Tietoa mainostajalle ›
Browsing Tag

pikkujoulut

, , , ,

Todella makea päivä!

25.11.2017

Lauantai, juuri semmoinen lauantai, jonka nostaisin ”oman” aikani haavepäiviin. Pitkät unet. Uusi aktiivisuusmittarini näytti yli kymmenen tunnin unia. Herääminen pirteänä. Vaatteet päälle ja hyvien ystävien kanssa brunssille keskustan Fazerille. Brunssikulttuuri on kyllä hieno keksintö ja tuo Fasun brunssi on todella hyvä. Yksi ehdottomista lemppareistani. Ehkäpä siksi, että rakastan lettuja. Jälkiruoaksi voit vedellä mielin määrin ohukaisia kermavaahdolla, fatellalla ja mansikkahillolla. Aivan järjettömän hyviä. Söin kolme lautasellista. Siinä pyörittiin vielä poikien kanssa hetki kaupungilla, josta suuntasin kotiin siivoamaan. No, okei tämä kohta ei kuulu haavepäiviini.

Tai, no kuuluu se puhdas ja kiiltävä asunto. Asunto, jonne ystäväni Olli saapuikin lenkkitamineet kassissaan. Olimme sopineet, että juoksemme lauantai-iltapäivän ratoksi puolimaratonin. Siitä me sitten lähdimme hölköttelemään. Juttua riitti. Siinä käytiin läpi niin nais-, asunto- kuin perheasiatkin. Ensimmäinen kohta oli keskusteltu jo naapurin S-marketin kohdalla. Loppujen lopuksi vetäisimme kahdenkymmenenkolmen kilometrin reippailun. Olo tuommoisen lenkin jälkeen on euforinen. Sitä voisi verrata, öö. En nyt keksi mitään…

Illalla menemme vielä ihastelemaan upeasti valaistua iltaista Helsinkiä ja syömään. Käymme ehkä pyörähtämässä jossain kuppilassa, koska liikkeellä on varmasti todella paljon ihmisiä. Oletettavasti aika vilkas pikkujouluviikonloppu. Itse en pääse tänä vuonna osallistumaan yksinkään pikkujouluihin. Uutisten mukaan yritysten taloustilanteet ovat kohenemassa ja tästä merkkinä on taas lisääntyneet pikkujoulut. Jotenkin näin menneen otsikoinnin olen aikanaan nähnyt: Pikkujoulut ovat merkki, että Suomi on lähdössä nousuun. Kyllä, Suomi ja suomalaiset lähtevät kovaan nousuun pikkujouluissa. Osa jopa liian kovaan.

Olettekos jo juhlineet niitä kuuluisia pikkujouluja?

Kivaa iltaa!

-Esko-

Comments (2)
, , ,

Sinkun painajaispäivä

4.12.2016

Viikonloput. Nehän ne olivat aina niitä niin odotettuja hetkiä. Aamulla oli upea nousta sieltä haaveasunnon makuusopesta. Pieni tyyppi pomppi päällä ja aamun touhut olivat valmiit alkamaan. Hitaita aamuja. Useita kuppeja kahvia. Ehkäpä kaupungilla pyörähdys ja iltaisin usein viettämään iltaa ystäväperheen kanssa. Lapset leikkivät ja aikuiset turisivat omia juttujaan. Onhan se todettava, että lauantaina pikkujoulujen jälkeen yksin asunnossa makaillessa kaipasin ensimmäistä kertaa niitä hetkiä. Ensimmäistä kertaa. Tuli todella yksinäinen olo. Se pieni sydänkin jyskytti noin 1600 kilometrin päässä.

Itsellä jyskytti päässä juhla. Iloinen juhla. Mutta aamu ja päivä ei sitten ollutkaan niin iloinen. Makasin sängylläni ja tuijottelin kattoa. Tuijottelin ja mietin, että mitähän tässä nyt sitten oikein tekisi. Keittiön pöydällä puoliksi syöty kebab. On se kontrasti vaan melkoisen suuri, joka perhe-elämän ja sinkkuelämän välillä vallitsee. Ajoittain sitä vaan näemmä tulee hetkiä, kun otetaan vähän askeleita takaisinpäin. Onneksi se suurin jättiloikka eteenpäin on kuitenkin jo tehty. Turha tässä on liikaa synkistellä. Serotoniinitasot alkoivat pikkuhiljaa palautumaan normaaleiksi ja illalla lähdinkin Lahteen vanhemmilleni.

Automatkalla tein taas kerran nopean läpiluotauksen elämääni. Minä voin hyvin. Minulla on vakituinen työpaikka. Minulla on laaja ystäväpiiri. Minulla on pankista lainalupaus omaa asuntoa varten. Minulla on maailman ihanin tytär. Minulla on mahtavat vanhemmat sadan kilometrin päässä, jonne voit ajaa täysihoitoon masentavien päivien päätteeksi. Minulla on ajoittain ihan h#####n yksinäistä, mutta mitä sitten? Se on asia, jonka kanssa on vaan opittava elämään. Parisuhteessa ollessaan oikein odotti niitä yksinäisiä hetkiä. Silloin sinulla oli kuitenkin tietous parisuhdeyksinäisyyden päättymisestä. Nyt sitä ei ole. Tuleeko sitä? Ei voi tietää, mutta ei ainakaan pakottamalla tai kiirehtimällä.

On nuo juhlan jälkeiset päivät kyllä melkoisia sinkun painajaisia. Lähtee ajatukset aina harhailemaan ihan väärille poluille. Onneksi niitä ei ole usein. Onneksi.

Mukavaa iltaa!!

-Esko-

// Kuva: Jere Lehtonen //

Comments (28)