Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

koulu

, , ,

Kuinka paljon se luokanopettaja ihan oikeasti tienaa?

22.9.2017

Kuinka paljon naapurisi tienaa? Öö, en tiedä. Naapurini ovat oikein miellyttäviä ihmisiä ja taloyhtiössämme vallitsee mukava ja kollektiivinen meininki. Eilen oli taas se päivä, jolloin iltapäivälehdissä puhuttiin rahasta ja palkoista, joita eri ammattiryhmät tienaavat. En ole varma löytyikö tuota kappaleeni aloituslausetta lööpeistä, mutta joskus olen semmoisen jossain nähnyt ja se on mieleeni painunut. Raha ja palkkaus ovat takuuvarmoja asioita, jotka aiheuttavat keskustelua ja saattavat nostaa myös kateuden sävyttämiä fiiliksiä.

En ole koskaan kadehtinut ihmisiä, joilla on suuri taloudellinen pääoma. Jos jotain kadehtisin on ne ihmiset, joilla on suuri henkinen pääoma. Sitä, kun ei pysty edes rahalla laittamaan kuntoon. Sen olen jo tällä elämänkokemuksella oppinut. Itse työskentelen luokanopettajana. Tiesin jo opiskelemaan lähtiessäni etten tule koskaan kierimään suurissa rahasummissa. Tämän tietää varmasti jokainen alalla työskentelevä tai alalle opiskeleva. Ymmärsin myös sen realiteetin, ettei minusta olisi lääkäriksi, lakimieheksi tai osaksi suuren yrityksen johtoporrasta. Olen ammatissa, jossa olen mielestäni hyvä. Tulen toimeen lasten kanssa ja viihdyn työssäni. Minulla on virka ja säännöllinen kuukausipalkka tulee tililleni takuuvarmasti. Tämä on asia, jota arvostan todella paljon tässä tuulisessa, Yt-neuvotteluiden sävyttämässä yhteiskunnassamme.

Niin, se palkka. Opettajien palkoista liikkuu paljon eriäviä summia. Itse en tiedä tarkemmin muista kuin omastani eli luokanopettajan palkasta. Luokanopettajan ansioihin vaikuttaa monenmonta asiaa. Ikälisät, erityistehtäväkorvaukset, lisätunnit ym. Luokanopettajan peruspalkka Kuntatyönantajien OVTES:in mukaan pääkaupunkiseudulla on 2603, 34 euroa. Kyllähän siellä tilinauhassani oli tuo ihan sama summa. Itselleni on kertynyt jo kymmenen vuoden ikälisä, joka nostaa palkkaani jonkin verran. En edes tiedä ihan tarkkoja ansioitani, koska nuo muut lisät tulevat vasta lokakuun palkkaan. Kyllä se kuitenkin nousee tuonne reiluun kolmeentuhanteen euroon kuukaudessa.

Palkastani en ole koskaan jaksanut valittaa. En tietenkään laittaisi vastaan jos syksyllä käytävät neuvottelut ja OAJ:n puheenjohtajan Olli Luukkaisen tavoiteohjelma opettajien palkkojen nostamiseksi onnistuisi. Tilanne on nyt kuitenkin tämä ja suurempien ansioiden toivossa olisi täytynyt valita koulutuspolku ihan eri tavalla. Elän tavallista elämää, johon rahani riittävät hyvin. Muutamista asioista joutuu tinkimään ja nämä ovat ihan tietoisia valintoja. Neliöt ja nähtävyydet tulevat ensimmäisenä mieleeni. Pääkaupunkiseudulla en voi asua suuressa asunnossa eikä Helsinki-Vantaan lentoasema ole kovinkaan tuttu paikka.

Mielestäni on hyvä, että lähiaikoina myös rahasta puhumisen kulttuuri on muuttunut. Tuntuu, että ihmiset puhuvat avoimemmin taloudesta ja siihen liittyvistä asioista. Luokanopettajan palkka on julkista tietoa, joskin siitä löytyy useita eri variaatioita. Eli tuolla ylempänä on nyt se ihan oikea luokanopettajan peruspalkka pääkaupunkiseudulla. Niin ja unohdin ihan täysin toisen palkkani. Olen todella onnekas, että minulla on myös tämä sivutyö, joka alkoi täysin nollapisteestä. Aloitin kirjoittamisen, koska pidän tästä kovasti. En oikein vieläkään osaa sisäistää, että saan kirjoittelusta korvausta. Joskus vähemmän ja joskus vähän enemmän.

Olisi mukava kuulla eri alojen palkkoja, niitä ihan oikeita ja realistisia. Heitetään siis haaste teille lukijoille. Kommentoikaa halutessanne.

Täytynee ostaa seuraavasta palkasta ehjät housut. Nyt perjantaisushille!!

Mukavaa alkavaa viikonloppua!!

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //

Comments (61)
, , ,

Koulussa on erikoinen ongelma

14.9.2017

Meidän koulussamme on erikoinen ongelma, johon en ihan heti olisi uskonut törmääväni. Välitunneille on rantautunut uusvanha todellinen hittipeli. Ei, se ei ole Play-kaupan top kympissä. Siihen ei tarvita kuudenkymmenen gigan muistia. Siihen tarvitaan pala kakkosnelosta, pätkä lankkua, kymmenen tikkua, leikkimieltä ja yhdessä touhuamista. Tämä peli on todellinen klassikko, Kymmenen tikkua laudalla. Suurin ongelma tällä hetkellä on, että tarvikkeita ei riitä kaikille halukkaille leikkijöille eikä puutyö- tai siis teknisen- eikun kovien materiaalien luokan tuotantolaitos ole pystynyt vielä reagoimaan tähän räjähdysmäisesti kasvaneeseen kysyntään.

Tämän välituntihitin syntymisestä voi kiittää kollegaani, joka järjesti sata päivää sataan-teemapäivänä perinneleikkipajan. En tiedä olenko jotenkin vanhanaikainen opettaja, mutta tämän yllättävän hitin ”comeback” välitunneille lämmittää mieltäni todella paljon. Ajoittain tekee itsekin mieli mennä lennättämään ne tikut niin korkealla kuin mahdollista. Hymyillä ja juosta nurkan taakse piiloon.

Matkapuhelinten käyttökielto välituntisin pakottaa lapset keksimään jotain korvaavaa tekemistä. Tämä kielto mahdollistaa juuri tämmöisten vanhojen klassikoiden paluun koulujen pihoille. Digiloikka on äärimmäisen tärkeä ja väistämätön, koska digitaalisuus on uinut osaksi lähes jokaisen ihmisen arkea. Tällä digitaalisuuden aikakaudella on todella mukava nähdä lapsia perinneleikkien lumoissa ja niitä korkeita loikkia siihen lankun toiseen päähän, joka sinkoaa pienet tikut ympäri asfalttia.

Aiemmassa työpaikassani erään mieleenpainuvimman tunnin tarjosi neljä mummelia. Neljä mummelia, jotka lukivat eläytyen kansansatuja. Tempasivat oppilaat sekä opettajan täysin mukaansa. Nyt oppilaat ovat tempautuneet perinneleikkien maailmaan. Yhteiskunta muuttuu, koulu muuttuu ja teknologia kehittyy hurjaa vauhtia. Onneksi on kuitenkin vielä kakkosnelosta, laudanpätkiä ja satuja lukevia mummoja.

Kymmenen tikkua laudalla!!!!

-Esko-

Comments (8)
, , , , ,

Ruusuja opettajille

27.8.2017

Jaa, että poikaluokalle. Näin on varmasti kuudesluokkalainen Esko ajatellut kuultuaan, että tulee käymään silloisen yläasteensa muistaakseni seitsemäntoista pojan kanssa. Täytyisi käydä kysymässä mitä tämän idean takana seisseet pedagogit ovat ajatelleet. Seitsemätoista murrosikäistä poikaa samalle luokalle. Juuri, kun se kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen oli heräilemässä. Juuri, kun niitä ensimmäisiä luokkasormuksia oli vaihdettu ja laitettu roikkumaan niihin  ”kultaisiin” kaulaketjuihin. Niihin, jotka päästivät aina koristreenien jälkeen vähän vihreää väriä kaulalle. Kuitenkin tuo yläasteaika on jättänyt minulle hyviä muistoja peruskoulutaipaleeltani. Muistoja hienoista opettajista, jotka olemuksellaan ja persoonallaan saivat hieman epävarmat, finninaamaiset ja pilottitakkiset nuoret kiinnostumaan opettamistaan aineista.

Pärjäsin koulussa aina ihan hyvin. Kotona minuun luotettiin, että hommat hoituvat. En muista, että isä tai äiti olisivat juuri koulumenestykseeni puuttuneet. Lähinnä kannustivat ja tukivat. Näin opettajana minun sydäntäni lämmittää Lidlin uusi mainos, jossa yläkouluikäinen tyttö näyttää matematiikan koetta isälleen. ”Seiska plus, pitäiskö?” Johon isä vastaa iloisesti nauraen: ”Pitäis.” Ja alkaa hillittömät juhlat. Ei sitä aina kymppejä tarvitse saada, jotta voisi juhlat järjestää. Tuommoinen isä minä haluan olla sitten vuosien päästä.

Oppiaineista pidin kaikista tasaisesti, mutta uskonto nousi yläasteella todella miellyttäväksi oppiaineeksi. Tämä johtui puhtaasti opettajastamme. Hän otti poikalauman vastaan aina avoimesti. Puhui asioista niiden oikeilla nimillä. Puuttui ongelmiimme ja kertoi tarinoita omalta elämäntaipaleeltaan. Kiinnostavasti ja aidosti. Turhia peittelemättä ja hienostelematta. Nea Kontio, jäit mieleeni. Virtuaaliruusu sinulle!

Lindholmin ”Hasa”. Jalkapalloa kovalla tasolla pelannut liikunnanopettajamme. Mies, jonka tunneille kaikki halusivat. Huumori ja lämmin suhtautuminen jokaiseen oppilaaseen. Vaikka osalle maistui punainen pehmeä Marlboro paremmin kuin pesäpallo, niin Hasa ei siitä hermostunut. Kannusti, tsemppasi ja sai kaikki osallistumaan, omalla tasollaan. Kukaan ei hävennyt omia suorituksiaan ja tunneilla vallitsi aina hyvä ja toisia kannustava ilmapiiri. Toivottavasti olisin saanut imettyä jotain tiedostamatonta jo tuolta ajalta omaan opetukseeni. ”Hasa” Lindholm. Virtuaaliruusu sinulle.

Täytyisi käydä pyörähtämässä Lahden Yhteiskoulun käytävillä ja katsomassa, josko nämä hienot opettajat vielä olisivat kyseisessä koulussa töissä. Ei silloin teinipoikana olisi voinut uskoa, että nykyään voisin heitä nimittää kollegoikseni. Toki sitä omalle koulutaipaleelleni on osunut monia hyviä opettajia, mutta jotkut heistä vain jäävät paremmin mieleen. Heillä oli se joku juttu, joka teki vaikutuksen siihen itseään etsivään nuoreen miehenalkuun. Toivottavasti sitä itsekin voisi antaa omille oppilailleen sen tiedonjyvän lisäksi jotain muutakin heidän elämäänsä.

Sitten vuosien ja vuosien päästä olisi mukava saada kutsuja opettamiensa luokkien luokkajuhliin. Varmasti olisi hienoa nähdä minne elämänlaineet ovat niitä pieniä alakoululaisia kuljettaneet.

Onko teille jäänyt mieleen jotain tiettyjä tyyppejä tai muistoja koulutaipaleiltanne? Virtuaaliruusut kehiin!!

Kiitos lukijalleni, joka antoi kimmokkeen tähän kirjoitukseen.

-Esko-

// Kuvat: Amanda Aho //

Comments (8)
, , , , , ,

Huomenna alkaa koulu. Isällä ja tyttärellä

9.8.2017

” Tuossa istuu Esko. Esko on semmoinen luova kaveri. ” Jotenkin näin kollegani esitteli minut koulumme uusille opettajille. Tätä luovuuttani käytin, kun tuunasin itselleni iltalampun. Iltalampun, joka valaisee tuossa televisioni alla. Käväisin kesällä Design-museossa ja sieltä tarttui mukaani Harri Koskisen Block-valaisin. Block-valaisin mallia mini. Ja niin se olikin. Ihan liian mini tuohon suunnittelemaani paikkaan. Kollegani mielestä luovana miehenä katselin ympärilleni ja ikkunalaudallani oli tuommoinen vanha Tigerin ”kehikko”. Lamppu syttyi päässäni, (heh, sopipa hyvin tähän.) ja laitoin Blockin tuonne kehikkoon. Sinnehän se mahtui juuri sopivasti. Ja nyt se on kuin tehty televisioni alle.

Joskus sitä pohtii, että kuinka moni ikäiseni mies tuunailee asunnossaan iltavalaisimia? En tiedä, mutta huomenna tuunaillaan taas töissä nimikylttejä ja opekalenterin kansikoristeita. Huomenna on monella lapsella suuri päivä elämässään. Se päivä, joka tapahtuu ihmisen elämäntaipaleella tasan yhden kerran. Alkaa koulu. Alkaa se matka, joka kestää useita ja useita vuosia. Huomenna kouluun menee isä. Huomenna kouluun menee myös tytär. Toinen ensimmäistä kertaa. Merkittävä etappi pienen ihmisen elämässä. Toinen on käynyt hieman useammin, joten ei enää ihan niin merkittävä etappi isomman ihmisen elämässä.

Nyt videopuhelu tulevalle reippaalle ekaluokkalaiselle. Ekaluokkalaiselle, joka laittaa huomenna päähänsä sen ”keltanokka liikenteessä”-lippiksen. Ollaan me autoilevat aikuiset tarkkana, koska näitä pieniä keltanokkia vaeltelee siellä kaduilla niiden lähes itsensä kokoisten reppujensa kanssa. Aikamoisen aasinsillan kautta hyppäsin iltalampun tuunaamisesta koulun aloitukseen. Noh, illalla lamppu ja televisio päälle. Leffa pyörimään ja ajoissa nukkumaan, että on sitten pirteä opettaja vastassa oppilaitaan.

Tsemppiä huomenna kouluun suuntaaville. Pienille ja isoille!!

-Esko-

Comments (13)
, , , ,

Se oli siinä vol.2

3.6.2017

…ja suuuuuuvi suloinen. Suvivirsi koulun juhlasalissa. Se on aina hyvin erikoinen hetki. Haikea ja iloinen. Iloinen ja haikea. Taas on yksi vuosi takana oppilaiden kanssa, joiden kanssa viettää päivittäin aikaa useita tunteja. Useita tunteita on taas käyty läpi tämänkin lukuvuoden aikana. Useita ja useita mukavia hetkiä vietetty. Toivottavasti myös uusia asioita on opittu.

Nyt on aika loman. Nyt on aika rentoutua, ladata akkuja ja nauttia. Kevätjuhlassa arvuuteltiin mikä olisi se kesän paras päivä? Onko se hetket uimarannalla, onko se hetket jalkapallokentällä, onko se hetket kavereiden kanssa hengaillessa? Vai, olisiko se tämä päivä? Päivä, jolloin on aika kirmata kesälaitumille. Vuoden vanhempana ja vuoden viisaampana.

” Opettaminen saa aikaan paljon, mutta kannustaminen saa aikaan kaiken. ” – Johan Wolfgang Von Goethe-

Tuo lausahdus tuli tänään vastaan useamman kollegani sosiaalisessa mediassa. Ja ei tullut turhaan. Hienosti on Johan aikanaan sanonut.

Jes. Kesäloma. Mitä lie tuo tullessaan? Viime vuonna samaisena päivänä tein videon: Se oli siinä. Tänä vuonna kirjoitin vain lyhyehkön tekstin: Se oli siinä vol.2.

Mukavaa viikonloppua!!

-Esko-

Comments (2)
, , , , , ,

Tatskoilla ja vielä toistaiseksi värähtävillä viisareilla

1.4.2017

On taas aika kaivaa esiin nuoren Kajaanissa asuneen tutkijan aikaansaannos. Tutkimus, jota voi näin aprillipäivänä verrata jopa Sokratekseen, ehkäpä Nietzscheen, vaikkei tämä nuori tutkija niinkään kiinnittänyt huomiota ihmisen moraalikäsitykseen tai aikalaisdiagnostiseen filosofiaan. Lähes tasan kymmenen vuotta sitten tämä tutkija viimeisteli tutkimuksen; Opettajaan kohdistuvat ulkoiset vaatimukset ja roolimalliodotukset- luokanopettajien ajatuksia ammattiinsa kohdistuvista ulkoisista vaatimuksista ja roolimalliodotuksista- 

Kirjoitin menneellä viikolla postauksen, jossa leikittelin kielikuvalla viisareiden värähtämisestä. Tämä aiheutti kommenttikentässä hyvää ja asiallista keskustelua. Kiitos kaikille siihen osallistuneille. On hienoa huomata, että kirjoitukset herättävät ajatuksia. Itselläni tämä herätti myös ajatuksia ja kaivoinkin kymmenen vuotta sitten tekemäni tutkimuksen esille. Liippasi läheltä aihetta, jota keskusteluissa puhuttiin. Ohessa muutamia nostoja kandidaatintyöstäni.

” Opettaminen on vuorovaikutuksellista toimintaa. On tärkeää, että opettajalla on selkeä käsitys omasta arvoperustastaan ja ihmiskäsityksestä. Pohjimmiltaan opetustapahtuma on luova tapahtuma, jossa opettajuuden persoonalliset elementit nousevat esiin. Opettajuuden persoonallisten elementtien on ajateltu muodostuvan innosta, mielikuvituksesta tai luonteen korkeatasoisuudesta. (Koponen 1998.) ” Korostan itse aina opettajana aitoutta. Uskallusta olla oma itsensä. Vahvuuksineen ja heikkouksineen. Iloineneen ja suruineen. Oman persoonan esiin tuominen luokan edessä on mielestäni yksi suurimmista vahvuuksistani opettajan työssä.

” Opettajan yhtenä tehtävänä on edustaa yhteiskunnan arvoja ja moraalia. Opettaja ei voi selvitä tehtävistään ainoastaan didaktisen ja pedagogisen tietämyksen varassa. (Laine 2004, 14.) Hänellä tulee olla hyvin laaja tietämys ympäröivästä ja yhteiskunnassa tapahtuvista asioista.” Tein tutkimukseni vuonna 2007. Ennen Instagramia, Youtubea, Snapchattia ym. sosiaalisen median ilmiöitä. Koen, että ympäröivän maailman observointi ja ajassa eläminen on vuonna 2017 vielä entistäkin tärkeämpää. Täytyy olla hyvin perillä lasten ja nuorten mielenkiinnonkohteista. Däpit ja snäpit haltuun siis, ihan 5/5!

” Vuonna 1861 Suomen kansakoulun isän Uno Gygnauksen mukaan opettajan tuli aina näyttää nuorisolle esimerkkiä kristillisessä elämässä sekä koettaa säädyllisellä käytöksellä, nuhteettomalla elämällä, opettavaisella seurustelulla ja hyödyllisellä ohjauksella hankkia lasten ja nuorten keskuudessa arvonantoa, jota ilman heidän toimintansa ei koskaan voi käydä siunaukselliseksi. (Simola 1995, 233-234.)” 

Uno oli varmasti hieno mies. Ilman Unon panosta tuskin olisi Suomessa näin arvokasta koulutusjärjestelmää. Toivon kuitenkin, että Unon luoma käsitys opettajasta olisi edes hieman murentunut näin 156 vuotta myöhemmin.

Tatskoilla ja onneksi vielä toistaiseksi värähtävillä viisareilla!

-Esko-

// Kuva: Amanda Aho //

Comments (20)
, , , , , ,

Kuka muistaa? Katso kuvat!

18.3.2017

Kaikki ovat varmasti elämänsä aikana törmänneet joihinkin kuvissa olleista asioista. Tein työviikon päätteeksi pienen kierroksen koulullamme ja napsin kuvia todellisista klassikoista. Tein digiloikan, tai ainakin nostalgialoikan hieman ajassa taaksepäin. Tee testi. Osaatko yhdistää kuvat ja pienet tekstipätkät?

” Ei sen aina tarvitse olla Qvinoaa, ei täysin vegaanista, ei spiruliinaa, ei sitä trendikkäintä. Sen voi tarjoilla muovilautasilta. Ympäristönä sali, jonka seinällä pienten taitelijoiden teoksia ja liikennevalot, joita ei löydy ihan jokaisesta ravintolasta. Lounasaikana paikka on lähes aina täynnä. Jonojakin saattaa ajoittain syntyä. Ruokalista vaihtuu viikottain. Tietyt klassikot ovat säilyneet asiakkaiden toiveista listalla jo vuosikymmeniä. Taloustilanteen heilahtelujen takia kermaviilikastike ei kuulu enää automaattisesti kalapuikkojen kanssa.”

” Musta muoviläpyskä, joka tallentaa muistosi. Tai ainakin murto-osan niistä. Hd-tasoista videokuvaa ei tuo läpyskä tunne, eikä tarvitsekaan. Kunhan voitti vanhan kilpakumppaninsa lerpun, riittää se hänelle. Pilven reunalle on siirtynyt tuo läpyskä, kirjaimellisesti…”

” Ja sieltä se lähtee. Ylämummoon! Komposiittimaila taipuu tämän nuorukaisen käsittelyssä ja reppu rävähtää! Mailoja menee kaudessa kymmeniä ja ei taida ihan kymmenen euroa riittää tuommoisen hankintaan. Entäs nämä kirkkaimman tähden ja metsän kuninkaan mukaan nimetyt? Lapa on suojattu muovierkalla. Ei tarvitse miettiä oikeita kuviointeja. Ylämummoon jo vuodesta 1960. ”

” Ratkaise koodi ja tunne itsesi puku päällä istuvaksi päälliköksi, jonka tärkeimmät neuvottelut hoitaa tumma kaunotar. Laita punaista, keltaista ja vihreää juuri oikeisiin kohtiin. Ole ovelampi kuin vastustajasi. Ole niin ovela, ettet hävitä yhtään pelinappulaa. Suunnittelijoille (todennäköisesti edesmenneille) vinkkeinä, että sataa nuppineulan kokoista nappulaa on vaikea olla hukkaamatta. ”

” Kumpi oli ensin? Dymotus-laite vai riekko talvipuvussa? ”

” Kädet hikoaa. Aivosi ovat tehneet kaikkesi. Toivot sitä maailman eniten. Olisinpa onnistunut. Tartut molemmilla käsillä reunoilta kiinni ja teet hallitun ja nopean kääntöliikkeen. Avaat kannen ja ei perkele! Ei tuo kuvio näytä yhtään siltä mikä tuossa vihossa on. Ei muuta, kun alusta, taas kerran. Luovuttaa ei voi. Koukuttavaampaa kuin Clash of Clans.”

” Ja se naapuriluokan Malla oli taas unohtanut laittaa sen vasemman keuhkon paikalleen. Viimeksi näin se opehuoneen tiskipöydällä.”

” Jes, tuli matchi. Jos en kerro kenellekään. Lainaan tätä korttipakkaa. Palautan varmasti huomenna samaan paikkaan mistä otinkin. Treffikumppanisi istuu sinua vastapäätä. Hiukset on kammattu. Kaulalle suihkautettu sitä Byredoa. Sitä vähän arvokkaampaa. Edessä täydellisen sydänvaahdotuksen saaneet latet. Nyt  on aika kaivaa pakka takataskusta. ” Kuvitteletko koskaan olevasi poplaulaja?” ” Tuntuuko sinusta joskus kuin kaikki olisi päin mäntyä? ” ” Milloin tekee mielesi purkkaria? ” Tässä vaiheessa saatat istua pöydässä jo yksin ja miettiä olisiko tuo viimeinen kysymys kannattanut kysyä ensimmäisenä? Se purukumi olisi voinut avata tunnelmaa. Korttipakka takaisin koulun lautapelihyllyyn. Siellä sen on parempi olla.”

” Kyllä hiekkakuoppa Seutulassa on ihan kuin Suez. Pahvista palmua kukaan erota aidosta. Kyllä meidän Taisto kaksvee voi tehdä lavasteet. Vähän terottaa niitä hiekkakakun reunoja. Menee pyramidista.”

” Verkkokalvolla ja maailman parhaalla koripalloilijalla on sama numero.”

” Veivaa, veivaa, veivaa. Laita meille tänne Suomeenkin vähän aurinkoa. Kouluisäntä vaihtoi lampun viime viikolla. Aurinko paistaa kirkkaampana kuin koskaan.”

Kuinka moni sai kaikki oikein?

-Esko-

Comments (2)
, , , , ,

Kuka sitten puhaltaa polveen?

15.3.2017

” Voitko laittaa ope laastarin polveen?” ” Mulla on ope kurja mieli. Iskä ja äiti riiteli illalla ja en saanut unta.” ”Ope, en minä vaan opi sitä kutosen kertotaulua.”

Luettuani viime viikolla iltapäivälehtiä, löysin pitkästä aikaa positiivisen uutisen ammattikunnastamme. Oli oikein piristävää sinne Pisa-romahdusten, opettajien henkisien romahduksien ja lähes koko suomalaisen koulujärjestelmän romahduksen väliin. Peruskoulun opettaja oli ykkösenä tärkeällä listalla. Peruskoulun opettaja oli ammattivertailussa sijalla yksi. Sijalla yksi, ammateissa jota ei robotit korvaa tulevaisuudessa, (toivottavasti.)

Opettajan ammatissa tapahtuu päivän aikana lukemattomia asioita, joihin täytyy reagoida välittömästi. Edes supervarusteltu, äärimmilleen viritetty robotti ei kykene kaikkiin haasteisiin vastaamaan.

ROBOTTI EI KYKENE: Laittamaan laastaria polveen ja samalla pitää jääpussia Pekan poskella, joka kaatui kesken jalkapallo-ottelun jäisellä pihamaalla. Niin ja aluksi etsiä sitä jääpussia ympäri koulua, koska se ei taaskaan ollut siellä opehuoneen pakastimessa. Kertakäyttöiset meni jo ensimmäisellä viikolla.

ROBOTTI EI KYKENE: Kirjaamaan jälki-istunnosta, kopiomääristä, poissaoloista, vihkounohduksesta, Pinjan hävinneistä toppahousuista, aktiivisesta viittaamisesta, käsityöluokan maalipurkeista, Toivon katkenneesta etuhampaasta ja retkestä läheiselle lintutornille.

ROBOTTI EI KYKENE: Tehdä liikuntatunnilla täydellistä lentokuperkeikkaa tai soittaa musiikintunnilla nokkahuilulla ” Ostakaa makkaraa…” (Ajoittain toivoisi olevansa robotti, kun aloittelevat huilistit (27kpl.) ottavat kisoja kenen huilusta lähtee se luokan kovin ääni.)

ROBOTTI EI KYKENE: Lohduttamaan ja puhaltamaan kipukohtiin. Sisäisiin ja ulkoisiin.

ROBOTTI EI KYKENE: Elämään aidosti mukana oppilaiden onnistumisissa. Motivoida ja kannustaa. Saada oppilaat yrittämään parhaansa koulunkäyntinsä eteen.

ROBOTTI KYKENEE: Seisomaan luokan edessä. Kovassa kuoressaan ja ilmeettömänä.

Ei meitä mitkään robotit korvaa, ei!

-Esko-

Comments (22)
, , , ,

Opettajan työn hyvät ja huonot puolet

6.2.2017

Minä mietin jos olet opettajana nyt uuden opsin myötä muuttanut jotain tämän syksyn aikana?

Pääsin onnekseni heti lukuvuoden alussa erittäin hyvään koulutukseen, jossa pohdittiin uuden opsin vaikutusta opettajan arkityöhön. Sieltä poimin olennaisimpia vinkkejä mukaani, joita olen pikkuhiljaa tuonut mukaan luokkahuoneeseen.

Painotan sanaa pikkuhiljaa. Jos muutat opetuksesi rysäyksellä, ei siinä pysy mukana oma mieli eikä myöskään oppilaat. Ehkä olennaisimpana muutoksena on oppilaiden aktiivisen roolin lisääminen. Monipuolisen tiedonhaun korostaminen sekä oppilaiden oman työskentelyn jatkuva arviointi, esim. kuvaamalla.

Liitutaulua (valkotaulua) en tule kuitenkaan koskaan hylkäämään.

Mitkä ovat työsi hyvät ja huonot puolet?

Aloitetaan huonoista, koska positiiviseen on aina hyvä päättää.

Huonot puolet:

  • Yllättävät muutokset, joihin ei kerkiä reagoimaan
  • Jatkuvan kirjaamisen lisääntyminen
  • Ajoittainen kiire

Hyvät puolet:

  • Oppilaat ja heidän hyvä meininki!
  • Säännöllisen ruokarytmin säilyminen
  • Saa tehdä työtään juuri sillä itselleen ominaisimmalla tavalla
  • Tämä työ on parhaimmillaan aivan mielettömän mukavaa, palkitsevaa ja onhan työajat rytmitetty hyvin. Ei sitä voi kieltää.
  • Pysyy hyvin ajantasalla nykylasten mielenkiinnon kohteista. Osaan Marcuksen ja Martinuksen biisit lähes ulkoa ja Patrick Laineen sijoitus pistepörssissä päivittyy tasaisin väliajoin.
  • Saat antaa paljon positiivista palautetta.
  • Jokainen päivä on erilainen.

Mitä haluaisit sanoa opeopiskelijalle?

Osallistu ainakin kerran legendaarisille Talvipäiville. Ota kaikki irti harjoittelujaksoista. Mahdollisuuksien mukaan tee sijaisuuksia jo opiskeluaikanasi. Ja jos mahdollista useissa eri kouluissa. Avartaa mieltä melkoisesti.

Olet tehnyt hyvän ammatinvalinnan. Opeta juuri omana itsenäsi, älä turhaan ota ammattiminää erikseen. Koen, että mitä aidompi olet oppilaiden edessä, tulet paremmin ymmärretyksi. Omine vahvuuksinesi ja heikkouksinesi. Älä välitä median muovaamasta kuvasta opettajan työn hirveydestä. Hauskaa hommaa tämä on, kun muistaa pitää aina pilkkeen silmäkulmassa ja pyrkii jättämään työasiat työpaikalle. Kotimatkalla musat soimaan ja ajatukset muihin aiheisiin. Jos ei sillä lähde, niin eikun lenkkipolulle.

Mikä työhösi liittyvä erityinen onnistumisen hetki tulee ensimmäisenä mieleen?

Se hetki, kun huomaat, että luokallasi homma toimii. Voit luottaa oppilaisiisi. Henki on positiivinen ja jokainen aamu alkaa hymy huulilla opettajalla ja oppilailla. Saat luotua luokkaan hengen, jossa oppilaat yrittävät parhaansa kaikissa oppiaineissa oman tasonsa mukaisesti. Syntyy ME-henki, jossa kavereita kannustetaan ja voidaan iloita toisten onnistumisista. Tämä ei välttämättä aina onnistu vaikka tekisit mitä. Jos siinä kuitenkin onnistut, niin nauti, nauti ja nauti työstäsi!!

Entä sellainen hetki, jossa tunsit epäonnistuneesi?

Olet niin kiireinen etkä kerkeä kuunnella oppilaidesi juttuja. Varsinkin maanantaiaamuisin oppilailla tarinaa riittää ja itse et vielä välttämättä ole ihan parhaimmillasi. Oppilaiden aitoon kohtaamiseen täytyisi aina jostain kaivaa aikaa.

Mikä muun ammatin edustaja haluaisit olla, jos et olisi opettaja?

Ennen hakeutumistani opettajan hommiin työskentelin paljon kehitysvammaisten kanssa. Todennäköisesti työskentelisin jollain tavalla kehitysvammaisiin liittyvissä tehtävissä. Koen, että ihmisläheinen työ on minun juttu. Kuten edesmennyt rakas isoäitini aikoinaan minulle totesi: ” Sinä se taidat olla juuri omalla alallasi. Tulet niin hyvin toimeen lasten kanssa. ”

Kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille! Kiitos ja kivaa viikkoa!!

-Esko-

Comments (13)
, , , ,

Elämyssynttärit

15.12.2016

Syntymäpäivät. Ovatko ne nykyisin vain aikuisten kilpailua? Viikonloppuna järjestetyillä F:n synttäreillä oli kyllä aikuisten kilpailua, mutta lajina oli trampoliinihyppy. Siellä vanhemmat intoutuivat esittelemään myös omia hyppytaitojaan. Taisipa yksi isä vetäistä ihan tyylipuhtaan voltin. Alastulo ei tullut ihan jaloilleen, mutta hypystä selvityminen ilman lääkärireissua oli varmasti alastuloa tärkeämpää. Tärkeää oli pienille synttärivieraille myös mahdollisuus päästä käymään ihan oikeassa liikkasalissa ja ihan oikeassa koulussa.

Oli tilaisuus järjestää synttärit koulumme liikuntasalissa ja juhlat olivat todella onnistuneet. Rakensin liikuntasaliin temppuradan, jossa pikkuheput pääsivät hyppimään trampalla, kiipeilemään köysissä, pelaamaan salibandya ja tekemään renkailla linnunpelättimiä ja puolivoltteja. Teimme myös koulukierroksen koulumme tiloissa. Retkemme varrelle osui täytettyjä eläimiä, joita yhdessä tunnistettiin. Vierailu ykkösluokassa, jossa ihmetystä aiheuttivat oikeat pulpetit ja istuimina olleet Boblesin tuolit. Leikimme ohjelmointiroboteilla ja kruunasimme retkemme opettajanhuoneeseen. Se olikin niin tylsä paikka, että trampoliini ja köydet kutsuivat melkoisen nopeasti. Oli kiva tarjota lapsille tuommoinen elämyksellinen koulukierros. Ammattini tuoma etu, jota tulen varmasti hyödyntämään myös tulevaisuudessa.

Synttärit ovat hienoja päiviä ja varsinkin tuossa iässä lapselle todella merkityksellisiä. Itsellenikin on jäänyt mieleen edelleen hyvän ystäväni 10-vuotissynttärit. Tai tarkemminkin juhlista otettu kuva. Kuvassa muut hymyilevät kameralle kauniisti ja takapenkillä eräs pellavahiuksinen poika on käärinyt mokkapaloja servetteihin ja työntää tätä salapakettia taskuunsa. Mahtoi olla hyviä mokkiksia, kun piti salaa viedä kotiin asti. Kukakohan mahtoi tämä pellavahiuksinen poika olla?

Olihan kiva sunnuntai! Toivottavasti tarjosi elämyksiä niin lapsille kuin aikuisillekin.

-Esko-

Comments (10)