Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

lahti 2017

, , , , ,

Uusi mottoni

26.2.2017

Tuntuu, että juuri kirjoittelin joululoman jälkeisiä tunnelmia. Nyt kirjoitellaankin jo hiihtoloman jälkeisiä fiiliksiä. Fiiliksiä, jotka ovat hyvin positiivisia. Paljon touhua. Paljon lepoa. Paljon kavereita. Paljon äidin tekemää ruokaa ja kisamakkaraa. Paljon hienoja kokemuksia Lahden kisamontussa. Paljon hyvin epätyypillistä tekemistä minulle, eli lukemista. Hiihtoloman huippuhetket syntyivät seuraavista asioista:

  • F:n fiilistely uudesta asunnostani ja yhteinen reissu Ikeaan. F sai itse valita muutamia tuotteita ja toimia minisisustajana. Nyt on paljon pinkkejä tekokukkia ja monni-sisustustarra seinässä. Hienoja kyllä.
  • Uusi televisioni, johon sai suoraan Ruutu-palvelun. Tämä mahdollisti F:n ja minun vanhat tutut Vain elämää-nukutukset. Itsekin oli mukava katsoa jaksoja uudestaan.
  • Lahden MM-hiihtojen tunnelma. Olin hieman skeptinen, kuinka sitä hiihtokisoista voi innostua. Kyllä voi. Ihmisiä oli todella paljon ja oli upea huomata kuinka vanha kotikaupunkini heräsi henkiin todella isosti. Oli pop-up ravintolaa, oli kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ja kaikki tämä noin kilometrin päässä vanhempieni kotiovelta.
  • Mikko Kuustosen ja Jenni Pääskysaaren kirja: Isän tyttö, Tytön isä. Luen toista kertaa. Hienoja ajatuksia. Fiksuilta ihmisiltä.
  • Sain joululahjaksi myös Paperi T:n runoteoksen: Post Alfa. Siinä on hyvää luettavaa esim. maanantaipäiville. Mustanpuhuvaa meininkiä. Tasoittaa hyvin ajoittain yltiöpositiivista hömpötystä.
  • Törmäsin Lahdessa useisiin vanhoihin ystäviini, joita en ollut nähnyt varmasti kymmeneen vuoteen. Eräs heistä sanoi todella mieltäni lämmittävän kommentin: ” En lue juuri koskaan mitään blogeja, mutta tilanteesi tietäen sinun blogiasi silmäilen silloin tällöin. Tätä kautta voin päästä sisälle miehen tunnemaailmaan erotilanteessa. Jatka samaan malliin ja hymyä huuleen.”
  • Löysin uuden mottoni selmade.fi:n Instatililtä. Siellä oli lainaus Mato Valtoselta ja se kuului näin: ” Miksi aina sanotaan, että sateen mahdollisuus on 30%. Miksei sanota, että auringon mahdollisuus on 70%? Aina lähdetään kaivaa sen paskan kautta.” Niinpä. Tästä täytyy kirjoittaa oma postauksensa. Kirvoitti paljon ajatuksia.
  • Petit St. Louisista ostettu Byredon tuoksukynttilä ja uusi hajuvesi. Kriteeri oli huumaava, naisiin vetoava tuoksu. On kuulemma reklamaation mahdollisuus.

Niin ja vielä yksi tärkeimmistä huippuhetkistä: Huomenna duuniin hyvällä fiiliksellä. Kevät saapuu ja kohtahan siellä hiekanmuruset rapisevat Martensien pohjien alla.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa!! Osalle alkavaa lomaviikkoa!!

-Esko-

Comments (9)
, , , , ,

Kokonaisvaltainen elämys

24.2.2017

Kaupallinen yhteistyö: E2O-blogi ja Lahti 2017

Seisot keskellä Lahden toria. Ympärilläsi vilisee eri maiden lippuja. Korviisi kantautuu useiden maiden kannustuslauluja. Edessäsi kohoaa suuri esiintymislava. Grillimakkaran tuoksu täyttää hajuaistisi. Lahti on todellakin herännyt eloon. Keskustan liikkeet ovat panostaneet kisailmeeseen ja kaupungissa vallitsee yhteisen tekemisen meininki. Keskustelin erään keskustassa liikettään pitävän yrittäjän kanssa ja hän totesi hienosti: ” En minä odota suurta myyntipiikkiä. Odotan, että täällä vieraileville ihmisille jää hyvä ja positiivinen kuva kaupungistamme, Lahdesta.” Toivotaan, että näin tapahtuu. Puitteet ovat ainakin kunnossa.

Lähden kävelemään kohti kisojen sydäntä, Urheilukeskusta. Keskusta, jossa on vuosien varrella leivottu useita kansallissankareita. Keskusta, jonne kävelee torilta kymmenessä minuutissa. Eilen matka meni kyllä vielä joutuisammin. Ympärillä vaelsi kisakansaa ja koko matkan oli ympärillä jotain katseltavaa ja koettavaa. Hevosajelua, kisamakkaraa, viikinkejä, metrilakuja, sirkustaiteilijoita osui ainakin silmiini, enkä ollut päässyt vielä edes kisa-alueen sisäpuolelle. Antero Mertarannan tuttu ääni kuuluu kaiuttimista, kun astun portista sisään.

Lunta tupruttaa taivaalta ja ilta alkaa hämärtymään. Sprinttihiihtäjät antavat kaikkensa pöllyävälle areenalle. Areenalle, joka näyttää iltavalaistuksessa upealta. Ihmisiä on ympärillä todella runsaasti. Ei uskoisi, että kyseessä on torstai-ilta. Torvet törähtelevät, lehmänkellot kilisevät ja liput liehuvat. En ole fanaattinen hiihtourheilun seuraaja, mutta kyllähän tuommoinen ympäristö imaisee mukaansa ja kädet nousevat pystyyn Ristomatti Hakolan varmistaessa finaalipaikkansa. Usein sanotaan, että urheilu on paikanpäällä hyvin erilaista kuin televisiosta seurattuna. Ainakin eilisen perusteella allekirjoitan tämän sataprosenttisesti. Voit esimerkiksi kävellä ladun varteen seuraamaan hiihtosankareita. Hiihtosankareita, jotka vilistävät ohitsesi noin metrin päästä.

Ilta on pimentynyt ja tämä sankari lähtee kävelemään kohti vanhempiensa kotitaloa, joka sijaitsee aivan Urheilukeskuksen lähettyvillä. Muu seurue hyppäsi taksiin hieman aiemmin, koska mukana temmelsi myös hieman alle kaksivuotias kummityttöni. Pikkuheppukin viihtyi kisoissa monta tuntia. Laski mäkeä Röllin talvimaassa, herkutteli kisamakkaralla ja pyydysteli suuhunsa lumihiutaleita C-katsomossa. Ei varmasti ymmärtänyt Hakolan uran parhaasta sprinttihiihtosijoituksesta tuon taivaallista. Eikä tarvitsekaan. Tämä oli varmasti pienelle kisojen ensikertalaiselle kokonaisvaltainen elämys. Ja kyllä, sitä se oli isommillekin. Yhteen ääneen totesimme iltapalapöydässä: ” Olihan hyvä meininki, tekisi mieli mennä uudestaan!”

Minä onnekseni hiihtolomalaisena pääsen vielä uudestaan. Tänään vuorossa mäkihyppyä ja sitten ”MÄ HIIHDÄN!”. Ana Tude tanssittaa yleisöä tapahtuma-areenalla. Veikkailisin aika kuumia tunnelmia. Toppapukukansa pistää parastaan. Parasta pistetään sitten vielä seuraavana viikonloppuna, kun saan oman pienen kisavieraani mukaan. Itsekin muistan, kun olin vuonna 1989 pikkupoikana isäni kanssa kisoissa. Ympyrä sulkeutuu. Pääsen vuonna 2017 oman pikkutyttöni kanssa kokemaan niitä samoja tunnelmia. Wau!

Vielä kerkeätte mukaan! Menkää ihmeessä Lahteen aistimaan juhlakisojen ainutlaatuinen fiilis!!

-Esko-

Comments (6)