Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

miniperhe

, , ,

Oot maailman paras isä sun tytölle

12.11.2017

Maailman hienoimmat isänpäivälahjat. Tuo parkkikiekkoidea on suorastaan nerokas. Kiitos päättäjille, että nykyään saa käyttää muitakin kuin niitä tylsiä sinisiä. Kyllähän tuon uuden voi suurella ylpeydellä siihen tuulilasiin laittaa, wau! Opettajalle suuret kiitokset ja tietysti itse taiteilijalle suurimmat. Käyttöön menee ihan ehdottomasti.

Omalle isälle ojensin purkin maailman parasta lakritsia ja leffaliput. Pääsevät äidin kanssa katsomaan Louhimiehen uuden Tuntemattoman. Ilmeen perusteella lahja miellytti. Oma isäni on hyvin vaatimaton mies, joten aina on yhtä vaikea hankkia isänpäivälahjaa. Nyt toivottavasti onnistuin. Oma isäni…

…ei koskaan huutanut kummallekaan veljekselle mitään kentän laidalta. Vaikka on elämässään nähnyt varmasti satoja poikiensa otteluita, useissa eri lajeissa.

…ei osaa kokata yhtään. Teki meille aina keitettyjä nakkeja. Ei silloin pikkupoikana ravintoarvot kiinnostaneet pätkääkään. Isin tekemät nakit ketsupilla olivat huippuja ja isoja poikia niilläkin kasvoi. (Veljesten pituuskeskiarvo 194,5 cm.)

…on ajanut poikiensa harrastusten takia tuhansia kilometrejä.

…on yhden kerran puuttunut seurustelusuhteisiini. Ei päästänyt minua yökylään ensimmäiselle tyttöystävälleni. Oli nolo kertoa asia hänelle, sattui olemaan vielä rippikouluisoseni. Vähän on jäänyt hampaankoloon.

…rakastaa sanomalehtien lukemista.

…tunsi varmasti ylpeyttä, istuessaan Helsingin yliopiston Porthanian pääsalin penkissä, kun pojalleen ojennettiin kasvatustieteen maisterin paperit.

…ei ole vielä siirtynyt älypuhelinaikaan.

…on rakastava pappa pikkumimmille. Isoisyyden myötä hänestä on tullut ihan uusia herkkiä puolia esiin. Heidän touhujaan on liikuttava katsella sivusta. Toisen askel nopeutuu ja toisen alkaa jo hieman hidastumaan, mutta näinhän se elämä menee.

…on just paras faija.

Ajellessani tänään kotiin pitkin pimeää moottoritietä tajusin, että olen todella onnekas. Minulla on mahdollisuus olla vielä hetken pieni poika, joka saa ojentaa sen pienen paketin ja halata omaa isäänsä. Minä olen isä, joka saa ottaa vastaan sen pienen paketin ja halauksen pieneltä tyttäreltään. Sain tänään viestin ystävältäni, jossa luki: Oot maailman paras isä sun tytölle. Kyllä, niin olen. Se oli tärkeä viesti.

Mukavaa iltaa!

-Esko-

// Kirjoitus omistettu rakkaan, läheisen ja pitkäaikaisimman ystäväni isälle, joka nukkui pois isänpäivää edeltävällä viikolla. //

Comments (6)
, , , , , ,

Minun isä ja minä olen tuon pienen ihmisen isä…

9.11.2017

Sepä olisi isänpäiväviikonloppu edessä. Lauantaina suuntaan Lahteen tapaamaan omaa isääni ja sunnuntaina roolit vaihtuvat ja vietänkin sen isän roolissa tyttäreni kanssa. Ensimmäinen isänpäivä, kun pieni lörppösuu on onnistunut olemaan paljastamatta isänpäivälahjaansa. Se on aina hieno hetki, kun pieni heppu innokkailla ja säteilevillä silmillä ojentaa sen itse tekemänsä pienen yllätyksen. (Tänä vuonna siis säilynyt yllätyksenä.) On myös hieno hetki ojentaa omalle isälle yllätys. Joo, joo faija. En paljasta sitä täällä. Luet kuitenkin.

Vuosi sitten kirjoittelin myös isänpäivän alla postausta. Lunta oli Helsinki tulvillaan ja loin kuvitteellisen isänpäivälahjalistan. Edelleenkään en mitään muuta, kun pienen mimmin tekemän muistamisen ja yhdessäoloa tulevalta viikonlopulta kaipaa, mutta jos nyt ihan pakko olisi jotain toivoa:

  • Ensitreffit alttarilla Sinkku-Esan somesuosion. Samoilla alkukirjaimilla varustettu sankari Pieksämäeltä. Junavuoroja vaaditaan lisää ja VR noteeraa mainonnassaan. Naiset hullaantuvat. Esko tai Esa, ei kai nyt parin kirjaimen heitolla niin suurta väliä voi olla? Tänne tulee busseja kymmenen minuutin välein.
  • Siipiweikkojen miniplatterin parhaiden ystävien seurassa. Kyytipojaksi jättimäinen Pepsi Max jäätuopista.
  • Jotain tolkkua erinäisiin somekohuihin ja -raivoihin. On penturaivoa, karvainen pyllyrako-kohua ja vaikka sun mitä. Kyllä ei voi jokainen asia olla kohu tai raivoamisen kohde. Tai siis onko enää asiaa, josta ei kohua saisi aikaiseksi?
  • Viikonlopun Lapissa ja laskettelukeskuksessa. Viimeksi käynyt Rukalla pääsiäisenä vuonna 2003. Silloin mukana oli noin viisitoista sinkkumiestä. Tällä kertaa riittäisi matkaan murto-osa tuosta määrästä. Lumi ja tunnelmallinen mökki. Toimisi.
  • Vähän joustavamman vartalon. Sormet ei mene lattiaan vaikka kuinka yrittää nytkyttää.
  • Tästä suorana aasinsiltana. Itseluottamusta ja rohkeutta suunnata sinne joogatunnille. Näen koko ajan silmissäni tämän näyn. Kokeneet konkarit levittelevät ne juuri oikealla pidolla varustetut mattonsa lattialla. Lämmittelevät asennoilla, joista minä näen vain unia. Ja siellä on se paikka eturivissä. Se on se eturivin paikka. Kukaan ei muka katso, eipä.
  • Nenä-, korva- ja alaselkäkarvatrimmerin. Tämä on joku evoluutioteorian kahden päivän juhlimisen jälkeen keksitty maanantaikappale. Minne nuo päälaelta lähtevät karvat laitettaisiin? No, pistetään tuuheampina vaikka nenään, korviin ja alaselkään. Hetkinen.
  • Kyynärnojan uuteen autooni. Vanhassa Jukessa se oli, mutta nyt se uupuu. Oikeaa ajoasentoa ei ole edelleenkään löytynyt. Voi onneksi asentaa myöhemminkin.
  • Lopetan vähän kesympään kuin viime vuonna: Varauksettoman pusun poskelle.

Hyvää isänpäiväodottelua!!

-Esko-

Comments (13)