita ulostuloja. Harjakainen, Marja Tyrni ja Samppa Linna, ihminen näiden viihdyttävien hahmojen takanakin on haavottuvainen ja saattaa väsähtää liian suuren kuormituksen iskiessä. Siinä vaiheessa ei auta enää hauskat sananmuunnokset. Kaikki täällä ovat vain ihmisiä. Joku avaa sitä enemmän, joku vähemmän. Arvostakaamme kaikkien valintoja ja pyritään säilyttämään avoimuuden kulttuuri.

Asiasta kolmanteen. Miltäpä näyttää puku? Pitäisikö käyttää useammin kuin kolme kertaa vuodessa?

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho, Amandan nettisivusto: TÄÄLLÄ!! //

Comments (14)